Raportti espanjalaisten hoitajien sopeutumisesta työhön suomalaiseen hoivakotiin Työpariohjaus 12.8.2013 Raportti on tuotettu yhteistyönä Satakunnan Opin oven ja Opinpolut maasta maahan projektien kanssa.
Sisältö 1. ALUKSI... 3 2. ENNEN REKRYTOINTIA... 3 2.1. Lähtömaakoulutus... 3 2.2. Ennakkotiedot Suomesta, työpaikasta ja suomalaisesta työkulttuurista... 4 2.3. Opiskelu lähtömaassa... 4 3. OHJAAJANA TOIMIMINEN... 5 3.1. Ohjauskokemus... 5 3.2. Ohjauksen resurssit ja tuki... 6 4. PEREHDYTYS... 6 5. TYÖPAIKALLA TOIMIMINEN... 7 5.1. Kommunikointi... 7 5.2. Työtehtävien hallitseminen... 7 5.3. Asukkaiden ja omaisten suhtautuminen... 7 5.4. Sopeutuminen työyhteisöön... 8 6. KIELI... 9 6.1. Kielen opiskelu... 9 6.2. Käyttökieli ja ymmärtämisen varmistaminen... 9 6.3. Kielen haasteet... 10 7. YHTEENVETO... 11 7.1. Onnistumisia... 11 7.2. Kehitysehdotuksia... 12
1. ALUKSI Tähän selvitykseen on haasteltu 8 espanjalaista hoitajaa Satakunnassa keväällä 2013 ja tavoitteena on ollut selvittää millaista heidän työpaikkaohjauksensa on ollut ja miten sitä voisi kehittää. Espanjalaiset hoitajat ovat olleet sijoittuneena kaikkiaan kuuteen eri työyksikköön. Selvityksessä on haastateltu kahdeksaa espanjalaista hoitajaa sekä heidän työpaikkaohjaajiaan lukuun ottamatta yhtä, joka on lopettanut työnsä ennen selvityksen toteuttamista. Lisäksi koko työyhteisön kokemuksia ja ajatuksia espanjalaisten hoitajien sopeutumisesta on selvitetty kyselylomakkeen avulla. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 54 henkilöä espanjalaisten työyksiköistä. Kyselylomakkeiden vastausprosentti oli kaikkiaan 76 %. Vastaajista yhteensä 24 %:lla (13/54) on aikaisempaa kokemusta ulkomaalaisen työtoverin kanssa työskentelystä. 76 % vastaajista ei ole ennen ollut ulkomaalaisen työtoverina. Kyselyyn vastanneista 65 % (35/54) työskentelee espanjalaisen hoitajan kanssa keskimäärin useana päivänä viikossa, 18,5 % (10/54) kerran viikossa, 5,5 % (3/54) joka toinen viikko ja 11 % (6/54) harvemmin. Espanjalaiset hoitajat opiskelivat ennen rekrytointia suomen kieltä Espanjassa eli lähtömaassa kahdessa eri ryhmässä. Suomeen tuloon liittyi paljon erilaista ohjausta, jota antoivat suomen kielen opettaja ja rekrytoivan hankkeen työntekijät. Työnantajaan liittyvät asiat tulivat myös pääasiassa heidän kauttaan. 2. ENNEN REKRYTOINTIA 2.1. Lähtömaakoulutus Espanjalaisista hoitajista kolme (3/8) on sitä mieltä, että koulutus lähtömaassa on ollut hyvää ja opetetut asiasisällöt pääosin relevantteja. Muutamat haastatelluista (3/8) kertovat, että olisivat halunneet saada enemmän ja aikaisemmin käytännön tietoa tulevasta työpaikasta ja sen sijainnista sekä etenkin etenemismahdollisuuksista työtehtävissä. Yksi (1/8) espanjalaisista on sitä mieltä, että koulutusaika oli liian lyhyt uuden kielen omaksumiseen ja että lähtömaassa opiskellut sairaanhoitajan sanastot ovat jääneet toistaiseksi käyttämättä. Kaksi vastaajista (2/8) olisi toivonut koulutukseen enemmän terveyssanastoa, yksi (1/8) enemmän kielioppia ja yksi (1/8) enemmän murteiden ja puhekielen opiskelua. Yksi (1/8) jäi kaipaamaan yksityiskohtaisempaa opetusta kaikista sijamuodoista, ei vain paikallissijoista. Yksi (1/8) vastaajista taas olisi toivonut vähemmän kielioppia ja enemmän keskustelua. Vastaukset ovat
siis keskenään osittain ristiriitaisia, mikä johtunee erilaisista oppimistavoista ja odotuksista sekä osin myös eri opiskelupaikasta. 