Sodankylän vammaispalvelujen kehittämispilotti. Vatupassi

Sodankylän vammaispalvelujen kehittämispilotti Vatupassi

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...1 2 SODANKYLÄN VAMMAISPALVELUJEN KEHITTÄMISHANKE...2 2.1 Hankkeen tavoitteet...2 2.2 Tavoitteiden toteuttamiskeinot...2 3 PILOTIN VAIHEET JA ETENEMINEN...4 3.1 Pilotin käynnistysvaihe, syksy 2008...4 3.1.1 Hankkeen suunnittelupalaveri...4 3.1.2 Kehittäjätiimin kokoaminen...5 3.1.3 Palvelusuunnitelman ongelmakohdat Sodankylässä...5 3.1.4 Hankkeen tavoitteiden tarkentuminen...9 3.2. Koulutusvaihe, syksy 2008 kevät 2009...10 3.2.1 Johdatus dialogisuuteen ja verkostoihin...10 3.2.2 Verkostokonsultit ja dialogiset verkostotyön menetelmät...11 3.2.3 Asiakkaan ääni kuuluviin yksilökeskeinen suunnittelu...12 3.3. Kokeiluvaihe, syksy 2008 kevät 2009...16 3.3.1 Lanuku-ryhmän suunnittelupalaveri tulevaisuuden muistelua käyttäen 17 3.4. Arviointi- ja seurantavaihe, kevät 2009...19 3.4.1 Lanuku-ryhmäläisten kokemuksia suunnittelupalaverista...19 3.4.2 Kahden kehittäjätiimiläisen kokemuksia suunnittelupalaverista...21 4 KEHITTÄMISTULOKSET...23 5 TOIMENPIDE-EHDOTUKSET...25 LÄHTEET...30

1 1 JOHDANTO Vaski on Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämishanke, jonka aikana luodaan perusta Pohjois-Suomen vammaispalveluiden kehittämisyksikkörakenteelle. Kehittämisyksikkö Vaskin visio on toimia tulevaisuudessa vammaispalvelujen kehittämisasiantuntijana Pohjois-Suomessa. Kehittämisyksikön vastuutahoja ovat Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä, Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä ja Kainuun maakunta- kuntayhtymä, jotka toteuttavat valmisteluhankkeen yhteistyössä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa. Valmisteluhanke toteutetaan elokuun 2007 ja syyskuun 2009 välisenä aikana. Hankkeen kautta on toteutettu vammaistyöhön liittyvää kehittämistoimintaa vuonna 2008. Vuoden 2008 aikana toiminta jakaantui neljälle painopistealueelle kehittämistavoitteineen ja toimenpidekokonaisuuksineen, jotka ovat alueellisten kehittämiskohteiden määrittely ja pilotointi, osaamisen kehittäminen, tutkimuksen ja tiedon tuotannon kehittäminen sekä kehittämisyksikkötoiminnan mallintaminen. (Vaski-hanke 2009.) Sodankylän vammaistyön kehittämispilotti on osa Vaski-hankkeen Vatupassi kehittämispilottikokonaisuutta, johon Sodankylän kunta on valikoitunut mukaan Vaski-hankkeessa tehtyjen kunta- ja järjestökyselyjen ja kuntakierrosten haastattelujen perusteella (Vaski-hanke 2009). Kokeiluhankkeiden tarkoituksena on kehittää asiakaslähtöisiä palveluprosesseja ja palvelujärjestelmän kykyä tunnistaa varhaisessa vaiheessa vammaisten ja heidän perheidensä pulmia ja reagoida niihin. Siihen tähdätään paitsi kouluttamalla ja kokeilemalla myös kehittämällä varhaisen puuttumisen ja tukemisen hyviä käytäntöjä ja vammaisten kanssa toimivien tahojen yhteistyötä. (Vaski-hanke 2009.) Sodankylässä hankkeen painopisteeksi muodostui palvelusuunnitelmalomakkeen kehittäminen ja tarvittaessa koolle kutsuttavan, sitoutuneen moniammatillisen työryhmän perustaminen. Hankkeen edetessä kävi kuitenkin ilmi, että Sosiaali- ja terveysministeriön tavoitteena on, että vuonna 2011 käytössä on kansallinen sähköisen potilastiedon järjestelmä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008). Siinä kirjaamisen sisältö rakenteistetaan ja potilastietoja kirjataan valtakunnallisesti sähköisesti samoja koodeja ja luokituksia käyttäen. Palvelusuunnitelmalomakkeen kehittelyä

ei pidetty aiheellisena enää jatkaa, vaan keskittyä yhteistyöryhmän perustamiseen ja sen myötä Sodankylän varhaisen tuen toimintamallien käytäntöjen suunnitteluun ja juurruttamiseen Sodankylän vammaistyössä. 2 SODANKYLÄN VAMMAISPALVELUJEN KEHITTÄMIS- HANKE 2 2.1 Hankkeen tavoitteet Vatupassi-kehittämispilottikokonaisuudessa tavoitteena on eri kehittämiskohteiden kautta kehittää varhaisen tuen ja puuttumisen toimintamallien käytäntöjä ja juurtumista vammaistyössä. Sodankylän vammaispalveluiden kehittämishanke toteutettiin ajalla 1.9.2008 28.2.2009. Hankkeeseen palkattiin hankevaroin osaaikainen, alueellinen hankesuunnittelija (50 %). Lisäksi muodostettiin alueellinen kehittäjätiimi vammais- ja kehitysvammatyön eri toimijoista. Sodankylän palvelujen nykytilaa ja kehittämistarpeita selvittäneen tarvekartoituksen (syksy 2007 kevät 2008) mukaan Sodankylän kehittämiskohteiksi ja tavoitteiksi nousivat vammaispalvelujen ja kehitysvammahuollon palvelu- ja kuntoutussuunnitelmien ja yhtenäisten käytäntöjen ja alan toimijoiden yhteistyön kehittäminen. Tavoitteena oli myös lisätä vammaistyön eri tahojen tietoa toistensa varhaisen puuttumisen työstä ja toiminnasta ja perustaa säännöllisesti ja aina tarvittaessa koolle kutsuttava sitoutunut asiantuntijatyöryhmä. 2.2 Tavoitteiden toteuttamiskeinot Sodankylän vammaistyön kehittämishankkeeseen muodostettiin kehittäjätiimi, jonka jäsenistö koostui vammais- ja kehitysvammatyön ammattilaisista. Kehittäjätiimi kokoontui säännöllisesti kerran kuukaudessa, ja kaikista tapaamisista tehtiin muistio. Muistio toimitettiin tiimiläisille jälkikäteen sähköpostitse. Tiimin työskentely oli systemaattista ja eteenpäin pyrkivää, ja tapaamiset olivat säännöllisiä. Tiimitapaamisissa käsiteltiin kokouskutsuissa kulloinkin mainittuja asioita, kehiteltiin palvelusuunnitelmalomaketta yhdessä ja keskusteltiin kulloinkin tärkeänä pidetyistä aiheista. Tiimityöskentelyn etuna oli monenlaisen tiedon jakaminen ja kokemuksi-

