Toimintaohje Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueen terveydenhuollon yksiköille influenssaepidemiassa

Toimintaohje Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueen terveydenhuollon yksiköille influenssaepidemiassa 2011 2012 Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 1 (22)

UUTTA TÄSSÄ TOIMINTAOHJEESSA: MUUTOKSET 8.2.2012 8.2.2012 tehdyt muutokset on korostettu keltaisella värillä. Eristystoimien kesto on ohjeistettu. Influenssadiagnostiikassa suositellaan vastaisuudessa käyttämään testiä InfNhO (25047), jolla voidaan osoittaa sekä influenssa A- että B-virus. Tutkimuksen herkkyys vastaa ennen käytettyä testiä InfANhO (4896) ja on samanhintainen. VSSHP:n osastojen ei ole enää tarpeen ilmoittaa virologisesti varmennettujen potilaiden tietoja SHYG-yksikölle. Perusterveydenhuollon yksiköiden ei ole enää välttämätöntä ilmoittaa influenssaoireisten potilaiden käyntimääriä SHYG-yksikölle. Influenssakauden 2011 2012 aikana tätä ohjetta päivitetään tarvittaessa, ja uudistuneet osiot luetteloidaan tällä sivulla. www-linkit tarkastettu 6.2.2012 Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 2 (22)

SISÄLTÖ 1 Johdanto...4 2 Influenssan ennaltaehkäisy...4 3 Hoidon porrastaminen ja eristystoimet...6 3.1 Vastaanottotilat... 6 3.2 Sairaalan vuode- ja teho-osastot... 6 3.3 Eristystoimien kesto... 7 4 Henkilökunnan suojautuminen ja sairaalahygienia...8 4.1 Henkilökunnan suojautuminen... 8 4.1.1 Käsihygienia... 8 4.1.2 Henkilökohtaiset suojaimet... 9 4.2 Sairaalahygienia... 11 5 Influenssaoireisilta potilailta otettavat influenssanäytteet...12 5.1 Influenssanäytteiden ottokriteerit... 12 5.2 Influenssanäytteiden ottovälineet... 13 5.3 Influenssanäytteiden ottaminen ja käsittely... 13 5.4 Influenssanäytteiden toimittaminen laboratorioon... 14 5.5 Muut mahdolliset näytteet erotusdiagnostiikkaa varten... 15 6 Antiviraalinen lääkehoito...16 6.1 Oireisen infektion hoito... 17 6.2 Ehkäisevä viruslääkitys... 17 6.3 Viruslääkehoidon toteutus... 18 6.3.1 Oseltamiviiri (Tamiflu )... 18 6.3.2 Tsanamiviiri (Relenza )... 18 6.3.3 Ennaltaehkäisevä viruslääkehoito... 18 6.4 Muu mahdollinen lääkehoito... 19 7 Kotihoito ja poissaolot...19 8 Ilmoitusjärjestelmä...19 8.1 Sairaalahoidettavien influenssapotilaiden ilmoittaminen... 20 8.2 Avoterveydenhuollon käynnit... 20 8.3 Ryväsesiintymien ilmoittaminen... 20 Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 3 (22)

1 Johdanto Influenssavirukset tarttuvat ihmisestä toiseen lähinnä pisara- ja kosketustartuntana. Ilmateitse tapahtuva tartunta voi olla mahdollinen (ns. pienaerosolitartunta). Influenssan itämisaika on lyhyt, yleensä 1 2 päivää, mutta se voi olla jopa 7 päivää. Influenssan taudinkuva vaihtelee lievistä, lähes oireettomista infektioista, hyvinkin vakaviin ja jopa tappaviin tautimuotoihin. Influenssan kliinisiä oireita ja löydöksiä ovat: Äkillinen kuume > 38 o C (alle 3-vuotiailla 38.5 o C) JA Hengitystieoireet kuten yskä, kurkkukipu, nuha, hengitysvaikeus Joissakin tapauksissa voi olla muita oireita kuten lihaskipua ja ripulia Vakavia komplikaatioita ovat keuhkokuume ja äkillinen hengitystoiminnan vajaus (ARDS), jotka voivat ilmetä esim. takypneana (hengitysfrekvenssi > 25/min), hengenahdistuksena ja rintapistoksina tai kipuna. Kliinisesti influenssaa ei voi erottaa muista respiratoristen virusten aiheuttamista hengitystieinfektioista. Influenssaepidemian aikana diagnostinen tarkkuus kliinisillä kriteereillä nousee kuitenkin 80 %:iin. Yleisimmät influenssan komplikaatiot ovat ylä- ja alahengitystieinfektiot kuten poskiontelo- tai välikorvantulehdus sekä keuhkokuume. Pandeemisen H1N1 2009-viruksen todettiin aiheuttavan pienellä osalla sairastuneista hyvin vaikeita ARDS-muutoksia keuhkoihin. Influenssan sairastamisen jälkeen on kuvattu jonkin verran keuhkojen toimintahäiriöitä, joiden pysyvyydestä ei vielä ole tarpeeksi tietoa, sekä keskushermosto-oireita kuten enkefalopatiaa. Lähtökohtaisesti influenssan riskien oletetaan olevan talvella 2011 2012 samanlaisia kuin viime influenssakaudella. Tulevan influenssakauden terveydenhuollon kuormitukseen vaikuttaa suuresti virukselle vastustuskykyisten henkilöiden määrä. Vastustuskyky viime vuosina kiertäneille influenssaviruksille on saatu joko sairastamalla infektio tai influenssarokotteella viime syksynä. Influenssaviruksen vähittäinen muuntuminen voi kuitenkin heikentää vastustuskykyä ja altistaa henkilön uudelle infektiolle. 2 Influenssan ennaltaehkäisy Influenssatartuntoja voidaan ehkäistä katkaisemalla sen tartuntareitit. Tärkein suojautumiskeino mitä tahansa hengitystieinfektiota vastaan on noudattaa hyvää käsihygieniaa. Sairastuneet voivat ehkäistä tartunnan leviämistä peittämällä nenänsä ja suunsa yskiessä sekä niistämällä kertakäyttönenäliinaan. Terveydenhuollon toimipisteissä on oltava esillä ohjemateriaaleja käsihygieniasta ja yskimisetiketistä. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 4 (22)

