Jatko-opintoseminaari Potenssit ja Möbius kuvaukset Cliffordin algebroissa. Petteri Laakkonen

Samankaltaiset tiedostot
1 Lineaariavaruus eli Vektoriavaruus

802320A LINEAARIALGEBRA OSA I

sitä vastaava Cliffordin algebran kannan alkio. Merkitään I = e 1 e 2 e n

Lineaarialgebra ja matriisilaskenta II. LM2, Kesä /141

Esitetään tehtävälle kaksi hieman erilaista ratkaisua. Ratkaisutapa 1. Lähdetään sieventämään epäyhtälön vasenta puolta:

3.1 Lineaarikuvaukset. MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta. 3.1 Lineaarikuvaukset. 3.1 Lineaarikuvaukset

7. Olemassaolo ja yksikäsitteisyys Galois n kunta GF(q) = F q, jossa on q alkiota, määriteltiin jäännösluokkarenkaaksi

Algebra I, Harjoitus 6, , Ratkaisut

(a) avoin, yhtenäinen, rajoitettu, alue.

Algebra 1, harjoitus 9, h = xkx 1 xhx 1. a) Käytetään molemmissa tapauksissa isomorfialausetta. Tarkastellaan kuvauksia

Algebra I, harjoitus 5,

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 2 / vko 45

Luuppien ryhmistä Seminaariesitelmä Miikka Rytty Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto 2006

Avaruuden R n aliavaruus

Toispuoleiset raja-arvot

Esko Turunen Luku 3. Ryhmät

Dihedraalinen ryhmä Pro gradu Elisa Sonntag Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto 2013

Algebra I Matematiikan ja tilastotieteen laitos Ratkaisuehdotuksia harjoituksiin 3 (9 sivua) OT

Matematiikan tukikurssi, kurssikerta 3

Ortogonaaliprojektio äärellisulotteiselle aliavaruudelle

Koodausteoria, Kesä 2014

Luupit Pro gradu Anni Keränen Matemaattisten tieteiden laitos Oulun yliopisto 2014

Luento 9: Yhtälörajoitukset optimoinnissa

Ominaisarvot ja ominaisvektorit 140 / 170

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012 RITVA HURRI-SYRJÄNEN

1 Kertaus. Lineaarinen optimointitehtävä on muotoa:

5 Ominaisarvot ja ominaisvektorit

1 Sisätulo- ja normiavaruudet

Lineaarikombinaatio, lineaarinen riippuvuus/riippumattomuus

KOMPLEKSIANALYYSI I KURSSI SYKSY 2012

Koodausteoria, Kesä 2014

Ratkaisu: Tutkitaan derivoituvuutta Cauchy-Riemannin yhtälöillä: f(x, y) = u(x, y) + iv(x, y) = 2x + ixy 2. 2 = 2xy xy = 1

6. Toisen ja korkeamman kertaluvun lineaariset

kaikille a R. 1 (R, +) on kommutatiivinen ryhmä, 2 a(b + c) = ab + ac ja (b + c)a = ba + ca kaikilla a, b, c R, ja

Bijektio. Voidaan päätellä, että kuvaus on bijektio, jos ja vain jos maalin jokaiselle alkiolle kuvautuu tasan yksi lähdön alkio.

y x1 σ t 1 = c y x 1 σ t 1 = y x 2 σ t 2 y x 2 x 1 y = σ(t 2 t 1 ) x 2 x 1 y t 2 t 1

=p(x) + p(y), joten ehto (N1) on voimassa. Jos lisäksi λ on skalaari, niin

3.3 Funktion raja-arvo

Ominaisarvo-hajoitelma ja diagonalisointi

Matematiikan tukikurssi

(2n 1) = n 2

Lineaarikuvauksen R n R m matriisi

Kuvaus. Määritelmä. LM2, Kesä /160

1 Ominaisarvot ja ominaisvektorit

802320A LINEAARIALGEBRA OSA II

Lineaarinen yhtälöryhmä

Johdatus diskreettiin matematiikkaan (syksy 2009) Harjoitus 3, ratkaisuja Janne Korhonen

MATP153 Approbatur 1B Harjoitus 5 Maanantai

Surjektion käsitteen avulla kuvauksia voidaan luokitella sen mukaan, kuvautuuko kaikille maalin alkioille jokin alkio vai ei.

