Tämä raportti on kooste syksyllä 2004 järjestetystä seminaarisarjasta, jossa tarkasteltiin verkko-opetuksen tuottamia akateemisia kompetensseja ja mitoituksen kysymyksiä. Tutkinnonuudistuksen yhteydessä tehtävä opintojen uudelleen mitoittaminen nostaa esiin tarpeen tarkastella tarkemmin myös verkkokurssien opiskelumuotoja, opiskeluun käytettävää aikaa ja verkko-opiskelun avulla saavutettavia kompetensseja. Asioita tarkastellaan kokeneiden yliopisto-opettajien, tukihenkilöiden ja opiskelijoiden kokemusten ja näkemysten pohjalta. Raportin tarkoituksena on antaa virikkeitä opettajille opetussuunnitteluun, opiskelijoiden ohjaukseen ja kurssien opetusjärjestelyjen kehittämiseen sekä verkko-opetuksen tukihenkilöille sisällöntuotannon tueksi. Myös opiskelijat voivat hyödyntää raportin tuloksia esimerkiksi oman ajankäyttönsä suunnitteluun. KIRSI LEVÄNEN, SARI TERVONEN JA TOMMI HAAPANIEMI Oppimiskeskus Kuopion yliopisto Kansi: Taina Rytkönen ISBN 951-27-0312-2 Verkko-opetuksen tuottamat akateemiset kompetenssit ja mitoitus
Yhteystiedot: Oppimiskeskus Kuopion yliopisto PL 1627 FIN-70211 KUOPIO Puh. 017 163 622 Fax 017 162 214 KIRSI LEVÄNEN, SARI TERVONEN JA TOMMI HAAPANIEMI Verkko-opetuksen tuottamat akateemiset kompetenssit ja mitoitus Oppimiskeskus Kuopion yliopisto ISBN 951-27-0312-2 ISBN 951-27-0259-2 (PDF) Kopijyvä Kuopio 2005 Finland
Lukijalle Tämä raportti on kooste Kuopion yliopistossa 1.12.2004 pidetystä valtakunnallisesta verkko-opetuksen mitoitusseminaarista. Tavoitteena oli tarkastella Bolognan sopimuksen ja tutkinnonuudistuksen toteutumista ja erityiskysymyksiä erityisesti verkko-opetuksen ja -opiskelun näkökulmasta. Mitoitusseminaariin osallistui verkko-opetusta toteuttavia yliopistojen opettajia ja verkko-opetuksen tukihenkilöitä. Mitoitusseminaarin työpajojen teemat muodostuivat kahden, aikaisemmin pidetyn työpajatyöskentelyn pohjalta: Suomen virtuaaliyliopiston (SVY) kehittämispäivän työpajassa 26.10.2004 tarkasteltiin niitä verkko-opetuksen työmuotoja, jotka vaativat opiskelijalta aikaa. Lisäksi työpajassa koottiin näkemyksiä verkko-opiskelun avulla hankittavista kompetensseista. Kuopion yliopiston mitoitustyöpajassa 16.11.2004 kehitettiin edelleen aikaisempaa SVY:n työpajan antia. Yliopistojen tutkintojen uudistamisen yhteydessä on määritelty kompetensseja, joihin eri tutkinnot pyrkivät koulutuksella vastaamaan. Paitsi oppisisällöllisellä, myös opetusmenetelmien, esimerkiksi verkko-opetuksen, kehittämisellä pyritään vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan, tutkimuksen ja työelämän vaatimuksiin. Tutkinnonuudistuksen yhteydessä kaikki opintojaksot mitoitetaan uudelleen siirryttäessä opintoviikoista opintopistejärjestelmään. Koska kyseessä on todellinen sisällöllinen uudistus, on uudelleen mitoittaminen toteutettu laajasti käyttäen opetussisältöjen ydinainesanalyysejä ja opiskelijan työmäärän arviointia ja seurantaa. Toinen lähtökohta seminaarille oli kokemus, että verkko-opiskelussa on työskentelymuotoja, joiden vaatimasta opiskelijan ajankäytöstä on vielä erittäin vähän kokemuksia ja tietoa. Yleinen kommentti verkkokursseilta on kokemuksemme mukaan ollut jotain sen suuntaista, että "Verkkokurssi oli työläämpi kuin perinteiset kurssit, mutta olen tyytyväinen, sillä sain ohjausta ja opin paljon". Eli ainakaan opiskelijoiden mielestä opintojen mitoitus ei tällöin ole toteutunut samoilla periaatteilla kuin perinteisemmän kontaktiopetuksen. Voitaisiinkin kysyä, onko verkkokurssien opiskelumuotojen tarkempi määrittely mahdollista ja voidaanko