TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS Vuosiraportti 2014 Reetta Räisänen 30.11.2015 Nro 153-15-8064

2 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014)

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 3 (91) Sisällys 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS 5 2. TUTKIMUSALUE. 6 2.1. Yleiskuvaus. 6 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat. 7 2.3. Velvoitetarkkailun havaintopaikat. 7 2.4. Muita tutkimuksia 7 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS 10 4. MERIALUEEN KUORMITUS.11 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet 11 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet.11 4.1.2. Teollisuuslaitokset.13 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus.13 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus19 4.2.1. Aurajoki 19 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta 20 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet.20 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu.21 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen.21 4.4. Kalankasvatus.21 4.5. Ilmalaskeuma.22 5. TUTKIMUSMENETELMÄT JA AINEISTO 26 5.1. Yleistä 26 5.2. Veden fysikaalis-kemialliset tutkimukset.26 5.2.1. Menetelmät 26 5.2.2. Laajat tutkimuskerrat.27 5.2.3. Suppeat tutkimuskerrat 27 5.3. Veden hygieeninen tila.28 5.4. Kasviplanktonnäytteet 28 5.5. Pohjaeläinnäytteet 28 6. MERIALUEEN VEDEN LAATU 29 6.1. Lopputalvi (3. 5.3.2014) 29 6.2. Loppukevät (19.5.2014).37 6.3. Kesäkauden tutkimukset.37 6.4. Alkusyksy (3.9. ja 23.9.2014).54 6.5. Loppusyksy (6. 7.10.2014) 55 6.6. Avovesi- ja kesäkauden keskiarvoja.62 6.7. Kasviplankton.70 6.8. Suppea pohjaeläintutkimus.72 7. TIIVISTELMÄ TURUN MERIALUEEN VUODEN 2014 YHTEISTARKKAILUSTA SEKÄ ARVIO VEDEN LAADUSTA JA JÄTEVESIEN VAIKUTUKSESTA 81 8. KIRJALLISUUS.90

4 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) Liitteet 1. Merialueen jäätyminen ja jääpäivien lukumäärä 1970 2014 2. Meriveden korkeus Turun satamassa v. 2014 3. Turun seudun puhdistamo Oy:n verkostoalueella tapahtuneet ohitukset kunnittain 4. Näytteenottoaikataulu v. 2014 5. Velvoitetarkkailun vesitutkimustulokset v. 2014 6. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen vesituloksia v. 2014 7. Rehevyystasoluokituksen ja vesien yleisen käyttökelpoisuuden luokkarajat 8. Kasviplanktontulokset v. 2014 9. Pohjaeläintutkimuksen tulokset v. 2014 10. Pohjaeläinlajisto v 2014 Jakelu ExxonMobil Finland Oy Ab/Sami Soisalo Finnfeeds Finland Oy/Naantalin tehdas/åsa Korsman Fortum Power and Heat Oy/Satu Viranko Paraisten kaupunki/paraisten jätevedenpuhdistamo/käyttöpäällikkö Mika Laaksonen Maskun kunta/tekninen osasto/marika Nurmikko Neste Oil Oyj/Naantalin jalostamo/maarit Arpalo Turun seudun puhdistamo Oy/Mirva Levomäki Paraisten kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto Naantalin kaupunki/kaavoitus- ja ympäristölautakunta Raision kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristönvalvonta/ympäristöpäällikkö Kirsi Anttila Turun kaupunki/turun Vesiliikelaitos Turun kaupunki/ympäristö- ja kaavoituslautakunta Varsinais-Suomen ELY-keskus/Ympäristö ja luonnonvarat/asko Sydänoja Sähköpostitse Finnfeeds Finland Oy/gunilla.hagman@dupont.com Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelulautakunta/laura.ahtiainen@kaarina.fi Kaarinan kaupunki/ympäristönsuojelu/jouni.saario@kaarina.fi Paraisten kaupunki/carl-sture.osterman@parainen.fi Paraisten kaupunki/ymparistolautakunta@parainen.fi Naantalin kaupunki/marjut.taipaleenmaki@naantali.fi Raision kaupunki/tekninen keskus/ympäristöpalvelut/tuija.lojander@raisio.fi Raision kaupunki/kirsi.anttila@raisio.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mirva.levomaki@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/juha.m.nurmi@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/esa.malmikare@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/kaarlo.merikallio@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/mika.makila@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jyrki.haapasaari@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarkko.laanti@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jarno.arfman@turku.fi Turun seudun puhdistamo Oy/jouko.tuomi@turku.fi Turun kaupunki/ympäristönsuojelutoimisto/olli-pekka.maki@turku.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/asko.sydanoja@ely-keskus.fi Varsinais-Suomen ELY-keskus/tapio.saario@ely-keskus.fi Kannen kuva: Annette Lindell-Jokinen, Laonome sp. Yhteystiedot (Y 1564941-9) Telekatu 16, 20360 TURKU puh. 02-274 0200, sähköp. etunimi.sukunimi@lsvsy.fi

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 5 (91) 1. VELVOITETUTKIMUKSEN TARKOITUS Turun ympäristön merialuetta on tutkittu kaupunkiseudun yhdyskuntien ja teollisuuden jätevesikuormituksen velvoitteena 1960-luvun lopulta lähtien. Vuonna 2014 velvoitetarkkailuun osallistuivat ja sen kustannuksista vastasivat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki (Paraisten jätevedenpuhdistamo), Neste Oyj Naantalin jalostamo, Finnfeeds Finland Oy Naantalin tehdas ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy (TSE) sekä Maskun kunta vuoden 2014 alussa lopetetun Lemun jätevedenpuhdistamon n.s. jälkitarkkailun osalta. Lisäksi tarkkailuun osallistui ExxonMobil Oil Oy Ab. Velvoitetutkimukseen osallistuvat Turun seudun puhdistamo Oy, Paraisten kaupunki (Paraisten jätevedenpuhdistamo), Neste Oyj Naantalin jalostamo, Finnfeeds Finland Oy Naantalin tehdas ja Turun Seudun Energiantuotanto Oy (TSE) sekä vielä vuonna 2015 Maskun kunta jo lopetetun Lemun jätevedenpuhdistamon n.s. jälkitarkkailun osalta. Lisäksi tarkkailuun osallistuu ExxonMobil Oil Oy Ab. Tarkkailuvelvoitteet perustuivat vesi- ja ympäristölupalainsäädännön mukaisiin päätöksiin jäte- tai lauhdevesien johtamisesta mereen (taulukko 1). Turun seudun puhdistamo Oy sai Etelä-Suomen aluehallintovirastolta ympäristöluvan (Nro 167/2014/2, Dnro ESA- VI/345/04.08/2012, 1.10.2014), mutta päätöksestä valitettiin. Turun seudun puhdistamo Oy haki 14.11.2014 lupaa uuden ympäristöluvan mukaisen toiminnan aloittamiseen muutoksenhausta huolimatta. Paraisten kaupunki sai vuoden 2008 ympäristöluvan ehdoista tekemässään valituksessa Etelä-Suomen aluehallintovirastolta luvan (Nro 95/2014/2, Dnro ESA- VI/272/04.08/2012 (16.6.2014) johtaa jätevettä mereen aiemman luvan pitoisuus- ja puhdistustehoarvoilla vuoden 2015 loppuun asti. Vesistötarkkailussa noudatettiin Lounais-Suomen ympäristökeskuksen vuonna 2007 hyväksymään tarkkailuohjelmaa (hyväksymispäätös (2.4.2007 Nro 20 YLO, Dnro LOS-2006-Y- 1272-103, 10.8.2007, LSY-2007-Y-123) ja siihen vuosille 2010 2011 tehtyä, Varsinais- Suomen ELY-keskuksen hyväksymää täydennystä (17.6.2011, Dno VARE- LY/976/07.00/2010). Tarkkailusta jätettiin vuonna 2012 pois Raision entinen jätevedenpurkupaikka (asema 256, puhelinkeskustelu VARELY/Räisänen). Muilta osin Varsinais-Suomen ELY-keskus ei vuoden 2014 kuluessa ehtinyt käsitellä vuonna 2012 laadittua merialueen tarkkailusuunnitelmaehdotusta. Loppuvuonna 2014 sovittiin (sähköposti 24.11.2014 VARE- LY/Räisänen), että kuormittajissa ja lupatiedoissa jo tapahtuneet ja myöhemmin varmistuvat muutokset päivitetään ehdotukseen ennen sen hyväksymistä; ajankohdaksi sovittiin syksy 2015 (sähköposti VARELY 12.2.2015). vastasi velvoitetarkkailun näytteenotosta, analysoinnista ja tulosten raportoinnista. on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T101, joka täyttää standardin ISO/IEC 17025 vaatimukset. Laboratorion voimassaoleva pätevyysalue löytyy FINASakkreditointipalvelun internet-sivuilta: www.finas.fi kohdasta Akkreditoidut toimielimet» Testauslaboratoriot. Näytteenotosta vastasivat sertifioidut ympäristönäytteenottajat (ympäristönäytteenottajien henkilösertifiointi, pätevyysalue Vesi- ja vesistönäytteet). Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä standardin SFS-EN ISO/IEC 17024:3003 mukaisesta sertifioinnista löytyy lisätietoa internet-sivuilta: www.syke.fi>palvelut ja tuotteet>asiantuntijapalvelut>näytteenottajien sertifiointijärjestelmä. Tässä yhteenvedossa esitetään vuoden 2014 Turun merialueen velvoitetarkkailun vesitutkimuksen tulokset ja arvio merialueen veden laadusta. Tutkimus sisälsi myös vuosittain tehtävät kasviplanktonin määritykset ja sekä määrävuosina tehtävän suppean pohjaeläintutkimuksen.

