SUOMEN KANTOJA EU:N ILMASTO- JA ENERGIAPAKETTIIN

Valtioneuvoston EU-sihteeristö 18.4.2008 SUOMEN KANTOJA EU:N ILMASTO- JA ENERGIAPAKETTIIN Ilmasto- ja energiapaketin sisältö Komission 23.1.2008 julkaisema ilmasto- ja energiapaketti sisältää lainsäädäntöehdotukset, joilla pannaan täytäntöön kevään 2007 Eurooppa-neuvostossa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdyt päätökset. Päästöjen vähentäminen vuoteen 2020 mennessä (20 % vuoteen 1990 verrattuna) toteutetaan päästökauppaan kuuluvilla sektoreilla ja päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla (mm. liikenne, rakentaminen ja maatalous). Uusiutuvan energian lisäämisellä 20 prosenttiin energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä pyritään myös energiaomavaraisuuden kasvattamiseen EU:ssa. Ilmasto- ja energiapaketin keskeiset lainsäädäntöehdotukset ovat - EU:n päästökauppajärjestelmän uudistaminen (päästökauppadirektiivin muutos), - päätös kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteista EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla ja - uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskeva direktiiviehdotus. Komissio julkaisi 23.1.2008 myös direktiiviehdotuksen hiilen talteenotosta ja varastoinnista (CCS, carbon capture and storage), tiedonannon kestävistä hiiliteknologioista sekä uudet ympäristönsuojelun valtiontukia koskevat suuntaviivat. Ilmasto- ja energiapaketin lisäksi neuvosto ja Euroopan parlamentti käsittelevät parhaillaan komission vuonna 2006 antamaa ehdotusta lentoliikenteen lisäämisestä EU:n päästökauppajärjestelmään sekä komission tammikuussa 2008 julkaisemaa ehdotusta ajoneuvojen CO2- päästöjen vähentämisestä. Lainsäädäntöehdotusten käsittely EU:ssa Lainsäädäntöehdotusten käsittely on meneillään neuvoston energia- ja ympäristötyöryhmissä. Ympäristötyöryhmässä ja -neuvostossa käsitellään päästökauppadirektiivin muutosehdotus, päätös kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteista päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla sekä direktiiviehdotus hiilen talteenotosta ja varastoinnista. Energiatyöryhmä ja -neuvosto puolestaan käsittelevät uusiutuvaa energiaa koskevan direktiiviehdotuksen. Koordinaatio tapahtuu Coreper 1:ssä säännöllisin väliajoin. Ympäristöneuvosto ja energianeuvosto kävivät ehdotuksista ensimmäisen suuntaviivakeskustelun helmi maaliskuun vaihteessa 2008. Ilmasto- ja energiapaketti oli myös Eurooppa-neuvoston asialistalla maaliskuussa 2008. Eurooppa-neuvosto mm. vahvisti tavoitteeksi, että pakettiin kuuluvat lainsäädäntöehdotukset hyväksyttäisiin viimeistään vuoden 2009 alussa sekä nosti esiin kansainväliselle kilpailulle erittäin alttiiden alojen, kuten energiavaltaisen teollisuuden, aseman kansainvälisessä kilpailussa ja ns. hiilivuotoriskin. Eurooppa-neuvostolla tulee jatkossakin olemaan merkittävä ohjaava rooli ehdotusten käsittelyssä. Lainsäädäntöehdotusten käsittely jatkuu ympäristöneuvostossa 5.6.2008 ja energianeuvostossa 6.6.2008. Ilmasto- ja energiapakettia käsitellään kesäkuussa myös Eurooppa-neuvostossa (19. 20.6.2008). 1

