Kokkolan Piilesmäen luontoselvitys

Kokkolan Piilesmäen luontoselvitys Mattias Kanckos Elokuu 2013 Pääjärventie 411 GSM: 050-5939536 68840 Nederlappfors info@essnature.com Finland

Sisällysluettelo 1. Johdanto 2 2. Aineisto ja menetelmät 2 3. Kasvillisuus ja luontotyypit 3 4. Linnusto 8 5. Liito-orava 9 6. Muu eläimistö 9 7. Suositukset kaavan laatimiseksi 10 1

1. Johdanto Kokkolan kaupunki suunnittelee lähivuosina uutta asutuksen laajenemisaluetta Piilesmäellä ja on aloittanut alueen kaavoitustyötä. Piilesmäki sijaitsee Kokkolan kaupungin keskustan eteläpuolella, noin 3 kilometriä ydinkeskustasta etelään. Selvitysalue sijaitsee Sokojantien ja Jyväskyläntien välissä, sekä Ouluntien pohjoispuolella Selvitysalueen itäpuolella ja pohjoispuolella on Indolan sekä Heinolan teollisuusalueet. Alueen länsipuolella on Kalliksen ja Kuusimäen suhteellisen uudet asutusalueet. Alueen eteläpuolella on suhteellisen suuri yhtenäinen metsäalue Sokojaan asti. Selvitysalue on kooltaan noin 30 hehtaaria, josta noin 6 hehtaaria on peltoa. Alueen metsät ovat suurilta osin suhteellisen vanhoja havumetsiä mutta pohjoisessa on myös nuoria lehtimetsiä. Taimikoita on vähän ja avohakkuita ei ole lainkaan. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä on otettava huomioon sen vaikutukset mm. kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen sekä maisemakuvaan. Tämä selvitys antaa riittävät perustiedot selvitysalueen luonnosta kaavan laatimisen pohjaksi. Selvityksen on tehnyt biologi (FM) Mattias Kanckos Essnaturesta 2. Aineisto ja menetelmät Tämä luontoselvitys sisältää luontotyyppien, kasvillisuuden sekä liito-oravan esiintymisselvityksen. Kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitys tehtiin 17.7.2012. Luontoselvityksen tavoitteena on kuvata selvitysalueen kasvillisuuden yleispiirteet sekä mahdollisesti löytää uhanalaisia ja suojeltuja kasveja tai luonnonsuojelulain, vesilain tai metsälain mukaan suojeltuja luontotyyppejä. Lain mukaan suojeltujen luontotyyppien lisäksi kartoitettiin myös paikallisesti harvinaisia luontotyyppejä, jotka voivat olla tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle tai olla uhanalaisten ja suojeltujen lajien elinympäristöjä. Luontoselvitys sisältää myös liito-oravaselvityksen. Liito-oravaa kartoitettiin etsimällä lajin helposti tunnistettavia ulosteita sopivien, suurten puiden alta. Liito-oravaselvitys tehtiin sekä kesällä 2012 (17.7) että keväällä 2013 (21.5). Nisäkkäiden jälki- ja näköhavaintoja on tekstissä myös mainittu. Luontoselvitystä täydennettiin vuonna 2013 alueella tehdyllä pesimälinnuston selvityksellä. Lintuselvitys tehtiin yhteensä kolmena aamuna lintujen parhaana lauluaikana kello 04.00-10.00 välisenä aikana. Linnustoselvitys tehtiin 21.5., 25.5. ja 6.6. 2013. Kaikki laulavat linnut kirjattiin ylös ja niiden reviirit merkittiin kartoille. Arviointikohteen luonteesta johtuen muiden eliöryhmien erillisselvityksiä ei katsottu tässä hankkeessa olevan tarpeen tehdä, koska niihin ei kohdistu merkittäviä vaikutuksia. Piilesmäen alue on aika huonosti tutkittu ja vanhempaa tietoa alueen kasvillisuudesta ja linnustosta ei juurikaan löydy. Kantakaupungin luontoselvityksen maastovaiheessa käytiin osaa alueesta vilkaisemassa ja tästä käynnistä löytyy joitakin tietoja. 2

