Hopskäytäntöjen nykytilanne

KirSi LaiTinen, elina PeKOnen & Säde PirTTiMäKi - hopsohjaajien näkemyksiä tutkintouudistuksen tavoitteiden toteutumisesta

Kirsi Laitinen, Elina Pekonen & Säde Pirttimäki - hopsohjaajien näkemyksiä tutkintouudistuksen tavoitteiden toteutumisesta Oppimiskeskus Kuopion yliopisto OPPIMISKESKUS

Oppimiskeskus Kuopion yliopisto PL 1627 FI/70211 KUOPIO Puh. 040 355 3626 Fax (017) 162 214 Kansi: Raija Törrönen Taitto: Viestintätoimisto Kirjokansi ISBN 978-951-27-1018-8 ISBN 978-951-27-1340-0 (PDF) Painopaikkatiedot: Kopijyvä Kuopio 2009 Finland

LUKIJALLE Tämä julkaisu on W5W 2 hankkeen kartoitus, joka kuvaa hopskäytäntöjen nykytilannetta Suomen yliopistoissa. Lisäksi tuodaan esille hopsohjaajien arvioita tutkinnonuudistuksen yhteydessä henkilökohtaisille opintosuunnitelmille ja suunnittelun ohjaukselle asetettujen tavoitteiden toteutumisesta. Eurooppalainen tutkinnonuudistusprosessi käynnistyi vuonna 1999, tuoden lukuisia kehittämishaasteita muun muassa opetussuunnitelmatyölle ja opintojen ohjauksen järjestämiselle. Tavoitteiden saavuttamiseksi paneuduttiin aikaisempaa perusteellisemmin opintojen suunnitteluun ja ohjaukseen. Henkilökohtaiset opintosuunnitelmat otettiin käyttöön kaikissa yliopistoissa ja kaikilla koulutusaloilla vuoteen 2006 mennessä. Ensimmäiset opiskelijat valmistuivat uuden tutkintorakenteen mukaisista kandidaatin tutkinnoista keväällä 2008. Tässä kartoituksessa keskitytään tarkastelemaan sitä, miltä näyttää tilanne hopskäytäntöjen kehittämisen osalta nyt, kun uutta tutkintorakennetta on noudatettu muutamia vuosia. Ovatko asiat onnistuneet suunnitellusti, tutkintouudistuksen tavoitteiden mukaisesti? Onko henkilökohtainen opintojen suunnittelu edistänyt opiskelua toivotulla tavalla? Entä miten ohjaajat ovat uuteen roolinsa tottuneet ja selvinneet uuden työsaran haasteista? Näihin ja moniin muihin opiskelua ja tutkintouudistusta koskeviin kysymyksiin haemme vastauksia tällä kartoituksella. Hopskäytäntöjen kartoitusta käsittelevä julkaisumme sisältää 9 lukua. Kussakin luvussa nostetaan ensin esille luvun teemoihin liittyviä keskeisiä näkemyksiä aikaisemmasta kirjallisuudesta, selvityksistä ja tutkimuksista. Tämän jälkeen esitellään kartoituksen tuloksia ja pohditaan lyhyesti tulosten merkitystä. Ensimmäisessä luvussa esitellään kartoituksen lähtökohtia. Toisessa luvussa kuvataan kartoitukseen vastanneiden taustatietoja. Tämän jälkeen kolmannessa luvussa kuvataan hopskäytäntöjä Suomen yliopistoissa. Neljännessä luvussa arvioidaan hopsille ja ohjaukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista. Viidennessä luvussa kuvataan hopsohjaajien kokemuksia siitä, millaisia asioita hopstyöskentely ja sen ohjaus sisältää. Lisäksi samaisessa luvussa tarkastellaan hopsohjaajien valmiuksia toimia henkilökohtaisen opintosuunnittelun ohjaajana. Kuudes luku sisältää hopsohjausprosessin avaamista ja ohjaajien arvioita ohjaustyöstään. Seitsemännessä luvussa tuodaan esille 5

miten hopskäytäntöjä arvioidaan ja miten hopskäytännöt ovat yhteydessä laatujärjestelmiin. Luvussa kahdeksan arvioidaan, mitkä asiat koetaan keskeisimmiksi hopskäytäntöjen kehittämiskohteiksi lähitulevaisuudessa. Yhdeksäs luku kokoaa kartoituksen tulokset päätelmiksi. Tämä kartoitus, jossa kuvataan yliopistojen hopskäytäntöjen nykytilannetta ja arvioidaan tutkinnonuudistuksen yhteydessä henkilökohtaisille opintosuunnitelmille ja suunnittelun ohjaukselle asetettujen tavoitteiden toteutumista, toteutettiin Walmiiksi Wiidessä Wuodessa (W5W 2 ) hankkeen toimesta. W5W 2 Osaajaksi akateemisissa tutkinnoissa -projekti (2007 2009) on opetusministeriön rahoittama yhteistyöhanke, jonka koordinaattoreina toimivat Kuopion ja Oulun yliopistot. Hankkeen tavoitteena on edistää opetussuunnitelmatyön ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien vakiintumista osaksi yliopistojen laatujärjestelmiä ja parantaa yliopisto-opiskelijan opiskelun edellytyksiä ohjauksella. Lisäksi hankkeen tavoitteena on tuottaa arviointitietoa tutkintouudistuksen toteutumisesta opetussuunnitelmatyön ja opiskelijalähtöisen opintojen ohjauksen näkökulmasta. Julkaisun kirjoittajat esittävät lämpimät kiitokset yliopisto-opiskelijoiden ohjaajille, koordinaattoreille ja kehittäjille, jotka osallistuivat kyselyyn ja tuottivat tärkeää tietoa hopskäytäntöjen nykytilasta Suomen yliopistoissa. Kirjoittajat kiittävät lämpimästi koko W5W 2 -hankkeen Kuopion yliopiston tiimiä, jonka jäsenet osallistuivat tämän julkaisun kirjoittamiseen ja kommentointiin. Tekijät toivovat, että julkaisu antaa ajattelemisen aiheita, herättää keskustelemaan yliopisto-opiskelijan ohjauksen merkityksestä ja ennen kaikkea auttaa ylläpitämään kehittämisen intoa hopskäytäntöjen haasteiden parissa. Kuopiossa toukokuussa 2009 Kirsi Laitinen, Elina Pekonen ja Säde Pirttimäki 6

SISÄLTÖ LUKIJALLE... 5 1 HOPSKARTOITUKSEN LÄHTÖKOHDAT... 9 2 KARTOITUKSEEN VASTANNEIDEN TAUSTATIEDOT... 13 3 YLIOPISTOJEN HOPSKÄYTÄNNÖT OPISKELIJAN TUKENA... 16 3.1 Hops ja ops toimivat perustana opinnoille... 16 3.2 Hops ja yliopisto-opiskelijan ydinprosessit... 19 3.3 Hopskartoitukseen vastanneiden näkemyksiä hopsprosessista... 22 3.4 Yhteenvetoa ja pohdintaa... 33 4 TUTKINTOUUDISTUKSEN YHTEYDESSÄ HENKILÖKOHTAISILLE OPINTOSUUNNITELMILLE JA SUUNNITTELUN OHJAUKSELLE ASETETUT TAVOITTEET SEKÄ NIIDEN TOTEUTUMISEN ARVIOINTIA... 37 4.1 Koulutuspaikat tehokkaaseen käyttöön hopsohjauksen tuella... 37 4.2 Hops opiskelijan yksilöllisenä suunnitelmana... 41 4.3 Hopskartoitukseen vastanneiden näkemyksiä hopseille ja suunnittelun ohjaukselle asetettujen tavoitteiden toteutuminen... 45 4.4 Hops yksilöllisten valintojen edistäjänä... 48 4.5 Yhteenvetoa ja pohdintaa... 54 5 HOPSIN OHJAAMINEN JA OHJAUSASIANTUNTIJUUS... 58 5.1 Hopsohjaajan valmiudet... 58 5.2 Hopsohjaajan työvälineet ohjausprosessissa... 64 5.3 Hopskartoitukseen vastanneiden näkemyksiä hopsohjaajan valmiudet ja niiden kehittäminen... 67 5.4 Yhteenvetoa ja pohdintaa... 82 6 HOPS OHJAUKSEN KULMAKIVENÄ... 86 6.1 Hopsohjausprosessin piirteitä... 86 6.2 Hopsien ohjaussuunnitelma... 88 6.3 Hopsohjausmuodot... 90 6.4 Hopskartoitukseen vastanneiden näkemyksiä hopsohjaajan rooli ja tehtävät... 94 6.5 Hopskartoitukseen vastanneiden näkemyksiä hopsohjaus prosessina.. 100 6.6 Yhteenvetoa ja pohdintaa... 104

