EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta VÄLIAIKAINEN 2003/0173(COD) 10. joulukuuta 2003 LAUSUNTOLUONNOS teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunnalta ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/.../EY muuttamisesta Kioton pöytäkirjan hankemekanismien osalta (KOM(2003) 403 C5-0355/ /0173(COD)) Valmistelija: Rolf Linkohr PA\ doc PE

2 PA_Leg PE /7 PA\ doc

3 ASIAN KÄSITTELY Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta nimitti kokouksessaan 2. lokakuuta 2003 valmistelijaksi Rolf Linkohrin. Valiokunta käsitteli lausuntoluonnosta kokouksessaan (kokouksissaan).... Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi jäljempänä esitetyt tarkistukset äänin... puolesta,... vastaan ja... tyhjä(ä) / yksimielisesti. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet:... (puheenjohtaja/puheenjohtajana),... (varapuheenjohtaja),... (varapuheenjohtaja), Rolf Linkohr (valmistelija),...,... (... puolesta),... (... puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti)... ja.... PA\ doc 3/7 PE

4 LYHYET PERUSTELUT Tämän ehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa, että niin kutsutuista Kioton pöytäkirjaan sisältyvistä hankemekanismeista, yhteistoteutuksesta (JI) ja puhtaan kehityksen mekanismista (CMD), saadut hyvitykset voidaan muuntaa päästöoikeuksiksi. Tästä syystä on muutettava äskettäin hyväksyttyä direktiiviä 2003/87/EY, joka koskee kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamista. Taustalla on ajatus siitä, että ilmastonmuutos on globaali ilmiö, joten se, missä päin maailmaa päästövähennykset toteutuvat, on yhdentekevää. Lisäksi on yleensä edullisempaa vähentää päästöjä EU:n ulkopuolella kuin EU:ssa. Kuten yleisesti on tiedossa, yhteistoteutushankkeet koskevat teollistuneita tai siirtymätalouden maita, kun taas puhtaan kehityksen mekanismiin liittyvät hankkeet koskevat kehitysmaita. Edellytyksenä tällaisten hankkeiden toteutukselle on, että kyseiset maat ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjan. Lopuksi hankkeet johtavat vaihtoon eli siirtymätalouden maat tai kehitysmaat saavat pääomaa ja taitotietoa, kun taas eurooppalaiset saavat hyvitystä kasvihuonepäästöjen vähentämisestä. Jäsenvaltioiden antamista tiedoista käy ilmi, että vuoden 2005 alussa ne aikovat investoida noin 350 miljoonaa euroa CMD-hankkeisiin. Luku todennäköisesti kasvaa edelleen, kun tämä direktiivi hyväksytään. Kuinka EU:n tähänastista ilmastopolitiikkaa olisi arvioitava? Ja millainen rooli päästökaupalla voisi olla hankemekanismeihin liittyvässä toiminnassa? Sen mukaan, mitä jäsenvaltioiden tilanteesta tiedetään, EU jää huomattavasti jälkeen Kioton pöytäkirjan tavoitteista. Sen sijaan, että kasvihuonepäästöt saataisiin vähenemään kahdeksan prosenttia vuoteen 2010 mennessä, on todennäköistä, että vähennys on vain noin viisi prosenttia. Tässä luvussa ei ole edes otettu huomioon nopeampaa talouskasvua. Erityistä huomiota kiinnittää se, että Saksassa kasvihuonepäästöt ovat alkaneet lisääntyä eikä maa todennäköisesti pääse sille asetettuun 21 prosentin päästövähennykseen, vaikka se onkin jo melko lähellä (19 prosenttia) kyseistä tavoitetta. Tähän mennessä joustomekanismeilla ja maankäytöllä on ollut toissijainen asema jäsenvaltioiden lähestymistavoissa. Jos kuitenkin vaikuttaa vahvasti siltä, ettei EU pääse Kioto-tavoitteisiinsa, voi kiinnostus joustomekanismeihin kasvaa huomattavasti. Tästä syystä tämä direktiivi tulee juuri oikeaan aikaan. Sillä voi olla merkittävämpi asema ilmastopolitiikassa kuin mitä monet tällä hetkellä arvelevat. On syytä ottaa esille kolme seikkaa: Ensimmäinen koskee hankemekanismien ylärajaa (11 a artiklan 2 kohta). CMD- ja JIhankkeiden on täydennettävä, ei korvattava, omassa maassa toteutettavia ponnisteluja vähentää päästöjä. On tarpeen estää se, ettei investointeja eurooppalaisiin laitoksiin laiminlyödä sen vuoksi, että maiden on edullisempaa toteuttaa toimia kehitysmaissa tai siirtymätalouden maissa. Tästä syystä komissio ehdottaa melko monimutkaisessa 11 a artiklan 2 kohdassa, että hanketoiminnoista saadut hyvitykset eivät saa nousta yli kuuteen prosenttiin päästöoikeuksien kokonaismäärästä, mutta lisää, että komissio voi mahdollisesti nostaa kyseisen luvun kahdeksaan prosenttiin. Esittelijä ehdottaa järjestelmän yksinkertaistamista PE /7 PA\ doc

