LASTEN PÄÄNSÄRYN JA MIGREENIN HUOMIOIMINEN OPETTAJAN NÄKÖKULMASTA

LASTEN PÄÄNSÄRYN JA MIGREENIN HUOMIOIMINEN OPETTAJAN NÄKÖKULMASTA Marja Sipilä Jenni Pihlamaa Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksikkö Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja, sairaanhoitaja (AMK)

TIIVISTELMÄ Pihlamaa, Jenni ja Sipilä, Marja. Lasten päänsäryn ja migreenin huomioiminen opettajan näkökulmasta. Helsinki, syksy 2006, 46 s. 3 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Helsingin yksikkö, Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusala, terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja (AMK). Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Suomen migreeniyhdistyksen kanssa, joka on toukokuussa 2005 aloittanut kolmevuotisen lasten ja nuorten päänsärkyprojektin. Projektin päämäärä on lisätä ammattilaisten ja lasten ja nuorten sekä heidän omaistensa tietoutta lasten päänsärystä, sen ennaltaehkäisystä sekä hoitosuositusten mukaisesta hoidosta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa siitä, mitä opettajat tietävät lasten päänsäryn ja migreenin ennaltaehkäisystä ja hoidosta ja millaista lisätietoa he tarvitsevat. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivista menetelmää käyttäen. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, jossa oli sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Kyselylomakkeet jaettiin kahdessa Vantaan ala-asteen koulussa opettajankokouksen yhteydessä 32:lle opettajalle. Vastaukset saatiin takaisin kaikilta opettajilta. Opettajista 22 (69 %) oli sitä mieltä, että heidän oppilaillaan esiintyi päänsärkyä ja migreeniä. Jopa kahdella (6 %) lapsista esiintyi päänsärkyä ja migreeniä päivittäin opettajien mukaan. Tiedon lapsen päänsärystä opettajat olivat pääsääntöisesti saaneet lapselta itseltään tai hänen vanhemmiltaan. Opettajista 16 (50 %) pyrki ennaltaehkäisemään oppilaan päänsärkyä muun muassa poistamalla oppilaan jännitystä ja tuulettamalla luokkaa. Lisätietoa siitä miten voi toimia päänsärkytilanteissa ja ennaltaehkäistä niitä, toivoi 25 (78 %) opettajista. Lisätietoa pyydettiin eniten terveydenhoitajan luennoitsemana. Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että terveydenhoitajan ja opettajien välille kaivataan lisää yhteistyötä. Lisätiedon tarpeesta kertoo se, että vaikka lapsilla tiedettiin esiintyvän päänsärkyä ja migreeniä, eivät kaikki pyrkineet ennaltaehkäisemään niitä. Vain 28 % opettajista oli sitä mieltä, että koulussa oli ohjeistus lapsen päänsärkytilanteessa toimimiseen, ja tällöinkin lapsi lähetettiin terveydenhoitajan luokse. Voidaan siis tehdä johtopäätös, että koulussa ei ole selkeää ohjeistusta tilanteessa toimimiseen, sillä terveydenhoitaja ei ole joka päivä paikalla. Avainsanat: päänsärky, migreeni, opettaja, kvantitatiivinen, tutkimus, terveellinen kouluympäristö

ABSTRACT Pihlamaa, Jenni and Sipilä, Marja. Children s Headache and Migraine from the Teacher s Perspective. Helsinki, fall 2006, 46 p., 3 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Helsinki Unit, Degree Programme in Nursing, Option in Nursing, Option in Health Care. This study was conducted as a part of the Finnish Migraine Association s three year long research project on children and teenagers suffering from headaches. The project started in May 2005. The purpose of the project is to increase the knowledge among the professionals and families of preventing and treating children s headache. This specific study aimed to clarify what teachers know about preventing and treating children s headache and migraine. It also enquired what kind of information teachers need and expect. The study was conducted as a quantitative research. The data was collected by a questionnaire that contained both structured and unstructured questions. The questionnaires were handed out to 32 teachers in two elementary schools in Vantaa. The response rate was 100 %. 69 % of the respondents reported having pupils that suffered from a headache or migraine. The information on the child s headache was usually brought up by the parents or the child herself/himself. According to the respondents, 6 % of the pupils had headaches or migraine every day. 50 % of the respondents tried to prevent children s headache by decreasing children s tension and opening the classroom windows. 78 % of the respondents wanted more information on what to do if a pupil had a headache and how to prevent the possible causes of it. The respondents preferred receiving additional information from the school nurse. Therefore it can be concluded, that teachers wish for more cooperation with the school nurses. Even if the children were recognized to having headaches, some respondents did not take any measures to try to prevent it. This could imply that more information is needed. Only 28 % of the respondents reported their schools having instructions on what to do when a child has a headache. These teachers, however, were only advised to send the child to the school nurse. This shows that instructions are inadequate, since the school nurse is not available on a daily basis. Keywords: headache, migraine, teacher, quantitative research

SISÄLLYS 1 JOHDANTO...6 2 LASTEN PÄÄNSÄRKY...8 2.1 Päänsärky käsitteenä...8 2.2 Lasten päänsärky...8 2.2.1 Lasten päänsäryn elimelliset syyt...9 2.2.2 Lasten päänsäryn psyykkiset syyt...10 2.2.3 Lasten päänsäryn ennaltaehkäisy...11 2.2.4 Lasten päänsäryn hoito...11 2.3 Migreeni käsitteenä...12 2.4 Lasten migreeni...13 2.4.1 Migreenin ennaltaehkäisy...15 2.4.2 Lasten migreenin hoitomuodot...15 3 TERVEELLISEN KOULUYMPÄRISTÖN VAIKUTUS LASTEN...17 PÄÄNSÄRKYYN JA MIGREENIIN...17 3.1 Koulu työ- ja oppimisympäristönä ja sen merkitys lasten päänsärylle...17 3.2 Ravitsemuksen ja koululiikunnan ennaltaehkäisevä vaikutus päänsärkyyn...18 3.3. Koulukiusaaminen päänsäryn aiheuttajana...20 4 OPETTAJA JA TERVEYDENHOITAJA LASTEN PÄÄNSÄRYN...21 ENNALTAEHKÄISIJÄNÄ...21 4.1 Koulun yhteistyöverkostot oppilaiden terveyden tukijoina...21 4.2 Terveydenhoitajan ja opettajan välinen yhteistyö lapsen sairastaessa...22 4.3 Terveystiedon opetus opettajille ja oppilaille...23 5 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT...24 6 TUTKIMUKSEN EMPIIRINEN TOTEUTUS...25 6.1 Tutkimusmenetelmä...25 6.2 Kohderyhmä...25 6.3 Aineiston keruu...26 6.3.1 Kyselylomakkeen laatiminen...27 6.3.2 Tutkimuksen vaiheet...28 6.4 Aineiston analysointi...29 6.5 Tutkimuksen reliabiliteetti ja validiteetti...29