Terveydenhuollon henkilöstön toiminnassa pitää huomioida tartuntareittien katkaiseminen. Hyvä käsihygienia, oikea suojautuminen ja riskipotilaiden tunnistus kuuluvat turvalliseen potilashoitoon. Jokaista influenssaoireista (muitakin kuin riskiryhmiin kuuluvia) on pidettävä tartunnanvaarallisena ja noudatettava heidän hoidossa tarpeellisia eristystoimia. Rokottaminen on tehokas tapa vähentää influenssan aiheuttamaa sairastumista ja kuolleisuutta myös pandemian jälkeisenä aikana. Terveydenhuollon ja Hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut kausi-influenssarokotussuosituksen talvikaudelle 2011 2012. http://www.ktl.fi/portal/suomi/terveyden_ammattilaisille/rokottaminen/influenssarokotukset/ Suosituksen mukaan maksuttomaan influenssarokotukseen ovat oikeutettuja: Potilas- ja hoivatyötä tekevä terveys- ja sosiaalialan henkilökunta Raskaana olevat naiset Kaikki 65 vuotta täyttäneet henkilöt Kaikki 6-35 kuukauden ikäiset lapset 3 64-vuotiaat sairautensa vuoksi lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvat henkilöt THL:n tarjoamien kausi-influenssarokotusten lisäksi VSSHP tarjoaa syksyllä 2011 maksutonta kausi-influenssarokotetta sille osalle henkilökuntaa, joka ei kuulu THL:n määrittelemiin kansallisen rokotusohjelman mukaisesti rokotettaviin henkilökuntaryhmiin. Asiasta on julkaistu yleiskirje 14/2011. Henkilökunnan rokotuksilla on kaksi tavoitetta: Rokotuksilla pyritään suojaamaan potilaita ja merkittävässä riskissä olevaa henkilökuntaa influenssalta. Terveydenhuoltohenkilöstön influenssarokotuksilla ehkäistään kausi-influenssaa, sen aiheuttamia jälkitauteja ja kuolemia. Lisäksi vähennetään influenssan leviämistä. Influenssaa voi tartuttaa 24 48 tuntia ennen oireiden alkua. Vaikka omat oireet olisivat lieviä, potilaat voivat saada vaikean influenssan. Henkilökunta rokotetaan ensisijaisesti osaston oman henkilökunnan voimin ennen epidemiakauden alkua. Rokotteen ottaminen on luonnollisesti vapaaehtoista. Ellei osastolla ole rokotusoikeutta omaavaa henkilöä, rokotuksen saa henkilökunnan työterveysasemalta. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 5 (22)

3 Hoidon porrastaminen ja eristystoimet Influenssaoireisen potilaan hoitopaikka riippuu hänen voinnistaan. Pääasiallisesti influenssaoireiset hoidetaan avoterveydenhuollossa joko perusterveydenhuollossa tai yksityisillä lääkäriasemilla. Erikoissairaanhoitoon lähetetään ne potilaat, joiden epäillään vointinsa perusteella tarvitsevan erikoissairaanhoitoa. Influenssapotilaan oireiden vaatima hoidon taso (vuodeosasto, teho-osasto) on toteutettava eristyshuoneiden saatavuudesta riippumatta. Potilasturvallisuuden kannalta oleellista on olla altistamatta muita potilaita influenssatartunnalle. Tästä syystä eristystoimia pitää noudattaa jokaisessa terveydenhuollon toimipisteessä ja niiden käyttöönotosta sekä toteuttamisesta voi konsultoida VSSHP:n hygieniahoitajia. 3.1 Vastaanottotilat - Erillinen odotustila influenssaoireisille potilaille. Jos tätä ei ole, niin erillinen nurkkaus (>2m muista). - Influenssaepäiltyjen potilaiden väli odotustiloissa vähintään 1m. - Influenssaoireisille potilaille suu-nenäsuojus ja muille henkilöille heidän niin halutessaan. - Käsihuuhdetta helposti saatavilla. - Potilasohjeet käsihygieniasta, yskimisetiketistä ja suojainten käytöstä näkyvillä. - Influenssapotilaiden käyttämien tilojen puhdistus ainakin kerran vuorokaudessa (kloori 500 ppm) - Sairaalan päivystyspoliklinikalla potilashuoneeksi ensisijaisesti ilmaeristyshuone. - Jos ilmaeristyshuonetta ei ole käytettävissä, järjestetään potilaalle oma huone (WC-tilalla). 3.2 Sairaalan vuode- ja teho-osastot - Ilmaeristyshuone ensisijaisesti. Tämä koskee erityisesti niitä osastoja, joilla potilaat pääosin kuuluvat riskiryhmiin. - Toissijaisesti influenssaoireinen potilas sijoitetaan omaan huoneeseen, jossa on oma WC ja suihku. Jos näitä potilaita on useampia, osastosta voidaan rajata osa näiden potilaiden hoitoon. Samaan huoneeseen voidaan kohortoida vain virologisesti varmistettuja tapauksia. Hoito tapahtuu pisara- ja kosketuseristyksessä. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 6 (22)