7 HOPSKÄYTÄNNÖT JA LAATUTYÖ... 109 7.1 Hopskäytäntöjen arviointi ja hopsit osana laatutyötä... 109 7.2 Hopskartoitukseen vastanneiden näkemyksiä hopskäytännöt laatutyön osana... 116 7.3 Yhteenvetoa ja pohdintaa... 119 8 HOPSKÄYTÄNTÖJEN KEHITTÄMISHAASTEET... 121 8.1 Hopskäytäntöjen kehittämiskohteita aikaisemman tiedon pohjalta... 121 8.2 Hopskartoitukseen vastanneiden näkemyksiä hopskäytäntöjen keskeisimmät kehittämiskohteet... 125 8.3 Yhteenvetoa ja pohdintaa... 130 9 PÄÄTELMIÄ... 134 LÄHTEET... 137 LIITE 1 Kyselylomake... 145

1 HOPSKARTOITUKSEN LÄHTÖKOHDAT Tutkintouudistuksen suunnittelu käynnistyi 29 Euroopan maan opetusministerin antamasta Bolognan julistuksesta vuonna 1999. Tutkintouudistuksen tavoitteena on luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue vuoteen 2010 mennessä. Päämääränä on parantaa eurooppalaisten yliopistojen kilpailukykyä etenkin yhdysvaltalaisiin yliopistoihin nähden kiinnittämällä huomiota opintojen laatuun, suunnitteluun ja ohjaukseen. Uudistuksella tavoitellaan myös eri maiden tutkintojen kansainvälistä vertailtavuutta, suurempaa opiskelijoiden liikkuvuutta ja ulkomaisten opiskelijoiden rekrytointia, tutkintoaikojen lyhentämistä, opintojen keskeyttämisten vähentämistä ja uuden osaamisen tuottamista työelämän tarpeisiin sekä edistää koulutuspaikkojen tehokasta käyttöä. (ks. Opetusministeriö 2009.) Tutkintouudistusta valmisteleva opetusministeriön työryhmä ehdotti toimenpiteiksi opintotukijärjestelmän kehittämistä, tutkintovaatimuksen tarkistamista, yliopisto-opetuksen ja oppimisen kehittämisen asettamista strategiseksi tavoitteeksi sekä tutkintorakenteen, tilastoinnin ja opiskeluoikeuden määrittelyn selkeyttämistä. Lisäksi tutkintojärjestelmää tuli kehittää enemmän työelämän osaamistarpeita vastaavaksi, huomioida kansainvälinen kehitys ja tukea maisteriohjelmia monitieteisyyden edistämiseksi. (Opetusministeriö 2002.) Tutkintouudistuksen ensimmäisinä toimenpiteinä yliopistot toimittivat opetusministeriölle vuoden 2001 loppuun mennessä perustutkintojen ja opintojen kehittämisstrategiat. Yliopistot olivat strategioita laatiessaan kiinnittäneet huomiota muun muassa opintojen esteiden poistamiseen, opetuksen laadun kehittämiseen ja joustavien opintojen suunnittelu- ja seurantajärjestelmien luomiseen. Yliopistoja oli strategioita laatiessaan pyydetty paneutumaan erityisesti opetusjärjestelyiden kehittämiseen, opintojen ohjauksen tarpeen lisääntymiseen, opintojen mitoituksen tarkistamiseen sekä opetussuunnitelmien uudistamiseen. (Opetusministeriö 2002.) Suomessa valmistelutyö eteni opetusministeriön ohjeiden mukaisesti. Valmistelutyön tukena pidettiin vuosina 2003 2005 useita tutkinnonuudistusseminaareja, joissa käsiteltiin uudistamisen aikataulutusta ja keskeisiä teemoja, kuten Bolognan -prosessia, opintojen ohjausta, hopseja, ohjauksen arviointia, 9

opetussuunnitelmaviestintää, ydinainesanalyysiä ja opiskelijoiden työllistymistä. Valmistelutyön tukena toimi valtakunnallinen W5W hanke (vuosina 2004 2006), joka muun muassa tuotti materiaalia ja koulutti yliopistojen henkilökuntaa edellä mainituissa uudistuksen keskeisissä teemoissa. Suomalaiset yliopistotutkinnot uudistuivat syksyllä 2005 kaksiportaisen tutkintorakenteen mukaisiksi. Kandidaatin tutkinto suoritetaan ennen maisterin tutkintoa. Kaksiportainen tutkintorakenne muodostaa jatkumon ja kumuloituvan kokonaisuuden, joka pohjaa vahvaan tieteellisyyteen sekä alemmassa että ylemmässä korkeakoulututkinnossa. Kandidaatin tutkinnon suorittamisajaksi määriteltiin kolme vuotta (180 opintopistettä) ja maisterin tutkinnon suoritusajaksi kaksi vuotta (120 opintopistettä). Maisterin tutkinnon opintoaika rajattiin viisivuotiseksi, muutamia aloja (esimerkiksi psykologia) lukuun ottamatta. Vuonna 2005 tai sen jälkeen opintonsa aloittaneilla kandidaatin tutkinto on pakollinen, mutta heille on varattu opiskeluoikeus ylempään tutkintoon saakka. Opintojen mitoitus muuttui opintoviikoista opintopisteisiin, joka on yhtenäinen muiden Euroopan korkeakoulujen kanssa. Samalla opintosuoritusten arviointiasteikko muuttui koko valtakunnassa kolmiportaisesta viisiportaiseksi. (Opetusministeriö 2002.) Tutkinnonuudistuksen yhteydessä yliopistoissa uudistettiin myös tutkintojen sisältöä ja otettiin käyttöön opiskelijoiden henkilökohtaiset opintosuunnitelmat (hopsit) helpottamaan opiskelijoiden ohjausta ja tukemaan opinnoissa etenemistä. Henkilökohtaisen opintojen suunnittelun tarvetta lisäsi erityisesti kahden erillisen perustutkinnon käyttöönotto, valinnan mahdollisuuksien lisääntyminen ja mahdollisesti tutkintoon kuuluvien opintojen suorittaminen useammassa yliopistossa. Tutkinnonuudistuksen toimeenpanon tukemiseksi on käynnissä valtakunnallinen W5W 2 Osaajaksi akateemisissa tutkinnoissa -projekti (2007 2009). Projekti on opetusministeriön rahoittama yhteistyöhanke ja W5W -hankkeen jatkohanke. W5W 2 -hankkeen tavoitteena on edistää opetussuunnitelmatyön ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien vakiintumista osaksi yliopistojen laatujärjestelmiä ja parantaa opiskelijan opiskelun edellytyksiä ohjauksella. Hankkeessa tuotetaan perustoimintatason arviointitietoa ja edistetään kansainvälisen tason oppimisen arvioinnin menetelmiä sekä arvioidaan Bolognan prosessin toteutumista opetussuunnitelmatyön ja opiskelijalähtöisen opintojen ohjauksen näkökulmasta. 10