5 siten, että otetaan käyttöön kahdeksan prosentin yläraja, jota voidaan neljän vuoden kuluttua tarkistaa. Tässä yhteydessä on ehkä syytä viitata kustannusten määrään. Koska kuusi prosenttia päästöoikeuksista vastaa suunnilleen kahta prosenttia perusvuoden kokonaispäästöistä (4017 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia), tämä merkitsisi hankemekanismien osalta noin 80 miljoonaa tonnia. Kyseessä on tarkalleen ottaen neljännes 320 miljoonasta hiilidioksidiekvivalenttitonnista, jotka EU:n on kyettävä kahdeksan prosentin vähimmäistavoitteen mukaisesti vähentämään. Jos perustana on 10 euroa/hiilidioksidiekvivalenttitonni, toimen kustannukset olisivat 800 miljoonaa euroa vuodessa. Jos ylärajana on kahdeksan prosenttia, virtaisi kehitysmaihin ja siirtymätalouden maihin yli 1000 miljoonaa euroa vuodessa JI- ja CMD -hankkeiden kautta. Jos meidän on Kioton ajanjakson jälkeen edelleen vähennettävä päästöjä, päästään korkeammilla hiilidioksidiekvivalenttihinnoilla helposti kymmeneen miljardiin euroon vuodessa. Toinen esiin otettava seikka liittyy maankäyttöön (11 a artiklan 3 kohdan b alakohta). Komissio haluaisi jättää tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle todeten, että se ei johda pysyviin päästövähennyksiin. Huomio ei ole täysin oikea. Biopolttoaineiden tapauksessa hiilidioksidin määrä todellakin vähenee erityisesti, jos niillä korvataan bensiinitai dieselpolttoaine. Lisäksi Marrakeshissa maankäyttöä kannatettiin päästöjen vähennyskeinona. Sen, jätetäänkö se todella soveltamisalan ulkopuolelle, olisi riiputtava Milanossa pidettävän COP 9-kokouksen tuloksista. Kolmas seikka koskee 21 a artiklaa. Siirtymätalouden maita ja kehitysmaita on autettava hyödyntämään paremmin JI- ja CDM -hankkeita. Esittelijä ehdottaa tähän liittyvän tekstin selventämistä. TARKISTUKSET Teollisuus-, ulkomaankauppa-, tutkimus- ja energiavaliokunta pyytää asiasta vastaavaa ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokuntaa sisällyttämään mietintöönsä seuraavat tarkistukset: Komission teksti 1 Parlamentin tarkistukset Tarkistus 1 1 ARTIKLAN 2 KOHTA 11 a artiklan 2 kohta (direktiivi 2003/87/EY) 2. Mikäli hanketoiminnoista saatujen ja yhteisön järjestelmässä käytettäväksi muunnettujen päästövähennysyksiköiden tai sertifioitujen päästövähennysten määrä 2. Hanketoiminnoista saatujen ja yhteisön järjestelmässä käytettäväksi muunnettujen päästövähennysyksiköiden tai sertifioitujen päästövähennysten määrä ei saa ylittää 1 Ei vielä julkaistu EUVL:ssä. PA\ doc 5/7 PE

