HATTULAN KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA

HATTULAN KUNNAN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA Millaista on olla lapsi Hattulassa? Öö..vähä erilaista ku olla aikuinen ja koska ei tarvi käydä töissä ja maksaa laskuja ja tehä ruokaa. Lapset leikkii..no, kato, voi olla sillei, että, no, ei oo paljoa ihmisiä kuin isossa paikassa ja muualla ja tää on paljon pienempi. Aika kivaa..no, kun saa leikkii kavereitten kaa. ja täällä on kavereita lähellä paljon!

1 JOHDANTO... 3 1 VARHAISKASVATUSPALVELUT HATTULASSA... 4 1.1 KERHOTOIMINTA... 4 1.2 PERHEPÄIVÄHOITO... 4 1.3 PÄIVÄKOTIHOITO... 5 2 MUUT VARHAISKASVATUKSEN TUOTTAMAT PALVELUT... 5 2.1 AVOIN TOIMINTA... 6 2.2 LAPSIPERHEIDEN KOTIPALVELU... 6 2.3 KOTIHOIDONTUKI JA YKSITYISEN HOIDON TUKI... 6 3 HATTULAN VARHAISKASVATUKSEN PERUSTA... 7 3.1 ARVOT... 9 3.2 HYVINVOIVA LAPSI JA PERHE... 10 3.3 TASA-ARVOINEN JA TASALAATUINEN VARHAISKASVATUS... 10 3.4 LAPSI- JA OPPIMISKÄSITYS... 11 3.5 KASVATUSKUMPPANUUS... 12 3.6 KESTÄVÄ KEHITYS... 14 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN HATTULASSA... 15 4.1 HOIDON, KASVATUKSEN JA OPPIMISEN KOKONAISUUS... 15 4.2 LAPSEN TOIMIJUUS JA OSALLISUUS... 16 4.3 LAPSEN TUNNETAIDOT... 18 4.4 KASVATTAJA VARHAISKASVATUKSESSA... 19 4.5 VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ... 21 4.5.1 FYYSINEN YMPÄRISTÖ... 21 4.5.2 PSYYKKINEN YMPÄRISTÖ... 22 4.5.3 SOSIAALINEN YMPÄRISTÖ... 23 5 PIENRYHMÄPEDAGOGIIKKA... 24 6 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT JA LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA... 26 6.1 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT... 26 6.1.1 USKONNOLLISKATSOMUKSELLINEN ORIENTAATIO... 26 6.1.2 EETTINEN ORIENTAATIO... 27 6.1.3 MATEMAATTINEN ORIENTAATIO... 27 6.1.4 LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO... 27 6.1.5 HISTORIALLIS- YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO... 27 6.1.6 ESTEETTINEN ORIENTAATIO... 27 6.2 LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA... 28 6.2.1 LEIKKI... 28 6.2.2 LIIKKUMINEN... 31 6.2.3 TUTKIMINEN... 34 7 VASUPOHJAINEN SUUNNITTELU... 44 7.1 LAPSEN VARHAISKASVATUSSUUNNITELMA (VASU) JA LAPSEN ESIOPETUKSEN OPPIMISSUUNNITELMA... 45 7.2 LAPSIHAVAINNOINTI... 47 7.3 YKSIKKÖ- JA RYHMÄKOHTAISET VARHAISKASVATUSSUUNNITELMAT... 48 8 LAPSEN YLEINEN, TEHOSTETTU JA ERITYINEN TUKI... 49 8.1 ERI KIELI- JA KULTTUURITAUSTAISTEN LASTEN VARHAISKASVATUKSEN JÄRJESTÄMINEN... 51 9 VARHAISKASVATUKSEN LAATU... 52 10 VERKOSTO- JA KEHITTÄMISTYÖ... 54 10.1.1 Verkostotyö... 55

2 10.1.2 Kehittämistyö... 55 LÄHTEET... 57 Päivitetty, Hattulan sivistyslautakunta 22.5.2014 31

