HILJAINEN SIGNAALI vol. 1 / 2014
MISTÄ ON KYSE? Hiljainen signaali -trendiraportti käsittelee digitaalista murrosta ja sen moninaisia seurauksia yritysten, kuluttajien ja median arkeen. Kolme kertaa vuodessa ilmestyvä trendiraportti koostuu vaihtuvista asiantuntija-artikkeleista, joissa ääneen pääsevät suomalaiset ja ulkomaalaiset digialan, markkinoinnin, mainonnan ja viestinnän huiput. 2
SISÄLLYSLUETTELO: 2 4 6 10 16 24 34 42 MISTÄ ON KYSE? TRENDIRAPORTIN KIRJOITTAJAT 1/2014 ONNISTUNEIDEN VERKKOPALVELUIDEN JÄLJILLÄ VERKKOPROJEKTIN PUUTTUVA TEKIJÄ: SISÄLTÖKONSEPTI IDA HAKOLA & ILONA HIILA SUUNNITELLAAN YHDESSÄ, MUTKATTOMASTI JOHANNES KOSKI & MATTI PARVIAINEN KÄYTTÄJÄKESKEISYYTTÄ VOI VÄLTELLÄ, MUTTA ASIAKKAITA EI VOI JUOSTA PAKOON RISTO SARVAS MITÄ DIGITALISOITUMINEN MERKITSEE PALVELUKEHITYKSELLE? MARKO SAARINEN TIETOA RAPORTISTA JA JULKAISIJASTA 3
TRENDIRAPORTIN KIRJOITTAJAT 1/2014 Ida Hakola on Vapa Median toimitusjohtaja ja toinen perustaja. Hän on kehittänyt sisältöstrategiatyökalujen lisäksi erityisesti Vapan konseptointiosaamista. Arjessa Ida ohjaa turkoosia laivaa, kehittää liiketoimintaa ja huolehtii että Vapassa tehdään oikeita asioita. Vastuualueisiin liittyy myös Vapan näkyvyyden varmistaminen ja kansainvälisten suhteiden luonti. Multitasking-ihmisenä tunnettu Ida urheilee vapaa-ajalla monipuolisesti. Tänä keväänä tiedossa on selkätreeniä ja jazz-tanssia. Vapise Fred Astaire! Ilona Hiila on Vapa median perustajaosakas ja yrityksen kehitysjohtaja. Työssään hän auttaa yrityksiä tunnistamaan, tavoittamaan ja sitouttamaan sidosryhmät verkossa. Hänen asiakkaisiinsa luketuvat Suomen suurimmat yritykset elintarvikealalta aina pankkisektoriin asti. Lisäksi hän vastaa Vapa Median palveluiden ja toimintamallien kehittämisestä. TkT Risto Sarvas väittää, että insinööritiede on yhteiskuntatiedettä pikemmin kuin luonnontiedettä. Teknologia on erottamaton osa yhteiskuntaamme ja sen arvoja sekä asenteita. Näiden kerettiläisten ajatusten riivaamana Risto elää kaksoiselämää akateemisen maailman ja yritysmaailman välissä. Suurimman osan ajastaan hän vetää palvelusuunnittelua Futuricessa ja nauttii suunnattomasti siitä, että saa tehdä töitä erilaisten ihmisten ja yritysten kanssa. Lopun työajastaan hän on Aalto-yliopiston dosentti ja opettaa mm. palvelusuunnittelua ja sosiaalista mediaa, mutta käytännössä hän kirjoittaa muistiin jatkuvasti lisää. 4
aloitti visumiehen uransa ala-asteella Amigan Deluxe Paintilla. Lempinimensä hän ansaitsi laajamittaisella.gif-teknologian ymmärryksellä. Pikseleiden Obi-Wan Kenobi toimii valoisan aikaan suunnittelu- ja ohjelmistotalo Reaktorin lempeänä luovana johtajana. Vapaa- Legoista poikansa ja tyttärensä kanssa. @johanneskoski Matti Parviainen on innostunut ja utelias suunnittelija. Matti hakeutuu ongelmien äärelle: hän selvittää tarkasti, mitä ihmiset tekevät ja mitä heidän pitäisi pystyä tekemään. Ratkaisuna on melko usein ohjelmisto, jonka käyttöliittymässä on kaikki tarpeellinen eikä mitään turhaa. Töiden jälkeen Matti pyöräilee kotiin Espooseen soittamaan sähkörumpuja. @gorillasaurus Marko Saarinen on verkkoliiketoiminnan monitoimimies, joka työskentelee Solitalla johtavana konsulttina. Marko on seurannut viimeisen 15 vuoden aikana näköalapaikalta digitalisoitumisen, digitaalisten palveluiden ja aihealueen teknologioiden kehittymistä. Hän on ollut omalla asiantuntemuksellaan ja näkemyksillään vaikuttamassa kymmenien verkkopalveluiden ja -kauppojen sekä sähköisten työympäristöjen suunnitteluun ja kehitystyöhön. 5
ONNISTUNEIDEN VERKKOPALVELUIDEN JÄLJILLÄ On yleisesti tiedossa että verkkosivuprojektit tai tekniset järjestelmähankkeet eivät edelleenkään mene oletusarvoisesti putkeen. Vikaa voi olla niin epärealistisesti asetetuissa aikatauluissa, löyhässä projektinjohdossa kuin epätietoisuudessakin: joskus kesken projektin aletaan pohtia, mikä sivujen funktio on tai mikä sen tulisi olla? Epäonnistuneet hankinnat löytyvät valitettavan usein julkiselta puolelta, mutta myöskään yritykset eivät säästy ajoittaiselta hapuilulta verkkoprojektien tiimellyksessä. 6