6.6 Tutkimuksen eettiset näkökohdat...30 7 TUTKIMUSTULOKSET...32 7.1 Taustatiedot...32 7.2 Lasten päänsäryn tunnistaminen...32 7.3 Päänsäryn ennaltaehkäisy...33 7.4 Päänsärkytilanteessa toimiminen...35 7.5 Opettajan ja terveydenhoitajan yhteistyö...36 8 POHDINTA...37 8.1 Tulosten pohdinta...37 8.2 Johtopäätökset keskeisimmistä tuloksista...39 8.3 Työnprosessin pohdinta...39 8.4 Oman ammatillisen kasvun pohdinta...42 8.5 Jatkotutkimusaiheet...43 LÄHTEET...44 LIITTEET...47 Liite 1...47 Liite 2...51 Liite 3...52

1 JOHDANTO Suomalaisista jopa 70 95% on kärsinyt päänsärystä jossain elämänsä vaiheessa (Färkkilä, Paakkari & Saarinen 2002, 10). Päänsäryt voidaan jakaa akuutteihin ja kroonisiin päänsärkyihin. Akuutteihin päänsärkyihin kuuluvat mm. migreeni, tulehdukset, aivoverenkiertohäiriöt, loukkaantumiset, kolmoishermosärky, sarjoittainen päänsärky, silmäsairaudet ja ponnistuspäänsärky. Kroonisen päänsäryn aiheuttajia ovat jännityspäänsärky sekä särkylääkeriippuvuuden ja purennan aiheuttama päänsärky. (Färkkilä, Paakari & Saarinen 2002, 11.) Lasten päänsärky on luultua yleisempää. Kouluikäisistä lapsista jopa 10 %:lla esiintyy toistuvia päänsärkyjä. (Suomen lastenneurologinen Yhdistys 2003,1.) Kouluikää kohden päänsäryn esiintyvyys lisääntyy ja huippunsa se saavuttaa 13-vuoden iässä, jolloin pojilla sitä on 25 %:lla ja tytöillä 35 %:lla. (Suomen lastenneurologinen Yhdistys 2003, 1.) Lapset viettävät koulussa suuren osan päivittäisestä ajastaan. Tällöin lasten päänsäryn huomioon ottamisessa opettajalla on suuri rooli. Opettajien tietouden lisääminen lasten päänsärystä on ensiarvoisen tärkeää. Tällöin he pystyvät myös ennaltaehkäisemään ja toimimaan päänsärkytilanteissa paremmin. Lapsen kannalta yhteistyö myös opettajan ja terveydenhoitajan välillä on tärkeää, jotta lapsen päänsärky ja migreeni tulee huomioiduksi koulussa. Opinnäytetyössä tarkastellaan kuinka ala-asteen opettajat ottavat oppilaiden päänsäryn ja migreenin huomioon. Opinnäytetyön tavoitteena on saada selville, tunnistavatko opettajat lasten päänsärkyyn vaikuttavia tekijöitä. Opinnäytetyön avulla pyritään myös selvittämään miten opettajat ennaltaehkäisevät lasten päänsärkyä. Tarkoituksena on myös saada tietoa siitä, miten opettajat toimivat kohdatessaan päänsärystä kärsivät lapset ja onko opettajien ja terveydenhoitajan välillä yhteistyötä lasten päänsäryn ja migreenin ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Opinnäytetyö tehdään yhteistyössä Suomen migreeniyhdistyksen kanssa, joka on aloittanut toukokuussa 2005 kolmivuotisen valtakunnallisen hankkeen, joka kohdentuu lasten ja nuorten päänsärkyyn. Projektissa keskitytään tiedotukseen, materiaalin tuottamiseen, koulutukseen ja vertaistukiryhmien perustamiseen. Projektin tarkoituksena on lisä-

tä ammattilaisten sekä lasten ja nuorten ja heidän vanhempiensa tietoisuutta lasten päänsärystä, sen ennaltaehkäisystä sekä hoitosuositusten mukaisesta hoidosta. Päämääränä on estää lasten päänsärkyjen kroonistuminen ja vähentää niistä aiheutuvia fyysisiä, psyykkisiä ja sosiaalisia haittoja. (Suomen migreeniyhdistys 2005, 1 3.) Projektiin osallistuu useita opinnäytetyöpareja, jotka tutkivat lasten ja nuorten päänsärkyä eri näkökulmista.

