KOGNITIIVIS-BEHAVIORAALINEN YKSILÖHOITO Hannaliisa Apajalahti-Freitag, sh Syömishäiriöpoliklinikka
SISÄLTÖ I JOHDANTO Transdiagnostinen psykopatologia Transdiagnostinen formulaatio Kognitiivis-behavioraalisen hoidon idea
SISÄLTÖ II KOGNITIIVIS-BEHAVIORAALINEN HOITOPROSESSI Hoidon aloitus - arviointikäynti Hoidon rakenne ja kesto Tapaamisen rakenne ja sisältö Menetelmiä Edistyksen arviointi Potilastapaus Hoidon lopetus
TRANSDIAGNOSTINEN PSYKOPATOLOGIA Tautiluokituksissa kuvattu erillisinä diagnooseina (AN, BN, EDNOS) Mikäli näin on, tarvitaan kuhunkin omanlaisensa hoitomuoto Käytännössä näyttäisi olevan keskenään enemmän yhteneväisyyksiä kuin eroja Diagnoosista riippumatta dysfunktionaalinen omanarvontunto ja sen vaikutus käyttäytymiseen Syömishäiriöt jakavat yhteisen ydinpsykopatologian core psyhopathology mutta myös psykopatologian muiden mielenterveyshäiriöiden kanssa general psychopathology Valtaosalla taudinkuvassa siirtymiä diagnoosien välillä diagnostic migration (AN BN EDNOS)
TRANSDIAGNOSTINEN FORMULAATIO Kuvio 1. Transdiagnostinen käsitteellistäminen Altistavat tekijät Laukaisevat tekijät Ulkomuodon ja painon merkityksen yliarviointi Ulkomuodon ja painon kontrollointi Säännöt Ansaintalogiikka Aikataulutus Ahminta Oksentaminen Laksatiivien väärinkäyttö Ankara laihduttaminen + kompensoiva käyttäytyminen Ankara laihduttaminen ilman kompensoivaa käyttäytymistä Liian vähäisen syömisen ja alipainon luonteenomaiset seuraukset Ruoan kanssa puuhailu Sosiaalinen eristäytyminen Kylläisyyden tunne Pakonomaisuus Mielihyvän katoaminen Kyvyttömyys käsitellä tunteita/ongelmia
KOGNITIIVIS-BEHAVIORAALISEN HOIDON IDEA Itsetunnon määrittyminen ulkomuodon, painon ja niiden kontrolloinnissa onnistumisen perusteella on kognitiivinen ongelma Oirekuvasta valtaosa on seurausta luonteeltaan kognitiivisesta ydinpsykopatologiasta Enhanced cognitive behavioral therapy CBT-E perustuu transdiagnostiseen näkemykseen ja diagnoosista riippumatta fokus ydinpsykopatologian rikkomisessa Hoito suunnitellaan yksilöllisesti laaditun formulaation pohjalta mutta noudattaa ohjekirjan mukaista rakennetta Toteutetaan yksilöhoitosuhteessa avohoidon kriteerien täyttyessä Sisältää hoidon vaikuttavuutta parantavia strategioita, jotka kohdistuvat muuhun kuin ydinpsykopatologiaan Aikuspotilaille
HOIDON ALOITUS ARVIOINTIKÄYNTI Kesto 90 min. Puolistrukturoitu kliininen haastattelu: syömisongelman kesto, vaikeusaste, ajankohtaisuus ja vaikutus psykososiaaliseen toimintakykykyyn (perhe, opinnot, sosiaaliset suhteet) Oirekyselyt EDI, CIA, BDI CIA: 16 kysymystä, arvioidaan syömisongelmasta johtuvaa psykososiaalista haittaa edeltävän 28 päivän ajalta, max. 48 pistettä, 16 pistettä cut-off Todetaan hoidon tarve, päätetään kesto ja ajoitus Potilaan sitouttaminen hoitoon ja muutokseen