Rollen lause polynomeille

1. Tarkastellaan esimerkissä 4.9 esiintynyttä neliön symmetriaryhmää

Ennakkotehtävän ratkaisu

Määritelmä Olkoon T i L (V i, W i ), 1 i m. Yksikäsitteisen lineaarikuvauksen h L (V 1 V 2 V m, W 1 W 2 W m )

Käänteismatriisi 1 / 14

Tensorialgebroista. Jyrki Lahtonen A = A n. n=0. I n, I = n=0

9. Lineaaristen differentiaaliyhtälöiden ratkaisuavaruuksista

Kompleksianalyysi, viikko 5

Koodausteoria, Kesä 2014

Esimerkki 19. Esimerkissä 16 miniminormiratkaisu on (ˆx 1, ˆx 2 ) = (1, 0).

MS-A0003/A0005 Matriisilaskenta Laskuharjoitus 2 / vko 45

w + x + y + z =4, wx + wy + wz + xy + xz + yz =2, wxy + wxz + wyz + xyz = 4, wxyz = 1.

Insinöörimatematiikka D

Matriisialgebra harjoitukset, syksy 2016

HN = {hn h H, n N} on G:n aliryhmä.

MAT Algebra I (s) periodilla IV 2012 Esko Turunen

Konformigeometriaa. 5. maaliskuuta 2006

x 4 e 2x dx Γ(r) = x r 1 e x dx (1)

Insinöörimatematiikka D

7 Vapaus. 7.1 Vapauden määritelmä

Matematiikan tukikurssi

Kannan vektorit siis virittävät aliavaruuden, ja lisäksi kanta on vapaa. Lauseesta 7.6 saadaan seuraava hyvin käyttökelpoinen tulos:

IV. TASAINEN SUPPENEMINEN. f(x) = lim. jokaista ε > 0 ja x A kohti n ε,x N s.e. n n

Ratkaisu: (i) Joukko A X on avoin jos kaikilla x A on olemassa r > 0 siten että B(x, r) A. Joukko B X on suljettu jos komplementti B c on avoin.

Sekalaiset tehtävät, 11. syyskuuta 2005, sivu 1 / 13. Tehtäviä

1 Lukujen jaollisuudesta

DIFFERENTIAALI- JA INTEGRAALILASKENTA I.1. Ritva Hurri-Syrjänen/Syksy 1999/Luennot 6. FUNKTION JATKUVUUS

min x x2 2 x 1 + x 2 1 = 0 (1) 2x1 1, h = f = 4x 2 2x1 + v = 0 4x 2 + v = 0 min x x3 2 x1 = ± v/3 = ±a x 2 = ± v/3 = ±a, a > 0 0 6x 2

Insinöörimatematiikka D

Insinöörimatematiikka D

Matriisilaskenta, LH4, 2004, ratkaisut 1. Hae seuraavien R 4 :n aliavaruuksien dimensiot, jotka sisältävät vain

on Abelin ryhmä kertolaskun suhteen. Tämän joukon alkioiden lukumäärää merkitään

1 sup- ja inf-esimerkkejä

Approbatur 3, demo 5, ratkaisut

Johdatus matemaattiseen päättelyyn

Koodausteoria, Kesä 2014

Kanta ja Kannan-vaihto

Kanta ja dimensio 1 / 23

y = 3x2 y 2 + sin(2x). x = ex y + e y2 y = ex y + 2xye y2

1 Cli ordin algebra. Cli ordin algebron tai geometristen algebrojen tarkoitus on määritellä geometrinen tulo vektoriavaruudessa esim avaruudessa R n :

a b 1 c b n c n

Tehtäväsarja I Tehtävät 1-5 perustuvat monisteen kappaleisiin ja tehtävä 6 kappaleeseen 2.8.

Lineaarikuvaukset. 12. joulukuuta F (A r ) = F (A r ) r .(3) F (s) = s. (4) Skalaareille kannattaa määritellä lisäksi seuraavat tulot:

Vektorien pistetulo on aina reaaliluku. Esimerkiksi vektorien v = (3, 2, 0) ja w = (1, 2, 3) pistetulo on

Oletetaan ensin, että tangenttitaso on olemassa. Nyt pinnalla S on koordinaattiesitys ψ, jolle pätee että kaikilla x V U

MS-A0004/A0006 Matriisilaskenta

Antti Rasila. Kevät Matematiikan ja systeemianalyysin laitos Aalto-yliopisto. Antti Rasila (Aalto-yliopisto) MS-A0204 Kevät / 16

MATEMATIIKAN KOE, PITKÄ OPPIMÄÄRÄ HYVÄN VASTAUKSEN PIIRTEITÄ

Matriisiteoria Harjoitus 1, kevät Olkoon. cos α sin α A(α) = . sin α cos α. Osoita, että A(α + β) = A(α)A(β). Mikä matriisi A(α)A( α) on?