Osaamista ja kokemusta erinomaisten verkkopalvelujen toteuttamiseen Suomesta kuitenkin löytyy. Pyysimme vuoden 2014 ensimmäiseen Hiljaiseen signaaliin näkemyksiä verkkopalvelujen tulevaisuudesta mielestämme kiinnostavimmilta suurilta suomalaisilta verkkopalveluja suunnittelevilta taloilta: Reaktorilta, Solitalta ja Futuricelta. Kaikki suostuivat ja laittoivat parhaat asiantuntijansa peliin. Vuoden ensimmäisen numeron teemalla, parempia verkkopalveluita, halusimme nostaa esille niin monipuolista osaamista kuin yhteistyötäkin. Numero pureutuu verkkopalveluiden suunnittelemisen ytimeen: mistä komponenteista hyvä palvelu syntyy ja millaista yhteistyötä se vaatii. Jokainen asiantuntija katsoo aihetta omasta näkökulmastaan, kokonaisuutta unohtamatta. Täältä tulevat moniosaajat. Lean in! Reaktorin käyttöliittymäsuunnittelija Matti Parviainen ja designjohtaja Johannes Koski haastavat artikkelissaan design-hypen ja puhuvat tiimityöskentelyyn perustuvasta lean-in-suunnittelumallista. Luovuuden ihannointi on taaksejäänyttä maailmaa: nyt tarvitaan moniosaajia, jotka ovat sekä luovia, hallitsevat käyttäjätiedon ja ymmärtävät tekniset reunaehdot ja pystyvät työskentelevään yhteen ilman turhaa starailua. Oikeat teknologiavalinnat ovat liiketoiminnan kehittämistä Solitan verkkoliiketoiminnan johtava konsultti Marko Saarinen käsittelee tekstissään digitaalisten palveluiden tärkeimpiä megatrendejä samalla peilaten niiden suhdetta liiketoiminnan kehittämiseen. Trendien lisäksi Saarinen peräänkuuluttaa myös palvelukehityksen jatkuvuutta. Projektimaisuudesta pitäisi siirtyä malliin, jossa kehitystä tehdään pienemmissä sykleissä ja jatkuvasti, suunnitelmaan pohjautuen. Mitä on käyttäjälähtöisyys vuonna 2014? Futuricen palvelusuunnittelujohtaja Risto Sarvas keskittyy olennaisimpaan: Käyttäjäkokemuksen luomiseen ja hyödyntämiseen suunnittelussa. Tekstissään Sarvas miettii, miksi käyttäjät jäävät niin helposti suunnittelun ulkopuolelle. Hän nostaa esille kolme teemaa, joihin esteet yleensä liittyvät: 7
psykologiset esteet, organisaation rajoitteet ja kokemuksen puute. Sarvas muistuttaa aiheellisesti, että kuluttajat tulevat kohtaamaan tuotteen tai palvelun kuitenkin jossain vaiheessa. Minkä vuoksi heidän mukaan ottamistaan olisi syytä pakoilla myöskään suunnittelussa? Sisältökonseptin ei pitäisi olla erityisominaisuus Täydennämme kokonaisuutta neljännellä näkökulmalla, joka liittyy sisältökonseptiin. Vapan asiantuntijat, Ida Hakola ja Ilona Hiila, käsittelevät sisältökonseptin roolia verkkosivuprojektissa ja sisältölähtöisyyden välttämättömyyttä. Tekstissä annetaan perusteet sille, miksi visuaalisuus ja teknologia eivät yksinään riitä hyvään sivusuunnitteluun. Viimeisen silauksen sijaan sisältöjä pitäisi ajatella luonnollisena osana kokonaisuutta heti alusta alkaen. Tämän vuoksi verkkopalveluiden suunnittelua ja toteutusta sisältöineen, leiskoineen ja teknisine toteutuksineen tilataan jatkossa enää harvoin yhdeltä toimistolta. Tulevaisuudessa tarvitaan yhä enemmän yhteistyötä erikoistujien kesken. Onnistuminen käyttäjien houkuttelussa, palvelussa ja heidän vakuuttamisessaan vaatii toimistojen välistä yhteistyötä ja moniosaajatiimejä, jotka pystyvät yhdessä suurempaan kuin yksin. Vuosi 2013 oli upea vuosi niin meille vapalaisille kuin sisältölähtöisen suunnittelun kasvullekin. CS Forum Helsinki oli menestys ja olemme järjestämässä kiinnostavia tapahtumia sisältöjen ympärillä myös tänä vuonna. Stay tuned tehdään yhdessä vuodesta 2014 parempien verkkosivuprojektien vuosi! Vapa Median väki Kolmen kova: sisältö, visuaalisuus, teknologia Kuten tämän numeron artikkelit tähdentävät, hyvässä verkkopalvelussa on huomioitu tasapuolisesti aina kolme tärkeää näkökulmaa: sisällöt, visuaalisuus, teknologia. Tämä ei ole kuitenkaan aina käytännössä itsestäänselvyys, sillä osaajat edustavat yleensä yhtä tai maksimissaan kahta näistä näkökulmista. 8