Ranska järjestää epävirallisen energia- ja ympäristöministerien kokouksen heti EU-puheenjohtajuuskautensa alussa 3. 5.7.2008. Syksyllä (15. 16.10.2008) pidettävässä Eurooppaneuvostossa ilmasto- ja energiapaketti on keskeisesti esillä. Ranskan pj-kaudella ympäristöneuvosto kokoontuu 20. 21.10.2008 ja 4. 5.12.2008. Energianeuvosto puolestaan kokoontuu 9. 10.10.2008 ja 8. 9.12.2008. Joulukuun Eurooppa-neuvosto pidetään 11. 12.12.2008. Lainsäädäntöehdotukset käsitellään yhteispäätösmenettelyssä Euroopan parlamentin (EP) kanssa. Aikataulu on tiukka. Ratkaisuja tulisi saada aikaan ennen nykyisen parlamentin ja komission toimikausien loppua vuonna 2009. Käytännössä tämä tarkoittaa parlamentin vaalien aikataulun myötä sitä, että ratkaisu tulee löytyä huhtikuuhun 2009 mennessä. Ratkaisu tarvitaan viimeistään ennen kuin Kööpenhaminassa päätetään loppuvuodesta 2009 kansainvälisen ilmastosopimuksen jatkosta. EP:ssä paketin ehdotuksista laaditaan parhaillaan mietintöjä. Päävastuulliset valiokunnat ovat ympäristö-, kansanterveys- ja elintarviketurvavaliokunta (ENVI) sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta (ITRE). Monilta muilta valiokunnilta on pyydetty lausuntoja mietintöihin. Lisäksi tilapäisessä ilmastonmuutosvaliokunnassa järjestetään aiheeseen liittyviä kuulemisia. EP:n esittelijät: päästökauppadirektiivin muutosehdotus: Avril Doyle (PPE-ED, IE), ENVI päätös kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteista EU:n päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla: Satu Hassi (Greens, FI), ENVI uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskeva direktiiviehdotus: Claude Turmes (Greens, LU), ITRE hiilen talteenotto ja varastointi: Chris Davies (ALDE, UK), ENVI ENVI käsittelee mietintöluonnoksia kesäkuun lopussa ja äänestää mietinnöistä syys lokakuussa. Uusiutuvaa energiaa koskevaa mietintöä käsitellään ITRE-valiokunnassa touko heinäkuussa, ja valiokunnan on tarkoitus äänestää mietinnöstä heinäkuun alkupuolella. EP:n täysistunnon on tarkoitus käsitellä uusiutuvaa energiaa täysistunnossa syyskuussa. Muista ehdotuksista laadittavien mietintöjen käsittely täysistunnossa ajoittunee loppuvuoteen 2008. Ilmasto- ja energiapaketin ehdotusten koherentti käsittely edellyttää kantojen tiivistä koordinointia jäsenmaissa sekä hyvää yhteistyötä neuvoston ja parlamentin kesken. Suomen kantojen valmistelu ilmasto- ja energiapaketin ehdotuksiin Päästökauppadirektiivin ja kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteita sekä hiilen talteenottoa ja varastointia koskevien kantojen valmisteluvastuu on Suomessa ympäristöministeriöllä. Uusiutuvaa energiaa koskevan ehdotuksen kansallisesta käsittelystä vastaa työ- ja elinkeinoministeriö (energiaosasto). Valtioneuvoston EU-sihteeristöllä on ilmasto- ja energiapaketin ehdotusten käsittelyssä koordinoiva rooli. EU-sihteeristö vastaa lisäksi Eurooppa-neuvoston kokousten valmistelusta. Komission lainsäädäntöpaketin vaatimia kansallisia toimenpiteitä käsitellään kansallista ilmasto- ja energiastrategiaa valmistelevassa ilmasto- ja energiapoliittisessa ministerityöryhmässä, jonka puheenjohtajana toimii elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Strategia pyritään antamaan selontekona eduskunnalle alkusyksystä 2008. Huhtikuun 2008 alussa eduskunnalle annettiin liikennepoliittinen selonteko. 2