esittää joitakin käytäntöjä näiden mitoitusperusteiksi? Seminaarin alustajina toimivat professori Erno Lehtinen Turun yliopistosta ja tutkija Hanna Salovaara Oulun yliopistosta. Verkkoopiskelun hengessä kumpikin luennoitsija oli läsnä videoneuvottelun välityksellä. Walmiiksi Wiidessä Wuodessa (W5W) -hankkeen projektipäällikkö Katariina Alha kiersi työpajoissa antamassa tukeaan mitoitustyöskentelylle. Seminaari toteutettiin opetusministeriön tuella. Toivomme, että tämä raportti vastaa alustavasti näihin kysymyksiin ja tukee opettajia opetussuunnittelussa, opiskelijoiden ohjauksen toteuttamisessa ja kurssien opetusjärjestelyjen kehittämisessä. Jatkamme verkko-opiskelun mitoittamisperusteiden laatimista vuonna 2005 Kuopion yliopiston ja Savonia-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Haluamme kiittää lämpimästi kaikkia seminaarin osallistujia, tämä raportti on kooste teidän työnne tuloksista. Kuopiossa tammikuussa 2005 Kirsi Levänen, Sari Tervonen ja Tommi Haapaniemi Yhtenä lähtökohtana seminaarille oli se, että voiko keskeisten tutkinnon oppisisältöjen opiskeluun valita tietoisesti sellaisia menetelmiä, jotka harjaannuttavat yleisiä akateemisia ja työelämävalmiuksia?
SISÄLTÖ 1 Miksi verkko-opiskelua tulisi mitoittaa?...7 2 Miten verkko-opetuksella voidaan saavuttaa akateemisia kompetensseja?...8 3 Verkko-opiskeluun käytettävä aika...14 4 Ajankäytön ohjauksen sisällyttäminen verkko-opintoihin..17 5 Pohdinta...18
7 8 1 Miksi verkko-opiskelua tulisi mitoittaa? Työelämän ja yhteiskunnan nopea muutos luo uudenlaisia haasteita akateemiselle asiantuntijuudelle. Opiskelun aikana on saavutettava sellaisia kompetensseja, jotka mahdollistavat opiskelijan joustavan siirtymisen työelämään. Parhaillaan käynnissä olevassa tutkintorakenneuudistustyössä on pohdittava, miten yleiset akateemiset asiantuntijataidot sijoittuvat kandidaatti- ja maisteriopintojen opetussuunnitelmiin. (Lehtinen 2004.) Tutkintorakenneuudistuksen yhteydessä opintojen mitoitusasia on ajankohtainen (Lehtinen 2004). "Opintojen mitoittamisella tarkoitetaan oikean aikamäärän varaamista opiskelijalle asioiden oppimista varten. Kun mitoitus onnistuu, opiskelijan aika riittää ja oppimiselle on luotu hyvät edellytykset. Mitoitusvirhe on sallittua tehdä vain positiiviseen suuntaan, jolloin aikaa varataan hieman yli todellisen tarpeen." (Karjalainen, Alha & Jutila 2003.) Opintojen oikea mitoitus liittyy myös opiskelijoiden oikeusturvaan ja edunvalvontaan, sillä opiskelijan opintotuen saamisen edellytyksenä on tietty määrä opintoviikkoja. Mikäli samantasoisten tutkintojen kuormittavuus vaihtelee, opiskelijat ovat keskenään eriarvoisessa asemassa. (Mielikäinen 2004.) Verkko-opiskelun mitoittamisen peruskysymykset eivät poikkea muiden opiskelumuotojen mitoittamisesta. Verkko-opiskelulle tyypillistä on kuitenkin se, että verkko-opiskelu tekee oppimisprosessin näkyväksi. Verkko-opiskelussa on tunnistettavissa sille tyypillisiä opiskelumuotoja ja mitoittamisen erityisvaatimuksia kuten: - Käytettävän tietotekniikan ja työskentelymuodon opiskeluun tulee varata riittävästi aikaa. - Itsenäiseen tiedonhankintaan perustuva verkko-opiskelu sisältää hukkatyötä" enemmän kuin muut opiskelumuodot. - Verkkokeskustelut käydään usein kirjoittamalla, joka on melko hidas kommunikaation muoto. - Verkkotyöskentelyssä tarvittavat vuorovaikutustaidot kehittyvät harjoittelemalla ja vaativat varsinkin alussa runsaasti aikaa. Samoin ryhmäytyminen verkossa vie aikaa. - Informaatiolukutaidon kehittymistä tulee ohjata ja sen opiskeluun varata aikaa. - Kun opiskelu tapahtuu pääasiassa verkossa, lähitapaamisilla ja niiden oikealla ajoittamisella voi olla opiskeltavan asian kokonaisuuden hahmottamisen kannalta olennainen merkitys. (Työryhmäraportti 26.10.2004.) 