9
VERKKOPROJEKTIN PUUTTUVA TEKIJÄ: SISÄLTÖKONSEPTI Ida Hakola Sisältöstrategi, Vapa Media Ilona Hiila Sisältöstrategi, Vapa Media Verkkosisällöistä puhuttiin vuonna 2013 alan blogeissa ja tapahtumissa enemmän kuin koskaan, mutta itse verkkosivuprojekteissa sisältösuunnittelu tuppaa yhä jäämään tuskastuttavan usein sivurooliin. Tämä johtaa automaattisesti tilanteeseen jossa sisällöt mietitään kokonaisuudessa viimeiseksi tai pahimmillaan niitä sijoitetaan niille leiskattuihin laatikoihin projektin viimeisellä etapilla. Strateginen ote sisältöjen hyödyntämiseen jää väistämättä näissä tapauksissa hyvin löyhäksi. 10
Lopulta kopioimme vanhat sisällöt sellaisenaan uuteen palveluun Verkkosivukonseptoinnin vanhassa mallissa pääpaino on ollut visuaalisuudessa ja tekniikassa usein tässä järjestyksessä. Sisältöä on mietitty kun julkaisupäivään on muutama viikko ja online-tiimin otsalle kertyy hikikarpaloita sisällöntuotannon todellisuuden iskiessä päin naamaa. Kun sisällöntuotantoon ja sen tarpeisiin havahdutaan hankkeen loppupuolella, on vaarana, ettei rakenne, käytettävyys tai visuaalisuus tue sisältöä, jota yritys haluaa tuottaa ja jota kävijät haluavat kuluttaa. Paniikki nousee ja kaunis leiska paljastuu kuoreksi, jonka sisältä löytyy entinen palvelu vanhoilla sisällöillä. Muutos, jonka piti vakuuttaa kävijät on muuttunut painajaiseksi, jonka sivun ylläpitäjät haluavat unohtaa. Onneksi sivukonseptoinnissa puhaltavat muutoksen tuulet. Verkkosivujen suunnittelussa ollaan hiljalleen siirtymässä yhä vahvemmin tiimityöskentelyyn eri osaajien kesken. Näissä projekteissa työ ei ala etusivun visuaalisesta suunnittelusta vaan käyttäjän tarpeiden ymmärtämisestä ja niihin vastaamisesta niin visuaalisuuden, tekniikan kuin sisällön kautta. Sivustoa rakennetaan jo, mutta emme vielä tiedä mitä sisältöjä sinne tulee Miten teknologialähtöisyyden kulttuuri saadaan niitettyä isojen organisaatiosivustojen suunnittelusta pois? Muutoksen ajuriksi tarvitaan uudenlaista organisoitumista asiantuntijoiden ja työkaluja, jotka varmistavat järjestelmällisen sisältösuunnittelun. Erästä keskeistä suunnittelun työkalua kutsutaan sisältökonseptiksi. Sen avulla varmistetaan että kaikki sivuilla olevat sisällöt ovat tavoitteellisia, niillä on rooli ja teknisiä valintoja tehdään ennen kaikkea sisältöjen tueksi. Mutta mikä on sisältökonsepti? Kun verkkouudistusten yhteydessä on käytetty termiä konsepti, on perinteisesti keskitytty tekniseen konseptimäärittelyyn. Tämä tarkoittaa sivuston keskeisten toiminnallisuuksien määrittelyä, käytettävien sivupohjien valintaa sekä käytettävyyteen liittyvien yksityiskohtien valintaa. 11
Sisältökonseptissa sen sijaan haetaan vastauksia itse sisältöä koskeviin tärkeisiin kysymyksiin: Mitä sisältöä sivulle tulee? Mistä aiheista? Missä muodossa? Miten usein? Mihin tavoitteisiin se vastaa? Mitkä asiat kiinnostavat asiakkaitamme ja saavat aikaan liikennettä sivuillamme? Suunnittelussa määritellään myös verkkosivun sisältöpolut eli navigointipolut joiden kautta käyttäjiä halutaan kuljettaa palvelussa haluttuun suuntaan. Näin sisältölähtöisestä sivusta tulee aidosti strateginen työkalu, jolla on tavoitteita ja joiden toteutumista voidaan helposti mitata. Testasimme käyttökokemusta, mutta kukaan ei käytä sivuamme Käyttäjien tarpeiden ymmärtäminen on lähtökohta kaikille onnistuneille verkkosivuprojekteille. Tarpeita pyritään määrittelemään esimerkiksi haastatteluiden tai beta-testauksen avulla, jotka auttavat yritystä ymmärtämään miten palvelu olisi käyttökokemukseltaan mahdollisimman toimiva. Näiden erinomaisten menetelmien rinnalle tarvitaan kuitenkin uusia tapoja tutustua kohderyhmien tarpeisiin, sillä ne eivät vastaa kysymykseen miksi?. Menetelmät keskittyvät ymmärtämään mitä kohderyhmä ajattelee palvelusta, vaikka ennen ensimmäistäkään etusivuleiskaa olisi ymmärrettävä mistä, miksi ja minkä motiivien ohjaamana käyttäjät ylipäätään palveluun päätyisivät. Käyttäjätestaus on turhaa ellemme ymmärrä