2.2. Ennakkotiedot Suomesta, työpaikasta ja suomalaisesta työkulttuurista Kukaan espanjalaisista hoitajista ei ole jäänyt kaipaamaan lisää tietoa Suomesta, mutta työpaikasta ja työkulttuurista tietoa olisi haluttu enemmän. Espanjalaiset hoitajat olisivat halunneet saada lisää konkreettista tietoa työpaikasta, sen sijainnista ja koosta, työtehtävistä, etenemismahdollisuuksien ehdoista, työolosuhteista, aikatauluista ja lomista. Lisäksi he olisivat toivoneet saavansa tarkempaa tietoa eroista lähihoitajan ja sairaanhoitajan työnkuvissa Suomessa ja Espanjassa, työsopimuksista ja työpaikan säännöistä. Ehkäpä tätä ongelmaa voitaisiin ainakin osin ratkaista käännättämällä tärkeitä työhön ja työsuhteeseen liittyviä dokumentteja lähtömaan kielelle. Yksi vastaajista (1/8) olisi halunnut tietää tarkempaa tietoa myös asunnosta ja asumisesta. Tärkeimmäksi asiaksi lähes kaikkien espanjalaisten hoitajien haastatteluissa (7/8) nousi, että he ovat kokeneet erittäin negatiivisena asiana sen, että he eivät vielä ole saaneet mahdollisuutta tehdä sairaanhoitajan työtä, toisin kuin esimerkiksi espanjalaiset hoitajat Vaasassa. Vastaavien epäselvyyksien välttämiseksi tulevaisuudessa olisi työssä etenemiseen ja työsuhteen ehtoihin liittyvät asiat hyvä esittää mahdollisimman selkeästi myös lähtömaan kielellä ja myös kirjallisesti. Lisäksi olisi otettava huomioon, että mahdollisimman aikainen ja selkeä tiedottaminen kaikille osapuolille on erittäin tärkeää, mikäli halutaan antaa positiivinen mielikuva työnantajasta ja suomalaisesta työkulttuurista. 2.3. Opiskelu lähtömaassa Espanjalaisista vastaajista kolme (3/8) on mielestään panostanut tarpeeksi opiskeluun lähtömaassa. Vastaajista viisi (5/8) kokee, ettei ole syystä tai toisesta, esimerkiksi aikataulu- tai välimatkaongelmien vuoksi, panostanut opiskeluun Espanjassa tarpeeksi.
3. OHJAAJANA TOIMIMINEN 3.1. Ohjauskokemus Yhdelläkään seitsemästä (0/7) espanjalaisen hoitajan työpaikkaohjaajasta ei ole aikaisempaa kokemusta maahanmuuttajan ohjaamisesta. Osa heistä on ohjannut aikaisemmin suomalaisia opiskelijoita, mutta ainakin yhdelle (1/7) tämä on ollut ensimmäinen ohjauskokemus kaiken kaikkiaan. Vastaushetkellä kokonaisvastuu työparista ei ollut enää kokonaan yhdelläkään vastaajista, vaan vähitellen espanjalaiset ovat siirtyneet tekemään työtä muidenkin hoitajien työpareina. Ohjaajien enemmistön (5/7) mielestä oli hyvä, että ensin espanjalainen oli yhden ohjaajan vastuulla. Viiden (5/7) ohjaajan mielestä mentorointiaika oli riittävä. Kaksi (2/7) vastaajista on sitä mieltä, että mentorointiaika olisi voinut olla vähän pidempikin. Yhden (1/7) mielestä aika oli riittävä siksi, että ohjattava oli todella nopea oppimaan. Jos olisi ollut vaikeampaa, olisi ollut hyvä saada ohjaukseen lisää aikaa. Positiiviset, ahkerat ja aktiiviset ohjattavat, erilaisen kulttuurin ja persoonan kohtaaminen, uudenlaisen näkemyksen saaminen ja kielitaidon kohentuminen ovat olleet ohjaajien mielestä ohjaamisen parasta antia. Haasteellisinta kaikkien ohjaajien (7/7) mukaan on ollut kielimuuri ja sen murtaminen, molemminpuolisen ymmärtämisen varmistaminen. Ohjaajista yksi (1/7) on kokenut haasteelliseksi kielen lisäksi myös tarkkojen aikataulujen ja suunnitelmien puutteen (esimerkiksi milloin on kielikoe, missä aikataulussa ohjauksen tarkalleen tulisi edetä). Ohjaajista neljä (4/7) on yllättynyt siitä, miten hyvin espanjalaiset osasivat suomen kieltä ja miten nopeasti heidän kielitaitonsa on kehittynyt. Yksi ohjaajista (1/7) on yllättynyt siitä, miten helpolla on päässyt ohjaajana. Vastaajat ovat kaikki sitä mieltä, että jos yllätyksiä on tullut, ne ovat olleet yksinomaan positiivisia. Ohjaajana kehittymiseen liittyen vastaajat mainitsevat sellaisia asioita kuin englannin kielitaidon kohentuminen, varmuuden karttuminen ohjaajana, asioiden miettiminen uusista näkökulmista ja asioiden kertaus. Lisäksi yksi (1/7) ohjaaja mainitsee, että on oppinut antamaan enemmän positiivista palautetta ohjattavalle. Hän aikoo jatkaa aktiivista palautteen antamista, koska on kokenut siitä olevan hyötyä erityisesti motivaation ylläpitäjänä. Ohjaajat sanovat oppineensa ohjattaviltaan iloisuutta, avoimuutta, rauhallisuutta ja läsnäoloa, ystävällisyyttä ja hymyileväisyyttä. Yksi vastaajista on oppinut espanjan kieltä, toinen asioita espanjalaisesta kulttuurista ja perheestä. Eräs vastaajista toteaa oppineensa asioita vanhusten kunnioittavasta kohtelusta ja toinen sitä, että pienistä asioista ei tarvitse valittaa.