- Mikäli potilasta ei voida sijoittaa omaan huoneeseen, jossa on WC ja suihku, potilas sijoitetaan omaan huoneeseen pisara- ja kosketuseristykseen. WC:hen ja suihkuun potilas menee noudattaen hyvää käsihygieniaa ja käyttäen suunenäsuojainta. WC:n ja suihkun käytössä tulee huomioida kosketuseristyksen vaatimukset mm. siivouksesta. - Jos omaa huonetta ei saada, potilas sijoitetaan samaan huoneeseen muiden influenssaoireisten (virologisesti varmistettujen tapausten kohortointi) kanssa kuitenkin niin, että vuoteiden väli on >1m. - Osastoilla, joissa pääasiallisesti hoidetaan riskiryhmien potilaita (esim. hematologia, obstetriikka, onkologia, nefrologia) influenssaoireisia pitää hoitaa ilmaeristyshuoneissa tai heille erikseen erotetussa osaston osassa. Jos ilmaeristyshuonetta ei ole käytettävissä, järjestetään potilaalle oma huone (oma WC ja suihku). Hoidossa on noudatettava pisara- ja kosketuseristyksen ohjeita huolellisesti. 3.3 Eristystoimien kesto Influenssaepäillyn potilaan eristys ja hoito voidaan purkaa hoitavan lääkärin harkinnan perusteella, jos influenssa-pcr- näyte osoittautuu negatiiviseksi tai todetaan muu yksiselitteinen syy potilaan infektiolle. Mahdollisen kaksoisinfektion suhteen on kuitenkin oltava varuillaan, koska influenssaan liittyy usein bakteereiden aiheuttamia sekundaarisia infektiota kuten pneumokokkipneumonioita. Virologisesti varmennettujen aikuispotilaiden kohdalla eristys voidaan purkaa, kun potilas on ollut 1) vuorokauden ajan kuumeeton ilman kuumetta alentavia lääkkeitä JA 2) on kliinisesti toipumassa sairaudestaan JA 3) oireiden alkamisesta on kulunut vähintään 7 vuorokautta TAI 4) viruslääkityksen (oseltamiviiri tai tsanamiviiri) aloittamisesta on kulunut vähintään 5 vuorokautta Lapsipotilaiden eristyksen purku tapahtuu lasten infektiolääkärin päätöksellä. Torjuntarajoitteiset potilaat voivat erittää influenssavirusta kauan, ja heidän eristyksensä voi kestää pidempään kuin immuniteetiltaan normaalien potilaiden. Vaikeasti torjuntarajoitteisten potilaiden (esim. hematologiset potilaat) eristys voidaan päättää, kun kliinisen toipumisen jälkeen potilaalta on otettu vähintään 24 h välein kaksi negatiiviseksi todettua PCR-kontrollinäytettä. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 7 (22)

4 Henkilökunnan suojautuminen ja sairaalahygienia Kukin voi omalta osaltaan ennaltaehkäistä influenssatartuntoja ottamalla vuosittaisen kausiinfluenssarokotteen. Rokotettujen henkilökunnan jäsenten on noudatettava myös suojautumisohjeita estääkseen tartunnan leviäminen potilaasta toiseen. Raskaana olevat henkilökunnan jäsenet vapautetaan osallistumasta influenssaepäillyn tai - varmistetun potilaan tutkimukseen tai hoitoon esimerkiksi työvuorojärjestelyin. Vapautus perustuu siihen, että raskaana olevan henkilön riski sairastua vakavaan influenssaan on suurentunut verrattuna ei-raskaana oleviin henkilöihin. Raskaana olevan henkilön rokottaminen ei vaikuta asiaan, koska joinakin vuosina epidemian aiheuttava viruskanta eroaa niin paljon kyseisen kauden influenssarokotteesta, että rokotteen suojateho jää vaillinaiseksi. Jos raskaana oleva joutuu pakkotilanteessa osallistumaan influenssaoireisten hoitoon, pitää hänen suojautua huolellisesti (FFP3-hengityssuojain, visiiri, suojakäsineet ja suojatakki). 4.1 Henkilökunnan suojautuminen Terveydenhuollon henkilöstön suojautumisohjeet perustuvat pisara-, kosketus- ja pienaerosolitartunnan estämiseen. Paras suojautumisväline on moitteettoman käsihygienian lisäksi käyttää henkilökohtaisia suojaimia. Influenssaoireista potilasta hoitava henkilökunta käyttää vähintään kirurgista suu-nenäsuojusta. Suojainten tarkoituksena on rajoittaa ja estää terveydenhuollon toimipisteen sisällä tapahtuva influenssan leviäminen. 4.1.1 Käsihygienia Käsihygieniaan liittyvät asiat on huomioitava: Ei sormuksia, rannekelloa tai rakennekynsiä. Ihon on oltava ehjä sekä hyväkuntoinen ja kynsien on oltava lyhyet. Käsien pesuun käytetään nestemäistä saippuavalmistetta. Kädet pestään saippualla wc-käyntien yhteydessä sekä niiden ollessa näkyvästi likaiset. Käsienpesun jälkeen huolellinen kuivaus on tärkeää. Käsien desinfiointiin käytetään käsihuuhdetta. Henkilökunta: Käsien desinfektio suoritetaan aina potilas- tai vastaanottohuoneeseen mentäessä ja sieltä poistuttaessa, ennen ja jälkeen potilaan ja hänen hoitoympäristönsä kosketusta sekä ennen suojakäsineiden ja -vaatteiden pukemista sekä niiden riisumisen jälkeen (Kuva 1). Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 8 (22)

Käsihygienian toteuttaminen 5 kriittistä kohtaa 2 ENNEN ASEPTISIA TEHTÄVIÄ 1 ENNEN POTILAAN KOSKETTA- MISTA 4 POTILAAN KOSKETUKSEN JÄLKEEN KUN OLTU POTILAAN ERITTEIDEN KANSSA 3 TEKEMISISSÄ WHO: Guidelines on Hand Hygiene in Health Care 2007; s. 17. 5 POTILAAN YMPÄRISTÖN KOSKETUKSEN JÄLKEEN Kuva 1: Käsihuuhteen käyttö potilashoidossa Potilaat: Kaikille potilaille opetetaan käsien desinfektio tai hoitaja hieroo käsihuuhteen potilaan käsiin mm. yksikössä liikkuessa, ennen ruokailua ja wc- käynnin jälkeen. Vierailijat: Vierailijoita ohjataan käsihuuhteen käytössä. Käsihuuhdetta käytetään yksikköön tultaessa ja sieltä poistuttaessa sekä tarvittaessa myös vierailun aikana. 4.1.2 Henkilökohtaiset suojaimet Henkilökohtaisia suojaimia käytetään kaikissa tutkimus- ja hoitotilanteissa hoidettaessa sekä epäiltyjä että todettuja influenssapotilaita. Henkilökohtaisia suojautumisvälineitä ovat suojatakki, suu-nenäsuojus, silmäsuoja sekä suojakäsineet. Tartunnan riski vaihtelee toimenpiteen mukaan. Suurimmillaan se on BAL-tutkimuksessa, intubaatiossa ja imettäessä nenänielua tai trakeaa. Aerosoleja tuottavissa toimenpiteissä voi olla ilmatartunnan vaara, jolloin suu-nenäsuojaimen tilalla käytetään hengityssuojainta (FFP3 tai FFP2). Kertakäyttöistä suojatakkia tai -esiliinaa käytetään potilaan lähihoidossa tai toimiessa < 1 m päässä potilaasta. Nesteitä läpäisemätöntä suojatakkia käytetään pesutilanteissa, muuten käytettäväksi soveltuu nesteitä hylkivä suojatakki ja/tai -esiliina. Suu-nenäsuojusta käytetään lähihoidossa ja aina potilashuoneessa oltaessa. Suunenäsuojaimena käytetään kirurgista suu-nenäsuojainta (maskia). Suu-nenäsuojain asetetaan huolellisesti paikoilleen, eikä sitä saa kosketella enää paikoilleen asettamisen jälkeen. VSSHP:ssa Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 9 (22)