2 Miten verkko-opetuksella voidaan saavuttaa akateemisia kompetensseja? OECD:n DeSeCo (Definition and Selection of Competencies) - projekti määrittelee kompetenssin yleisemmäksi käsitteeksi kuin taidon. Kompetenssi on kykyä kohdata menestyksellisesti kulloisenkin tilanteen kompleksit vaatimukset. Kompetentilla käyttäytymisellä tarkoitetaan puolestaan tietojen, taitojen, sosiaalisten valmiuksien, asenteiden, emootioiden ja motivaation tarkoituksenmukaista käyttöön ottamista. (Lehtinen 2004.) Työpajoissa ja seminaarissa listattiin akateemisia kompetensseja. Lisäksi pyrittiin selvittämään niitä verkko-opetuksen muotoja, joilla kompetensseja voidaan saavuttaa. Taustan listaukselle muodostivat vararehtori Erno Lehtisen luento valtakunnallisessa verkko-opetuksen mitoitusseminaarissa sekä yliopisto-opettajien kokemukset ja näkemykset.
9 10 Tiedonhakutaidot Yliopistoissa erillisiä tieteenalakohtaisia tiedonhakukursseja järjestää pääasiassa kirjasto. Joissakin koulutusohjelmissa tiedonhakukursseja järjestetään pelkästään verkko-opetuksena. Tiedonhakutaitoja voidaan harjoittaa myös integroidusti muiden opintojaksojen sisällä sekä opinnäytetutkielman tekovaiheessa. Kokemukset substanssiin integroimisesta ovat olleet erittäin myönteisiä. Oppimistehtävien valinnalla ja ohjeistuksella edistetään tiedonhakuvalmiuksien kehittymistä. Autenttiset tehtävät ja aihealueeseen soveltuvien tietokantojen hyväksikäyttö tieteellisen tiedon hakemiseen kehittävät tiedonhakutaitoja. Tärkeää on, että opiskelija oppii merkitsemään käyttämänsä lähteet oikein ja osaa tarvittaessa liittää myös hakuprosessinsa liitteeksi tehtävään. Olennaista on myös se, että opiskelija osaa arvioida kriittisesti käyttämiensä lähteiden luotettavuutta. Verkkokurssin keskustelualueella opiskelijat voivat vaihtaa tiedonhakukokemuksiaan ja saada vertaistukea, kuten apua käyttämiensä lähteiden kriittiseen arviointiin sekä vinkkejä itsenäiseen tiedonhakuun. Abstrakti ajattelu- ja arviointitaidot Oppimistehtävien ja -menetelmien valinnalla on suuri merkitys abstraktin ajattelu- ja arviointitaitojen kehittymiselle. Oman ajattelun ulkoistaminen kirjoittamalla mahdollistaa itsearvioinnin, vertaisarvioinnin ja yhteisöllisen tiedonrakentelun. Abstraktia ajattelua ja arviointitaitoja kehittää myös portfolion tekeminen, oppimispäiväkirjan käyttö, verkkokeskustelut, toisten oppimistehtävien kommentointi ja prosessikirjoittaminen. Tehtävien arviointiperusteet on oltava opiskelijoilla tiedossa etukäteen ja ihanteellista olisi, että opiskelijat itse voisivat osallistua näiden laatimiseen. Oleellisen tiedon erottaminen Selkeällä ohjeistuksella ja tehtäväksiannoilla opettaja auttaa opiskelijaa oleellisen tiedon löytämisessä ja erottamisessa. Kun opintojakson ydinainesanalyysi on tehty, opettaja voi helpottaa opiskelijan työtä ohjaamalla opiskelijan keskeisen materiaalin lähteille, josta opiskelija hakee oppimistavoitteidensa mukaisen tiedon. Verkkokurssin rakenne ohjaa myös oleellisen tiedon löytämiseen. Verkkokurssille voi lisäksi liittää "nice to know" -osioita, mikäli opiskelija haluaa itselleen laajemman tietoperustan käsiteltävästä aiheesta. Lähijaksot voivat auttaa oleellisen tiedon löytämisessä. Tiedon käsittely- ja prosessointitaidot Kurssin rakenteella ja oppimistehtävien ja -menetelmien valinnalla