Mä n nyt nline! Lasten mediaympäristö muutksessa Elina Nppari, Niina Uusital, Reij Kupiainen, Heikki Lustarinen Tampereen ylipist Tiedtuspin laits Julkaisuja / Publicatins Sarja / Series A 104/2008
SARJA SERIES Tutkimuksia A Studies Raprtteja B Reprts Keskusteluja ja katsauksia C Discussin and reviews Opetusmnisteita D Textbk materials Bibligrafiita ja luettelita E Bibligraphies and catalgues Myynti: Tiedekirjakauppa TAJU PL 617 33014 Tampereen ylipist Puhelin (03) 3551 6055 Faksi (03) 3551 7685 taju@uta.fi granum.uta.fi www.uta.fi/taju/ Ulkasun suunnittelu ja taitt: Mikk Keinnen / Clinus Design (www.clinus.rg/clinusdesign) ISBN 978-951-44-7293-0
Sisältö Tiivistelmä 5 Esipuhe 8 1 Jhdant 9 1.1 Tutkimuksen viitekehyksestä 9 1.2 Tutkimuksen tavitteista 10 1.3 Tutkimuksen tteuttaminen ja raprtin rakenne 13 2 Tutkimusmenetelmät ja -aineist 15 2.1 Mediapäiväkirjat 16 2.2 Virikkeistäminen ja muut tehtävät 17 2.3 Taustatietlmakkeet ja teemahaastattelut 18 2.4 Humita metdien sveltuvuudesta 20 3 Taustatietja tutkimukseen sallistuneista lapsista perheineen 25 4 Lasten välineellinen mediaympäristö 29 4.1 Lastenhuneiden mediamaailma 30 4.2 Sukupulten ert mediateknlgian haltuuntssa 38 4.3 Mediavälineiden käyttö: mnitimisuutta ja simultaanikäyttöä 39 5. Lasten ssiaalinen mediaympäristö 54 5.1 Mediasisältöihin ja käyttötilanteisiin kytkeytyvä vurvaikutus 57 5.1.1 Medialeikit: lelufiguureista keinelämäpeleihin 57 5.1.2 Media keskustelunaiheena: Ei me yleensä puhuta uutisista 64 5.1.3 Jaetut käyttötilanteet: Se n parempi tunnelma kuin js yksin katt 74 5.2 Keskinäis- ja pikaviestintää 79 5.2.1 Lasten kännykkäkulttuuri: Sitä ilahtuu kun jku kaipaa 79 5.2.2 Sähköpstista Skypeen ja Messengeriin 86 5.3 Ssiaalisen median skkelissa 88 5.3.1 Ssiaalisten verkstjen paikat: Galleria n aina taustalla 92 5.3.2 Keskustelufrumit: En mä mitään superystävyyksiä lunu 96 5.3.3 Matalan julkaisukynnyksen kulttuuri 98 5.3.4 Ssiaalisen vurvaikutuksen riskit: Anna kamaa tai saat turpiin! 101 6. Lasten kulttuurinen ja kaupallinen mediaympäristö 105 6.1 Median käytön muutkset ikäryhmittäin 106 6.1.1 5-vutiaat: sujattua median käyttöä ja YLE:n lastenhjelmia 106 6.1.2 8-vutiaat: Salkkareita ja kk perheen viihdettä 108 6.1.3 11-vutiaat: frmaatit, tietknepelit ja ma maku 110 6.1.4 14-vutiaat: itsenäistä nettielämää ja aikuisten sisältöjä 112 6.2 Mediasisältöihin liittyvä jännitys ja pelk 115 6.3 Mainsten kiehtva ja ärsyttävä läsnäl 121 6.4 Brändättyjen mediahahmjen paulissa 126 6.4.1 Fiktiiviset mediahahmt: Mikit, muumit ja prätkähiiret 126 6.4.2 Tsielämän mediahahmt ja brändätty fanius 129 6.5 Brändätyt verkkyhteisöt: Kyllä mä saan tehdä hyviä kauppja 133 3
4 7. Lasten mediataidt ja kdin mediakntrlli 136 7.1 Mediataitja pitaan yhdessä 137 7.2 Lasten ja nurten tiednhaun taidt 140 7.3 Faktaa vai fiktita? 146 7.4 Taitjen tarkastelua 149 7.5 Ktien mediakasvatus 152 7.6 Mediat ja ppiminen 156 7.7 Kulun mediakasvatus 158 8 Yhteenveta ja kurktuksia tulevaan 162 8.1 Kriisit ja lama 163 8.2 Perheestä prjekti? 165 8.3 Vertaismedian palkinnt ja vaarat 166 8.4 Rahaa, rahaa, rahaa 169 8.5 Harmaa YLE 171 8.6 Eriytyvät yleisöt 172 Lähteet 174 Liitteet 180 Liite 1. Pitkittäistutkimus lasten ja nurten mediaympäristön muutksesta. Tutkimuksen etenemisen havainnllistaminen 2007 2016. 180 Liite 2. Päiväkirjaphja 5- ja 8-vutiaille ja heidän vanhemmilleen. 181 Liite 3. Päiväkirjaphja 11- ja 14-vutiaille 182 Liite 4. Vanhempien taustatietlmakkeet. 187 Liite 5. Lasten taustatietlmakkeet. 199 Liite 6. Teemahaastattelurunk 204 Liite 7. Taustatietja tutkimukseen sallistuneista perheistä: perheiden tultas. 208 Liite 8. Taustatietja tutkimukseen sallistuneista perheistä: vanhempien kulutustas. 209
Tiivistelmä Mä n nyt nline! Lasten mediaympäristö muutksessa -tutkimukseen sallistui 56 lasta ja nurta Tampereen ja Vesilahden alueilta. Lapsista nurimmat livat 5-vutiaita ja vanhimmat 14-vutiaita. Tutkimuksessa tarkastellaan lasten ja nurten mediakäytön tapja ja phditaan heidän mediaympäristönsä muuttumista. Tutkimuksesta n tarkitus rakentaa pitkittäistutkimus, jka tistettaisiin suhteellisen saman sallistujaryhmän parissa klmen vuden välein yhteensä neljä kertaa. Tällä tutkimuskierrksella phdittiin muun muassa lasten ja nurten tutkimuksen metdisia haasteita ja lutiin yleiskuvaa lasten mediaympäristön piirteistä. Seuraavilla tutkimuskierrksilla vidaan tarkastella yksityiskhtaisemmin tiettyjä mediaympäristön sa-alueita. Vaikka teemallinen lähestyminen ei llut tämän tutkimuksen tavite, lasten ja nurten