3. Kasvillisuus ja luontotyypit Kasvillisuuden kuvaus on tehty kuviokohtaisesti ja erilaisia kuvioita on tässä raportissa 19. Kuvioiden sijainti käy ilmi kuvasta 1. Kuva 1. Selvitysalueen kasvillisuuskuviot. Kuvio 1. Laidun, joka on aidattu sähköaidalla. Kenttäkerroksessa tavataan ruohokasvillisuutta mm. valkoapilaa (Trifolium repens), niittyleinikkiä (Ranunculus acris), nurmipuntarpäätä (Alopecurus pratense), mesiangervoa (Filipendula ulmaria), heinätähtimöä (Stellaria graminea), hevonhierakkaa (Rumex longifolius) ja hiirenvirnaa (Vicia cracca). Kuviossa on kaksi suurta ja kaunista maisemapuuta. Kuvio 2. Noin 40-vuotinen, harvennettu ja harva koivikko. Puukerros on selvästi koivuvaltainen, mutta puukerroksessa tavataan myös haapoja (Populus tremula). Pensaskerroksessa tavataan runsaasti pihlajia (Sorbus aucuparia) sekä vähän koivuja (Betula sp.). Kenttäkerros on erittäin rehevä ja siellä kasvaa metsäalvejuurta (Dryopteris carthusiana), metsäkortetta (Equisetum sylvaticum), nokkosta (Urtica dioica), suo-orvokkia (Viola 3

palustris), luhtamataraa (Galium uliginosum), mesiangervoa (Filipendula ulmaria), mesimarjaa (Rubus arcticus), ketunleipää (Oxalis acetosella), niittyleinikkiä (Ranunculus acris) ja punaherukkaa (Ribes spicatum). Kuva 2. Laidunmaa kuviossa 1, jossa kaksi suurta maisemapuuta. Kuvio 3. Pelloilla viljellään rehunurmea. Kuvio 4. Soistunut ja erittäin voimakkaasti ojitettu, noin 40-vuotinen lehtisekametsä. Haapa (Populus tremula) on puukerroksen valtapuuna, mutta puukerroksessa kasvaa myös runsaasti koivuja (Betula sp.). Alikasvoksena sekä pensaskerroksessa kasvaa runsaasti pajua (Salix sp.). Kenttäkerros on erittäin rehevää ja siellä kasvaa mm. mesiangervoa (Filipendula ulmaria), vadelmaa (Rubus idaeus), maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum), nokkosta (Urtica dioica), metsäkortetta (Equisetum sylvaticum), metsäalvejuurta (Dryopteris carthusiana), kissankelloa (Campanula rotundifolia) sekä luhtamataraa (Galium uliginosum). Kuvio on ainakin osittain vanha pelto. Kuvion pohjoisosassa kasvaa pienellä alueella myös noin 20-vuotisia lehtikuusia (Larix sp.). Myös tämä lehtikuusimetsä on harventamaton ja erittäin tiheä. Kuvion luoteisosassa kasvaa myös noin 50-vuotista koivikkoa. Puukerroksessa miltei ainoastaan koivuja (Betula sp.), mutta paikoin tavataan haapoja (Populus tremula) ja pihlajia (Sorbus aucuparia) alikasvoksena sekä pensaskerroksessa. Pensaskerroksessa kasvaa myös pajuja (Salix sp.). Rehevässä kenttäkerroksessa tavataan virmajuurta (Valeriana sambucifolia), koiranputkea (Anthriscus sylvestris), lehtosinilatvaa (Polemonium caeruleum), nokkosta (Urtica dioica), akileijaa (Aquilegia sp.), mesiangervoa (Filipendula ulmaria) sekä karhunputkea (Angelica sylvestris). 4