Ensimmäiset opiskelijat ovat jo valmistuneet uuden tutkintorakenteen ja hopskäytäntöjen siivittämänä. On aika arvioida, miten tutkintouudistus on edennyt ja miltä tilanne näyttää hopskäytäntöjen kehittämisen näkökulmasta. Ovatko asiat edenneet tutkintouudistuksen tavoitteiden mukaisesti? Ovatko henkilökohtaisille opintosuunnitelmille ja suunnittelun ohjaukselle asetetut tavoitteet toteutuneet onnistuneesti? Kuviossa 1 esitellään hopskartoituksen viitekehys. Tässä hopskartoituksessa hopskäytännöt sisältävät hopsprosessin, hopsin dokumenttina ja hopsin työvälineenä. Hopskäytännöille asetetaan tavoitteet, toteutetaan suunniteltu toiminta ja arvioidaan toimintaa. Opiskelijan henkilökohtaisen opintojen suunnittelun tukena on hopsohjaajien ohjaustyö eri muotoineen ja ohjaajan valmiuksineen. Hopsprosessissa opiskelijalla sekä ohjaajalla on käytössään muodoltaan ja sisällöltään erilaisia työvälineitä kuten erilaisia hopseja ja ohjauskeinoja. Hopskäytäntöjä kehitetään jatkuvasti ja hopskäytäntöjen yhteys laatujärjestelmään on hyvä olla läpinäkyvä. Henkilökohtainen opintojen suunnittelu voi edetä opintoperustaisen tai osaamisperustaisen hopsin mukaisesti. Opintoperustaiseen hopsiin kuuluvat opintovalintojen tekeminen, opintojen etenemisen seuraaminen suorituksina ja opintojen aikataluttaminen. Osaamisperustaisessa hopsissa taasen pohditaan opintoperustaisen hopsin lisäksi omaa asiantuntijaosaamisen kehittymistä suhteessa opetussuunnitelmaan ja työelämään (ks. Ansela & Haapaniemi 2006.) Kartoituksen viitekehyksen ohjaamana selvitimme hopsin parissa työskentelevien ohjaajien, kehittäjien ja koordinaattorien taustatietoja, näkemyksiä heillä käytössä olevan hopsin sisällöstä ja muodosta, hopsohjauksesta, arvioita hopsin vaikutuksista tutkintouudistuksen tavoitteisiin, sekä hopsprosessin arvioinnista ja yhteydestä laatujärjestelmään. 11

Kuvio 1. Hopskäytännöt Kartoitus toteutettiin sähköisenä kyselynä 22.4. 31.5.2008 lähettämällä se muun muassa Peda-forumin sähköpostituslistan ja yhteyshenkilölistan sekä w5w 2 -hankkeen postituslistan kautta. Saateviestissä kyselyä pyydettiin toimittamaan yliopistoissa mahdollisimman laajasti eteenpäin hopsin parissa työskenteleville henkilöille. Kyselylomake sisälsi pääasiassa strukturoituja kysymyksiä ja niitä täydentäviä avoimia kysymyksiä. Strukturoitujen kysymysten vastauksista laskettiin keskeiset tunnusluvut. Avoimet vastaukset analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysissä pyrittiin löytämään yhteisiä teemoja ja luokkia. Teknisestä virheestä johtuen kyselylomakkeen viimeisen kysymyksen vastaukset hopsin tulevaisuudesta eivät tallentuneet. 12

2 KARTOITUKSEEN VASTANNEIDEN TAUSTATIEDOT Hopskartoituksen kohderyhmänä olivat hopsin parissa työskentelevät ohjaajat, kehittäjät ja koordinaattorit. Vastauksia hopskartoitukseen saapui yhteensä 283 kappaletta, 18 eri yliopistosta (ks. taulukko 1). Vastausmäärää pidettiin hyvänä, vaikka vastaajien mahdollinen kohdejoukon suuruus ei ole tiedossa, josta johtuen virallista vastausprosenttia ei pystytä ilmoittamaan. Vastauksia tulkittaessa on huomioitava, että joistakin yliopistoista saapui vain muutamia vastauksia. Eniten vastauksia saapui Helsingin yliopistosta (20 %), Jyväskylän yliopistosta (15 %) ja Kuopion yliopistosta (13 %). Muutamista yliopistoista saapui vain yksi tai kaksi vastausta, kuten Helsingin kauppakorkeakoulusta, Kuvataideakatemiasta, Sibelius-Akatemiasta ja Turun kauppakorkeakoulusta. Taulukko 1. Vastaajat yliopistoittain (n=283) Tehtävänimikkeittäin tarkasteltuna suurin osa kyselyyn vastanneista (92) oli lehtoreita ja opettajia (33 %). Seuraavaksi eniten vastauksia saatiin tutkijoiden, tohtoreiden ja assistenttien muodostamasta ryhmästä (27 %) ja kolmanneksi eniten amanuensseilta, opintoneuvojilta, opetushoitajilta ja - koordinaattoreilta (17 %). Kolmen viimeisen ryhmän vastaukset olivat alle 10 prosentin, suurimpana joukkona suunnittelijat (9 %), muut toimihenkilöt (7 %) ja professorit (5 %). Loput vastaajista (2 %) ei ollut ilmoittanut omaa ammattinimikettään. 13

Taulukko 2. Vastaajat ammattinimikkeittäin (n=283) Vastaajat edustivat useita eri pääaineita ja koulutusohjelmia (ks. taulukko 2), joten samaan tai lähitieteenalaan kuuluvat oppiaineet yhdistettiin. Jaottelun pohjana käytettiin yliopistojen valintaoppaiden ryhmittelyä koulutusohjelmien ja pääaineiden sijoittamisesta eri tiedekuntiin. Luokittelun tuloksena saatiin kahdeksan tieteenalan ryhmittymää, joiden mukaan vastauksia tarkastellaan myöhemmin. Lääke- ja terveystieteisiin sisällytettiin liikuntatieteet, farmaseuttiset tieteet ja eläinlääketiede. Kauppa- ja taloustieteet -pääluokka sisältävää hallinto- ja oikeustieteet, humanistiset ja yhteiskuntatieteet -pääluokka sisältää myös teologian ja valtiotieteet. Pääluokka muut sisältää hallinnon ja avoimen yliopiston vastaajat. Mikäli pääaine, esimerkiksi psykologia, kuului yliopistosta riippuen eri tiedekuntaan, se sijoitettiin siihen tieteenalaan, mihin se vastaajan yliopistossa valintaoppaan mukaan kuului. Esimerkiksi Joensuun yliopiston psykologian laitoksen vastaajien vastaukset sijoitettiin pääluokan humanistiset ja yhteiskuntatieteet alle, koska psykologian oppiaine kuului yhteiskunta- ja aluetieteiden tiedekuntaan. Vastaavasti Helsingin yliopiston psykologian pääainetta edustavien vastaajien vastaukset sisällytettiin kasvatus- ja käyttäytymistieteisiin, sillä siellä psykologian oppiaine kuuluu käyttäytymistieteelliseen tiedekuntaan. Tieteenaloittain vastauksia saatiin eniten humanististen ja yhteiskuntatieteiden sekä matemaattis-luonnontieteiden aloilta (ks. taulukko 3). 14

Taulukko 3. Vastaajat tieteenaloittain (n=283) 15

3 YLIOPISTOJEN HOPSKÄYTÄNNÖT OPISKELIJAN TUKENA Hops pohjautuu opetussuunnitelmaan ja tutkinnon rakenteeseen, jotka kuvataan opinto-oppaassa. Hopsia käytetään asiantuntijuuden peilaamisen ja pohtimisen eräänä työvälineenä, joka auttaa näkemään opintojen yhteydet ja opinnot kokonaisuutena. Yliopistoilla on käytössä opiskelijan ohjaamisessa erimuotoisia hopseja ja erilaisia käytäntöjä, joita tässä luvussa tarkastellaan lähemmin. Aluksi avataan hopsin käsitettä, hopsin ja opetussuunnitelman (ops) välistä yhteyttä ja opiskelijan ydinprosesseja. Kartoituksen tuloksia käsittelevässä osiossa esitellään hopsohjaajien käsityksiä siitä, millaisia yliopisto-opiskelijan hopsit ovat sisällöltään ja muodoltaan sekä miten niitä laaditaan. 3.1 Hops ja ops toimivat perustana opinnoille Hops käsitteenä Henkilökohtaisen opintosuunnitelman (hops) käsitettä tarkastellaan tässä julkaisussa kolmesta näkökulmasta, joista ensimmäinen korostaa hopsia prosessina, toinen hopsia dokumenttina ja kolmas hopsia työvälineenä. Prosessinäkökulmasta tarkasteltuna hops tarkoittaa henkilökohtaista opintojensuunnittelua. Tämä sisältää opiskelun, oppimisen ja opetuksen sekä opetuksen järjestelyjä koskevan suunnitelman. Toinen näkökulma määrittelee hopsin asiakirjaksi, jonka avulla suunnitellaan kunkin opiskelijan opiskeluoikeuden mukaiset opinnot. Hopsit suunniteltiin tutkintouudistuksen näkökulmasta joustaviksi, jolloin niitä voidaan muuttaa yliopiston määräämällä tavalla. Näin ollen tutkintojen rakenteen sekä opetussuunnitelmien kehittäminen tukee osaltaan opintojen suunnittelua. Kolmanneksi hopsit toimivat työvälineenä opetussuunnitelmien tarkoituksenmukaisessa toteuttamisessa sekä opintojen toteutumisen seurannassa. Jos opiskelijan opinnot eivät etene suunnitellulla tavalla, voidaan etenemiseen kiinnittää huomioita ennen kuin tilanne muuttuu kriittiseksi. (vrt. Opetusministeriö 2002; Opetusministeriö 2003; Ansela, Haapaniemi & Pirttimäki 2005.) Hopsista on olemassa monia eri määritelmiä. Hopsin ja sen ohjauksen yhteydessä Annala (2007) puhuu mieluummin hopsin tulkinnasta kuin hopsin määrittelystä, sillä hänen mukaansa hopsia voidaan tarkastella usealta eri tasolta 16