haastatteluissa, mediapäiväkirjissa ja taustatietlmakkeissa krstuivat vahvasti erilaiset median käytön ssiaaliset ulttuvuudet. Keskeistä kaikessa median käytössä li paitsi viihtyminen ja rutiinit, myös yhteenkuuluvuus ja yhteydenpit ikätvereihin ja vertaisryhmään. Osa etenkin 11- ja 14-vutiaista li niin santtuja mnikanavanuria, jtka käyttivät viestinnässään mnipulisesti eri mediateknlgiita kuten Messenger-pikaviestintähjelmaa, kännykkää, internetiä ja sen ssiaalisen verkstn paikkja. Lasten ja nurten elämässä uudet teknlgiat kerrstuvat vanhjen palvelujen ja teknlgiiden päälle, ja mediita käytetään sen mukaan kuin tilanteeseen ja käyttötarkitukseen spii. Median käytölle n tyypillistä mnen median yhtäaikaisuus, niin santtu simultaanikäyttö. Yhteen sisältöön ei välttämättä keskitytä, vaan mnien mediasisältöjen parissa puuhataan samanaikaisesti. 5 14-vutiaiden maailmassa netti li eniten käytetty mediamut: nline-elämää vietettiin keskimäärin pari tuntia vurkaudessa. 11-vutiaat viettivät vielä enemmän aikaa televisin ääressä kuin internetissä, mutta myös tämä ikäryhmä käytti verkkpalveluja mnipulisesti ja tti ensiaskeleitaan myös sisältöjen tuttajina. Lasten ja nurten mediakulttuuri likin lunteeltaan sallistumisen kulttuuria, jssa itse tehtyjen tutsten julkaisemisen kynnys n matala. Tutkimukseen sallistuneista 14-vutiaista suurin sa li jllain tavalla sallistunut ssiaalisen median sisältöjen tuttamiseen. 5- ja 8-vutiaat tutustuivat tietkne- ja nettimaailmaan vanhempiensa ja sisarustensa pastuksella, ja jtkut 5-vutiaatkin käyttivät knetta j itsenäisesti. Kaikkien ikäryhmien lasten elämää määrittelivät pitkälti kaupalliset ja viihteelliset mediasisällöt, jtka heijastuivat nurimpien lasten elämässä media-
leikkeinä ja kaikissa ikäryhmissä yhteisten puheenaiheiden määrittäjinä. Salatut elämät li pitänyt pintansa lapsia kiinnstavana saippuasarjana, jnka lisäksi he ikäryhmästä riippumatta etsivät viihdefiktista jännittäviä elementtejä. Idls ja Tanssii tähtien kanssa -hjelmafrmaatit ja brändit myös purevat, ja mediasisältöjen ympärille rakennetut tuteperheet löytävät lasten parista käyttäjänsä. Ppulaarikulttuurin sisältöihin yhdistyy myös vankka fanitus: esiintyjät vat mnilla ihailun khteina, ja internet timii fanitiminnan areenana. Vaikka verkkelämä ja ssiaalisen median käytännöt vetävät lapsia puleensa, tutkimukseen sallistuneiden lasten parissa myös painetun median käyttö etenkin aikakauslehdet ja kirjat li suhteellisen susittua. Osa lapsista jpa prfilitui median käyttäjinä lukijiksi, eikä internetissä leskelun vitu nähdä pyyhkäisseen kirjja tai niiden lukemisen halua lasten elämästä. Päinvastin, eri mediamutjen vertailussa kirjat samin kuin aikakauslehdet saattivat tulla susissa heti internetin jälkeen. 6 Keskimäärin lapset kkivat pärjäävänsä mnimutisessa mediaympäristössään hyvin. 5- ja 8-vutiaista lapsista suurin sa kerti nähneensä pelttavia televisi-hjelmia. Sen sijaan 11- ja 14-vutiaista televisissa tai netissä pelttaviin tai utihin asiihin törmänneitä li humattavasti vähemmän. Nurimpia 5-vutiaita lukuun ttamatta lapsia ja nuria hulettivat viihdefiktita enemmän uutiset ja tdellisen maailman tapahtumat. Lapset kkivat j pienestä pitäen levansa taitavia median käyttäjiä ja pastavansa myös mia vanhempiaan median käytössä. Omien taitjen arviinnissa krstuivat tekniset median käyttötaidt ja tiednhankkinnan taidt. Lapsille, kuten nurillekaan, ei kuitenkaan llut aivan selvää, miten esimerkiksi internetin lutettavuutta visi arviida. Pääasiassa arviinti tapahtui internetsivujen ulkasun perusteella. Arvinnin taidt tulivat esille parhaiten, kun tieta etsittiin man erityiskiinnstuksen alueelta ja tieta yhteistiminnallisesti jakaen. Tieta haettiin erityisesti miin harrastuksiin, kulutehtäviin ja ktieläimiin liittyen. Mediat, erityisesti internet, nähtiin tärkeänä ppimisen välineenä. Jtkut nuret kkivat erityisesti bisnestaitjensa kehittyvän nettipelaamisessa. Myös vanhemmat arvstivat mediaan liittyvää ppimista, kuten englannin kielen taitjen kehittymistä. Kdeissa ltiin varsin valveutuneita median uhkien suhteen ja harrastettiin mnipulista mediakntrllia, jka sisälsi niin mediaan käytetyn ajan kuin sisällönkin kntrllia. Myös ikärajituksia seurattiin, mutta ei kuitenkaan aivan tarkasti. Kntrlli alki myös hiipua 14-vutiaiden ikäryhmässä. Lapset esittivät, että kulussa visi lla enemmänkin mediaan liittyvää pe-
