Toimintaohje Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin alueen terveydenhuollon yksiköille influenssaepidemiassa

Transkriptio

1 Toimintaohje n alueen terveydenhuollon yksiköille influenssaepidemiassa Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

2 UUTTA TÄSSÄ TOIMINTAOHJEESSA: Tämä ohje on päivitetty versio viime influenssakauden ( ) ohjeesta tehdyt muutokset: Rokotussuositus on päivitetty vastaamaan THL:n kausi-influenssarokotussuositusta talvikaudelle ja VSSHP:n yleiskirjettä 26/2013. Influenssalääkkeiden annokset on päivitetty vastaamaan Pharmaca Fennica 2013:n tietoja Mikrobiologinen diagnostiikka on päivitetty, 2579 RvirAg (Respiratoristen virusten antigeenit, UTULab) poistuu tutkimusvalikoimasta, tilalla RvirAg-O (Respiratoristen virusten antigeenit, TYKSLab) Influenssakauden aikana tätä ohjetta päivitetään tarvittaessa, ja uudistuneet osiot luetteloidaan tällä sivulla. www-linkit tarkastettu Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

3 SISÄLTÖ 1 Johdanto Influenssan ennaltaehkäisy Hoidon porrastaminen ja eristystoimet Vastaanottotilat Sairaalan vuode- ja teho-osastot Eristystoimien kesto Henkilökunnan suojautuminen ja sairaalahygienia Henkilökunnan suojautuminen Käsihygienia Henkilökohtaiset suojaimet Sairaalahygienia Influenssaoireisilta potilailta otettavat influenssanäytteet Influenssanäytteiden ottokriteerit Influenssanäytteiden ottovälineet Influenssanäytteiden ottaminen ja käsittely Influenssanäytteiden toimittaminen laboratorioon Muut mahdolliset näytteet erotusdiagnostiikkaa varten Antiviraalinen lääkehoito Oireisen infektion hoito Ehkäisevä viruslääkitys Viruslääkehoidon toteutus Oseltamiviiri (Tamiflu ) Tsanamiviiri (Relenza ) Ennaltaehkäisevä viruslääkehoito Muu mahdollinen lääkehoito Kotihoito ja poissaolot Ilmoitusjärjestelmä Sairaalahoidettavien influenssapotilaiden ilmoittaminen Avoterveydenhuollon käynnit Ryväsesiintymien ilmoittaminen Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

4 1 Johdanto Influenssavirukset tarttuvat ihmisestä toiseen lähinnä pisara- ja kosketustartuntana. Ilmateitse tapahtuva tartunta voi olla mahdollinen (ns. pienaerosolitartunta). Influenssan itämisaika on lyhyt, yleensä 1 2 päivää, mutta se voi olla jopa 7 päivää. Influenssan taudinkuva vaihtelee lievistä, lähes oireettomista infektioista, hyvinkin vakaviin ja jopa tappaviin tautimuotoihin. Influenssan kliinisiä oireita ja löydöksiä ovat: Äkillinen kuume > 38 o C (alle 3-vuotiailla 38.5 o C) JA Hengitystieoireet kuten yskä, kurkkukipu, nuha, hengitysvaikeus Joissakin tapauksissa voi olla muita oireita kuten lihaskipua ja ripulia Vakavia komplikaatioita ovat keuhkokuume ja äkillinen hengitystoiminnan vajaus (ARDS), jotka voivat ilmetä esim. takypneana (hengitysfrekvenssi > 25/min), hengenahdistuksena ja rintapistoksina tai kipuna. Kliinisesti influenssaa ei voi erottaa muista respiratoristen virusten aiheuttamista hengitystieinfektioista. Influenssaepidemian aikana diagnostinen tarkkuus kliinisillä kriteereillä nousee kuitenkin 80 %:iin. Yleisimmät influenssan komplikaatiot ovat ylä- ja alahengitystieinfektiot kuten poskiontelo- tai välikorvantulehdus sekä keuhkokuume. Pandeemisen H1N viruksen todettiin aiheuttavan pienellä osalla sairastuneista hyvin vaikeita ARDS-muutoksia keuhkoihin. Influenssan sairastamisen jälkeen on kuvattu jonkin verran keuhkojen toimintahäiriöitä, joiden pysyvyydestä ei vielä ole tarpeeksi tietoa, sekä keskushermosto-oireita kuten enkefalopatiaa. Lähtökohtaisesti influenssan riskien oletetaan olevan talvella samanlaisia kuin viime influenssakaudella. Tulevan influenssakauden terveydenhuollon kuormitukseen vaikuttaa suuresti virukselle vastustuskykyisten henkilöiden määrä. Vastustuskyky viime vuosina kiertäneille influenssaviruksille on saatu joko sairastamalla infektio tai influenssarokotteella viime syksynä. Influenssaviruksen vähittäinen muuntuminen voi kuitenkin heikentää vastustuskykyä ja altistaa henkilön uudelle infektiolle. 2 Influenssan ennaltaehkäisy Influenssatartuntoja voidaan ehkäistä katkaisemalla sen tartuntareitit. Tärkein suojautumiskeino mitä tahansa hengitystieinfektiota vastaan on noudattaa hyvää käsihygieniaa. Sairastuneet voivat ehkäistä tartunnan leviämistä peittämällä nenänsä ja suunsa yskiessä sekä niistämällä kertakäyttönenäliinaan. Terveydenhuollon toimipisteissä on oltava esillä ohjemateriaaleja käsihygieniasta ja yskimisetiketistä. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