ja näkökulmista, kuten mikro- ja makrotasolta, pedagogisten käytäntöjen tai linjausten pohjalta. Yksipuolinen yhden tai kahden tason tarkastelu tuottaa vastakkainasettelua, vaikka sen sijaan pohdinnassa tulisi huomioida yksilön ja yhteiskunnan tasot. Kun tulkintaa jatketaan, hopsia on mahdollista tarkastella seuraavien näkökulmien mukaan; luonne, tavoite tai ulottuvuus. Tarkastelu voi painottua rajattuun tai avoimeen hopsiin, staattiseen tai dynaamiseen hopsiin, oppimista, opiskelua tai uraa ja työelämään koskevaan hopsiin, tekniseen työvälineeseen ja dokumenttiin tai ihmisen kasvua ja kehittymistä koskevaan prosessiin. Eri tulkinnat sisältävät yhteneväisyyksiä esimerkiksi silloin kun jotakin hopsin osa-aluetta korostetaan toista enemmän. Tulkinnoissa katsotaan samaa asiaa eri toimijoiden näkökulmista ja opiskelijan hops todennäköisesti muokkaantuu opintojen aikana yhdestä hopsnäkemyksestä toiseen. Kortesojan (2005) mukaan hopsin rooli opintojen ohjauksessa nähdään usean eri toimijan näkökulmasta merkittävänä työvälineenä. Hopsin muodot Hops jaetaan rajatun, avoimen ja akateemisen hopsin muodoiksi. Rajattu hops merkitsee konkreettista suunnitelmaa opintojen etenemisestä, opintovalintojen tekemistä ja ajankäytön suunnittelemista. Se sisältää tutkinnon opintojaksot ja korvaavuudet. Rajatun hopsin toteutumisen tarkastelu merkitsee opintosuoritusten toteutumisen seurantaa. Rajatun hopsin mukaista opintojen suunnittelua voidaan kutsua myös opintoperustaiseksi hopsiksi. Opintojen suunnittelu nähdään hopstyöskentelyn ydinsisältönä, joka kiinnittyy tutkintojen rakenteisiin ja opetussuunnitelmiin. Rajatussa hopsissa opiskelija suhtautuu opintoihin suorituksina, ammatti-identiteetin ja akateemisen asiantuntijuuden pohdinnan jäädessä sivuun. (Ansela ym. 2005.) Rajatun hopsin mukaisessa etenemisessä ohjaustyö keskittyy sellaisille henkilöille, jotka tuntevat tutkintorakenteen ja opetussuunnitelman kokonaisuuden sekä pääja sivuainevalintojen perusteet. Usein ohjaus painottuukin opintoneuvontaan ja erilliseen uraohjaukseen. (Ansela & Haapaniemi 2006.) Avoin hops on ajattelutapa oppimiseen ja kehittymiseen, jolloin opiskelija tarkastelee aikaisempaa osaamistaan ja sen vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Omaa akateemista asiantuntijuutta ja sen kehittymistä pohditaan pitkin opiskelijan opintopolkua. (Ansela ym. 2005; Kallio & Kurhila 2000.) Avoin hops voi olla rajatun hopsin tavoin opiskelijan konkreettinen, opintojen suunnittelun työväline. Hopsin laatiminen nähdään prosessina, joka täydentyy opintojen edetessä korostaen opiskelijan ajattelutyön syventymistä. Avoimella hop- 17

silla nähdään olevan selkeä kytkentä opiskelijan ammatillisiin tulevaisuuden suunnitelmiin ja työelämän tarpeisiin. Tästä näkökulmasta hopsia voidaan luonnehtia asiantuntijuuden ja ammatillisen kasvun ja kehityksen välineeksi, joka edellyttää opiskelijalta oman tilanteen aktiivista havainnointia, arviointia ja reflektointia. (Annala 2007.) Akateeminen hops on luonteeltaan opiskelijan ja yliopiston välinen psykologinen tai kirjallinen sopimus, joka sisältää psykososiaalisen tuen eli huolenpitoa ja kannustamista. Sen tavoitteena on tukea opiskelijan sosiaalistumista yliopistoyhteisöön ja tukea opiskelijan akateemisen asiantuntijuuden kehittymistä. (Ansela ym. 2005.) Yksi avoimen hopsin muoto voi olla portfolio. Portfolio on työväline asiantuntijuuden kehittymiselle ja ammatilliselle kasvulle, jota on mahdollista lähteä laajentamaan hopsin pohjalta. Portfolio antaa tilaa sekä opiskeluun liittyvien asioiden pohtimiselle että niiden arkistoimiselle. Dokumentointi mahdollistaa asioihin palaamisen myöhemmin. Ropposen (2006) mukaan portfoliossa on mahdollista kuvata prosesseja, vuorovaikutusta ja työskentelymenetelmiä. Portfolion avulla opiskelija pystyy osoittamaan, kuinka hän ymmärtää oppimisprosessejaan ja opiskelumenetelmiään. Portfolio osana hopsia on käyttökelpoinen vaihtoehto muun muassa opiskelijan opintojen aikaiseen itsenäiseen arviointiin. Hopsin yhteys opetussuunnitelmaan Henkilökohtainen opintosuunnitelma perustuu aina olemassa olevaan opetussuunnitelmaan. Pedagogisesti korkeatasoinen opetussuunnitelma antaa opiskelijalle opintopolun kartan ja ennakoi myös mahdolliset etenemisen esteet. Opetussuunnitelman merkitys opiskelijan opintojen ja ohjauksen välineenä on suuri, jos opetussuunnitelmaviestinnässä asiat on esitetty havainnollisesti ja ymmärrettävästi. Opetussuunnitelmasta opiskelija löytää perustelut oppiaineen opiskelulle ja opintojaksojen suoritusjärjestykselle sekä tieteenalan hallinnan edellyttämälle osaamiselle ja oppimisen kumuloituvuudelle. Opetussuunnitelman onnistumisesta kertoo se, jos opiskelija löytää kysymyksiinsä vastaukset opinto-oppaasta ja ohjaajan vähemmän tarpeelliseksi. (Karjalainen 2003.) Tutkintouudistuksen tavoitteena oli, että opetussuunnitelma sisältää tietoa valmiuksista, joita edellytetään työelämään valmistuvilta opiskelijoilta. Hopsprosessissa tätä tietoa voidaan hyödyntää tuettaessa opiskelijaa tunnistamaan oma osaamisensa. Akateemiseksi asiantuntijaksi valmistuvan opiskelijan opintopolku muodostuu siis opiskelijan henkilökohtaisten tavoitteiden 18

