Psyykkisen trauman seurauksien arviointi häiriöiden erotusdiagnostiikkaa ja toipumisen seuraamista LT Henna Haravuori 1
Traumaattisen tapahtuman seuraukset Valtaosa ihmisistä kokee jonkin poikkeuksellisen järkyttävän tapahtuman elinaikanaan. Kokemus voi aiheuttaa psyykkiseen trauman, jos mielen tasapainon säätelykeinot eivät riitä tapahtuman käsittelyyn. Trauma voi vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen maailmankuvaan, emotionaaliseen säätelyyn ja kognitiiviseen toimintaan Psyykkinen trauma on lähes kaikkien mielenterveyden häiriöiden riskitekijä ja voi vaikeuttaa kaikkia mielenterveyden häiriöitä Toisaalta valtaosa selviytyy ilman pitkäaikaisia seuraamuksia mielenterveydelle, omien ja läheisten voimavarojen turvin. Tätä luonnollista toipumiskykyä tulisi tukea ensisijaisesti. Myönteisiäkin seurauksia voi olla, esimerkiksi ihmissuhteiden arvostaminen. 2
Psyykkisen oireilun ja toimintakyvyn laskun kehityskaaret Kuva mukailtu: Bonanno GA. Resilience in the face of potential trauma. Current directions in psychological science 2005;14:135-8 3
Kertaluonteinen trauma vai jatkuvat vastoinkäymiset kumpi vakavampi? Tyyppi I vs. tyyppi II trauma Ei olla varmoja, onko lasten ja nuorten psyykkisen terveyden, psykopatologian kehittymisen, kannalta hankalampi voimakkaat traumaattiset kokemukset vai krooniset sosiaaliseen huono-osaisuuteen liittyvät Minkä tyyppisiin stressoreihin riski ylipäätään liittyy? Mitkä ovat todennäköisimmät psykopatologiset kehityskulut? Riippuuko stressorista vai kehitysvaiheesta? Miten perhe(ympäristö) moderoi reaktioita?
Resilienssi Resilienssi psyykkinen joustavuus, dynaaminen toipumiskyky Resilienssin tutkimusalalla tutkitaan yksilöiden välisiä eroja reaktioissa stressiin Ei ole sama kuin riski- ja suojaavien tekijöiden summa Osa yksilöistä pärjää hyvin vaikka ovat altistuneet vaikeille kokemuksille Resilienssi on dynaamisia, sopeutumista edistäviä prosesseja, jotka ilmenevät ennen altistusta, sen aikana ja sen jälkeen Yksilön sisäisiä prosesseja biologisella ja käyttäytymisen tasolla kuin myös interpersonaalisia prosesseja ja yhteydessä koko ympäristöön
Miten trauma poikkeaa muista elämäntapahtumista? Biologia ohjaa automaattisesti -> tarkoituksena säilyä hengissä Aivotoiminnoissa kognitiivisten toimintojen estymistä sekä aivorungon ja limbisen systeemin ylivireyttä -> rationaalinen ajattelu estyy Vahvat psyyken suojautumiskeinot käytössä automaattisesti Uhkaavassa tilanteessa aktivoituvat stressivasteet niin aivoissa kuin autonomisessa hermostossa ja stressihormonijärjestelmässä Poikkeava muistijälki (kognitiot, aistit, tuntemukset, liikkeet, autonominen hermosto) Stressi vaikuttaa myös elimistön puolustusjärjestelmiin, immuunisysteemi aluksi aktivoituu, erilaiset pitkäaikaiset muutokset myös mahdollisia
Kissa ja hiiri Taistelu, pako, jähmettyminen Hyperarousal Hypoarousal Jähmettyminen Totaalinen antautuminen
Vaiheittainen psykologinen sopeutumisprosessi Psyykkisen sokki Reaktiovaihe Työstämis- ja käsittelyvaihe Uudelleen suuntautumisen vaihe Tutkimuksellinen näyttö vähäinen Traumaattisen tapahtuman muistoa ei voi ihmisen mielestä poistaa. Tavoitteena on, että ihminen pystyy ymmärtämään ja hyväksymään trauman osaksi omaa elämäntarinaansa. Hän pystyy halutessaan olemaan ajattelematta tapahtumaa tai voi halutessaan ajatella tapahtumaa ja kohdata tapahtumasta muistuttavia asioita ilman voimakkaita tunnereaktioita