Ortogonaalisen kannan etsiminen

Transkriptio:

Jatko-opintoseminaari 2009-2010 Potenssit ja Möbius kuvaukset Cliffordin algebroissa Petteri Laakkonen 3.2.2010

Luku 6 Potenssit ja Möbius kuvaukset Tämä teksti noudattaa kirjan [1] luvun 6 tekstiä. Lauseiden, määritelmien ja esimerkkien numerointi on sama kuin kirjassa. Käymme läpi lähinnä korkeampi ulotteisiin Cliffordin algebroihin liittyvän teorian ja käytämme kompleksilukujen teoriaa lähinnä johdatuksena teoriaan. Kirjan kuudennen luvun ulkopuolelta otetut määritelmät ja tulokset on numeroitu roomalaisin kirjaimin. 6.0 Kertausta Olkoon f : R n+1 G Cl (n) sellainen, että f C 1 (G). Muuttuja x R n+1 kirjoitetaan muotoon x = x 0 + x 1 e 1 + + x n e n. Operaattori määritellään asettamalla := k e k k=0 ja konjugaattioperaattori määritellään asettamalla := 0 σ k e k. k=1 Fueter-muuttujat määritellään asettamalla z k := 1 2 (e kx + xe k ) = x k x 0 e k, k = 1,..., n. Määritelmä I. Funktio f on oikealta (vasemmalta) holomorfinen, mikäli Cauchy- Riemann yhtälö f = 0 ( f = 0) on voimassa. 1

Kaivetaan vielä esiin pari jatkossa tarpeellista tulosta, eli kirjan Lauseet 3.14 ja 3.20. Lause II. Tarkastellaan Cliffordin algebroja Cl (n), n = 0, 1,.... i) Jokaisella n löytyy sellainen vakio K n 2 n/2, että xy K n x y. ii) Jos y toteuttaa ehdon yȳ = y 2, niin xy = yx = x y. Määritelmä III. Cliffordin ryhmä Γ n+1 on kaikkien joukon R n+1 äärellisten nollasta eroavien paravektorien tulo. Lause IV. Kaikki rotaatiot joukossa R n+1 voidaan esittää muodossa missä u Γ n+1. f(x) = uxû (= uxũ 1 ), 6.1 Potenssit 6.1.1 Potenssit joukossa C Kompleksilukujen joukossa potenssi funktio voidaan derivoida normaaliin tapaan dz k dz = kzk 1 ja derivoituvuudesta seuraa holomorfisuus. Edelleen kaikki polynomit ovat holomorfisia. 6.1.2 Potenssit korkeamissa dimensioissa Kuten jo aiemmin on todettu joukossa Cl (n) x = x = 1 n 0, 2

eli edes polynomi x ei ole holomorfinen. Fueter-muuttujille z k on voimassa z k = z k = 0, mutta jo (z k z l ) = 2x 0 e k e l, kun k l. Fueter ratkaisi ongelman käyttämällä tietyllä tapaa symmetrisiä tuloja ja löysi näin holomorfisia polynomeja. Seuraavaksi esittelemme nämä polynomit. Kaikkien joukon {1, 2,..., k} permutaatioiden joukkoa merkitään perm(k). Määritelmä 6.1. Olkoon x R n+1. i) Multi-indeksi on vektori k = (k 1, k 2,..., k n ), missä k i Z. Jos k i, niin multi-indeksin aste on k := k := k i. Lisäksi käytämme merkintää k! := n k i!. ii) Jos k sisältää yhdenkin negatiivisen elementin, niin merkitsemme P k (x) = 0 ja jos k = (0,..., 0) = 0, niin merkitsemme P 0 (x) = 1. iii) Olkoon k > 0. Tarkastellaan indeksimonijoukkoa {j 1,..., j k }, missä on k 1 kappaletta alkioita 1, k 2 kappaletta alkiota 2 ja niin edelleen. Lisäksi oletetaan, että indeksit ovat kasvavassa järjestyksessä, eli j 1 j 2 j k. Olkoon σ perm(k). Merkitään z k := k z ji = z k 1 1 z k 2 2 z kn n ja σ(z k ) := Fueter-polynomit määritellään asettamalla: P k (x) := 1 k! σ perm(k) σ(z k ). k z jσ(i). Seuraavaksi huomataan, että Fueter-polynomeilla on tiettyjä kommutatiivisuusominaisuuksia, joiden ansiosta ne ovat holomorfisia. Lause 6.2. Merkitään ɛ i := (0,..., 0, 1, 0,..., 0), missä 1 on i. alkio. 3