ja opetussuunnitelman mahdollisuuksien vuorovaikutuksesta, jossa opiskelijaa tuetaan hopsohjauksen avulla. (Ansela, Haapaniemi & Pirttimäki 2005.) Opetussuunnitelmaan sisältyvät valinnat ja joustavan opiskelun mahdollisuudet antavat rajat yksilöllisen hopsin rakentamiselle (Annala 2007). Opiskelun, oppimisen ja hopsohjaamisen perusta luodaan opetussuunnitelmassa. Taitavasti laaditussa opetussuunnitelmassa on huomioitu opiskelun järjestämiseen ja suorittamiseen liittyvät asiat. Nämä tekijät vaikuttavat siihen, miten opiskelijat alkuvaiheessa sopeutuvat opiskelukulttuuriin ja miten he oppivat toimimaan tehokkaina oppijoina. (ks. Poikela 2003.) Virallinen opetussuunnitelma on ohjekirja, jonka avulla opiskelija valmistuu oikeilla ja laillisilla aineyhdistelmillä, mutta siinä ei ole tehty näkyväksi mitä niiden saavuttamiseksi on tehtävä. Virallinen opetussuunnitelma ei kuvaa opiskelijalle opiskelua prosessina. Opiskelua ja oppimista voidaan tarkastella opetetun ja opitun opetussuunnitelman avulla, joka kiinnittää virallista opetussuunnitelmaan paremmin huomiota opiskelussa ja ohjauksessa elettyyn ja koettuun todellisuuteen. Ne tuovat myös tietoa siitä, missä määrin opiskelijoilla on mahdollista luoda omia toimimisen tapoja vai ovatko he pelkästään toiminnan kohteita. (Korpiaho 2006.) Vuorisen ja Sampsonin (2000) mielestä opiskelijan on tärkeää tietää, miten suunniteltu, toteutettu ja toteutunut opetussuunnitelma ovat jäsentyneet ohjauksen näkökulmasta. Opiskelijoiden tulisi olla tietoisia, miten hops ja sen ohjaus tulevat esille kirjatussa opetussuunnitelmassa, miten hops toteutuu pedagogisen toiminnan tasolla sekä mitä hops ja ohjaus merkitsevät opiskelijalle kokemuksena ja tietona. 3.2 Hops ja yliopisto-opiskelijan ydinprosessit Henkilökohtaisen opintosuunnitelman ja ohjauksen avulla voidaan yliopisto-opiskelijaa tukea opiskelua sääntelevissä ydinprosesseissa opintopolun eri vaiheissa (ks. kuvio 2). Nämä ydinprosessit ovat opiskelijaprosessi, oppimisprosessi ja asiantuntijuuden kehittymisprosessi. Kukin ydinprosessi on keskeinen eri opintojen vaiheissa, ja ne ovat vuorovaikutuksessa keskenään. (Eerola & Vadén 2005.) Opintopolun alussa hopsiin sisältyvillä pohdinnoilla ja oppimistehtävillä voidaan tukea yliopisto-opiskelijan opiskelijaprosessia, kuten sosiaalistumista yliopisto-opiskelun vaatimiin työtapoihin ja opiskelijayhteisöön sekä 19

oman opiskelijaidentiteetin rakentamista yliopisto-opiskeluja varten (Eerola & Vadén 2005). Merkittävä tavoiteltava oppimiskokemus tässä vaiheessa on ajattelu- ja opiskelutapojen muutos (Korhonen 2007). Yliopistomaailmaan sisälle pääsemistä ja sosiaalistumista voidaan pitää opintojen etenemistä määräävinä tekijöinä. Opiskelijan tulisi sosiaalistua laitos- ja opiskelukulttuuriin sekä kyetä hahmottamaan itselleen ammatillinen identiteetti. Opiskelijan asiantuntijuuden kehittyminen alkaa opintojen alkuvaiheessa lisääntyen opintojen edetessä Sosiaalistuminen laitostasolla merkitsee oman tieteenalan toimintaperiaatteiden, sosiaalisten käytäntöjen sekä akateemisten taitojen omaksumista. (Rautiainen 2003.) Opintojen alku keskivaihe loppuvaihe Ajattelu- ja opiskelutapojen muutos Opiskelijaprosessi Oppimisprosessi Asiantuntijuuden kehittyminen Oman jutun löytäminen Opinnäyteprosessit Kosketuspinnat käytäntöön Kuvio 2. Yliopisto-opiskelijan ydinprosessit (Korhonen 2007; ks. Eerola & Vadén 2005) Akateemiseen vapauteen kuuluu opiskelijan kyky opiskella itsenäisesti, jotta hän pystyy tekemään itsenäisiä päätöksiä oppimisen tavoitteista ja oppimisprosessista. Opiskelijan pitää tiedostaa oma aktiivinen roolinsa oppimisensa vastuullisena toimijana ja subjektina. Opettajat nähdään oppimisen resursseina, mikä merkitsee opettajakeskeisyyden vähenemistä ja opiskelijakeskeisyyden lisääntymistä. Opiskelijan valmiutta itseohjautuvuuteen ei nähdä kuitenkaan opiskelijan henkilökohtaisena ominaisuutena, vaan ohjaajan tulee tukea opiskelijaa näiden valmiuksien kehittymisessä. (Poikela 2003.) Opintojen aloitta- 20

minen on haasteellista, koska opiskelijan on omaksuttava ja hallittava nopeasti monia uusia tietoja ja taitoja. Opiskelijaprosessia seuraa oppimisprosessi, jolloin opiskelija keskittyy opintosisältöihin, opintovalintoihin ja tulevaisuudennäkymiin omien intressien ja tavoitteiden suuntaamana. Oppimisprosessi on merkittävässä roolissa opintojen keskivaiheilla (Eerola & Vadén 2005). Oppimisprosessin eräs keskeinen elementti eli opiskelu jää tässä vaiheessa opintoja vähäiselle huomiolle. Opiskelijan vastuulla on ajatella, lukea, keskustella ja kirjoittaa. Oppimista ei tapahdu ilman opiskelijan sitoutunutta työtä. Tämän vaiheen haasteena on usein yliopisto-opiskelijan opintojen hahmottomuus ja päämäärättömyys. Hopsin avulla opiskelijaa voidaan tukea löytämään opintojen mielekkyys ja sitoutumaan asiantuntijaksi kasvamisen uralle. Lisäksi henkilökohtaisilla opintosuunnitelmilla on opintojen keskivaiheessa oma erityinen tehtävänsä, joka nähdään olevan opintojen keskivaiheen niin sanotun katvealueen paikkaaminen. Hopsin päivitystilanteessa opintojen keskivaiheessa voidaan ajankäytön näkökulmasta huomioida jo tulevat maisterivaiheen opinnot, jotta pro gradu -tutkielmalle jää riittävästi aikaa. (Korhonen 2007; Eriksson ja Mikkonen 2003.) Asiantuntijuuden kasvulle ja kehittymiselle luo pohjaa asioiden syvällinen oppiminen. Vastaavasti asiantuntijuuden kehittyminen suuntaa oppimista. Nämä prosessit voivat käydä keskenään dialogia, mikä edellyttää pitkäjänteistä työtä ja epävarmuuden sietokykyä. Asiantuntijuuden kehittymisprosessi painottuu opintojen loppuvaiheeseen, jolloin pohditaan akateemisia ja työelämävalmiuksia. Tämä näkyy tulevaisuuteen suuntautuvana itsensä kehittämisenä, ammatillisuuden pohtimisena ja opiskelijaroolista luopumisena. Akateemiseksi asiantuntijaksi kasvu on alkanut jo opintojen alussa, mutta se voimistuu opintojen edetessä. (Eerola & Vadén 2005.) Asiantuntijuuden kehittymiselle tuovat haasteensa myös työelämässä tapahtuneet muutokset, jotka ovat muuttaneet perinteisiä ammattien välisiä raja-aitoja. Tämän vuoksi asiantuntijuutta tarkastellaan eri valossa, eikä sitä määritellä pysyväksi yksilön tai ryhmän ominaisuudeksi. (Rautiainen 2003.) Asiantuntijuuden ja ammatillisen kasvun prosessiin liittyy oman kiinnostuksen kohteen löytäminen ja kontaktit yliopistoyhteisöön ja työelämään (Korhonen 2007). Viimeistään maisterivaiheen hopsissa tuleekin tarkastella myös mahdollisia jatko-opintoja sekä asiantuntijuuden ylläpitämisen ja sen jatkuvan kehittämisen suunnitelmia (Ansela ym. 2005). Tätä prosessia tu- 21