Suositeltuja toimintatapoja inhimillisen kärsimyksen vähentämiseksi ja sopeutumiskyvyn (resilienssin) lisäämiseksi akuutissa vaiheessa Voimakkaiden fyysisten ja psyykkisten stressivasteiden sekä ylivireyden rauhoittaminen Inhimillisen ja tunkeilemattoman kontaktin, kuuntelun ja läsnäolon tarjoaminen Fyysisistä ja psyykkisistä perustarpeista huolehtiminen, turvallisuuden turvaaminen Käytännön asioiden selvittely, neuvonta ja tuen tarjoaminen Kontaktin palauttaminen läheisiin ja perheeseen, tukiverkoston varmistaminen, yhteisön tuen piiriin ohjaaminen, yksilön ja yhteisön pysyvyyden tunteen parantaminen Realistisen toivon ylläpitäminen
Tiedon antaminen mahdollisista reaktiotavoista ja luonnollisten selviytymiskeinojen tukeminen: sosiaalisen vuorovaikutuksen tukeminen pakottamatta, coping-keinojen vahvistaminen, erityisesti läheisen menettäneiden seuranta Kliinisen arvion teko henkilön tilanteesta, tarvittaessa ohjaaminen muihin tukipalveluihin ja hoitoihin ja erityisen haavoittuvaisten tunnistaminen, seurannan varmistaminen
Onko reagointi epänormaaliin normaalia?
Diagnoosin perusta? Etiologia vai patofysiologia, jonka pohjalta kliininen syndrooma muodostuu Mielenterveyden häiriöt ovat monitekijäisiä -> tarve määritellä mielenterveyden häiriöiden patofysiologia (final common pathways) Merkittävä riskitekijä tai laukaiseva tekijä häiriö tai diagnoosi Jos jollekin ilmiölle on olemassa psykologinen selitys, sen psykopatologinen merkitys ei katoa tai vähene!
Deskriptiivisen diagnostiikan mukaan psykiatriset sairaudet ovat oireryppäitä Psykiatrisissa sairauksissa on kyse usein joukosta oireita, jotka kokemuksen mukaan esiintyvät yhdessä. Tutkimuksen myötä löytyy tekijöitä jotka vahvistavat käsitystä yhtenäisestä taudista tai sitten kumoavat aiemman käsityksen: esim. hoidot ja aivokuvantaminen. Diagnoosi ei selitä vaan kuvaa tilan!
Psyykkisen trauman seurauksia Traumaattinen kokemus altistaa traumaperäisille stressioireille, jotka valtaosalta häviävät tunneissa- päivissä Sydämentykytys, huimaus, käsien vapina, levottomuus, outouden tunne, ahdistuneisuus, uniongelmat, intensiivinen pelko, kauhu, avuttomuus, outo käytös
Osa trauman kokeneista oireilee sopeutumishäiriöllä (esim. reaktiivinen masennus, ahdistuneisuus tai käytösoireet) Sopeutumishäiriö ei täytä minkään spesifin mielenterveydenhäiriön kriteerejä mutta nuorilla voi vaikuttaa toimintakykyyn ja lisätä itsetuhoisuutta Osalla oireilu voi kehittyä varsinaiseksi masennustilaksi tai ahdistuneisuushäiriöksi (paniikkihäiriö, fobiat, pimeä pelko, välttelykäyttäytyminen)
Sokki- ja reaktiovaiheen aikana voi ilmetä myös äkillinen stressihäiriö (ASD, kesto enintään 1 kk) Oirekuvaan kuuluu ahdistuneisuus, dissosiatiiviset oireet, autonomisen hermoston ylivirittyneisyys Stressioireet jäävät päälle ja toisaalta traumaan liittyvissä kognitioissa poikkeavuutta Dissosiaatio: yksilön kyvyttömyys yhdistää omat ajatukset, tunteet ja muistot mielekkääksi kokonaisuudeksi. Dissosiaatio-oireita raportoitu onnettomuustilanteissa 10-60%:lla uhreista Dissosiaatio-oireita nuorilla on raportoitu onnettomuustilanteissa 30-40%:lla uhreista