Influenssapotilaiden hoidossa hoitohenkilökunta voi halutessaan käyttää hengityssuojaukseen venttiilisiä tai venttiilittömiä FFP3- ja FFP2 -tason hengityssuojaimia. Silmäsuojaimia käytetään tavanomaisten varotoimien mukaisesti, jos hoitotoimenpiteissä on odotettavissa roiskeita. Visiiriä tai suojalaseja käytetään mm. näytteenotossa ja aerosoleja tuottavissa toimenpiteissä. Tehdaspuhtaita suojakäsineitä käytetään koskettaessa potilasta ja hänen hoitoympäristöään. Potilashoidossa suojakäsineet ovat työvaihekohtaiset. Käytetyt suojakäsineet riisutaan työvaiheen loputtua roskapussiin, jonka jälkeen kädet desinfioidaan ja tarvittaessa puetaan uudet suojakäsineet. Hius- ja kenkäsuojia ei käytetä. Aerosoleja tuottavissa toimenpiteissä käytetään FFP3- tai FFP2 -hengityssuojainta sovitettuna tiiviisti kasvoille. Aerosoleja tuottavia toimenpiteitä ovat mm. elvytys, liman imu hengitysteistä, nebulisaattorihoito, intubaatio ja bronkoskopia. Suojaimet puetaan ja riisutaan sulkutilassa. Mikäli sulkutilaa ei ole, suojaimet puetaan potilashuoneen ulkopuolella ja riisutaan potilashuoneessa paitsi hengityssuojain, joka riisutaan viimeiseksi potilashuoneen ulkopuolella. Suojaimet ovat aina käyttökertakohtaiset. Suojainten pukeminen Desinfioi kädet. Pue suojavarusteet seuraavassa järjestyksessä: o suojatakki o suu-nenäsuoja o silmäsuoja (visiiri tai suojalasi), jos sellainen on käytössä Desinfioi kädet. Pue suojakäsineet ennen potilashuoneeseen menoa. Suojainten riisuminen Riisu suojakäsineet ja desinfioi kädet Poista suojavarusteet seuraavassa järjestyksessä: o suojatakki o silmäsuoja (visiiri tai suojalasi), jos sellainen on käytössä o suu-nenäsuoja Desinfioi kädet. Jokaisen työvaiheen jälkeen käsineet vaihdetaan potilashuoneessa puhtaisiin ja ennen käsineiden pukemista kädet desinfioidaan. Erityistilanteet: Leikkaukset ja respiraattorihoito: Suojautumisessa käytetään toimenpiteen vaatimia asianmukaisia suojavaatteita, joiden ohella käytetään influenssaan tarkoitettuja suojaimia. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 10 (22)

Leikkaustilanteissa pitää huomioida aerosoleja tuottavien toimenpiteiden vaatima suojautuminen. Tarvittaessa steriilissä toimenpiteessä käytetään FFP3- tai FFP2 -hengityssuojainta (1883), jonka venttiili on peitetty (tilauskoodi 336271 tai peitetään venttiili muutoin esimerkiksi toisella suojaimella). Respiraattorihoitopotilaiden uloshengitysilma ohjataan erilliseen poistoilmaventtiiliin, mikäli se on mahdollista. Näytteiden otto: Suojaudutaan asianmukaisesti yleisen ohjeen mukaisesti. Näytteenoton jälkeen näyteputket pyyhitään alkoholilla (väh. 70 % alkoholi), kiinnitetään nimitarrat ja näyteputket laitetaan erilliseen salpapussiin sulkutilassa tai huoneen ulkopuolella. Potilaskuljetus: Potilas saa poistua huoneesta vain välttämättömien hoito- ja tutkimustoimenpiteiden ajaksi. Kuljetuksen aikana potilas käyttää kirurgista suu-nenäsuojainta tai pisaroiden erittyminen suusta estetään laittamalla esimerkiksi nenäliina suun eteen. Kuljettava henkilökunta huolehtii hyvästä käsihygieniasta, erillisiä suojaimia ei tarvita. Ambulanssi yms. kuljetusmuodot: Potilas käyttää kirurgista suu-nenäsuojainta tai pisaroiden erittyminen suusta estetään muutoin (nenäliina suun eteen). Autonkuljettaja huolehtii hyvästä käsihygieniasta. Ambulanssin potilastilassa oleva sairaankuljettaja käyttää vähintään kirurgista suu-nenäsuojusta. 4.2 Sairaalahygienia Ruokailuastiat: Ruokailussa käytetään monikäyttöisiä astioita. Ruokailun jälkeen syömättä jäänyt kiinteä ruoka laitetaan sekajätteisiin ja liemiruoka kaadetaan viemäriin. Ruokailutarjotin välineineen laitetaan suoraan ruokakärryyn. Potilas- ja vuodevaatteet: Tavallinen käytäntö. Potilaan kotiuduttua patjansuojus pyyhitään klooriliuoksella (500 ppm). Käytetyt tyynyt yms. pisaroille altistuneet materiaalit laitetaan likapyykkiin pestäväksi. Likapyykki: Vältetään vuodevaatteiden ja potilaan vaatteiden pöllyttämistä. Likapyykki kerätään huonekohtaisesti saumasta liukenevaan muovipussiin, jossa on osaston numero. Tiiviisti suljettu muovipussi laitetaan oranssiin kangaspussiin. Jätteet: Normaali käytäntö: Jätteet kerätään huonekohtaisesti mustaan, osaston numerolla varustettuun muovisäkkiin Tutkimus- ja hoitovälineet: Eristyshuoneeseen varataan hoidossa jatkuvasti tarvittavat välineet. Välineet kuljetetaan peitettynä huoltohuoneen huuhtelulaitteeseen. Välineet, jotka eivät kestä lämpödesinfektiota, liotetaan klooriliuoksessa (2000 ppm) kahden tunnin ajan. Välineet, jotka eivät kestä liotusdesinfektiota, pyyhitään klooriliuoksella 500 ppm (tai alkoholi vähintään 70 %). Erityistä Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 11 (22)