i) kp k (x) = mistä seuraa, että k i P k ɛi (x) z i = k i z i P k ɛi (x), k i P k ɛi (x) e i = k i e i P k ɛi (x). ii) Kaikilla i = 1,..., n j P k (x) = k j P k ɛi (x). iii) Yhtälöt 0 P k (x) = k i e i P k ɛi (x) = e i j P k (x) ja P k (x) 0 = k i P k ɛi (x) e i = j P k (x) e i ovat voimassa ja niistä seuraa holomorfisuus, eli P k (x) = P k (x) = 0. Todistus: i) Osoitetaan aluksi kp k (x) = n k i P k ɛi (x) z i. Tarkastellaan niitä permutaatioita, joilla σ(n) = i, eli σ(z k ) = ( n 1 ) z jσ(i) Kun σ käy läpi kaikki permutaatiot, joilla yllä oleva ehto toteutuu, niin ylläolevan yhtälön oikeanpuolen tulo käy läpi kaikki mahdolliset multi-indeksin (k 1,..., k i 1, k i 1, k i+1,..., k n ) = k ɛ i määräämät tulot k i kertaa. Täten on osoitettu, että 1 kp k (x) = (k 1)! = k i P k ɛi (x) z i. 4 z i. σ perm(k) σ(n)=i σ(z k )

Vastaavasti tarkastelemalla ehtoa σ(1) = i voidaan osoittaa, että kp k (x) = n k i z i P k ɛi (x). Saadut yhtälöt voidaan kirjoittaa auki sijoittamalla z i = x i x 0 e i, jolloin k i P k ɛi (x) x i k i P k ɛi (x) x 0 e i = x i k i P k ɛi (x) x 0 e i k i P k ɛi (x), mistä reaaliosan kommutatiivisuutta käyttäen ja puolittain supistaen termi x 0 saadaan k i P k ɛi (x) e i = k i e i P k ɛi (x). ii) Väite osoitetaan induktiolla k:n suhteen. Väite on triviaalisti voimassa, jos k = 0. Oletetaan, että kohdan ii) yhtälö on voimassa arvolla k 1. Käyttäen kohdan i) tulosta saadaan k j P k (x) = k i j (P k ɛi (x) z i ) = k i k j P k ɛi ɛ j (x) z i + k i P k ɛi (x) j z i = (k 1)k j P k ɛj (x) + k j P k ɛj (x) = kk j P k ɛj (x), mistä väite seuraa jakamalla reaalisella termillä k. iii) Väite osoitetaan induktiolla k:n suhteen. Väite on triviaalisti voimassa, jos k = 0. Oletetaan, että kohdan iii) ensimmäinen yhtälö on voimassa arvolla k 1, jolloin k 0 P k (x) = k i ( 0P k ɛi (x))z i k i P k ɛi (x) 0 z i = k i k j e j P k ɛi ɛ j (x) z i k i P k ɛi (x) e i i,j=1 = (k 1) k j e j P k ɛj (x) k i e i P k ɛi (x) j=1 = k k i e i P k ɛi (x) = k i P k (x) e i. 5