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) Äkillinen stressihäiriö ja stressioireet voivat edelleen johtaa pidempikestoiseen traumaperäiseen stressihäiriöön (posttraumatic stress disorder, PTSD) Dissosiatiivisuus ei ennusta vaan muut oireet Maladaptiivinen vaste henkeä uhkaaville tapahtumille Koostuu oireryppäistä Uudelleenkokeminen Uudelleenkokeminen Välttely ja turtumus Välttely Vireystilan kohoaminen Kognitiiviset ja emotionaaliset muutokset Vireystilan muutokset PTSD-oireet ilmenevät tyypillisesti noin kuukauden kuluessa traumasta, voivat ilmetä myös viiveellä kuukausien tai vuosien päästä
Onko reagointi epänormaaliin normaalia? PTSD on monilta oireiltaan keskeisesti ahdistuneisuushäiriö Trauma rikkoo kuitenkin turvallisuuskäsitykset vakavammin kuin muissa ahdistuneisuushäiriöissä Paljon yleistyneemmät pelko-reaktiot mm. Altistuminen traumaattiselle kokemukselle ei itsessään riitä selittämään oireilun kehittymistä
PTSD:n kehittymiseen vaikuttaa trauman vakavuus ja vanhempien/aikuisten reagointitapa aiemmin karttuneet traumakokemukset vanhemman uhatuksi tuleminen (myös nuorilla) biologiset haavoittuvuustekijät Osa paranee spontaanisti, toisaalta PTSD-oireilu voi jatkua vuosia Tytöillä vaikeampaa ja pidempikestoisempaa PTSD-oireilua Kroonisessa PTSD-oireilussa, jossa on pitkittynyt traumatisoituminen, voi olla enemmän dissosiatiivisia piirteitä Persoonan hajoamisen tuntemukset, itsetuhoisuus, päihdehakuisuus, aggressio Yhteys epävakaaseen persoonallisuushäiriöön erityisesti seksuaalisen trauman kokeneilla nuorilla?
Lapsilla ja nuorilla periaatteessa samat diagnostiset kriteerit kuin aikuisilla Nuorten oireet lähellä aikuisten oirekuvaa, pikkulapsilla regressio, käytösoireet, kouluvaikeudet, unihäiriöt ja somaattiset oireet, vähemmän välttely/turtumusoireita Haastattelun pohjana esim. K-SADS-pl Traumatisoitumisesta pitää kysyä Vanhemmat aliarvioivat lapsensa PTSD oireita! Tyypillisiä komorbideja sairauksia ovat masennus, muut ahdistusryhmän häiriöt, päihdehäiriöt ja käytöshäiriöt
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-IV A1. traumaattinen kokemus, johon liittyi kuolema tai vakava loukkaantuminen tai niiden uhka tai oman tai muiden fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen A2. henkilön reaktio oli voimakas pelko, avuttomuus tai kauhu (lapsilla hajanainen käytös tai levottomuus)
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-IV B. traumaattisen tapahtuman uudelleen kokeminen jatkuvasti (1) Toistuvia tunkeutuvia muistikuvia (lapsilla toistoleikki) Toistuvia ja ahdistavia unia tapahtumasta (lapsilla ahdistavat unet ylipäätään) Uudelleen kokemisen tuntemus (illuusiot, aistiharhat, flashbackit) Psyykkinen ahdistus koettaessa traumaa muistuttavia tai symboloivia sisäisiä tai ulkoisia asioita Fysiologiset reaktiot koettaessa traumaa muistuttavia tai symboloivia sisäisiä tai ulkoisia asioita
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-IV C. traumaan liittyvien asioiden jatkuva välttäminen ja turtumisen oireet (3) Pyrkimys välttää traumaa koskevia ajatuksia, tunteita ja keskusteluja Pyrkimys välttää toimintoja, paikkoja tai ihmisiä, jotka muistuttavat traumasta Kykenemättömyys muistaa traumaan liittyviä keskeisiä seikkoja Kiinnostus tai osallistuminen tärkeisiin toimintoihin on vähentynyt merkittävästi Muista etääntyminen tai vieraantumisen tunne Affektien latistuminen Tulevaisuuden näkymien kapeutuminen