2 LASTEN PÄÄNSÄRKY 8 2.1 Päänsärky käsitteenä Aivoissa ja pääkallossa on useita päänsäryn syntypaikkoja. Kipu ei ole lähtöisin hermosoluista, sillä hermokudoksessa ei ole kipua aistivia hermopäätteitä. Kipu tuntuu pään alueen iholla ja verisuonissa, kalloa peittävässä luukalvossa, kallonpohjan duurassa, laskimosinuksissa ja läheisissä laskimoissa sekä duuran valtimoissa ja kallonpohjan suurissa valtimoissa. Myös sensorisia säikeitä sisältävät aivohermot lähettävät kipua. Kipu johtuu kudoksiin kohdistuvasta venytyksestä, paineesta, tulehduksesta tai lämpövammasta. (Sillanpää 1996, 403.) Päänsäryt voidaan jakaa akuutteihin ja kroonisiin päänsärkyihin. Akuutteihin päänsärkyihin kuuluvat mm. migreeni, tulehdukset, aivoverenkiertohäiriöt, loukkaantumiset, kolmoishermosärky, sarjoittainen päänsärky, silmäsairaudet ja ponnistuspäänsärky. Kroonisen päänsäryn aiheuttajia ovat jännityspäänsärky sekä särkylääkeriippuvuuden ja purennan aiheuttama päänsärky. Akuutti päänsärky tulee hoitaa nopeasti ja tehokkaasti kun taas kroonista päänsärkyä hoidetaan pitkäaikaisesti ja monin eri tavoin. (Färkkilä, Paakkari & Saarinen 2002, 11.) 2.2 Lasten päänsärky Jopa 70 95 % suomalaisista on kärsinyt päänsärystä jossain elämänsä vaiheessa. Syitä päänsärkyyn voi olla lukuisia ja se on luonteeltaan useimmiten hyvänlaatuista. Jännityspäänsärky, migreeni, näiden yhdistelmä sekä tulehduksista johtuva päänsärky ovat yleisimpiä päänsärkytyyppejä. Silmistä ja purennasta johtuvat päänsäryt ovat harvinaisempia. Syynä päänsärkyyn voi olla siis elimellinen sairaus tai vamma, verisuoniperäinen ongelma tai psyykkinen syy, kuten masennus. (Färkkilä ym. 2002, 10.) Lasten päänsärky on luultua yleisempää. Lapsilla ja nuorilla se on yksi yleisimmistä oireista. Kouluikäisillä lapsilla esiintyy jopa 10 %:lla toistuvia päänsärkyjä. Päänsärkyä esiintyy jo kolmivuotiailla jonkin verran, mutta viisivuotiailla se on huomattavasti yleisempää. Kouluikää kohden päänsäryn esiintyvyys lisääntyy ja huippunsa se saavuttaa

13-vuoden iässä, jolloin pojilla sitä on 25 %:lla ja tytöillä 35 %:lla. (Suomen lastenneurologinen Yhdistys 2003, 1.) 9 Lasten ja aikuisten päänsäryissä on eroavaisuuksia. Esimerkiksi kuumeflunssan aikana lapset kohdistavat särkynsä vatsaan, kun taas aikuiset tuntevat kivun päänsärkynä. Lapset myös sairastavat erilaisia tauteja kuin aikuiset. Heillä on kuumeilua ja kasvaimia enemmän, mutta toisaalta taas tuskin lainkaan niskavammoja ja aivohalvauksia tai kuukautisiin liittyviä häiriöitä. Erityisiä ongelmia lapsille voivat aiheuttaa myös silmävaivat ja käyttäytymishäiriöt. (Lockley 1996, 299 300.) Suurin osa toistuvista päänsäryistä, jotka eivät ole migreeniä, ovat ilmeisesti jännityspäänsärkyä. Jännityspäänsärky on 12-vuotiailla yhtä yleistä kuin migreeni. Sama lapsi voi kärsiä monentyyppistä päänsärkyä. (Aho, Hämäläinen & Metsähonkala 2003, 1.) Ruotsissa, Uppsalassa on tutkittu 7 15-vuotiaiden koululaisten päänsäryn ja migreenin esiintyvyyttä vuonna 2004. Tutkimuksessa haastateltiin 131 lasta ja heidän vanhempiaan. Tutkimustulosten mukaan päänsäryn esiintyvyys kasvaa iän myötä tytöillä ja pojilla 11:toista ikävuoteen saakka samalla tavalla, jonka jälkeen tytöillä päänsärkyä esiintyy enemmän. Tutkimuksen mukaan suurimmalla osalla teini-ikäisistä tytöistä oli enemmän jännityspäänsärkyä kuin migreeniä. (Laurell, Larsson & Eeg-Olofsson 2004, 380.) 2.2.1 Lasten päänsäryn elimelliset syyt Noin 10 20 %:lla lapsista päänsäryn taustalla on elimellinen syy. Se voi esiintyä pään alueella, kallon sisä- tai ulkopuolella tai muualla elimistössä. Erityisen tärkeää onkin selvittää lapsilla, elimellisten syiden poissulkemiseksi, mistä päänsärky johtuu. (Anttila 2000, 311.) Lapsilla yleisimmät päänsäryn aiheuttajat ovat kuumetaudit. Lapsilla kuume nousee yleensä kovin korkeaksi, jolloin päänsärkykin lisääntyy. Aivokasvaimet ovat lapsilla pelätyin päänsäryn syy ja ne ovatkin yleisimpiä alle viisivuotiailla lapsilla. Lisäksi kallonsisäiset elimelliset syyt nostavat kallonsisäistä painetta, kuten hydrokefaliassa eli aivojen nestekierron häiriössä. Nämä voivat aiheuttaa lapselle paikallisia toimintahäiriöitä. Päänsärkyä voivat aiheuttaa myös erilaiset tapaturmat esimerkiksi aivotärähdys, sekä erilaiset tulehdukselliset ja verenkierrolliset syyt. (Lockley 1996, 299 302.)

10 Pään alueen kallonulkoisia syitä lasten päänsärkyyn ovat muun muassa erilaiset silmäperäiset syyt sekä korva-, nenä- ja kurkkuperäiset syyt, kuten useimmat tulehdukset. Hammasperäisistä syistä purentavirhe on ollut kautta aikojen päänsäryn aiheuttajia. Käytännönläheisiä syitä voivat olla esimerkiksi liian tiukka päänahkaa kiristävä poninhäntä sekä kylmän jäätelön syönti. Useat lääkeaineet kuten epilepsialääkkeet voivat aiheuttaa päänsärkyä. (Sillanpää 1996, 406 408.) 2.2.2 Lasten päänsäryn psyykkiset syyt Lasten päänsäryistä 70 75 % johtuu psyykkisistä syistä. Särky on luonteeltaan pitkäkestoista, usein toistuvaa ja pahenematonta. (Helistin 2005, 1.) Jännitystyyppinen päänsärky kuuluu psyykkisiin, toiminnallisiin päänsärkyihin ja on toiseksi yleisin lasten päänsäryn aiheuttaja. Perheen ongelmat tai liian useat harrastukset edesauttavat jännityspäänsäryn syntymistä. Psyykkisesti ja fyysisesti turvallinen kasvuympäristö sitä vastoin ehkäisee sitä. Lapsella esiintyy eniten jännityspäänsärkyä seitsemän vuoden iässä, kun hän aloittaa koulun, ja 13-vuotiaana, kun hän mahdollisesti vaihtaa koulua isompaan, monen sadan oppilaan laitokseen. Lapsi saattaa myös ilmaista masennustaan päänsäryn oirein. (Sillanpää 1996, 409 410.) Koulukiusaaminen, paineet koulumenestyksessä ja vaikeudet kavereiden kanssa ovat merkittävä syy päänsäryn synnylle. Aikuisilla, kuten myös lapsilla, niska-hartiaseudun jännitys voi olla päänsäryn taustalla. (Anttila 2000, 314.) Lapsilla niska-hartiaseudun jännityksestä johtuvat päänsäryt eivät kuitenkaan ole niin yleisiä kuin psykogeeniset syyt. Varsinkin teini-ikäisillä tytöillä yleisin päänsäryn tyyppi on psykogeeninen. Psykogeenistä päänsärkyä voi aiheuttaa piilevä depressio, konversiohysteria, jossa ahdistus muuttuu somaattiseksi oireeksi, sekä persoonallisuuden häiriöt. (Koskiniemi & Koivikko 1990, 84.)