en vaihtaminen, ja asioiden tarkastelu eri näkökulmista osoittautui hyödylliseksi. Kehittäjätiimiltä toivottiin dialogisuutta ja siten toinen toiselta oppimista. 3 Palvelusuunnitelmalomakkeen kehittämistä varten tuli kerätä tietoa niiltä tahoilta, jotka tekevät palvelusuunnitelmia kunnassa. Tieto kerättiin vapaamuotoisella kyselyllä. Asiakaslähtöisten palveluprosessien kehittämiseen ja juurruttamiseen pyrittiin järjestämällä tiimiläisille varhaisen tuen menetelmien koulutusta ja kokeilemalla Tulevaisuuden muistelu -menetelmää käytännössä. Menetelmää käytettiin Lanuku-asiantuntijatyöryhmän suunnittelupalaverissa, jolla tähdättiin Lanuku-ryhmän toiminnan uudelleen käynnistämiseen. Menetelmän toivottiin tuovan selkeyttä muun muassa ryhmän toimintaperiaatteisiin ja ryhmän rooliin.

4 3 PILOTIN VAIHEET JA ETENEMINEN 3.1 Pilotin käynnistysvaihe, syksy 2008 Sodankylän vammaistyön kehittämispilotti jaettiin neljään vaiheeseen. Verkostotyöskentelyn kehittäminen aloitettiin laatimalla tarkennetut pilottien etenemissuunnitelmat sekä yhteistyösopimukset. Pilotin toteutuminen edellytti kunnalta sitoutumista pilotin toteuttamiseen sekä siihen liittyvään työpanokseen. Käynnistysvaiheessa koottiin alueellinen kehittäjätiimi, jonka tukena toimi Vaski-hankkeen edustaja ja osa-aikainen kehittämistyöntekijä. 3.1.1 Hankkeen suunnittelupalaveri Sodankylän vammaistyön kehittämispilotti aloitettiin suunnittelupalaverilla toimintakeskuksessa Sodankylässä 8.9.2008. Paikalla olivat Vaski-hankkeen hankekoordinaattori Jari Lindh harjoittelijansa kera, sekä kehitysvammahuollon esimies Sirkka Hietanen ja suunnittelija Marjut Hietanen. Tapaamisessa suunniteltiin hankkeen kulkua ja mietittiin toimintatapoja. Sovittiin, että hankesuunnittelija menee syyskuun aikana henkilökohtaisesti tapaamaan kehittäjätiimin jäseniä tai/ja niitä henkilöitä, joilla olisi antaa käytännön tietoa palvelusuunnitelmien tekemiseen liittyvistä ongelmakohdista Sodankylässä. Tueksi laadittiin vapaamuotoinen kysymysrunko, mutta muuten tarkoitus oli antaa haastateltavien puhua vapaasti ja kysymysten esittäjään luottaen. Henkilökohtaista käyntiä pidettiin parempana vaihtoehtona kuin palaverimuotoista yhteistapaamista. Kaikissa tapaamisissa on yleensä yksi tai kaksi ihmistä, jotka ovat useimmiten äänessä. Nyt haluttiin varmistaa, että jokainen saa varmasti äänensä kuuluviin. Saatujen tietojen pohjalta tehtiin kooste ongelmakohdista, ja koosteen pohjalta tehtyä power point esitystä käytiin läpi kehittäjätiimin ensimmäisessä tapaamisessa 1.10.2008.

5 3.1.2 Kehittäjätiimin kokoaminen Kehittäjätiimin kokoamisessa tavoiteltiin eri toimijoista koostuvaa, ammatillista ryhmää. Tällaisesta moniammatillisesta ryhmästä toivottiin saavan irti kehittämisehdotuksia ja ideoita, mutta ennen kaikkea myös eri toimijoiden näkökulmia. Ehdotus kehittäjätiimin kokoonpanoksi tuli pääsääntöisesti kehitysvammahuollon esimies Sirkka Hietaselta, mutta varsinainen kokoonpano muuttui alustavan ehdotuksen jälkeen vielä jonkin verran. Itse tiimiin kuului lopulta seitsemän jäsentä, minkä lisäksi mukaan laskettiin Vaski-hankkeen hankekoordinaattori ja hanketyöntekijä. Kehittäjätiimin jäsenet olivat seuraavat: Anita Kirjavainen/lähihoitaja, mielenterveyskuntoutujien asumisyksikkö Ansajokos Sirkka Hietanen/Sodankylän kehitysvammahuollon esimies, sosiaalityöntekijä, Leila Tervo/ sosiaalityöntekijä, vammaispalvelut Eija Niemelä, Kolpeneen palvelukeskus: kuntoutuspäällikkö Anitta Kaisanlahti/ fysioterapeutti, Sodankylän kunta Ulla Onnela/ ohjaaja, kehitysvammaisten asumisyksikkö Talvikämmen: Jaana Seppänen/terveydenhoitaja, kotihoidon pohjoisen alueen tiimivastaava Mirva Hannula/omaisten ja vanhempien edustaja Kehittäjätiimin ensimmäisessä kokoontumisessa oli läsnä myös Jouko Alatalo Sodankylän Kansaneläkelaitokselta kuunteluoppilaana. 3.1.3 Palvelusuunnitelman ongelmakohdat Sodankylässä Sodankylän vammaistyön kehittämispilotissa on kartoitettu palvelusuunnitelman tekoon liittyviä pullonkauloja kyselemällä kehitysvamma- ja vammaistyön paikallisilta toimijoilta heidän käsityksiään asiasta. Kehitysvammahuollon puolelta kyselyyn vastaamaan tavoitettiin neljä henkilöä: kehitysvammahuollon esimies, kehitysvammaisten asuinyksikön vastaava ohjaaja sekä kaksi kehitysvammaohjaajaa. Vammaistyön puolelta kyselyyn vastasi Sodankylän kunnan vammaispalveluista vastaava sosiaalityöntekijä sekä mielenterveyskuntoutujien asumisyksikkö Ansa-