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-IV D. Jatkuvia kohonneen vireystilan oireita (2) Nukahtamis ja unessapysymisvaikeudet Ärtyneisyys tai vihan purkaukset Keskittymisvaikeudet Korostunut varuillaan olo Säikkyminen E. Oireilu on jatkunut vähintään kuukauden F. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-5 A1. traumaattinen kokemus, johon liittyi kuolema tai vakava loukkaantuminen tai niiden uhka tai oman tai muiden fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen Itse kokemalla, näkee/ kokee tapahtumat toisille tapahtuvana, tulee tietoiseksi läheiselle ihmiselle sattuneista tapahtumista, toistuva altistus sisällölle työn kautta (siviilin altistus esim. tv:n kautta ei hyväksytä altistukseksi) A2. henkilön reaktio oli voimakas pelko, avuttomuus tai kauhu (lapsilla hajanainen käytös tai levottomuus)
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-5 B. traumaattisen tapahtuman uudelleen kokeminen jatkuvasti (1) Toistuvia tunkeutuvia muistikuvia (lapsilla toistoleikki) Toistuvia ja ahdistavia unia tapahtumasta (lapsilla ahdistavat unet ylipäätään) Dissosiatiiviset reaktiot (voimakas uudelleen kokemisen/ elämisen tuntemus, illuusiot, aistiharhat, flashbackit) Psyykkinen ahdistus koettaessa traumaa muistuttavia tai symboloivia sisäisiä tai ulkoisia asioita Fysiologiset reaktiot koettaessa traumaa muistuttavia tai symboloivia sisäisiä tai ulkoisia asioita
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-5 C. traumaan liittyvien asioiden jatkuva välttäminen (1) Pyrkimys välttää traumaa koskevia muistoja, ajatuksia ja tunteita Pyrkimys välttää toimintoja, paikkoja tai ihmisiä, jotka muistuttavat traumasta ja nostattavat häiritseviä muistoja, ajatuksia tai tunteita
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-5 D. negatiiviset muutokset kognitioissa ja mielialassa (2) Kykenemättömyys muistaa traumaan liittyviä keskeisiä seikkoja (dissosiatiivinen amnesia) Jatkuvat ja ylilyövät negatiiviset uskomukset tai odotukset itseä, toisia tai maailmaa kohtaan (olen paha, kehenkään ei voi luottaa, maailma on hyvin vaarallinen) Jatkuvat vääristyneet käsitykset tapahtuman syistä tai seuraamuksista, joka johtaa itsesyytöksiin tai muiden syyttelyyn Jatkuva negatiivinen tunnetila (pelko, kauhu, viha, syyllisyys, häpeä) Kiinnostus tai osallistuminen tärkeisiin toimintoihin on vähentynyt merkittävästi Muista etääntyminen tai vieraantumisen tunne Jatkuva vaikeus kokea positiivisia tunteita (ilo, tyytyväisyys, rakkaus)
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-5 E. Jatkuvia muuttuneen vireystilan ja reaktiivisuuden oireita (2) Ärtynyt käytös tai vihan purkaukset (tyypillisesti verbaalisena tai fyysisenä aggressiivisuutena toisia kohtaan) Holtiton tai itsetuhoinen käytös Korostunut varuillaan olo Ylivireä säikähtämisreaktio (startle response) Keskittymisvaikeudet Unihäiriöt (nukahtamis ja unessapysymisvaikeudet) F. Oireilu on jatkunut vähintään kuukauden G. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittävää kärsimystä tai haittaa
Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) DSM-5 Dissosiatiivisuus lisäkriteeri: Nykyisen tai aiemman PTSD oirekriteerit täyttyvät tai lähes täyttyvät ja lisäksi reaktiona stressitekijöihin kokee joko/tai: Depersonalisaation oireita: Toistuvia tai jatkuvia kokemuksia omien ajatusten tai oman kehon ulkopuolella olemisesta (esim. kokee olevansa unessa, epätodellinen olo, itse tai oma keho tuntuvat vierailta tai aika kulkee hitaasti) Derealisaation oireita: Toistuvia tai jatkuvia kokemuksia ympäristön epätodellisuudesta (esim. maailma vaikuttaa unen kaltaiselta, epätodelliselta, etäiseltä tai vääristyneelta)