3.2. Ohjauksen resurssit ja tuki Ohjaukseen käytettävissä olleet resurssit jakavat mielipiteitä. Noin puolet ohjaajista (4/7) on sitä mieltä, että resursseja ohjaamiseen on ollut tarpeeksi. Kolmen ohjaajan (3/7) mielestä resursseja olisi voinut olla enemmänkin. Yhden (1/7) ohjaajan mukaan myös tulkkia olisi voitu käyttää työpaikalla enemmän, jotta espanjalaiset olisivat pystyneet paremmin tuomaan esiin ajatuksiaan. Yhden (1/7) ohjaajan mielestä aikaa ohjaamiseen on annettu riittävästi, mutta espanjalaisista olisi voitu antaa enemmän taustatietoa ennen heidän saapumistaan (esimerkiksi mitä työtehtäviä hallitsevat). Kuuden (6/7) ohjaajan mielestä esimies on antanut tarpeeksi tukea ohjaajana toimimiseen tai he eivät ole tunteneet tarvetta erityiselle tuelle esimiestaholta: Yhden vastaajan (1/7) mukaan tukea olisi voinut antaa enemmän. Vastauksista voidaan päätellä, että juuri ohjaaja, jolla ei ole aikaisempaa kokemusta ohjaamisesta, olisi kaivannut lisää tukea toimintaansa: tarkempia aikatauluja ja ohjeita, enemmän säännöllisiä palavereja espanjalaisten hoitajien edistymisen tukemiseksi sekä enemmän huomiota esimiestaholta. Tuen tarve on siis ainakin tässä tapauksessa verrannollinen ohjaajan kokeneisuuteen. Myös tämä tulee ottaa jatkossa huomioon jo työpaikkaohjaajia valitessa ja ohjausprosessin aikana. Ohjaajien mukaan työyhteisö on tukenut heitä tehtävässään kiitettävästi. Kaikki vastaajat (7/7) kokevat saaneensa tarpeeksi tukea työtovereilta. 4. PEREHDYTYS Espanjalaiset hoitajat ovat kysyneet ja saaneet esimiehiltä apua tarvitessaan, mutta työpaikkaohjaajilta he kertovat oppineensa lähes kaiken siitä, mitä työssä tehdään ja miten. Yksi kertoo ohjaajansa auttaneen myös pankkiasioissa, työjärjestöasioissa ja muissa varsinaisen työn ulkopuolisissa paperitöissä. Ohjaajan kanssa yhdessä vietetyn mentorointiajan jälkeen työtoverit ovat jatkaneet työhön liittyvien asioiden opastusta. Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) ovat sitä mieltä, että työnkuva lähihoitajana Suomessa on aivan eri kuin sairaanhoitajana Espanjassa. Yleisesti vastaajat ovat sitä mieltä, että vaikka työnkuva ei ole sama kuin sairaanhoitajalla Espanjassa, työtehtävät ovat olleet heille helppoja. Uusia työtoimenpiteitä ei varsinaisesti ole tullut, koska monet tehtävät ovat olleet normaaliin kodinhoitoon liittyviä toimia, kuten tiskien, pyykkien ja siivouksen hoitamista. Vain saunottaminen mainitaan varsinaisesti uutena toimenpiteenä. Aluksi hämmentävinä työtehtävinä on koettu myös esimerkiksi imurointi, ompelu ja papiljottien laittaminen asukkaan hiuksiin. Ulkomaalaista sairaanhoitajaa opastaessa lähihoitajan tehtäviin tulisikin muistaa, että ammattitaito on hänellä jo olemassa. Siksi ohjauksessa pitää panostaa nimenomaan asioiden selkeään kielellistämiseen ja kielen kehityksen tukemiseen.