Vastaavasti saadaan tulos oikean puoleiselle derivaatalle. Suorat laskut osoittavat holomorfisuustulokset. Seuraus 6.3. Fueter-plynomit ovat oikealta ja vasemmalta lineaarisesti riippumattomia. ( ) Huomautus 6.4. Polynomeja P x k x, missä k = k, kutsutaan astetta k oleviksi pallopolynomeiksi yksikköpallolla S n. Seuraus 6.5. Fueter-polynomeilla on voimassa arvio P k (x) i = 1 n z i k i = z k x k. Todistus: Fueter-muuttujilla on voimassa ominaisuus z j z j = (x j x 0 e j )(x j + x 0 e j ) = x 2 0 + x 2 j = z j 2, joten Lauseen II nojalla k σ(z k ) = z jσ(i) i = 1 n z i k i. Koska permutaatioita σ on k! kappaletta, niin saadaan P k (x) i = 1 n z i k i. Koska z j = x 2 0 + x 2 j x j = x, j=0 niin i = 1 n z i k i x k. Esimerkki 6.6. a) Astetta 1 olevat Fueter-polynomit ovat P ɛj (x) = z j, j = 1,..., n. 6

b) Astetta 2 olevat Fueter-polynomit ovat P 2ɛj (x) = z 2 j ja P ɛj +ɛ i (x) = 1 2 (z jz i + z i z j ). c) Astetta 3 olevat Fueter-polynomit ovat jotain seuraavista muodoista. P 3ɛj (x) = z 3 j, P 2ɛj +ɛ i (x) = 1 3 (z2 j z i + z j z i z j + z i z 2 j ) tai P ɛj +ɛ i +ɛ l (x) 1 6 (z jz i z l + z j z l z i + z i z j z l + z i z l z j + z l z j z i + z l z i z j ). 6.2 Möbius kuvaukset 6.2.1 Möbius kuvaukset joukossa C Määritelmä 6.8. Kuvausta f : Ĉ Ĉ f(z) = az + b cz + d, missä ad bc 0, kutsutaan Möbius-kuvaukseksi ja siihen liitetään Vahlenmatriisi [ ] a b. c d Möbius kuvaus on bijektio joukossa Ĉ ja se on holomorfinen (paitsi pisteessä z = d). Jos c 0, niin se kuvaa pisteen z = d pisteeksi w = ja pisteen c c z = pisteeksi w = a. Oletetaan edelleen, että c 0. Tällöin c f(z) = a c ad bc 1 c 2 z + d, c eli Möbius-kuvaus on yhdiste siirrosta, kierrosta, venytyksestä ja kuvauksesta 1 z. Jokaisella kyseisistä funktioista on yhteisenä ominaisuutena, että ne kuvaavat suorat ja ympyrät vastaaviksi geometrisiksi objekteiksi. Siis seuraava lause on voimassa: 7

Lause 6.9. Möbius-kuvaus kuvaa z-tason ympyrät ja suorat ympyröiksi ja suoriksi w-tasossa. Tämä lause antaa syyn puhua ympyröistä ja suorista yleistettyinä ympyröinä, jolloin siis Möbius-kuvaus kuvaa ympyrät ympyröiksi yleistetyssä mielessä. Seuraava lause saadaan suoraan helpolla laskulla. Lause 6.10. Möbius-kuvaukset muodostavat ryhmän kuvausten yhdisteen suhteen. 6.2.2 Möbius kuvaukset korkeammissa dimensioissa Tarkastellaan Möbius-kuvauksia avaruudessa R n+1, eli tutkimme tilannetta Cliffordin algebrassa Cl (n). Ensiksi tarkastelemme yleistettyjen pallojen esitystä. Olkoon c reaaliluku ja B paravektori. Yhtälö joka voidaan kirjoittaa muodossa x B = c, x B + B x = 2c =: C, määrittää tasot n-dimensionaalisessa tasossa R n+1. B keskisen ja r-säteisen Pallon samassa avaruudessa määrittelee yhtälö (x + B)( x + B) = r 2, joka voidaan puolestaan kirjoittaa muotoon x x + x B + B x = r 2 B 2 =: C. Kutsumme pallojen ja tasojen muodostamaa geometristen objektien joukkoa yleistetyiksi palloiksi (tai palloiksi yleistetyssä mielessä), joten seuraava lause on voimassa. Lause 6.14. n-dimensionaaliset yleistetyt pallot joukossa R n+1 voidaan kirjoittaa muodossa Ax x + x B + B x + C = 0, missä A ja C ovat reaalilukuja ja B paravektori, jotka toteuttavat ehdon B 2 AC > 0. 8