Kompleksinen trauma diagnoosiksi? The Developmental Trauma Disorder (DTD) Criteria A. Exposure A1. Direct experience or witnessing of repeated and severe episodes of interpersonal violence A2. Significant disruptions of protective caregiving B. Affective and Physiological Dysregulation (2) B1. Inability to modulate, tolerate, or recover from extreme affect states B2. Disturbances in regulation in bodily functions B3. Diminished awareness/dissociation of sensations, emotions, and bodily states B4. Impaired capacity to describe emotions or bodily states
Kompleksinen trauma diagnoosiksi? C. Attentional and behavioral dysregulation (3) C1. Preoccupation with threat, or impaired capacity to perceive threat, including misreading of cues C2. Impaired capacity for self-protection, including extreme risk taking or thrill seeking C3. Maladaptive attempts at self-soothing C4. Habitual or reactive self-harm C5. Inability to initiate or sustain goal-directed behavior
Kompleksinen trauma diagnoosiksi? D. Self- and relational dysregulation (3) D1. Intense preoccupation with safety of the caregiver or other loved ones or difficulty tolerating reunion with them D2. Persistent negative sense of self, including selfloathing, helplessness,worthlessness, or defectiveness D3. Extreme and persistent distrust, defiance, or lack of reciprocal behavior in close relationships D4. Reactive physical or verbal aggression D5. Inappropriate attempts to get intimate contact or excessive reliance on peers or adults for safety and reassurance D6. Impaired capacity to regulated empathic arousal as evidenced by lack of empathy for, or intolerance of, expresexpressions of distress in others, or excessive responsiveness to the distress of others
Kompleksinen trauma diagnoosiksi? E. Posttraumatic spectrum symptoms The child exhibits at least one symptom in at least two of the three posttraumatic stress disorder (PTSD) symptom Clusters B, C, and D. F. Duration of disturbance Symptoms in DTD Criteria B, C, D, and E last at least 6 months. G. Functional impairment The disturbance causes clinically significant distress or impairment in at two of the areas of functioning
Traumareaktioihin liittyy usein normatiivisen nuoruusiän kehityksen vaikeutuminen Nuoruusikään kuuluvat ajoittaiset kokemukset kaikkivoipaisuudesta ja pyrkimys eriytyä vanhemmista. ->Trauman jälkeinen turvattomuus korostaa läheisten ihmissuhteiden merkitystä ja hidastaa nuoren itsenäistymisyrityksiä Aggressio ja seksuaalisuus kehittymässä Syyllisyys, häpeä, ahdistus ja epävarmuus trauman laukaisemana
Maailmankuvan ja tulevaisuuden rakentaminen, sekä tunteiden säätely ja ilmaisu häiriintyvät traumaattisten kokemusten jälkeen Näköalattomuus tulevaisuuden suhteen voi tulla esiin itsetuhoisuutena Ruumiillinen vammautuminen tai vammautunut keho on hankala hyväksyä ja integroida identiteettiin Traumatisoitumista saattaa seurata uhri-identiteetin kehitys, passivoituminen ja avuttomuus.
Nuoruusiässä ymmärrys aiemmista kokemuksista syvenee ja aiemmin koetut traumat voivat saada uuden merkityksen. Uusi traumatisoituminen altistaa aikaisempien traumojen aktivoitumiselle Nuori voi kieltää tapahtumat, kokea niistä epärealistista syyllisyyttä tai haaveilla tapahtumiin puuttumisesta tai kostosta Nuorille tyypillistä agitoituneisuutta, levottomuutta, epäloogista käyttäytymistä, kouluvaikeuksia ja lisääntynyttä päihdekäyttöä voi olla hankala tunnistaa traumatisoitumiseen liittyviksi.