5 Terveydenhuollon henkilöstön toiminnassa pitää huomioida tartuntareittien katkaiseminen. Hyvä käsihygienia, oikea suojautuminen ja riskipotilaiden tunnistus kuuluvat turvalliseen potilashoitoon. Jokaista influenssaoireista (muitakin kuin riskiryhmiin kuuluvia) on pidettävä tartunnanvaarallisena ja noudatettava heidän hoidossa tarpeellisia eristystoimia. Rokottaminen on tehokas tapa vähentää influenssan aiheuttamaa sairastumista ja kuolleisuutta myös pandemian jälkeisenä aikana. Terveydenhuollon ja Hyvinvoinnin laitos (THL) on julkaissut kausi-influenssarokotussuosituksen talvikaudelle Lisäksi kannattaa tutustua THL:n influenssarokotesivustoon. Suosituksen mukaan maksuttomaan influenssarokotukseen ovat oikeutettuja: Terveys- ja sosiaalialan ammattilaiset Raskaana olevat naiset Kaikki 65 vuotta täyttäneet Kaikki 6-35 kuukauden ikäiset lapset Sairautensa vuoksi lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluvat Vakavalle influenssalle alttiiden henkilöiden lähipiiri Varusmiespalvelukseen astuvat miehet ja vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuvat naiset Syys- ja talvikaudella rokotuksiin ovat oikeutettuja kaikki potilaiden ja asiakkaiden välittömään hoitoon ja huoltoon osallistuvat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Myös vastaavassa työssä olevat opiskelijat ovat oikeutettuja rokotukseen. Asiasta on VSSHP:ssa julkaistu yleiskirje 26/2013. VSSHP:ssa terveydenhuollon henkilökunnalle tarjotaan Vaxigrip -rokotetta. Henkilökunnan rokotuksilla on kaksi tavoitetta: Rokotuksilla pyritään suojaamaan potilaita ja merkittävässä riskissä olevaa henkilökuntaa influenssalta. Terveydenhuoltohenkilöstön influenssarokotuksilla ehkäistään kausi-influenssaa, sen aiheuttamia jälkitauteja ja kuolemia. Lisäksi vähennetään influenssan leviämistä. Influenssaa voi tartuttaa tuntia ennen oireiden alkua. Vaikka omat oireet olisivat lieviä, potilaat voivat saada vaikean influenssan. Henkilökunta rokotetaan ensisijaisesti osaston oman henkilökunnan voimin ennen epidemiakauden alkua. Rokotteen ottaminen on luonnollisesti vapaaehtoista. Ellei osastolla ole rokotusoikeutta omaavaa henkilöä, rokotuksen saa henkilökunnan työterveysasemalta. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

6 3 Hoidon porrastaminen ja eristystoimet Influenssaoireisen potilaan hoitopaikka riippuu hänen voinnistaan. Pääasiallisesti influenssaoireiset hoidetaan avoterveydenhuollossa joko perusterveydenhuollossa tai yksityisillä lääkäriasemilla. Erikoissairaanhoitoon lähetetään ne potilaat, joiden epäillään vointinsa perusteella tarvitsevan erikoissairaanhoitoa. Influenssapotilaan oireiden vaatima hoidon taso (vuodeosasto, teho-osasto) on toteutettava eristyshuoneiden saatavuudesta riippumatta. Potilasturvallisuuden kannalta oleellista on olla altistamatta muita potilaita influenssatartunnalle. Tästä syystä eristystoimia pitää noudattaa jokaisessa terveydenhuollon toimipisteessä ja niiden käyttöönotosta sekä toteuttamisesta voi konsultoida VSSHP:n hygieniahoitajia. 3.1 Vastaanottotilat - Erillinen odotustila influenssaoireisille potilaille. Jos tätä ei ole, niin erillinen nurkkaus (>2m muista). - Influenssaepäiltyjen potilaiden väli odotustiloissa vähintään 1m. - Influenssaoireisille potilaille suu-nenäsuojus ja muille henkilöille heidän niin halutessaan. - Käsihuuhdetta helposti saatavilla. - Potilasohjeet käsihygieniasta, yskimisetiketistä ja suojainten käytöstä näkyvillä. - Influenssapotilaiden käyttämien tilojen puhdistus ainakin kerran vuorokaudessa (kloori 500 ppm) - Sairaalan päivystyspoliklinikalla potilashuoneeksi ensisijaisesti ilmaeristyshuone. - Jos ilmaeristyshuonetta ei ole käytettävissä, järjestetään potilaalle oma huone (WC-tilalla). 3.2 Sairaalan vuode- ja teho-osastot - Ilmaeristyshuone ensisijaisesti. Tämä koskee erityisesti niitä osastoja, joilla potilaat pääosin kuuluvat riskiryhmiin. - Toissijaisesti influenssaoireinen potilas sijoitetaan omaan huoneeseen, jossa on oma WC ja suihku. Jos näitä potilaita on useampia, osastosta voidaan rajata osa näiden potilaiden hoitoon. Samaan huoneeseen voidaan kohortoida vain virologisesti varmistettuja tapauksia. Hoito tapahtuu pisara- ja kosketuseristyksessä. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

7 - Mikäli potilasta ei voida sijoittaa omaan huoneeseen, jossa on WC ja suihku, potilas sijoitetaan omaan huoneeseen pisara- ja kosketuseristykseen. WC:hen ja suihkuun potilas menee noudattaen hyvää käsihygieniaa ja käyttäen suunenäsuojainta. WC:n ja suihkun käytössä tulee huomioida kosketuseristyksen vaatimukset mm. siivouksesta. - Jos omaa huonetta ei saada, potilas sijoitetaan samaan huoneeseen muiden influenssaoireisten (virologisesti varmistettujen tapausten kohortointi) kanssa kuitenkin niin, että vuoteiden väli on >1m. - Osastoilla, joissa pääasiallisesti hoidetaan riskiryhmien potilaita (esim. hematologia, obstetriikka, onkologia, nefrologia) influenssaoireisia pitää hoitaa ilmaeristyshuoneissa tai heille erikseen erotetussa osaston osassa. Jos ilmaeristyshuonetta ei ole käytettävissä, järjestetään potilaalle oma huone (oma WC ja suihku). Hoidossa on noudatettava pisara- ja kosketuseristyksen ohjeita huolellisesti. 3.3 Eristystoimien kesto Influenssaepäillyn potilaan eristys ja hoito voidaan purkaa hoitavan lääkärin harkinnan perusteella, jos influenssa-pcr- näyte osoittautuu negatiiviseksi tai todetaan muu yksiselitteinen syy potilaan infektiolle. Mahdollisen kaksoisinfektion suhteen on kuitenkin oltava varuillaan, koska influenssaan liittyy usein bakteereiden aiheuttamia sekundaarisia infektiota kuten pneumokokkipneumonioita. Virologisesti varmennettujen aikuispotilaiden kohdalla eristys voidaan purkaa, kun potilas on ollut 1) vuorokauden ajan kuumeeton ilman kuumetta alentavia lääkkeitä JA 2) on kliinisesti toipumassa sairaudestaan JA 3) oireiden alkamisesta on kulunut vähintään 7 vuorokautta TAI 4) viruslääkityksen (oseltamiviiri tai tsanamiviiri) aloittamisesta on kulunut vähintään 5 vuorokautta Lapsipotilaiden eristyksen purku tapahtuu lasten infektiolääkärin päätöksellä. Torjuntarajoitteiset potilaat voivat erittää influenssavirusta kauan, ja heidän eristyksensä voi kestää pidempään kuin immuniteetiltaan normaalien potilaiden. Vaikeasti torjuntarajoitteisten potilaiden (esim. hematologiset potilaat) eristys voidaan päättää, kun kliinisen toipumisen jälkeen potilaalta on otettu vähintään 24 h välein kaksi negatiiviseksi todettua PCR-kontrollinäytettä. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