6 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) Vesianalyysitulokset on toimitettu sähköisesti valtakunnalliseen vedenlaaturekisteriin ja ovat saatavilla OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelun kautta (www.ymparisto.fi/oiva). Poikkeuksen tekevät Turussa olevan purkupaikan lähialueen havaintopaikat, joita ei vielä ole perustettu vedenlaaturekisteriin. Kasviplankton- ja pohjaeläintulokset tallennettiin kasviplanktonja pohjaeläinrekisteriin, jotka löytyvät OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelusta. TAULUKKO 1. Turun merialueen yhteistarkkailuun osallistuvien kuormittajien lupatiedot. Lupavelvollinen Lupapäätös Huomautuksia Turun seudun puhdistamo Oy Nro 47/2003/4, LSY 5.6.2008: 25/2008/1 (22.9.2003) Nro 167/2014/2, Dnro ESAVI/345/04/08/2012 (1.10.2014) Päätökseen haettu muutosta. Paraisten kaupunki Nr 24/2008/1, Dnr LSY-2006-Y-374 (30.5.2008) Paraisten jvp (Norrby). Nro 95/2014/2, Dnro ESAVI/272/04.08/2012 (16.6.2014) Maskun kunta Nro 244/2013/2, Dnro ESAVI/344/04.08/2012 (12.11.2013) Lemun jvp lopetettiin 2.1.2014. Finnfeeds Finland Oy Nro 110 YLO, Dnro LOS-2006-Y-1290-111 (4.12.2008) Neste Oil Oyj Nro 45/2007/2, Dnro LSY-2004-Y-362 (20.11.2007) Naantalin voimalaitos. TSE Oy Nro 231/2013/1, Dnro ESAVI/11/04.08/2010 (1.11.2013) Monipolttoainevoimalaitos. Nro 214/2013/1, Dnro ESAVI/168/04.08/2012 (1.11.2013) ExxonMobil Finland Oy Ab Nro 179/2013/1, Dnro ESAVI/44/04.08/2013 (23.9.2013) 2. TUTKIMUSALUE 2.1. Yleiskuvaus Tarkkailualue kattaa jätevesien arvioidun vaikutusalueen mannerrannan suunnassa Askaistenlahdelta Kuusistonsalmeen ja edelleen Paraisten pohjoisosaan, lännessä Kotkanaukolle ja lounaassa Airismaalle Airiston eteläosaan (kuva 1). Tutkimusalue sijoittui Naantalin, Raision, Turun, Kaarinan ja Paraisten kaupunkien sekä Maskun kunnan merialueille. Varsinais-Suomen pintavesien toimenpideohjelman (Varsinais-Suomen ELY-keskus 2010) laadinnan yhteydessä tehdyn tyypittelyn mukaan tutkimusalue kuuluu lounaiseen sisäsaaristoon, joka vaihtuu lounaiseksi välisaaristoksi Airistolla Rajakarin tietämillä. Turun satama ja n salmet määriteltiin vesienhoitolain mukaisiksi voimakkaasti muutetuiksi vesialueiksi. Kriteereinä oli muutetun/rakennetun rantaviivan osuus ja muutetun alueen pinta-ala. Samoilla perusteilla myös Raisionlahti ja Naantalin satama määriteltiin voimakkaasti muutetuksi vesialueeksi; Raisionlahdessa kriteerinä oli lisäksi siltojen ja penkereiden vaikutus. Myös Raisionjoki nimettiin voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi, sillä siihen on padottu kolme säännöstelyallasta vedenhankintaa varten. Merialue on tyypillistä Saaristomeren sisäsaaristoa, jonka muodostavat erikokoiset saaret ja niiden väliin jäävät salmet ja selät sekä lahdet. Veden syvyydessä ja vaihtuvuudessa on suuria eroja alueen eri osissa. Airistoa lukuun ottamatta alue on varsin matalaa, sillä keskisyvyys on noin 16 m. Vesialueen pinta-ala on 204 km 2 ja tilavuus 3 200 milj. m 3. Tutkimusaluetta on kuvattu tarkemmin tarkkailuohjelmassa (ks. Räisänen & Lehtonen 2008). Valuma-alueen pinta-ala on 1 680 km 2, josta pääosa (79 %) muodostuu tutkimusalueelle laskevien Aurajoen, Raisionjoen ja Hirvijoen valuma-alueista. Jokien valuma-alueista puolestaan 30 40 % on voimaperäisesti viljeltyä savikkoaluetta. Pelloilta ja haja-asutuksen jätevesissä valumavesien mukana tuleva kuormitus vaikuttaa tuntuvasti veden laatuun etenkin salmi- ja lahtialueilla, missä veden vaihtuminen on hidasta ja virtaukset suunnaltaan vaihtelevia. Pintakerroksessa valumavesien vaikutus tuntuu Airistolle saakka. Vesi on laadultaan hyvin erilaista tutkimusalueen eri osissa. Erot johtuvat sekä ympäristötekijöistä että jäte- ja jokivesien tuomasta kuormituksesta. Merialueen veden laadun pitkäaikaismuutoksia selvitettiin sekä 1990-luvun että 2000-luvun alussa. Rehevöityminen oli havaittavissa jo 1990-luvun alussa (Jumppanen & Mattila 1994). 2000-luvun alkuun mennessä rehevöitynyt vyöhyke oli laajentunut kymmenessä vuodessa sisäosista edelleen kohti Airistoa ja avoimempia vesialueita (Hannula 2005). Kokonais- ja fosfaattifosforipitoisuudet olivat 1960-