Mitä asioita arvioida tavattaessa nuoria, joilla epäilee psyykkistä oireilua trauman seurauksena? Onko kokenut traumaattisen tapahtuman? Ahdistuneisuus Mieliala? Itsetuhoisuus? Päihteet? Jatkuvat kivut ja säryt? Traumaperäiset oireet (IES)? Toimintakyky/ opiskelukyky/ työkyky? Tukiverkosto?
Onko kokenut traumaattisen tapahtuman, kuinka vaikeasti? Kysyttävä suoraan, onko henkilö kokenut elämänsä aikana tapahtumia, jotka ovat häntä järkyttäneet todella pahoin. Voi antaa esimerkkejä: Liikenneonnettomuus tai muu vakava onnettomuus (esim. tippuminen korkealta), jossa sinä tai joku muu loukkaantui vakavasti ja tarvitsi sairaalahoitoa Tulipalo, jota sammuttamaan tarvittiin palokunta Luonnonmullistus, esimerkiksi maanjäristys tai tulva Nähnyt väkivaltarikoksen, esimerkiksi kaupan ryöstön Joutunut väkivaltarikoksen uhriksi, esimerkiksi ryöstetty, pahoinpidelty tai uhattu aseella Kuullut äkillisiä järkyttäviä uutisia, esimerkiksi läheinen ihminen kuollut tai sairastunut vakavasti Nähnyt kotona kiivasta riitelyä tai kuritettu kotona niin, että jäi jälkiä Seksuaalista ahdistelua tai hyväksikäyttöä
Jokelan koulukeskuksen oppilaiden ja Kauhajoen oppilaitoksen opiskelijoiden traumaperäinen oireilu altistumisen vakavuuden mukaan T1= 4 kk tapahtumista T2= 16kk tapahtumista T3= 28 kk tapahtumista % 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 T1 T2 T3 T1 T2 T3 T1 T2 T3 Lievä - Kohtalainen Huomattava Vakava - Äärimmäinen Altistuksen aste Merkittävästi oireita (IES 35-75) Kohtalaisesti oireita (IES 20-34) Vähän oireita (IES 0-19) 40
Traumaperäiset oireet ja IES-kysely IES (Impact of Event Scale) on 22 kohdan kysymyssarja, joka kartoittaa traumaperäisiä oireita Sen täyttää potilas/ asiakas itse. Tärkein asia ohjeistaa on, että henkilö miettii vointiaan viimeisen viikon ajalta. (Traumatisoituneet usein humpsahtavat tapahtuma-aikaan, miettiessään kokemuksiaan ja vastaavat sen mukaan.) Lomaketta voi toistaa hoidon/ seurannan aikana, jotta saa käsityksen muutoksesta voinnissa.
Traumaperäiset oireet ja IES-kysely Lomakkeen kohdat pisteytetään: ei lainkaan = 0, harvoin = 1, joskus = 3, usein = 5. Kohdat lasketaan yhteen summapistemäärän saamiseksi. IES-22 versioon ei ole olemassa virallisia suomalaisia rajaarvoja. Ehdotan konservatiivisia seulonnan raja-arvoja käytännön työhön IES-22 lomakkeelle: 0-25 normaali tai lievä reaktio, ei viitettä traumaperäisestä oireilusta 26-45 kohtalainen reaktio, traumaperäisen stressin oireita, vähintään seurattava. 46- vakava reaktio, todennäköinen traumaperäinen stressihäiriö, todennäköinen hoidon tarve
IES Impact of Event Scale KUINKA USEIN SAMA KOKEMUS 1. Kaikki tapahtumasta muistuttavat asiat palauttivat mieleen siihen liittyviä tunteita. 2. Minulla oli nukkumisvaikeuksia. Ei lainkaan Harvoin Joskus Usein Ohjeet: Seuraava lista sisältää kommentteja, joita stressaavan tapahtuman läpikäyneet ihmiset ovat antaneet tapahtuman jälkeen. Ole hyvä ja täytä lomake käyttäen stressaavana tapahtumana. Rastita neljästä vaihtoehdosta se, joka osoittaa kuinka usein sinulla on ollut kyseinen kokemus viimeksi kuluneen seitsemän päivän aikana. 3. Muut asiat saivat jatkuvasti minut ajattelemaan sitä. 4. Tunsin itseni ärtyisäksi ja vihaiseksi. 5. En antanut asiaa koskevien ajatusten tai siitä muistuttavien asioiden järkyttää tunteitani. 6. Ajattelin tapahtumaa silloinkin kun minun ei ollut tarkoitus. 7.Tuntui kuin tapahtumaa ei olisi ollutkaan tai se tuntui epätodelliselta. 8. Välttelin tapahtumasta muistuttavia asioita. 9. Mielikuvia tapahtumasta palasi yhtäkkiä mieleeni. 10. Olin hermostunut ja säpsähtelin helposti.