8 4 Henkilökunnan suojautuminen ja sairaalahygienia Kukin voi omalta osaltaan ennaltaehkäistä influenssatartuntoja ottamalla vuosittaisen kausiinfluenssarokotteen. Rokotettujen henkilökunnan jäsenten on noudatettava myös suojautumisohjeita estääkseen tartunnan leviäminen potilaasta toiseen. Raskaana olevat henkilökunnan jäsenet vapautetaan osallistumasta influenssaepäillyn tai - varmistetun potilaan tutkimukseen tai hoitoon esimerkiksi työvuorojärjestelyin. Vapautus perustuu siihen, että raskaana olevan henkilön riski sairastua vakavaan influenssaan on suurentunut verrattuna ei-raskaana oleviin henkilöihin. Raskaana olevan henkilön rokottaminen ei vaikuta asiaan, koska joinakin vuosina epidemian aiheuttava viruskanta eroaa niin paljon kyseisen kauden influenssarokotteesta, että rokotteen suojateho jää vaillinaiseksi. Jos raskaana oleva joutuu pakkotilanteessa osallistumaan influenssaoireisten hoitoon, pitää hänen suojautua huolellisesti (FFP3-hengityssuojain, visiiri, suojakäsineet ja suojatakki). Raskaana olevien henkilöiden lisäksi rokottamattomien terveysalojen opiskelijoiden ei ole syytä osallistua influenssapotilaiden hoitoon. 4.1 Henkilökunnan suojautuminen Terveydenhuollon henkilöstön suojautumisohjeet perustuvat pisara-, kosketus- ja pienaerosolitartunnan estämiseen. Paras suojautumisväline on moitteettoman käsihygienian lisäksi käyttää henkilökohtaisia suojaimia. Influenssaoireista potilasta hoitava henkilökunta käyttää vähintään kirurgista suu-nenäsuojusta. Suojainten tarkoituksena on rajoittaa ja estää terveydenhuollon toimipisteen sisällä tapahtuva influenssan leviäminen Käsihygienia Käsihygieniaan liittyvät asiat on huomioitava: Ei sormuksia, rannekelloa tai rakennekynsiä. Ihon on oltava ehjä sekä hyväkuntoinen ja kynsien on oltava lyhyet. Käsien pesuun käytetään nestemäistä saippuavalmistetta. Kädet pestään saippualla wc-käyntien yhteydessä sekä niiden ollessa näkyvästi likaiset. Käsienpesun jälkeen huolellinen kuivaus on tärkeää. Käsien desinfiointiin käytetään käsihuuhdetta. Henkilökunta: Käsien desinfektio suoritetaan aina potilas- tai vastaanottohuoneeseen mentäessä ja sieltä poistuttaessa, ennen ja jälkeen potilaan ja hänen hoitoympäristönsä kosketusta sekä ennen suojakäsineiden ja -vaatteiden pukemista sekä niiden riisumisen jälkeen (Kuva 1). Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

9 Käsihygienian toteuttaminen 5 kriittistä kohtaa 2 ENNEN ASEPTISIA TEHTÄVIÄ 1 ENNEN POTILAAN KOSKETTA- MISTA 4 POTILAAN KOSKETUKSEN JÄLKEEN KUN OLTU POTILAAN ERITTEIDEN KANSSA 3 TEKEMISISSÄ WHO: Guidelines on Hand Hygiene in Health Care 2007; s POTILAAN YMPÄRISTÖN KOSKETUKSEN JÄLKEEN Kuva 1: Käsihuuhteen käyttö potilashoidossa Potilaat: Kaikille potilaille opetetaan käsien desinfektio tai hoitaja hieroo käsihuuhteen potilaan käsiin mm. yksikössä liikkuessa, ennen ruokailua ja wc- käynnin jälkeen. Vierailijat: Vierailijoita ohjataan käsihuuhteen käytössä. Käsihuuhdetta käytetään yksikköön tultaessa ja sieltä poistuttaessa sekä tarvittaessa myös vierailun aikana Henkilökohtaiset suojaimet Henkilökohtaisia suojaimia käytetään kaikissa tutkimus- ja hoitotilanteissa hoidettaessa sekä epäiltyjä että todettuja influenssapotilaita. Henkilökohtaisia suojautumisvälineitä ovat suojatakki, suu-nenäsuojus, silmäsuoja sekä suojakäsineet. Tartunnan riski vaihtelee toimenpiteen mukaan. Suurimmillaan se on BAL-tutkimuksessa, intubaatiossa ja imettäessä nenänielua tai trakeaa. Aerosoleja tuottavissa toimenpiteissä voi olla ilmatartunnan vaara, jolloin suu-nenäsuojaimen tilalla käytetään hengityssuojainta (FFP3 tai FFP2). Kertakäyttöistä suojatakkia tai -esiliinaa käytetään potilaan lähihoidossa tai toimiessa < 1 m päässä potilaasta. Nesteitä läpäisemätöntä suojatakkia käytetään pesutilanteissa, muuten käytettäväksi soveltuu nesteitä hylkivä suojatakki ja/tai -esiliina. Suu-nenäsuojusta käytetään lähihoidossa ja aina potilashuoneessa oltaessa. Suunenäsuojaimena käytetään kirurgista suu-nenäsuojainta (maskia). Suu-nenäsuojain asetetaan huolellisesti paikoilleen, eikä sitä saa kosketella enää paikoilleen asettamisen jälkeen. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