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 7 (91) luvun lopun jälkeen kasvaneet, ja muutos oli selvin Airistolla. Merkittävää kokonaisfosforipitoisuuksien nousua oli myös Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla, Vapparin pohjoisosassa, Pohjoissalmessa, Kotkanaukolla ja Raisionlahdella. Typpipitoisuuksien kehitys ei ollut yhtä selkeä, mutta Vapparin pohjoisosassa, Askaistenlahdella Väskinsaaren edustalla ja Airistolla sekä myös Naantalinsalmessa typpipitoisuudet olivat selvästi nousseet. A- klorofyllipitoisuudet olivat loppukesällä kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi useimmilla tutkimuspaikoilla. 2.2. Jäte- ja jäähdytysvesien purkupaikat Velvoitetarkkailuun osallistuvien yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden käsitellyt jätevedet johdettiin mereen Turussa kantasataman satama-altaaseen ja Paraisilla Vapparin eteläosaan (kuva 1). Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi vuoden 2014 alussa; purkupaikka oli Kuuvanjoessa, joka laskee Hirvijoen alajuoksulle ja sieltä Askaistenlahden perukkaan. Teollisuuslaitoksista jäte-, lauhde- ja hulevesiä johdettiin Viheriäistenaukolle ja Naantalinsalmeen. 2.3. Velvoitetarkkailun havaintopaikat Merialueella oli yhteensä 37 veden laadun havaintopaikkaa (taulukko 2). Niistä 33 oli vuonna 2007 hyväksytyn tarkkailuohjelman mukaisia, ja lisäksi näytteet otettiin Turun seudun puhdistamo Oy:n laitoksen purkupaikan tuntumaan vuonna 2010 lisätyiltä neljältä asemalta. Aurajoen tuomaa hajakuormitusta seurattiin kahdessa paikassa: näytteitä otettiin Halisista merialueen laajojen tutkimusten yhteydessä ja Auranlaakson tietämiltä lähinnä tulva-aikoina ravinnevirtaaman laskentaa varten. Asemista 12 oli ns. intensiiviasemia, joilta otettiin näytteet kesäkaudella kahden viikon välein. Mukana olivat Viheriäistenaukko (275) ja Naantalinsalmi (285), joiden tuntumaan johdetaan jäteja lauhdevesiä teollisuuslaitoksista. Lisäksi yhtä tiheästi otettiin näytteet myös kahdelta yhdyskuntajäteveden purkupaikalta (, Parainen). Kasviplanktonmääritykset tehtiin intensiiviasemien loppukesän näytteistä. Suppean pohjaeläintutkimukset asemat sijaitsivat joko intensiiviasemilla tai niiden lähellä. 2.4. Muita tutkimuksia Jätevesikuormituksen vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon seurataan kalatalousviranomaisten hyväksymällä velvoitetarkkailulla Turun ja Naantalin edustalla. Tulokset kootaan laajempaan yhteenvetoon noin viiden vuoden välein. Edellinen yhteenveto on tehty vuosilta 2005 2009 (Holsti 2010). Turun satama Oy:n ruoppaus- ja läjitystoiminnan velvoitetarkkailututkimukseen kuului vuonna 2014 erittäin laajat tutkimukset (Turun satama Oy 2015). Ennen ruoppauskauden alkua Rajakarin läjitysalueella ja sen lähiympäristössä tehtiin alueen kokonaan peittävä luotaus sekä luotauslinjoja. Lisäksi tehtiin laajat läjitysalueen ja sen ympäristön sedimentti- ja pohjaeläintutkimukset, silakan mädin esiintymistä ja poikastuotantoa koskevat tutkimusosiot sekä kalojen ekotoksikologiset tutkimukset. Turun ja Naantalin satamien yhteistä läjitysaluetta koskevassa kartoituksessa valmistui loppuvuonna 2014 lupaavimman jatkoselvityskohteen eli Rajakarin länsi- ja luoteispuolisten alueen pohjadynaaminen malli. Vuonna 2014 jatkettiin alueen tutkimuksia ottamalla sedimentti- ja pohjaeläinnäytteitä. Lisäksi Turun edustan merialueen tutkimusalueen tuntumassa tehtiin Kuivakarinaukolla Naantalin Rymättylän jätevedenpuhdistamon purkualueen jälkitarkkailua, joka päättyi vuonna 2014. Kaarinan kaupunki seurasi Piikkiönlahden tilaa vapaaehtoisella tarkkailulla, jota tehtiin lakkautetun Piikkiön jätevedenpuhdistamon entisessä purkuvesistössä. Kalankasvatuksen velvoitetarkkailujen lähimmät alueet sijaitsivat Naantalissa Airistolla Iso- Tervin edustalla, Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Hessundinsalmessa.

8 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014)

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 9 (91) TAULUKKO 2. Turun merialueen tarkkailututkimuksen havaintopaikkojen numerot, nimet, syvyydet, sijaintikunnat ja koordinaatit vuonna 2014. Suluissa aikaisempi kokonaissyvyys, jota ei ole löydetty enää 1990-luvulla tai hakasuluissa muutos 2000-luvulla. Ns. intensiiviasemat alleviivattu. Nro Nimi Vanha Tarkkailun Syvyys Sijainti- Tasokoordinaatit tunnus alkamisvuosi (m) kunta ETRS-TM35FIN N E 135 Vapparin pohj.osa L 37 1970 21 (22) Parainen 6700671-241961 * 136 Loskarnäs pohj. L 42 1975 22 (23) Parainen 6698548-237699 * 137 Lessor L 137 1986 20 (21) Parainen 6698579-240666 * 140 Bläsnäsinlahti L 44 1975 30 Parainen 6696350-240201 * 143 Kruunukari L 143 1985 29 6699789-231364 * 148 (1 Kirkkoselkä 1987 7 Parainen 6692803-240771 * 165 Kirkkoherransaari L 61 1976 33 6702543-241259 * 175 Papinsaari it. L 32 1970 7,5 (8) 6704772-240056 * 179 Katariinanlaakson ed. L 31 1970 3 6706338-239294 * 180 Uittamo L 29 1970 3 6707690-238464 * 190 Linnanaukko L 28 1970 8 6709098-237337 * 200 Pikisaari L 22 1970-1996, 2010-11 6709000-235882 * 201 (1 Haarlan salmi 1991 11 (12) 6703869-235423 * 205 Kalkkiniemi L 23 1970 11 6708129-234425 * 210 Kuuvannokka L 26 1970 22 6706584-231541 * (23, 24) 215 Saaronniemi L 53 1976 53 6708373-229555 * 220 (2 Rajakari T 52 1970 52 6703500-230115 * 225 (2 Airismaa it. X 3 1978 80 Naantali 6696450-226458 * 235 Marjaniemi NW L 19 1976 3 6710621-235738 * 240 Pansion öljysatama L 17 1970 11 (10) 6710180-233860 * 245 Kallanpää L 15 1970 15 [16] 6710018-231785 * 250 Raisionlahden perukka L 12 1970 2 Raisio 6713541-231816 * 260 Hahdenniemi L 13 1970 4 Raisio 6712516-231712 * 265 Kukonpää L 14 1970 12 (8) Raisio 6711330-231273 * 275 Viheriäistenaukko L 8 1970 10 6710424-229984 * 280 Ajonpää L 6 1970 33 Naantali 6711235-229013 * 285 Naantalinsalmi L 3 1970 26 (27) Naantali 6712739-226970 * 290 Kuparivuori L 2 1970 25 Naantali 6713582-225983 * 297 Kotkanaukko L 297 1982 29 Naantali 6710962-222106 * (30, 31) 300 Väskinsaari L 86 1976 19 Naantali 6716241-223705 * 304 Papinluoto L 304 1981 20 Masku 6719497-221721 * 308 Lapila L 308 1985 44 (45) Naantali 6707367-225284 * PARPUR Paraisten jv-purkupaik. 2005 16 Parainen 6697098-240419 * TKUPUR Turun jv-purkupaikka 2005 10 6709931-236954 * KANAV W Kanavaniemi lä 2010 12 6709450-236679 ** LATOK N Latokari po 2010 10 6709217-236984 ** RUISS E n silta et 2010 3 6709820-236348 ** 54 Aurajoen ravinnevirt. 1970 6713453-245153 * 58, 58K Halinen kalaporras tai silta 6712383-241956 * (1 Ei syysnäytteenottoa (päätös LOS-2006-Y-1272-103). (2 Talvitutkimus kuului V-S ELY-keskuksen ohjelmaan * Tiedot poimittu ympäristöhallinnon OIVA- ympäristä- ja paikkatietojärjestelmästä 2.3.2015. ** Tiedot poimittu L-Svyt Oy:n koordinaattitiedoista 2.3.2015.