huomiota kiinnitetään välineisiin, jotka kestävät vain pyyhintää kuten tippalaskureiden, stetoskooppien, verenpainemittareiden ym. desinfektioon potilaiden välillä. Siivous: Henkilökohtaiset suojaimet ovat samat kaikilla ammattiryhmillä (suojatakki, suunenäsuojain, suojakäsineet). Siivousvälineiden on oltava huonekohtaiset. Siivousvälineet puhdistetaan ja desinfioidaan siivouksen jälkeen tai käytetään kertakäyttövälineitä. Siivousaineena pinnoilla käytetään klooriliuosta (500 ppm). Lattiapinnoille käytetään normaalistikin käytettäviä siivousaineita. Huoneen kosketuspinnat, saniteettitilat ja lavuaarit siivotaan päivittäin (muiden potilashuoneiden jälkeen) klooripitoisella liuoksella (500 ppm). Odotus- ja vastaanottotilojen, joissa on influenssaoireisia potilaita, kosketuspinnat pyyhitään vähintään kerran päivässä (klooriliuos 500 ppm). Eritteet: Eritepyyhintään käytetään klooriliuosta 5000 ppm. Jos eritteet ensin imeytetään riittää klooriliuos 500 ppm. Vierailut: Vierailut tapahtuvat vain osaston henkilökunnan ohjauksessa. Vierailijoiden suojautuminen on kaikilta osin sama kuin henkilökunnan (suojatakki, suu-nenäsuojus ja suojakäsineet). 5 Influenssaoireisilta potilailta otettavat influenssanäytteet Influenssa A- ja B-virukset voidaan luotettavasti osoittaa PCR-testillä, InfNhO (25047) ja virusviljelyllä. PCR-testi on näistä kahdesta suositeltavampi hyvän herkkyytensä ja nopeutensa vuoksi. Muita mahdollisia testejä ovat influenssa virusten antigeeninosoitus (InfA 4415 ja InfB 4416) eli ns. NPS-näyte tai bed-side influenssapikatesti. Näitä antigeenitestejä käytettäessä pitää huomioida, että niiden negatiivinen ennustearvo on PCR-testiä selvästi huonompi. Antigeenin osoitustestien positiiviset vastaukset voivat olla hyödyllisiä tietyissä tilanteissa kuten päivystyspoliklinikoilla ja teho-osastolla potilassijoittelun kannalta. Tästä syystä antigeenitestiä voidaan käyttää yhdessä PCR-testin kanssa. Antigeenitestauksen etuna on vastauksen nopeampi valmistuminen. TYKS:n Lastenklinikalla lapsipotilaista otetaan poliklinikalla influenssapikatesti. Tämän bed-side - pikatestin luotettavuus on syksyn 2009 lastenpoliklinikan otettujen näytteiden mukaan yli 80 %. Sairaalaan sisälle otettavista lapsipotilaista tutkitaan influenssa A-viruksen antigeenin osoitustesti (4415). Huomioitavaa on, että negatiivinen antigeenivastaus ei poissulje influenssaa. Vakavissa tautitapauksissa otetaan influenssa PCR-testi (InfNhO 25047). 5.1 Influenssanäytteiden ottokriteerit - Kaikista sairaalahoitoon otettavista tai jo siellä olevista potilaista, joilla on influenssan kaltaisia oireita. Pelkkä nuha ei ole influenssan kaltainen oire. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 12 (22)

- Lääkärin harkinnan mukaan myös muilta (matkalla sairastuneet, riskiryhmiin kuuluvat jne.) - Laitoshoidossa olevista potilaista, jotka ensimmäisinä laitoksessa sairastuvat influenssan kaltaiseen hengitystietulehdukseen, jotta laitosepidemia voitaisiin tunnistaa. - Epidemian toteamisen tai seurannan vuoksi. 5.2 Influenssanäytteiden ottovälineet Influenssa A- ja B- viruksen PCR-testi (InfNhO 25047) Tähän tarvitaan kuiva steriili putki (ns. PCR-putki) 1 näytetikku (ensisijaisesti dacron-kärkinen metallivartinen tikku. Esim. steriili, alumiinivartinen vanutikku 15 cm, tilauskoodi 250245, valmistaja Paul B, toimittaja Penli tai muu metallivartinen näytetikku) Influenssa vasta-aineet (S-InfAAbG, KL nro 4419, S-InfBAbG, KL nro 4957) Potilaasta voidaan PCR-testin lisäksi ottaa pariseeruminäyte mahdollisia myöhemmin tehtäviä vasta-ainetutkimuksia varten, jos potilaasta tutkitaan muita verinäytteitä. 5.3 Influenssanäytteiden ottaminen ja käsittely Näyte voidaan ottaa nenänielu-, yskös- tai nenänieluimunäytteenä. Nenänieluimunäytteenotto katsotaan aerosoleja tuottavaksi toimenpiteeksi ja edellyttää henkilökunnalta FFP2- ja FFP3 - tasoisen hengityssuojaimen käyttöä. Muutoin tavanomaiset influenssan suojautumismenetelmät ovat riittävät. Hengitystie-eritenäytteet otetaan sieraimen kautta näytetikulla syvältä nenänielusta (A). Syvästi trombosytopeenisiltä tai muusta syystä vuotoherkiltä potilailta otetaan nenänäyte (B). Virustutkimuksiin menevät eritenäytteet pitää suojata valolta mahdollisimman nopeasti, sillä UVvalo voi inaktivoida viruksia. A. Nenänielutikkunäytteet Näyte otetaan nenänielusta 12 15 cm syvyydestä (HUOM! syvyys mitataan etukäteen: sierainkorvannipukka; aikuisilla aina > 10cm; < 2v. lapsilla 6-7 cm). Näytetikku ohjataan alaviistoon syvälle sieraimeen nenänpohjaa pitkin. Nenänielussa tikkua hangataan kiertoliikkeellä limakalvoa vasten siten, että tikkuun tarttuu limakalvolta irronneita soluja. Usein tikkuun tulee vähän punertavuutta. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 13 (22)