2.2.3 Lasten päänsäryn ennaltaehkäisy 11 Päänsäryn ennaltaehkäisy on aina tärkeää, varsinkin jos kyseessä on lapsi. Jos säryt ovat toistuvia ja arkielämää haittaavia, kannattaa aina käydä lääkärissä. Lapsen perusteellinen tutkiminen ja päänsäryn pelottavien syiden epäilyn osoittaminen aiheettomiksi helpottaa usein suuresti perheen ahdistusta ja saattaa näin vähentää lapsenkin päänsärkyä. Usein lapsen päänsärky on riippuvainen hänen elämäntavoistaan. Niiden muuttaminen on ensiarvoisen tärkeää. Muun muassa jatkuvaa valvomista tulisi välttää ja epäsäännöllisiä ruokailutapoja pitäisi muuttaa säännöllisemmiksi. Liian useat harrastukset saattavat myös tiedostamatta ahdistaa lasta, vaikka hän olisikin niistä kiinnostunut. Harrastusten vähentäminen onkin lopettanut monen lapsen päänsäryn. Turvallinen kasvuympäristö on lapsen hyvinvoinnin perusta. Koulukiusaaminen ja turvattomuuden tunne kotona ja koulussa lisäävät erityisesti lapsen oireita, ja ovat mahdollisesti myös päänsäryn syynä. (Sillanpää 1996, 413.) Tällöin päänsäryn ennaltaehkäisyssä olisi erittäin tärkeää pyrkiä lopettamaan mahdollinen koulukiusaaminen ja kiinnittää huomiota siihen, että lapsi tuntee kotonaan olonsa turvalliseksi. 2.2.4 Lasten päänsäryn hoito Lapsen päänsäryn luonteen tutkiminen ja elintapojen merkityksen osoittaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä alkutoimenpiteitä. Jännityspäänsäryssä merkittävä apukeino voi olla fysioterapia, joka voi alkuun auttaa jännittyneiden lihasten rentoutumisessa. Lapsen työasentoihin koulussa ja kotona on syytä kiinnittää huomiota. Usein koulussa esimerkiksi pulpetin ja tuolin keskinäinen korkeusero voi olla huono juuri kyseiselle lapselle. Tämä asia vaatii korjaamista. Kotona annettava rentoutushoito on hyvä apukeino lapselle, joka kärsii toistuvista, useita kertoja kuukaudessa esiintyvistä päänsäryistä. Päänsärkypäiväkirjan pitäminen helpottaa muun muassa aiheuttavien tekijöiden löytämisessä. Lapsen turhan ahdistuksen ja pelkojen hälventäminen on tärkeää. Rentoutus-, palautetai niin sanottu kognitiivinen hoito sopivat parhaiten vanhemmille lapsille ja teiniikäisille, mutta niitä voidaan kokeilla jo 7 8-vuotiaille. (Sillanpää 1996, 413.)

12 Päänsäryn voimakkuus määrää sen, mitä toimenpiteitä sen hoitamiseksi vaaditaan. Lievä särky menee lapsilla usein ohi, mutta särkyjä ei kannata eikä saa ikinä kuitenkaan väheksyä. Päänsäryn iskiessä lapsi kannattaa laittaa rauhalliseen, mieluiten niukasti valaistuun huoneeseen lepäämään ja rauhoittumaan. Märkä pyyhe otsalla on usein riittävä hoito. Jos särky ei kuitenkaan helpota ja kivut vain jatkuvat ja voimistuvat, voidaan antaa lääkehoitoa. Jännityspäänsärkyyn riittää usein hoidoksi asetosalisylaatti tai parasetamoli poremuotoisena kerta-annoksena. Liian vahvoja kipulääkkeitä ei jännityspäänsäryssä kannata antaa, sillä tiheästi toistuvat päänsäryt voivat helposti johtaa lääkeriippuvuuteen. Lääkkeistä on enemmän apua lasten migreenikohtausten ehkäisyssä kuin itse jännityspäänsäryssä. (Sillanpää 1996, 412.) 2.3 Migreeni käsitteenä Migreeni on sairausprosessi, josta päänsärky on vain yksi osa. Siinä ei ole kyse päänsäryn eri voimakkuuden asteista vaan kokonaan omasta päänsärkytyypistä. (Lockley 1996, 34.) Migreeni johtuu hermosolukeskusten toiminnan häiriöistä. Tämä periytyvä sairaus on koko elimistön kohtauksellinen tila. Aivoista alkavina oireina ovat esimerkiksi palelu, haukottelu, näkö- ja kuulohäiriöt, pahoinvointi sekä hajuaistin muutokset. Migreeniin ei liity pysyviä aivovaurioita vaan aivosolutoiminta palautuu normaalitilaan kohtauksen jälkeen. Migreeni jaetaan auralliseen eli klassiseen migreeniin ja aurattomaan eli tavalliseen migreeniin. (Färkkilä 2003, 7.) Aurallinen migreeni voidaan jakaa viiteen eri vaiheeseen. Ennakoivassa vaiheessa esiintyy haukottelua, ärtyneisyyttä, euforista mielialaa ja himoa johonkin tiettyyn ruokaan. Auravaiheessa voi tulla valonvälähdyksiä silmien edessä, sokeita pisteitä näkökentässä, puutumista tai puhevaikeuksia. Päänsäryn vaihe sisältää myös pahoinvointia ja oksentelua sekä herkkyyttä äänille ja valoille. Oireiden vähenemisvaiheessa pystyy nukahtamaan ja palautumaan. Toipumisvaiheessa tunnetaan äärimmäistä väsymystä. Tämä kuvaus sopii täydelliseen migreeniin. Kuitenkaan kaikki migreenistä kärsivät eivät koe näitä kaikkia vaiheita. Kohtaukset eivät ole aina samankaltaisia jokaisella kerralla eivätkä noudata samaa kaavaa: joskus voi nähdä auran ja toisella kerralla sitä ei ole lainkaan. (Lockley 1996, 35.)