10 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 3. SÄÄ- JA JÄÄOLOT SEKÄ VEDENKORKEUS Talvi 2013/2014 alkoi Turun seudulla Ilmatieteen laitoksen säähavaintojen mukaan hyvin lauhana. Joulukuu 2013 ja tammikuun 2014 alku olivat hyvin lauhoja ja sateisia, eikä vesistöjen jäätyminen päässyt alkuun. Tammikuun puolivälissä säätyyppi muuttui talviseksi hyvin nopeasti, mutta sademäärä oli pieni ja maa lumeton. Turussa tammikuun keskilämpötila oli pari astetta kylmempi kuin normaalijaksolla (vuodet 1981 2010, taulukko 3). Tammihelmikuun vaihteessa ja helmikuun alkupuolella saatiin talven ainoat sankemmat lumisateet. Jo ennen helmikuun puoliväliä pakkaset väistyivät, ja vain ajoittain öisin lämpötila painui hieman pakkasen puolelle. Maaliskuun alkuun mennessä lumi oli pääosin sulanut. Ajankohtaan nähden sää oli hyvin keväinen, mutta kuun puolivälissä lämpötila painui pakkaselle ja ohut lumikerros peitti maan. Kuun keskilämpötila oli lähes neljä astetta lämpimämpi kuin normaalijaksolla. Myös huhtikuu oli keskimääräistä lämpimämpi, ja etenkin kuun lopulla oli päivisin kesäisen lämmintä. Toukokuun alussa sää viileni, mutta kuun puolivälin jälkeen oli jopa helteinen ajanjakso, kunnes kuun lopulla sää muuttui koleaksi. Toukokuussa keskilämpötila oli ajankohdalle tyypillinen. Sademäärä oli keskimääräistä pienempi sekä alkuvuonna että kevätkuukausina. Kesäkuun alussa sää oli kesäisen lämmin mutta loppupuolella poikkeuksellisen kolea, sillä päivälämpötilat olivat matalia, tuuli navakkaa ja sade tuli ajoittain rakeina. Heinäkuun ensimmäisellä viikolla sää oli edelleen kolea mutta muuttui hyvin nopeasti helteiseksi, ja kuun puolivälissä oli kesäisen lämmintä. Heinäkuun lopusta elokuun puoliväliin oli poikkeuksellisen pitkä hellejakso, ja päivälämpötila oli useaan otteeseen jopa yli 30 ºC. Sitten lämpötila laski loppukesälle tyypillisiin lukemiin, ja samalla sää muuttui hyvin sateiseksi. Turussa elokuun keskilämpötila oli noin kaksi astetta ajankohdan pitkäaikaiskeskiarvoa korkeampi. Sademäärä (116 mm) oli suurempi kuin vertailujakson keskiarvo (80 mm), ja paikalliset erot olivat suuria, sillä Kaarinassa Yltöissä sademäärä oli 216 mm (pitkäaikaiskeskiarvo 80 mm). Kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila oli Lounais-Suomessa vain 0,5 2 ºC tavanomaista korkeampi, sillä kolea kesäkuu ja heinäkuun alku tasasi poikkeuksellisen pitkän hellejakson vaikutusta. Sademäärässä oli suuria eroja, ja Lounais-Suomessa itäosassa Salon seudulla satoi keskimääräistä enemmän kun taas lännessä Vakka-Suomessa sademäärä saattoi olla jopa tavanomaista pienempi. Syksy eli syys-, loka- ja marraskuu oli lauha ja vähäsateinen. Syyskuussa loppupuolelle asti ilma oli päivällä jopa kesäisen lämmin. Lokakuussa sää oli syksyinen mutta lauha; ensimmäiset pakkaspäivät tulivat kuun puolivälin jälkeen, mutta kuun loppupuolella lämpötila nousi ajankohtaan nähden yleisesti poikkeuksellisen korkeaksi. Marraskuun alussa ilma kylmeni mutta lauhtui jälleen pian. Turussa oli vain yksittäisiä pakkaspäiviä, ja pakkanen oli heikkoa. Kuun lopulla satanut lumi suli pois parissa päivässä. Pilvisyys oli runsasta, ja auringonpaistetuntien määrä oli maan eteläosassa harvinaisen pieni. Joulukuu oli lauha ja sateinen jouluun saakka. Juuri ennen joulua pakkanen kiristyi, ja vesistöt alkoivat jäätyä. Maahan satoi noin 10 cm lunta, mutta ennen vuodenvaihdetta sää lauhtui ja sulatti sekä lumen että jään. Talvella 2013/2014 vesistöjen jäätyminen alkoi vasta tammikuun puolivälissä. Vaikka kylmä jakso oli lyhyt, kireiden pakkasten ansiosta rannikon tuntumaan muodostui kohtalainen kerros teräsjäätä. Kuitenkin jo helmikuun alussa sään lauhduttua virtapaikat ja selkäalueet avautuivat nopeasti, ja muuallakin jäät alkoivat heiketä altapäin. Helmi-maaliskuun taitteessa jäällä liikkuminen oli hyvin epävarmaa. Ilmatieteen laitoksen jäätietojen mukaan merialueilla talvella 2013/2014 ensijäätyminen oli esimerkiksi Turun satamassa 16.1.2014 ja Airistolla Rajakarilla 31.1.2014. Rajakarilta jäät

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 11 (91) katosivat 4.2.2014, ja niin sanottuja todellisia jääpäiviä oli 5 (liite 1). Jääpäivien määrä oli selvästi pienempi kuin vuosien 1970 2013 keskiarvo. Ilmatieteen laitoksen meriveden korkeustietojen mukaan vuonna 2014 Turussa tammikuussa merivesi laski nopeasti, ja päiväkeskiarvo kävi tällöin vuoden alimmassa lukemassa (-64 cm korkeusjärjestelmässä N60, liite 2). Tämän jälkeen lyhyitä jaksoja lukuun ottamatta vesi oli 0- linjan alapuolella joulukuun alkupuolelle saakka. Joulukuussa päiväkeskiarvo kävi vuoden korkeimmassa lukemassa (+28 cm). Vuonna 2014 Turun merialueen velvoitetutkimuksen näytteenotot osuivat usein ajankohtiin, jolloin vedenkorkeus muuttui nopeasti. Etenkin heinä elokuun näytteenottojen välillä vedenkorkeuden vaihtelut olivat suuria. TAULUKKO 3. Turun säätietoja vuodelta 2014 ja normaalijaksolta 1981 2010. Lähde: Ilmatieteen laitos, Ilmastokatsaus. Lämpötilat lokakuun 2010 alusta lähtien Artukaisten automaattiasemalta (aiemmin Turun lentoasemalta) ja sademäärät heinäkuun 2006 alusta lähtien Artukaisista. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII yht. Lämpötila 2014-6,3 0,6 2,4 5,6 10,5 13,8 20,6 18,0 12,7 7,3 3,2 0,1 (ºC) 1981 2010-4,4-5,2-1,6 4,0 10,2 14,5 17,5 16,0 10,9 5,9 0,8-2,6 Sademäärä 2014 42 33 34 21 30 49 45 116 17 61 53 105 606* (mm) 1981 2010 61 42 43 32 39 59 79 80 64 78 76 70 723* * Sademäärien summa. 4. MERIALUEEN KUORMITUS 4.1. Jäte- ja jäähdytysvedet Valtaosa Turun edustan merialueelle johdettavista yhdyskuntajätevesistä käsiteltiin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen jätevedenpuhdistamolla. Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamon toiminta jatkui ennallaan. Teollisuuslaitosten jätevesien käsittelyssä ei tapahtunut suuria muutoksia. 4.1.1. Yhdyskuntajätevedet Turun seudun puhdistamo Oy Vuosi 2014 oli viides vuosi, jolloin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitos toimi seudullisessa laajuudessaan. Puhdistamolla käsiteltiin Turun, Kaarinan, Raision, Naantalin (myös Rymättylä, ei Velkuan alue) ja Paimion kaupunkien sekä Liedon, Ruskon (myös Vahto), Maskun, Nousiaisten ja Mynämäen kuntien yhdyskuntajätevedet. Vuoden 2014 alkupäivinä lakkautettiin Maskun kunnan Lemun puhdistamo (2.1.2014). Vuoden 2014 alusta lähtien muutettiin ohitusten kuormien laskentaa viranomaisen hyväksynnällä. Ennen karkeavälppää tapahtuneet tulevan veden ohitusten (Hansapuiston ylivuoto) ja verkosto-ohitusten kuormat lasketaan ylivuodon määrästä (m 3 ), jäteveden osuudesta ylivuotavassa viemärivedessä (%) sekä jäteveden tyypillisistä kuormituspitoisuuksista (mg/l). Lähtöarvoina käytetään kuivana aikana puhdistamolle tulevan jäteveden pitoisuuksia, jotka on määritetty vuosien 2012 2013 virtaamatiedoista ja tulokuormista. Jakson ohituskuorma on virtaamapainotteinen keskiarvo. Puhdistamon käyttötarkkailuun lisättiin 1.2.2014 tulevan jäteveden kertanäytteistä tehtävä hygieenisen laadun tarkkailu (E. Coli ja suolistoperäiset enterokokit); lähtevän jäteveden bakteerimäärien seuranta alkoi jo kesällä 2013. Tarkemmin Turun seudun puhdistamo Oy:n Kakolanmäen laitoksen toimintaa on kuvattu päästötarkkailun vuosiyhteenvedossa (ks. Leino 2015a).