jokokselta lähihoitaja. Fysioterapiasta vastattiin kyselyyn puhelimitse. Lisäksi kuultiin myös Sodankylän kunnan kotihoitoa ja erästä kehitysvammaisen omaista, joka on myös toimijana Sodankylän kehitysvammaisten tukiyhdistyksessä. 6

Kyselyn tukena käytettiin muutamaa apukysymystä, joilla muiden muassa selviteltiin vastaajien käsityksiä siitä, miksi palvelusuunnitelma tehdään ja miten tarpeellisena sitä pidetään. Lisäksi pyrittiin saamaan jonkinlainen yleiskäsitys palvelusuunnitelman tekoon liittyvistä ongelmista. Myös palvelusuunnitelmaa koskevia konkreettisia parannusehdotuksia pyydettiin. Apukysymysten lisäksi esitettiin tilanteen mukaan muita, tarkentavia kysymyksiä, jotka muotoutuivat kunkin vastaajan vapaamuotoisen puheen pohjalta. Kaikille esitetyt, yhteiset apukysymykset olivat seuraavat: 7 1. Mikä on mielestäsi palvelusuunnitelman tarkoitus, eli miksi se tehdään? 2. Kenen aloitteesta palvelusuunnitelman tekeminen yleensä käynnistyy ja miksi? 3. Pidätkö nykyistä palvelusuunnitelmaa luotettavana ja reaaliaikaisena, ja sellaisena, josta löytyy viimeisin asiakasta koskeva oleellinen muutos tai tieto? 4. Mitä ominaisuuksia toivoisit hyvältä palvelusuunnitelmalomakkeelta? 5. Mitä mieltä olisit esimerkiksi Effican yhteyteen liitettävästä sähköisestä, eri toimijoiden käytettävissä olevasta reaaliaikaisesta palvelusuunnitelmasta? Palvelusuunnitelman tekemistä pidettiin kaikissa vastauksissa ehdottoman tärkeänä. Siihen kootaan asiakasta koskevat perusasiat, oikeudet ja palvelut, jotka kirjataan. Kirjaamisen lisäksi olisi hyvä lisätä se vastuuhenkilö, joka ottaa tietyn asian hoitaakseen. Tärkeänä seikkana pidettiin myös asiakkaan omaisten tapaamista palvelusuunnitelman teon yhteydessä. Palvelusuunnitelma nähtiin myös tärkeänä apuvälineenä työntekijälle. Palvelusuunnitelma on hyvin tarpeellinen myös asiakkaan jatkosuunnitelman ja tulevien palvelujen suunnittelun kannalta., koska palvelutarpeen tulee perustua faktoihin. Vastaajat kertoivat palvelusuunnitelman tekemisen lähtevän liikkeelle useimmiten työntekijän aloitteesta. Syynä siihen pidettiin työntekijöiden ammattitaitoa ja kokemusta huomata esimerkiksi monivammaisen asiakkaan tarvitsemat eri palvelut. Toisaalta myös työpaikalla voi olla myös käytäntönä tehdä jokaiselle uudelle asiakkaalle palvelusuunnitelma. Omaisen kertomasta kävi ilmi, että edelleenkään ei perheissä välttämättä tiedetä mahdollisuudesta pyytää palvelusuunnitelman tekoa, vaikka palvelusuunnitelman tekoon liittyvää informaatiota jaetaan myös joissakin tukiyhdistyksissä. Ongelmallisena pidettiin myös sitä, että palvelusuunnitelmaan kirjattavat palvelutarpeet eivät välttämättä taanneet palveluiden saamista. Omais-