tusta. Opettajat tuntuivat käsittelevän asiita, jtka lapset j tunsivat, etenkin tietkneen käyttöön ja tiednhankintaan liittyen. Lasten kkemukset vaihtelivat kuitenkin humattavasti. Tiset livat saaneet pastusta esimerkiksi internetiin ja tiedn lutettavuuteen liittyen, tiset taas esittivät, että asiita ei le käsitelty. Myös kulujen suhtautuminen median käyttöön vaihteli lähes täydestä kännykkäkiellsta vapaaseen nettisurffailuun. 7
Esipuhe Lasten mediaympäristön muutksen tutkiminen n kiehtva mutta vaikea aihe. Aikuisen n jskus vaikea päästä kiinni lasten ja nurten mediakkemuksiin, etenkin kun mat median käytön tavat n pittu ennen ssiaalisen median, knslipelien ja pikaviestinten aikakautta. Tutkimuksen tekijöiden nni n llut, että kaikilta n löytynyt ksketuspintaa lasten ja nurten mediamaailmaan tutkimuksen ulkpulella. Kaikilla tutkimukseen sallistuneilla ja raprttia kirjittaneilla tutkijilla n mia lapsia, jista sa n jpa saman ikäisiä kuin tutkimukseemme sallistuneet lapset ja nuret. Tämä n humattavasti laajentanut ymmärrystämme nykyisestä lasten ja nurten mediamaisemasta. Tutkimukseen sallistuneissa perheissä käydyt neuvttelut ja vanhempien phdinnat suhteesta lasten median käyttöön tuntuvat varsin tutuilta. Tivmme, että tutkimuksemme saa jatka ja vimme nähdä millaiseksi lapset ja nuret mediaympäristöään mukkaavat ja mitä ympäristö heille tarjaa. 8 Haluamme kiittää kaikkia tutkimukseen sallistuneita lapsia, nuria, heidän vanhempiaan ja sisaruksiaan. Tivttavasti raprttimme vastaa edes sin varsinkin vanhempien mielessä pyöriviin kysymyksiin ja kasvatushaasteisiin sekä saattaa lasten ja aikuisten mediakkemukset dialgiin keskenään. Kiitämme lämpimästi tutkimuksen rahittajaa Helsingin Sanmain Säätiötä. Kiitkset kuuluvat myös raprttia kmmentineille Satu Sepälle ja Esa Reunaselle sekä kk Jurnalismin tutkimusyksikön tutkijayhteisölle. Tampereella 14.3. 2008 Tekijät
1 Jhdant 1.1 Tutkimuksen viitekehyksestä Lasten mediakäyttöä tutkitaan ja siitä puhutaan julkisuudessa runsaasti. Julkisessa keskustelussa humin keskiössä vat usein erilaiset median käyttöön liittyvät uhkakuvat, kuten viihdeväkivallan vinuttavat vaikutukset, pelaamisen addiktivuus tai internetin spimattmat tai jpa vaaralliset sisällöt. Lastensujelun näkökulmasta phditaan usein passivik media lapsia ja etäännyttääkö se heitä autenttisesta elämästä ja ihmissuhteista. Harvemmin kiinnitetään humita lasten valmiuksiin tulkita mediassa esitettyjä merkityksiä tai sujautua ma-alitteisesti ei-spivilta sisällöiltä. Vähintäänkin passiivisen käytön kautta lasten nähdään altistuvan median haitallisille vaikutuksille. Tällaisen lastensujelullisen, lasten mediakäyttöä käsittelevän keskustelun puhujina timivat yleensä aikuiset lapsuutta käsittelevä tiet n aikuiskeskeistä. (Valknen, Pennnen & Lahikainen 2005; Buckingham, 2000). Lasten mediakäyttöä käsittelevässä tutkimuksessa näkökulmat vat mnipulisempia. 1990-luvun lpulta lähtien ja etenkin 2000-luvun aikana lapsitutkimuksessa n haluttu antaa sijaa lapsille itselleen puhujina, määrittelijöinä ja yhteiskunnallisina timijina (esim. Valknen ym. 2005; Pennanen 2006; Kivusal-Kuusivaara 2007). Median haittavaikutusten lisäksi n kiinnitetty humita median mahdllisuuksiin: lapsilta löytyy mediatajua ja -lukutaita. Vaikka lapsia tulee myös sujella, heiltä itseltäänkin löytyy keinja, jilla he selviytyvät uusista ja myös epämukavista tilanteista. Lapset eivät le vain mediasisältöjen passiivisia vastaanttajia, vaan aktiivisia merkityksen lujia ja jpa sisältöjen tuttajia. Median tunnustetaan edesauttavan kgnitiivisten ja teknisten taitjen ppimista ja edistävän muun muassa avaruudellista hahmttamista ja kmmunikaativalmiuksia. Median mahdllisuuksia humiivan näkökulman mukaan tiedtusvälineet kehittävät lasten kulttuurista kmpetenssia ja ssiaalista päämaa. Media vi jpa vimaannuttaa lapsia ja lisätä heidän riippumattmuuttaan (Buckingham 2003; Valknen ym. 2005). 9 Tämän tutkimuksen viitekehys kumpuaa lasten aktiivisesta timijuudesta. Vaikka lasten mediaympäristön muutsta tarkastellessamme kiinnitimme humita myös median käyttöön liittyviin uhkiin, pelttaviin asiihin ja haasteisiin sekä ktien mediakntrlliin, lähdimme liikkeelle j tutkimuksenasettelussa lasten aktiivisesta subjektiudesta. Lapsi n timija eikä vain vaikutusten khde. Halusimme, että tutkimuksessa lapset timisi-