KUINKA USEIN SAMA KOKEMUS 11. Yritin olla ajattelematta tapahtumaa. 12. Tiedostin, että minulla oli vielä paljon tapahtumaan liittyviä tunteita, mutta en käsitellyt niitä 13. Tapahtumaan liittyvät tunteeni olivat ikään kuin turtuneita. Ei lainkaan Harvoin Joskus Usein 14. Huomasin käyttäytyväni tai tuntevani ikään kuin olisin ollut jälleen tapahtuman hetkessä. 15. Minulla oli nukahtamisvaikeuksia. 16. Voimakkaat tapahtumaan liittyvät tunteet valtasivat mieleni. 17. Yritin poistaa sen mielestäni. 18. Minulla oli keskittymisvaikeuksia. 19. Tapahtumasta muistuttavat asiat aiheuttivat minussa fyysisiä reaktioita kuten hikoilu, hengenahdistusta, pahoinvointia tai sydämentykytystä. 20. Näin unia tapahtumasta. 21. Tunsin oloni valppaaksi ja varuillaan olevaksi. 22. Yritin olla puhumatta tapahtumasta.
PCL-5 Tapahtuma, jonka olet kokenut oli ja se tapahtui. OHJE: Seuraava lista kuvaa vaikeuksia ja oireita joita ihmisillä toisinaan on reaktiona erittäin kuormittaviin kokemuksiin. Lue jokainen kohta huolellisesti ja valitse/ympäröi/rastita numeroista se, joka osoittaa parhaiten, kuinka paljon kyseinen oire on sinua häirinnyt viimeisen kuukauden aikana. Ei lainkaan Melko vähän Jonkin verran Melko paljon 1. Toistuvia, häiritseviä ja epätoivottuja muistoja, kuormittavasta kokemuksesta? 0 1 2 3 4 Erittäin paljon 2. Toistuvia häiritseviä unia kuormittavasta kokemuksesta? 3. Yhtäkkiä tunnet tai käyttäydyt ikään kuin kuormittava kokemus tapahtuisi uudelleen (ikään kuin todella uudelleen eläisit sitä)? 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 4. Tunnet olevasi hyvin järkyttynyt, kun jokin muistutti sinua kuormittavasta kokemuksesta? 0 1 2 3 4 5. Koet voimakkaita fyysisiä reaktioita, kun jokin muistutti sinua kuormittavasta kokemuksesta (esim. sydämen tykytystä, hengenahdistusta tai hikoilua)? 0 1 2 3 4 6. Vältät muistoja, ajatuksia tai tunteita, jotka liittyvät kuormittavaan kokemukseen? 0 1 2 3 4 7. Vältät kuormittavasta kokemuksesta muistuttavia asioita (esim. ihmisiä, paikkoja, keskusteluja, toimintoja, esineitä tai tilanteita)? 8. Vaikeuksia muistaa keskeisiä osia kuormittavasta kokemuksesta? 9. Voimakkaita kielteisiä uskomuksia itseä, muita ihmisiä tai maailmaa koskien (esim. ajatuksia kuten: olen paha, minussa on jotain pahasti vialla, kehenkään ei voi luottaa, maailman on täysin vaarallinen)? 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 45
Ei lainkaan Melko vähän Jonkin verran Melko paljon Erittäin paljon 10. Syytät itseäsi tai jotakuta muuta kuormittavasta kokemuksestasi tai mitä siitä seurasi? 0 1 2 3 4 11. Voimakkaita kielteisiä tunteita kuten pelkoa, kauhua, vihaa, syyllisyyttä tai häpeää? 0 1 2 3 4 12. Menettänyt kiinnostuksen toimintoihin, joista aiemmin nautit? 13. Tunnet etääntyneesi tai vieraantuneesi muista ihmisistä? 14. Vaikeuksia kokea myönteisiä tunteita (esim. olet kyvytön kokemaan onnellisuutta, tai kyvytön kokemaan rakastavia tunteita läheisiäsi kohtaan)? 