Teksti: ARJA SÄÄKSLAHTI, ANNE SOINI, ANETTE MEHTÄLÄ, ARTO LAUKKANEN, SUSANNA IIVONEN Liikunnallisen lapsuuden askelmerkit asetetaan jo päiväkoti-iässä Meidän on luovuttava siitä harhakuvitelmasta, jonka mukaan lapset liikkuvat aina. Mielikuva ei enää pidä paikkaansa millään mittarilla arvioituna. Kaikki kolmevuotiaatkaan eivät liiku riittävästi normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Lapsi alkaa urautua liikunnalliseen elämäntapaan jo varhain. Siksi ei ole yhdentekevää, miten paljon fyysistä aktiivisuutta alle koulu-ikäisten arkeen kuuluu. Liikunta & tiede 50 2 3 / 2013 27
Vuonna 2005 suomalainen asiantuntijaryhmä julkaisi kansalliset Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Niiden mukaan alle kouluikäisten lasten tulisi liikkua joka päivä vähintään kaksi tuntia reippaasti. Tämän määrän nähtiin turvaavan lasten normaalin kokonaisvaltaisen kasvun ja kehityksen (Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005). Tässä tutkimuskoosteessa tarkastellaan nuorimpien lasten liikkumista suomalaisten tutkimusprojektien tulosten valossa. Merkityksellinen kolmen vuoden ikä Kolmen vuoden ikä näyttäisi olevan merkittävä varhaislapsuuden ajankohta, jolloin yksilölle tyypillinen tapa olla ja elää alkaa asettua uomiinsa. Tätä johtopäätöstä tukee myös kotimainen pitkittäistutkimus, jonka mukaan fyysisen aktiivisuuden ns. tracking -ilmiö alkaa kolmen vuoden iässä (Yang 1997). Suomalaisilla varhaiskasvatusikäisillä lapsilla tehtyjen tutkimusten mukaan ulkoleikit ovat lasten yleisin fyysistä aktiivisuutta kuvaava toiminto (Sääkslahti 2005; Nupponen ym. 2010). Ulkoleikit ovat vauhdikkaampia ja fyysisesti kuormittavampia kuin sisäleikit ja niissä käytetään monipuolisemmin erilaisia motorisia taitoja (Sääkslahti 2005; Nupponen ym. 2010). Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen Lasten terveysseurantatutkimuksen (LATE) mukaan ulkoleikin määrällä mitattuna 88 prosenttia kolmevuotiaista täyttää päivittäisen suositellun minimimäärän (Mäki ym. 2010). Tähän tulokseen tulee kuitenkin suhtautua varauksella, sillä lasten fyysisen aktiivisuuden määrittämisessä mittausmenetelmällä näyttää olevan erityisen suuri merkitys. LATE-tutkimuksessa saatu tulos perustuu lasten vanhemmille tehtyyn kyselyyn, jossa on kysytty heidän lapsensa päivittäisen ulkoilun määrää. Vanhempien käsityksen perusteella vain 12 prosenttia kolmevuotiasta ei täytä suositeltua fyysisen aktiivisuuden määrää. (Mäki ym. 2010.) Laps Suomen -tutkimushankkeessa mittausmenetelmänä oli lapsen vanhempien täyttämä ajankäyttöpäiväkirja. Sen perusteella 40 prosenttia kolmevuotiaista liikkui arkisin vähintään kaksi tuntia päivässä ja viikonloppuisin 50 prosenttia (Nupponen 2010). Soini ym. (2012) käyttivät tutkimuksessaan objek tiivista, kiihtyvyyteen reagoivaa mittaria, ja tulos näytti aivan toisenlaiselta: kukaan tutkimukseen osallistuvista kolmevuotiaista ei täyttänyt päivittäistä fyysisen aktiivisuuden minimimäärää. Näistä tuloksista voidaan päätellä, että meidän aikuisten on viimeistään nyt luovuttava siitä harhakuvitelmasta, jonka mukaan lapset liikkuvat aina. Millään mittarilla arvioituna se mielikuva ei enää pidä paikkaansa. Tuloksia tarkasteltaessa on oltava selvillä monista tekijöistä Edellä esitetyt mittausmenetelmään liittyvät rajoitukset on tärkeää pitää mielessä kaikkia tutkimustuloksia tulkitessa. Tulosten tulkinnan kannalta on