3 JOHDANTO Hattulan kunta elämää varten tarjoaa hattulalaisille lapsille ja perheille hyvinvointia sekä palveluja monipuolisesti ja laadukkaasti. Painopiste on ennaltaehkäisevissä ja kevyemmissä palveluissa, jotka mahdollistavat valinnanvapautta asiakkaalle. Varhaiskasvatuksessa nämä palvelut ovat avoimia varhaiskasvatuspalveluja, erilaisia ryhmätoimintoja, lapsiperheiden kotipalvelua ja kerhotoimintaa. Varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana ovat Hattulan kunnan, sivistystoimen ja varhaiskasvatuksen strategia, arvot, toiminta-ajatus ja visio. Varhaiskasvatuksen tavoitteena on edistää lapsen hyvinvointia ja oppimista. Hattulan kunnan varhaiskasvatussuunnitelma (vasu) pohjautuu valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin. Sen työstäminen aloitettiin jo vuonna 2004, joten polku on ollut pitkä ja antoisa. Tätä polkua ovat olleet yhdessä rakentamassa lapset, vanhemmat ja varhaiskasvatuksen henkilökunta. Yhdessä tekeminen on lisännyt varhaiskasvatuksen yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vasuprosessiin ovat sisältyneet sisäiset koulutukset, tapaamiset ja erilaiset työryhmät. Matkan varrella on yhdessä työstetty varhaiskasvatuksen arvoja, lapsen polkua ja yhtenäistetty varhaiskasvatuksen lomakkeita. Uskomme, että tämä matka on edesauttanut vasuun sitoutumisessa jo ennen kuin se on ilmestynyt kirjallisessa muodossa. Tavoitteenamme on elävä Vasu, joka näyttää Hattulan kunnan varhaiskasvatukselta ja toteutuu arjessamme hyvinvoivan lapsen, perheen ja työyhteisön hyväksi. Hattulan kunnan varhaiskasvatussuunnitelma on valmistunut marraskuussa 2010 ja keväällä 2014. Päivitetyssä suunnitelmassa on huomioitu Hattulan kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelma, varhaiskasvatukselle asetetut tavoitteet, varhaiskasvatuksen pedagogisen kehittämisen suunnat sekä varhaiskasvatuksen siirtyminen sivistystoimeen. Suunnitelmaa on laadittu pohjaksi päivähoitoyksiköiden- ja ryhmien varhaiskasvatussuunnitelmille. Vasu-työryhmä ja varhaiskasvatusjohtaja Sari Nikula-Heino

4 1 VARHAISKASVATUSPALVELUT HATTULASSA Varhaiskasvatus on pienten lasten eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta, jonka tavoitteena on edistää lasten tasapainoista kasvua, kehitystä ja oppimista. Lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemisessa tarvitaan vanhempien ja kasvatuksen ammattilaisten kiinteää yhteistyötä, kasvatuskumppanuutta. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2005,11.) Jokaisella lapsella on lain mukaan oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen ja päivähoitoon. Hattulan varhaiskasvatus on ollut osa sivistystoimea vuoden 2014 alusta lähtien. Hattulassa huomioidaan varhaiskasvatuksen muuttuvat tarpeet ja vastataan niihin tarjoamalla monipuolisesti varhaiskasvatuksen vaihtoehtoisia palveluja. Varhaiskasvatusta toteutetaan Hattulassa lasten henkilökohtaisten varhaiskasvatussuunnitelmien (vasujen) pohjalta. Päivähoitoyksiköissä laaditaan yksikkökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma (yksikkövasu). Perhepäiväkotihoidossa ja päiväkotihoidossa laaditaan jokaiselle lapsiryhmälle myös oma ryhmäkohtainen varhaiskasvatussuunnitelma (ryhmävasu). Toiminnan suunnittelun lähtökohtana ovat lasten tarpeet, kiinnostuksen kohteet sekä lapsen kasvun ja oppimisen edistäminen. 1.1 KERHOTOIMINTA Kerhotoiminta on suunnitelmallista varhaiskasvatustoimintaa, josta vastaa lastentarhanopettaja. Kerhotoiminta tarjoaa alle kouluikäisille lapsille hoitoa, kasvatusta ja opetusta silloin, kun perheellä ei ole tarvetta kokopäivähoidolle ja molemmat tai toinen vanhemmista on kotona. 1.2 PERHEPÄIVÄHOITO Hattulassa järjestetään sekä kunnallista että yksityistä perhepäivähoitoa. Perhepäivähoito on ohjattua, suunnitelmallista ja tavoitteellista varhaiskasvatusta, joka tapahtuu perhepäivähoitajan omassa kodissa.