on suuri merkitys tämänkin kompetenssin saavuttamisessa. Esimerkiksi ongelmalähtöisellä oppimisella, selittämis-kysely -tekniikalla ja oppimispäiväkirjan käytöllä edistetään tiedon käsittely- ja prosessointitaitojen kehittymistä. Opiskelija kehittyy näissä taidoissa myös tekemällä synteesejä, välisynteesejä, antamalla ja saamalla palautetta, perustelemalla omia näkemyksiään, tekemällä ryhmätöitä ja toimimalla erilaisissa rooleissa kuten puheenjohtajana ja opponoijana. Lisäksi tuutorin ja erilaisten asiantuntijoiden osallistuminen keskusteluun edistää osaltaan tiedon käsittely- ja prosessointitaitojen kehittymistä. Keskustelua voidaan käydä myös videoneuvotteluina ja järjestämällä lähitapaamisia. Oman oppimisprosessin tarkasteleminen jälkikäteen on myös tärkeää. Kokonaisuuksien hahmottaminen Kokonaisuuksien hahmottaminen helpottuu, mikäli opittavan asian taustat ja konteksti tuodaan selkeästi esiin. Myös kurssin tavoitteilla ja rakenteella on suuri merkitys kokonaiskuvan saamiseksi. Asioiden rajaaminen ja toisaalta myös liittymäkohdat muihin kursseihin tulee tehdä selväksi. Autenttiset ja yhteisöllistä tiedonrakentelua edellyttävät
11 12 tehtävät, esimerkiksi ongelmalähtöiset tehtävät ja case -pohjaiset tehtävät, edistävät kokonaisuuksien hahmottamista. Uuden tiedon tuottaminen Projektityöskentely ja asiantuntijuuden jakaminen edistävät uuden tiedon tuottamisen taitoja. Ennakkotehtävän antaminen ja siitä keskusteleminen kurssin alussa ohjaa opiskelijaa tätä kompetenssia kohti. Vuorovaikutus rennossa ja sallivassa ilmapiirissä luo mahdollisuuden dialogiin ja yhteisölliseen kirjoittamiseen. Prosessikirjoittamisen eli verkkokudonnan avulla tuotetut tehtävät edistävät uuden tiedon tuottamisen taitoja. Näitä taitoja lisäävät myös opitun soveltamistehtävät ja tiedon jakaminen ryhmässä. Kirjoittaminen Ohjeet oppimistehtävien kirjoittamiseen tulee olla ymmärrettäviä ja yksiselitteisiä. Kirjoittamistaidot kehittyvät kirjoittamalla eli tuottamalla verkkoon yksin tai ryhmässä kirjallista materiaalia, keskustelemalla verkossa eri tavoin (foorumit, chat) sekä antamalla ja saamalla palautetta kirjoittamisesta. Vuorovaikutustaidot Vuorovaikutustaitoja edistää erilaisten keskustelumuotojen käyttö ja keskusteluryhmien kokoonpanojen muuttaminen. Hyvän pohjan vuorovaikutukselle verkossa luo esittäytyminen, jota tuutori voi alustaa tekemällä ensin oman esittäytymisensä verkkoon ja liittämällä siihen esimerkiksi oman valokuvansa. Kun verkkotehtävistä annetaan palautetta myönteisessä ja kannustavassa ilmapiirissä, edistää se myös vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Tiimityötaidot Monipuolinen ryhmätyöskentely harjaannuttaa tiimityötaitoja. Ryhmien ohjeistaminen, vastuualueiden ja roolien vaihtaminen, ryhmäkokoonpanojen muuttaminen ja ryhmätyöskentelyn arviointi ovat olennainen osa tiimityötaitojen muotoutumisessa. Elinikäinen oppiminen Hyvät verkko-oppimiskokemukset madaltavat osallistumiskynnystä verkko-opintoihin myöhemminkin. Verkkokurssin aikana tuutori voi ohjata opiskelijoita osallistumaan myös muille kursseille ja täydentämään tietojaan aiemmin opitusta tai motivoida hankkimaan ihan uutta tietoa opiskeltavasta asiasta. Edistämällä opiskelijan itseohjautuvuusja tiedonhakutaitoja tuutori luo osaltaan edellytykset sille, että opiskelija voi kehittyä myös elinikäisen oppimisen taidoissa. Kieli- ja viestintätaidot Erillisten kieliopintojen ja -kurssien lisäksi yksittäisillä verkkokursseilla voi edistää kieli- ja viestintätaitoja valitsemalla kurssimateriaaliksi