13 Migreenikohtaukset ovat yleensä hyvin voimakkaita ja saattavat jopa estää normaalin toiminnan. Kohtauksen aiheuttavia tekijöitä ovat stressi, jännitys, väsymys, nälkä sekä kirkkaat valot ja hajut. Aurallisessa migreenissä pitää esiintyä vähintään kaksi kohtausta sisältäen kolme seuraavista oireista: auraoire esimerkiksi laajeneva näköhäiriö, sahalaitainen harmaa- tai kirkasalue, puutuminen ja puhehäiriö, auran kesto 5 60 minuuttia tai auravaiheen loppupuolella alkava sykkivä, toispuolinen päänsärky, jota seuraa pahoinvointi ja oksentaminen. (Färkkilä 2005, 1.) Aurattomassa migreenissä tulee olla viisi kohtausta, jotka kestävät 2 48 tuntia. Oireina tulee olla vähintään kaksi seuraavista: sykkivä särky, toispuoleinen särky, kohtalainen tai kova särky estäen normaalin toiminnan, tai säryn paheneminen fyysisen aktiivisuuden seurauksena. Oireina pitäisi olla myös pahoinvointia ja oksentelua tai valonarkutta ja ääniherkkyyttä. (Anttila 2000, 313.) 2.4 Lasten migreeni Vuonna 1998 julkaistiin kansainvälinen luokitus päänsäryistä ja sitä koskevista kriteereistä. Tämän mukaan alle 15-vuotiailla päänsärky luokitellaan migreeniksi, jos kohtauksia on ollut vähintään viisi ja ne ovat olleet pituudeltaan vähintään kaksi tuntia. (Anttila 2000, 312.) Diagnoosia tehdessä suljetaan pois kaikki muut mahdolliset päänsäryn aiheuttajat. Diagnoosin varmistumiseksi lasta seurataan yleensä noin puoli vuotta. (Aho, Hämäläinen & Metsähonkala 2003, 1.) Laukaisevia tekijöitä migreenikohtauksessa voivat olla stressi tai sen laukeaminen, syömättömyys, voimakas fyysinen rasitus, kirkkaat valot, kuumuus, hajut, eräät ruokaaineet, vuorokausirytmin muutokset ja sään muutokset. (Färkkilä ym. 2002, 57 58.) Lapselle migreeniä voi aiheuttaa liian korkealle asetettu vaatimustaso tai toisaalta alhainen pettymysten sietokyky, jolloin lasta ja vanhempia tulee ohjata kohti realistisempaa vaatimustasoa suhteessa kouluun ja harrastuksiin. (Pihko 2005, 4.) Laukaisevat tekijät on syytä selvittää, ja siinä voi käyttää apuna migreenipäiväkirjan pitämistä (Färkkilä ym. 2002, 58). Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen mukaan koulunsa aloittavilla suomalaislapsilla esiintyy migreeniä 3 6 %:lla. Migreenin puhkeamisajankohta sijoittuu juuri esikou-

14 lun ja koulun aloittamisajankohtaan. Migreeni on vahvasti periytyvää. Kohtauksen aikana lapsi on sairaanoloinen, ei halua leikkiä ja vetäytyy omaan rauhaansa. Kesken leikkien lapsi tarttuu päähänsä ja on kalpea ja pahoinvoiva. Kohtauksen mentyä ohi lapsi on jälleen normaali oma itsensä. Jos lapsella esiintyy kohtauksia usein öisin, tulee poissulkea aivokasvaimen ja kallonsisäisen paineennousun mahdollisuus. Migreenikohtauksia voi olla jopa kaksi kertaa viikossa, mutta päivittäiset kohtaukset eivät kuitenkaan kuulu taudin kuvaan. (Pihko 2005, 2.) Lapsilla migreeni on harvoin klassista, yleensä kohtaukset alkavat äkillisesti ilman auraoireita. Migreeni voi ilmetä myös ilman päänsärkyä, jolloin oireina ovat ohimenevä näköhäiriö tai sekavuustila. Lapsilla voi ilmetä myös harvinaista syvien aivo-osien oireilua, kuten dysartriaa eli puheen tuottamisen vaikeutta, näköhäiriöitä, tajunnan laskua, ataksiaa eli katkokävelyä ja huimausta. Lisäksi voi esiintyä komplisoitua migreeniä, jolloin näkyy kaksoiskuvia, näkö voi mennä ohimenevästi toisesta silmästä tai raajat voivat puutua tai halvaantua. (Koskiniemi & Koivikko 1990, 82.) Lapsilla voi esiintyä myös vatsamigreeniä: abdominaalimigreeniä, johon liittyy oksentelua ja navan seudussa esiintyvää kipua. Diagnosointi on vaikeaa, sillä lapsella ei välttämättä esiinny samanaikaisesti päänsärkymigreenin oireita eikä vatsamigreenikohtaukseen liity lainkaan auraoireita tai näköhäiriöitä. (Anttila 2000, 313.) Vatsamigreeni ei johdu verisuonten tasapainottomuudesta, mutta suoliston lihasten häiriintyneet liikkeet ja kouristelut voivat edesauttaa sen syntyä. Oireina vatsakipujen ja oksentelun lisäksi voi olla huimausta ja herkkyyttä kirkkaille valoille sekä mielialan muutoksia. Lapsilla ilmenee usein epämääräistä outoa tunnetta, jota he eivät osaa sanoin kuvailla. Vatsamigreeni häviää usein kahdentoista ikävuoden tienoilla eikä siitä välttämättä koskaan kehity tavallista, klassista migreeniä. (Lockley 1996, 35, 43.) Lapsilla migreenikohtaukset ovat normaalisti hieman lyhytkestoisempia kuin aikuisilla, mutta kohtauksilla on taipumus olla usein toistuvia ja voimakkaita. Epätäydelliset kohtaukset ovat tavallisia: voi esiintyä paljon yleisoireita, kuten pahoinvointia, hikoilua ja tihentynyttä virtsaamistarvetta. Usein migreeni on yhteydessä matkapahoinvointiin ja huimaukseen. Selittämättömät oksennuskohtaukset voivatkin olla yksi migreenin muodoista. Epätäydelliset kohtaukset voivat kehittyä täydellisiksi myöhemmällä iällä. (Lockley 1996, 46 47.)