5 1.3 PÄIVÄKOTIHOITO Päiväkodeissa varhaiskasvatusta toteutetaan kasvattajatiimeissä, joihin kuuluvat lastentarhanopettaja ja päivähoitajat. Hattulan päiväkodeissa varhaiskasvatus ja esiopetus toteutuvat pienryhmissä. Toiminnassa huomioidaan lasten ikäjakauma ja kehitystarpeet sekä lapselle ominaiset tavat toimia. Hattulassa tarjotaan myös iltahoitoa vanhempien työaikojen perusteella. Iltahoidossa olevat esiopetusikäiset lapset osallistuvat päivittäiseen esiopetukseen päiväkodin esiopetusryhmässä. Lisäksi Hattulassa on päiväkotiryhmiä, joissa toiminta on luontopainotteista. Lapset retkeilevät päivittäin lähiympäristössä. Ryhmä liikkuu muun muassa pyöräillen, hiihtäen, kävellen ja julkisilla kulkuneuvoilla. Erityistä tukea tarvitsevien lasten hoito, kasvatus ja opetus toteutetaan osana varhaiskasvatusta. Hattulassa on integroituja erityisryhmiä, joissa osa paikoista on varattu erityistä tukea tarvitseville lapsille. 2 MUUT VARHAISKASVATUKSEN TUOTTAMAT PALVELUT Hattulan varhaiskasvatuksen tarjoamat toimintamuodot ovat keventäneet palvelurakennetta ja luoneet uusia mahdollisuuksia monialaiseen yhteistyöhön sekä ennaltaehkäisevään työhön. Perheillä on mahdollisuus valita palveluja, jotka tukevat jaksamista ja tuovat taloudellista turvaa. Lasten kotihoito mahdollistuu ja myös kotihoidossa oleville lapsille järjestetään virikkeistä toimintaa. Ennaltaehkäisevien palvelujen avulla lasten ja perheiden tuen tarpeet huomataan ja heille tarjotaan tukea entistä varhaisemmassa vaiheessa.

6 2.1 AVOIN TOIMINTA Avoimessa toiminnassa kotona olevilla lapsilla ja heitä hoitavilla aikuisilla on mahdollista tavata toisiaan ja osallistua ohjattuun varhaiskasvatukseen. Toiminnassa toteutuvat vertaistuki, yhdessä tekeminen, lasten välinen vuorovaikutus ja leikki. Avoin toiminta on ennaltaehkäisevää perheiden tukemista, jossa korostuvat kasvatuskumppanuus ja vanhemmuuden tukeminen. 2.2 LAPSIPERHEIDEN KOTIPALVELU Lapsiperheiden kotipalvelu on lapsiperheille tarkoitettua lasten- ja kodinhoidollista akuuttia ja tilapäistä tai säännöllistä ja pitkäkestoista apua. Sen tavoitteena on perheen arkirutiinien, toimintakyvyn ja vanhempien jaksamisen tukeminen. Perheen tuen tarve voi liittyä esimerkiksi raskauteen ja vauvanhoitoon liittyviin vaikeuksiin, vanhemman sairaalassaoloon tai uupumukseen tai esimerkiksi vanhemman terapiakäynteihin. Ensisijaisesti palvelu on ennaltaehkäisevää perheiden tukemista. 2.3 KOTIHOIDONTUKI JA YKSITYISEN HOIDON TUKI Hattulassa tuetaan perheen mahdollisuuksia valita eri hoitomuotoja, kuten yksityinen hoito. Perheillä on mahdollisuus hakea kotihoidontuen ja yksityisen hoidon tuen kuntalisää.

7 3 HATTULAN VARHAISKASVATUKSEN PERUSTA Hattulan varhaiskasvatuksen perustan muodostavat arvot, jotka pohjautuvat Hattulan kunnan ja sivistystoimen arvoihin. Varhaiskasvatuksen arvot on muodostettu sen pohjalta, mitä perheet ja varhaiskasvatuksen henkilöstö ovat pitäneet keskeisenä ja tavoiteltava. Hattulan varhaiskasvatuksen toiminta-ajatuksena on lasten ja perheiden hyvinvoinnin edistäminen. Ammattitaitoinen, motivoitunut ja kehittämishaluinen henkilöstö toteuttaa tehtävää yhdessä lasten vanhempien ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Varhaiskasvatuksen toteuttamisen perustana ovat tasa-arvoisen ja tasalaatuisen varhaiskasvatuksen tarjoaminen kaikille lapsille, käsitys lapsesta aktiivisena toimijana sekä kasvatuskumppanuus. Näiden lisäksi Hattulan varhaiskasvatusta halutaan kehittää entistä paremmin kestävän kehityksen periaatteita huomioivaksi.