kee osaamis- tai kompetenssiperustainen hops, jossa pääpaino on opiskelijan osaamisen, akateemisen asiantuntijuuden kehittymisessä sosiaalisessa suhteessa akateemiseen yhteisöön. Opiskelija saa opetussuunnitelmassa kuvattujen kompetenssien ja osaamistavoitteiden avulla käsityksen siitä, millaista osaamista hän on saavuttanut. Opetussuunnitelmat heijastavat työelämässä tarvittavaa osaamista ja opiskelijaa pohtii hopsissa omaa ammatillista pätevyyttä suhteessa työelämän vaatimuksiin ja suunnittelee tulevaa työuraansa. (Ansela & Haapaniemi 2006.) Näin opiskelijan ammattikuva pääsee kehittymään ja opiskelija pystyy suunnittelemaan omaa sijoittumistaan erilaisiin työelämän asiantuntijatehtäviin. 3.3 Hopskartoitukseen vastanneiden näkemyksiä hopsprosessista Hopsin laatimisprosessi Vastausten mukaan hopsien tekeminen yliopistoissa yleistyi tutkintouudistuksen myötä, jolloin se tuli pakolliseksi. Hopsien tekeminen oli aloitettu pääosin vuosien 2003 2006 välillä. Tosin hopseja oli laadittu vapaaehtoisesti ja ohjausta annettu jo paljon aikaisemmin, 1990 -luvulta lähtien. Kyselyn avulla haluttiin selvittää hopsin yleisyyttä ja hopsin laatimisen käytäntöjä. Hopsohjaajien mukaan opiskelijoista 90 % laatii hopsin; kaksi kolmasosaa opiskelijoista tekee hopsin aina ja yksi neljäsosa tekee sen lähes aina. Loput vastaajat näkivät, että hopsin laatii vain puolet tai sitä vähäisempi opiskelijajoukko. Kattavimmin hopseja tehtiin kasvatus- ja käyttäytymistieteissä sekä lääke- ja terveystieteissä, joiden vastaajista 75 % oli sitä mieltä, että kaikki opiskelijat tekevät hopsin. Kyselyyn vastaajat kuvasivat, että opiskelija tekee hopsin itsenäisesti tai ohjaajan tukemana. Hops tarkoitti opiskelijan itsenäistä opintojen suunnittelua siten, että hän merkitsi tutkintorakenteen mukaiset opintojaksot aikatauluineen valmiiseen hopslomakepohjaan tai pelkästään aikataulut muutoin jo valmiiksi täytettyyn (pääaineen opintojaksot merkitty) opintosuunnitelmaan. Useimmiten hops kuitenkin tarkoitti opintojen suunnittelua ohjaajan tukemana. Opiskelijat saivat hopsin tekemiseen tukea: 22

henkilökohtaisista ohjauskeskusteluista, perehdytysluennoista, hops opintojaksoista, hopsin työstämisestä osana peruskurssia tai verkkokurssia, mentoroinnista, pienryhmäohjauksesta ja erilaisten opintopolkumallien esittelystä. Vastaajat näkivät hopsin opiskelijan ohjauksen perusrungoksi. Hopsin myötä opiskelijan opintojen ohjauksen ja tuen erityisesti opiskelijan ohjauskeskustelujen määrä oli lisääntynyt. Vastaajat tosin korostivat, että samalla ohjauksen laatu oli parantunut. Vastauksissa oli eroteltavissa neljä eri vastausvaihtoehtoa koskien hopsin laatimista 1) hopsia ei tehdä koskaan 2) hops tehdään vain opintojen alussa, jolloin hyväksytetään ohjaajalla 3) hopsia työstetään säännöllisesti koko opintojen ajan tai 4) hops tarkistetaan normaalista poikkeavissa tilanteissa erityisesti silloin, kun opiskelija palaa äitiyslomalta tai armeijasta (ks. kuvio 3). Kuvio 3. Milloin hops tehdään 23

Useimmissa vastauksissa tuli esille, että hops tarkoitti opintojen suunnittelua koko opintojen aikana. Henkilökohtaista opintosuunnitelmaa työstetään vähintään kolme kertaa opintojen aikana; kaksi kertaa kandivaiheessa eli useimmiten opintojen alussa, lähinnä ensimmäisen vuoden keväällä ja kandiseminaarin yhteydessä eli yleensä kolmannen opiskeluvuoden aikana. Kolmannen kerran hopsia työstetään maisterivaiheen opintojen alussa. Opintosuunnitelman työstäminen tarkoitti opintosuoritusten ja aikataulujen tarkistamista sekä avoimen hopsin mukaista työskentelyä. Jokainen uuden tutkinnon mukaan opiskeleva tekee hopsin, sen teko on jaettu osiin. Perusopinnot on suunniteltava aloitusvuonna, kandivaihe toisen vuoden aikana ja di-vaihe 3-4 vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta. Hops on sopimus opiskelijan ja yliopiston välillä, joka kertoo mitä hän saa opiskella. Muutokset ovat mahdollisia hopsin hyväksymisen jälkeenkin, mutta se tulee hyväksyttää uudestaan. Kysyttäessä hopsin laatimiseen liittyviä asioita väittämin, suurin osa, eli 90 % vastaajista oli sitä mieltä, että hops on jatkuvasti täydentyvä dokumentti, jota voi muuttaa opintojen edetessä. Lisäksi kaksi kolmasosaa vastaajista koki, että hops on opintojen edistymisen seurantaa. Suurimman osan (83 %) mielestä hops oli painottunut opiskelun alkuun laadittavaksi dokumentiksi. Muutamien vastaajien mukaan hops tarkoitti toteutumatonta mahdollisuutta, jota ei aina hyödynnetä tai sitä, että rajattu hops tehdään vain opintojen alussa ja hyväksytetään ohjaajalla. Joskus se jopa täysin unohdetaan tämän jälkeen kokonaan, herran haltuun, kuten yksi vastaaja kuvasi. Hops on koko opintojen ajalle tehtävä virallinen asiapaperi, jonka allekirjoittavat laitoksen edustaja ja opiskelija. Hopsia on mahdollista päivittää, jonka jälkeen se hyväksytetään ja allekirjoitetaan uudelleen. Hopsia täydennettiin ja tarkastettiin myös silloin, jos opiskelija oli ollut äitiyslomalla tai armeijassa tai opinnot eivät muuten edenneet suunnitellusti. Osa vastaajista kuvasi myös, että hops tehdään vain erityistilanteissa: Hops tehdään vain erityistilanteessa, esimerkiksi mikäli opiskelija vaihtaa pääainetta tai opinnot poikkeavat suunnittelusta ohjelmasta (lapsen syntymä, armeija, kv-vaihto) tai ei ole edennyt opinnoissaan muuten suunnitellusti. 24

Hopsin muodot ja sisältö Hops oli vastaajista 68 prosentin mukaan kirjallinen ja paperinen opintosuunnitelma. (ks. taulukko 4) Vastaajista puolet (50 %) näki hopsin olevan sähköinen työkalu. Sähköisenä työkaluna hopsin näkivät useimmin Tampereen teknillisen yliopiston ja Joensuun yliopiston vastaajat, jotka olivat väittämän kanssa samaa mieltä melkein 100 prosenttisesti. Taulukko 4. Hopsin muodot ja mahdollisuudet opintojen suunnittelussa (n=283) Kun hopsia tarkastellaan dokumenttina, se nähdään toisaalta kirjallisena sopimuksena, joka allekirjoitetaan ja toisaalta sitä pidetään vapaamuotoisena opintosuunnitelmana. Kirjallisena sopimuksena hopsia piti 42 % vastaajista ja vapaamuotoisena opintosuunnitelmana 46 % vastaajista. Muutama vastaaja kommentoi, että sähköisessä muodossa olevaa hopsia ei allekirjoiteta. Jokaisella opiskelijalla on yksi virallinen hops - ja koska se on kokonaan sähköisessä muodossa, niin sitä ei kai voi kutsua allekirjoitetuksi, mutta hopsia vaaditaan ja se hyväksytään tiedekuntatasolla kerran vuodessa. Ohjaajia pyydettiin ottamaan kantaa väittämään, jossa tiedusteltiin, että hops on olemassa olevien mahdollisuuksien hahmottamisen työkalu. Vastaajista suurin osa (87 %) oli väittämän kanssa samaa mieltä (ks. taulukko 4). 25