15 Ennen murrosikää migreeniä esiintyy enemmän pojilla, kun taas puberteetin jälkeen nuorten tyttöjen estrogeenitaso nousee, mikä vuorostaan lisää tyttöjen migreeniä. Puolella niistä, joilla on ollut lapsuudessa migreeniä, ei ole kohtauksia enää 30-vuotiaana. (Lockley 1996, 46 47.) 2.4.1 Migreenin ennaltaehkäisy Migreenin puhkeamista ei voi estää, mutta kohtauksia voi ja kannattaa ennaltaehkäistä. Migreenin ennaltaehkäisyssä on tärkeää tietää ne tekijät, jotka laukaisevat migreenin, ja pyrkiä välttämään niitä. Syyt migreenikohtauksen syntyyn ovat yksilöllisiä ja niitä on välillä mahdotonta välttää. Toisinaan esimerkiksi päivän ateria saattaa jäädä väliin, mikä voi olla kohtauksen laukaiseva tekijä. Elämäntavoista, kohtausta synnyttävien asioiden välttämisestä sekä tulehduskipu- ja täsmälääkkeistä on apua migreenin ehkäisyssä ja hoidossa. Tärkeää on sairauden hyväksyminen ja sen kanssa elämään oppiminen. (Lockley 1996, 76 77.) Migreenikohtauksen ehkäisyyn ja sen lopettamiseen alkuvaiheessa voidaan käyttää aromaterapiaa. Lämpimät tai kylmät kääreet voivat tuoda apua migreenipäänsärkyyn kohtauksen alkuvaiheessa. Homeopatiasta on myös haettu apua migreenin sekä vatsamigreenin hoitoon. Jokaiselle lapselle tehdään kuitenkin yksilöllinen suunnitelma. Ruoka-aineallergiat sekä ruoan lisäaineet voivat olla myös yksi migreeniä laukaisevista tekijöistä. Lapsen ruokavalioon tulisikin kiinnittää erityistä tarkkuutta ja sen koostamisessa voidaan käyttää apuna ravintoterapeuttia. Vitamiinien ja hivenaineiden riittävä saanti voi auttaa ehkäisemään migreeniä. Vyöhyketerapiasta ovat saaneet apua allergiasta ja jännityksestä kärsivät migreenipotilaat. Vyöhyketerapia ja Alexander-tekniikka ovat vaarattomia myös lapsille. Niistä on saatu apua niin stressistä kuin verenkiertohäiriöistäkin johtuviin migreeneihin. (Lockley 1996, 76 77.) 2.4.2 Lasten migreenin hoitomuodot Migreenin hoito voidaan jakaa lääkkeettömään ja lääkkeelliseen hoitoon. Migreenin lääkkeettömässä hoidossa tieto siitä, että kyseessä ei ole vakava sairaus, auttaa tilannetta. Lääkehoito on aiheellista, jos oireet haittaavat jatkuvasti lapsen elämää.(pihko 2005,

16 4 5.) Vanhempien olisi hyvä pitää muutaman kuukauden ajan kirjaa siitä, millaisia oireita lapsella on ja mitkä asiat liittyvät lapsen päänsärkyyn. Säännöllisestä liikunnasta voi olla myös hyötyä migreenin hoidossa. Hoidon kannalta on myös tärkeää taata lapselle riittävä yöuni, säännöllinen ruokailu sekä turhan kiireen välttäminen. Psykologiset hoitomuodot kuten rentoutus tai kognitiivinen terapia ovat tehokkaita lasten migreenin hoidossa. (Pihko 2005, 4 5.) Akupainantaa ja akupunktiota voidaan käyttää migreenin hoidossa. Kivun tunteminen on monimutkainen prosessi, eikä se ole mikään passiivinen prosessi. Akupunktio vapauttaa kehossa endorfiineja, jotka toimivat kehon luontaisina kivun estäjinä ja tämä voi myös auttaa kivun lievittämisessä. (Lockley 1996, 74.) Sen on todettu myös lisäävän hermoston välittäjäaineiden, muun muassa serotoniinin, eritystä. Nykykäsityksen mukaan migreenikohtaus johtuu juuri tämän välittäjäaineen puutoksesta. (Lindberg 2003, 11.) Hyväksi hoitomuodoksi on myös todettu rentoutusterapia. Siinä pyritään vähentämään stressiä ja opettelemaan elämistä ilman liian suurta työtaakkaa. Useimmilla jo näiden asioiden opettelu vähentää huomattavasti migreeniä. Itsetunnon vahvistaminen ja rentoutusterapia ovatkin tärkeimpiä tekniikoita stressin hallinnassa. Yhtenä rentoutumisharjoitteena voi käyttää biopalautetta, joka on rentoutumista laitteen avulla. Laite tekee ihon lämpötilan kautta havaintoja verenkierrosta, jolla on yhteyttä migreeniin. Niskavaivat voivat aiheuttaa migreeniä. Näistä yleisempiä ovat kaularankaan sattuneet onnettomuudet, kaularangan nivelkulmat sekä niskan nivelrikko. Osteopaattien mielestä niskan käsittely vähentää migreeniä. Lasten migreenin ja vatsamigreenin hoidossa kalloosteopatia on tuonut helpotusta. Kiropraktiikasta voi olla myös apua. (Lockley 1996,75 76.) Lääkkeellinen hoito voi olla joko estohoitoa tai oireiden hoitoa. Ongelmana lääkehoidossa on usein liian pieni lääkeannos tai lääkkeen ottaminen liian myöhään. Migreenikohtauksessa tulisi heti antaa riittävän suuri annos lääkettä ja uusia se tarvittaessa tunnin kuluttua. Poretablettien ja liuosten etuna on se, että ne imeytyvät kovia tabletteja nopeammin. Oksentelu haittaa lääkkeen imeytymistä ja tällöin peräpuikko on hyvä vaihtoehto lääkitysmuotona. Kipulääkkeen rinnalla voidaan lapsille käyttää pahoinvoin-