B. Nenänäyte (otetaan vain vuotoherkiltä potilailta, joilla ei voida käyttää edellä kuvattua menetelmää) Sieraimen kautta otetaan eritettä dacronkärkisellä metallivartisella näytetikulla, joka viedään 3 5 cm syvyyteen. Käsittely on kuten yllä kuvattu. Yskösnäytteet Mikäli potilas tuottaa ysköksiä, pyydetään samat tutkimukset myös niistä. Näytteet tulee huolellisesti erottaa ylähengitystienäytteistä. Yskösnäytteiden kaltaisesti käsitellään myös nenänieluimunäytteet (esimerkiksi hengityskonepotilailta). Pumpulipuikko kastetaan yskökseen ja katkaistu pumpulipuikko laitetaan kuivaan steriiliin putkeen PCR-testejä varten. Mahdollisista muista näytteistä kiinnitetään yksi tarra ysköspurkkiin ja loput tarrat arkkina näytteiden mukaan. Eritenäyte lähetetään sellaisenaan keräyspurkissa saman päivän aikana viruslaboratorioon. 5.4 Influenssanäytteiden toimittaminen laboratorioon Näytteenoton jälkeen putkeen liimataan potilaan nimitarra sekä tutkimuspyyntötarra(t). Huomioi, että jos näytteestä toivotaan tehtäväksi laajasti PCR-tutkimuksia, tarvitaan kaksi tikkua. Samoin mahdollista bakteeriviljelyä varten tarvitaan erillinen näyte. Putket laitetaan kukin erilliseen salpamuovipussiin (esim. "minigrip"-pussiin). Näytteet toimitetaan normaaliin tapaan osastolle 909 tai päivystysaikana osastolle 930, jotka toimittavat influenssanäytteen eteenpäin Turun Yliopiston Virusopille. Näytettä voidaan säilyttää jääkaapissa esimerkiksi viikonloppuisin tai iltaisin. Mahdolliset näytteisiin ja tekoaikoihin liittyvät tiedustelut Virusopilta (p. 3337461). Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 14 (22)

5.5 Muut mahdolliset näytteet erotusdiagnostiikkaa varten Nämä näytteet otetaan hoitavan lääkärin harkinnan mukaan. 1. Veriviljely x 2 (B-BaktVi, KL nro 1153) 2. Yskös- ja/tai nenänielunäytteestä Respiratoristen virusten PCR (ResVirNhO, KL nro 12637), joka sisältää tutkimukset: AdenNhO, KL nro 4897 hmpvnho, KL nro 25052 InfANhO, KL nro 4896 InfBNhO, KL nro 25049 KVE/NLNhO, KL nro 12644 KVOC/HKNhO, KL nro 12643 Pin1NhO, KL nro 12638 Pin2NhO, KL nro 12639 Pin3NhO, KL nro 12640 RinoNhO, KL nro 4784 RSVANhO, KL nro 12641 RSVBNhO, KL nro 12642 Bokavirus PCR (BokaNhO, KL nro 6062) Bakteeriviljely (Pu-BaktVi2, KL nro 3492) Legionella PCR (LepnNhO, KL nro 4428) Mycoplasma pneumoniae PCR (MypnNhO, KL nro 4439) Chlamydia pneumoniae PCR (CnpnNhO, KL nro 4384) Respiratoristen virusten antigeenit (Np-RvirAg, KL nro 2579), joka sisältää tutkimukset: 3. Vasta-aineet AdenAg, KL nro 4368 InfAAg, KL nro 4415 InfBAg, KL nro 4416 Pin1Ag, KL nro 1904 Pin2Ag, KL nro 1907 Pin3Ag, KL nro 1908 RSVAg, KL nro 4351 Adenovirus IgG-vasta-aineet (S-AdenAbG, KL nro 4371) Influenssa A IgG-vasta-aineet (S-InfAAbG, KL nro 4419) Influenssa B IgG-vasta-aineet (S-InfBAbG, KL nro 4957) Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 15 (22)

Parainfluenssavirus 1 ja 3 IgG-vasta-aineet (S-Pi1-3-AbG, KL nro 750) Parainfluenssavirus 2 IgG-vasta-aineet (S-Pin2-AbG, KL nro 749) RSV-IgG-vasta-aineet (S-RSV-AbG, KL nro 4455) Mycoplasma pneumoniae vasta-aineet (S-MypnAb, KL nro 2367) Chlamydia pneumoniae vasta-aineet (S-ChpnAb, KL nro 4955) Legionella vasta-aineet (S-LegiAb, KL nro 2205) 4. Virtsanäyte - virtsan Legionella antigeenin osoitus (U-LepnAg, KL nro 4632) - virtsan Streptococcus pneumoniae antigeenin osoitus (U-StpnAg, KL nro 3326) 5. Jos potilas ripuloi - otetaan ulostenäyte, joka pakastetaan laboratoriossa -70 o C, ellei määrityksiä haluta tehdä heti - ulosteen virusviljely (VirVi, KL nro 2975) - ulosteen elektronimikroskopia (VirEm, KL nro 4470) - noroviruksen antigeenin osoitus (F-NoroAg, KL nro 12528) - adeno- ja rotaviruksen antigeenin osoitus (AdeRotaAg, KL nro 10947) - enterovirus PCR (EvirNhO, KL nro 4392) - ulosteviljely 1 (F-BaktVi, KL nro 3442) 6. Muita harkinnanvaraisia laboratoriotutkimuksia - Malariaplasmodit (E-Plasm-O, KL nro 2316) aina malaria-alueilta tulevalta kuumeilevalta potilaalta - Q-kuume vasta-aineet (S-CobuAb, KL nro 2557) - Salmonella vasta-aineet (S-SalmAb, KL nro 2607) - Legionellaviljely (LegiVi, KL nro 2206). 6 Antiviraalinen lääkehoito Influenssan antiviraalinen lääkehoito aloitetaan kliinisen arvion perusteella. Lääkitys on aloitettava niin pian kuin mahdollista, kuitenkin 48 tunnin kuluessa oireiden alusta. Riskiryhmään kuuluvalle potilaalle sekä vaikeasta taudinkuvasta kärsivälle voidaan aloittaa antiviraalinen lääkehoito myöhemmässäkin vaiheessa. Lääkehoidon on osoitettu lievittävän oireita ja lyhentävän niiden kestoa varsinkin, jos lääkitys on päästy aloittamaan nopeasti oireiden ilmennyttyä. Tämän vuoksi lääkityksen aloittamiseen ei ole enää syytä suhtautua pidättyväisesti. PCR-testiä lukuun ottamatta muiden testien negatiivinen tulos ei ole peruste hoidon lopettamiselle niiden PCR-testiä vähäisemmän herkkyyden vuoksi. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 16 (22)