missä tieto palvelusta, yrityksestä, brändistä tai sen tuotteisiin liittyvistä ilmiöistä leviää. Käyttäjiä ei ole elleivät he osaa hakeutua palvelun pariin. Ymmärtääksemme miksi käyttäjät hakeutuvat palveluun on konseptoinnissa tiedostettava, mitkä motiivit kohderyhmiä ajavat. Hatusta heitetyt, luovat motiivimääritelmät ovat toivottavasti jo historiaa ja konseptoinnin taustalle vaaditetaan aitoa tutkimusta. Motiivien ymmärtämiseksi on pystyttävä tutkimaan käyttäjien mielenkiinnon kohteita, inspiraationlähteitä ja keskusteluareenoita verkon näkökulmasta, jotta tuloksia voidaan hyödyntää palvelun konseptointiin. Kohderyhmätutkimuksen avulla sisältötoimisto voikin toimia pelin avaajana moniosaajatiimin muille toimijoille, joiden ammattitaitona on muuttaa tieto käytettävyydeksi tai visuaalisuudeksi. 12
13
Sisältöosaaminen tulisikin olla osa verkkosivukonseptointia jo hyvin varhaisessa vaiheessa, jotta yritys pystyy määrittämään miksi ja miten käyttäjät saadaan palveluun ja millaisella sisällöllä sekä yrityksen että käyttäjien odotukset tyydytetään. Yhdessä tekeminen on tuonut esiin haasteet ja mahdollisuudet, joita verkkopalvelullamme on Vaikka verkkopalvelu ei ole koskaan valmis, varmistaa moniosaajatiimien hyödyntäminen sen, että sivu täyttää kohderyhmien sekä käyttäjien tarpeet. Kun hankkeen ympärille osataan kerätä monimuotoinen ja osaava joukko ammattilaisia, pystytään jo hankkeen alusta lähtien huomioimaan tilanteet, joissa sisältö, visuaalisuus tai tekniikka eivät toimi yhdessä. Toisaalta moniosaajatiimi pystyy kirittämään konseptointia uudelle tasolle jos ryhmä työskentelee alusta asti yhdessä ja kaikki tiimin jäsenet ovat sitoutuneita yrityksen tavoitteiden saavuttamiseen oman henkilökohtaisen glorian keräämisen sijaan. Moniosaajatiimeille on selkeää tilausta, sillä se joka pystyy ensimmäisenä yhdistämään teknologian, sisällön ja visuaalisuuden saa erinomaiset mahdollisuudet tavoittaa ja palvella kohderyhmiä. Yhdysvalloissa nämä mahdollisuudet on jo tunnistettu ja se näkyy trendinä, jossa isot it-talot ostavat sisällöntuotantoon ja -suunnitteluun erikoistuneita toimistoja. Suomessa yhteistyö toimii erillisten toimistojen kesken ja tämä vaatii osaajilta sekä yrityksiltä halua ja kykyä kuunnella muita. Omaan poteroon linnoittautuminen ei kuitenkaan pidemmän päälle toimi, sillä upeimmatkaan leiskat, järjestelmät tai sisällöt eivät toimi elleivät ne ole saumattomassa yhteydessä toisiinsa ja käyttäjän tarpeisiin. Uskomme, että jatkossa näemme yhä monipuolisempia osaajatiimejä verkkosivujen suunnittelutyössä. 14
SISÄLTÖKONSEPTIN TULISI OLLA LUONNOLLINEN OSA VERKKOSIVU- KONSEPTOINTIA JO HYVIN VARHAISESSA VAIHEESSA. #hiljainensignaali 15
SUUNNITELLAAN YHDESSÄ, MUTKATTOMASTI Suunnittelija, Reaktor Matti Parviainen Suunnittelija, Reaktor Digitaalisten tuotteiden ja palveluiden suunnittelu on muuttunut viimeisten vuosien aikana radikaalisti. Matka ideasta myynnissä olevaan tuotteeseen voi olla parhaimmillaan vain muutamia päiviä. Sama muutos koskee myös fyysistä maailmaa. Tästä ovat hyviä esimerkkejä joukkorahoitetut Kickstarter-hitit, kuten reilussa kuukaudessa 10 miljoonaa dollaria kerännyt Pebble-kello ja viidessä kuukaudessa ideasta jakeluun saatu iphone-ständi Glif. 16
Ilmaisuvoimainen ja tehokas kolmen hengen tiimi haastaa nykyään tiukalla tuoteidealla isot talot. Saman pöydän ympärillä työskentelevä innostunut startupkolmikko koeponnistaa muutamassa päivässä bisnesmalleja, joiden validoimiseen suuremmilta yrityksiltä on kulunut kuukausia tai jopa vuosia. Tuotteen jakelu onnistuu silmänräpäyksessä app store -kauppapaikkojen kautta. Yleisö on joka puolella maapalloa ja tapauksesta riippuen heitä on muutama tusina tai miljardi. Rahavirrat saattavat juosta jo tunnin päästä ensimmäisen tuoteversion valmistumisesta. Tiiviissä tiimissä roolit vaihtuvat sulavasti tarpeiden mukaan. Jokainen pöydässä istuva on designer. Lean Startup -ajattelun omaksuneet menevät mahdollisimman pian kaduille