Kuvio 1. Hattulan varhaiskasvatus 8

9 3.1 ARVOT Lapsen asemaa ohjaavat kansainväliset ja kansalliset asiakirjat, kuten lapsen oikeuksien sopimus ja lait sekä varhaiskasvatuksen suunnittelun perusteet. Hattulan kunnalliset arvot; itsenäisyys, taloudellisuus, avoimuus ja luovuus kannustavat kuntalaisia ja myös varhaiskasvatusta Hattulan omien mahdollisuuksien käyttämiseen ja yhteistyöhön eri toimijoiden kesken kunnassa. Varhaiskasvatuksessa arvokeskusteluja käydään niin vanhempien kuin henkilökunnan kesken säännöllisesti vanhempainilloissa ja yhteisissä keskusteluissa sekä työyhteisöjen suunnittelupalavereissa. Koko varhaiskasvatuksen yhteisten arvojen päivitys tehdään viiden vuoden välein. Hattulan varhaiskasvatus siirtyi sivistystoimeen vuoden 2014 alussa. Sivistystoimen arvoiksi on määritelty yhteisöllisyys, aktiivinen osallistuminen, tasavertaisuus ja itsenäisyys. Seuraava kuvio osoittaa, miten vanhempien ja henkilöstön kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta listatut arvot sijoittuvat sivistystoimen arvoihin. Kuvio 2. Varhaiskasvatuksen arvot Turvallinen toimintaympäristö Oppimisympäristö mahdollistajana Itsenäisyys Tasavertaisuus Rakastava ja rajoittava aikuinen Hyvä perushoito Vahvuuksien näkeminen Kannustaminen Kunnioittava kohtaaminen Vuorovaikutus Sosiaaliset taidot Kaverisuhteet Huolien puheeksi ottaminen Kasvatuskumppanuus Yhteisöllisyys Aktiivinen osallistuminen Lapsen ja perheen osallisuus Kuuntelu Läsnäolo

10 3.2 HYVINVOIVA LAPSI JA PERHE Hattulan varhaiskasvatuksella halutaan lisätä lasten ja perheiden hyvinvointia. Lapsen ja perheen hyvinvointi nähdään kokonaisuutena, johon vaikuttavat monet tekijät. Lapsen hyvinvoinnin perustana ovat hyvä perushoito sekä turvalliset ja pysyvät ihmissuhteet. Hyvinvoiva lapsi on lapsi, josta ollaan onnellisia. Lapsi tarvitsee syliä, hoivaa, huolenpitoa ja hyväksyntää. Hyvinvoiva lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja saa iloa oppimisesta, leikistä sekä vuorovaikutus- ja kaverisuhteista. Leikki on tärkeä osa lapsen jokapäiväistä elämää. Leikin tukeminen ja mahdollistaminen lisäävät lapsen hyvinvointia. Lasta pitää rohkaista ja tukea niin, että hän kokee myös oppimisen iloa kaikessa toiminnassa. Hyvinvoivalla lapsella on myönteisiä odotuksia elämästä ja hänelle kehittyy kyky työstää vastoinkäymisiä. Perheen hyvinvointi vahvistaa lapsen hyvinvointia. Ennaltaehkäisevällä työllä pyritään antamaan tukea perheelle jo varhaisessa vaiheessa, kun huolet eivät ole kovin suuria. Varhaiskasvatuksessa tavoitteena on avoin vuorovaikutus, jossa huolet otetaan puheeksi heti. Perhetyö ja erilaiset tukitoimenpiteet kohdentuvat perheiden käytettäviksi mahdollisimman varhain. Hattulan varhaiskasvatusta ohjaavat vahvasti kasvatuskumppanuuden periaatteet. Lapsen kasvu ja kehitys nähdään perheen kanssa yhteisenä tehtävänä, johon sitoudutaan. Oikeus ja vastuu lapsen kasvatuksesta kuuluvat aina ensisijaisesti lapsen vanhemmille, mutta vanhemmat saavat kasvatustehtävässään tukea ja apua, jos sitä tarvitsevat. On tärkeää, että jokainen perhe tuntee olevansa sellaisenaan arvokas ja merkityksellinen. 3.3 TASA-ARVOINEN JA TASALAATUINEN VARHAISKASVATUS Hattulassa varhaiskasvatuksen lähtökohtana on, että eri sukupuolta olevia ja erilaisista perhetaustoista tulevia lapsia kohdellaan tasa-arvoisesti, lapsen yksilölliset ominaisuudet huomioiden. Kaikille lapsille annetaan tasapuolisesti hyvää hoitoa ja huolenpitoa sekä tarjotaan yhtäläiset mahdollisuudet oppimiseen.