erittäin tärkeää olla selvillä, tarkastellaanko koko päivän kokonaisaktiivisuutta, miten erilaiset intensiteettitasot on määritelty, kuvataanko tuloksia arkipäivien, viikonlopun tai mahdollisesti molempien osalta, sekä minä vuodenaikana aineistonkeruu on tehty. Esimerkiksi, fyysisen aktiivisuuden intensiteetin raja-arvot vaikuttavat merkitsevästi kiihtyvyysmittareiden aktiivisuusaikoihin (Cliff ym. 2009), ja toisaalta kyselymittauksissa vanhemmilla on tapana yliarvioida omaa tai lapsensa fyysistä aktiivisuutta (Tammelin 2009). Hyvin usein liikunta-aktiivisuutta kuvataan myös liikuntaharrastusten määrällä tai niiden useudella. Ne eivät kuitenkaan ole alle kouluikäisten lasten fyysisen aktiivisuuden kuvaajina päte viä. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat merkittävästi tuloksiin ja erityisesti tulosten tulkintaan. Kaikki kolmivuotiaat eivät liiku riittävästi Ennakko-oletuksista huolimatta tutkimustulokset ovat osoittaneet, että kaikki kolmevuotiaat eivät liiku riittävästi normaalin kasvun ja kehityksen turvaamiseksi. Objektiiviset mittaukset ovat osoittaneet, että kolmevuotiaiden tyttöjen ja poikien liikkuminen olisi samanlaista ja, että arki- ja viikonlopun päivät eivät eroaisi toisistaan (Soini ym. 2012). Havainnointiin perustuvat tutkimustulokset kuitenkin raportoivat niin sukupuolieroista kuin arki- ja viikonlopun päivien eroista. Tämä tulosten eroavaisuus näyttäisi siis johtuvan fyysisen aktiivisuuden muotoon ja sisältöön liittyvillä eroilla, joita kiihtyvyyteen perustuvat mittarit eivät osaa tunnistaa. Havainnointitutkimusten perusteella jo kolmevuotiaina poikien fyysinen aktiivisuus on tyttöjä kuormittavampaa (Sääkslahti 2005; Nupponen ym. 2010;). Arki- ja viikonlopunpäivien fyysisen aktiivisuuden määristä tulokset ovat hyvin ristiriitaisia. Tulosten ristiriitaisuus johtunee erilaisista mittareista ja tiedonkeruun ajankohtaan sattuneista vuodenaikaeroista. Suomessa 69 prosenttia lapsista on arkisin päivähoidossa kodin ulkopuolella (OECD 2008). Havainnointiin perustuvissa tutkimuksissa suurin osa päiväkotipäivästä on fyysisesti passiivista toimintaa, sillä 59 prosenttia ajasta vietetään istuen tai seisten (Paakkinen 2011). Päiväkotipäivän aikana ulkoilua on keskimäärin 70 minuuttia ja sisäleikkejä on 60 minuuttia (Heininen & Myyry 2008). Fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta on huomattavaa, että lasten vapaa leikki on ohjattuja leikkejä kuormittavampaa (Paakkinen 2011). Ohjatusta toiminnasta 76 prosenttia on intensiteetiltään erittäin kevyttä fyysistä aktiivisuutta, eikä siinä ole suku puolten välillä eroja (Paakkinen 2011). Päiväkotien henkilökunnan rooli on ohjatun ja vapaan toiminnan järjestämisessä tärkeää. Fyysisen aktiivisuuden intensiteetin on nimittäin todettu olevan korkeampaa silloin, kuin aikuinen kannustaa ja rohkaisee lasta aktiivisuuteen. Tästä riippumatta 90 prosenttia havainnoinneista ei sisällä minkäänlaista henkilökunnan kannustusta lasten aktiivisuuden lisäämiseksi (Paakkinen 2011). 28 Liikunta & tiede 50 2 3 / 2013