10 VSSHP:ssa Influenssapotilaiden hoidossa hoitohenkilökunta voi halutessaan käyttää hengityssuojaukseen venttiilisiä tai venttiilittömiä FFP3- ja FFP2 -tason hengityssuojaimia. Rokottautumattomat työntekijät käyttävät FFP3-luokan hengityssuojainta influenssapotilaiden lähihoidossa ja potilashuoneessa oltaessa. Silmäsuojaimia käytetään tavanomaisten varotoimien mukaisesti, jos hoitotoimenpiteissä on odotettavissa roiskeita. Visiiriä tai suojalaseja käytetään mm. näytteenotossa ja aerosoleja tuottavissa toimenpiteissä. Tehdaspuhtaita suojakäsineitä käytetään koskettaessa potilasta ja hänen hoitoympäristöään. Potilashoidossa suojakäsineet ovat työvaihekohtaiset. Käytetyt suojakäsineet riisutaan työvaiheen loputtua roskapussiin, jonka jälkeen kädet desinfioidaan ja tarvittaessa puetaan uudet suojakäsineet. Hius- ja kenkäsuojia ei käytetä. Aerosoleja tuottavissa toimenpiteissä käytetään FFP3- tai FFP2 -hengityssuojainta sovitettuna tiiviisti kasvoille. Aerosoleja tuottavia toimenpiteitä ovat mm. elvytys, liman imu hengitysteistä, nebulisaattorihoito, intubaatio ja bronkoskopia. Suojaimet puetaan ja riisutaan sulkutilassa. Mikäli sulkutilaa ei ole, suojaimet puetaan potilashuoneen ulkopuolella ja riisutaan potilashuoneessa paitsi hengityssuojain, joka riisutaan viimeiseksi potilashuoneen ulkopuolella. Suojaimet ovat aina käyttökertakohtaiset. Suojainten pukeminen Desinfioi kädet. Pue suojavarusteet seuraavassa järjestyksessä: o suojatakki o suu-nenäsuoja o silmäsuoja (visiiri tai suojalasi), jos sellainen on käytössä Desinfioi kädet. Pue suojakäsineet ennen potilashuoneeseen menoa. Suojainten riisuminen Riisu suojakäsineet ja desinfioi kädet Poista suojavarusteet seuraavassa järjestyksessä: o suojatakki o silmäsuoja (visiiri tai suojalasi), jos sellainen on käytössä o suu-nenäsuoja Desinfioi kädet. Jokaisen työvaiheen jälkeen käsineet vaihdetaan potilashuoneessa puhtaisiin ja ennen käsineiden pukemista kädet desinfioidaan. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

11 Erityistilanteet: Leikkaukset ja respiraattorihoito: Suojautumisessa käytetään toimenpiteen vaatimia asianmukaisia suojavaatteita, joiden ohella käytetään influenssaan tarkoitettuja suojaimia. Leikkaustilanteissa pitää huomioida aerosoleja tuottavien toimenpiteiden vaatima suojautuminen. Tarvittaessa steriilissä toimenpiteessä käytetään FFP3-hengityssuojainta, jonka venttiili on peitetty (TYKS tilausnro ). Respiraattorihoitopotilaiden uloshengitysilma ohjataan erilliseen poistoilmaventtiiliin, mikäli se on mahdollista. Näytteiden otto: Suojaudutaan asianmukaisesti yllä olevan ohjeen mukaisesti. Näytteenoton jälkeen näyteputket pyyhitään alkoholilla (väh. 70 % alkoholi), kiinnitetään nimitarrat ja näyteputket laitetaan erilliseen salpapussiin sulkutilassa tai huoneen ulkopuolella. Potilaskuljetus: Potilas saa poistua huoneesta vain välttämättömien hoito- ja tutkimustoimenpiteiden ajaksi. Kuljetuksen aikana potilas käyttää kirurgista suu-nenäsuojainta tai pisaroiden erittyminen suusta estetään laittamalla esimerkiksi nenäliina suun eteen. Kuljettava henkilökunta huolehtii hyvästä käsihygieniasta, erillisiä suojaimia ei tarvita. Ambulanssi yms. kuljetusmuodot: Potilas käyttää kirurgista suu-nenäsuojainta tai pisaroiden erittyminen suusta estetään muutoin (nenäliina suun eteen). Autonkuljettaja huolehtii hyvästä käsihygieniasta. Ambulanssin potilastilassa oleva sairaankuljettaja käyttää vähintään kirurgista suu-nenäsuojusta. 4.2 Sairaalahygienia Ruokailuastiat: Ruokailussa käytetään monikäyttöisiä astioita. Ruokailun jälkeen syömättä jäänyt kiinteä ruoka laitetaan sekajätteisiin ja liemiruoka kaadetaan viemäriin. Ruokailutarjotin välineineen laitetaan suoraan ruokakärryyn. Potilas- ja vuodevaatteet: Tavallinen käytäntö. Potilaan kotiuduttua patjansuojus pyyhitään klooriliuoksella (500 ppm). Käytetyt tyynyt yms. pisaroille altistuneet materiaalit laitetaan likapyykkiin pestäväksi. Likapyykki: Vältetään vuodevaatteiden ja potilaan vaatteiden pöllyttämistä. Likapyykki kerätään huonekohtaisesti saumasta liukenevaan muovipussiin, jossa on osaston numero. Tiiviisti suljettu muovipussi laitetaan oranssiin kangaspussiin. Jätteet: Normaali käytäntö: Jätteet kerätään huonekohtaisesti mustaan, osaston numerolla varustettuun muovisäkkiin Tutkimus- ja hoitovälineet: Eristyshuoneeseen varataan hoidossa jatkuvasti tarvittavat välineet. Välineet kuljetetaan peitettynä huoltohuoneen huuhtelulaitteeseen. Välineet, jotka eivät kestä lämpödesinfektiota, liotetaan klooriliuoksessa (2000 ppm) kahden tunnin ajan. Välineet, jotka eivät Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