11 Palvelujen tarjoamisessa noudatetaan samoja periaatteita kaikkien perheiden kohdalla. Perheille pyritään löytämään heidän tarpeisiinsa parhaiten sopivat palvelut. Palveluja tarjotaan tasapuolisesti niin, että kaikenlaiset perheet tulevat huomioiduiksi. Varhaiskasvatuksessa palvelujen tarjoamisen lähtökohtina ovat lapsen hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen. Lapselle taataan laadukas hoito ja varhaiskasvatus kaikissa varhaiskasvatuspalveluissa. Tasalaatuista varhaiskasvatusta ohjaavat kasvattajien yhteiset periaatteet, jotka pohjautuvat kunnan varhaiskasvatussuunnitelmaan. Laadukkaan varhaiskasvatuksen yhtenä ydintekijänä on motivoitunut, osaava ja kehittämishaluinen henkilöstö. 3.4 LAPSI- JA OPPIMISKÄSITYS Oppiminen Että toinen oppinut jotain ja se opettaa toiselle. Että jos vaikka pyöräilee ensimmäisen kerran ilman apupyöriä, niin se on oppimista. Iskä on opettanut mun laittaan pleikkarin päälle Lapsi on ainutkertainen yksilö ensisijaisesti osa omaa perhettään. On tärkeää, että jokainen lapsi kokee tulevansa kuulluksi ja hyväksytyksi sellaisena kuin on. Lapsi on luonnostaan aktiivinen ja käyttää mielikuvitustaan, ajattelee ja osallistuu. Lapsi kehittää, muuttaa ja tuottaa toiminnan sisältöä vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Onnistumisen kokemukset, yhteiset elämykset, kiireettömyys ja perusturvallisuus tukevat lapsen myönteisen minäkuvan kehittymistä, hyvinvointia ja oppimista. Lapsi on synnynnäisesti utelias; hän haluaa oppia uutta ja kerrata vanhaa. Lapsi oppii uusia asioita perushoitotilanteissa. Leikin, liikunnan, tutkimisen, taiteellisen kokemisen ja ilmaisun sekä kielen ja vuorovaikutuksen kautta lapsi yrittää ja erehtyy, oivaltaa, oppii, on-

12 nistuu ja iloitsee oppimisestaan. Lapsi oppii toimiessaan yksin ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Parhaiten lapsi oppii, kun hänelle asetetaan sopivia haasteita, jotka hän kykenee ratkaisemaan niin sanotulla lähikehityksen vyöhykkeellä toimiessaan yhdessä toisen lapsen tai aikuisen kanssa. 3.5 KASVATUSKUMPPANUUS Kasvatuskumppanuus.. Että on joku kumppani mukana kasvamassa. Kasvattaminen on kivaa toisten mielestä. Ei oo kivaa, että talloo Että on toisen vieressä ja sitten on toisen kaveri. Kasvatuskumppanuus on suhde, jossa kasvattajat ja vanhemmat sitoutuvat yhdessä tietoisesti tukemaan ja edistämään lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Kasvatuskumppanuuteen kuuluvat myös lapsen etujen ja oikeuksien turvaaminen sekä lapsen ja perheen tuen tarpeiden mahdollisimman varhainen tunnistaminen. Kasvatuskumppanuuteen kuuluu myös vaikeiden asioiden esille nostaminen, jos lapsen etu sitä vaatii. Kumppanuussuhteessa vanhemmat ja kasvattajat ovat tasavertaisia, mutta erilaisia lapsen tuntijoita. Varhaiskasvattajan tehtävänä on käynnistää ja ylläpitää kasvatuskumppanuutta lapsen päivähoitopolun eri vaiheissa ja tilanteissa niin, että vanhempien tuntemus omasta lapsestaan ja varhaiskasvattajien asiantuntemus yhdistyvät. Kasvattajien tulee työskennellä vanhempien kanssa tavalla, jossa vanhempi kokee tulevansa arvostetuksi omassa vanhemmuudessaan ja saa tukea vuorovaikutukseen lapsensa kanssa. Kasvatuskumppanuus on kasvattajan ammatillisuutta muuttava tietoinen asenne ja omaksuttu toimintakäytäntö. Kaikki Hattulan varhaiskasvattajat koulutetaan kasvatuskumppanuuteen.