Hallitus on informoinut ilmasto- ja energiapaketin keskeisistä ehdotuksista eduskuntaa helmi maaliskuun vaihteessa 2008. Eduskunta keskusteli ilmasto- ja energiapaketista täysistunnossa 12.3.2008 ja ehdotusten käsittely valiokunnissa jatkuu. 1) Päästökauppajärjestelmän uudistaminen Komission ehdotus Komissio ehdottaa seuraavia keskeisiä muutoksia päästökauppajärjestelmään: - Päästökaupan soveltamisalaan lisätään uusia teollisia toimialoja ja uusia kaasuja. Myös hiilen talteenotto ja varastointi kuuluisivat järjestelmän piiriin. - Kansallisista päästöoikeuksien jakosuunnitelmista luovutaan ja päästöoikeuksien kokonaismäärä päätetään yhteisötasolla. Direktiivissä määritellään kokonaismäärän lähtökohdaksi kaikkien EU:n jäsenvaltioiden yhteenlaskettu päästökauppajärjestelmän toisen jakson 2008 12 mukainen päästöoikeuksien jako. Tämän määrän tulisi vähetä lineaarisesti vuodesta 2013 lähtien. - Päästöoikeuksien pääasiallinen jakotapa vuodesta 2013 lähtien olisi huutokauppa. Ilmaisjako olisi käytössä vain siirtymäkauden aikana ja se laskisi vaiheittain nollaan. Jäsenmaan osuus huutokaupattavien oikeuksien kokonaismäärästä perustuisi pääosin vuoden 2005 päästötietoihin. - Huutokauppatuloista 20 % korvamerkittäisiin ehdotuksen mukaan direktiivissä tarkemmin määriteltyihin tarkoituksiin, kuten päästöjen vähentämiseen, ilmastonmuutoksen sopeutumiseen, uusiutuvan energian käytön edistämiseen, hiilen talteenoton ja varastoinnin edistämiseen, metsänhävityksen välttämiseen jne. Lisäksi 10 % huutokaupattavista päästöoikeuksista varattaisiin lähinnä alhaisen bruttokansantuotteen omaavien jäsenmaiden käyttöön. Huutokauppojen järjestämisestä komissio antaa myöhemmin asetuksen. - Täyden huutokaupan piiriin sisällytettäisiin heti alusta alkaen sähköntuotanto ja hiilen talteenotto ja varastointi. Muu teollisuus olisi ajan myötä laskevan ilmaisjaon piirissä. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP, combined heat and power) olisi lämmön osalta ilmaisjaon piirissä. Ilmaisjako perustuisi komitologiamenettelyssä laadittaviin sääntöihin, joissa toiminnan tehokkuus otetaan huomioon. Pelkästään kaukolämpöä tuottavia laitoksia ei ole mainittu direktiivissä lainkaan. - Energiaintensiivisen teollisuuden osalta esitys sisältää mahdollisuuden suurempaan ilmaisjakoon kuin muiden toimialojen osalta olisi mahdollista. Komissio päättäisi 2010 mennessä, mitkä toimialat olisivat tämän runsaamman ilmaisjaon piirissä. Päätös riippuu siitä, saavutetaanko kansainvälisissä neuvotteluissa globaali sopimus. Ilmaisjaossa sovellettavista jakomenetelmistä komissio antaisi 2011 mennessä tarkemmat säännöt. Komissio laatii lisäksi 2011 raportin energiaintensiivistä teollisuutta koskevasta hiilivuoto-ongelmasta. Raporttiin liittyy myös tarkoituksenmukaisia ehdotuksia esim. ilmaisjaon lisäämisestä tai kansainväliseen kauppaan liittyvistä toimenpiteistä. - Yleisesti ottaen komission ehdotus perustuu siihen, että Kioton pöytäkirjan mukaisten joustomekanismien (JI, yhteistoteutus ja CDM, puhtaan kehityksen mekanismi) hyödyntäminen päästökauppajärjestelmän puitteissa riippuu kansainvälisen ilmastosopimuksen synnystä. Lähtökohtaisesti mekanismien hyödyntämistä rajoitetaan selvästi, jos kansainvälistä sopimusta ei saada aikaan. Mekanismit nähdään insentiivinä lähinnä kehittyville maille osallistua ja sitoutua kansainväliseen ilmastopolitiikkaan. Kun kansainvälinen sopimus saadaan aikaan, mekanismien hyödyntämismahdollisuudet kasvavat. 3