12 kestä liotusdesinfektiota, pyyhitään klooriliuoksella 500 ppm (tai alkoholi vähintään 70 %). Erityistä huomiota kiinnitetään välineisiin, jotka kestävät vain pyyhintää kuten tippalaskureiden, stetoskooppien, verenpainemittareiden ym. desinfektioon potilaiden välillä. Siivous: Henkilökohtaiset suojaimet ovat samat kaikilla ammattiryhmillä (suojatakki, suunenäsuojain, suojakäsineet). Siivousvälineiden on oltava huonekohtaiset. Siivousvälineet puhdistetaan ja desinfioidaan siivouksen jälkeen tai käytetään kertakäyttövälineitä. Siivousaineena pinnoilla käytetään klooriliuosta (500 ppm). Lattiapinnoille käytetään normaalistikin käytettäviä siivousaineita. Huoneen kosketuspinnat, saniteettitilat ja lavuaarit siivotaan päivittäin (muiden potilashuoneiden jälkeen) klooripitoisella liuoksella (500 ppm). Odotus- ja vastaanottotilojen, joissa on influenssaoireisia potilaita, kosketuspinnat pyyhitään vähintään kerran päivässä (klooriliuos 500 ppm). Eritteet: Eritepyyhintään käytetään klooriliuosta 5000 ppm. Jos eritteet ensin imeytetään riittää klooriliuos 500 ppm. Vierailut: Vierailut tapahtuvat vain osaston henkilökunnan ohjauksessa. Vierailijoiden suojautuminen on kaikilta osin sama kuin henkilökunnan (suojatakki, suu-nenäsuojus ja suojakäsineet). 5 Influenssaoireisilta potilailta otettavat influenssanäytteet Influenssa A- ja B-virukset voidaan luotettavasti osoittaa PCR-testillä, InfNhO (25047) ja virusviljelyllä. PCR-testi on näistä kahdesta suositeltavampi hyvän herkkyytensä ja nopeutensa vuoksi. Muita mahdollisia testejä ovat influenssa virusten antigeeninosoitus RvirAg-O (Respiratoristen virusten antigeenit) eli ns. NPS-näyte tai bed-side influenssapikatesti. Näitä antigeenitestejä käytettäessä pitää huomioida, että niiden negatiivinen ennustearvo on PCR-testiä selvästi huonompi. Antigeenin osoitustestien positiiviset vastaukset voivat olla hyödyllisiä tietyissä tilanteissa kuten päivystyspoliklinikoilla ja teho-osastolla potilassijoittelun kannalta. Tästä syystä antigeenitestiä voidaan käyttää yhdessä PCR-testin kanssa. Antigeenitestauksen etuna on vastauksen nopeampi valmistuminen. TYKS:n Lastenklinikalla lapsipotilaista otetaan poliklinikalla influenssapikatesti. Tämän bed-side - pikatestin luotettavuus on syksyn 2009 lastenpoliklinikan otettujen näytteiden mukaan yli 80 %. Huomioitavaa on, että negatiivinen antigeenivastaus ei poissulje influenssaa. Vakavissa tautitapauksissa otetaan influenssa PCR-testi (InfNhO 25047). Päivystys-influenssa-PCR testi (13246 Np-PäivInf) on rajoitetussa käytössä TYKS kantasairaalan päivystyslaboratoriossa 930. Testillä voidaan osoittaa nenänielu- tai imulimanäytteestä influenssa A (InfANhO), erikseen vuoden 2009 pandeeminen sikainfluenssa Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

13 A/2009/H1N1 (InfAH1NhO) ja influenssa B (InfBNhO). Tulos saadaan noin kahdessa tunnissa. Tällä päivystystutkimuksella voidaan tutkia influenssankaltaista tautia sairastavia potilaita kaikkina viikonpäivinä ja vuorokaudenaikoina TYKS kantasairaalassa. Tutkimus on ensisijaisesti suunnattu päivystyspoliklinikan influenssaepäilyille potilaille, joiden arvioidaan tarvitsevan tehostettua valvontaa tai teho-osastohoitoa. Koska tutkimus on uusi eikä sen herkkyyttä vielä täysin tunneta, suositellaan, että tutkittavista potilaista otettaisiin samanaikaisesti myös tavallinen influenssa- PCR-testi (InfNhO 25047). Lisäksi tutkimuksen uutuuden vuoksi toistaiseksi vain positiivinen tulos katsotaan merkitseväksi ts. negatiivinen päivystys-pcr tulos ei sulje pois influenssan mahdollisuutta tutkitulla potilaalla. Vasta kliinisen kokemuksen karttumisen myötä voidaan luotettavasti arvioida negatiivisen vastauksen ennustearvoa. 5.1 Influenssanäytteiden ottokriteerit - Kaikista sairaalahoitoon otettavista tai jo siellä olevista potilaista, joilla on influenssan kaltaisia oireita. Pelkkä nuha ei ole influenssan kaltainen oire. - Lääkärin harkinnan mukaan myös muilta (matkalla sairastuneet, riskiryhmiin kuuluvat jne.) - Laitoshoidossa olevista potilaista, jotka ensimmäisinä laitoksessa sairastuvat influenssan kaltaiseen hengitystietulehdukseen, jotta laitosepidemia voitaisiin tunnistaa. - Epidemian toteamisen tai sen seurannan vuoksi. 5.2 Influenssanäytteiden ottovälineet Influenssa A- ja B- viruksen PCR-testi (InfNhO 25047) Tähän tarvitaan kuiva steriili putki (ns. PCR-putki) 1 näytetikku (Näytetikku on taipuisavartinen, kapeakärkinen nukkatikku (Copan 503C01, Oberonin tilausnumero , valmistaja Copan, toimittaja Mekalasi Oy) Influenssa vasta-aineet (S-InfAAbG, KL nro 4419, S-InfBAbG, KL nro 4957) Potilaasta voidaan PCR-testin lisäksi ottaa pariseeruminäyte mahdollisia myöhemmin tehtäviä vasta-ainetutkimuksia varten, jos potilaasta tutkitaan muita verinäytteitä. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

14 5.3 Influenssanäytteiden ottaminen ja käsittely Näyte voidaan ottaa nenänielu-, yskös- tai nenänieluimunäytteenä. Nenänieluimunäytteenotto katsotaan aerosoleja tuottavaksi toimenpiteeksi ja edellyttää henkilökunnalta FFP2- ja FFP3 - tasoisen hengityssuojaimen käyttöä. Muutoin tavanomaiset influenssan suojautumismenetelmät ovat riittävät. Hengitystie-eritenäytteet otetaan sieraimen kautta näytetikulla syvältä nenänielusta (A). Syvästi trombosytopeenisiltä tai muusta syystä vuotoherkiltä potilailta otetaan nenänäyte (B). Virustutkimuksiin menevät eritenäytteet pitää suojata valolta mahdollisimman nopeasti, sillä UVvalo voi inaktivoida viruksia. A. Nenänielutikkunäytteet Näyte otetaan nenänielusta cm syvyydestä (HUOM! syvyys mitataan etukäteen: sierainkorvannipukka; aikuisilla aina > 10cm; < 2v. lapsilla 6-7 cm). Näytetikku ohjataan alaviistoon syvälle sieraimeen nenänpohjaa pitkin. Nenänielussa tikkua hangataan kiertoliikkeellä limakalvoa vasten siten, että tikkuun tarttuu limakalvolta irronneita soluja. Usein tikkuun tulee vähän punertavuutta. B. Nenänäyte (otetaan vain vuotoherkiltä potilailta, joilla ei voida käyttää edellä kuvattua menetelmää) Sieraimen kautta otetaan eritettä dacronkärkisellä metallivartisella näytetikulla, joka viedään 3 5 cm syvyyteen. Käsittely on kuten yllä kuvattu. Yskösnäytteet Mikäli potilas tuottaa ysköksiä, pyydetään samat tutkimukset myös niistä. Näytteet tulee huolellisesti erottaa ylähengitystienäytteistä. Yskösnäytteiden kaltaisesti käsitellään myös nenänieluimunäytteet (esimerkiksi hengityskonepotilailta). Pumpulipuikko kastetaan yskökseen ja katkaistu pumpulipuikko laitetaan kuivaan steriiliin putkeen PCR-testejä varten. Mahdollisista muista näytteistä kiinnitetään yksi tarra ysköspurkkiin ja loput tarrat arkkina näytteiden mukaan. Eritenäyte lähetetään sellaisenaan keräyspurkissa saman päivän aikana viruslaboratorioon. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