Olkoon x = x + a, jolloin Ax x + x B + B x + C = Ax x + (x B + B x) + x(aa + (Aa) x) + Aaā + (a B + Bā) + C }{{}}{{} =x B +B ā =C R ja B 2 AC = B + Aa 2 A(Aaā + a (B) + Bā + C) = B 2 AC = 0. Siis siirto sailyttää pallot palloina ja suorat suorina. Vastaavanlaisilla laskuilla voidaan todeta, että venytys x = axb, kierto ja peilaus yksikköpallon suhteen x = uxû, u Γ n+1, x = 1 x sailyttävät pallot palloina yleistetyssä mielessä. Lause 6.15. Siirrot, kierrot, venytykset ja peilaus yksikköpallon suhteen säilyttävät pallot yleistetyssä mielessä. Määritelmä 6.18. Olkoot a, b, c, d Γ n+1 := Γ n+1 {0} sellaisia alkioita, jotka toteuttavat ehdot 1) H := a ˆd bĉ R 0 := R \ {0} (H := ˆda ĉb R 0 ), 2) jos c 0, niin ac 1, c 1 d R n+1 (c 1 a, dc 1 R n+1 ), 3) jos c = 0, niin bd 1 R n+1 (d 1 d R n+1 ). Kuvauksen f, joka määritellään kaavalla f(x) = (ax + b)(cx + d) 1 ( f(x) = (xc + d) 1 (xa + b) ), missä x R n+1, jatkuvaa laajennusta joukkoon ˆR n+1 (respect to chordal metric) kutsutaan vasemman (oikean) puoleiseksi Möbius-kuvauksen esitykseksi. Lause 6.19. i) Möbius-kuvaus f : ˆRn+1 ˆR n+1 on bijektio ja säilyttää yleistetyt pallot. 9

ii) Möbius-kuvauksilla on sekä vasemman, että oikeanpuoleiset esitykset. iii) Möbius-kuvaukset muodostavat ryhmän ( Möbius-ryhmän). Todistus: i) Osoitetaan väite vasemmanpuoleisille esityksille. Oikeanpuoleisten esitysten tapaus saadaan vastaavasti. Olkoon c 0, jolloin f(x) = (ax + b)(cx + d) 1 = (a(x + c 1 d) + b ac 1 d)(x + c 1 d) 1 c 1 = ac 1 + (b ac 1 d)(x + c 1 d) 1 c 1. Kun määritellään kuvaukset f 1 (x) = x + c 1 d, f 2 (x) = 1 x, f 3(x) = (b ac 1 d)xc 1 ja f 4 (x) = ac 1 + x, niin f = f 4 f 3 f 2 f 1. Kuvauksista f 1 ja f 4 ovat siirtoja (c 1 d, ac 1 R n+1 ) ja f 2 on peilaus yksikköpallon suhteen, joten ne ovat bijektiivisiä kuvauksia laajennetussa avaruudessa ja säilyttävät pallot yleistetyssä mielessä. Siis jos f 3 on bijektio, joka säilyttää pallot yleistetyssä mielessä, niin väite on todistettu. Tarkastellaan kuvausta f 3. Koska c 1 d R n+1, niin c 1 d = c 1 d = dĉ 1 ja Funktio f 3 voidaan kirjoittaa muodossa b ac 1 d = b a dĉ 1 = (bĉ a d) ĉ 1. }{{} = H R 0 f 3 (x) = λĉ 1 xc 1, missä λ 0. Täten f 3 on rotaation (Lause IV) ja venytyksen yhdisteenä bijektio, joka säilyttää pallot yleistetyssä mielessä. Oletetaan seuraavaksi, että c = 0, jolloin f(x) = axd 1 + bd 1. Koska H = a d R 0, niin on oltava a = λ ˆd 1, missä λ 0. Siis f on rotaation, venytyksen ja siirron yhdisteenä bijektio, joka säilyttää pallot yleistetyssä mielessä. ii) Tyydytään taas osoittamaan, että vasemman puoleisesta esityksestä saadaan oikean puoleinen esitys ja todetaan, että toinen suunta saadaan osoitettua vastaavilla laskuilla. Kun c = 0 (oletusten nojalla a 0), niin f(x) = axd 1 + bd 1 = (a 1 ) 1 (xd 1 + a 1 bd 1 ) = (xc r + d r ) 1 (xa r + b r ), missä a r = d 1, b r = a 1 bd 1, c r = 0 ja d r = a 1. 10