Rajattu hops Osa vastaajista kuvasi hopsia rajatun hopsin tyyppiseksi dokumentiksi. Hopsohjaajien mukaan hops on lukujärjestys tai suunnitelma, johon on kirjattu tutkintorakenteen mukaiset pakolliset ja valinnaiset opintojaksot, sivuainevalinnat ja suunnitellut suoritusajankohdat. Lisäksi hopsissa kuvataan korvaavuudet, mikäli opiskelijalla oli jo olemassa aikaisempia opintoja. Rajatusta hopsista käytettiin myös nimeä runkohops, joka tulee tutkintorakenteen kuvaamisesta. Rajatun hopsin mukainen opintosuunnitelma palautetaan ohjaajalle ja sitä tarkistetaan ajoittain. Henkilökohtainen opintosuunnitelma, joka tehdään tietyn lomakkeen mukaisesti. Sen täyttämiseen saa ohjausta sekä oppiaineen opettajilta, hallintohenkilökunnalta ja tiedekunnalta. Hops palautetaan keskustelujen jälkeen tiedekuntaan. Rajatun hopsin mukaista näkemystä hopsista tuki se, että hieman yli puolet vastaajista koki, että hops on tekninen apuväline lukujärjestys. Kolmasosa vastaajista oli väittämän kanssa eri mieltä. Tieteenaloista väittämän kanssa eniten samaa mieltä olivat teknillisten tieteiden vastaajista (74 %) ja matemaattis-luonnontieteen vastaajista (64 %). Hops koettiin myös sisällöltään tarkasti strukturoiduksi opintosuunnitelmaksi, sillä reilu kaksi kolmasosaa vastaajista oli väittämän kanssa samaa tai lähes samaa mieltä. Tieteenaloista tämän väittämän kanssa eniten samaa mieltä olivat teknillisten tieteiden edustajat (90 %). Rajattu hops nähtiin vahvasti myös opiskelijan ajankäytön suunnitelmana, tätä mieltä oli 89 % vastaajista. Avoin hops ja avoimen hopsin laajeneminen portfolioksi Hops tarkoitti vastaajien mielestä opintosuunnitelmaa, joka laajeni rajatusta hopsista avoimeen hopsiin. Avoin hops kuvattiin vapaamuotoiseksi suunnitelmaksi, jossa opiskelija pohtii seuraavia asioita erillisissä pohdintatehtävissä, esseissä, oppimispäiväkirjassa ja ohjaajan kanssa keskustellen: 26

omat tavoitteet, elämäntilanne, oma osaaminen, vahvuudet ja kehittämisalueet, opiskelutaidot, tiedeyhteisöön integroituminen, kansainvälistymissuunnitelmat, harjoittelusuunnitelmat, oma ura ja tulevaisuuden suunnitelmat. Vastausten mukaan avoimen hopsin edellä mainittuja osia ei välttämättä aina palautettu ohjaajalle, vaan ne saattoivat jäädä vain opiskelijalle itselleen. Hops on excel-pohjaan tehtävä aikataulutus suoritettavista opintojaksoista. Lisäksi laitoksellamme tehdään ns. avoin hops, johon sisältyy opiskelijan hopsessee (tehdään opintojen varrella) sekä keskustelut kandi- ja graduohjaajien kanssa. Hops on työkalu opintojen suunnitteluun. Sen tavoitteena on auttaa opiskelijaa suunnittelemaan ja jäsentämään opiskeluaan ja oppimistaan sekä löytämään kiinnostuksen kohteita ja niitä osaamisalueita, jotka vaativat kehittämistä. Hopstyöskentely on koko tutkinnon jatkuva prosessi ja se on jaoteltu ensimmäisen vuoden (2 op), keskivaiheen (1 op) ja maisterivaiheen opintoihin (1 op). Hopsiin ei kirjata pelkästään opintosuunnitelmaa aikatauluineen vaan kuhunkin Hops -opintojaksoon sisältyy myös kirjallisia pohdintatehtäviä, jotka voivat sisältää esimerkiksi oppimistavoitteiden määrittelyä, itsearviointia ja urasuunnittelua. Hops tarkoitti joidenkin vastaajien mielestä myös avoimen hopsin laajentamista portfolioksi, varsinkin opintojen loppuvaiheessa. Tätä kysyttiin myös väittämän avulla. Vastaukset hajaantuivat siten, että 40 % vastaajista oli sitä mieltä, että hops on portfoliotyöskentelyn kaltaista työskentelyä ja yli puolet vastaajista (51 %) oli väittämän kanssa eri mieltä tai lähes eri mieltä. Hopsia ei nähty portfolionkaltaisena työskentelynä teknisillä tieteenaloilla. 27

Hops opintojen tukena Hopsien ohjaajilta kysyttiin väittämien muodossa muutamista akateemisen hopsin piirteistä, kuten hopsista psykologisena sopimuksena sekä psykososiaalisen tuen välineenä (ks. taulukko 5). Vastaajista noin kolme neljäsosaa oli samaa mieltä väittämän kanssa siitä, että hops on psykologinen sopimus, joka edellyttää vastuun kantamista ja opiskeluun sitoutumista. Toisessa väittämässä haluttiin vastaajilta tietoa hopsista psykososiaalisen tuen välineenä, ja vastaajista noin kolme neljäsosaa oli väittämän kanssa samaa tai lähes samaa mieltä. Vain vajaa viidesosa vastaajista ei pitänyt hopsia psykososiaalisen tuen välineenä. Hopsin merkitystä opintoihin integroitumisessa, omien tavoitteiden pohtimisessa ja akateemisten taitojen omaksumisessa kysyttiin muutaman väittämien avulla (ks. taulukko 5). Vastaajista vajaat kolme neljäsosaa näki hopsin integroivan opiskelijoita yliopistoyhteisöön, viidesosa vastaajista oli väittämän kanssa eri mieltä. Hopsin nähtiin olevan omien tavoitteiden pohdintaa, sillä 85 % oli väittämän kanssa samaa mieltä. Noin kaksi kolmasosaa vastaajista koki hopsin olevan myös yleisten akateemisten taitojen omaksumista, tosin väittämän kanssa eri mieltä oli reilu kolmasosa vastaajista. Hopsin sisältöä kysyttiin muutamalla väittämällä (ks. taulukko 5). Vastaajista 68 % oli sitä mieltä, että hops on oppimisprosessin suunnittelua. Tähän väittämään eniten eriäviä mielipiteitä tuli teknillisten ja matemaattis-luonnontieteellisten tieteenalojen puolelta. Hopsin koettiin olevan myös elämänsuunnitelma, jossa pohditaan miten sovittaa yhteen opiskelu ja muu elämä Vastaajista kaksi kolmasosaa oli väittämän kanssa samaa mieltä. 28

Taulukko 5. Hops tavoitteiden, opintojen ja elämänsuunnittelussa (n=283) Hops ja asiantuntijuuden kehittyminen Hopsohjaajilta kysyttiin väittämien avulla heidän näkemyksiään hopsista akateemisten ja ammatillisten valmiuksien edistäjänä sekä uuden osaamisen tuottajana (ks. taulukko 6). Vastaajista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että hops on akateemiseksi asiantuntijaksi kehittymisen suunnittelua (ks. taulukko 6). Vastaajista kaksi kolmasosaa oli sitä mieltä, että hops on ammatillisen kehittymisen suunnittelua ohjaajan kanssa. Vastaajista hieman yli puolet koki, että hops on itsenäistä pohdintaa ammatti-identiteetin kehittymisestä. Huomioimisen arvoista on, että kolmen edellä mainitun väittämän kanssa vastaajista kolmasosa oli kuitenkin 29

eri mieltä. Vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa, oliko hops edistänyt osaamisen tuottamista työelämän tarpeisiin. Vain neljäsosa vastaajista oli väittämän kanssa samaa tai lähes samaa mieltä. Vastaajista 37 % ei osannut sanoa kantaansa väittämään ja saman verran vastaajia oli väittämän kanssa eri mieltä. Taulukko 6. Hops akateemisten ja ammatillisten valmiuksien edistäjänä (n=283) Hopsin ja opetussuunnitelman yhteys Kyselylomakkeessa opetussuunnitelman (opsin) ja hopsin välistä yhteyttä tiedusteltiin muutamalla eri kysymyksellä ja väittämällä. Ensimmäisellä kysymyksellä haettiin vastausta siihen, onko hops kirjattu opetussuunnitelmaan. Vastausten (ks. kuvio 4) mukaan 81 % yliopistojen vastaajista ilmoitti hopsien olevan opetussuunnitelmassa. Tähän väittämään vastasi ei 6 % vastaajista. Kantaansa ei osannut ilmoittaa kymmenesosa vastaajista. 30