KUVIO 1. Kiihtyvyysmittarilla mitatun vähintään kohtuukuormitteisen fyysisen aktiivisuuden määrän muutokset suomalaisilla lapsilla. Vapaapäivinä kotona ja viikonloppuisin lasten yleisin fyysisen aktiivisuuden muoto on ulkoleikit. Sitä on keskimäärin 70 minuuttia päivässä (Heininen & Myyry 2008). Nykyisin Suomessa lapset oppivat harrastamaan jo varhain, sillä kaikista kolmevuotiaista harrastuksiin osallistuu kerran viikossa 25 prosenttia ja kahdesta kolmeen kertaa viikossa jopa 12 prosenttia (Mäki ym. 2010). Lapsen kasvaessa yksilöiden väliset erot lisääntyvät Ikävuosien kolmesta kuuteen välillä lasten fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärä lisääntyy. Samalla kuitenkin yksilöiden väliset erot kasvavat. Kolmesta kuuteen vuotiailla fyysisen aktiivisuuden kokonaismäärän kasvu näyttäisi koostuvan lisään tyneestä fyysisestä aktiivisuudesta vapaa-ajalla, sillä lasten vanhetessa lapset liikkuvat päiväkotipäivän aikana koko ajan vähemmän (Heininen & Myyry 2008; Nupponen ym. 2010). Sukupuolten väliset erot lasten aktiivisuudessa kasvavat lasten vanhetessa (Nupponen ym. 2010; Soini ym. 2011). Sukupuolieroja tärkeämpää on kuitenkin kiinnittää huomiota yksilöllisiin eroihin. Kuusivuotiaista vähi ten liikkuvat lapset liikkuvat vain kolmanneksen eniten liikkuvien määrästä (Sääkslahti ym. 2000). Yksilöiden kiinnostuksen kohteetkin alkavat erilaistua, ja eri lapsia kiinnostavat erilaiset liikunnalliset toiminnot (Heininen & Myyry 2008). Kun pohditaan fyysisen aktiivisuuden lisäämistä perheissä, on syytä huomata, että jos autolla tai muulla fyysisesti passiivisella tavalla päiväkotiin kuljetetaan 57 prosenttia 3 6-vuotiaista lapsista (Nupponen ym. 2010), niin muunlaisilla arkipäivän valinnoilla saataisiin lisättyä sekä lasten että heidän vanhempiensa fyysistä aktiivisuutta (Finni ym. 2011). 3 6-vuotiaista lapsista 87 prosenttia harrastaa urheilua tai liikuntaa. Suosituimmat urheiluseurassa harrastetut lajit ovat voimistelun eri muodot, jalkapallo sekä yleisurheilu (Kansallinen liikuntatutkimus 2009 2011). Tasaarvon näkökulmasta on huolestuttavaa tulos, jonka mukaan vanhemmat vievät poikia varsinaisiin liikuntapaikkoihin enemmän kuin tyttöjä (Heininen & Myyry 2008). Koulunaloitus on merkittävä nivelkohta lapsen elämässä Koulunkäynnin aloittaminen on tärkeä vaihe lapsen elämässä. Ehkä hieman yllättäen tämä nivelvaihe näkyy myös fyysisen aktiivisuuden määrässä. 7 8-vuotiailla lapsilla kokonaisaktiivisuuden määrän lisääntyminen näyttää pysähtyvän (Laps Suomen; InPact; PANIC) ja kääntyvän vähitellen laskuun (Tammelin ym. 2013). Koulupäivän rakenne näyttäisi määrittävän fyysisen aktiivisuuden määrää, sillä esimerkiksi ensimmäisen luokan oppilaat leikkivät ulkona ja harrastavat liikuntaa enemmän viikonloppuisin kuin arkisin. Onneksi Liikkuva koulu -ohjelmassa on saatu kerättyä hyviä käytänteitä koulupäivän aikaisen fyysisen aktiivisuuden lisäämiseksi (Tammelin ym. 2013). Tarvitaanko jo paniikkinappulaa? Itä- Suomen yliopiston Lasten ravitsemus ja liikunta (PANIC) -tutkimuksen mukaan koulunsa aloittaneista tytöistä 70 prosenttia ja pojista yli puolet liik- Liikunta & tiede 50 2 3 / 2013 29
kuu vähemmän kuin suositeltava kaksi tuntia päivässä (Lintu ym. 2011). Viihdemedian käyttöä suositellaan rajattavan kahteen tuntiin päivässä (Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 2008). PANIC -tutkimuksen mukaan tämän kahden tunnin rajan ylittää arkipäivisin 20 prosenttia pojista ja kymmenen prosenttia tytöistä. Viikonloppuna määrä on huomattavasti suurempi. Yli puolet pojista ja lähes 40 prosenttia tytöistä on viihdemedian parissa yli suositellun määrän. Muutkin lasten hyvinvointiin liittyvät asiat näyttäisivät huolestuttavasti unohtuneen: säännöllinen