5. TYÖPAIKALLA TOIMIMINEN 5.1. Kommunikointi Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) kertovat keskustelevansa henkilökohtaisistakin asioista jonkin verran muiden työntekijöiden kanssa. Osa heistä kuitenkin lisää, että henkilökohtaista puhutaan vain tiettyjen ihmisten kanssa eikä välttämättä kovin syvällisesti. Kolme espanjalaisista (3/8) kertoo, että heiltä ei juuri kysytä mielipidettä esimerkiksi työn organisoinnista. Viisi (5/8) vastaajista taas sanoo, että heiltä kysytään mielipidettä, mutta kolme heistä toteaa, että se riippuu ihmisestä. Puolet espanjalaisista (4/8) kertoo tehneensä itse ehdotuksia esimerkiksi työn organisointiin liittyen. Toinen puoli (4/8) taas ei ole tehnyt itse ehdotuksia. Kaikki espanjalaiset (8/8) sanovat pyytäneensä apua sekä esimieheltä että kollegoilta, jos jokin asia on jäänyt epäselväksi. Kaikki (8/8) ovat myös saaneet apua aina sitä tarvitessaan. Alussa vaikeilta tuntuneita asioita kielen lisäksi ovat espanjalaisten mukaan olleet työrutiinin oppiminen, lääkkeiden nimet, erilaiset muutokset työssä, omaisten kanssa keskustelu, työyhteisön osaksi pääseminen sekä sopeutuminen kulttuurisesti erilaiseen työympäristöön ja puhekulttuuriin. Tällä hetkellä espanjalaiset kokevat perushoitotyön jo kohtalaisen helpoksi ja rutiininomaiseksi, mutta yksi espanjalaisista kertoo, että esimerkiksi erilaiset paperityöt sekä apteekki- ja postiasioiden hoitaminen tuovat haastetta työhön. 5.2. Työtehtävien hallitseminen Kaikki ohjaajat (7/7) ovat sitä mieltä, että espanjalaiset hoitajat hallitsevat työtehtävänsä ammatillisesti erittäin hyvin. Joskus espanjalaisilta saatetaan kysyä apua myös sairaanhoidollisissa toimenpiteissä. Kyselyyn vastanneet työtoverit kertovat, että espanjalaiset hoitajat tekevät itsenäisesti lähes kaikkea lähihoitajan perushoitotyötä, kuten hoitavat aamu- ja iltatoimet, ruuanjaon ja pyykinpesun. Vastaajien mukaan osa hoitajista myös kirjaa ja antaa suullisen raportin. 5.3. Asukkaiden ja omaisten suhtautuminen Kaikki ohjaajat (7/7) kertovat, että asukkaat ovat ottaneet positiivisesti espanjalaiset hoitajat vastaan, jotkut erittäinkin innostuneesti. Osaan asukkaista espanjalaisten läsnäolo on vaikuttanut jopa voimaannuttavalla tavalla: joillekin asukkaille espanjalaisesta työntekijästä on tullut suosikkihoitaja, ja jotkut muistisairaat asukkaat ovat jopa kyenneet sopeuttamaan puhettaan
espanjalaisten kanssa keskustellessaan. Yksi ohjaajista lisää, että vaikka suurin osa vanhuksista on ottanut espanjalaiset vastaan hyvin, osa on ollut myös varautuneita, etenkin aluksi. Tässä yhteydessä kuitenkin tulee myös esiin se seikka, että kieliongelmat ovat voineet aiheuttaa turhautumista joissain asukkaissa. Myös suurin osa kyselylomakkeeseen vastanneista on sitä mieltä, että pääosa asukkaista on ottanut espanjalaiset hyvin positiivisesti vastaan ja pitää kovasti heistä. Asukkaat pitävät espanjalaisia osaavina, ystävällisinä ja avuliaina hoitajina. Ohjaajien mukaan myös asukkaiden omaiset ovat suhtautuneet pääosin positiivisesti espanjalaisiin hoitajiin. Negatiivista palautetta ei ole tullut. Pieni osa omaisista on saattanut suhtautua alussa uusiin hoitajiin varauksellisesti, mutta ajan kuluessa suhtautuminen on muuttunut neutraaliksi. Osa omaisista on ollut erittäinkin kiinnostuneita espanjalaisista. Jotkut omaiset ovat jopa käyneet keskustelua heidän kanssaan espanjaksi. 