vieraskielisiä lähteitä, hankkimalla kurssille asiantuntijoita eri maista, ottamalla mukaan kansainvälisiä opiskelijoita ja tekemällä kurssialueelle kansainvälisiä linkityksiä. Verkkokurssia voi suunnitella yhteistyössä kielikeskuksen tai kielten laitosten kanssa ja verkkokurssiin voidaan sisällyttää vieraskielisiä tehtäviä ja keskustelua. Opiskelutaidot Opiskelutaitojen kehittymisessä on tärkeää tunnistaa omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Verkko-opetuksessa käytettävät oppimistehtävät voidaan suunnitella niin, että opiskelija voi kehittää niiden avulla myös opiskelutaitojaan. Jos kurssi on huolellisesti rakennettu, opiskelijan on helpompi seurata omaa oppimisprosessiaan verkossa kuin pe-
13 14 rinteisemmässä luento-opetuksessa. Myös oppimisprosessin näkyväksi tekeminen edesauttaa opiskelutaitojen suunnitelmallista kehittämistä. Kalenterin käyttö verkkokurssilla auttaa rytmittämään omaa opiskelua. Opiskelijan on tärkeää tunnistaa oma aikatarpeensa ja se, miten hän itse voi vaikuttaa omaan ajankäyttöönsä ja oppimiseensa. Oppimispäiväkirjan hyödyntäminen voi olla hyvä apuväline. Myös henkilökohtainen opiskelusuunnitelma auttaa suunnittelemaan omaa opiskelua. Itsenäinen työskentely, itseohjautuvuus Verkko-opiskelun perusvalmiudet, hyvä ohjeistus ja ohjaus mahdollistavat opiskelijan itsenäisen työskentelyn ja itseohjautuvuuden kehittymisen. Verkkokurssin alussa opettajan tai tuutorin ohjaava rooli on suurempi ja vähenee kurssin aikana opiskelijan itseohjautuvuuden lisääntyessä. Opiskelijan tulee olla tietoinen siitä, että verkkokurssi vie aikaa ja huomioida se omassa ajankäyttönsä suunnittelussaan. Kokemuksien hankkiminen itsenäisestä työskentelystä auttaa kehittymään tässäkin kompetenssissa. Muutoksen ja epävarmuuden sietokyky Ottamalla tietoisesti vastaan uusia haasteita, kohtaamalla erilaisia toimintakulttuureja ja työskentelemällä erilaisissa verkko-oppimis ympäristöissä voi edistää omaa muutoksen ja epävarmuuden sietokykyään. Työskentelemällä erilaisissa ryhmissä, prosessinomaisesti tai vaihtelemalla toimintatapojaan voi kasvattaa sietokykyään. Muut kompetenssit Työpajoissa ja seminaarissa tuli esille myös muita akateemisia kompetensseja, joiden saavuttamista edistävät verkko-opetuksen työmuodot on hyvä selvittää jatkossa. Näitä kompetensseja ovat: tiedon kriittinen arviointitaito, vastuullisuus, sitoutuminen, projektijohtaminen, asiantuntijadokumenttien tuottaminen, työnjako ja osaamisen jakaminen. 3 Verkko-opiskeluun käytettävä aika Opettajan tehtävä on edistää opiskelijan valmiuksia säädellä omaa verkko-oppimistaan. Kun opiskelijalla on taito säädellä omaa oppimistaan, hän on motivoitunut ja sitoutunut omaan oppimisprosessiinsa. Hän kykenee asettamaan omia oppimistavoitteitaan ja hyödyntämään järkevällä tavalla verkkoympäristön tarjoamia työvälineitä ja ominaisuuksia. (Salovaara 2004.) Verkko-opiskeluun käytettävää aikaa ei pääsääntöisesti ole tietoisesti huomioitu opintojen mitoituksessa. Opintojaksokuvauksessa tulee selkeästi näkyä, paljonko opintojaksosta on verkko-opiskelua. Opintojaksokuvauksissa tulee olla eriteltynä lähiopetuksen, itsenäisen opiskelun ja verkko-opiskelun määrä tunneissa. Näin verkko-opetuksen osuus tulee paremmin näkyväksi myös tutkintorakenteen tasolla. Opiskelija itse merkitsee lukujärjestykseensä verkko-opiskelun edellyttämän opiskeluajan. On esitetty, että lukujärjestyksiin voisi varata verkko-opiskelulle tietyn ajan (esim. iltapäivät tai kokonaiset päivät). Tämä ei luonnollisestikaan velvoittaisi opiskelijaa