vat man elämänsä infrmantteina eli mediasuhdettaan kskevan tiedn antajina. Uskimme, että haastattelemalla lapsia ja nuria pääsisimme parhaiten heidän media-arkensa ja ympäristönsä jäljille. He tietävät parhaiten itse mitä media heille merkitsee. Kska sa tutkimukseen sallistuvista li hyvin nuria, vasta 4 5-vutiaita päiväkti-ikäisiä, tarvitsimme myös vanhempien apua, mutta pääsääntöisesti näkökulma n lasten. Halusimme välttää tilannetta, jssa lasten mediakäyttöä määrittäisivät ensisijaisesti heidän ympärillään levat aikuiset. 1 Lasten äänen säilyttämiseksi tutkimusraprtissa n suhteellisen runsaasti sitaatteja tutkimukseen sallistuneiden lasten puheesta ja päiväkirjista. 1.2 Tutkimuksen tavitteista Tutkiessamme lasten ja nurten mediaympäristöä tavitteenamme n hahmttaa, millaisessa mediaympäristössä he nyky-sumessa elävät, miten he käyttävät mediita ja miten media asettuu heidän kkemukseensa ja elämänsä kknaisuuteen (ks. Kivusal-Kuusivaara 2007; Valknen ym. 2005, 55). 10 Mediaympäristö n hyvin laaja tulkintakehys, jka sisältää lasten käytössä levat mediavälineet ja niiden käyttötavat, mutta humii myös median rlin lasten ssiaalisessa elämässä sekä rlien kulttuuriset ja yhteiskunnalliset ulttuvuudet (Kivusal-Kuusivaara 2007, 29). Mediaympäristö tai mediamaailma n lasta ympäröivä viestinnällinen kknaisympäristö, jhn kuuluvat niin mainkset, televisi-hjelmat, painetut tekset kuin erilaiset sähköisten viestimien avulla tteutetut vurvaikutustapahtumatkin (Inkinen 2005, 12). Mdernissa mediaympäristössä vi käydä stksilla, harrastaa, leikkiä, hitaa virallisia asiita, piskella ja se timii tiedn, halujen, mielikuvien, tiveiden ja tunteiden taslla (Kupiainen 2002, 72). Kska mediaympäristö kattaa suuren san nykylapsen kkemuksellisesta elämänpiiristä, sen tavittaminen tutkimuksen keinin n haastavaa. Tässä tutkimuksessa pyrimme siihen, että esimerkiksi eri viestimet ja niiden käyttötavat nusisivat tutkimuksen kuluessa mnipulisesti esille. Lpullinen määrittely mediaympäristön tärkeimmistä piirteistä n kuitenkin lasten. Teemahaastatteluissa puhuimme runsaasti aiheista, jista lapsilla ja nurilla tuntui levan eniten santtavaa. 1 On tki humiitava, että lapsia haastatelleet tutkijat vat myös aikuisia, jtka lpulta tulkitsevat lasten tuttamaa puhetta ja mukkaavat sitä tieteellisen tekstin mutn. Tästä lisää luvussa 2.4.
Tutkimuksen keskeinen tavite n phtia lasten mediaympäristön muuttumista. Tiedämme j, että ennen 1980-lukua mediaympäristön muuts li suhteellisen hidasta. Sähköisten viestinten tumia mullistuksia tapahtui parinkymmenen vuden välein. 1980-luvun lpulta alkaen kteihin alkivat vähitellen saapua videnauhurit, tietkneet ja pelilaitteet. 1990-luvulla teknlgian ktutumisen ja muutksen vauhti kiihtyi. Juha Herkmanin (2001, 60 61) mukaan lasten ja nurten mediatdellisuus muuttui etenkin 1990-luvun kuluessa sekä sisällöllisiltä että teknlgisilta painpisteiltään. Sisällöllisten painpisteiden muuts näkyi televisin hjelmatarjnnassa sekä televisin ja elkuvan välisten rlien uudenlaisissa paintuksissa. Teknlgisessa muutksessa määrittäviä vat lleet klmen keskeisen mediateknlgian läpimurt: knsli- ja tietknepelit, internet ja kännykät levisivät lasten ssiaaliseen tdellisuuteen. Lapset ja nuret vat perinteisesti npeita uusien mediateknlgiiden maksujia. He ttavat ne ripeästi saksi sukuplvensa ssiaalista vurvaikutusta. Nykyinen lapsisukuplvi jutuu mukautumaan teknlgiiden muutksiin npeammin kuin kskaan aikaisemmin. Itse lapsuus n muuttunut vimakkaasti mediaympäristön muutksen myötä. Lapset vat tietisia yhä nurempina aikuisten maailmasta, he maksuvat erilaisia ssiaalisia verkttumisen mutja ja heidän ikeutensa sekä kansalaisina että kuluttajina vat kasvaneet (Buckingham 2000). Tässä tutkimuksessa lähestymme mediaympäristön muuttumista mnesta eri näkökulmasta. Jssain määrin vertailemme eri ikäryhmiin kuuluvia lapsia ja näkökulmamme n sin kehityspsyklginen: miten median käyttötavat tai susikkisisällöt muuttuvat lapsen kasvaessa päiväkti-iästä murrsikään? Mukana tutkimuksessa n lapsia neljästä eri ikäryhmästä, jista nurimmat vat syntyneet vunna 2002 ja vanhimmat vunna 1993. 11 Tavitteenamme n rakentaa tutkimuksesta pitkittäistutkimus eli tistaa tutkimus suhteellisen saman sallistujaryhmän keskuudessa yhteensä neljä kertaa, klmen vuden välein. Pitkittäistutkimus n validi tapa tarkkailla lasten ja nurten mediaympäristön muuttumista. Vimme seurata muutsta yhdessä tutkimukseen 4 5-vutiaina mukaan tulleiden lasten kanssa aina siihen saakka kun he täyttävät 14 vutta. Jkaisena tutkimuskertana tetaan mukaan uusi 5-vutiaiden ryhmä ja edellisen tutkimuskierrksen 14-vutiaat jäävät pis tutkimuksesta. Viimeinen tutkimuskierrs tehtäisiin näin vunna 2016 (ks. liite 1). Pitkittäistutkimuksen päämäärä erttaa tämän tutkimuksen useista muista lasten mediakäyttöä selvittäneistä tutkimuksista. Pitkäjänteistä seurantaa lasten ja nurten mediakäytöstä ei le juuri tehty.