13 Kumppanuussuhde perheen ja kasvattajien välillä alkaa, kun perhe hakee lapselleen päivähoitopaikkaa. Jokaisen perheen kanssa käydään aloituskeskustelu ennen hoitosuhteen alkamista. Aloituskeskustelun tavoitteena on, että kasvattaja kuuntelee lapsen ja perheen ajatuksia, odotuksia ja toiveita hoitosuhteesta. Aloituskeskustelu käydään lapselle tutussa ympäristössä (oma koti) ja keskustelussa ovat mukana lapsi, lapselle läheiset ihmiset sekä lapsiryhmän kasvattaja. Aloituskeskustelu rakentaa pohjaa lapsen päivähoidon aloittamiselle. Kumppanuus on kohtaamista ja tarvitsee toteutuakseen kunnioittamista, kuuntelua, avoimuutta, luottamusta ja yhteistä puhetta lapsen arjessa. Kasvatuskumppanuudessa kasvattaja kuuntelee vanhempia ja ottaa huomioon heidän tietämyksensä lapsesta. Vastaavasti kasvattaja jakaa vanhemmille oman tietämyksensä lapsesta ja lapsen arjesta hoidossa. Kasvattajalla on vastuu kasvatuskumppanuuden kannattelusta. Kumppanuus vahvistuu päivittäisissä kohtaamistilanteissa sekä säännöllisissä lapsen varhaiskasvatuskeskusteluissa. Vanhempia kannustetaan osallistumaan lapsensa varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja toteuttamiseen. Henkilöstö saa tukea vanhempien kohtaamiseen ja kasvatuskumppanuuden kannatteluun varhaisen tuen ohjaajalta.

14 LAPSI Vuorovaikutussuhde Kiintymyssuhde KASVATTAJA VANHEMMAT Yhteistyösuhde, kumppanuussuhde Kuvio 3. Kasvatuskumppanuus kunnioittavaa vuorovaikutusta. 3.6 KESTÄVÄ KEHITYS Kestävän kehityksen päämääränä on taata terveelliset, turvalliset ja oikeudenmukaiset elämisen mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville, sekä turvata ympäristön kantokyvyn ja luonnon monimuotoisuuden säilyminen. Hattulan varhaiskasvatuksessa kestävän kehityksen tavoitteena on tukea lapsen kasvua ympäristötietoiseksi, kestävään elämäntapaan sitoutuneeksi kansalaiseksi, joka tekee ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestäviä ratkaisuja. Kestävän kehityksen kasvatuksen ja oppimisen tavoitteena on vahvistaa ja lisätä lapsen valmiuksia sekä halua toimia ympäristön ja ihmisen hyvinvoinnin puolesta. Kestävä kehitys on olennainen osa varhaiskasvatuksen arkea, joka huomioidaan koko toimintakulttuurissa. Varhaiskasvatuksessa kestävä kehitys tarkoittaa käytännöllisiä asioita, kuten kaverista huolehtimista, lähiympäristön tutkimista ja kestävämpien arkikäytäntö-