15 5.4 Influenssanäytteiden toimittaminen laboratorioon Näytteenoton jälkeen putkeen liimataan potilaan nimitarra sekä tutkimuspyyntötarra(t). Huomioi, että jos näytteestä toivotaan tehtäväksi laajasti PCR-tutkimuksia, tarvitaan kaksi tikkua. Samoin mahdollista bakteeriviljelyä varten tarvitaan erillinen näyte. Putket laitetaan kukin erilliseen salpamuovipussiin (esim. "minigrip"-pussiin). Näytteet toimitetaan normaaliin tapaan osastolle 909 tai päivystysaikana osastolle 930, jotka joko tutkivat näytteen itse tai toimittavat sen eteenpäin Turun Yliopiston Virusopille. Näytettä voidaan säilyttää jääkaapissa esimerkiksi viikonloppuisin tai iltaisin. Mahdolliset näytteisiin ja tekoaikoihin liittyvät tiedustelut Virusopilta (p ). Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

16 5.5 Muut mahdolliset näytteet erotusdiagnostiikkaa varten Nämä näytteet otetaan hoitavan lääkärin harkinnan mukaan. 1. Veriviljely x 2 (B-BaktVi, KL nro 1153) 2. Yskös- ja/tai nenänielunäytteestä Respiratoristen virusten PCR (ResVirNhO, KL nro 12637), joka sisältää tutkimukset: AdenNhO, KL nro 4897 hmpvnho, KL nro InfANhO, KL nro 4896 InfBNhO, KL nro KVE/NLNhO, KL nro KVOC/HKNhO, KL nro Pin1NhO, KL nro Pin2NhO, KL nro Pin3NhO, KL nro RinoNhO, KL nro 4784 RSVANhO, KL nro RSVBNhO, KL nro Bokavirus PCR (BokaNhO, KL nro 6062) Bakteeriviljely (Pu-BaktVi2, KL nro 3492) Legionella PCR (LepnNhO, KL nro 4428) Mycoplasma pneumoniae PCR (MypnNhO, KL nro 4439) Chlamydia pneumoniae PCR (CnpnNhO, KL nro 4384) Respiratoristen virusten antigeenit (RvirAg-O, KL nro 13228) o Tykslab tekee respiratoristen virusten antigeenimääritystä kaupallisella maripocmenetelmällä päivystyslaboratoriossa (os. 930). Tutkimuksessa etsitään nenänielueritteestä seuraavia taudinaiheuttajia: influenssa A (InfAAg), influenssa B (InfBAg), respiratory syncytial virus (RSVAg), ihmisen metapneumovirus (hmpvag), parainfluenssavirukset 1, 2 ja 3 (Pin1Ag, Pin2Ag, Pin3Ag), adenovirus (AdenAg) ja pneumokokki (PneAg). Tutkimus on saatavissa kaikkina päivinä ympäri vuorokauden. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

17 3. Vasta-aineet Adenovirus IgG-vasta-aineet (S-AdenAbG, KL nro 4371) Influenssa A IgG-vasta-aineet (S-InfAAbG, KL nro 4419) Influenssa B IgG-vasta-aineet (S-InfBAbG, KL nro 4957) Parainfluenssavirus 1 ja 3 IgG-vasta-aineet (S-Pi1-3-AbG, KL nro 750) Parainfluenssavirus 2 IgG-vasta-aineet (S-Pin2-AbG, KL nro 749) RSV-IgG-vasta-aineet (S-RSV-AbG, KL nro 4455) Mycoplasma pneumoniae vasta-aineet (S-MypnAb, KL nro 2367) Chlamydia pneumoniae vasta-aineet (S-ChpnAb, KL nro 4955) Legionella vasta-aineet (S-LegiAb, KL nro 2205) 4. Virtsanäyte - virtsan Legionella antigeenin osoitus (U-LepnAg, KL nro 4632) - virtsan Streptococcus pneumoniae antigeenin osoitus (U-StpnAg, KL nro 3326) 5. Jos potilas ripuloi - otetaan ulostenäyte, joka pakastetaan laboratoriossa -70 o C, ellei määrityksiä haluta tehdä heti - ulosteen virusviljely (VirVi, KL nro 2975) - ulosteen elektronimikroskopia (VirEm, KL nro 4470) - noroviruksen antigeenin osoitus (F-NoroAg, KL nro 12528) - adeno- ja rotaviruksen antigeenin osoitus (AdeRotaAg, KL nro 10947) - enterovirus PCR (EvirNhO, KL nro 4392) - ulosteviljely 1 (F-BaktVi, KL nro 3442) 6. Muita harkinnanvaraisia laboratoriotutkimuksia - Malariaplasmodit (E-Plasm-O, KL nro 2316) aina malaria-alueilta tulevalta kuumeilevalta potilaalta - Q-kuume vasta-aineet (S-CobuAb, KL nro 2557) - Salmonella vasta-aineet (S-SalmAb, KL nro 2607) - Legionellaviljely (LegiVi, KL nro 2206). Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