Kuva 3. Soistunut ja ojitettu, noin 40-vuotinen lehtisekametsä kuviossa 4. Kuvio 5. Luontaisesti metsittyneet pellot. Puukerroksen valtalaji on kiiltopaju (Salix phylicifolia), joka paikoin kasvaa erittäin tiheänä. Puukerroksessa esiintyy paikoin vähän koivuja (Betula sp.). Kuviossa on paikoin suuria aukkoja. Kenttäkerroksessa tavataan maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), metsäkortetta (Equisetum sylvaticum), koiranputkea (Anthriscus sylvestris), vadelmaa (Rubus idaeus), niittynätkelmää (Lathyrus pratensis) sekä ojakärsämöä (Achillea ptarmica). Kuvio 6. Noin 60-vuotinen koivuvaltainen sekametsä. Puukerroksessa esiintyy paikoin kuusia (Picea abies) ja mäntyjä (Pinus sylvestris) mutta koivu (Betula sp.) selvästi valtapuuna. Alikasvoksena ja pensaskerroksessa kasvaa paikoin vähän pihlajia (Sorbus aucuparia), koivuja (Betula sp.) ja kuusia (Picea abies). Kenttäkerroksessa kasvaa metsätähteä (Trientalis europaea), mustikkaa (Vacciniun myrtillus), oravanmarjaa (Maianthemum bifolium), metsäkortetta (Equisetum sylvaticum) ja jopa paikoin ketunleipää (Oxalis acetosella). Metsätyyppi on tuore kangas (MT). Idässä ja etelässä kuviossa kasvaa noin 80-vuotinen havupuuvaltainen sekametsä. Tässä kasvaa runsaasti pihlajia (Sorbus aucuparia) alikasvoksena. Kenttäkerroksessa tavataan mustikkaa (Vacciniun myrtillus), puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea) ja metsätähteä (Trientalis europaea). Kuvio 7. Noin 80-vuotinen, harva kuusikko. Puukerroksessa tavataan myös koivuja (Betula sp.) ja haapoja (Populus tremula) etenkin kuvion pohjoisosassa. Pensaskerroksessa tavataan vähän pihlajia (Sorbus aucuparia). Kenttäkerroksen valtalajit ovat: mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea), oravanmarja (Maianthemum bifolium), ketunleipä (Oxalis acetosella), metsätähti (Trientalis europaea), vanamo (Linnea borealis), metsä-imarre (Gymnocarpium dryopteris), kevätpiippo (Luzula pilosa) ja metsämaitikka (Melampyrum sylvaticum). Metsätyyppi on tuore kangas (MT). 5

Kuva 4. Piilesmäellä kasvaa noin 80-vuotista, harvaa kuusikkoa. Kuvio 8. Noin 10-vuotinen sekametsä, jossa kasvaa pihlajaa (Sorbus aucuparia), kuusta (Picea abies), haapaa (Populus tremula) ja koivua (Betula sp.). Kuvio on erittäin kivinen. Kenttäkerroksessa kasvaa mustikkaa (Vaccinium myrtillus), puolukkaa (Vaccinium vitisidaea), metsälauhaa (Deschampsia flexuosa) ja maitohorsmaa (Epilobium angustifolium). Kuvio 9. Pellolla viljellään heinää ja siinä kasvaa erittäin korkeaa heinäkasvillisuutta. Valtalajit ovat timotei (Phleum pratense), nurmipuntarpää (Alopecurus pratensis), niittyleinikki (Ranunculus acris), valkoapila (Trifolium repens), puna-apila (Trifolium pratense) ja punanata (Festuca rubra). Kuva 5. Pellolla kasvaa korkeaa heinäkasvillisuutta. 6

Kuvio 10. Noin 80-vuotinen, mäntyvaltainen havumetsä. Puukerroksessa kasvaa myös runsaasti kuusia (Picea abies) sekä yksittäisiä koivuja (Betula sp.). Pensaskerros on harvaa, mutta paikoin esiintyy vähän pihlajia (Sorbus aucuparia), koivuja (Betula sp.) ja kuusia (Picea abies). Kenttäkerroksessa kasvaa metsäkortetta (Equisetum sylvaticum), puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), mustikkaa (Vaccinium myrtillus), suomuurainta (Rubus chamaemorus), suopursua (Ledum palustre), vanamoa (Linnea borealis) sekä paikoin vähän ketunleipää (Oxalis acetosella). Metsätyppi on tuore kangas (MT). Kuvio on osittain soistunut. Kuva 6. Noin 80-vuotinen mäntyvaltainen havumetsä kuviossa 10. Kuvio 11. Sältisbackabergetillä kasvaa suhteellisen luonnontilaista, vanhaa ja kaunista kalliometsää, mutta kuvio ei ole kuitenkaan metsälakikohde. Puukerroksessa tavataan ainoastaan kitukasvuisia mäntyjä (Pinus sylvestris), mutta paikoin löytyy myös suhteellisen järeitä mäntyjä. Alikasvoksena on paikoin vähän kuusia (Picea abies). Kenttäkerroksen valtalajit ovat poronjäkälä (Cladina sp.), kanerva (Calluna vulgaris), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) islanninjäkälä (Cetraria islandica) ja mustikka (Vaccinium myrtillus). Kuviossa on myös erittäin pieniä soistuneita paikkoja jossa kasvaa mm. jouhisaraa (Carex lasiocarpa), tupasvillaa (Eriophorum vaginatum), luhtavillaa (Eriophorum angustifolium), karpaloa (Vaccinium oxycoccus), suomuurainta (Rubus chamaemorus), juolukkaa (Vaccinium uliginosum), pullosaraa (Carex rostrata), kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense) ja jopa paikoin runsaasti raatetta (Menyanthes trifoliata). Kuvion kalliolta on kaunis näköala pelloille päin. 7