5.4. Sopeutuminen työyhteisöön Lähes kaikki ohjaajat (6/7) ovat sitä mieltä, että espanjalainen hoitaja on tällä hetkellä täysivaltainen työyhteisön jäsen. Muutamat tosin lisäävät, että esimerkiksi puhelimeen vastaaminen ei vielä oikein onnistu tai siinä on epävarmuutta. Yksi ohjaajista (1/7) on sitä mieltä, että espanjalainen hoitaja ei ole vielä ihan täysivaltainen työyhteisön jäsen, koska ei voi jakaa lääkkeitä dosetteihin tai olla yksin yövuorossa, kuten muut hoitajat. Enemmistö kyselyyn vastanneista eli 80 % (43/54) on sitä mieltä, että espanjalaiset hoitajat ovat päässeet osaksi työyhteisöä ja tekevät ainakin pääosin samoja asioita kuin muut työntekijät. Henkilökunnasta viidesosan (20 %; 11/54) mielestä espanjalaiset eivät aivan ole täysivaltaisia työyhteisön jäseniä, sillä kieli rajoittaa edelleen osittain heidän työskentelyään ja ymmärtämistään eikä heidän siksi ole annettu vielä esimerkiksi olla yksin yövuorossa. Valtaosa vastaajista kytkee täysivaltaisuuden työyhteisössä siihen, hallitseeko hoitaja kielellisesti kaikki työtehtävät. Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) kokevat jollain tavalla olevansa osa työyhteisöä, mutta kielimuuri kuitenkin aiheuttaa sen, etteivät he pysty esimerkiksi seuraamaan nopeaa kollegoiden suomenkielistä keskustelua. Osa toteaa, että joskus he kokevat olevansa osa työyhteisöä, joskus eivät. Tämä riippuu ihmisistä ja tilanteesta. Selvityksen perusteella työskentelypaikalla ei ole vaikutusta espanjalaisen sopeutumiseen, vaan pikemmin erot näkyvät yksilötasolla. Sopeutumiseen voivat vaikuttaa työpaikan ilmapiirin lisäksi hyvin monet seikat, kuten ulkomaalaisen oma asenne ja persoona, kielitaidon taso, työmotivaatio ja koti-ikävä. Myös pitkä pimeä talvi ja liiankin rauhallinen elinympäristö voivat laskea ulkomaalaisen mielialaa ja täten vaikeuttaa sopeutumista myös työyhteisöön. Kyselyn vastaajista 56 % (30/54) on sitä mieltä, että työyhteisö ei ole espanjalaisten tulon myötä juurikaan muuttunut, ei ainakaan negatiiviseen suuntaan. Vastaajista (12/54) ei ota asiaan kantaa, ja saman verran vastaajista 22 % (12/54) kertoo, että työyhteisö on muuttunut nimenomaan positiiviseen suuntaan.
6. KIELI 6.1. Kielen opiskelu Puolet espanjalaisista hoitajista (4/8) on mielestään panostanut tarpeeksi suomen kielen opiskeluun työpaikalla. Kaksi (2/8) vastaajista kokee, ettei ole panostanut työpaikalla opiskeluun niin paljon kuin olisi voinut. Kaikki vastaajat (8/8) ovat sitä mieltä, että he eivät ole panostaneet opiskeluun kotona tarpeeksi. Pääsyynä tähän on heidän mukaansa ollut motivaatiopula ja väsymys. He eivät yksinkertaisesti ole jaksaneet enää töiden, suomen kielen tuntien ja kotitehtävien jälkeen tehdä mitään ylimääräistä kielen hyväksi. Työpaikalla espanjalaiset hoitajat kertovat oppineensa paljon sanastoa ja etsineensä uusia sanoja sanakirjasta. Töissä he ovat pyrkineet puhumaan mahdollisimman paljon ja toivoneet, että työtoverit korjaavat heidän kielivirheitään. Osa on harjoitellut työssä raportin kirjoittamista. Espanjalaiset toteavat, että kotona opiskelu on jäänyt vähemmälle. He mainitsevat kuitenkin joitakin asioita, miten he ovat yrittäneet parantaa kielitaitoaan kotona oma-aloitteisesti. Jotkut ovat lainanneet elokuvia kirjastosta ja lukeneet sanastoja, joku on tehnyt kieliharjoituksia Internetissä ja katsonut Uutisia televisiosta ja aloittanut lukemaan kirjaa suomeksi. Suurella osalla panostus on jäänyt kotona siihen, että he ovat tehneet läksyt ja selvittäneet asuintoverin kanssa jotkin kieleen liittyvät epäselväksi jääneet asiat yhdessä. 6.2. Käyttökieli ja ymmärtämisen varmistaminen Suurin osa ohjaajista (5/7) kertoo käyttäneensä ohjattavan kanssa pääosin suomea, lisäksi tarvittaessa englantia ja elekieltä. Kaksi ohjaajista (2/7) on käyttänyt pelkästään suomen kieltä (ja elekieltä), mutta jokaisessa työpaikassa on ollut henkilöitä, jotka ovat tarvittaessa voineet selittää asioita myös englanniksi. Osa ohjaajista mainitsee, että aluksi on käytetty enemmän englantia mutta kielitaidon kohentuessa on siirrytty käyttämään pääosin suomen kieltä. Kaikki kyselyn vastaajat (54/54; 100 %) ilmoittavat käyttävänsä espanjalaisen työtoverin kanssa suomen kieltä. Sen lisäksi 52 % (28/54) on käyttänyt apuna myös englantia. Vastaajista yksi (2 %) mainitsee käyttävänsä suomen ja englannin lisäksi myös espanjaa. Vastaajista kaksi (4 %) on käyttänyt elekieltä suomen lisäksi. Luultavasti elekieltä ovat käyttäneet tätäkin useammat, mutta he eivät ehkä ole huomanneet mainita sitä. Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) kertovat, että heille on puhuttu alusta asti pääsääntöisesti suomea. Osalle on puhuttu etenkin alussa tarvittaessa myös englantia, mutta englannin kielen osuus on koko ajan vähentynyt, ja tällä hetkellä kaikki hoitajat kommunikoivat pääosin suomeksi. Muutamat ohjaajat eivät ole osanneet englantia, joten sitä ei ole ollut edes mahdollista käyttää apukielenä. Joka työpaikalta löytyy kuitenkin joku, joka puhuu
englantia, ja häntä on käytetty apuna tarvittaessa. Monet mainitsevat, että myös elekieltä on käytetty apuna. Mainitsemisen arvoista on se, että yhdenkään espanjalaisen kanssa ei ole käytetty työpaikalla esimerkiksi pelkkää englantia, vaan suomen kieltä on käytetty aktiivisesti. Kaikki ohjaajat (7/7) ovat sitä mieltä, että espanjalaiset hoitajat pyytävät rohkeasti apua aina sitä tarvitessaan ja uskaltavat kertoa, jos eivät ole ymmärtäneet. Kolme (3/8) espanjalaisista kertoo uskaltavansa sanoa aina, jos ei ole ymmärtänyt useankaan selostuksen jälkeen jotain asiaa. Viisi (5/8) espanjalaisista toteaa, että yleensä he uskaltavat sanoa, jos eivät jotain ymmärrä, mutta eivät ihan aina. Se, uskaltavatko he kysyä uudelleen, riippuu esimerkiksi siitä, kenen kanssa he puhuvat, onko asia tärkeä ja onko henkilö halukas vastaamaan heille. 6.3. Kielen haasteet Kyselylomakkeen vastaajista 96 % (52/54) on sitä mieltä, ulkomaalaisen hoitajan tulisi osata jo työhön tullessaan asukkaan avunpyyntöön tai kysymykseen vastaaminen. 81 % (44/54) vastaajista kokee, että myös avun pyytäminen kollegalta kuuluu tärkeimpien osattavien asioiden joukkoon. Asukkaasta raportointi suullisesti (80 %) sekä suullisen raportin ymmärtäminen (76 %) koetaan lähes yhtä tärkeinä. Puolet vastaajista (50 %) on sitä mieltä, että myös hoitotoimenpiteen selittäminen asukkaalle kuuluu tärkeimpiin osattaviin asioihin. Myös yleinen jutustelu asukkaiden ja työtovereiden kanssa koettiin melko tärkeänä asiana osata. Ohjaajien mukaan kielellisesti vaikeinta espanjalaisille hoitajille on ollut etenkin aluksi kommunikointi asukkaiden kanssa, suullinen raportointi, kirjaaminen ja jotkin hankalat sanat. Myös espanjalaiset hoitajat kertovat, että kielellisesti vaikeinta työssä on ollut kommunikaatio yleisesti. Ohjaajien mukaan kielellisesti vaikeimpia asioita espanjalaisille haastatteluhetkellä olivat etenkin uudet tilanteet, asukkaiden omaisille puhuminen ja erityisesti puhelimessa keskusteleminen, jota moni espanjalainen hoitaja on heidän mukaansa vältellyt. Epävarmuus kielen suhteen vaikuttaa myös siihen, että espanjalaisten ei ole vielä annettu tehdä yövuoroja eikä annostella lääkkeitä yksin. Pohtimisen arvoinen asia on se, voisiko kielellinen epävarmuus johtua siitä, että espanjalaiselle hoitajalle ei ole annettu riittävästi tilaisuuksia harjoitella kielellistä selviytymistä uusissa tilanteissa. Ulkomaalaiselle hoitajalle on annettava jatkuvasti mahdollisuuksia kehittyä työssään, jotta hänen motivaationsa säilyy. Tärkeää on myös pohtia, mistä johtuu, jos espanjalainen hoitaja ei osaa jotain asiaa. Onko niin, ettei hän ole halunnut tehdä jotakin työtehtävää (esimerkiksi puhelimeen vastaaminen), koska hän kokee kielitaitonsa olevan riittämätön tilanteen hallitsemiseen? Entä voiko syynä olla se, että hänen ei ole edes annettu tehdä tai harjoitella jotakin työtehtävää?