18 6 Antiviraalinen lääkehoito Influenssan antiviraalinen lääkehoito aloitetaan kliinisen arvion perusteella. Lääkitys on aloitettava niin pian kuin mahdollista, kuitenkin 48 tunnin kuluessa oireiden alusta. Riskiryhmään kuuluvalle potilaalle sekä vaikeasta taudinkuvasta kärsivälle voidaan aloittaa antiviraalinen lääkehoito myöhemmässäkin vaiheessa. Lääkehoidon on osoitettu lievittävän oireita ja lyhentävän niiden kestoa varsinkin, jos lääkitys on päästy aloittamaan nopeasti oireiden ilmennyttyä. Tämän vuoksi lääkityksen aloittamiseen ei ole enää syytä suhtautua pidättyväisesti. PCR-testiä lukuun ottamatta muiden testien negatiivinen tulos ei ole peruste hoidon lopettamiselle niiden PCR-testiä vähäisemmän herkkyyden vuoksi. 6.1 Oireisen infektion hoito Viruslääkehoito pitää aloittaa oireiden alettua ainakin seuraavissa tilanteissa, jolloin komplikaatioiden riski on suurin: - Raskaana olevat ja 4 viikkoa raskauden päättymisen jälkeen (synnytys, keskenmeno, keskeytys) - Säännöllistä lääkitystä tarvitseva sydän- tai keuhkosairaus, diabetes - Krooninen maksan tai munuaisen vajaatoiminta - Vastustuskykyä heikentävä sairaus (esim. leukemia, lymfooma, HIV) - Vastustuskykyä heikentävä hoito (esim. elinsiirto, solusalpaajat, TNFalfasalpaaja, kortikosteroidi >15mg/vrk vähintään 2 4 viikon ajan, muu immuunivastetta heikentävä hoito) - Krooninen neurologinen sairaus tai hermolihastauti - Sairaalloinen ylipaino (BMI >40) - Heikkokuntoiset vanhukset (>65v) - Kliinisen tutkimuksen perusteella syntyy epäily vakavasta taudinkuvasta Lisäksi hoitava lääkäri voi harkintansa mukaan määrätä viruslääkityksen myös muille. Tämän lisäksi pitkäaikaishoitolaitoksissa sairastuneet asukkaat kannattaa hoitaa viruslääkkeellä ja eristää muista asukkaista 7 vrk:n ajaksi, mikä vähentää laitosepidemioita. Suuren riskin potilaat (esimerkiksi vakavaa hematologista tautia sairastavat sekä dialyysipotilaat), jotka matkustavat epidemian aikana, voivat saada hoitavan lääkärin määräämän influenssaviruslääkkeen hoitokuurin mukaansa. Heille on annettava yksityiskohtaiset ohjeet hoidon Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

19 aloittamisesta, jos he sairastuvat matkan aikana influenssan kaltaiseen tautiin (omatoiminen hoidon aloitus). 6.2 Ehkäisevä viruslääkitys Ehkäisevää viruslääkitystä tai altistumisen jälkeistä estohoitoa ei ole syytä käyttää. Profylaksiaa ei suositella edes influenssaan sairastuneen lähiomaisille, jotka kuuluvat riskiryhmiin. Heille hoito aloitetaan viivyttelemättä ensioireiden ilmaannuttua. Olennaista tämän strategian onnistumiselle on se, että influenssapotilaan lähiomainen tietää kuuluvansa riskiryhmään ja osaa hakeutua hoitoon. Ehkäisevä pitkäaikainen viruslääkitys voi tulla kysymykseen erikoissairaanhoidossa suuren riskin potilaille, kuten tietyille hematologisille potilaille. Tällöin suositellaan konsultoimaan infektiolääkäriä ennen lääkityksen aloitusta. Viruslääkkeen profylaktisella käytöllä on ollut yhteys lääkeresistenssin kehittymiseen. 6.3 Viruslääkehoidon toteutus Lääkkeenä käytetään oseltamiviiria (Tamiflu ) tai tsanamiviiria (Relenza ), ellei niiden käytölle ei ole vasta-aihetta. Oseltamiviiri on tällä hetkellä ensisijainen valinta ja resistenssi sitä kohtaan on vielä vähäistä Oseltamiviiri (Tamiflu ) Influenssan antiviraalinen hoito toteutetaan oseltamiviirilla (Tamiflu ), jonka annos aikuisilla ja yli 40 kg painavilla lapsilla on 75 mg 1 x 2 p.o. viiden päivän ajan. Seuraavaa painonmukaista annostusohjetta suositellaan 1-vuotiaille ja tätä vanhemmille potilaille: Paino Suositeltu annos 5 vuorokauden hoidolle kg 30 mg kaksi kertaa vuorokaudessa Yli kg Yli kg yli 40 kg 45 mg kaksi kertaa vuorokaudessa 60 mg kaksi kertaa vuorokaudessa 75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

20 Munuaisten vajaatoiminnassa annoksen tarkistamista suositellaan aikuisille ja nuorille ( vuotiaille), joilla on keskivaikea tai vaikea munuaisten vajaatoiminta. Suositusannostukset esitetään alla olevassa taulukossa. Kreatiniinin poistuma Suositeltu hoitoannos > 60 (ml/min) 75 mg kaksi kertaa vuorokaudessa > (ml/min) 30 mg (suspensio tai kapseli) kaksi kertaa vuorokaudessa > (ml/min) 30 mg (suspensio tai kapseli) kerran vuorokaudessa 10 (ml/min) Hemodialyysipotilaat Ei suositella (tutkimustietoa ei ole) 30 mg jokaisen hemodialyysin jälkeen Peritoneaalidialyysipotilaat* 30 mg (suspensio tai kapseli) kerta-annos Tsanamiviiri (Relenza ) Influenssan lääkehoitona voidaan käyttää myös tsanamiviiria (Relenza ). Tsanamiviiri on indisoitu influenssa A:n ja B:n hoitoon sekä ehkäisyyn aikuisilla ja yli 5-vuotiailla lapsilla. Lääke inhaloidaan hengitysteihin Diskhaler-inhalaattoria käyttäen. Suositeltu kerta-annos on 2 inhalaatiota (2 x 5 mg) kahdesti vuorokaudessa viiden päivän ajan. Kokonaisannos vuorokaudessa on 20 mg. Virologisesti varmistetuille influenssapotilaille voidaan myös erikseen tilata tsanamiviiria suonensisäisesti annostettavassa muodossa. Suonensisäisesti annosteltava viruslääkehoito on indisoitu vakaville ja komplisoituneille tapauksille (tehohoidossa olevat). Sairaala-apteekin päivystysvarastossa on saatavilla Zanamivir iv-valmistetta 10 mg/ml 20 ml injektiopulloissa. Lääkeaine on tarkoitettu yli 6kk ikäisille, raskaus ei ole ehdoton este. Tavanomainen annos aikuisille on 600 mg kaksi kertaa päivässä. Lapsipotilaille annetaan painoon suhteutettu annos, jolla on tarkoitus saavuttaa vastaava systeeminen altistus kuin 600 mg:lla aikuisilla. Annossuositukset lapsille perustuvat mallinnukseen. Tietoja käytöstä lasten lääkkeeksi on vain vähän. < 1 kuukausi: 8 mg/kg kaksi kertaa päivässä 1 kk - < 3 kk: 10 mg/kg kaksi kertaa päivässä 3 kk - < 6 kk: 12 mg/kg kaksi kertaa päivässä 6 kk - < 6 vuotta: 14 mg/kg kaksi kertaa päivässä 6 vuotta (jos < 50 kg): 6 vuotta (jos 50 kg): 12 mg/kg kaksi kertaa päivässä 12 mg/kg kaksi kertaa päivässä Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