4. Linnusto Piilesmäen selvitysalueelta tavattiin kesällä 2013 yhteensä 27 eri lintulajia ja kaiken kaikkiaan 65 paria (taulukko 1). Piilesmäen pesimälinnusto on siten selvityksen mukaan aika lajirikas mutta parimäärältään niukkaa verrattuna Kokkolassa muihin vastaavalla tavalla selvitettyihin alueisiin. Pesimälinnusto kuvaa aika hyvin tyypillistä metsälajistoa Suomessa. Runsaslukuisimmat lajit, pajulintu ja peippo, ovat myös Suomen runsaslukuisimmat lajit. Alueella on vähän kolopuita, joten alueella tavatut kolopesijät kuten talitiainen, sinitiainen, kirjosieppo ja leppälintu pesivät lähinnä pihapöntöissä. Alueen varttuneissa havumetsissä, lähinnä kuvioissa 6,7 ja 10 pesivät hippiäinen, vihervarpunen, peippo, punarinta sekä tiltaltti. Linnuston kannalta alueen selvästi arvokkain alue on kuvio 2, jossa kasvaa suhteellisen vanhaa lehtisekametsää. Kuviossa on myös erittäin rehevä aluskasvillisuus. Tässä kuviossa pesii suurehko räkättirastaskolonia, joka käsitti ainakin 5 paria, mutta luultavasti enemmän. Kuviossa pesii lisäksi lehdoissa viihtyvät lajit kuten sirittäjä, mustapääkerttu, punakylkirastas sekä lehtokerttu. Sirittäjä kuuluu nykyään uhanalaisiin lajeihin, eli silmällä pidettäviin lajeihin (NT). Sekä sirittäjä että mustapääkerttu on Kokkolassa suhteellisen vähälukuisia lajeja, muttei kuitenkaan harvinaisia. Kuviossa 1 eli laitumella pesii sekä vuonna 2012 että 2013 pensastasku. Pensastasku kuului ennen uhanalaisiin lajeihin, mutta kanta on lisääntynyt viime aikoina joten laji on poistettu uhanalaisten lajien luettelosta. Kokkolan keskustan tuntumassa pensastasku on kuitenkin nykyään erittäin vähälukuinen laji. Laitumella kävivät myös kottaraiset (Sturnus vulgaris) syömässä. Kottaraiset lensivät kuitenkin pohjoiseen ja pesivät luultavasti selvitysalueen pohjoispuolella olevan vanhan navetan tuntumassa, eli selvitysalueen ulkopuolella. Kuviossa 4 tavattiin myös pyypoikue, joten pyykin pesi alueella. Pyy on niin sanottu EU:n direktiivilaji, jonka suojelusta Suomella on erityistä suurta vastuuta. EU:n lintudirektiivin eli luonnonvaraisten lintujen suojelusta annetun direktiivin yleisenä tavoitteena on luonnonvaraisten lintulajien suojelu, hoitaminen ja sääntely. Lintudirektiivin tärkeimmät suojeluvelvoitteet liittyvät sen liitteen I mukaisiin erityistä suojelua edellyttäviin lintulajeihin. Näistä lajeista pyy on siis ainoa laji joka tavataan säännöllisesti tämän selvityksen mukaan Piilesmäellä. Pyy esiintyy muutenkin vielä suhteellisen runsaslukuisena Kokkolassa, etenkin merenrannikon rantametsissä. Pesimälinnuston lisäksi alueella tavattiin punavarpunen (Carpodacus erythrinus) yhtenä aamuna, mutta havainto ei viittaa pesintään. Punavarpunenkin kuuluu nykyään silmällä pidettäviin lajeihin (NT), koska kanta on ollut laskusuunnassa. Alueella tavattiin myös fasaaneja (Phasianus colchicus) ja on myös mahdollista että alueella pesii fasaaneja. Fasaanit viihtyvät näköjään hyvin Kokkolan Isokylässä, ja niitä havaittiin myös muidenkin lintuselvitysten yhteydessä Isokylässä vuonna 2013. Aikaisempina vuosina alueelta ja sen eteläpuolelta on pesimäaikaisia havaintoja myös pähkinähakista (Nucifraga caryocatactes). Laji pesii Kokkolassa taajamien lähimetsissä vähälukuisena. Laji on pesimäaikana hiljainen ja piilotteleva. 8