Oletamme, että tietyt teemat visivat timia muutsmittareina, jihin humita kiinnittämällä mediaympäristön muuttumista vitaisiin kartittaa. Muutsta indikiviksi, samin kuin tätä raprttia jäsentäviksi teemiksi lemme tässä tutkimuksen vaiheessa valinneet seuraavat aihealueet. Lasten välineellisessä mediaympäristössä tapahtuvat muutkset lasten mistamat mediavälineet median parissa vietetty aika ja käyttömäärät Lasten ssiaalisessa mediaympäristössä tapahtuvat muutkset mediavälineiden käyttö ssiaalisessa vurvaikutuksessa mediasisältöjen käyttämiseen kytkeytyvä vurvaikutus ssiaalisen median käytännöt: man tuttamisen ja sallistumisen kulttuuri Lasten kulttuurisessa ja kaupallisessa mediaympäristössä tapahtuvat muutkset lasten ja nurten susikkisisällöt kaupallinen mediakulttuuri: heistutteet, mainnta, brändäys Lasten mediakmpetenssissa tapahtuvat muutkset mediataitjen, mediakriittisyyden muutkset vanhempien asenteiden ja kdin asenneilmapiirin muutkset 12 Edelliset teemat liittyvät niihin tapihin, jilla lapset ja nuret yhä enemmän käyttävät mediaa ja uutta teknlgiaa, ja letukseen lasten aktiivisesta timijuudesta ja sen mahdllisesta lisääntymisestä erityisesti ssiaalisen median kentällä. Kska vanhempien rajitukset ja linjaukset määrittävät saltaan lasten mediakäyttöä, myös vanhempien asenteiden mahdllisen muutksen humiiminen n perusteltua. Samalla nusevat tarkasteltaviksi myös vanhempien ja lasten mediaympäristössä mahdllisesti näkyvät ristiriidat ja eravaisuudet. Tällä hetkellä n jkseenkin mahdtnta sana millainen maailma mediateknlgiiden salta n vunna 2016. Otaksuttavasti uusia mediateknisiä svelluksia syntyy, ja letettavasti lapset ja nuret vat yhä niiden aktiivinen käyttäjäryhmä. Oletamme ssiaalisen median eri käyttötapjen edelleen kasvavan lasten ja nurten parissa. Sitä millaisia nämä käyttötavat tulevat lemaan, emme vi täysin ennakida. Jssain määrin tarkituksenamme n seurata esimerkiksi teknlgiissa, käyttömäärissä ja medialaitteiden mistajuudessa mahdllisesti tapahtuvia muutksia. Lasten ja nurten mediakäytön tilastja julkaistaan kuitenkin säännöllisesti muun muassa tilastkeskuksen tutkimuksissa. Siksi pyrimme keskittymään lasten ja nurten mediatulkinnissa, -valmiuksissa ja käyttötavissa tapahtuviin muutksiin. Meitä kiinnstaa etenkin merkityksenantn liittyvä muuts. Media vaikuttaa nyky-yhteiskunnassa merkittävästi lasten kehitykseen ja n
läsnä heidän elämismaailmassaan niin vimakkaasti, että vidaan puhua jpa suranaisesta medialapsuudesta (Kupiainen 2002). Mediaympäristön muutsta tutkiessamme pyrimme kuitenkin muistamaan myös muuttumattmuuden mahdllisuuden. Mediateknlgiat eivät keskimäärin le muuttaneet ihmisten arkea niin mullistavasti kuin hurjimmissa visiissa n väläytelty. Arkeen niin aikuisten kuin lasten liittyy paljn muutsta vastustavia elementtejä ja pysyvyyttä. Nykylapset seikkailevat luvasti internetin skkelissa, mutta he myös harrastavat, tapaavat ystäviään ja käyvät kulua aivan kuten vanhempansakin massa lapsuudessaan. Mediatdellisuus ei le kk heidän elämänsä. Media-arjen tutkimuksissa n tdettu, että ihmiset vivat elää niin, ettei medialla le heidän arjessaan erityistä merkitystä. Ktien runsaasta mediakirjsta hulimatta ihmiset eivät välttämättä muista, mitä mediasisältöjä he vat edellisen päivän aikana käyttäneet (Kytömäki 1999). Varaudumme myös siihen, että muutsmittareiksi lutaamamme teemat vivat vaihtua tisiksi seurantatutkimuksen edetessä. Ensimmäisellä tutkimuskierrksella vunna 2007 tavitteemme vat liittyneet myös metdiseen phdintaan ja kknaiskuvan lumiseen. Millä tutkimusmenetelmillä jidenkin nurten yli-ikäisiksi kutsumat tutkijat pääsivät sallisiksi lasten ja nurten mediatdellisuudesta? Mitä sa-alueita tarkastelemalla lasten mediaympäristön muutksen jäljille visi päästä? 1.3 Tutkimuksen tteuttaminen ja raprtin rakenne Alitimme tutkimuksen vuden 2007 alussa. Kevään kuluessa perehdyimme aiempaan tutkimukseen, rekrytimme tutkimukseen sallistuvat lapset ja nuret sekä tteutimme tutkimuskierrksen heidän parissaan. Tapasimme lähes jkaisen lapsen vanhempineen ennen varsinaisen tutkimusjaksn alkamista ja kerrimme tutkimuksen tavitteista. Tutkimusjaksn pituus li viisi päivää, jna aikana jkainen lapsi teki tutkimukseen liittyviä tehtäviä. Tämän jälkeen tapasimme perheet ja lapset vielä kerran ja haastattelimme sallistuneet lapset. Kesän ja syksyn aikana purimme ja analysimme kerättyä aineista. 13 Prjektia vat jhtaneet Reij Kupiainen ja Heikki Lustarinen. Tutkijina vat timineet Elina Nppari ja Niina Uusital. Raprtissa esittelemme ensin tutkimusaineistn ja -menetelmät sekä metdeihin liittyvää phdintaa. Tumme esiin jitakin leellisia taustatietja sallistuneista lapsista perheineen. Luvussa 4 tarkastelemme lasten välineellistä mediamaailmaa, heidän huneidensa mediakirja ja eri mediamutjen käyttömääriä. Luvussa 5 esitellään lasten mediakäytön syitä keskittyen
14 median ssiaalisiin funktiihin. Luvut 2 5 n kirjittanut pääasiassa Elina Nppari. Kulttuurista mediaympäristön muutsta käsittelevän luvun 6 n kirjittanut pääasiassa Niina Uusital. Pääasiassa Reij Kupiaisen kirjittamassa luvussa 7 phditaan lasten mediavalmiuksia ja ktien mediakntrllia. Lppupäätelmät ja yhteenvet n tehty tutkijiden lppukeskustelun phjalta. Luvun n kirjittanut Heikki Lustarinen.