Kun c 0, niin f(x) = ac 1 + (b ac 1 d)(x + c 1 d) 1 c 1 = ac 1 c 1 (cac 1 d cb) (x + c 1 d) 1 c 1 }{{} =H 0 = ac 1 ( (x + c 1 d)h 1 c ) 1 c 1 = (xh 1 c + c 1 dh 1 c) 1 (xh 1 cac 1 + c 1 dh 1 cac 1 c 1 ) = (xc r + d r ) 1 (xa r + b r ), missä a r = H 1 cac 1, b r = c 1 dh 1 cac 1 c 1, c r = H 1 c ja d r = c 1 dh 1 c. Koska Möbius-kuvaus ei ole vakio funktio, niin välttämättä Möbius-kuvauksen vakioita a, b, c ja d koskevat ehdot ovat voimassa uusilla vakioilla a r, b r, c r ja d r. iii) Kahden Möbius-kuvauksen yhdiste on Möbius-kuvaus, sillä (a (ax + b)(cx + d) 1 + b )(c (ax + b)(cx + d) 1 + d ) 1 = ((a a + b c)x + (a b + b d))((c a + d c)x + (c d + d d)) 1, eli Möbius-kuvausten joukko on suljettu kuvausten yhdisteen suhteen. Vaihdannaisuus on voimassa suoraan yhdistettyjen kuvausten ominaisuuksien perusteella ja neutraali-alkio on luonnollisesti identtinen kuvaus (a = d = 1, b = c = 0). Möbius-kuvauksen käänteiskuvaus on f 1 (x) = (xc a) 1 ( xd + b), joka on myös Möbius-kuvaus. Seuraava apulause on kirjan tehtävä 3.5.2. Apulause V. Jos x Cl (n) on paravektori, niin n j=0 e j xe j = (n 1) x. Todistus: Kirjoitetaan x = n i=0 x i e i. Nyt e 0 xe 0 = x ja kun j > 0, niin e j xe j = x i e j e i e j = x 0 x j e j + x i e i. i=0 i j 11

Edelleen e j xe j = x + ( x 0) x j e j + x i e i j=0 j=1 i j = x (n 1)x 0 x 0 = (n 1) x. x j e j + } j=1 {{ } = x j=1 x i e i i j Lause 6.20. Tarkastellaan Möbius-kuvausta f(x) = (ax+b)(cx+d) 1 ja olkoon h R n+1, sekä c r ja d r kuten edellisen lauseen todistuksessa. i) f (x)[h] = (xc r + d r ) 1 h(cx + d) 1, ii) ( f)(x) = (n 1)(xc r + d r ) 1 (cx + d) 1, iii) (f (d))(x) = (n 1)(xc r + d r ) 1 (cx + d) 1. Todistus: i) Suoraan laskemalla saadaan Möbius-kuvaukselle kaava (tapauksessa c = 0, myös c r = 0 mikä yksinkertaistaa laskuja) f(x) f(y) = (ax + b)(cx + d) 1 (yc r + d r ) 1 (ya r + b r ) = (yc r + d r ) 1 ((yc r + d r )(ax + b) (ya r + b r )(cx + d)) (cx + d) 1 = (yc r + d r ) 1 y (c r a ac) x + y (c r b a r d) + (d r a b r c) x + (d r b b r d) (cx + d) 1 }{{}}{{}}{{}}{{} =0 = 1 =1 =0 = (yc r + d r ) 1 (x y) (cx + d) 1. Siis kun f on kuten yllä ja g(x) = (cx +d) 1, jotka ovat Möbius-kuvauksia, niin yllä oleva kaava antaa g(x + h) = g(x) + (xc + d ) 1 h(c(x + h) + d) 1 = (cx + d) 1 + h O(1) ja f(x + h) f(x) = (yc r + d r ) 1 h(c(x + h) + d) 1. 12

Yhdistämällä saadut tulokset voidaan todeta, että f(x + h) = f(x) + (yc r + d r ) 1 h(cx + d) 1 + h 2 O(1), mikä osoittaa väitteen. ii) Koska i f(x) = f (x)[e i ] = (xc r + d r ) 1 e i (cx + d) 1, niin ( f)(x) = e i (xc r + d r ) 1 e i (cx + d) 1 i=0 = (n 1)(xc r + d r ) 1 (cx + d) 1, missä viimeinen yhtälö seuraa Apulauseesta V. iii) Osoitetaan vastaavasti kuin kohta ii) 13

Kirjallisuutta [1] Gürlebeck, Klaus, Klaus Habetha ja Wolfgang Sprößig: Holomorphic Functions in the Plane and n-dimensional Space. Birkhäuser, Basel, 2008. 14