ten mielestä palvelusuunnitelmalomakkeella tulisi silti näkyä kaikki saatavilla olevat palvelut, vaikkei niitä omasta kunnasta saisikaan. Muuten voi syntyä tunne salailusta ja tietojen pimittämisestä. Ylipäänsä vammais- ja kehitysvammapalveluihin liittyvää tietoa ei voi saada tarpeeksi, ja tietoa tulisi saada mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Toisaalta nuoret vanhemmat ovat tietoisempia oikeuksista erilaisiin palveluihin kuin iäkkäät vanhemmat. He osaavat myös pyytää niitä. 8 Palvelusuunnitelman varsinaista tekemistä ei pidetty mitenkään hankalana. Palvelusuunnitelman teko mielletään osaksi työnkuvaa, joten sen tekemiseen suhtaudutaan positiivisesti. Toisaalta kaikkien koolle kutsuttavien tahojen yhtäaikaisen tapaamisen järjestäminen voi olla hidasta ja aikaa vievää puuhaa. Asiakas ei toisaalta aina halua palvelusuunnitelman tekoon mukaan liikaa ihmisiä, koska hän mieltää palvelusuunnitelman teon niin henkilökohtaiseksi. Tällöin työntekijän on erikseen muistettava pyytää asiakkaalta suostumus tietojen luovuttamiseen muille asiaan liittyville tahoille ja huolehdittava siitä, että nämä tahot saavat asiakasta koskevan tiedon. Siitä aiheutuu ylimääräistä vaivannäköä. Myös tietosuojaongelmat koettiin käytännön työtä hankaloittaviksi. Tietyt asiakasta koskevat tiedot oli kirjattu sähköisesti (esim. lääkärin tekemä diagnoosi), mutta työntekijällä ei välttämättä ollut oikeutta päästä lukemaan kyseistä tietoa. Ajan ottaminen palvelusuunnitelman tekoa varten nousi muutenkin esiin, vaikka sen tekoon on varattu aikaa. Palvelusuunnitelman tekoon ei aina ole aikaa silloin, kun sen haluaisi tehdä. Sen vuoksi työntekijä yleensä informoi siitä muita työyhteisön työntekijöitä, jotta työntekijän puuttuva työpanos osataan ottaa päivän suunnittelussa huomioon. Palvelusuunnitelman tekoon ei siis käytännössä voi noin vain ryhtyä. Sellaisiakin kokemuksia löytyi, joissa palvelusuunnitelman tekemiselle ei käytännössä ole aikaa ollenkaan, eikä palvelusuunnitelmalomaketta ollut käytössä. Kuitenkin palvelusuunnitelman tekoon oli halua, koska sitä pidettiin paitsi nykyisten työntekijöiden myös uusien työntekijöiden kannalta tärkeänä, asiakasta koskevan tiedonvälittämisen työvälineenä. Oman vaikeutensa palvelusuunnitelman tekoon tuovat joskus myös asiakkaan omaiset. Osa työntekijöistä koki hieman hankalana sen, että joidenkin omaisten läsnä ollessa joutui olemaan erityisen diplomaattinen ja varovainen sanoissaan, jottei loukkaisi omaisia. Niin omaisilla kuin työntekijöillä on asiakkaan elämässä

omat, tärkeät roolinsa, joiden yhteensovittaminen toisiaan tukevalla tavalla voi olla haastavaa. Omaisten toivomat palvelut voivat olla joskus epärealistisia ja asiakasta passivoivia, jolloin työntekijä voi joutua vaikean asiakastilanteen eteen palveluista keskusteltaessa. Tällaisen tilanteen selvittämiseksi tarvitaan selkeitä toimintamalleja ja käytäntöjä. 9 Suurimmaksi ongelmaksi palvelusuunnitelman teossa koettiin sen päivittäminen. Palvelusuunnitelman päivittämistä pidettiin epäkäytännöllisenä, hankalahkona eikä kovin reaaliaikaisena. Parhaiten palvelusuunnitelmia päivitettiin niillä asiakkailla, joiden elämässä tapahtui usein muutoksia. Jos taas muutoksia ei juuri tapahtunut, ei palvelusuunnitelmaakaan välttämättä muistettu päivittää. Päivittäminen saattoi tapahtua käytännössä myös kirjoittamalla asiat muistilappuihin, jonka jälkeen ne kirjattiin palvelusuunnitelmaan jossain välissä. Sodankylän kehitysvammahuollossa nykyisin käytössä olevan palvelusuunnitelmalomakkeen viimeinen sivu on varattu päivitystietoja varten. Sivua pidettiin hyvänä, mutta siitä oltiin myös eri mieltä. Kuitenkin itse päivittämistä pidettiin tärkeänä seikkana palvelusuunnitelman toimivuuden kannalta, joten siihen toivottiin parannusta. Sähköinen palvelusuunnitelmalomake herätti kaikissa mielenkiintoa, joskin samalla tiedostettiin siihen liittyvät tietoturvariskit. Päivityksien kirjaajien oma aktiivisuus ja asioiden tärkeyden mieltäminen olivat myös päivittämiseen vaikuttavia seikkoja. Jokainen kokee hieman eri tavalla asioiden tärkeyden, eikä ehkä pidä jotain asiaa muille tiedottamisen arvoisena. Kuitenkin moni pienikin asia voi olla tärkeä muiden tietää. Nykyisin tehtävä palvelusuunnitelma ei anna todellista kuvaa asiakkaan arkielämästä, vaan sitä pidetään melko pintapuolisena. Lisäksi kaikkien palvelusuunnitelmia tekevien olisi hyvä tietää ainakin perusasiat esimerkiksi omaishoidosta tai edunvalvonnasta, jotta tällainen palvelusuunnitelman tekoon liittyvä tieto ei lepäisi liikaa vain yhden ihmisen varassa. Jokaisen olisi otettava vastuu tiedonkulusta. 3.1.4 Hankkeen tavoitteiden tarkentuminen

Hankkeen edetessä törmättiin yhä useammin siihen, että useassa kunnassa painittiin saman ongelman kanssa: nykyinen, paperille tehtävä palvelusuunnitelma ei ole toimiva, Siinä ei oteta huomioon esimerkiksi sitä, että asiakkaan tilanteet elävät ja muuttuvat. Nopeita päätöksiä ja tilanteita syntyy aina joskus, jolloin palvelusuunnitelmaan ei ehditä välttämättä kirjata niitä reaaliaikaisesti.. Palvelusuunnitelmalla haetaan asiakkaan hyvää, mutta käytännössä se laahaa aika lailla jälkijunassa. Lisäksi se unohtuu helposti laatikkoon, jossa se ei palvele ketään. Palvelusuunnitelman tulisi olla todellinen apuväline, eikä vain ns. mallin vuoksi täytettävä lomake. Tarvitaan reaaliaikainen, yhtenäinen palvelusuunnitelma, joka saisi jo päivitettävyyden vuoksi olla mieluiten sähköinen. Tiimissä koettiin, että valtakunnallisesti yhtenäisestä, sähköisestä palvelusuunnitelmasta tulisi olemaan eniten hyötyä, vaikkakin sitä joudutaan vielä odottamaan. Siihen asti voitaisiin vielä hyvin käyttää entisiä, jo olemassa olevia lomakkeita. Uuden, yhtenäisen palvelusuunnitelmalomakkeen tekoa ei siis tässä projektissa katsottu alun tavoitteesta huolimatta järkeväksi jatkaa. Näin ollen päätettiin keskittyä pysyvän lasten ja nuorten kuntoutuksen asiantuntijayhteistyöryhmän toiminnan käynnistämiseen paikkakunnalle. 10 3.2. Koulutusvaihe, syksy 2008 kevät 2009 Pilotissa järjestettiin varhaisen tuen verkostomenetelmien koulutusta kehittäjätiimin toimijoille. Koulutuspäiviä oli 3, joista yksi pidettiin Rovaniemellä. Koulutukset olivat mukaan lähteville toimijoille maksuttomia. 3.2.1 Johdatus dialogisuuteen ja verkostoihin Vaski-hanke järjesti maanantaina 6.10.2008 Stakesin tutkimusprofessori Tom Arnkilin pitämän koulutukseen Johdatus dialogisuuteen ja verkostoihin. Sodankylästä koulutukseen osallistuivat kehitysvammahuollon esimies Sirkka Hietanen, mielenterveyskuntoutujien asumisyksikkö ryhmäkoti Ansajokoksen lähihoitaja Anita Kirjavainen, kehitysvammaisten asumisyksikkö Talvikämmenen ohjaaja Ulla Onnela, terveydenhoitaja Jaana Seppänen sekä Vaski-hankkeen suunnittelija Marjut Hietanen. Mukana olivat myös kuntoutuspäällikkö Eija Niemelä Kolpeneen palvelukeskuksesta sekä Vaski-hankkeen hankekoordinaattori Jari Lindh.