21 Ehdotetut annokset pätevät vain täysaikaisiin vastasyntyneisiin. Vastasyntyneille keskosille ei ole saatavilla annossuosituksia Ennaltaehkäisevä viruslääkehoito Mikäli perustellusta syystä päädytään ennaltaehkäisevään viruslääkehoitoon, annostelussa on hyvä huomioida seuraavaa: Aikuisille ja yli 40 kg painavilla lapsilla suositeltu annos on 75 mg oseltamiviiria suun kautta kerran vuorokaudessa 10 päivän ajan. Alle 40 kg painavien lasten ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavien potilaiden annokset käyvät ilmi Pharmaca Fennicasta. Huomioitavaa on, että ennaltaehkäisyssä kyseessä on kerran päivässä otettu annos ja lääkehoidon kesto on 10 vuorokautta. Tsanamiviiria (Relenza ) voidaan käyttää myös influenssan ehkäisyyn. Relenza inhaloidaan hengitysteihin Diskhaler-inhalaattoria käyttäen. Yksi läpipainoannos tulisi käyttää jokaiseen inhalaatioon. Ehkäisyyn käytettynä kerta-annos on 2 inhalaatiota (2x5 mg) kerran vuorokaudessa kymmenen päivän ajan. 6.4 Muu mahdollinen lääkehoito Mikäli potilaan katsotaan tarvitsevan empiiristä antibioottihoitoa, sen tulee kattaa pneumokokki ja myös muut vakavaa avohoitopneumoniaa aiheuttavat mikrobit kuten legionella, mykoplasma ja klamydia. Pneumokokeista % on resistenttejä makrolideille (atsitromysiini, erytromysiini, klaritromysiini, roksitromysiini), jotka eivät näin ollen yksinään sovellu empiiriseen antibioottihoitoon. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

22 7 Kotihoito ja poissaolot Influenssapotilas voidaan hoitaa kotona, jos hän on hyväkuntoinen. Aikuisen arvellaan olevan tartuttava 7 vrk:n ja lapsen, raskaana olevan ja immunosuprimoidun potilaan 14 vrk:n ajan oireiden alusta. Tämän perusteella sairausloman tarve on tavallisesti 5 7 vuorokautta oireiden alusta laskien. Raskaana olevien ja immunosuprimoitujen potilaiden kohdalla tilanne on arvioitava aina tapauskohtaisesti. Raskaana oleville viruslääkehoito vähentää tartuttavuuden kestoa 7 päivään. THL on määritellyt, että lapsen tulee olla poissa päivähoidosta, kunnes kuume on poissa ja muut oireet vähenemässä. Näiden kriteerien voidaan katsoa pätevän myös poissaoloihin koulusta ja työpaikoilta. Sairastuneen potilaan ei ole hyvä liikkua kodin ulkopuolella. Mikäli hän kuitenkin joutuu liikkumaan julkisissa tiloissa, hänelle ohjeistetaan hyvä yskimishygienia ja tarvittaessa myös kirurgisen suunenäsuojuksen käyttö. Lähikontakteille ei aloiteta estohoitoa. Oireettomat lähikontaktit saavat mennä päiväkotiin, kouluun tai töihin. 8 Ilmoitusjärjestelmä Influenssaepäilytapauksissa käytetään J11-alkuisia koodeja pyrkien tarkkaan diagnoosinumeroon ICD-10:n mukaisesti. Virologisesti varmennetuista influenssatapauksista käytetään J10-alkuista koodia. Näiden ICD-10 J-alkuisten koodien pohjalta saadaan päivittäiset poliklinikoiden, päivystysten sekä ensiavun tilannetiedot Oberonista. 8.1 Sairaalahoidettavien influenssapotilaiden ilmoittaminen Influenssakauden aikana VSSHP:n toimintayksiköt ilmoittavat toimipisteissään hoidettavien influenssapotilaiden määrät sähköisen epidemiaseurantaohjelman avulla. Ohjelman polku on: Käynnistä-valikko 1 Potilaan hoitotiedot Infektion torjunta Epidemianseuranta. Ohjelman käyttöohje on ohjepankin influenssaosiossa. Ajantasaisen raportoinnin avulla voidaan luoda nopeasti kuva epidemiatilanteesta ja ohjata torjuntatoimia sekä epidemian hoidon vaatimia resursseja. 8.2 Avoterveydenhuollon käynnit Epidemian alkuvaiheessa kuntien suositellaan tiedottamaan ensimmäisistä löydöksistään VSSHP:n Sairaalahygieniayksikölle, jotta epidemian alkaminen voidaan määrittää. Kuntien ei ole kuitenkaan enää välttämätöntä ilmoittaa kaikista epidemian aikana toteamistaan influenssatapauksista VSSHP:n Sairaalahygieniayksikölle, mutta kuntien suositellaan kuitenkin olevan tietoisia oman alueensa epidemiatilanteesta. Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)

23 8.3 Ryväsesiintymien ilmoittaminen Influenssan kaltaiset hengitystieinfektioryppäät ( 3 tapausta) ilmoitetaan suoraan THL:lle. Ennen ilmoituksen tekoa on kuntien syytä konsultoida VSSHP:n Sairaalahygieniayksikköä. Epidemiaryppäistä otetaan muutamia näytteitä etiologian selvittämiseksi. Mikäli tartuntaa epäillään laitoksessa tai kyseessä on muu yhteisötartuntaepäily, ilmoittamiseen voidaan käyttää epidemiaepäilyilmoitus -lomaketta Ilmoitus epäilystä ruokamyrkytys- tai vesivälitteisestä epidemiasta. Lisätietokohtaan kirjataan tieto kuumeisesta hengitystieryppäästä. Ilmoitus käsitellään normaalin epidemiaepäilyilmoitusmenettelyn mukaisesti THL:ssa. Tehdyistä ilmoituksista pitää lähettää kopio faksilla myös VSSHP:n Sairaalahygieniayksikölle [faksi (02) ]. Lisätietoja antavat tarvittaessa infektiolääkärit puh. (02) ja puh. (02) sekä hygieniahoitajat puh. (02) , puh. (02) , puh. (02) , puh. (02) ja puh. (02) Sairaalahygieniayksikkö Laadittu (23)