HOIDON RAKENNE JA KESTO Vaihe 1 (0-7): tapaamiset 2x/vk, sitouttaminen, formulaatio, psykoedukaatio varhaisen muutoksen saavuttamiseksi Vaihe 2 (8-9): edistyksen arviointi, muutoksen esteiden tunnistaminen Vaihe 3: (10-17): osoitetaan syömishäiriötä ylläpitävät toiminnot, jotka estävät saavuttamasta enempää muutosta Vaihe 4: (18-20): ylläpidetään saavutettuja muutoksia, relapsin estäminen 20 viikon hoitojakso, potilaille joiden BMI on yli 17,5 40 viikon hoitojakso, potilaille joiden BMI 15-17,5
TAPAAMISEN RAKENNE JA SISÄLTÖ Punnitus 5 min. Itsehavainnointilomakkeiden läpikäyminen 10-15 min. Tapaamisen agendasta päättäminen Työskentely agendan aiheesta (asenne hoitoon, formulaatio, psykoedukaatio, muu teema) Päätetään kotitehtävästä/seuraavasta askeleesta Yhteenveto Seuraavasta ajasta sopiminen
MENETELMIÄ - FORMULAATIO Kuvio 1. Transdiagnostinen käsitteellistäminen Altistavat tekijät Laukaisevat tekijät Ulkomuodon ja painon merkityksen yliarviointi Ulkomuodon ja painon kontrollointi Säännöt Ansaintalogiikka Aikataulutus Ahminta Oksentaminen Laksatiivien väärinkäyttö Ankara laihduttaminen + kompensoiva käyttäytyminen Ankara laihduttaminen ilman kompensoivaa käyttäytymistä Liian vähäisen syömisen ja alipainon luonteenomaiset seuraukset Ruoan kanssa puuhailu Sosiaalinen eristäytyminen Kylläisyyden tunne Pakonomaisuus Mielihyvän katoaminen Kyvyttömyys käsitellä tunteita/ongelmia
MENETELMIÄ - PSYKOEDUKAATIO Syömishäiriön esiintyvyys ja kulku Syömishäiriön ennuste ja hoitovaihtoehdot Syömishäiriön kliiniset piirteet: äärimmäinen huoli painosta ja ulkonäöstä, tätä huolta ylläpitävät tekijät Laihduttamisen piirteet: rigidit vaatimukset, ahminnan riski, sosiaalinen haitta Laihduttamisen riskit: alipaino ja aliravitsemustila seuraamuksineen Kompensaatiokeinojen piirteet ja riskit: ahminnan laukaisevat tekijät (säännön rikkominen, tunnetila), tehottomuus, terveyshaitat Syömishäiriön terveyshaitat (osteoporoosi, kiille-eroosio, elekrolyytihäiriöt, lisääntymisterveys)
MENETELMIÄ SÄÄNNÖLLINEN RUOKAILU Riippumatta syömishäiriön laadusta säännöllisen syömisen omaksuminen tärkeää Kolmannella tapaamisella pyydetään muuttamaan ruokailutapoja Saavat itse valita, mitä syövät suunnitelluilla aterioilla ja välipaloilla Ei saa seurata mikään kompensoiva käyttäytyminen Ei pidä painostaa muuttamaan MITÄ syövät: tärkeintä on säännöllisyys Uutta syömismallia pitäisi noudattaa ruokahalusta ja olosuhteista riippumatta Alipainoisille 3 ateriaa + 3 välipalaa Ei > 4 t taukoa
MENETELMIÄ - ITSEHAVAINNOINTI Aika Ruoka, juoma Paikka Kompensaatio (A, O, L, D) Kehon tarkkailu Ajatukset, tunteet 6:30 Lasi vettä keittiö - - Ei ole nälkä. Ihan hyvä olo 13:00 Salaatti, fetaa, vettä 21:30 Ruisleipä, kalkkunaleike, teetä kahvila - Kahvilan wc:n peili kotona omassa huoneessa Tuntui liian isolta annokselta. Olen lihonut. Nyt alkaa paasto! - - En kehtaa syödä muiden nähden. Syövät vähemmän kuin minä.