Arnkilin mukaansatempaavalla luennolla pohdittiin, miksi kaikkialla puhutaan verkostoista ja dialogisuudesta, mikä on dialogisuuden ydin ja millaisin eri tavoin dialogisuutta voidaan edistää. Arnkil tarkasteli epävarmuuden sietoa ja houkutusta monologisuuteen silloin, kun huolet kasvavat. Asiakkaalla on kuitenkin oltava oikeus dialogisuuteen ja kuulluksi tulemiseen, ja hänen arkensa ja arjen verkostonsa on tuotava esille. Arnkil totesi vielä, että dialogisuus ei ole päätöksen tekoa varten, vaan sillä pyritään pikemminkin laajentamaan vaihtoehtoja. Se muodostaa ymmärrystä ihmisten välille, ja se on yhdessä ajattelemista. 11 Yhdessä mietittiin myös sitä, mikä nostaa esiin varhaisen puuttumisen tarpeita ja voiko varhainen puuttuminen olla dialogista. Todettiin, että varhaisen puuttumisen tulisi nimenomaan olla dialogista, ja että vaalitaan yhdessä toimimisen ja jatkamisen mahdollisuutta. Tutkimusprofessori Arnkilin koulutukseen sisältyi myös harjoitus, jossa painotettiin kuuntelemista ja kuulluksi tulemista. Tämä tapahtui kokoamalla ryhmiä, joissa yksi oli jonkin todellisen pulman esittäjä, toinen on haastattelija ja kolmas (ja mahdollisesti neljäs) on tarkkailija. Harjoituksen jälkeen purettiin siitä saatuja kokemuksia. Koulutustilaisuudessa luotiin niin ikään katsaus verkostodialogisiin käytäntöihin ja pohdittiin niiden soveltuvuutta vammaistyöhön. (Arnkil 2007). 3.2.2 Verkostokonsultit ja dialogiset verkostotyön menetelmät Sodankylän vammaistyön kehittämishankkeeseen sisältyi dialogisten työmenetelmien taustateoriaa ja harjoituksia. Verkostokonsultit Jukka Hakola ja Arja Jääskeläinen tulivat kouluttamaan kehittäjätiimiläisiä paikan päälle Sodankylään. Koulutuksia pidettiin yhteensä kolme, minkä lisäksi verkostokonsultteja hyödynnettiin LANUKU-ryhmän uudelleen käynnistämiseen liittyvässä suunnittelupalaverissa. Kehittäjätiimiläisille toimitettiin koulutuksiin liittyvä materiaali etukäteen tutustumista ja mahdollista tulostamista varten sähköpostin liitetiedostona. Näin materiaaliin voi palata myöhemminkin ja palauttaa mieleen jo opittua. Verkostokonsulttien pitämään koulutukseen sisältyi seuraavien työmenetelmien esittelyä: huolen puheeksi ottaminen, lapset puheeksi, läheisneuvonpito ja verkostotyön menetelmät.

Arja Jääskeläinen ja Jukka Hakola puhuivat kehittäjätiimiläisille varhaisesta puuttumisesta eli siitä, että hakeudutaan varhain avoimeen yhteistyöhön. Varhaista puuttumista voidaan tukea yhteisesti sovituilla työkäytännöillä, jotka tukevat pulmien tunnistamista ja niihin tarttumista, yhteistyöverkostolla, jolta voi saada lisäapua, erilaisen osaamisen hyödyntämisellä ja arvostamisella niin julkisella kuin järjestösektorilla sekä tasavertaista vuoropuhelua rakentavilla työmenetelmillä. Varhaiseen puuttumiseen riittää syyksi työntekijän tuntema oma, subjektiivinen huoli. Subjektiivinen huoli perustuu kontaktitietoon, jota on vain asiakkaan kanssa tekemisissä olevilla ihmisillä. On tyypillistä, että huoli kasvaa sitä mukaa kuin työntekijä kokee omien auttamismahdollisuuksiensa vähenevän. Huolen tunnistamisessa voikin käyttää apuna Arnkilin ja Erikssonin luomaa Huolen vyöhykkeistöä, jonka tarkoitus ei ole sijoittaa ketään huolen kohteena olevaa ihmistä tälle vyöhykkeelle, vaan käyttää sitä apuna arvioidessa työntekijän tuntemaa huolta (Jääskeläinen Hakola 2008.) 12 Dialogisuudesta opittiin, että toinen ihminen tulisi nähdä Toisena, jolla on omia näkemyksiä ja pyrkimyksiä. Meidän tulisi tuntea uteliaisuutta toisen erilaisuutta kohtaan ja keskittää painopiste vuorokuunteluun. Kun puhumme itse, jäsennämme puhuessamme samalla omaa ajatteluamme ja käytämme kokonaisvaltaista kommunikaatiota kuten ilmeitä, eleitä ja tunteita. Näkemyseroihin ei kannata juuttua, vaan pyrkiä etsimään uusia toimintatapoja, jolloin asiat voisivat olla sopivasti toisin. (Jääskeläinen Hakola 2008.) 3.2.3 Asiakkaan ääni kuuluviin yksilökeskeinen suunnittelu Kehitysvammaliiton tutkimus- ja kehittämisosasto järjesti kaksiosaisen koulutuksen yksilökeskeisestä suunnittelusta. Kaksiosaisen koulutuksen ensimmäinen osio pidettiin marraskuussa 2008 ja toinen osio helmikuussa 2009. Sodankylästä koulutukseen osallistuivat Sodankylän kehitysvammahuollon esimies Sirkka Hietanen ja Sodankylän Vaski-hankkeen suunnittelija Marjut Hietanen. Ensimmäisen osion teemat marraskuussa olivat Palvelujen suunnittelu nyt ja tulevaisuudessa sekä Kohti yksilökeskeistä suunnittelua. Kehitysvammaliiton tutkimus- ja kehittämiskeskuksen johtaja Heikki Seppälä avasi koulutuspäivät luennoimalla siitä, mitä yksilökeskeinen suunnittelu on ja mitä haasteita siinä on tunnistet-