15. Ärtynyttä käyttäytymistä, vihanpurkauksia tai aggressiivisia tekoja? 16. Otat liian paljon riskejä tai teet asioita, jotka voivat aiheuttaa sinulle haittaa? 17. Olet hälytysvalmiudessa tai valpas ja varuillaan oleva? 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 18. Tunnet itsesi hermostuneeksi tai säikyt helposti? 0 1 2 3 4 19 Koet keskittymisvaikeuksia? 20. Vaikeuksia nukahtaa tai pysyä unessa? 0 1 2 3 4 0 1 2 3 4 PCL-5 (8/14/2013) Weathers, Litz, Keane, Palmieri, Marx, & Schnurr -- National Center for PTSD (suom. H.Haravuori 11/2013 THL) 46
Traumaperäiset oireet Henkilöä kannattaa pyytää kuvailemaan tarkasti, mitä hän päivän aikana tekee heräämisestä nukahtamiseen Traumatisoitunut henkilö saattaa suorittaa (koulu)päivän rutiini tavanomaisesti mutta illalla olla lamaantunut Vältteleekö henkilö joitain asioita tai tilanteita, onko elämä kapeutunut?
Jatkuvat kivut ja säryt? Psyykkinen trauma voi ilmetä kehollisina oireina Ensisijaisesti tulee pois sulkea somaattiset sairaudet
Trauman vaikutus toimintakykyyn Psyykkinen trauma aiheuttaa keskittymiskyvyn ja muistin ongelmia. Koulunkäynnissä/ opiskelussa/ työteossa tästä seuraa pulmia. Usein koulu/ opiskelusuoriutuminen heikkenee. Tästä huolimatta syytä kannustaa jatkamaan ja pyrkiä tekemään muutoksia esimerkiksi opiskelusuunnitelmaan.
Tukiverkosto? Läheiset ovat keskeinen ja jopa kriittinen tuki traumatisoituneelle. Läheisten näkemyksen kuuleminen ja oma jaksaminen? Kannustetaan tavalliseen elämään!
Kehon havainnoinnista Huomio ihon värin muutoksiin, pupillien kokoon, lihasjännityksiin, vapinaan, silmien liikkeeseen Ryhdin romahtaminen, niskan asento, käsien liikkeet, jäykkyys ym. Mikä olo itsellä on? Muuttuuko oma vireystila? Rentoutumisharjoitukset, hengityksen rauhoittaminen Liikunta, tavalliset askareet
Toleranssi-ikkuna Uudelleen kokemisen yhteydessä tapahtuu sama kuin traumatisoitumisen aikaan. Keho on vaarassa, limbiset alueet ottavat vallan. Pitää paeta Työntekijän tehtävänä on säädellä ja auttaa säätelemään reaktioiden voimakkuutta Optimaalinen tila työskennellä; ei liian ylhäällä eikä liian alhaalla Tärkeintä on turvan ja hallinnan tunteen lisääntyminen Havainnointi työvälineenä
Traumareaktioihin liittyy usein normatiivisen nuoruusiän kehityksen vaikeutuminen Kumpi pitäisi olla hoidon fokuksessa trauma vai nuoruusiän kehityksen tukeminen? Koska haasteiden läpi käyminen yhtä aikaa voi olla liikaa, mahdotonta?
Cave I m very concerned that students are taught to urge their patients to talk about the most painful events of their lives without helping them to modulate their arousal. That is obviously retraumatizing. Asking people to relive the most horrendous events in their lives without teaching them how to feel safe and calm inside is hazardous to people s health; it s so wrong. (Bessel van der Kolk).