2 Tutkimusmenetelmät ja -aineist Lasten ja nurten mediaympäristön muuttumista käsittelevään tutkimukseen sallistui yhteensä 56 lasta ja nurta Tampereen sekä Vesilahden alueilta. Tutkimukseen valittiin mukaan lapsia ja nuria neljästä eri ikäryhmästä 2 : Taulukk 1. Tutkimukseen sallistuneiden lasten ikäjakauma. Vesilahti Tampere 2002 syntyneet - 13 13 kpl 1999 syntyneet 6 9 15 kpl 1996 syntyneet 6 8 14 kpl 1993 syntyneet - 14 14 kpl Yhteensä: 56 kpl Tutkimuksen lähtökhta li hakeutua lasten ja varhaisnurten mediaympäristön äärelle niin, että ensisijaisesti lasten ma ääni tulisi kuulluksi. Kska tutkimuksessa masta elämästään kertjina livat lapset, spivien tutkimusmenetelmien löytäminen li haasteellista. Lasten ja nurten tutkimuksessa yleinen haaste n asiiden knkretisinti, yhteisen kielen ja luttamuksen löytäminen sekä sallistumaan innstaminen. 15 Osallistuneiden lasten ikähaitari teki menetelmien sveltamisesta mielenkiintista. Nurimmat tutkittavat livat luku- ja kirjitustaidttmia 5-vutiaita, jiden kyky keskittyä n rajallinen ja tapa hahmttaa tdellisuutta hyvin erilainen kuin esimerkiksi 14-vutiaalla. Kaikissa ikäryhmissä li leellista löytää metdeihin sellaisia elementtejä, jtka mtivisivat lapsia sallistumaan. Murrsikäistä lunnllisesti virittävät hieman erilaiset asiat kuin 5-vutiasta. Kaikissa ikäryhmissä tuli ylittää aikuisen tutkijan ja lapsen vurvaikutukseen liittyvät haasteet. Mnipulisen tutkimusaineistn takaamiseksi tutkimuksessa päätettiin käyttää eri metdeita ja sveltaa niitä hieman eri tavilla eri ikäryhmissä. Tutkimuksen yksi tavite li harrastaa metdien käyttöön liittyvää itsereflektita ja phtia menetelmien sveltuvuutta lasten ja nurten tutkimuk- 2 Käytämme raprtin haastattelusitaateissa luettavuuden helpttamiseksi lapsista syntymävuden sijasta heidän ikäänsä. Kutsumme kaikkia vunna 2002 syntyneitä 5-vutiaiksi, vunna 1999 syntyneitä 8-vutiaiksi, vunna 1996 syntyneitä 11-vutiaiksi ja vunna 1993 syntyneitä 14-vutiaiksi, vaikka kyseinen lapsi ei lisi vielä haastatteluajankhtana täyttänytkään em. ikävutta.
seen. Tässä luvussa esittelemme käytetyt metdit ja luvun lpussa kerrmme niiden käytössä ilmenneitä keskeisiä haasteita. 2.1 Mediapäiväkirjat Tutkimuksen pääasialliseksi metdiksi hankesuunnitelmassa li määritelty mediapäiväkirjjen täyttäminen. Päiväkirjametdin valinta li luntevaa, sillä sitä käytetään yleisesti haluttaessa päästä ihmisten arkikkemusten äärelle. Päiväkirjatekstien nähdään heijastavan suhteellisen autenttisesti arkea. Kun muistiinpant kirjataan päivittäin, muisti ei vääristä kkemuksia, eivätkä ihmiset tunne samankaltaista ssiaalista painetta antaa hyväksytyn tyyppisiä vastauksia kuin esimerkiksi haastattelutilanteessa. Päiväkirjamenetelmää käytetään usein tutkimuksissa, jissa pyritään analysimaan ajallista dynamiikkaa, tapahtumakulkuja ja prsesseja. Se paljastaa parhaiten lyhytaikaiset, muuttuvat prsessit, kun taas muut tutkimusmenetelmät vivat tuda esiin ilmiöiden pitkäaikaisemmat prsessit ja rakenteet (Blger, Davis & Rafaeli 2003). 16 Ennen tutkimuskierrksen alittamista phdimme kuitenkin päiväkirjamenetelmän sveltuvuutta tutkimukseen. Pienet lapset eivät pysty täyttämään päiväkirjaa itsenäisesti, vaan tarvitsevat kirjurin. Tällöin lapsen kkemusta sudattamassa timii usein hänen vanhempansa. Hieman vanhemmat lapset vivat unhtaa päiväkirjan täyttämisen eikä kirjittaminen le välttämättä varhaismurrsikäisen mielestä mtivivaa. Näitä epäilyksiä tukee Larsn (1989), jka tteaa, ettei alle 10-vutiaita kannata yleensä tutkia päiväkirjamenetelmän avulla. Päätimme sekä täydentää päiväkirjamenetelmää muilla metdeilla että lisätä siihen elementtejä, jtka palvelisivat mahdllisimman hyvin tämän tutkimuksen päämääriä. Päiväkirjametdin n usein nähtykin levan käyttökelpisin, kun sen yhteydessä käytetään myös muita tutkimusmenetelmiä. Vusina 2002 ja 1999 syntyneille suunnittelimme paperiversina tai vaihtehtisesti internetissä täytettävän päiväkirjaphjan (liite 2), jhn jkaiselle päivälle li varattu sarake sekä lapsen että tämän vanhemman kmmentteja varten. Pyysimme kirjureina timineita vanhempia kirjittamaan lapsen kkemukset ensimmäiseen sarakkeeseen sellaisina kuin lapsi ne sanelee, pidättyen itse niiden kmmentinnista tai ikmisesta. Jtta vanhemman lisi mahdllisimman helpp lla puuttumatta lapsen tarinaan, varasimme vanhempien kmmenteille man sarakkeensa. Krstimme, ettei mahdllista ristiriitaa tai tulkintaera lapsen ja vanhempien kirjitusten välillä tule häivyttää teksteistä.