tavissa. Yksilökeskeisen suunnittelun teoreettisena viitekehyksenä on voimaantuminen, empowerment, ja tavoitteena on asettaa itse henkilö suunnitteluprosessin keskiöön. Keskeisintä on se, mitä henkilö itse haluaa ja miten hän haluaa elää. (Helin 2007.) Oman mausteensa koulutukselle toi palvelujärjestelmän palvelunkäyttäjä Noora Hakala, jonka mielestä huolenpito on hyvästä, mutta sitä ei saa olla liikaa. Ohessa kehitysvammaisuuden määritelmä sanasta sanaan Nooran omin sanoin: 13 Kehitysvammaisuus Kehitysvammainen nuori on saman arvoinen kuin muutkin ihmiset. Kehitysvammaisilla on oikeus olla vapaita ja elää itsenäistä elämää. Liika huolenpito ei ole hyvästä. Huolenpito on hyvästä, mutta sitä ei saa olla liikaa. Jokainen ihminen myös kehitysvammainen osaa huolehtia itse itsestään. Jokaiset ihmiset ja kehitysvammaiset saavat kulkea kaupungilla yksin. Saavat käydä elokuvissa ja konserteissa. Kehitysvammaiset voivat opetella bussilla kulkemista ohjaajan avulla. Sen jälkeen he voivat kulkea yksin. Jos kiusataan niin se on muiden ihmisten häpeä ei sinun. Eikä kannata välittää siitä. Minä olen tavallinen nuori joka haluaa ystäviä Helsingin kaduilta. Noora Hakala 26.11.2007

Koulutuksen toisessa osiossa helmikuussa teemana olivat Yksilökeskeinen suunnittelu käytännössä sekä Eettiset periaatteet palvelujen suunnittelussa. Luennoilla kuultiin esimerkkejä ja kokemuksia yksilökeskeisen suunnittelun soveltamisesta sekä purettiin koulutuksen ensimmäisen osion päätteeksi jaettu välitehtävä. Välitehtävän aiheena oli kirjoittaa tarina onnistumisesta ja kuvata yksi tai kaksi onnistumisen kokemusta, joissa koettiin, että palvelujen suunnitteluprosessi on edennyt kehitysvammaisen ihmisen ehdoilla, kehitysvammaisen ihmisen omaa ääntä on kuultu ja/tai hänen itsemääräämisoikeutensa on toteutunut hyvin prosessissa. Lisäksi tuli pohtia, mikä teki prosessissa onnistuneen ja mitkä tekijät auttoivat siinä. Toisena tehtävänä tuli analysoida organisaation suunnittelukäytäntöjä seuraavasti ja pohtia, mitä suunnittelukäytännöissä pitäisi muuttaa, jotta niistä tulisi vahvemmin yksilökeskeisyyttä tukevia, ja millaisia muutoksia omassa toiminnassa ja/tai ajattelutavassa tulisi tehdä, jotta se olisi yksilökeskeisempää. Välitehtävään vastanneiden kertomuksia yhdisti usko kehitysvammaisen ihmisen kykyihin ja voimavaroihin, haaveiden ja toiveiden kuunteleminen ja kuuleminen, niiden todesta ottaminen ja ratkaisujen etsiminen niihin (Hintsala 2009a). 14 Organisaatiotasolla koettiin oleellisena lisätä ihmisen omaa osallisuutta ja omiin asioihin vaikuttamista myös käytännössä. Kehitysvammaisen ihmisen tulee olla keskiössä, ja muut tukevat häntä elämään siten, kuin hän itse haluaa. Palveluprosessi tulisi siis suunnitella siten, että sen lähtökohtana ovat asiakkaan toiveet ja mielipiteet. Jotta organisaatiossa voidaan siirtyä entistä yksilölähtöisempään toimintaan, se vaatii toimijoilta yhteisymmärrystä. Asiakkaan avun ja tuen arviointiin tulisi käyttää nykyistä enemmän aikaa. Kehitettävää riittää myös siinä, että palvelusuunnitelmapalavereita ei enää pidettäisi ilman asiakkaan läsnäoloa eikä asioita päätettäisi ilman hänen suostumustaan. Palvelujen suunnittelun tulisi käynnistyä niin sanotusti puhtaalta pöydältä, vailla asiakkaan puolesta laadittuja valmiita suunnitelmia. Palvelusuunnitelmapalavereissa voitaisiin myös käyttää enemmän korvaavia kommunikaatiovälineitä (esim. Talking Mats) ja dialogisia menetelmiä. Yksilökeskeisessä suunnittelussa ei voi käyttää massaratkaisuja tai tasapäistämistä, mutta rajoitetut työntekijäresurssit ja talousajattelu voivat olla yksilöllisyyden toteutumisen esteenä. (Rajalahti 2009.) Yksilökeskeistä suunnittelua voi käyttää välineenä ihmiseen tutustumisessa, tiedon hankkimisessa elämän eri osa-alueilta ja mielipiteiden esille tuomisessa. Se