ruokailurytmi toteutuu enää alle puolella lapsista, ja yli kolmannes ensiluokkalaisista nukkuu terveytensä kannalta liian vähän, vähemmän kuin kymmenen tuntia yössä. Lyhyt yöuni on yhteydessä vähäiseen liikuntaan, liialliseen istumiseen, epäterveelliseen ravitsemukseen, huonoon verenkiertoelimistön kuntoon ja lisääntyneeseen kehon rasvapitoisuuteen. (Lintu ym. 2011.) Kun vielä suuri kehon rasvapitoisuus on yhteydessä heikkoon motoriseen suorituskykyyn (Haapala ym. 2013), on epäsuotuisa kierre valmis: mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä vaikeammaksi tulee fyysisesti aktiivisen elämäntavan omaksuminen (Stodden et al. 2008). Riittävän ajoissa liikkeelle Alle kouluikäisten suomalaislasten liikkumista selvittäneitä tutkimusprojekteja 2000-luvulla: Early Steps; Jyväskylän yliopisto, johtaja prof. Jarmo Liukkonen In Pact (Arkiliikunta -tutkimus); Jyväskylän yliopisto, johtaja prof. Taija Juutinen Kansallinen liikuntatutkimus; Suomen Gallup Laps Suomen; Turun yliopisto/ LIKES, johtaja prof. Heimo Nupponen LATE (Lasten terveysseurantatutkimus); Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Liikkuva koulu; LIKES-tutkimuskeskus, johtaja Tuija Tammelin PANIC (Lasten ravitsemus ja liikunta); Itä-Suomen yliopisto, johtaja Timo Lakka STRIP (Varhaislapsuudessa alkanut sydän- ja verisuonitautien ehkäisyprojekti); Turun yliopiston sydäntutkimuskeskus, johtaja Prof. Olli Simell Suomalaisten ja hollantilaisten 2 6-vuotiaiden lasten liikuntaaktiivisuus kotona ja päiväkodissa; Jyväskylän yliopisto, johtaja Prof. Marita Poskiparta Koska jo kolmen vuoden iästä lähtien on voitu osoittaa fyysiseen aktiivisuuteen liittyvien elämäntapojen urautuminen, varhaislapsuuteen ajoittuvat interventiot ovat parasta mahdollista ennaltaehkäisyä liikkumattomalle elämäntavalle. Suomessa on toistaiseksi tehty kaksi (STRIP, Early Steps) ja meneillään on kaksi (InPact ja HIPPA) vähintään yli vuoden mittaista liikuntainterventiota. Yhteensä neljä vuotta kestäneessä STRIP-liikuntatutkimuksessa lasten vanhempiin kohdistetulla liikuntaneuvonnalla pystyttiin lisäämään lasten ulkoilun määrää ja parantamaan lasten liikuntataitoja (Sääkslahti 2005). Vuoden kestänyt Early Steps -interventiotutkimus kohdistui päiväkodin varhaiskasvatushenkilöstöön. Henkilöstö sai lisäkoulutusta liikuntakasvatukseen ja sillä pystyttiin lisäämään esimerkiksi lasten liikkumisen ja aktiivisuuden määrää ohjattujen liikuntatuokioiden aikana. (Iivonen 2008.) Nyt meneillään olevat perhelähtöinen InPact -interventio (Laukkanen ym. 2013) ja Suomalaisten ja hollantilaisten 2 6-vuotiaisen lasten liikunta-aktiivisuus kotona ja päiväkodissa -projektiin kuuluva HIPPA-interventio (Mehtälä ym. 2013) ovat alustavien tulosten mukaan rohkaisevia. Näyttää siis siltä, että nykylapsiakin kiehtoo liikkuminen meidän aikuisten vastuulla on huolehtia siitä, että heillä on siihen joka päivä riittävästi mahdollisuuksia. Merkittäviä muutoksia viimeisten vuosikymmenten ajalta Vaikka samalla mittausmenetelmällä saatuja vertailukelpoisia tuloksia ei vielä Suomessa toistaiseksi ole saatavilla, voidaan olettaa, että viimeisen kahden vuosikymmenen aikana tapahtunut yhteiskunnallinen muutos heijastuu ainakin epäsuorasti myös lasten ajankäyttöön. Viimeisen 15 vuoden aikana lasten liikunnan ja urheilun harrastamisen määrä on lisääntynyt 30 prosenttia (Kansallinen liikuntatutkimus, 2009 2011). Vaikka