testaamaan. Kun idea nousee, vedetään jo takkia niskaan. Vastaantulijoilla testattava hissipuhe syntyy hississä matkalla katutasoon. Palveluaihio viedään heti tuotantoon vastaanottamaan tosimaailman reaktiot. Yhdentekevät ideat ammutaan alas heti ja unohdetaan pian. Heti kun tuotteella alkaa olla pitoa, on aika myydä täysillä! Uuden version softasta voi rullata ulos muutaman tunnin välein. Tällöin visuaalisen suunnittelijan on turha mutista viimeistelemättömistä kulmien pyöristyksistä tai muutaman pikselin heitoista leiskassa. Samoin kuin tuotteen ominaisuudet, myös design tarkentuu ja kehittyy syklisesti. Suunnittelijoiden on omaksuttava pala idän oppeja pysyvyydestä, ja nähtävä oma rakas tuoteidea alati muuttuvana ilmiönä. On osattava päästää irti. Suunnitelma muuttuu matkan varrella designiin kannattaa suhtautua samoin Mutkaton ja jatkuvaan muutokseen pystyvä suunnittelija tekee työnsä bisnesväen ja koodareiden iholla. Vaikka oma tontti olisi konseptoinnissa, tekstisuunnittelussa tai visuaalisessa suunnittelussa, mutkattomassa tuotekehityksessä suunnittelijalta löytyy usein laajaa ymmärrystä myös markkinataloudesta sekä esimerkiksi frontend-koodaamisesta. Tuotetta rakennetaan intensiivisenä ryhmätyönä Post-it-lappuseinien, videokameran, Photoshopin ja koodin edessä. Kaikki tehdään yhdessä: ryhmänä tai parityöskentelynä. 17
Tulevaisuuden palvelukehitys vaatii suunnittelijalta sitä, että pystyy esittelemään keskeneräistä työtä ja ottamaan moukarointia vastaan. Suurien ideoiden omistajuudesta taistelevien sankarisuunnittelijoiden aika on ohi. Yhteinen idea on huomattavasti helpompi pyöräyttää kokonaan uusiksi, kuin yksin salassa rakennettu ja omaan egoon tiukasti sidottu tuotos. Olemme molemmat nähneet aiemmalla urallamme miten keskenään kilpailevat suunnittelijat ja suunnittelijaparit piilottelevat ideoita ja osaamista toisiltaan. Mistä löytyy seuraava tähtisuunnittelija? Kuka keksii seuraavan kuningasidean? Näissä työyhteisöissä suunnittelijat kuluttivat uskomattoman määrän henkistä kapasiteettia turhaan keskinäiseen kilpailuun. Toisten tukeminen, omien oivallusten jakaminen ja ideoiden pallottelu yhdessä eivät voi onnistua jos yrityskulttuuri perustuu ideoiden kilpailutukseen. Suunnittelijoiden on osattava jakaa mahdollinen kunnia tasaisesti koko tiimin tai parhaimmillaan koko yrityksen kesken. Sillä kuka saa nimensä suunnittelukilpailun kunniakirjaan tai kuka lähtee palkintogaalaan ei ole rakennettavan tuotteen kannalta juurikaan arvoa. Vain tuotteella itsellään on merkitystä käyttäjälle. Virheettömistä pikseleistä ei ole juurikaan iloa siinä vaiheessa kun ketterämpi kilpailija ratkaisi asiakkaan ongelman ennen omaa tiimiä. Suunnittelijan haasteena on nykyään vallalla olevan luovan käsityksen itselle että koko tiimille haitallista. Lopulta tästä kärsii myös asiakas ja asiakkaan asiakas. Esiteolliseen aikaan jämähtäneissä suunnittelutoimistoissa raikuva luovat koolle -huudahdus herättää meissä lähinnä vaivaantunutta myötähäpeää. Jos yrityksen johto saa aamulla housunsa oikein päin jalkaan, mikä hulluus ajaa heidät jakamaan henkilöstönsä luoviin ja eiluoviin? Jokainen on kykenevä luovuuteen. Jokainen työntekijä voi vaikuttaa yhteisen idean luovaan laatuun. Riippumatta siitä mitä luunvalkoisessa käyntikortissa lukee. Näkyvin hyöty mutkattomasta tuotekehityksestä on se, että tuotetta syntyy koko ajan. Välillä raakileita heitetään markkinapalautteen jälkeen roskiin, mutta suunta tarkentuu jatkuvasti. Kelvottomat ideat jäävät aikaisessa vaiheessa kiinni, ja jokaisen lanseerauksen yhteydessä on viestittävä palvelun hyödyt erittäin kirkkaasti potentiaaliselle käyttäjälle. Mutkattoman tuotebisneksen aikakaudella designiakaan ei enää voi tehdä vesiputousmallilla. Keskity hetkeksi muistelemaan omien kokemuksiesi kautta miten hyvin vanhentunut malli toimii: Suunnittelutoimisto suunnittelee uutta palvelua monta kuukautta norsunluutornissa. Toimisto hyväksyttää palvelun valmiin konseptin asiakkaan johtoryhmissä. Toimisto lähettää konseptin leiskoineen tekniselle 18