sitouttaa molempia osapuolia toimintaan ja toiminnan kehittämiseen ja toimii sekä dokumenttina että työtapana. Yksilökeskeisessä suunnittelussa voidaan käyttää apuna Elämän kartat (MAPS) -työkalua. Sen avulla saadaan vammaiselta henkilöltä tietoa hänen elämästään. Karttoja on yhdeksän. elämäntarina, toiveet ja unelmat, pelot ja jännitteet, vahvuudet ja lahjat, vahvuuksien ja kykyjen hyödyntäminen, paikat, jossa henkilö käy, vapaa-aika, sosiaaliset suhteet ja valinnat elämässä. Näiden karttojen avulla voidaan koostaa toimintasuunnitelma niistä asioista, joihin halutaan pyrkiä. Toimintasuunnitelmaan kirjataan konkreettisesti kaikki näiden asioiden parantamiseen tähtäävät toimet. Yksilökeskeisellä suunnittelulla tähdätään ajattelumallin muutokseen, kehitysvammaisen henkilön kuuntelemiseen ja hänen osallistamiseensa. Asiakkaan (= päämiehen) asema suhteessa järjestelmään ja työntekijöihin tulee muuttumaan yksilökeskeisen suunnittelun avulla. (Rajalahti 2009.) 15 Me Itse ry:n toiminnallinen johtaja Tommi Kivimäki kävi kertomassa palvelujen suunnittelun eettisistä ohjenuorista, jotka hänen mukaansa ovat seuraavia: Puhutaan päämiehelle Puhutellaan päämiestä etunimeltä Annetaan päämiehelle puheenvuoro Pysytään asiassa Mielipiteiden kunnioitus Päämiehen huomion kiinnittäminen palaveriin Ei laiteta sanoja päämiehen suuhun Kysytään lupa päämieheltä suunnitelman eteenpäin viemiseen Ollaan realisteja Käytetään ääntä! Tommin esityksen jälkeen Stakesin kehittämispäällikkö Päivi Nurmi-Koikkalainen esitteli muutosnäkymiä palvelusuunnittelussa ja lainsäädännössä. Koulutuksessa pohdittiin vielä, pakottaako palvelujen suunnittelu kehitysvammaisen tiettyyn muottiin, ja miten näitä riskejä voidaan tietoisesti tunnistaa ja arvioida. Koulutukseen osallistujat saivat harjoitella oikeaan asiakastapaukseen perustuvaa riskianalyysin tekemistä. Riskien tunnistamisessa voidaan käyttää apuna riskiarvioinnin nelikenttää. Riskiarviointiin ryhdytään, mikäli henkilön itsensä mielestä riskin ottaminen

asiassa on sen arvoista, eikä toimintaan liity todellista vaaraa. Riskiarvioinnin vaiheissa selvitetään, miksi henkilö haluaa tehdä ko. asian, eli miksi se on hänelle niin tärkeää. Sen jälkeen tunnistetaan asiaan liittyvät riskit ja mietitään keinoja niiden välttämiseen tai ainakin vähentämiseen. Lopuksi tehdään päätös ja sopimus. Voidaan sopia, että käydyn keskustelun jälkeen henkilön toive on mahdollista toteuttaa, jonka jälkeen henkilö itse, omainen tai työntekijä/organisaation edustaja allekirjoittaa sopimuksen. Mikäli asiaa pitää vielä harkita, siihen palataan uudelleen. Tällöin sovitaan vastuuhenkilö, joka varmistaa asiaan uudelleen palaamisen sovittuna aikana. (Kivimäki 2009; Hintsala 2009b.) 16 Yksilökeskeistä suunnittelua voidaan tarkastella monelta eri taholta: yksilön, lähityöntekijän, palveluohjaajan/sosiaalityöntekijän ja vielä järjestelmänkin näkökulmasta. Yksilön kohdalla tarkastelussa voidaan ottaa huomioon se, että henkilöstä tulee päämies. Hänen omat, henkilökohtaiset mielipiteensä ja toiveensa otetaan huomioon ja ne kuullaan. Päämies myös vastuutetaan: hän pystyy unelmillaan ja toiveillaan vaikuttamaan palvelujärjestelmään, koska hänelle on annettu valtaa. Lähityöntekijä puolestaan tutustuu asiakkaaseen ihmisenä ja luo häneen entistä tiiviimmän yhteyden. Lähityöntekijän on löydettävä oikeita menetelmiä päämiehen mielipiteen kysymiseen ja hänen kanssaan kommunikoimiseen. Palveluohjaaja ja sosiaalityöntekijä puolestaan tarkastelevat yksilökeskeistä suunnittelua suhteessa rahaan ja siihen, että palvelusuunnitelmien laatimiseen tulisi voida varata enemmän aikaa kuin yleensä. Järjestelmän näkökulmasta tarkasteltuna voidaan varautua siihen, että jonkinlaista kritiikkiä tulee esiintymään, aikaa voi olla vaikea saada järjestymään, asenteita olisi muutettava ja työntekijöiden tulisi itse muuttaa omalla toiminnallaan toimintaa. Myös koko järjestelmän pitää mukautua yksilöllisiin tarpeisiin. (Hintsala Kairi 2009.) 3.3. Kokeiluvaihe, syksy 2008 kevät 2009 Pilotin kokeiluvaiheessa oli mahdollista kokeilla varhaisen tuen puuttumisen menetelmiä osana asiakkaiden palvelusuunnitelma- ja ohjausprosessia. Projektissa olisi ollut myös mahdollista kokeilla verkostokonsulttien vetämiä verkostopalavereita vaikeissa tai haastavissa asiakastilanteissa. Sopivia asiakastapauksia ei tullut