12 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) Kakolanmäen puhdistamo täytti vuonna 2014 ympäristöluvan vaatimukset kaikilla neljännesvuosijaksoilla (Leino 2015a). Kokonaistypen puhdistustehovaatimus vuosikeskiarvona laskettuna saavutettiin. Myös uuden lupapäätöksen (ESAVI nro 167/2014/2) puhdistusvaatimukset täyttyivät. Purkupaikalla Turussa satama-altaassa Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistettujen jätevesien ja esikäsiteltyjen ohitusvesien tuoma kuormitus oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 106 tonnia/a ja kokonaisravinnemäärien osalta fosforia 5,1 tonnia/a ja typpeä 400 tonnia/a (Leino 2015a). Esiselkeytettyä jätevettä jouduttiin johtamaan varsinaisen puhdistusprosessin ohi mereen vain kerran (12.12.2014 yht. 1 622 m 3 ). Lisäksi poikkeuksellisissa tilanteissa purkupaikalle jouduttiin johtamaan puhdistamattomia jätevesiä puhdistamon ohi Hansapuiston ylivuotokaivosta heinä-, elo- ja joulukuussa yhteensä noin 34 810 m 3. Nämä ohitukset huomioon ottaen purkupaikalle jätevesien tuoma BOD 7(ATU) -kuormitus oli noin 110 tonnia/a ja fosforikuormitus noin 5,2 tonnia/a mutta typpikuormitus ei noussut oleellisesti (taulukko 4). Lupaehtojen mukaan lisäksi myös muualla pumppaamoilla ja verkostoissa tapahtuneet ohitukset lasketaan Turun seudun puhdistamo Oy:n vesistökuormitukseen. Toimialueen viemäriverkostoista ohitettiin vuoden 2014 aikana jätevettä yhteensä 24 486 m 3 (Leino 2015a) eli keskimäärin 67 m 3 /d. Ohitukset huomioon ottaen vuosikuormitus oli BOD7 (ATU) :a 110 tonnia/a ja fosforia 5,5 tonnia/a mutta typpikuormitusta ohitukset eivät laskennallisesti muuttaneet (400 tonnia/a). Osa ohitusten aiheuttamasta kuormituksesta tuli selvästi tutkimusalueen ulkopuolelle (esim. Paimio ja Masku, Ilmanen & Leino 2015, liite 3). Osa ohituksista tuli suoraan tutkimusalueelle ja osa välillisesti esimerkiksi ojien tai jokien kautta: TSP Oy:n Kaarinan Rauvolan pumppaamon ohitusvesiä oli 142 m 3. Ilmeisesti vain suuret ohitusmäärät saattaisivat päätyä mereen, sillä ohitusvedet purkautuvat ojaan ja sieltä entiseen puhdistamon jälkilammikkoon. TSP Oy:n Raision pumppaamolla oli pumppaamoon liittyviä ohituksia 130 m 3. Pumppaamon ylivuotoputkesta ohitusvedet johdetaan entisen puhdistamonmäen viereen avo-ojaan, joka purkautuu rummun kautta Raisionlahden pohjukkaan vesijättömaalle. Raision pumppaamolla oli lisäksi Raision kaupungin verkosto-ohituksia (1 318 m 3 ). Turun kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista (7 099 m 3 ) osa tuli mereen tai Aurajoen alajuoksulle sekä osa mereen laskeviin jokiin ja ojiin. Osa ohituksista oli sisempänä maalla. Kaarinan kaupungin viemäreiden ja pumppaamoiden ohituksista (575 m 3 ) tuli osa mereen Piikkiönlahdelle. Maskun kunnan viemäriverkosto-ohituksista (466 m 3 ) tuli osa Piuhanojaan. Piuhanoja laskee Raisionlahden pohjukkaan. Naantalin kaupungin viemäriverkosto-ohituksista (31 m 3 ) osa johdettiin Särkansalmeen, mutta määrä oli pieni. Nousiaisten kunnan viemäriverkosto-ohitukset (12 049 m 3 ) tulivat siirtoviemäristä ja johdettiin Hirvijokeen, joka laskee Askaistenlahden sisäosaan. Joissakin paikoissa kunnan viemäriverkostosta vesistöihin tehtävät ohitukset ovat toistuvia ja merkittäviä, ja vesistötarkkailu saattaa olla tarpeen näillä ohituspaikoilla. Seudulliselta puhdistamolta mereen lähtevän veden raskasmetallipitoisuudet olivat pieniä (Leino 2015a). Raskasmetallit sitoutuivat pääosin lietteeseen puhdistusprosessin aikana. Puh-

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 13 (91) distamolta vesistöön johdettavan jäteveden kuukausittaiset raskasmetallikuormat vaihtelevat lähinnä hulevesien aiheuttaman tavanomaista suuremman virtaaman mukaisesti niiden määritysten osalta, joista saatiin määritysrajan ylittävä tulos jäteveden raskasmetallitarkkailussa (arseeni, kadmium, kromi, kupari, nikkeli, lyijy ja sinkki). Haitallisten aineiden osalta E- PRTR-asetuksen mukaiset jätevesien vesistöön aiheuttamat päästötiedot raportoidaan erillisessä yhteenvedossa. Paraisten jätevedenpuhdistamo Paraisten kaupungin Paraisten jätevedenpuhdistamo on biologis-kemiallinen laitos. Aiempaan kemialliseen laitokseen lisättiin vuonna 1999 kaksivaiheinen biologinen suodatus, joista ensimmäinen (nitrifikaatiovaihe) poistaa BOD:n ja ammoniumtypen; jälkimmäinen toimii denitrifikaatiovaiheena eli pelkistää nitraattitypen typpikaasuksi. Purkupaikalla Vapparin eteläosassa vuonna 2014 Paraisten jätevedenpuhdistamon tuoma kuormitus (Leino 2015b) oli vuosikuormitukseksi laskettuna BOD 7(ATU) :n osalta 7 tonnia/a sekä fosforia 0,4 tonnia/a ja typpeä 11 tonnia/a (taulukko 4). Muut yhdyskuntajätevedet Maskun kunnan Lemun jätevedenpuhdistamon toiminta päättyi 2.1.2014, jonka jälkeen purkupaikalle Kuuvanjokeen tai sieltä Hirvijokeen ja mereen ei tullut kuormitusta. Jokivesien mukana tuli kuormitusta Oripään, Pöytyän ja Auran kuntien jätevedenpuhdistamolta (taulukko 6). Vuosi 2014 oli Auran puhdistamon viimeinen kokonainen vuosi, sillä toiminta päättyi vuoden 2015 alkupuolella (3.2.2015). 4.1.2. Teollisuuslaitokset Teollisuuslaitoksista johdettiin puhdistettuja jätevesiä mereen Neste Oil Oyj:n Naantalin jalostamosta ja Finnfeeds Finland Oy:stä. Finnfeeds Finland Oy:n kuormitukseen laskettiin myös sadevesissä ja osin entisiltä sokerijuurikkaiden varastoalueilta tullut kuormitus; vuoden 2008 alusta vain yksi ns. multa-allas sijaitsee tehtaan alueella. ExxonMobil Finland Oy Ab ei johda mereen jätevesiä, vaan kuormitus tulee varastoalueilta hulevesissä, jotka johdetaan öljynerottimen kautta mereen; öljynerotin uusittiin keväällä 2010. TSE Oy:n Naantalin laitokselta kuormitus oli lauhdevesissä tulevaa lämpöenergiaa ja prosessivesiä. Lämpökuormaa tuli myös Neste Oil Oyj:stä ja Finnfeeds Finland Oy:stä. 4.1.3. Jätevesien aiheuttama kuormitus Tarkkailututkimukseen kuuluvien kuormittajien vuonna 2014 merialueelle johtamien puhdistettujen jätevesien välitön biologinen hapenkulutus oli mitattuna BOD 7ATU :na yhteensä noin 138 tonnia, fosforikuorma 6 tonnia ja typpikuorma 422 tonnia (taulukko 4). Turun seudun puhdistamo Oy:n lupaehtojen mukaisesti verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen vesistökuormitus olisi ollut BOD 7ATU :na yhteensä 142 tonnia, mutta fosfori- ja typpikuormaan ohituksilla ei ollut tuntuvaa vaikutusta; osa ohituksista ei tullut Turun merialueelle. Vuonna 2014 jätevesien merialueelle aiheuttama BOD 7ATU -kuormitus oli selvästi aiempaa pienempi (taulukko 5), sillä Turun seudun puhdistamo Oy:n puhdistustulos oli parempi kuin vuosina 2010 2013 tai aiemmilla laitoksilla vuonna 2008 tai sitä ennen. Samoin ravinnekuormitus oli pienempi kuin vuonna 2008 tai sitä ennen. Teollisuuslaitoksilta tuleva mineraaliöljykuorma oli alle 1 000 kg/a kuten yleensä 2000-luvulla. Puhdistustekniikan kehityksen ansiosta 1970-luvun kuluessa mereen johdettujen jätevesien aiheuttama fosforikuormitus ja biologinen hapenkulutus (BOD) pienenivät oleellisesti (kuva 2). Vuoden 1985 jälkeen jätevesien aiheuttamassa merialueen kuormituksessa ei tapahtunut