Ei. Sen sijaan ensimmäisissä vaiheissa kulutettiin uskomaton määrä inhimillistä energiaa arvailuun perustuvaan poukkoiluun. Poukkoilun lopputuloksena saatiin kivoja leiskoja, jotka koottiin kivaksi pdf:ksi. Siihen se sitten jääkin. Saatiin jotain kivan näköistä, joka ei enää ole juurikaan kosketuksissa todellisten bisnestarpeiden ja todellisten käyttäjien tarpeiden kanssa. Oikea reaalimaailman faktoihin perustuva suunnittelu alkaa vasta kun palvelun varsinainen rakentaminen lähtee liikkeelle. Asiakasyrityksen tuotteesta vastaava tuoteomistaja ja kehitystiimi päättävät yhdessä mitä osia palvelusta halutaan ensin ulos. Mikä on ensimmäisen julkaisun minimum viable product, nopeasti valmistuva riittävä tuote, jolla bisnestä lähdetään tekemään? Rakennettavaan tuotteeseen periytyy kivalta näyttäneestä konseptista vain visuaalista ilmettä ja muutama rivi tekstiä. Rakennusvaihe on yleensä myös ensimmäinen hetki, jolloin joku kysyy painokkaasti: Mitä tähän Lorem ipsumin tilalle oikeasti laitetaan? Mitä käy kun tästä linkistä painaa?. Tämän kysymyksen esittää usein ohjelmoija. Tässä hetkessä ja juuri asiakkaan sen hetkisessä bisneskentässä kiinni oleva mutkaton tuotesuunnittelu onnistuu vain siten, että suunnittelijat istuvat samassa pöydässä asiakkaan tilaajan ja kehitystiimin Jos yrityksen johto saa aamulla housunsa oikein päin jalkaan, mikä hulluus ajaa heidät jakamaan henkilöstönsä luoviin ja ei-luoviin? kanssa. Kaikki projektiin liittyvät asiat käsitellään naamatusten ketterästi lennosta. Täten vältetään lamaannuttava määrittelydokumentaatio, raskas sähköpostirumba ja erilliset työskentelyn keskeyttävät kokoukset. Parhaimmillaan ketterät suunnittelukehitys-tiimit ovat kuin pieniä itseohjautuvia startup-yrityksiä. Ne voivat toimia supertehokkaina soluina suurten yritysten sisällä, tuoden markkinoille menestyviä tuotteita jatkuvalla syötöllä. Oleellista on se, että samassa työpöydässä istuvat sekä suunnittelijat, kehittäjät että asiakkaan tuoteomistaja. Ketterä työskentely muistuttaa tauotonta hands on -sessiota, jossa tulosta syntyy jatkuvasti. S u u n n i t t e l i j o i d e n on osattava luopua yksinoikeudesta suunnitteluun. Kehittäjät osallistuvat suunnitteluun. Asiakas vaikuttaa suunnitelmaan. Asiakkaan asiakas antaa lopullisen tuomion suunnitelman toimivuudesta. Sankarisuunnittelijoiden aika on ohi. Koko tiimi on designer. 19
20 Vapa Media -julkaisu
CASE-ESIMERKKI Glif - fyysinen tuote ideasta jakeluun viidessä kuukaudessa nopeasti määrätietoinen tiimi voi muuttaa idean myytäväksi tuotteeksi. Kaverukset Tom Gerhardt ja Dan Provost saivat idean iphone-telineestä 11. heinäkuuta 2010. Viiden kuukauden päästä ensimmäiset Muutama vuosi sitten tämä ei olisi ollut vielä mahdollista. Kummallakaan teollisella muotoilijalla ei ollut mitään aiempaa kokemusta fyysisten tuotteiden valmistuksesta tai myynnistä. Heti ensimmäisten lyijykynäpiirustusten synnyttyä Tom mallinsi tuotteen Rhinoceros-ohjelman ilmaisella betaversiolla, ja tilasi 3D-tulosteen Shapewaysyritykseltä (@shapeways). Toimitusaika 21
oli 10 päivää, jonka Tom ja Dan käyttivät seuraavan version mallintamiseen ja tuotteen brändäämiseen. Kymmenes iteraatio 3D-tulosteesta oli jo niin lupaava, että miesten oli kohdattava kysymys: Miten me valmistetaan näitä oikeasti?. Kickstarter-joukkorahoituspalvelu (@ kickstarter) vaikutti parhaalta ratkaisulta valmistuskustannusten taklaamiseen kahdestaan ilman ammattirahoittajaa. Kickstarteria varten herrat kuvasivat itsestään sympaattisen videon, joka kiteytti tuotteen idean. Kickstarterin tuotteita kiinnostusta kahlata läpi pitkiä Keynotesulkeisia. Idea on välitettävä tunteita herättävällä lyhyellä videolla. Kaksikon video herätti tunnetun bloggaajan ensimmäinen 10 000 dollaria oli kasassa reilu tunti blogikirjoituksen julkaisun jälkeen. Tom ja Dan alkoivat seuraavaksi etsiä tahoa lopputuotteen valmistusta varten. He pyysivät tarjouksen kuudelta