harrastuksiin käytetty aika on lisääntynyt, on samalla lisääntynyt myös tietotekniikan käyttö. Vuonna 2012 kolmen hengen kotitalouksissa oli lähes kaikilla (99 %) tietokone ja jokin pelilaite, näistä 56 prosentilla pelilaite oli lasten käytettävissä. (Suomen Virallinen Tilasto 2012.) Lasten mediabarometrin mukaan lasten median käyttö alkaa jo vauvaiässä ja mediamieltymykset alkavat muotoutua 3 4-vuotiaina. Viidestä kuuteen -vuotiaana alkaa pelien pelaaminen ja internetin käyttö. (Kotilainen 2011.) Late-hankkeen selvityksen perusteella keskimäärin 70 prosenttia kolmevuotiaista katsoi televisiota tai käytti tietokonetta päivittäin tunnin (Mäki ym. 2010). Koska vuorokauteen mahtuvien tuntien määrä on pysynyt samana, väistämättä tulee mieleen, että lasten ajankäyttö on siirtynyt ulkoleikeistä sisälle. Kausaalisuutta ei kuitenkaan ole tutkimuksin pystytty vielä suoraan osoittamaan. Tarve vertailukelpoisiin tuloksiin Alle kouluikäisten lasten fyysistä aktiivisuutta selvitettäessä tutkijoiden tulisi jatkossa pyrkiä ilmoittamaan päätulokset niin, että niitä voitaisiin vertailla 30 Liikunta & tiede 50 2 3 / 2013
paremmin keskenään. Näin saataisiin selkeämpi käsi tys alle kouluikäisten lasten todellisesta fyysisestä aktiivisuudesta. Tällaista tietoa tarvitaan, jotta interventiot ja muut liikuntaa lisäävät käytänteet voidaan suunnitella riittävän tehokkaiksi. Kirjoittajat: ARJA SÄÄKSLAHTI, LitT pedagoginen johtaja yliopistotutkija Liikuntakasvatuksen laitos, JY ANNE SOINI, LitM Terveystieteiden laitos, JY ANETTE MEHTÄLÄ, LitM Terveystieteiden laitos, JY ARTO LAUKKANEN, LitM Liikuntakasvatuksen laitos/ Liikuntabiologian laitos, JY SUSANNA IIVONEN, LitT tutkijatohtori Liikuntakasvatuksen laitos, JY LÄHTEET: Cliff, D.P., Reilly, J.J. & Okely, A.D. 2009. Methodological considerations in using accelerometers to assess habitual physical activity in children aged 0 5 years. Journal of Science and Medicine in Sport 12, 557 67. Finni, T., Sääkslahti, A., Laukkanen, A., Pesola, A. & Sipilä, S. 2011. A family based tailored counselling to increase non-exercise physical activity in adults with a sedentary job and physical activity in their young children: design and methods of a year-long randomized controlled trial. BioMed Central Public Health 11, 944. doi:10.1186/1471-2458-11-944 Haapala, E.A., Lampinen, E.K., Sääkslahti, A., Lindi, V. & Lakka, T.A. 2013. Body composition and motor skills in 6-to 8-year-old children - The PANIC study. International Symposium of Physical Activity and Health Promotion during Life Course, Jyväskylä, 21-23.1.2013. Iivonen, S. 2008. Early Steps liikuntaohjelman yhteydet 4-5-vuotiaiden lasten päiväkotilasten motoristen perustaitojen kehitykseen. Studies in Sport, Physical Education and Health 131. Jyväskylän yliopisto. Kansallinen liikuntatutkimus 2009-2011. Suomen Gallup. Kotilainen, S. (toim.) 2010. Lasten mediabarometri 2010. 0-8-vuotiaiden lasten mediankäyttö Suomessa. Mediakasvatusseuran julkaisuja 1/2011. Laukkanen, A., Pesola, A., Sääkslahti, A. & Finni, T. 2013. The relationship between 4-8-years-old children s and their parents physical activity. International Society for Behavioral Nutrition and Physical Activity (ISBNPA) 22. -25.5.2013, Ghent, Belgia. Lintu, N., Himanen, A., Karjalainen, P., Eloranta, A.M., Tompuri, T., Viitasalo, A., Laitinen,T., Tuomilehto, H., Lakka, H.M., Lindi, V. & Lakka, T.A. 2011. Physical activity, body composition and sleep in children. International Congress on Enhancement of Physical Activity of Children and Youth (ICEPA) 7.