14 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) äkillisiä muutoksia, mutta BOD-kuormitus laski tasaisesti. Fosforikuormituksen pieneneminen oli vähäisempää, mutta vuodesta 2009 lähtien Turun seudun puhdistamo Oy:n myötä fosforikuormitus on pienentynyt. Typpikuormitus pysyi lähes ennallaan 1970-luvun puolivälistä 1990-luvulle, sillä puhdistamoilla ei ollut typenpoistovaatimuksia. Typenpoiston tehostaminen pienensi typpikuormitusta selvästi vasta 2000-luvulla, eikä viime vuosina kuormitus ole pienentynyt. Turun merialueen velvoitetarkkailuun osallistuvien laitosten vuoden 2014 vesistökuormituksesta pääosa tuli Turun seudun puhdistamo Oy:stä (taulukko 5, kuva 3a ja 3b, huom. kuvien 3a ja 3b asteikkojen suuruusluokkien erot). Yhdyskuntajätevesien käsittelyn keskittämisen myötä kuormitus oli pienempi kuin aiemmilla laitoksilla yhteensä. Tsp Oy:n typpikuormitus oli vuosina 2012 2014 suurempi kuin ensimmäisinä toimintavuosina 2009 2011. Paraisten puhdistamon kuormitus on ollut pieni verrattuna aiempiin puhdistamoihin ja Tsp Oy:öön, ja myös Paraisten jätevedenpuhdistamon kuormitus on pienentynyt. Teollisuuslaitosten jätevesien aiheuttama kuormitus on ollut yhdyskuntajätevesiin verrattuna pieni (kuva 3b,). Neste Oil Oyj:n ja Finnfeeds Finland Oy:n BOD- ja kuormitus on vaihdellut jonkin verran, ja ExxonMobil Finland Oy:n kuormitus on ollut muihin verrattuna hyvin pientä. TAULUKKO 4. Turun ympäristön merialueen jätevesikuormitus vuonna 2014. Määrä BOD 7ATU Fosfori Typpi Mineraaliöljyt 1000 m 3 /a t/a t/a t/a t/a Turun seudun puhdistamo Oy 1) 29800 110 5,2 400 Paraisten kaupunki, Parainen 2) 1188 7,3 0,4 11 TSE Oy, Naantali 3) 1741 0 Neste Oil Oyj, Naantali 3) 1037 12 0,3 7,0 0,5 Finnfeeds Finland Oy 3) 351 8,4 0,12 3,9 ExxonMobil Finland Oy Ab, hulevesi 2) arvio <100 0,04 <0,001 0,008 0,010 Laitokset purkupaikoille yhteensä 34 117 138 6 422 0,5 1) Kakolanmäen jätevedenpuhdistamo. Tiedot: Leino (2015). Kuormitus sis. purkupaikalle johdetut jätevedet: käsitelty vesi, vain esiselkeytetty vesi sekä tulevan veden ohitus Hansapuiston ylivuotokaivosta. Verkosto- ja pumppaamo-ohitukset huomioon ottaen: kuormitus BOD 7(ATU) 110 t/a, P 5,5 t/a, N 400 t/a. 2) Jätevedenpuhdistamon vuosiyhteenveto tai sitä varten tehdyt laskelmat (Tiedot: L-S vyt Oy 2015). 3) Tiedot teollisuuslaitoksilta.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 15 (91) TAULUKKO 5. Turun merialueen yhteistarkkailun laitosten vuosikuormitus purkupaikoille mereen (tonnia/vuosi) vuosina 1999 2014. Suluissa vuosina 1999 2008 Turun jätevesien osuus (%), joka v. 2008 sisältää Tsp Oy:n arvioidun kuormituksen (9 vrk); vuodesta 2009 alkaen suluissa Tsp Oy:n osuus. Vuosi BOD 7ATU, t/a Fosfori, t/a Typpi, t/a Mineraaliöljyt, t/a 1999 512 (73) 21 (70) 835 (64) 1,91 2000 476 (75) 18 (72) 816 (63) 0,91 2001 341 (75) 15 (69) 832 (66) 2,8 2002 330 (75) 14 (67) 700 (68) 0,03 2003 302 (46) 13 (61) 646 (62) 0,4 2004 326 (43) 16 (47) 681 (59) 0,7 2005 348 (42) 15 (45) 525 (53) 0,3 2006 468 (50) 20 (51) 598 (53) 0,7 2007 346 (51) 18 (41) 542 (55) 0,4 2008 358 (46) 18 (44) 540 (56) 0,5 2009 222 (40) 9 (56) 414 (71) 0,2 2010 156 (80) 6 (79) 360 (91) 0,3 2011 194 (79) 6 (67) 341 (91) 0,3 2012 151 (79) 6 (82) 514 (93) 0,6 2013 166 (85) 5 (87) 420 (95) 0,6 2014 138 (78) 6 (87) 422 (95) 0,5 TAULUKKO 6. Valuma-alueella ja tutkimusalueen lähellä toimivien jätevedenpuhdistamojen aiheuttama kuormitus vuonna 2014. Kuormittajat Purkupaikka Vuosivirtaama BOD 7(ATU) Fosfori Typpi 1000 m 3 /a kg/d kg/d kg/d Jokiin: Oripää # Aurajoki 109 2,2 0,19 6,3 Pöytyä (Riihikoski) # Aurajoki 424 5,0 0,49 12 Aura * Aurajoki 240 1,9 0,18 24 Masku (Lemu, sis. Askainen) ** Hirvijoki 0 0 0 0 Yhteensä jokiin vuodessa t/a 773 3,3 0,31 15 # Tiedot v. 2013 vuosiyhteenvedoista (). * Toiminta päättyi 3.2.2015. ** Toiminta päättyi 2.1.2014.

. 16 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) BHK 7 /BOD 7ATU ja TYPPI kg/vrk 10000 BHK7 FOSFORI kg/vrk 600 9000 8000 BOD7ATU TYPPI 500 7000 FOSFORI 400 6000 5000 300 4000 3000 200 2000 100 1000 0 0 1970 1975 1977 1979 1981 1983 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 KUVA 2. Turun kaupunkiseudun mereen johdettujen puhdistettujen jätevesien aiheuttama kuormitus v. 1970 2014.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 17 (91), v. 2009 Tsp Oy Raisio Kaarina Parainen 400 350 300 BOD 7ATU t/a 250 200 150 100 50 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 14 12 10 Fosfori t/a 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 600 500 400 Typpi t/a 300 200 100 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 KUVA 3a. Yhdyskuntajätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2014. Vuodesta 2009 alkaen tarkoittaa Tsp Oy:tä ja Parainen keskustan puhdistamoa.

18 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) Neste Oil Oyj, Naantali Finnfeeds Finland Oy, Naantali ExxonMobil Finland Oy Ab 30 25 BOD 7ATU t/a 20 15 10 5 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 0,5 0,4 Fosfori t/a 0,3 0,2 0,1 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Typpi t/a 2011 2012 2013 2014 20 18 16 14 12 10 8 6 4 2 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 KUVA 3b. Teollisuuden jätevesikuormituksen kehitys Turun merialueella vuosina 2000 2014. Huom! Asteikko vaihtuu teollisuuden ja yhdyskuntajätevesitaulukoiden välillä.