17 tilääkkeitä, jotka edistävät kipulääkkeen imeytymistä ja samalla helpottavat migreenikohtauksiin liittyvää päänsärkyä. (Pihko 2005, 4 5.) Uudet migreenin niin sanotut täsmälääkkeet eivät ole toistaiseksi käytössä lapsilla. Jos tarve vaatii, niin yli 12-vuotiailla lapsilla voidaan käyttää sumatriptaania. Migreenin lääkkeellinen estohoito on aiheellinen, jos kohtaukset ovat vaikeita tai ne toistuvat useita kertoja kuukaudessa. (Pihko 2005, 4 5.) Estohoitoa kokeillaan yleensä 3 6 kuukautta, minkä jälkeen se lopetetaan vähitellen. Lääkehoitona käytetään propranololia, karbamatsepiinia tai valporaattia epilepsian hoidossa käytettyinä annoksina. (Färkkilä ym. 2002, 59.) 3 TERVEELLISEN KOULUYMPÄRISTÖN VAIKUTUS LASTEN PÄÄNSÄRKYYN JA MIGREENIIN 3.1 Koulu työ- ja oppimisympäristönä ja sen merkitys lasten päänsärylle Koululaissa (628/1998) on turvallisuutta koskeva 29 pykälä, jolla taataan oppilaan oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön. Kouluterveydenhuollolle kuuluu myös pykälän 14 mukaan terveydellisten olosuhteiden valvonta. Kouluissa toteutetaan kolmen vuoden välein terveydellisten olojen tarkistuksia joihin osallistuu edustajia terveydensuojelusta, koulutoimesta, työsuojelusta ja kouluterveydenhuollosta. Pääpaino tarkastuksissa on fyysisten olosuhteiden seuraamisessa.(savolainen 2000, 69.) Kouluterveys 1996 tutkimuksen mukaan oppilaiden yleisimmiksi terveysongelmiksi muodostuivat allergiat, astma ja psykosomaattisiksi tulkitut oireet kuten ärtymys, niskahartiasäryt, päänsärky, väsymys ja heikotus. Suomen kouluja pidetään oppimistuloksien kannalta hyvinä kouluina mutta oppimisympäristöjen suhteen ikävinä. Negatiivisiksi asioiksi oppilaat nimeävät ergonomiset haitat, kiireen, huonot sosiaaliset tilat, väärän lämpötilan ja huonon ilmanvaihdon. Koulun piha ja tavaroiden säilytyspaikat saavat myös moitteita. (Savolainen 2000, 68.) Päänsäryn ja migreenin ennaltaehkäisyssä juuri nämä edellä mainitut negatiiviset asiat tulisi huomioida, sillä ne saattavat edistää lasten päänsäryn ja migreenin syntyä.

18 Lisäksi koulussa esiintyy myös paljon melua. Melun aiheuttajia koulussa voivat olla koneet, laitteet ja ihmiset. Se aiheuttaa oppilaille stressiä ja viihtymättömyyttä, joka taas voi edesauttaa päänsäryn syntymistä. Hyvässä valaistuksessa oppilaan silmät eivät väsy eikä se aiheuta häikäisyä tai häiritseviä varjoja. Hyvän ilmanvaihdon tarkoituksena on poistaa huoneilmasta liiat epäpuhtaudet ja pitää lämpötila sopivana. Myös lämpöolot vaikuttavat oppilaiden viihtyvyyteen koulussa. (Savolainen 2000, 75 76.) Huonossa valaistuksessa lapset joutuvat siristämään silmiään joka laukaisee helposti esimerkiksi migreenikohtauksen. Myös kova melu ja huono ilmanvaihto ovat usein syynä päänsärkyyn. Tärkeää on myös kiinnittää huomiota oppilaan työasentoon. Koulussa oppilas tekee työtä istuen ja istumapaikka tulisikin mitoittaa istujan mukaan. Istumisessa tapahtuvaa kuormitusta voidaan vähentää vaihtamalla asentoa, venyttelemällä selkää tai kävelemällä välillä. Istumatyöasennon kannalta tärkeintä olisi säädettävä työtuoli, oikea pöydänkorkeus sekä etäisyys työtasolta. Lähityössä katseltavan kirjan ym. tulisi olla selvästi silmien tason alapuolella suoraan edessä. (Savolainen 2000, 75 76.) Huonossa asennossa istuttaessa lapsen niska-hartiaseudun lihakset jännittyvät, mikä voi aiheuttaa päänsärkyä ja migreeniä. 3.2 Ravitsemuksen ja koululiikunnan ennaltaehkäisevä vaikutus päänsärkyyn Säännöllinen ateriarytmi ja ruoan terveellisyys vaikuttavat myös oleellisesti päänsäryn ennaltaehkäisyyn. Koululaisten ruokailutottumukset ovat viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kehittyneet pääosin myönteiseen suuntaan. Rasvaiset tuotteet ovat vaihtuneet vähärasvaisiin ja suolan käyttöä on rajoitettu. Selvitysten mukaan kouluaterialle osallistuu noin 90 % oppilaista. Ala-asteilla ongelma on kuitenkin se, että oppilaat syövät määrällisesti liian vähän. Energiantarve on suurimmillaan lapsen kasvaessa, tytöillä 10 15-vuotiaana ja pojilla 15 20-vuotiaana. Säännöllisiin ateria-aikoihin tottuminen jo lapsena on perusta tasapainoiselle ja kohtuulliselle ruokailulle myös aikuisena. Hyvä ravitsemus on oleellinen osa lapsen terveyttä. (Lyytikäinen 2002, 376 384.) Liikunnalla on monia terveyttä edistäviä vaikutuksia. On kuitenkin vaikea määritellä, kuinka hyvä fyysisen kunnon tulisi terveyden kannalta olla. Lapsena liikkuminen on tärkeää, sillä jos lapsena on jo omaksuttu myönteinen asenne liikuntaan, harrastetaan