Espanjalaisten hoitajien työssään haastatteluhetkellä vaikeimmiksi kokemat asiat korreloivat ohjaajien vastausten kanssa: haastavimmaksi asiaksi nimetään kommunikaatio sekä vanhusten omaisten kanssa että puhelimessa. Myös syvällinen keskustelu asiakkaan kanssa koetaan haasteelliseksi. Lisäksi paperityöt ja pitkän tekstin ymmärtäminen tuntuvat vaikeilta. Vakavia virheitä ei kielen väärinymmärryksen takia kuitenkaan ole heidän mukaansa tullut. Suurin osa (6/7) ohjaajista on sitä mieltä, että heidän espanjalainen työparinsa pärjää hyvin omalla osastollaan perushoitotyössä, kun rutiinit, asukkaat ja työtoverit ovat jo heille tuttuja. Osa vastaajista kuitenkin arvelee, että uusi työpaikka tai -osasto, uudet asukkaat ja työtoverit sekä yllättävät tilanteet saattaisivat tuottaa espanjalaisille hoitajille kielellisesti vaikeuksia. Kaikki espanjalaiset hoitajat (8/8) kokevat suoriutuvansa tämänhetkisistä työtehtävistään. He lisäävät, että suoriutuminen on haasteellista uusissa ja yllättävissä tilanteissa, esimerkiksi omaisten kysyessä jotain erikoisempaa. Myös puhelimessa puhuminen, vanhusten syvällinen ymmärtäminen sekä nopeaa reagointia vaativat tilanteet tuntuvat heistä vaikeilta. 7. YHTEENVETO 7.1. Onnistumisia Selvityksen mukaan sekä asukkaat, omaiset että työyhteisö ovat ottaneet espanjalaiset hoitajat hyvin vastaan. Espanjalaiset ovat työskennelleet ammattitaitoisesti ja huolellisesti. He ovat olleet ahkeria, ystävällisiä ja avuliaita. He ovat kohdelleet asukkaita kunnioittavasti ja kohteliaasti. Joistain espanjalaisista on tullut jopa asukkaiden suosikkihoitajia, ja heistä pidetään kovasti. Osa asukkaista on sopeuttanut kieltään keskustellessaan espanjalaisen hoitajan kanssa. Voidaan siis sanoa, että espanjalaisilla on ollut jopa kuntouttava vaikutus asukkaisiin. Pelko työyhteisön ilmapiirin muuttumisesta on osoittautunut turhaksi. Suuri osa espanjalaisten hoitajien työtovereista toteaa, että työilmapiiri ei ole espanjalaisten tulon myötä muuttunut tai se on muuttunut positiivisemmaksi. Espanjalaiset ovat tuoneet eloisilla persoonillaan iloa ja positiivisuutta sekä uusia näkökulmia työyhteisöihinsä. Ulkomaalaisen hoitajan ohjaajat ovat kaikki saaneet tarvitsemaansa tukea ohjaamiseen työtovereilta ja suurin osa myös esimieheltä. Espanjalaiset ovat sopeutuneet työyhteisöihinsä pääosin hyvin, vaikkakin kielimuuri ja suomalaisen kulttuuritietouden puute edelleen rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua esimerkiksi työyhteisön yhteisiin keskusteluihin. Ohjaajien mielestä espanjalaiset hoitajat ovat edistyneet suomen kielen taidoissaan hyvin. Espanjalaiset ovat pyytäneet rohkeasti apua ja kysyneet aktiivisesti asioita, jos on ollut tarvetta. Mainitsemisen arvoista on, että kaikkien espanjalaisten kanssa on työpaikalla käytetty pääasiassa suomen kieltä ja näin on edistetty heidän kielenkehitystään. Ainakin yksi espanjalainen on ollut mukana asiakkaan hoitokokouksessa, ja toinen on käynyt itsenäisesti asioimassa apteekissa. Onkin