6.1 Oireisen infektion hoito Viruslääkehoito pitää aloittaa oireiden alettua ainakin seuraavissa tilanteissa, jolloin komplikaatioiden riski on suurin: - Raskaana olevat ja 4 viikkoa raskauden päättymisen jälkeen (synnytys, keskenmeno, keskeytys) - Säännöllistä lääkitystä tarvitseva sydän- tai keuhkosairaus, diabetes - Krooninen maksan tai munuaisen vajaatoiminta (esim. krea > 200) - Vastustuskykyä heikentävä sairaus (esim. leukemia, lymfooma, HIV) - Vastustuskykyä heikentävä hoito (esim. elinsiirto, solusalpaajat, TNFalfasalpaaja, kortikosteroidi >15mg/vrk vähintään 2 4 viikon ajan, muu immuunivastetta heikentävä hoito) - Krooninen neurologinen sairaus tai hermolihastauti - Sairaalloinen ylipaino (BMI >40) - Heikkokuntoiset vanhukset (>65v) - Kliinisen tutkimuksen perusteella syntyy epäily vakavasta taudinkuvasta Lisäksi hoitava lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä viruslääkityksen myös muille. Tämän lisäksi pitkäaikaishoitolaitoksissa sairastuneet asukkaat kannattaa hoitaa viruslääkkeellä ja eristää muista asukkaista 7 vrk:n ajaksi, mikä vähentää laitosepidemioita. Suuren riskin potilaat (esimerkiksi vakavaa hematologista tautia sairastavat sekä dialyysipotilaat), jotka matkustavat epidemian aikana, voivat saada hoitavan lääkärin määräämän influenssaviruslääkkeen hoitokuurin mukaansa. Heille on annettava yksityiskohtaiset ohjeet hoidon aloittamisesta, jos he sairastuvat matkan aikana influenssan kaltaiseen tautiin (omatoiminen hoidon aloitus). 6.2 Ehkäisevä viruslääkitys Ehkäisevää viruslääkitystä tai altistumisen jälkeistä estohoitoa ei ole syytä käyttää. Profylaksiaa ei suositella edes influenssaan sairastuneen lähiomaisille, jotka kuuluvat riskiryhmiin. Heille hoito aloitetaan viivyttelemättä ensioireiden ilmaannuttua. Olennaista tämän strategian onnistumiselle on se, että influenssapotilaan lähiomainen tietää kuuluvansa riskiryhmään ja osaa hakeutua hoitoon. Ehkäisevä pitkäaikainen viruslääkitys voi tulla kysymykseen erikoissairaanhoidossa suuren riskin potilaille, kuten tietyille hematologisille potilaille. Tällöin suositellaan konsultoimaan infektiolääkäriä ennen lääkityksen aloitusta. Viruslääkkeen profylaktisella käytöllä on ollut yhteys lääkeresistenssin kehittymiseen. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 17 (22)

6.3 Viruslääkehoidon toteutus Lääkelaitos (Nyk. Fimea) julkaisi syksyllä 2009 ohjeen influenssaviruslääkkeiden käytöstä pandemiatilanteessa. Vaikka varsinainen pandemia on jo ohi, Lääkelaitoksen ohjetaulukko on silti käyttökelpoinen (Liite 1). Lääkkeenä käytetään oseltamiviiria (Tamiflu ) tai tsanamiviiria (Relenza ), ellei niiden käytölle ei ole vasta-aihetta. Oseltamiviiri on tällä hetkellä ensisijainen valinta ja resistenssi sitä kohtaan on vielä vähäistä. 6.3.1 Oseltamiviiri (Tamiflu ) Influenssan antiviraalinen hoito toteutetaan oseltamiviirilla (Tamiflu ), jonka annos aikuisilla ja yli 40 kg painavilla lapsilla on 75 mg 1 x 2 p.o. viiden päivän ajan. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavien annostuksesta on ohje Liitteessä 1. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa sairastaville potilaille (kreatiniinipuhdistuma alle 10 ml/min tai dialyysihoito) ei pidä käyttää oseltamiviiria. Näille potilaille voidaan antaa tsanamiviiria. Alle 40 kg painavien lasten influenssan hoidon suositeltu lääkehoidon annos on Liitteessä 1. Alle 1- vuotiaille käytetään tarkkaa painokilojen mukaista annostelua. Alle 3 kk ikäisten lääkehoito suositellaan toteutettavaksi sairaalassa, jotta mahdolliset haittavaikutukset voidaan herkästi havaita. Oseltamiviiri-oraalisuspensiota (12mg/ml) käytettäessä suspensio annostellaan pakkauksessa olevalla ruiskulla, jossa on mitta-asteikko 30 mg, 45 mg ja 60 mg. 6.3.2 Tsanamiviiri (Relenza ) Lääkehoitona voidaan käyttää myös tsanamiviiria (Relenza ). Tsanamiviiri on indisoitu influenssa A:n ja B:n hoitoon sekä ehkäisyyn aikuisilla ja yli 5-vuotiailla lapsilla. Lääke inhaloidaan hengitysteihin Diskhaler-inhalaattoria käyttäen. Suositeltu kerta-annos on 2 inhalaatiota (2 x 5 mg) kahdesti vuorokaudessa viiden päivän ajan. Kokonaisannos vuorokaudessa on 20 mg. Virologisesti varmistetuille influenssapotilaille voidaan myös erikseen tilata tsanamiviiria suonensisäisesti annostettavassa muodossa. Suonensisäisesti annosteltava viruslääkehoito on indisoitu vakaville ja komplisoituneille tapauksille (tehohoidossa olevat). Sairaala-apteekin päivystysvarastossa on saatavilla Zanamivir iv-valmistetta 10 mg/ml 20 ml injektiopulloja 60 kappaletta. Lääkeaine on tarkoitettu yli 6kk ikäisille, raskaus ei ole ehdoton este. Kyseessä on 5 päivän kuuri. 6.3.3 Ennaltaehkäisevä viruslääkehoito Mikäli perustellusta syystä päädytään ennaltaehkäisevään viruslääkehoitoon, annostelussa on hyvä huomioida seuraavaa: Aikuisille ja yli 40 kg painavilla lapsilla suositeltu annos on 75 mg oseltamiviiria suun kautta kerran vuorokaudessa 10 päivän ajan. Alle yksivuotiaan sekä alle 40 kg Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 18 (22)