Suomen kantoja Päästökauppajärjestelmän menettelytapojen yhtenäistäminen on sinänsä myönteistä. Suomen erityinen huoli on kuitenkin kansainvälisessä kilpailussa toimivan energiaintensiivisen teollisuuden asema, joka tulisi ottaa huomioon päästöoikeuksien jakomenetelmässä. Komission ehdotus sisältääkin menettelyn, jonka mukaan tällaiset teollisuudenalat voivat tarvittaessa saada ilmaisia päästöoikeuksia. Suomelle on tärkeää, että hiilivuotokysymyksen kannalta erityisesti Suomen näkökulmasta tärkeät toimialat sisältyvät päästöoikeuksien jaossa erityiskohtelua tarvitsevan teollisuuden piiriin. Lisäksi pyritään siihen, että tästä asiasta saadaan selvyys mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sopimus maailmanlaajuisesta ilmastosopimuksesta vuoden 2012 jälkeiselle ajalle on myös kilpailukykynäkökulmasta ja ns. hiilivuodon estämiseksi tärkeä. Huutokaupattavien päästöoikeuksien vertailuvuotena on tärkeää käyttää useampaa kuin yhtä vuotta vuosittaisten vaihteluiden tasaamiseksi. Komission esitykseen sisältyvän vertailuvuoden 2005 päästöt olivat Suomessa poikkeuksellisen alhaiset pohjoismaisten sähkömarkkinoiden hyvän vesivoimatilanteen sekä metsäteollisuuden seisokin takia. Komission ehdotukseen sisältyy maininta, että komissio olisi mahdollisesti valmis käyttämään huutokaupattavien osuuksien laskemisessa vuosien 2005-6 päästötietojen keskiarvoa vertailussa, kun vuoden 2006 päästötiedot ovat saatavissa. Suomessa yleisesti käytössä olevaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa eikä kaukolämmön tuotantoa oteta ehdotuksissa riittävissä määrin huomioon. Erityisesti teollisuuden oma yhteistuotantosähkö tulisi nähdä osaksi teollista toimintaa. Suomi ei tue huutokauppatulojen korvamerkintää koskevien sääntöjen lisäämistä päästökauppadirektiiviin. Pakollinen korvamerkintä olisi ristiriidassa Suomessa sovellettavien budjettiperiaatteiden ja perustuslain kanssa. Suomi pitää myös huutokaupattavien päästöoikeuksien solidaarisuusperusteista 10 %:n uudelleenjakoa jäsenmaiden välillä ongelmallisena. Jäsenmaiden välistä solidaarisuutta tulee edistää sitä varten luotujen mekanismien avulla eikä päästökauppajärjestelmän kautta. Suomi korostaa myös joustomekanismien asemaa päästökaupan yhteydessä. Mekanismien käytön rajoittaminen nostaa päästöoikeuksien hintaa, joten rajoitukset ja niiden taso vaativat huolellista arviointia. Joustomekanismien käyttömahdollisuudessa tulisi säilyttää liikkumavara uuden kansainvälisen ilmastosopimuksen kattavuuden ja sisällön huomioimiseksi. 2) Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen Komission ehdotus Ehdotus kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä vuoteen 2020 mennessä sisältää kullekin jäsenmaalle määrällisen prosentteina ilmaistun päästövähennystavoitteen vuoteen 2005 verrattuna sekä määrällisen tonneina ilmaistun päästöyksiköiden lukumäärän, joka kullakin jäsenmaalla on käytettävissään vuonna 2020 (ns. taakanjako). Esityksessä suodaan jäsenmaille joustavuutta toimien toimeenpanossa antamalla oikeus käyttää Kioto-kauden aikana Kioton mekanismeilla hankittuja päästövähennysyksiköitä puhtaan kehityksen hankkeista ja teollisuusmaaosapuolten välisistä hankkeista velvoitteen täyttämiseen tietyin rajoituksin. Myös Kioto-kaudella rekisteröidyistä hankkeista saatavia yksiköitä voidaan käyttää 2020 velvoitteiden täyttämiseen vuodesta 2013 eteenpäin. Ehdotuksessa esitellään kaksi vaihtoehtoa, joista toinen käsittää EU:n riippumattoman -20 %:n tavoitteen toimeenpanon ilman kansainvälistä sopimusjärjestelmää. Toinen tilanne käsittelee -30 4