yritykseltä. Osa löytyi Googlen avulla, loput ottivat suoraan yhteyttä Kickstarterja bloginäkyvyyden seurauksena. Yhdysvalloissa toimiva Premier Source tuntui lopulta vahvimmalta ehdokkaalta. Tom ja Dan viettivät tehtaalla kaksi päivää yhteistyössä Premier Sourcen insinöörien kanssa. Glif (@theglif) oli valmis massatuotantoa varten. Kaverukset olivat varautuneet 500:n viidessä kuukaudessa yhteensä 7000. Ei hätää. Shipwire-palvelu (@shipwire) käsitteli kaikkien seitsemäntuhannen tilauksen postituksen yhden vuorokauden aikana. Shipwire kytkeytyi myös suoraan Tomin ja Danin Shopify-palvelulla (@ shopify) rakentamaan verkkokauppaan, joten tilaukset pyörisivät jatkossa ilman manuaalista työtä kaksikolta. Maksut hoidettiin Paypal-palvelulla (@ paypal), sähköpostikampanjoinnista vastasi Mailchimp (@mailchimp) ja verkkokäyttäytymistä seurattiin Google Alertsin (@googlealerts) ja TweetDeckin (@tweetdeck) avulla. Nykyään tarjolla olevat palvelut mahdollistavat sen, että jopa kahden hengen tiimit voivat itsenäisesti tuoda fyysisen tuotteen markkinoille muutamassa kuukaudessa. Mikään tästä ei olisi ollut mahdollista vielä pari vuotta sitten. On erittäin kiinnostavaa nähdä miten kevyeksi tuotteiden kaupallistaminen muuttuu lähitulevaisuudessa. Ja mitä seurauksia tällä on isommille yrityksille. Pystyvätkö ne muuttamaan sisäisiä prosessejaan niin radikaalisti, että pysyvät tuotekehityksessä pienten lean startup -tiimien perässä? 22
MUTKATON TUOTESUUNNITTELU ONNISTUU VAIN JOS SUUNNITTELIJAT ISTUVAT SAMASSA PÖYDÄSSÄ ASIAKKAAN JA KEHITYSTIIMIN. KANSSA. #hiljainensignaali 23
KÄYTTÄJÄKESKEISYYTTÄ VOI VÄLTELLÄ, MUTTA ASIAKKAITA EI VOI JUOSTA PAKOON Risto Sarvas TkT, Futurice Ei ehdi. Ei ole rahaa. Ei tarvitse. Ei ole hyötyä. Ei ole ennenkään tehty. Ei Applekaan tee. Maailman helpoin asia ampua alas on käyttäjätutkimus ja käyttäjien mukaan ottaminen suunnittelutyöhön. Ehkä tämän faktan takana piilevät syyt sille miksi vielä vuonna 2013 törmäämme päivittäin digitaalisiin palveluihin ja tuotteisiin, joita käyttäessä voi vain ihmetellä niiden huonoutta. On hyvä muistaa, että tämä ihmetys herää vain niissä tapauksissa, joissa asiakas tai käyttäjä on onnistuttu saamaan tuotteen tai palvelun äärelle. Pahimmat tapaukset ovat niin kaukana käyttäjien ja asiakkaiden maailmasta, että ne eivät edes päädy heidän käsiinsä. Käyttäjien kannalta ehkä parempi niin. 24
Alun kuusi lausahdusta kuulostavat varmasti jokaisen palveluita suunnittelevan ja kehittävän ammattilaisen korvissa inhottavan tutuilta. Yllättävän usein oma esimies, projektin vetäjä, liiketoimintavastaava, iso pomo jossain, asiakas, kollega, oma intuitio tai jokin muu päätöksiä tekevä taho toteaa yhden tai useamman noista kuudesta lauseesta. Tämän seurauksena käyttäjiä ei oteta mukaan suunnitteluun joskus lopputulos on onnistunut, useimmiten ei. Toisaalta, jokainen päättäjä, asiakas ja suunnittelija tuntee sen maalaisjärjen mukaisen lähtökohdan, että tulevien käyttäjien ja asiakkaiden kanssa kannattaa jutella, jotta voidaan rakentaa heille sopiva ratkaisu. Miten on siis mahdollista, että tämä järkevä ajattelu on niin helppo pysäyttää alkumetreillä? Tilanne on itse asiassa synkempi kuin aluksi voisi kuvitella. Käyttäjien ja asiakkaiden ottaminen mukaan suunnitteluun, käyttäjäkeskeisyys, on vuosikymmeniä vanha taistelu, joka ei vieläkään ole lyönyt läpi. Tästä hyvä esimerkki on eräs akateeminen artikkeli vuodelta 1985. John D. Gould ja Clayton Lewis julkaisivat 30 vuotta sitten artikkelin Designing for Usability: Key Principles and What Designers Think (Communications of the ACM 28 (3), 1985). Kirjoittajien ensisijainen viesti oli kolme suunnittelun periaatetta: jatkuva fokus käyttäjissä heti alusta alkaen, käytön empiirinen mittaaminen ja iteratiivinen kehitystyö. Gould ja Lewis listaavat artikkelissaan kymmenen syytä sille, miksi heidän kolme periaatettaan eivät ole käytännössä vielä lyöneet läpi (kts. Taulukko 1, s. 28). Heidän tekstissään on tiettyä ajan patinaa, kuten