19 sitä todennäköisemmin myös aikuisena. Vuosien saatossa kunto- ja harrastusliikuntaan panostaminen on Suomessa lisääntynyt. Suomea voidaan pitää terveys- ja kuntoliikunnan yhtenä edelläkävijänä. Tämä näkyy myös koulujen opetussuunnitelmissa, joissa on painotettu jatkuvan liikuntaharrastuksen tärkeyttä. Liikunnan suhteen nuoriso jakautuu kuitenkin kahtia. Osa liikkuu paljon ja vastaavasti osa ei ollenkaan. Erityisesti huomiota tulisi kiinnittää niihin nuoriin, jotka eivät harrasta liikuntaa lainkaan ja joiden fyysinen aktiivisuus on vähäistä. On mahdollista, että liikkumattomuuden aiheuttamia terveysongelmia alkaa esiintyä jo nuoruudessa, vaikka niitä on aiemmin pidetty vanhempien ihmisten vaivoina. (Laakso 2002, 386 388.) Liikunnan merkitys 3 12-vuotiaalle lapselle on lähinnä liikuntakyvyn ja -taitojen, identiteetin ja minäkuvan kehittyminen, elämykset, sosiaaliset suhteet ja virkistys. Liikunnanopetuksessa ollaan tekemisessä oman fyysisen minän kanssa, usein siinä ikävaiheessa, jossa tapahtuu voimakkaita muutoksia. Parhaimmillaan liikunnanopetus voi auttaa nuorta oman minäkuvan rakentamisessa tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Liikunta on toiminnallinen oppiaine. Tutkimukset ovat osoittaneet tietyntyyppisen fyysisen aktiivisuuden lisäävän vireisyyttä stimuloimalla aivotoimintoja. Työliikkeet, työasennot, työssä jaksaminen, elpymistauot sekä tauko- ja virkistysliikunta tulisi sisällyttää nykyaikaiseen liikunnanopetukseen. Liikunnan merkitystä on kouluissa syytä korostaa siksi, että sillä on merkitystä ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. (Laakso 2002, 390 394.) Liikunta ja ulkoilu ehkäisevät lapsen väsymystä vähentäen näin ollen myös päänsärkykohtauksia. Taukojumpan merkitystä on tutkittu tutkimuksessa Terve opettaja terveyskasvattajana. Tutkimuksessa kävi opettajien haastattelussa ilmi, että liikunnallisesta taustasta ja työkokemuksesta koettiin olevan hyötyä opettamisessa. Oppituntien aikana tapahtuvan taukojumpan voidaan ajatella olevan osa koulun terveyskasvatusta. Kolme opettajaa kertoi taukojumppaavansa oppilaiden kanssa säännöllisesti. Yksi opettajista ilmoitti järjestävänsä alkuopetusikäisille oppilailleen taukojumppaa melkein joka tunti. Se oli opettajan omasta mielestä hyvä keino rauhoittaa oppilaita. Toinen opettajista kertoi jumppaavansa muutaman kerran kuukaudessa viidesluokkalaisten oppilaidensa kanssa. Hän piti jumppahetkiä tärkeinä, sillä jotkut oppilaat olivat erittäin jäykkiä ja tarvitsivat säännöllisiä venytyksiä. Melkein kaikki opettajat olivat samaa mieltä siitä, että taukojumppa olisi varmasti paikallaan silloin tällöin oppituntien lomassa. Suurimmaksi syyk-

20 si taukojumpan puuttumiselle opettajat kertoivat oppilaiden riehaantumisen. (Tuomisto 2002, 48 49.) Taukojumppaa olisi hyvä pitää aina välillä oppituntien lomassa, sillä se vilkastuttaa verenkiertoa ja voi ennaltaehkäistä päänsärkyä ja migreeniä. 3.3. Koulukiusaaminen päänsäryn aiheuttajana Lasten päänsäryn taustalla voi olla joskus koulukiusaamista. Tällöin lapsi kärsii usein samalla univaikeuksista sekä ahdistuneisuudesta. Lisäksi lasten poissaolot koulusta voivat lisääntyä. Myös useat käynnit kouluterveydenhoitajan luona voivat kertoa halusta puhua koulukiusaamisesta. (Salmivalli 2000, 88-93.) Tutkimusten mukaan noin joka viides lapsi tuntee, että häntä on kiusattu. Koulukiusaaminen on yleisempää maaseuduilla kuin kaupungissa. Pojat joutuvat kiusaamisen kohteeksi useammin kuin tytöt. Koulukiusaamisen kohteeksi joutuvat yleensä ominaisuuksiltaan selvästi ryhmästä poikkeavat kuten ylipainoiset, koulussa hyvin menestyvät tai ei-liikunnalliset lapset. (Cacciatore 2005, 127.) Kiusaaminen kohdistuu tavallisesti yhteen oppilaaseen ja se on systemaattista. Olennaista kiusaamisessa on, että tietylle oppilaalle aiheutetaan pahaa mieltä eikä hän kiusattuna pysty jostain syystä puolustamaan itseään. Siinä onkin kysymys heikomman alistamisesta. Tavallisimpia kiusaamisen muotoja ovat nimittely ja pilkkaaminen mutta fyysistäkin kiusaamista esiintyy. Kiusaaminen on koko luokkayhteisön asia, sillä kiusattu on yleensä epäsuosittu muiden silmissä ja hänet jätetään kokonaan kaveriporukoiden ulkopuolelle. Vaikka kiusaaminen näyttäisikin kiusatun ja kiusaajan väliseltä asialta, osallistuu siihen epäsuorasti koko luokka. Kouluterveydenhuollon henkilöstöllä on merkittävä asema kiusaamisen tunnistamisessa. Lapsia tulisi rohkaista kertomaa koulukiusaamisesta ja sen voisikin ottaa esille esim. terveystarkastuksen yhteydessä. Terveydenhoitaja onkin usein ensimmäinen aikuinen, joka kuulee kiusaamisesta ja tällöin lapsen viesti kiusaamisesta tulee ottaa vakavasti.(salmivalli 2000, 88-93.) Kiusaamiseen puuttumisella voidaan ennaltaehkäistä ja katkaista päänsärky- tai migreenikierre.