painavan lapsen kilojen mukainen annostelu on Liitteessä 1. Huomioitavaa on, että ennaltaehkäisyssä kyseessä on kerran päivässä otettu annos ja lääkehoidon kesto on 10 vuorokautta. Tsanamiviiria (Relenza ) voidaan käyttää myös influenssan ehkäisyyn. Relenza inhaloidaan hengitysteihin Diskhaler-inhalaattoria käyttäen. Yksi läpipainoannos tulisi käyttää jokaiseen inhalaatioon. Ehkäisyyn käytettynä kerta-annos on 2 inhalaatiota (2x5 mg) kerran vuorokaudessa kymmenen päivän ajan. 6.4 Muu mahdollinen lääkehoito Mikäli potilaan katsotaan tarvitsevan empiiristä antibioottihoitoa, sen tulee kattaa pneumokokki ja myös muut vakavaa avohoitopneumoniaa aiheuttavat mikrobit kuten legionella, mykoplasma ja klamydia. Pneumokokeista 30 40 % on resistenttejä makrolideille (atsitromysiini, erytromysiini, klaritromysiini, roksitromysiini), jotka eivät näin ollen yksinään sovellu empiiriseen antibioottihoitoon. 7 Kotihoito ja poissaolot Influenssapotilas voidaan hoitaa kotona, jos hän on hyväkuntoinen. Aikuisen arvellaan olevan tartuttava 7 vrk:n ja lapsen, raskaana olevan ja immunosuprimoidun potilaan 14 vrk:n ajan oireiden alusta. Tämän perusteella sairausloman tarve on tavallisesti 5 7 vuorokautta oireiden alusta laskien. Raskaana olevien ja immunosuprimoitujen potilaiden kohdalla tilanne on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Raskaana oleville viruslääkehoito vähentää tartuttavuuden kestoa 7 päivään. THL on määritellyt, että lapsen tulee olla poissa päivähoidosta, kunnes kuume on poissa ja muut oireet vähenemässä. Näiden kriteerien voidaan katsoa pätevän myös poissaoloihin koulusta ja työpaikoilta. Sairastuneen potilaan ei ole hyvä liikkua kodin ulkopuolella. Mikäli hän kuitenkin joutuu liikkumaan julkisissa tiloissa, hänelle ohjeistetaan hyvä yskimishygienia ja tarvittaessa myös kirurgisen suunenäsuojuksen käyttö. Jos potilas on lääkärin arvion perusteella kotikuntoinen, hänelle annetaan mukaan kirjallinen Kotihoito-ohje esimerkiksi THL:n sivuilta (http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/ah1n1v/perustietoa/sairastuneelle). Lähikontakteille ei aloiteta estohoitoa. Oireettomat lähikontaktit saavat mennä päiväkotiin, kouluun tai töihin. 8 Ilmoitusjärjestelmä Influenssaepäilytapauksissa käytetään J11-alkuisia koodeja pyrkien tarkkaan diagnoosinumeroon ICD-10:n mukaisesti. Virologisesti varmennetuista influenssatapauksista käytetään J10-alkuista Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 19 (22)

koodia. Näiden ICD-10 J-alkuisten koodien pohjalta saadaan päivittäiset poliklinikoiden, päivystysten sekä ensiavun tilannetiedot Oberonista. 8.1 Sairaalahoidettavien influenssapotilaiden ilmoittaminen Influenssakauden aikana 1.11.2011 30.4.2012 VSSHP:n toimintayksiköt ilmoittavat toimipisteissään hoidettavien influenssapotilaiden määrät sähköisen epidemiaseurantaohjelman avulla. Ohjelman polku on: Käynnistä-valikko 1 Potilaan hoitotiedot Infektion torjunta Epidemianseuranta. Ohjelman käyttöohje on lisätty ohjepankkiin. Ajantasaisen raportoinnin avulla voidaan luoda nopeasti kuva epidemiatilanteesta ja ohjata torjuntatoimia sekä epidemian hoidon vaatimia resursseja. 8.2 Avoterveydenhuollon käynnit Epidemian alkuvaiheessa kuntien suositellaan tiedottamaan ensimmäisistä löydöksistään VSSHP:n Sairaalahygienia- ja infektiotorjuntayksikölle, jotta epidemian alkaminen voidaan määrittää. Kuntien ei ole kuitenkaan enää välttämätöntä ilmoittaa kaikista epidemian aikana toteamistaan influenssatapauksista VSSHP:n Sairaalahygienia- ja infektiotorjuntayksikölle, mutta kuntien suositellaan kuitenkin olevan tietoisia oman alueensa epidemiatilanteesta. 8.3 Ryväsesiintymien ilmoittaminen Influenssan kaltaiset hengitystieinfektioryppäät ( 3 tapausta) ilmoitetaan suoraan THL:lle. Ennen ilmoituksen tekoa on kuntien syytä konsultoida VSSHP:n Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikköä. Epidemiaryppäistä otetaan muutamia näytteitä etiologian selvittämiseksi. Mikäli tartuntaa epäillään laitoksessa tai kyseessä on muu yhteisötartuntaepäily, ilmoittamiseen voidaan käyttää epidemiaepäilyilmoitus -lomaketta Ilmoitus epäilystä ruokamyrkytys- tai vesivälitteisestä epidemiasta. Lisätieto-kohtaan kirjataan tieto kuumeisesta hengitystieryppäästä. Ilmoitus käsitellään normaalin epidemiaepäilyilmoitusmenettelyn mukaisesti THL:ssa. Tehdyistä ilmoituksista pitää lähettää faksi myös VSSHP:n Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikölle [faksi (02) 313 1786]. Lisätietoja antavat tarvittaessa infektiolääkärit puh. (02) 313 3153 ja puh. (02) 313 1582 sekä hygieniahoitajat puh. (02) 313 1272, puh. (02) 313 3271, puh. (02) 313 3272, puh. (02) 313 6084 ja puh. (02) 313 2696. Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 20 (22)

Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 21 (22)

Lähde Lääkelaitos 4.10.2009, Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö Laadittu 1.11.2011 22 (22)