%:n velvoitteen täyttämistä kansainvälisen sopimuksen voimassa ollessa. Edellisessä tapauksessa hankemekanismeilla voitaisiin täyttää 3 % jäsenmaan vuoden 2005 päästömäärästä päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla vuonna 2020. Jäsenmaa voi siirtää käyttämättä jääneen osuuden yksiköistä toiselle jäsenmaalle. Vuoden 2013 jälkeen päästöt eivät saa ylittää vuosien 2008 2010 keskimääräistä tasoa. Lisäksi päästöjen tulee lineaarisesti lähentyä vuoden 2020 tavoitetta. Vuotuisten vaihteluiden tasapainottamiseksi jäsenmaa voi kuitenkin peräkkäisten vuosien välillä joko siirtää 2 % päästövähennysyksiköitä seuraavalle vuodelle tai käyttää ne edellisenä vuonna. Päästövähennystavoitteiden laskennassa on käytetty kriteerinä asukasta kohden laskettua bruttokansantuotetta. Määrällisille tavoitteille on asetettu ylä- ja alaraja (+/-20 %). Mikään jäsenmaa ei saa kasvattaa päästöjään enempää kuin 20 % eikä minkään jäsenmaan tarvitse vähentää päästöjään enempää kuin -20 % vuoden 2005 tasosta. Alhaisemman asukasta kohden lasketun bruttokansantuotteen omaavat maat saavat tätä kautta hyvitystä. Komissio seuraa vuodesta 2013 lähtien tiiviisti sitä, että jäsenmaat pysyvät ns. lineaarisella uralla kohti vuoden 2020 tavoitetta. Vuonna 2016 komissio tekee väliarvion siitä, miten vuoden 2020 velvoite täytetään. Suomen kantoja Suomen tulee komission ehdotuksen mukaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 16 % päästökauppajärjestelmään kuulumattomilla sektoreilla vuoteen 2020 mennessä vuoden 2005 määristä. Tavoite on vaativa, mutta kuitenkin mahdollinen saavuttaa. Merkittäviä päästövähennyksiä tulee saada aikaan kaikilla keskeisillä sektoreilla, kuten asumisessa, rakentamisessa, liikenteessä, jätehuollossa ja maataloudessa. Päästövähennykset tulee tehdä kustannustehokkaalla tavalla. Kioton pöytäkirjan mukaisten mekanismien avulla kaudella 2008 2012 hankittujen päästöyksiköiden joustava käyttö lisää joustavuutta toimeenpanossa. Suomi tukee tätä. Komission ehdottamat määrät ovat kuitenkin liian rajoitettuja ja mekanismien käytölle esitetyt reunaehdot sisältävät epävarmuustekijöitä. Suomi pitää hyvänä päästökehityksen seurannan ja raportoinnin kehittämistä ja sen liittämistä oleelliseksi osaksi nyt tehtävää päätöstä. 5

3) Uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskeva direktiiviehdotus Komission ehdotus Uusiutuvan energian käytön lisäämistä koskevan direktiiviehdotuksen (ns. RES-direktiivi) tavoitteena on nostaa EU:n uusiutuvan energian osuus 20 prosenttiin energiankulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Ehdotuksessa määritellään jokaiselle jäsenvaltiolle maakohtainen sitova uusiutuvan energian lisäysvelvoite ja neljä ohjeellista välitavoitetta. Suomen kansalliseksi velvoitteeksi komissio esittää 38 %:n uusiutuvan energian osuutta energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Suomelle ehdotettu 9,5 prosenttiyksikön lisäysvelvoite on pienempi kuin EU:n jäsenvaltioille keskimäärin asetetut velvoitteet. Uusiutuvaa energiaa koskeva direktiivi sisältää myös aikaisemmin päätetyn jokaista jäsenvaltiota sitovan tavoitteen lisätä liikenteen