työskentelemään verkkokurssilla juuri tuona ajankohtana. Opiskelija voisi edelleen suunnitella verkko-opiskelun ajankohdan itselleen sopivaksi, mutta kun verkko-opiskelu näkyisi konkreettisesti lukujärjestyksessä, se helpottaisi opiskelijan omaa ajankäytön mitoittamista. Samalla opiskelija ymmärtää, että verkko-opiskeluunkin on varattava aikaa. Verkkoopetusta toteuttaneiden opettajien taholta sai kannatusta ajatus, että mikäli verkkokurssi on opiskelijalle ensimmäinen, uuden opiskelumuodon opiskeluun tulisi varata esimerkiksi 0,5 opintoviikkoa lisää.
15 16 Tällöin opiskelijalle jäisi aikaa tutustua uuteen oppimisympäristöön ja verkkokurssin edellyttämiin työmuotoihin. Mikä verkko-opiskelussa vie aikaa? Verkko-opiskelun työmuotoihin käytettävää aikaa on vaikea määritellä ilman kontekstia eli verkkokurssia, jonka tavoitteisiin ja kohderyhmään työmuotoja sovelletaan. Jokaisesta verkkokurssista on aluksi määriteltävä / pohdittava - kurssin laajuus - kurssin sisältö ja tavoitteet - kohderyhmä ja sen osaaminen (tiedot, taidot, asenteet) - työskentelymuodot (yksin / yhdessä) - millainen kurssimateriaali - millainen kurssi; miten kurssi on rakennettu, miten kurssi tukee oppimista, miten helppo liikkua, miten kurssi tukee ajankäytön suunnittelua - minkä osan asioista voi opiskella ennen varsinaista verkkokurssia - opiskelijoiden ympäristön tuki - aikajana eli missä vaiheessa mikin asia vie aikaa (paljonko aikaa vie kurssille kirjautuminen, tehtävät, tekniikan haltuunotto...) Verkko-opetuksen mitoitusseminaarissa todettiin, että verkkoopetuksen työmuotojen kokoaminen listaksi on käyttökelpoinen mietittäessä asioita, joita tulee ottaa huomioon verkkokurssin mitoituksessa. Verkko-opiskelun työmuotoja ja niihin käytettävä aika: a. Tutustuminen laitteisiin, oppimisympäristöön ja ohjelmiston kieleen. Mikäli opiskelijalla on tietotekniset perustaidot, hän voi käyttää ohjatusti aikaa em. asioihin 2-3 tuntia tai itsenäisesti yhden päivän riippuen kurssin pituudesta. Nämä asiat opetellaan yleensä integroituna opeteltavaan asiaan. b. Kurssin tavoitteiden sisäistäminen. Tähän tulee kurssin alussa käyttää aikaa, jotta opiskelija motivoituu siihen mitä ja miksi opiskellaan. c. Oman aikataulun tekeminen. Kokemuksen mukaan tähän mennessä (kohtien a-c menestykselliseen toteuttamiseen) on varattava aikaa yhteensä 2-8 tuntia. d. Ryhmäytyminen. Lähitapaamiset helpottavat verkkokeskustelua ja voivat vähentää verkossa tarvittavaa aikaa. Ryhmäytyminen voi kestää minuutista yhteen päivään ja sen kestoon luonnollisesti vaikuttaa se, tuntevatko kaikki verkkokurssilaiset toisensa etukäteen. Ryhmäytymistä voi edistää erilaisilla verkkoopiskelun työmuodoilla. e. Sosiaalisten kontaktien ylläpito. Esittäytyminen ja keskustelualueella käyminen säännöllisesti vie aikaa. f. Materiaalin löytäminen. Jos materiaalia ei anneta valmiiksi, aikaa voi mennä tunneista useisiin päiviin. g. Materiaaliin perehtyminen. h. Kurssin oleellisen tiedon omaksuminen. i. Keskustelu. j. Dialoginen keskustelu (kysymys-selitys -malli; yhteisten merkitysten luominen). k. Kirjoittaminen. l. Erilaisten oppimistyylien vaikutus. Verkko suosii visuaalista oppijaa. m. Työtilojen ja laitteiden saavutettavuus, tekninen käytettävyys. n. Ongelmatilanteisiin sopeutuminen (esim. tietoverkkoyhteyksien ongelmat). o. Aikaraja hyvä tehdä - missä vaiheessa mitäkin tulee ottaa huomioon. p. Hukkatyö. Esim. tekniset ongelmat (teksti tuhoutuu). q. Toisten opiskelijoiden tuotoksiin/ajatteluun perehtyminen. r. Palautteen antaminen. s. Arviointi.