että kuluttajapalvelut tai -tuotteet eivät käy kirjoittajien mielessä, tai että käyttäjät artikkelia lukiessa herää väistämättä tunne, että heidän kymmenen kohtaansa ovat hyvin pitkälti arkipäivää vielä vuonna 2013. Eikö käyttäjäkeskeinen suunnittelu ole lyönyt läpi 30 vuoteen? Miten se on mahdollista? Eikö sitä sittenkään tarvita? Onhan käyttäjäkeskeinen suunnittelu kehittynyt valtavasti sitten vuoden 1985. Käsitteet ovat kehittyneet ja syventyneet, tutkimusta on vinot pinot ja on kokonaisia tutkimuksen kuppikuntia, jotka keskittyvät pelkästään ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutukseen. Mutta väitän, että jokin vielä vuonna 2013 haroo vastaan. Itse törmään siihen työssäni palveluiden suunnittelijana, ja mitä olen vuosien aikana jutellut muiden suunnittelijoiden kanssa, niin törmäävät hekin. 25
Asioiden tila vuonna 2013 Keskustelun avaamiseksi tein pienimuotoisen crowdsourcingharjoituksen. Sain kerättyä lähes 30 argumenttia, joilla ampua alas käyttäjäkeskeiset käytännöt. Osan niistä poimin Ash Mauryan kirjasta Running Lean (O Reilly, 2012), osan sain troolaamalla Futuricen Yammerissa ihmisten kokemuksia ja osan poimin omista kokemuksistani. Tiivistin argumentit kahteenkymmeneen, ja kuten voi huomata, moni niistä resonoi Gouldin ja Lewisin vanhan listan kanssa (kts. Taulukko 2, s. 29). Mitä taulukon 2 lista kertoo? Löytyykö sieltä rivien välistä syitä sille, miksi käyttäjä- ja asiakaskeskeisyys suunnittelussa ei ole vieläkään lyönyt läpi? Jos mietimme vastaväitteitä taulukon 2 argumenteille, on osa vastauksista hyvin ilmeisiä. Kuten se, ettei käyttäjille olekaan tarkoitus antaa täyttä päätösvaltaa suunnittelussa, vaan he toimivat pikemmin tiedonlähteenä. Osa taulukon väitteistä on toki aivan aiheellisia: joskus suunnittelussa ollaan ratkaisemassa yleisesti tunnettua ongelmaa, jolloin on turha kuluttaa aikaa ja rahaa sen etsimiseen. On hyvä korostaa sitä, että näitä väitteitä voi laukoa lähes kuka vain suunnittelussa mukana oleva, eikä pelkästään joku rahoista päättävä pomo tai asiakas. Tyypillinen asetelma lienee on, että suunnittelija ehdottaa jonkinlaista prosessia, jolla käyttäjiä otettaisiin mukaan suunnitteluun ja päätöksiä tekevä johtaja tai päällikkö vastaa taulukon mukaisesti. Kokemukseni mukaan tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin mustavalkoinen. Suunnittelijat itse voivat käyttää väitteitä perustellakseen itselleen tai toisille miksi on parempi jättää käyttäjät huomiotta. Tyypillisesti kuvitellaan jo ennakkoon, että päätöksentekijän vastaus olisi kuitenkin ei. Tällöin on turha edes aloittaa riitelyä asiasta. Tai sitten suunnittelija on varma, että projekti ei saa penniäkään rahaa, jos siihen yritetään ympätä mukaan käyttäjätutkimusta. Koska etsimme vastausta sille, miksi käyttäjäkeskeisyys ei ole 30 vuodessa lyönyt täysin läpi, nostan taulukon 2 pohjalta esiin kolme teemaa: psykologiset esteet, organisaation rajoitteet ja kokemuksen puute. Psykologiset esteet Eikö käyttäjäkeskeinen suunnittelu ole lyönyt läpi 30 vuoteen? Miten se on mahdollista? Eikö sitä sittenkään tarvita? Psykologisilla esteillä tarkoitan ihmisten korvien välissä olevia tukkeita ja ennakkoasenteita. Taulukon väitteitä katsoessa syntyy väkisin ajatus siitä, että käyttäjien mukaan ottaminen on pelottava ajatus. Mitä jos käyttäjät ovat eri mieltä? Sehän tarkoittaa sitä, että idean omistaja on mahdollisesti väärässä. Tämä taas mahdollisesti romuttaa kyseisen henkilön arvovaltaa ja asiantuntemusta. Jos taustalla ei ole suoranainen pelko, niin vähintäänkin käyttäjät voivat pakottaa ihmisen luopumaan omasta rakkaasta ideastaan. Saman pelon voi nähdä myös pelkona kontrollin ja vallan menettämisestä: jos avaan omat ajatukseni ja tekemisen tapani kritiikille, saatan joutua muuttamaan ajatuksiani, ideoitani ja rooliani projektissa tai organisaatiossa. Tähän voi vielä lisätä pelon siitä, mitä käyttäjiltä saadulla tiedolla pitää tehdä silloin, jos intuitio sanoo tiedon olevan 26