biopolttoaineiden osuutta vähintään 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden tulee laatia kansalliset suunnitelmat, joissa uusiutuva energian käytön lisäystavoite määritellään erikseen sähkön tuotannolle, lämmitykselle ja jäähdytykselle sekä liikennepolttoaineille. Ehdotukseen sisältyy force majeure -lauseke, jonka mukaan komissio voi ylivoimaisten esteiden sattuessa arvioida tilanteen uudelleen ja tarkistaa jäsenvaltion lisäysvelvoitetta. Uusiutuvan energian käytön edistämiseksi ja investointien tukemiseksi komissio ehdottaa alkuperätakuilla käytävän kaupan mahdollistamista joko toiminnanharjoittajien tai jäsenvaltioiden välillä. Komission ehdotuksessa pääpaino on toiminnanharjoittajien välisissä alkuperätakuiden siirroissa. Jäsenvaltio voisi edellyttää ennakkohyväksyntää alkuperätakuiden siirrolle, mikäli siirto todennäköisesti vaarantaisi jäsenmaan energian toimitusvarmuutta tai kykyä täyttää uusiutuvan energian lisäystavoite. Jäsenvaltioiden välillä alkuperätakuukauppa olisi komission ehdotuksen mukaan mahdollista vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltio on ylittänyt uusiutuvan energian osuudelle asetetun välitavoitteensa. Toiminnanharjoittajien oikeus siirtää alkuperätakuita jäsenvaltiosta toiseen koskisi vain direktiivin voimaantulon jälkeen käyttöönotettuja ja teholtaan vähintään 5 MWth:n suuruisia laitoksia. Jäsenvaltioiden tulee nimetä vastuullinen elin, joka pitää rekisteriä alkuperätakuista, myöntää niitä, rekisteröi niiden siirtoja, peruuttaa alkuperätakuut ja julkaisee toiminnasta vuosittaiset raportit. Direktiiviehdotuksessa määritellään myös liikenteen biopolttoaineiden kestävyyskriteerit. Komission ehdotuksen mukaan biopolttoaineiden käytöstä saatavan säästön kasvihuonekaasupäästöissä on oltava vähintään 35 prosenttia. Biopolttoaineita ja muita bionesteitä ei saa valmistaa raakaaineesta, joka on saatu biologiselta monimuotoisuudeltaan tunnustetusti rikkaasta maasta tai johon on sitoutunut paljon hiiltä. Liikenteen biopolttoaineiden kestävyyskriteereitä on käsitelty kevään 2008 aikana ad hoc -työryhmässä, koska ne sisällytetään RES-direktiivin lisäksi myös liikennepolttoaineen laatudirektiiviin. Suomen kantoja Uusiutuvan energian käytön lisääminen 38 prosenttiin on Suomelle vaativa tavoite. Suomessa uusiutuvasta energiasta 70 % on metsäteollisuuden puuperäisiä sivutuotteita, eikä Suomi voi lisätä uusiutuvan käyttöä komission kaavailemalla tavalla, jos metsäteollisuuden tuotanto vähenee. Uhkana on erityisesti Venäjältä tulevan puuntuonnin tyrehtyminen. Puuntuonti Venäjältä vastaa noin 20 % Suomessa tarvittavasta puusta. Suomen kannalta ehdotukseen sisältyvä force majeure - lauseke on tärkeä, ja Suomi pyrkii selkiyttämään lauseketta niin, että se mahdollistaisi lisäysvelvoitteesta neuvottelemisen tällaisissa jäsenvaltioista riippumattomissa tilanteissa. Uusiutuvan energian lisääminen edellyttää metsäteollisuuden sivutuotteiden ohella muun bioenergian (metsähakkeen, pellettien, peltobiomassan ja jätteiden) lisäkäyttöä, vesi- ja tuulivoiman sekä 6