17 18 4 Ajankäytön ohjauksen sisällyttäminen verkkoopintoihin Ajankäytön ohjauksen sisällyttämistä opetussuunnitelmaan ja opintojaksoihin pidettiin tärkeänä. Erityisesti ensimmäisen vuoden opiskelijoiden on vaikea arvioida omaa ajankäyttöään. Samoin opiskelijat eivät välttämättä tiedosta, mihin muuhun kuin opiskeluun aikaa yliopistolla käydessä kuluu. Ajankäytön ohjausta tulisi olla opintojen alkuvaiheessa, opintojaksojen alussa ja opintojen kuluessa. Ohjaus voi jäädä irralliseksi, jos sitä järjestetään pelkästään opintojen alussa. Ajankäytön ohjausta verkko-opiskelussa tukee opintojakson rakenne, jossa opiskelu on rytmitetty lähipäiviin ja etätyöpäiviin. Verkkooppimiseen käytettävä työmäärä on tehtävä näkyväksi mitoittamalla eri työvaiheet konkreettiseksi ajaksi tai opintopisteiksi. Opintojakson osittaminen pienimmiksi osioiksi ja ennakkotehtävien hyödyntäminen opintojaksoilla voi helpottaa opiskelijan omaa ajankäytön suunnittelua. Myös itsenäinen opiskelu tulee tehdä näkyväksi ja siihen tulee ohjata erikseen esimerkiksi toteamalla, että keskimäärin tämän tehtävän tekemiseen menee 8 tuntia aikaa. Oppimistehtävien ohjaus ja rajaaminen (esim. kirjoita enintään yhden sivun essee) helpottavat myös opiskelijan ajankäytön suunnittelua. Tärkeäksi koettiin, että opiskelijalla on itsellään mahdollisuus lisätä lukujärjestykseen oma suunnitelmansa ajankäytöstään. Opiskelijoiden lisäksi myös opettajien tulisi huomioida se, että lukujärjestyksessä näkyvät "tyhjät kohdat" eivät välttämättä ole todellisuudessa tyhjiä. Opiskelija on voinut suunnitella työskentelevänsä tuona aikana esimerkiksi verkkokurssilla. HOPS tulisikin ottaa opintojen suunnittelussa paremmin huomioon ja tehdä läpinäkyväksi. HOPS - kommentoinnilla opiskelijoiden ajankäytön ohjaus mahdollistuu. Hyvä apuväline ajankäytön hallinnan harjoitteluun on esimerkiksi oppimispäiväkirja. Verkko-opiskeluun käytetyn ajan selvittämiseksi voi opettajien mukaan harkita myös opintopisteiden myöntämistä, mikäli opiskelija sitoutuu pitämään oppimispäiväkirjaa tietyn ajan ja seuraamaan systemaattisesti omaa ajankäyttöään. Lukujärjestyksien suunnittelu hyvissä ajoin etukäteen helpottaa ajankäytön hallintaa. 5 Pohdinta Seminaarin tulosten perusteella erilaiset verkko-opinnoille tyypilliset opiskelumuodot voivat tuottaa kompetensseja, jotka tukevat tietojen ja taitojen käyttöä opiskelussa ja työelämässä. Esimerkiksi tiedonhakutaitoja ja laajemmin informaatiolukutaitoa voidaan oppia mielekkäästi verkkokursseilla, koska opiskeluväline on sama kuin tiedonhakuun käytettävät välineet. Myös ajattelun taitoja ja kokonaisuuksien hahmottamista voidaan tukea oppimistehtävillä, jotka tyypillisesti liittyvät verkko-opiskeluun. Tiedon käsittelyä ja yhteistä prosessointia voidaan tukea oppimisalustojen verkkokeskustelualueiden käytöllä ja tukemalla opiskelijoiden ryhmäytymistä. Verkko-opiskelun menetelmät tukevat myös viestinnän, vuorovaikutuksen, tiimityön, elinikäisen oppimisen, itsenäisen työskentelyn ja muutoksen hallinnan valmiuksia. Kompetenssien oppiminen ja osaamisen kehittyminen ei tapahdu itsestään. Jotta opiskelijoiden kehittymistä näissä voidaan ohjata ja arvioida, tulee tavoiteltavat kompetenssit kirjata konkreettisiksi tavoitteiksi. Tavoitteiden saavuttamista tulee pohtia opetussuunnitelman tasolla eli miten ne sijoitetaan eri kurssien yhteyteen tai erillisiksi kursseiksi sekä laatia oppimisen arviointikriteerit. Nämä tavoitteet ja kriteerit toimivat opiskelijoiden oppimisen ohjauksen perustana. Ohjaukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, mikäli ns. yleisten kompetenssien tai välinetaitojen opiskelu integroidaan muihin oppisisältöihin ja kursseihin.