Vusina 1996 ja 1993 syntyneille tarkitettu päiväkirjaphja (liite 3) li myös kaksisainen. Ensimmäiseen sarakkeeseen lapsen li määrä kirjittaa kyseisen päivän median käytöstä. Kirjittamisen tueksi limme kirjanneet tutkimuspäivien hjeisiin jukn apukysymyksiä, jihin vastauksia phtimalla päivän mediakäytöstä visi kerta. Tiseen mediapäiväkirjan sarakkeista liitimme media-aiheisen tehtävän. Lapsia muistutettiin päivittäin tekstiviestillä sekä päiväkirjasta että tehtävästä. Tekstiviestien tarkitus li paitsi muistuttaa lapsia, myös mukailla signaaliperusteista tutkimusasetelmaa, jssa päiväkirjaa n määrä täyttää tietyn signaalin, esimerkiksi piipparin äänen kuultuaan. Pyysimme lapsia kirjittamaan päiväkirjaansa tekstiviestin saatuaan tai mahdllisimman pian spivassa tilanteessa sen jälkeen. Lähetimme tekstiviestejä kl 14 20 välisenä aikana. Oletimme sin teknlgia-avusteisen päiväkirjan täyttämisen tehtävineen lisäävän kiinnstavuutta päiväkirjan täyttämiseen. 11- ja 14-vutiaat lapset ja nuret täyttivät päiväkirjansa itsenäisesti. Päiväkirjan heen liitetyissä media-aiheisissa tehtävissä lapsia ja nuria pyydettiin kirjittamaan näkemästään mainksesta, valitsemaan päivän uutistarjnnasta yksi kiinnstava uutinen ja kertmaan siitä, kuvailemaan susikkisisältöään, ttamaan kantaa pelaamiseen ja kuvittelemaan tulevaisuuden media-ktia. 17 Päiväkirjista tai päiväkirjatehtävistä tetut lainaukset n merkitty tutkimusraprttiin tunnuksella PÄ. 2.2 Virikkeistäminen ja muut tehtävät Lapset ja nuret täyttivät mediapäiväkirjaa viiden päivän aikana huhti-tukkuussa 2007. Tutkimuspäivien ajaksi annimme heille myös muita tehtäviä. Lapsitutkimusta suunniteltaessa n tärkeää ttaa humin lasten timinnallisuus. Lapset eivät kmmuniki vain kertmalla (kirjittamalla) asiista, vaan myös käyttäen kehaan, leluja ja muita välineitä (Alasuutari 2005, 146). Kska etenkin pienille lapsille leikki n yksi keskeinen ilmaisun mut, jaimme alkutapaamisessa vusina 2002 ja 1999 syntyneille ktiinvietäväksi Media-Masaksi nimetyn pehmlelun. Lapsen tivttiin kuljettavan Media-Masaa mukanaan tutkimuspäivien aikana etenkin median käyttöön liittyvissä tilanteissa. Media-Masan tehtävänä li timia muistin virkistäjänä paitsi ktna mediakäytön tilanteissa myös lppuhaastattelun aikana.
Lasta vitaisiin rhkaista puhumaan Masan kautta kkemuksistaan kdin mediaympäristössä. Masan vastaantt li ilahtunutta. Etenkin 5-vutiaat livat kuljettaneet pehmlelua mukanaan päiväkdeista sukulaisvierailuihin. Masa li jillekin sallistuneille lapsille tärkeä tutkimukseen sallistumisen symbli. Pyysimme kahteen nurimpaan ikäryhmään kuuluvia myös tekemään tutkimuspäivien aikana piirustuksen, jnka aiheena li Masan seikkailut mediamaassa. Edelleen piirustuksenkin tehtävänä li avittaa pääsyä lapsen ssiaaliseen tdellisuuteen ja timia mahdllisesti myös keskustelun avaajana lppuhaastattelussa. Vusina 1996 ja 1993 syntyneet saivat samankaltaisen piirustustehtävän tsiklla Media minun maailmassani. Heidän li piirtämistehtävän vaihtehtna mahdllista ttaa samaan teemaan liittyviä valkuvia. Myös jtkut nurempiin ikäryhmiin kuuluneet halusivat tehdä tehtävän mieluummin valkuvaten. Törmäsimme j tässä tutkimuksen vaiheessa miin ennakk-letuksiimme. Olimme ajatelleet pienten lasten mieluummin käyttävän kynää ja paperia, mutta j 5-vutiaiden parista löytyi digikameraa käyttäviä lapsia. 18 Kuva 1. Media-Masa ja peli (pika, 8-v). Kuva 2. Media-Masa ja J katsvat Autt-elkuvaa DVD:ltä kun J li kipeä (pika, 5-v). 2.3 Taustatietlmakkeet ja teemahaastattelut Kksimme tutkimukseen sallistuneista lapsista ja heidän perheistään tietja myös taustatietlmakkeiden (liite 4 ja 5) avulla. Kahden nurimman ikäryhmän lapset täyttivät taustatietlmakkeen yhdessä vanhempansa kanssa. Lmakkeessa li kysymyksiä sekä vanhemmalle että lapselle. Vusina 1996 ja 1993 syntyneiden perheisiin jaettiin kaksi taustatietlmaketta: vanhemmille ja lapsille mansa. Myös taustatietlmakkeet li mahdllista täyttää