-9.4.2011 Vuokatti, Suomi. Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Villberg, J, Tammelin, T., Kulmala, J., Soini, A., Poskiparta, M. 2013. The effect of an intervention on day care and home physical activity with 4-5 year old children. International Society for Behavioral Nutrition and Physical Activity, 22.-25.5.2013, Ghent, Belgia. Mäki, P., Hakulinen-Viitanen, T., Kaikkonen, R., Koponen, P., Ovaskainen, M.-L., Sippola, R., Virtanen, S., Laatikainen, T. & LATE-työryhmä (toim.) 2010. Lasten terveys. LATE -tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 2/2010. Nupponen, H., Halme, T., Parkkisenniemi, S., Pehkonen, M. & Tammelin, T. 2010. Laps Suomen tutkimus: 3-12-vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus. Yhteenveto vuosien 2001-2003 menetelmistä ja tuloksista. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 239. LIKES OECD family database. 2008. Last updated June 2011. Retrieved June 2, 2012 from http://www.oecd.org/els/social/family/ database. Paakkinen, A.-M. 2011. 3-vuotiaiden päiväkotilasten liikunta-aktiivisuus ja liikuntaan kannustaminen. Jyväskylän yliopisto, terveystieteiden laitos. Terveyskasvatuksen pro gradu tutkielma. Soini, A., Kettunen, T., Mehtälä, A., Sääkslahti, A., Tammelin, T., Villberg, J. & Poskiparta, M. 2011. Kolmevuotiaiden päiväkotilasten mitattu fyysinen aktiivisuus. Liikunta & Tiede 49 (1), 52-58. Stodden, D.F., Goodway, J.D., Langendorfer, S.J., Roberton, M.A., Rudisill, M.E., Garcia, C. & Garcia, L.E. 2008. A developmental perspective on the role of motor skill competence in physical activity: An emergent relationship. Quest 60, 290-306. Suomen virallinen tilasto (SVT): Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö [verkkojulkaisu].issn=1799-3504. 2012, Liitetaulukko 1. Kotitalouden tietotekniset laitteet kotitalouden nettotulojen, asuinpaikan kaupunkimaisuuden ja kotitalouden koon mukaan 2012, %-osuus kotitalouksista 1). Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 6.5.2013]. Sääkslahti, A. 2005. Liikuntaintervention vaikutus 3-7-vuotiaiden lasten fyysiseen aktiivisuuteen ja motorisiin taitoihin sekä fyysisen aktiivisuuden yhteys sydän- ja verisuonitautien riskitekijöihin. Studies in Sport, Physical Education and Health 104. Jyväskylän yliopisto. Sääkslahti, A., Numminen, A., Raittila, P., Paakkunainen, U. & Välimäki, I. 2000. 6-vuotiaiden lasten fyysinen aktiivisuus. Liikunta & Tiede 37 (6), 19-22. Tammelin, T. 2009. Liikeanturilla kokonaiskuva liikkumisesta ja liikkumattomuudesta. Liikunta & Tiede 46 (2-3), 22-25. Tammelin, T., Laine, T. & Turpeinen, S. (toim.) 2013. Oppilaiden fyysinen aktiivisuus. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 272. LIKES. Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset 2005. Sosiaali- ja terveysministeriö, oppaita 2005: 17. Yang, X. 1997. A multidisciplinary analysis of physical activity, sport participation and dropping out among young Finns - A 12-year follow-up study. Research Reports on Sport and Health 103. LIKES. Heininen, K. & Myyry, H. 2008. 3-8-vuotiaiden liikunta-aktiivisuuden muutokset kahden vuoden aikana. Turun yliopisto, Rauman opettajankoulutuslaitos. Pro gradu -tutkielma. Liikunta & tiede 50 2 3 / 2013 31