19 20 Tulokset kertovat myös sen, että verkko-opintojen mitoittamisen perusteet ovat muun opetuksen mitoituksen kanssa yhteneväiset. Kyse on oppimiseen vaadittavan ajan varaamisesta opiskelijalle oppisisällön, opetusmenetelmien ja yleisemmin opetusjärjestelyjen suunnittelun sekä oppimisen ohjauksen ja arvioinnin keinoin. Opintojen mitoittamisen keskiössä on opiskelijan toiminta eli se, mitä opiskelija tekee oppiakseen ja suorittaakseen opintojakson. Periaate on yksinkertainen ja me Suomessa olemme tottuneet opiskelun mitoittamiseen opiskelijan ajankäyttöön perustuen. Verkko-opiskelun mitoittaminen riippuu tavoiteltavasta oppimisen tasosta, oppisisällön luonteesta ja opiskelumenetelmistä. Erityisesti verkkokurssin osalta ajankäyttöön vaikuttaa myös kurssin rakenne ja opiskelijan mahdollisuudet "liikkua" ja käyttää kurssin toimintoja. Kohderyhmän osaaminen näiden opiskeluvälineiden käytössä vaikuttaa suuresti ajankäyttöön. Opiskelumenetelmien osalta verkko-opiskelussa opiskelijan ajankäytön arvioiminen on haasteellista, sillä opiskelijan toiminta riippuu paljon opiskelijan omista valmiuksista, tottumuksista ja tietoteknisistä seikoista. Opiskelijan ajankäytön ja toiminnan suunnittelu, ohjaus, seuranta ja arviointi toteutuvat usein opiskelijan omana toimintana ja sen tukemiseen vaaditaan erityistä huomion kiinnittämistä. Hyödyllistä mitoittamisen kannalta olisikin pyrkiä määrittelemään kurssin oppimisprosessi ja hahmottamaan eri asioihin tarvittava aika oppimisprosessin eri vaiheissa. Lähteet Karjalainen. A., Alha, K. & Jutila, S. 2003. Anna aikaa ajatella. Suomalaisten yliopisto-opintojen mitoitusjärjestelmä. Oulun yliopisto. Opetuksen kehittämisyksikkö. Lehtinen, E. 2004. Verkko-opetuksen akateemiset kompetenssit tutkinnonuudistuksessa. Luento valtakunnallisessa verkko-opetuksen mitoitusseminaarissa 1.12.2004. Mielikäinen, A. 2004. Opintojen kuormittavuusselvitys - Kartoitus Tampereen yliopiston opinnoista lukuvuonna 2002 2003. Salovaara, H. 2004. Verkko-opetuksen työmuodot oppimisen näkökulmasta. Luento valtakunnallisessa verkko-opetuksen mitoitusseminaarissa 1.12.2004. Työryhmäraportti. 2004a. Suomen virtuaaliyliopiston yhdyshenkilöpäivä 26.10.2004. Verkko-opetuksen mitoittaminen ja verkko-opetuksen edistämät kompetenssit. Työryhmäraportti. 2004b. Verkko-opetuksen mitoittaminen ja verkkoopetuksen edistämät kompetenssit. Verkko-opetuksen mitoituksen työpaja 16.11.2004. Kuopion yliopisto.