ensiarvoisen tärkeää, että ulkomaalaisille hoitajille annetaan koko ajan haasteita ja uusia oppimismahdollisuuksia työssään, jotta motivaatio työssä ja kielenopiskelussa säilyy. Hoitajille on annettava hiljalleen lisää vastuuta, ja koko työyhteisön tulisi tukea heitä aktiivisesti erityisesti suullisen kielitaidon harjoittamisessa: vastata kysymyksiin, kysyä asioita ja ohjata uusissa tilanteissa. Koko työyhteisön tulisi rohkaista espanjalaisia vaikeiltakin tuntuviin tilanteisiin, jotta he oppivat vähitellen selviytymään itsenäisesti myös esimerkiksi puhelimeen vastaamisesta, joka monesta tuntuu haasteelliselta. 7.2. Kehitysehdotuksia Lähtömaakoulutuksessa ulkomaalaisille hoitajille olisi hyvä tarjota lisää konkreettista tietoa työpaikasta, sen sijainnista ja koosta, työtehtävistä, etenemismahdollisuuksien ehdoista, työolosuhteista, aikatauluista ja lomista. Koulutettaville olisi myös tärkeää antaa tarkempaa tietoa eroista lähihoitajan ja sairaanhoitajan työnkuvissa Suomessa ja Espanjassa, työsopimuksista ja työpaikan säännöistä. Myös ulkomaalaisen hoitajan tulevalla työpaikalla olisi jo aikaisessa vaiheessa keskusteltava ulkomaalaisen hoitajan saapumisesta ja kertoa henkilökunnalle mahdollisimman paljon taustatietoa uudesta työntekijästä. Suurimmaksi epäkohdaksi espanjalaisten hoitajien kohdalla nousee selvityksen perusteella että he eivät ole voineet edetä sairaanhoitajan tehtäviin odotetulla aikataululla. Jo lähtömaassa tulisi selkeästi tuoda esille, missä aikataulussa ja miten eteneminen tapahtuu. Suunnitelmallisuuden tulisi näkyä myös Suomessa siten että uudet työtehtävät ja niihin liittyvä kielen opiskelu kulkevat käsi kädessä. Epäselvyyksien välttämiseksi vastaisuudessa tulisi tiedonkulkua ja yhteistyötä eri toimijoiden välillä tehostaa läpi koko prosessin. Lisäksi on otettava huomioon kaikessa toiminnassa, että ulkomaalaiset keskustelevat asioista keskenään ja tieto liikkuu joka tapauksessa. Mahdollisimman aikainen ja selkeä tiedottaminen asioista ulkomaalaisille hoitajille on ensiarvoisen tärkeää, mikäli halutaan säilyttää hyvä mielikuva työskentelystä Suomessa. Myös varhainen ja yhtenäinen tiedottaminen ulkomaalaisen hoitajan saapumisesta henkilökunnalle, asukkaille ja heidän omaisilleen on tärkeää turhien ennakkoluulojen ja pelkojen hälventämiseksi. Selvityksen perusteella voidaan todeta, että ulkomaalaisen työpaikkaohjauksen suunnitelmallisuutta kaiken kaikkiaan olisi kehitettävä. Perehdytyksessä tulisi olla yhtenäiset ohjeistukset ja aikataulut, joista kaikki osapuolet ovat tietoisia. Hyödyllistä olisi myös käännättää tärkeitä työhön liittyviä dokumentteja (esimerkiksi lääkehoitosuunnitelma) ulkomaalaisen hoitajan omalle kielelle. Lisäksi työpaikkaohjaajan itsearviointia ja kehittymistä olisi tuettava. Myös kehittävän ja positiivisen palautteen merkitystä ohjaajalta ja muulta hoitohenkilökunnalta ulkomaalaiselle tulisi korostaa entisestään. Useimmat espanjalaiset hoitajat toivovatkin, että he saisivat mahdollisimman paljon palautetta ja että heidän kielivirheitään korjattaisiin, sillä vain näin he voivat kehittyä kielellisesti ja työssään. Tässä tarvitaan aktiivista otetta koko työyhteisöltä.
Ohjaajan sekä muiden ulkomaalaisten hoitajien kanssa työskentelevien olisi hyvä sanallistaa koko ajan toimintaansa samalla, kun he opettavat ja näyttävät uusia toimenpiteitä. Näin tuetaan ulkomaalaisen kehittymistä sekä kielellisesti että työtehtävissä. Vaikka sopeutuminen työyhteisöön on sujunut espanjalaisilla pääosin hyvin, on heillä kuitenkin ollut vaikeuksia sopeutua uuteen elinympäristöön pienillä paikkakunnilla. Tulevaisuudessa olisi hyvä pohtia, miten ulkomaalaisten työntekijöiden sopeutumista työskentelypaikkakunnalle voitaisiin helpottaa, sillä tämä seikka vaikuttaa olennaisesti heidän työ- ja opiskelumotivaatioonsa sekä haluunsa jäädä työpaikkaan ja Suomeen töihin.