Kuvio 4. Onko hops kirjattu opetussuunnitelmaan? (n=283) Kun vastauksia analysoitiin yliopistoittain, niin huomattavissa oli eroavaisuuksia eri yliopistojen kesken. Kuvataideakatemian, Helsingin yliopiston ja Lapin yliopiston edustajista yli 90 % vastasi, että hops on kirjattu opetussuunnitelmaan. Vastaavasti Tampereen teknillisellä yliopiston kyselyyn osallistuneista vain 37 % vastasi hopsin olevan kirjattu opetussuunnitelmaan. Tarkasteltaessa vastauksia tehtävänimikkeiden mukaisesti, oli nähtävissä, että tehtävänimikkeiden mukaan kaikki ryhmät olivat vähintään 75 %:sti sitä mieltä, että hops oli kirjattu opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelman ja hopsin yhteyttä tiedusteltiin väittämän avulla, jossa hops nähtiin dokumenttina, jonka pohja on opetussuunnitelmassa. Suurin osa, eli 91 % vastaajista, oli samaa tai lähes samaa mieltä väittämän kanssa. Hopsien ohjaajilta kysyttiin myös sitä, miten hopsit ja opetussuunnitelmat ovat yhteydessä toisiinsa. Vastausten mukaan opsin ja hopsin välillä on selkeä yhteys, sillä opetussuunnitelma sisältää koulutusohjelman tutkintorakenteen ja aikataulutuksen. Opetussuunnitelman nähtiin toimivan runkona henkilökohtaisesti laadittavalle hopsille, ja erityisesti aikataulusuunnitelmien osalta hopslomakkeen koettiin olevan yhteydessä opetussuunnitelmaan. Vastausten mukaan hopsin tekemisessä hyödynnettiin konkreettisesti opetussuunnitelmaa. 31

Opetussuunnitelman ja hopsin yhteys oli varmistettu yleensä laitoksella. Opsin pohjalta oli laadittu valmis hopslomake, joka toimii pohjana opiskelijan laatimalle suunnitelmalle. Tämä vaihtoehto nähtiin turvalliseksi, sillä yhteys opsiin oli varmistettu jo lomaketta laadittaessa. Vastausten mukaan muutamissa yliopistoissa varmistettiin ja testattiin hopsin laatimisen yhteydessä se, että opiskelija oli ymmärtänyt opsin oikein. Tässä esimerkkitapauksessa opiskelija laatii opetussuunnitelman pohjalta henkilökohtaisen ehopsin, joka sisältää omat valinnat ja opintojen aikataulutuksen koko opiskeluajalle. Toisessa esimerkissä opsin ja hopsin välistä yhteyttä oli vahvistettu siten, että jo hopslomakepohjassa oli huomioitu opetussuunnitelman sisällöt ja tutkinnon vaiheet. Vastauksissa tuli esille esimerkkejä opsin ja hopsin yhteyksistä: a. Opetussuunnitelmaan on sisällytetty opintojen suunnitteluun liittyvä opintojakso, joka kaikkien tulee käydä. Vasta tämän johdantokurssin jälkeen opiskelijat laativat varsinainen hops -suunnitelman. Näin opiskelija on joutunut perehtymään opetuksen välityksellä tutkintorakenteen sisältöön. b. Opetussuunnitelmaan on kirjattu ajankohdat eli hopsin tarkistuspisteet, jolloin opiskelijoiden on palautettava ja päivitettävä hopsit tutkintorakenteen tarkistamista varten. Opiskelija pysyy ajan tasalla siitä, että opinnot etenevät hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti. c. Ohjaajat keräävät hopsin ja hopskeskustelujen avulla palautetta opiskelusta, yksittäisistä opintojaksoista ja hyödyntävät niitä tutkintojen kehittämistoiminnassa. Toimivassa ops-yhteydessä hops kiteyttää opetussuunnitelman ja opetussuunnitelma asettaa raamit ja sanelee reunaehdot. Reunaehtojen toivottiin kuitenkin olevan suhteellisen väljät, jotta opiskelijan henkilökohtainen ammatillinen kasvu mahdollistuisi. Hops tehdään opetusohjelmaan perustuvan opetusohjelman mukaisen tutkintorakenteen perusteella. Meillä on kaikkea opintosuunnittelua ja opiskelusuunnittelua kattava sähköinen järjestelmä. Joten ne kuuluvat yhteen ja ovat osaa samaa projektia. 32

3.4 Yhteenvetoa ja pohdintaa Tutkintouudistuksen yhteydessä tavoitteena oli ottaa käyttöön hopsit opiskelijan opintojen suunnittelun tueksi (ks. Opetusministeriö 2002; Opetusministeriö 2003). Tämä näyttää toteutuneen, sillä tulosten mukaan lähes kaikki yliopiston opiskelijat tekevät tällä hetkellä hopsit joko itsenäisesti tai ohjaajan tukemana. Opiskelijat saavat tukea henkilökohtaisen ohjauskeskustelun lisäksi perehdytysluennoista, hops-opintojaksoista, hopsin työstämisestä osana peruskurssia tai verkkokurssia, mentoroinnista, pienryhmäohjauksesta ja erilaisten opintopolkumallien esittelystä. Vastausten mukaan opiskelijoiden ohjauksen ja tuen määrä, erityisesti ohjauskeskustelujen määrä oli lisääntynyt, mutta myös ohjauksen laatu oli parantunut. Ohjauksen määrän ja tuen lisääntyminen merkitsee Mikkosen, Erikssonin & Jyryn (2003) mukaan sitä, että opiskelijat eivät kenties enää turvaudu ohjauspalveluihin vain silloin, kun he kohtaavat ongelmia, vaan myös silloin kun he haluavat tutkia vaihtoehtoja ja suunnitella sen pohjalta vaihtoehtoisia opintopolkuja. Edellä mainittujen kirjoittajien mukaan opiskelijoiden halu suunnitella omannäköisiä ja yksilöllisiä valintoja sisältäviä opintopolkuja on lisääntynyt. Ohjauksen määrän lisääntyminen ilmentää myös ohjaustoiminnan laatua. Laatuna nähdään myös se, että opiskelija osaa hakea ohjausta oikealta ohjaustaholta ja saa tarvitsemaansa ohjausta, joka samalla tukee opiskelijan osaamisen kehittymistä. (ks. Aremo ym. 2006.) Vastausten mukaan käytössä olevat hopsit olivat suurimmaksi osaksi rajatun hopsin mukaisia. Hops määriteltiin lukujärjestykseksi tai suunnitelmaksi, johon on kirjattu tutkintorakenteen mukaiset opintojaksot ja sisällytetty mahdolliset korvaavuudet. Tulkinta korostaa hopsia dokumenttina, joka palautetaan ohjaajalle. Vaikka rajattu hops nimensä mukaisesti kattaa vain tiedot tutkintoon kuuluvista opintojaksoista, niin tälle työvälineelle on asetettu paljon odotuksia. Tämä käy ilmi Anselan (2006) tekemässä selvityksessä, jossa kartoitettiin makro- ja mikrotason toimijoiden odotuksia hopsista. Vastaajat kokivat, että hopsista on hyötyä silloin, kun sitä käytetään rajatun hopsin mukaisena työvälineenä. Vastaajat pitivät hopsia opiskelijan omana suunnitelmana, jossa on tiedot opintojen etenemisestä ja ajankäytöstä. Opiskelijan nähtiin myös sitoutuvan opintoihin ja suorittavan ne tehokkaammin, kun hän on laatinut rajatun hopsin mukaisen suunnitelman. 33