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 19 (91) 4.2. Jokien vesistöalueilta ja niiden väliin jääviltä alueilta tullut kuormitus 4.2.1. Aurajoki Turun merialueelle laskevista joista vain Aurajoen virtaamaa ja ainemääriä seurataan. Yläjuoksua tutkitaan Oripään, Pöytyän (Riihikoski) ja Auran kuntien jätevedenpuhdistamojen velvoitetarkkailussa. Alajuoksulla ravinnevirtaamia tutkitaan sekä osana Turun merialueen velvoitetarkkailua että Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimesta. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaara eli Vähäjoki on mukana Turun ympäristönsuojelutoimiston seurannoissa. Aurajoen merialueelle tuomaa kuormitusta on arvioitu ainevirtaamalaskelmilla. Vuodesta 2008 lähtien Aurajoen velvoitetarkkailussa on käytetty laskentatapaa, jonka tulokset ovat yhtenevät alueellisen ympäristöviranomaisen laskelmien kanssa (Lehtonen 2009). Aurajoen Halisissa loppuvuoden 2013 sateiden yhteydessä virtaamahuiput olivat noin 50 60 m 3 /s (ympäristöhallinnon OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tiedot haettu 5.1.2015), mutta vuoden 2014 tammikuun ensimmäisinä päivinä virtaama oli noin 10 m 3 /s. Ennen tammikuun puoliväliä sateet nostivat virtaamahuipun (noin 49 m 3 /s), mutta sen jälkeen virtaama painui helmikuun alkupuolelle saakka hyvin pieneksi (<1 m 3 /s). Helmikuun aikana sateiden johdosta virtaama nousi lyhytaikaisesti jonkin verran kolme kertaa (8 17 m 3 /s). Maaliskuun alussa sulamis- ja sadevesi nosti selvästi virtaamaa (noin 41 m 3 /s). Huhtikuussa virtaama oli lähes koko ajan alle 5 m 3 /s ja vain kuun puolivälin virtaamahuipussa noin 10 m 3 /s. Touko- ja kesäkuussa virtaama oli alle 5 m 3 /s ja ajoittain hyvin pieni (<1 m 3 /s). Myös heinäkuussa ja elokuun alkupuolella virtaama oli hyvin pieni (<1 m 3 /s). Turun vesiliikelaitos johti Paimionjoesta Aurajokeen vettä noin 0,3 m 3 /s suuren osan kesäkuuta sekä heinäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin, jolloin sateet nostivat nopeasti virtaaman (noin 30 m 3 /s). Syys- ja lokakuussa virtaama oli pääosin noin 1 m 3 /s eikä sadekuurojenkaan myötä noussut yli 5 m 3 /s. Marraskuun alussa virtaama oli korkeimmillaan noin 20 m 3 /s. Joulukuun puolivälissä sateiden aikaan mitattiin vuoden suurin virtaama (103 m 3 /s), mutta vuoden vaihtuessa virtaama oli alle 5 m 3 /s. Vuoden keskivirtaama oli pienempi kuin vuosina 2011 2013 tai vuosien 1961 1990 keskivirtaama (taulukko 7). Myös suurin virtaama oli pienempi kuin kolmena edeltävänä vuotena ja selvästi pienempi kuin vuosina 1961 1990. Kuten yleensä kesäaikaan virtaama oli ajoittain olematon, ja Turun vesilaitos johti Paimionjoesta vettä Aurajokeen. Vuonna 2014 Aurajoen koko valuma-alueelta fosforivirtaama oli yhteensä noin 52 t/a ja typpivirtaama 726 t/a (Koivunen 2015). Tammi-maaliskuussa virtaama oli talvikaudelle varsin suuri, ja vuoden ravinnevirtaamasta tuli noin kolmannes. Huhtikuussa ei ollut tavanomaista kevättulvaa, ja osuus vuosikuormituksesta oli vain muutama prosentti ja selvästi tavallista pienempi. Loka-joulukuussa tuli lähes 60 % sekä fosfori- että typpivirtaamasta. Vuosina 1980 2014 Aurajoen fosforivirtaama on ollut noin 15 126 t/a ja typpivirtaama 290 1 100 t/a (kuva 4b ja c). Vuonna 2014 ravinnevirtaama oli ajanjakson tuloksissa kohtalaisen tavanomainen. Halisten alapuolelle laskevan Aurajoen sivuhaaran eli Vähäjoen veden laatua tutkittiin vuonna 2014 kolme kertaa: helmi-, touko- ja heinäkuussa (Koivunen 2014). Helmikuussa veden sameusarvo oli Aurajokeen verrattuna suurempi mutta ravinnemäärät pienempiä. Toukokuussa sekä sameus että ravinnemäärät olivat jonkin verran Aurajoen alajuoksua suurempia. Heinäkuussa kokonaistyppipitoisuus oli selvästi pienempi kuin Aurajoen alajuoksulla. Kaikilla kolmella kerralla Vähäjoessa bakteerimäärä oli korkeampi kuin Halisissa, ja bakteerimäärän perusteella veden laatu oli välttävä.

20 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) Hajakuormitusta pidetään Aurajoen suurimpana kuormittajana. Esimerkiksi Turun vesi- ja ympäristöpiirin (1990) arvion mukaan fosforista n. 83 % tuli hajakuormituksena. Varsinais- Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan vuosina 2000 2005 Aurajoen fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 69 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 19 %. Jokivarren taajamien puhdistettujen jätevesien osuus on pieni, sillä vuosittain ravinnevirtaaman fosforista alle 0,5 tonnia (<1 %) ja typestä noin 15 tonnia (2 %) on peräisin jätevedenpuhdistamoilta. Rekolaisen (1989) mukaan peltoviljelystä valuma-alueelle tuleva kuormitus on arvioitavissa valuma-alueen peltoprosentin perusteella, kun taas metsän ja peltomaan luonnonhuuhtouma on fosforia 10 kg/km 2. a ja typpeä 250 kg/km 2. a. Myös näin arvioiden Halisten yläpuoliselta valuma-alueelta pääosa kuormituksesta tulee huuhtoumana pelloilta (taulukko 8). Todellinen kuormitus vaihtelee muun muassa sateisuuden johdosta. Vuonna 2014 Aurajoen fosforivirtaama oli selvästi pienempi kuin laskennallinen kuormitus (noin 78 %) mutta typpivirtaama oli lähellä laskennallista (noin 99 %). 4.2.2. Kuormitus muiden jokien vesistöalueilta Muiden tutkimusalueelle laskevien jokien eli Askaistenlahden perukkaan laskevan Hirvijoen Maskunjoen ja Pohjoissalmeen laskevan Ruskonjoen (nimenä yläjuoksulla Vahdonjoki, alajuoksulla Raisionjoki) virtaamia ja kuormitusta ei seurata. Maatalouden aiheuttama hajakuormitus on näidenkin jokien merkittävin kuormittaja. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen (2010) mukaan Hirvijoessa vuosina 2000 2005 fosforikuormituksesta maatalouden osuus oli 76 %, metsätalouden 1 % ja haja-asutuksen 9 %; Ruskonjoen osalta ei vastaavaa laskelmaa tehty. Jokien kuormitusta on Turun merialueen tarkkailun yhteydessä pyritty arvioimaan suhteuttamalla laskennallinen kuormitus (taulukko 8) vuosittain Aurajoen ravinnevirtaamatutkimuksen perusteella saatuun kuormitukseen. Mikäli vuonna 2014 Hirvi- ja Ruskonjoen ravinnekuormitus poikkesi laskennallisesta arvosta kuten Aurajoessa, merialueelle Hirvi- ja Ruskonjoen tuoma kuormitus olisi ollut yhteensä noin 28 tonnia fosforia ja 378 tonnia typpeä (taulukko 9). 4.2.3. Jokien valuma-alueiden ulkopuolelle jäävät alueet Jokien valuma-alueiden väliin jääviltä alueilta tulevan kuormituksen arvioiminen on vaikeaa. Eri osat ovat maastoltaan ja maankäytöltään hyvin eri tyyppisiä, ja niiltä tulevassa kuormituksessa on suuria eroja. Mereen laskevat ojat tuovat kuormitusta muun muassa peltomailta. Kaarinan ojaselvityksen (Koivunen & Räisänen 2008) mukaan ravinnepitoisuudet ojavesissä olivat huomattavasti korkeampia kuin merivedessä. Seitsemän mereen laskevan ojan fosforikuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin Kaarinan silloisen jätevedenpuhdistamon kuormitus mereen; typpikuormitus puolestaan oli puhdistamon kuormitusta selvästi pienempi. Viljelysmaita on runsaasti myös n, Raisionlahden perukan ja Askaistenlahden valuma-alueilla, eikä tarkkaa peltoprosenttia ole tiedossa kuormituksen arvioimiseksi. Välialueella saariston rakentamattomilta, kallioisilta rannoilta tuleva kuormitus on vähäistä ja verrattavissa lähinnä luonnonhuuhtoumaan. Välialueeseen kuuluu myös taajama-alueita, joiden aiheuttama kuormitus poikkeaa haja- ja luonnonkuormituksesta. Taajamien hulevesissä kulkeutuu mereen kiintoaineen ja ravinteiden lisäksi esimerkiksi metalleja sekä öljyjä ja muita orgaanisia haitta-aineita (esim. PAH-yhdisteet) ja myös suolistoperäisiä bakteereja (Kuntaliitto 2012). Kuormitus voi vaihdella paljon erilaisten taajamatyyppien kesken (esim. teollisuusja asuinalueet), ja kerrostaloalueella typpikuormitus voi sateisina vuosina ylittää 1 500 kg/km 2 /a (Sillanpää 2007).

TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) 21 (91) Vuonna 2014 jokien valuma-alueiden ulkopuolelta mereen tullut kuormitus olisi ollut karkeasti arvioituna noin 23 tonnia fosforia ja 333 tonnia typpeä. 4.2.4. Jätevesi- ja hajakuormituksen vertailu Merialueelle joki- ja valumavesien tuoma ravinnekuormitus vaihtelee vuosien välillä sateisuudesta riippuen paljon. Myös vuodenaikaisvaihtelut ovat suuria, ja yleensä kesällä kuormitus on hyvin pientä. Runsaat sateet nostavat jätevedenpuhdistamoiden aiheuttamaa kuormitusta, sillä viemäriverkkoon valuvat hulevedet häiritsevät puhdistusprosessin toimintaa. Lisäksi sateiden seurauksena voi olla puhdistamo- ja verkosto-ohituksia. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama kuormitus jakautuu kuitenkin vuoden aikana varsin tasaisesti jokivesien kuormitukseen verrattuna. Vuonna 2014 merialueelle tuli 109 tonnia fosforia ja 1 860 tonnia typpeä (taulukko 9). Fosforikuormituksesta Aurajoen osuus oli noin puolet ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 6 %. Typpikuormituksen osalta Aurajoen osuus oli noin 40 % ja mereen johdettujen jätevesien osuus noin 23 %. Vuonna 2014 merialueelle joki- ja valumavesissä tullut kuormitus oli samaa suuruusluokkaa kuin vuonna 2012 (kuva 5). Yhdyskunta- ja teollisuusjätevesien osuus fosforikuormituksesta oli pieni verrattuna valumavesien osuuteen. Jätevesien osuus typpikuormituksesta oli huomattavasti suurempi, mutta osuus voi vaihdella paljon: kuivana vuotena 2009 noin puolet typpikuormituksesta tuli jätevesissä kun sateisena vuotena 2011 osuus jäi alle viidennekseen. Turun seudun puhdistamo Oy:n ensimmäisinä toimintavuosina eli vuosina 2009 2014 merialueelle jätevesissä johdettu ravinnekuormitus oli aiempaa pienempi. 4.3. Ruoppausmassojen läjittäminen Turun satama teki vuonna 2014 ainoastaan kunnossapitoruoppauksia satama-altaan ja Pikku- Pukin välisellä väyläosuudella, ja kaikki massat eli noin 36 500 irto-m 3 läjitettiin Airistolle Rajakarin läjitysalueelle (Turun satama 2015). Rajakarin läjitysalue on ollut käytössä vuodesta 1998 asti, ja vuosi 2014 mukaan lukien sinne on läjitetty pääosin Turun sataman ruoppausten massoja yhteensä noin 1 698 500 irto-m 3. Vuosina 2009 ja 2010 Turun sataman massoja ei läjitetty mereen. Vuonna 2009 alueelle läjitettiin Merenkulkulaitoksen laivaväylän Utö Naantali syventämistöissä ruopattuja massoja, mutta niiden määrä ei ole tiedossa. Läjitysalueen ulkopuolella alueen kaakkoisosassa havaittiin vuonna 2011 massojen siirtyneen kohti syvännettä. Tämä oli tutkimusten mukaan tapahtunut ennen vuotta 2011, eikä massojen siirtymistä ole havaittu enää sen jälkeen (Turun satama 2015). Airistolla lähellä Kuuvannokkaa sijaitsevan Kuuvan läjitysalueen käyttö päättyi vuonna 1999. Vuosina 1989 1999 sinne läjitettiin yhteensä 2 361 676 irto-m 3. Kohosen (2006) mukaan Kuuvan läjitysalueelta on valunut Naantalin väylän syvänteeseen suuria määriä ruoppausjätettä, ja tällöin ravinteita ja haitta-aineita voi uudelleen vapautua meriveteen. 4.4. Kalankasvatus Kalankasvatuslaitoksia oli tutkimusalueella toiminnassa yksi (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 23.3.2015). Airistolla Iso-Tervin eteläpuolella olevan laitoksen aiheuttama kuormitus oli vuonna 2014 noin 114 kg fosforia ja 1 115 kg typpeä. Tutkimusalueen lähellä Paraisilla Hessundissa toimi Suomen kalatalous- ja ympäristöinstituutin laitos, jonka kuormitus oli vuonna 2014 noin 24 kg fosforia ja 196 kg typpeä (Tiedot: Varsinais-Suomen ELY-keskus 23.3.2015). Kaupalliseen kasvatukseen verrattuna oppilaitoksen tuotantomäärä ja kuormitus oli pieni.

22 (91) TURUN YMPÄRISTÖN MERIALUEEN VELVOITETARKKAILUTUTKIMUS (2014) Kauempana tutkimusalueesta kasvatettiin kalaa verkkokassilaitoksissa Naantalissa Laitsalmessa ja Hämmärönsalmessa sekä Paraisilla Nauvon lähivesillä. Laitoksista kaksi sijaitsi Airiston tuntumassa Haverön ja Sillholmenin pohjoispuolella. Laitosten aiheuttama kuormitus ei suoraan kohdistunut tutkimusalueeseen. Kalankasvatuslaitosten toimintaan vaaditaan ympäristölupa, ja vesistövaikutuksia seurataan velvoitetarkkailututkimuksilla. 4.5. Ilmalaskeuma Maalta tulevan kuormituksen lisäksi ravinteita kulkeutuu mereen ilmasta. Sadeveden ravinnelaskeuma oli vuosina 2000 2005 Suomen ympäristökeskuksen (2006) Hangon Tvärminnen, Jokioisten ja Peipohjan tulosten keskiarvona kokonaisfosforia 10 kg/km 2. a sekä kokonaistyppeä 534 kg/km 2. a, josta ammonium- ja nitraattityppeä 433 kg/km 2. a. Tämän mukaan Turun merialueen valuma-alueelle (1 680 km 2 ) tuleva kuormitus olisi vuodessa noin 17 tonnia fosforia ja 897 tonnia typpeä. Ilmasta suoraan mereen (204 km 2 ) tulisi vuodessa noin 2 tonnia fosforia ja 109 tonnia typpeä. Mereen satavasta typestä huomattavan suuri osa on leville suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Laskennallisesti sateessa veteen tuleva ravinnekuormitus olisi kokonaisfosforin osalta selvästi pienempi mutta kokonaistypen osalta samaa suuruusluokkaa kuin Ruskonjoen tuoma kuormitus. Arvio on kuitenkin karkea, sillä paikallisten päästölähteiden vuoksi Turun seudulla kuormitus saattaa olla keskimääräistä suurempi. Ravinnelaskeumat ovat pienentyneet huomattavasti 1990-luvun loppupuolen ja varsinkin 1980-luvun arvoihin verrattuna. Esimerkiksi vuosien 1994 1996 laskeuma-arvo Korppoon, Tvärminnen ja Peipohjan asemien keskiarvona oli fosforia 15 kg/km 2. a ja kokonaistyppeä 637 kg/km 2. a. 1980-luvun loppupuolella pelkästään nitraatti- ja ammoniumtypen laskeuma oli 830 kg/km 2. a.