esiin, mutta niiden sijaan päätettiin käyttää ennakointidialogia Lanuku-ryhmän toiminnan uudelleen käynnistämiseen tähtäävässä suunnittelupalaverissa. 17 3.3.1 Lanuku-ryhmän suunnittelupalaveri tulevaisuuden muistelua käyttäen Sodankylän kunnassa on aiemmin toiminut erityispäivähoidon työryhmä, joka perustettiin vuonna 1984. Työryhmän esityksestä perusturvalautakunta lakkautti ryhmän vuonna 2003 ja perusti tilalle kuntoutustyöryhmän vastaamaan erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien lasten hoidon, kuntoutuksen ja opetuksen suunnittelusta kunnan palvelujärjestelmässä. Lasten ja nuorten kuntoutuspalveluiden moniammatillisen asiantuntijaryhmä Lanukun tehtävänä on ollut huolehtia siitä, että jokaiselle lapselle, jolla on erityistä hoitoa, kasvatusta ja opetusta vaativa vamma, häiriö tai sairaus, laaditaan kuntoutussuunnitelma. Suunnitelmasta on tullut ilmetä, miten lapsen ja perheen tarpeet huomioidaan kunnan palvelujärjestelmässä lapsen eri ikävaiheissa. Työryhmän toiminnan tavoitteena on ollut koordinoida palvelut joustavasti ja perheen tarpeet huomioiden ja huolehtia kuntoutuksen jatkuvuudesta lapsen elämän erilaisissa siirtymävaiheissa. Lapsi on tullut kuntoutustyöryhmän tietoon lastenneuvolan terveydenhoitajan kautta. Vanhemmilta on pyydetty kirjallinen suostumus lapsen asioiden käsittelyyn työryhmässä. Työryhmän tehtävänä on myös ollut kartoittaa erityistä hoitoa, kasvatusta ja opetusta tarvitsevien lasten määrä ja huolehtia yleisesti heidän tarpeidensa huomioimisesta kunnassa. (Sodankylän kunta 2009.) Lanuku -asiantuntijatyöryhmän pysyvät jäsenet ovat muodostuneet kehitysvammahuollon sosiaalityöntekijästä, lastenneuvolan terveydenhoitajasta, sosiaalityöntekijästä (vammaispalvelut ja lastensuojelu), fysioterapeutista ja perheneuvolan puheterapeutista. Tarvittaessa työryhmä on voinut kutsua mukaan erityisopettajan tai muun koulun edustajan, kouluterveydenhoitajan, lääkärin tai tilapalvelun edustajan. Työryhmä on kokoontunut säännöllisesti joka kuukauden ensimmäisenä torstaina, ja sille on valittu puheenjohtaja ja sihteeri. (Sodankylän kunta 2009.) Ryhmän toiminta oli valitettavasti päässyt erinäisistä syistä (muun muassa ryhmän jäsenen paikkakunnalta muutto, perheneuvolan tilojen muutto jne.) hiipumaan. Vaski-hankkeen yhtenä tavoitteena on ollut luoda pysyviä yhteistyörakenteita pilottipaikkakunnalle. Koska palvelusuunnitelmalomakkeen tekoa ei tässä vaiheessa

enää kannattanut jatkaa, päätettiin Vaski-hankkeen kehittäjätiimissä sen sijaan keskittyä käynnistämään uudelleen lasten ja nuorten kuntoutuspalveluiden asiantuntijaryhmä Lanuku. Moniammatilliselle, säännöllisesti kokoontuvalle tukiryhmälle on paikkakunnalla selkeää tarvetta. Ryhmän roolia ja sen yhteisiä linjoja ja päämääriä haluttiin täsmentää. Onko sen tarkoitus toimia yksilötasolla lasten/nuorten asioiden käsittelijänä ja vähentää asiakkaan juoksemista eri tahojen välillä, vai onko sen tarkoituksenmukaisempaa keskittyä enemmänkin yleiseen, rakenteelliseen vaikuttamiseen. 18 Ryhmän ydintehtävän selkiyttämiseksi ja toiminnan käynnistämisen apuna päätettiin käyttää verkostokonsulttien vetämää suunnittelupalaveria. Suunnittelupalaverissa oli läsnä paitsi itse Lanuku-ryhmäläisiä myös kehittäjätiimiläisiä. Suunnittelupalaverin menetelmänä käytettiin ennakointidialogia Tulevaisuuden muistelu, mikä mahdollisti ryhmäläisten välisen dialogisuuden toteutumisen antamalla jokaiselle vuorollaan puheenvuoron. Suunnittelupalaveri pidettiin 10.12.2008 kunnanvaltuuston salissa. Suunnittelupalaverin teemana oli Lanuku-ryhmän hyvä toiminta vuoden kuluttua. Verkostokonsultit Arja Jääskeläinen ja Jukka Hakola olivat kirjoittaneet fläppitaululle valmiiksi ne kysymykset, jotka kysyttäisiin jokaiselta erikseen ja kirjattaisiin fläppitaululle. Toinen verkostokonsulteista toimi kirjurina, toinen esitti kysymyksiä. Palaveriin oli varattu aikaa kolme tuntia. Verkostokonsulttien esittämät peruskysymykset olivat seuraavat: 1. Ryhmän hyvä tilanne 10.12.2009 2. Teot ja tuki mitä teit itse ryhmän hyvän toiminnan tukemiseksi ja kuka tuki sinua 3. Huolet/niiden väheneminen Verkostokonsultti esitti myös näitä kysymyksiä täydentäviä lisäkysymyksiä. Koska fläppitaulun paperit vievät tilaa ja niistä on hankalahko etsiä tietoa jälkikäteen, niistä päätettiin tehdä erillinen kooste paperille (myös fläppipaperit jäävät ryhmälle). Ryhmäläiset voivat palata tehtyyn koosteeseen aina halutessaan ja vaikkapa ryhmän toimintaperiaatteita tarkistaakseen. Samalla koostetta voi käyttää apuna kun halutaan nähdä, miten siihen kirjatut toiveet ja ajatukset ovat toteutuneet ryhmän