6 nousee kuuteen prosenttiin jäsenvaltion kyseiselle kaudelle myöntämien päästöoikeuksien kokonaismäärästä, komissio suorittaa välittömästi tarkistuksen. Komissio voi harkita tämän tarkistuksen perusteella, olisiko 23 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen otettava käyttöön enimmäisraja, joka olisi esimerkiksi kahdeksan prosenttia jäsenvaltioiden kyseiselle kaudelle myöntämien päästöoikeuksien kokonaismäärästä. kahdeksaa prosenttia jäsenvaltion kyseiselle kaudelle myöntämien päästöoikeuksien kokonaismäärästä. Komissio antaa vuoden 2008 loppuun mennessä kertomuksen, jonka perusteella lainsäätäjä tekee päätöksen määrällisen rajan tarkistamisesta. Perustelu Sen lisäksi, että komission ehdotus on monimutkainen, ei ole järkevää ottaa ensin perustaksi kuutta prosenttia ja sen jälkeen komission harkinnan perusteella soveltaa kahdeksan prosentin enimmäisrajaa. Tällaisen perusteella olisi vaikea tehdä varmoja suunnitelmia. Lisäksi monilla jäsenvaltioilla, ellei suurimmalla osalla, on vaikeuksia noudattaa Kioton pöytäkirjan velvoitteita. Ellei hankemekanismeja noudateta laajalti, koko EU jää huomattavasti jälkeen Kioton tavoitteiden noudattamisesta vuonna Odotettavissa on, että ennemmin tai myöhemmin enimmäisrajasta luovutaan kokonaan. Hankemekanismien täydentävän luonteen korostamiseksi olisi aluksi pitäydyttävä kahdeksan prosentin enimmäisrajassa. Vuonna 2008, jolloin Kioton pöytäkirjan on tarkoitus tulla voimaan, voitaisiin tilannetta tarkistaa. Tarkistus 2 1 ARTIKLAN 2 KOHTA 11 a artiklan 3 kohdan b alakohta (direktiivi 2003/87/EY) (b) maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalouden toimenpiteet. (b) maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalouden toimenpiteet, elleivät ne todistettavasti vaikuta kasvihuonepäästöjen vähenemiseen, kuten on tilanne biopolttoaineiden kohdalla. Perustelu Joissakin tapauksissa maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalouden toimenpiteet johtavat todistettavasti kasvihuonepäästöjen vähenemiseen. Varmuudella tämä koskee sellaisten biopolttoaineiden tuotantoa, jotka valmistetaan uusiutuvista kasveista. Jos tarkastellaan kaikkia mahdollisia kasvihuonepäästöjä, maankäytön muutokset voivat PE /7 PA\ doc

7 vaikuttaa päästöjen vähenemiseen. Kutakin tapausta on kuitenkin tarkasteltava erikseen, koska mittausmenetelmät ovat epätarkkoja. Tarkistus 3 1 ARTIKLAN 8 KOHTA 21 a artikla (direktiivi 2003/87/EY) Komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), Kioton pöytäkirjan ja niiden täytäntöönpanemiseksi tehtyjen myöhempien päätösten mukaisesti tukemaan toimintavalmiuksien kehittämistä kehitysmaissa ja siirtymätalouden maissa, jotta kyseiset maat voivat hyödyntää kaikilta osin yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin mahdollisuuksia toteuttaakseen kestävän kehityksen strategiaansa ja jotta helpotetaan eri tahojen osallistumista yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen." Komissio ja jäsenvaltiot sitoutuvat ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC), Kioton pöytäkirjan ja niiden täytäntöönpanemiseksi tehtyjen myöhempien päätösten mukaisesti tukemaan toimintavalmiuksien kehittämistä kehitysmaissa ja siirtymätalouden maissa, jotta kyseiset maat voivat hyödyntää kaikilta osin yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin mahdollisuuksia toteuttaakseen kestävän kehityksen strategiaansa ja jotta helpotetaan eri tahojen osallistumista yhteistoteutuksen ja puhtaan kehityksen mekanismin hankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen. Komissio antaa kahden vuoden välein kertomuksen ponnistelujensa etenemisestä. EU:n edustustoihin on palkattava päästökauppaa käsitteleviä asiantuntijoita niissä siirtymätalouden maissa ja kehitysmaissa, jotka ovat ratifioineet Kioton pöytäkirjan. Olisi myös perustettava sekatyöryhmiä paikan päällä, jotta tarvittavat tiedot voidaan välittää nopeasti eteenpäin." Perustelu Hankemekanismien merkitys kasvaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Monille siirtymätalouden maille ja kehitysmaille kyseessä on merkittävä tulonlähde. Hankemekanismeihin liittyvän teknologian siirtäminen vaikuttaa myös kasvun laatuun ja kestävyyteen. Tästä syystä on tärkeää yhdistää jo nyt ilmasto- ja kehitysyhteistyöpolitiikka toisiinsa. PA\ doc 7/7 PE