MENETELMIÄ - VIIKOITTAINEN PUNNITUS Punnituksen välttäminen on yhtä ongelmallista kuin jatkuva punnitseminen Osa potilaista välttämät aktiivisesti tietämästä painoaan mutta ovat kuitenkin huolestuneita siitä Potilaan syömistapojen muuttuminen herättää kiinnostuksen niiden vaikutuksesta painoon Autetaan potilasta tulkitsemaan painolukema, jonka taipuvainen tulkitsemaan väärin
EDISTYKSEN ARVIOINTI Osalla syömishäiriöön sairastuneista tietyt ulkoiset tekijät ylläpitävät syömishäiriötä ja ovat muutoksen esteinä. Mielialalojen heikko sietäminen, kliininen perfektionismi, äärimmäisen huono itsetunto, ihmissuhdevaikeudet. Näiden tekijöiden läpikäyminen näyttäisi parantavan hoidon vaikuttavuutta.
POTILASTAPAUS Sanna oli 18-vuotias liikunnanohjaajaksi opiskeleva nainen. Mielenterveysongelmat alkoivat lukion 2. luokalla, jolloin koki itsensä masentuneeksi ja ahdistuneeksi. Päivittäisestä oksentamisesta ahdistuksen hallintakeino: oksensin tukalaan oloon. Yleisurheiluharjoituksia 5-6 x/vk (2h) + omat treenit 1x/vk (n. 2 h). Valmentajan vaihdos, kilpailuja. Yo-kirjoituksiin valmistautuminen. Perheessä taloudellisia huolia, isän masennus, vanhempien parisuhdeongelmia.
POTILASTAPAUS Yritti lopettaa oksentelun ryhtyen pienentämään ruokamääriä, johti vaikeaan alipainoon. Ohjattiin opiskelijaterveydenhuollon kautta nuorispsykiatriselle poliklinikalle hoitoon masennuksen, ahdistuneisuuden ja syömishäiriön vuoksi. Ravitsemustila ei korjaantunut, joutui keskeyttämään opintonsa, jäi sairauslomalle. Hoito Syömishäiriöyksikössä käynnistyi 10/2015. Hoitoon tullessa BMI 14.3 eli vaikea alipaino. Arviointijakson aikana kotiin suuntautuvaa jalkautuvaa työtä, tilanne ei korjaantunut. Kieltäytyi osastohoitojaksosta ja päiväosastojaksosta. Päädyttiin kognitiivis-behavioraaliseen yksilöhoitoon: 40 x kun BMI > 15.0
POTILASTAPAUS Potilaan sitouttaminen muutoksiin vaikutti sujuvan ongelmitta Potilas teki itse päätöksen korjata painonsa ja uskoi kykenevänsä muutokseen Potilas ymmärsi ja hyväksyi formulaation, suostui painoseurantaan ja itsehavainnointiin (reaaliaikaista + etukäteissuunnitelua) Hoito jatkui keskeytyksettä Koki vapautuvansa psykopatologiasta, BDI 17 BDI 10, BMI 14.6 BMI 17.9 Itsehavainnointilomakkeiden unohtelu + painonlasku -1500 g/kk Omaehtoinen siirtyminen vegaaniruokavalioon + marathon-harjoittelu Puheeksi terapeuttinen hoitoyhteistyö: aiempien hoitokontaktien vaikutus? Potilaan huoli hoidon loppumiseen liittyen
HOIDON LOPETUS Hoito ei saisi lopahtaa vaan se tulee lopettaa asteittain viimeisten viikkojen aikana Totutetaan itsehavainnoinnin lopettamiseen, arvioidaan onko tarpeen jatkaa painon seurantaa kotona Potilaan saatua nujerrettua tärkeimmät ylläpitävät rakenteet On oikein päättää hoito potilaan kanssa, jolla on jäännösoireita (satunnaista ahmintaa, oksentelua, huolta ulkonäöstä ja painosta) Toipuminen jatkuu hoidon loppumisen jälkeenkin ja käsitellään potilaan huolet tähän liittyen Fokus tulevaisuudessa, vähemmän ajankohtaisten huolien läpikäymisessä Irtautuminen hoidosta on usein hyvä asia Vasta hoidon loppuminen paljastaa edistymisen todellisen laajuuden
KIRJALLISUUTTA Fairburn CG. 2008. Cognitive Behavior Therapy and Eating Disorders. The Guilford Press. New York. London. Fairburn C., Cooper Z., Shafran R. Wilson T. Clinical Handbook of Psychological Disorders. University of Oxford. Rutgers University. Guilford Press. New York.
KIITOS! hannaliisa.apajalahti-freitag@hus.fi 050-427 9457