5. Liito-orava Taulukko 1. Piilesmäen pesimälinnusto Laji Parimäärä Pajulintu Phylloscopus trochilus 13 Peippo Fringilla coelebs 6 Sinitiainen Parus caeruleus 5 Lehtokerttu Sylvia borin 4 Kirjosieppo Ficedula hypoleuca 3 Talitiainen Parus major 3 Leppälintu Phoenicurus phoenicurus 2 Punarinta Erithacus rubecula 2 Sepelkyyhky Columba palumbus 2 Keltasirkku Emberiza citrinella 2 Vihervarpunen Carduelis spinus 2 Metsäkirvinen Anthus trivialis 2 Punakylkirastas Turdus iliacus 2 Viherpeippo Carduelis chloris 2 Hippiäinen Regulus regulus 2 Harmaasieppo Muscicapa striata 2 Varis Corvus corone cornix 2 Mustapääkerttu Sylvia atricapilla 1 Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix 1 Tiltaltti Phylloscopus collybita 1 Pensastasku Saxicola rubetra 1 Pyy Bonasa bonasa 1 Mustarastas Turdus merula 1 Lehtokurppa Scolopax rusticola 1 Västäräkki Motacilla alba 1 Harakka Pica pica 1 Räkättirastas Turdus pilaris useita Yhteensä 65 Liito-orava kuuluu vaarantuneisiin lajeihin (VU) uusimman uhanalaisluokituksen mukaan ja laji on myös on sisällytetty EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV (a). Direktiivin mukaan liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Selvitysalueelta ei löytynyt liito-oravan jälkiä vuonna 2012 tai 2013 eikä alueelta ole aiemminkaan tehty havaintoja liito-oravasta. 6. Muu eläimistö Selvityksen aikana ei havaittu nisäkkäitä mutta sen sijaan alueella oli nisäkkäiden jälkiä ja ulosteita. Alueella havaittiin runsaasti oravan (Sciurus vulgaris) syömisjälkeä joten orava esiintyy runsaana alueella. Alueella oli myös runsaasti hirven (Alces alces) jälkeä ja ulosteita. 9

7. Suositukset kaavan laatimiseksi Selvitetyltä alueelta ei löytynyt suojeltavia luontotyyppejä tai kasveja. Alueella ei ole myöskään metsälain, vesilain tai luonnonsuojelulain mukaan suojeltavia kohteita. Alueella ei myöskään ole tavattu liito-oravia tämän selvityksen aikana tai muinakaan vuosina vaikka alueella on paikoin liito-oravalle sopivaa metsää. Kaikki tässä annetut suositukset eivät siis ole lain mukaan pakollisia, mutta koska alueella kuitenkin tarvitaan viheralueita ja puistoja kannatta säästä niitä alueita, joilla on eniten merkitystä luonnon monimuotoisuudelle ja virkistyskäytölle. Suositukset käyvät myös ilmi kuvasta 7. Sältisbackabergetillä kasvaa kaunista vanhaa kalliomännikköä, jota mahdollisuuksien mukaan kannattaa säästää viheralueena ja virkistysalueena. Kalliolla on jo paljon polkuja joten se toimi jo nyt ainakin osittain virkistysalueena. Kalliolta on kaunis näkymä pohjoiseen pellolle päin. Mahdollisuuksien mukaan myös laidun (kuvio 1) on syytä säästä rakentamiselta. Alueella on jonkin verran merkitystä linnustolle (kottarainen ja pensastasku), mutta ennen kaikkea sillä on maisemallisesti suurta merkitystä. Lisäksi ainakin osa lehdosta (kuvio 2) on hyvä säästää linnuston pesimäalueena. Alueella kasvaa rehevä lehtisekametsä ja linnusto on kuviolla monipuolinen ja rikas. Alueella pesivät vaateliaat lehtolajit kuten mustapääkerttu ja sirittäjä. Sirittäjä kuuluu myös silmällä pidettäviin lajeihin (NT). Kartassa (kuva 7) on myös osoitettu ohjeellinen lähiretkeilyreitti etelän suuntaan rakentamattomalle ulkoilualueelle. Kuva 7. Selvitysalueen suositukset. Punaiset alueet jäävät rakentamatta ja sininen viiva on ohjeellinen lähiretkeily- ja virkistysreitti (hiihtoreitti). 10