jk paperiversiina tai verkklmakkeina netissä. Taustatietlmakkeista lainatut sitaatit n merkitty raprttiin tunnuksella TA. Tutkimusjaksn päätteeksi tapasimme lapset lppuhaastattelun merkeissä. Kska lasten vi lla vaikea vastata suriin haastattelukysymyksiin (Alasuutari 2005), limme valmistautuneet etenemään haastattelutilanteessa mahdllisimman justavasti ja käytännönläheisesti lapsen ehdilla. Olimme tehneet haastattelua varten kysymysrungn (liite 6), mutta haastattelutilanteissa käytimme hyväksemme myös täytettyjä mediapäiväkirjja, taustatietlmakkeita, piirustuksia, valkuvia ja Media-Masan kkemuksia. Siirtääksemme mediaympäristöön liittyvää phdintaa myös ktiympäristön ulkpulelle esitimme lapsille lisäksi tutkijan ttamia valkuvia Tampereen keskustan alueelta. Tehty teemahaastattelurunk li näin enemmän haastattelun jäsentämisen työkalu kuin tiukka hjenura. Haastattelutilanteet livat vapaita, eikä niitä pyritty tteuttamaan samassa mudssa. Muutamaa pikkeusta lukuun ttamatta haastattelut tehtiin lapsen ktna, useimmiten tämän massa huneessa, jssa li samalla mahdllista havainnida huneen mediaympäristöä ja synnyttää siitä keskustelua. Lasten mediakulttuurin tutkimuksessa lasten malla huneella n tärkeä merkitys. Lastenhune vi timia hyvänä lasten mediakulttuurin tietlähteenä ja kulttuurisena tekstinä (Mitchell & Reid-Walsh 2002, 114). Kska halusimme khdella lapsia täysivaltaisina infrmantteina, pidimme hulta siitä, että heillä li mahdllisuus keskeyttää haastattelu näin halutessaan. Kun lapsi alki selvästi väsyä tai ilmaisi haastattelun kestäneen riittävän kauan, lpetimme sen. Timinnallisuuden ja riittävän knkretian (kuvat, tehtävät jne.) vuksi nurimmatkin haastateltavat jaksivat kuitenkin viipyä tilanteessa suhteellisen hyvin. Haastatteluiden kest vaihteli vajaasta pulesta tunnista yli tuntiin. 3 Haastattelusitaatit n merkitty raprttiin tunnuksella HA. Kaikista raprtin sitaateista n pistettu suraan lapseen tai tämän perheeseen yksilöitävät tiedt, kuten nimet, ja tekstiä n tältä sin mukattu. Henkilöihin viitataan raprtissa mielivaltaisesti valitulla kirjaimella. Useimpiin sitaatteihin n tettu mukaan myös haastattelijan suus, jtta vurvaikutustilanne lisi nähtävissä. 19 3 Olimme Olimme varautuneet, että että 5-vutiaiden haastattelut haastattelut vivat vivat lla lla kestltaan kestltaan hyvin hyvin lyhyil- lyhyiltä. Esimerkiksi Esimerkiksi 5 6-vutiaiden 5 6-vutiaiden uutisten uutisten katselua katselua tutkineessa tutkineessa pr gradussaan pr gradussaan Suvi Pennanen kert kert mien mien haastatteluidensa kestäneen kestäneen lyhymmillään lyhymmillään alle alle 10 minuuttia. 10 Suvi Pennanen minuuttia.
2.4 Humita metdien sveltuvuudesta Valitsemamme aineistnkeruumenetelmät livat pääsin timivia. Jkaisessa metdissa li mat puutteensa, mutta tisiaan täydentäen ne tuttivat mnipulisen tutkimusaineistn. Alkuperäinen idea täydentää päiväkirjamenetelmää muilla menetelmillä li hyvä ratkaisu, sillä mni haastattelu sittautui sisällöltään rikkaammaksi kuin kyseisen lapsen kirjittama mediapäiväkirja. Lasten ja nurten mediapäiväkirjat li yleensä täytetty krnlgisesti edeten aamusta khti iltaa. Pikkeuksia lukuun ttamatta ne keskittyivät kertmaan, mitä mediavälineitä päivän aikana li käytetty ja tivat mahdllisesti esille myös käytön arviidun kestn. Phdintaa ja tulkintja päiväkirjasiissa li suhteellisen niukasti. Pelkkä päiväkirjametdi lisi saattanut jättää aineistn niukaksi, sillä mut li jillakin kirjittajilla hyvin pelkistetty, kuten klme seuraavaa tetta perjantain päiväkirjasta kertvat: Luin 2 h kirjaa. Katsin tv:tä 2 h. (Pika, 11-v, PÄ) 20 Olimme isvanhemmilla. Pelasin siellä tietkneella ja katselin televisita. Ei sitte muuta perjantaista. (Pika, 11-v, PÄ) Olin aamulla tietkneella, pelailin, tekstailin, tv ja katsin DVD:eitä. (Pika, 14-v, PÄ) Teknlgia-avusteisuus (tekstiviestit ja verkklmakkeet) lienee mtivinut lapsia päiväkirjan täyttämisessä, vaikkakin suurin sa lapsista vanhempineen li valinnut täyttötavaksi perinteisen paperipäiväkirjan. 4 Päiväkti-ikäisten vanhemmat kertivat, että päiväkirjan täyttäminen yhdessä lapsen kanssa li paikin vaikeaa, sillä muistelu j muutaman tunnin aikaperspektiivissä saatti lla lapselle vaikeaa. Lapsen li hankala muistaa mitä esimerkiksi päiväktipäivän aikana li tapahtunut. Lppuviiksta median muistelu yhdessä vanhemman kanssa saatti j kyllästyttää lasta. Vanhempien kirjaamista mediapäiväkirjista li kuitenkin hyötyä. Ne kuvailivat sellaisia arkisia median käytön tilanteita, jihin tutkijalla ei lisi llut pääsyä. Etenkin 5-vutiailla vanhempien suus li merkittävä, sillä päiväkti-ikäisten haastatteleminen li vaikeata. Oli myös mielenkiintista vertailla lapsen ja vanhemman saman päivän mediakkemuksia. Vanhem- 4 Verkklmaketta käytti mediapäiväkirjan täyttämiseen 20 20 lasta, jista nurimmilla nurimmilla vanhemmat kirjasivat päiväkirjamerkinnät. Verkklmakkeiden käyttö käyttö jakautui tasaisesti nurempien (-02 (-02 ja ja -99) -99) ja ja vanhempien (-96 ja ja -93) ikäryhmien kesken. Mlemmissa ikäryhmissä verkklmakkeen valitsi 10 tasaisesti sallistujaa.