maalämmön hyvin suurta lisäystä sekä energiansäästötoimia. Tukijärjestelmiä joudutaan tehostamaan ja myös uusia tukimuotoja joudutaan ottamaan käyttöön. Suomen nykyisiä suppeita syöttötariffi- ja alkuperätakuujärjestelmiä laajennettaessa joudutaan tarkastelemaan niiden kytkentöjä muiden EU-maiden tukijärjestelmiin. Suomi on huolestunut siitä, että komission ehdottama alkuperätakuiden siirtojärjestelmä toiminnanharjoittajien välillä tulisi johtamaan suomalaisten toiminnanharjoittajien siirtymiseen muiden jäsenmaiden tukijärjestelmien piiriin. Tällöin myös tuotettu uusiutuva energia laskettaisiin tukea myöntäneen toisen jäsenmaan hyväksi. Suomi on pystynyt saavuttamaan korkean uusiutuvan energian käyttötason ilman laajamittaisia tukia. Suomi pitää edelleenkin tärkeänä, että kansallinen tuki suuntautuisi kilpailukykyisen teknologian kehittämiseen ja investointeihin ja että annettava toimintatuki kohdistettaisiin teknologiapainotteisesti. Direktiiviehdotuksen mukainen toiminnanharjoittajien välinen alkuperätakuiden kauppa suosisi jo vakiintuneita ja kustannuksiltaan kaikkein edullisimpia teknologioita. Suomi pitää tarkoituksenmukaisena, että alkuperätakuiden siirtoa käytettäisiin joustavuustoimenpiteenä ensisijaisesti jäsenvaltioiden välillä ja että niiden siirto edellyttäisi aina jäsenvaltioiden suostumusta. Liikenteen biopolttoaineiden kestävyyskriteereiden osalta Suomi korostaa, että niiden tulee ottaa huomioon pohjoisten metsien hidas kasvu ja jo käytössä olevat kestävän metsänhoidon periaatteet. Kestävyyskriteereiden laajentamiseen koskemaan kaikkea biomassan energiakäyttöä ei vielä ole edellytyksiä. Suomi pitää tärkeänä, että RES-direktiivi kannustaisi toisen sukupolven liikennepolttoaineiden tuotantoon. Eri teknologioita tulee kehittää niin, että vaihtoehtoisten polttoaineiden tarjonta lisääntyy. Suomi pyrkii siihen, että sertifioidusta turpeesta valmistettu biodiesel voitaisiin lukea hyväksi liikenteen biopolttoaineita koskevaan 10 %:n tavoitteeseen. Tämä edellyttäisi joustavuutta direktiiviehdotuksen määrittelyissä, jotka perustuvat aikaisempiin säädöksiin. Suomi on esittänyt turpeen osalta muutoksia sekä määritelmiin että direktiiviehdotukseen sisältyviin kestävyyskriteereihin. 4) Hiilen talteenotto ja varastointi Komission ehdotus Ehdotuksella luotaisiin yhtenäiset lainsäädäntöpuitteet hiilidioksidin talteenotolle, siirrolle ja varastoinnille geologisiin muodostumiin. Ehdotuksella tehdään talteenotto ja varastointi mahdolliseksi poistamalla niitä koskevat esteet voimassa olevasta lainsäädännöstä. Tarkoituksena on varmistaa, että talteenotto, siirto sekä pitkäaikainen varastointi geologisiin muodostumiin tapahtuisivat ympäristön kannalta turvallisesti. Hiilidioksidi otetaan talteen teollisuuden savukaasuista. Varastointiin voidaan käyttää pääasiassa joko käytöstä poistettuja öljy- ja kaasukenttiä tai suolaisia pohjavesiesiintymiä. Suomessa tällaisia varastointiin soveltuvia paikkoja ei ole. Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi ovat demonstraaatiovaiheessa olevaa teknologiaa, jonka investointi- ja käyttökustannukset ovat korkeat. Kustannusten odotetaan laskevan, kun teknologian toimivuus osoitetaan kaupallisessa mittakaavassa. 7

Suomen kantoja Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi geologisiin muodostumiin on yksi keino hillitä ilmastonmuutosta. Suomi tukee yhteisten sääntöjen kehittämistä hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Suomi korostaa, että talteenotto ja varastointi tulee tehdä ympäristön ja terveyden kannalta mahdollisimman turvallisesti. 8