15 jen oppimista. Olennainen osa kestävää kehitystä on lasten osallisuuden vahvistaminen siten, että lapset pääsevät osallistumaan päätöksentekoon ja kestävän kehityksen työn toteuttamiseen. Kestävän kehityksen periaatteisiin sisältyvät myös yhteisöllisyyden vaaliminen sekä lapsen oikeus mahdollisimman pysyviin ihmissuhteisiin sekä olosuhteisiin varhaiskasvatuksessa. Kestävä kehitys vaatii kasvattajalta arvojen ja toimintatapojen muutosta kohti kestävämpää elämäntapaa. Kasvattajan herkkyys, asenteet ja oma esimerkki kestävän kehityksen edistämisessä ovat merkityksellisiä asioita. Varhaiskasvatuksen kestävä kehitys vaatiikin koko kasvattajayhteisön yhteistä sitoutumista ja tavoitteellista toimintaa kestävään elämäntapaan kasvattamisessa. 4 VARHAISKASVATUKSEN TOTEUTTAMINEN HATTULASSA Varhaiskasvatuksessa hoito, kasvatus ja oppiminen muodostavat kokonaisuuden. Hattulassa varhaiskasvatuksen toteuttamisessa painotetaan erityisesti lapsen toimijuutta ja osallisuutta sekä tunnetaitojen kehittymistä. Varhaiskasvatushenkilöstöltä edellytetään ammattitaitoa sekä motivoitunutta ja kehittämishaluista asennetta. Varhaiskasvatusympäristön suunnittelussa huomioidaan monipuolisesti fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö. Hattulan luonto- ja kulttuuriympäristö nähdään tärkeänä osana monipuolisen varhaiskasvatusympäristön luomista. Pienryhmäpedagoginen ajattelu ohjaa Hattulan varhaiskasvatuksen toteuttamista. 4.1 HOIDON, KASVATUKSEN JA OPPIMISEN KOKONAISUUS Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja oppiminen nivoutuvat toisiinsa eikä niitä voida irrottaa toisistaan. Hyvän hoidon, kasvatuksen ja oppimisen kokonaisuuden tavoitteena on hyvinvoiva lapsi.

16 Lapsen tarpeita vastaavalla perushoidolla taataan hänen hyvinvointinsa päivähoitopäivän aikana. Perushoitotilanteet luovat lapsen päivälle rungon ja ovat pohja vuorovaikutukselle, kasvatukselle ja oppimiselle. Lapsi, jonka perustarpeet on tyydytetty, voi keskittää kiinnostuksensa asioihin ja toimintoihin, jotka edesauttavat myönteistä minäkäsitystä, ilmaisu- ja vuorovaikutustaitoja sekä ajattelun kehittymistä. Kasvattaja ohjaa tietoisesti lasta ja lapsiryhmää siten, että päivän eri vaiheissa oppimisen näkökulma mahdollistuu. Toiminnan suunnittelun lähtökohtana ovat lapsesta ja lapsiryhmästä tehdyt havainnot. Suunnittelussa huomioidaan myös sekä lasten että vanhempien toiveita. Kasvattajat laativat yhdessä lasten ja vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelmat, jotka ohjaavat toiminnan toteuttamista. Varhaiskasvatuksen sisällöt painottuvat eri tavoin eri-ikäisillä lapsilla. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän oppiminen tapahtuu perushoidon tilanteissa. Perushoitotilanteissa kasvattajalta edellytetään sensitiivisyyttä, kasvatustietoisuutta sekä tietoa kunnan sovituista linjauksista. Hattulan varhaiskasvatuksen perushoitotilanteita varten on laadittu yhteiset toimintaperiaatteet, jotka ovat luettavissa päivähoitoyksiköissä. Lapsen hoidon aloittaminen on tärkeä tapahtuma. Kasvattajat ottavat huomioon aloituskeskustelussa esille nousseet asiat, jotta lapsen hoidon aloitus olisi mahdollisimman sujuvaa. Aloituskeskustelun käynyt kasvattaja on mahdollisimman paljon läsnä lapsen ensimmäisinä hoitopäivinä. Kun lapsi aloittaa hoidon suositellaan pehmeää laskua, jonka aikana vanhempi on mukana päivähoidossa. 4.2 LAPSEN TOIMIJUUS JA OSALLISUUS Lapsen osallisuudella tarkoitetaan muun muassa lapsen mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä ja näkemyksensä sekä vaikuttaa toimintaan ja päätöksentekoon. Kun puhutaan lapsista toimijoina, tarkoitetaan lyhyesti sitä, etteivät lapset ole passiivisia ympäristön tai kulttuurin ohjaamia olentoja, vaan vaikuttavat itse aktiivisesti tapahtumien kulkuun. Lapsen oikeuksien julistus ja perustuslaki velvoittavat kasvattajia ottamaan lapsen näkökulman

17 huomioon arjen toiminnassa. Lapsen näkemykset pitää ottaa huomioon iän ja kehitystason mukaisesti. Lapsen näkökulman huomioiminen toteutuu käytännössä vuorovaikutuksessa lapsen kanssa. Lapsen näkökulman huomioimisen taustalla on usko siihen, että myös lapsilla on kykyjä ja halua vaikuttaa toimintaan. Kun lapsi saa nähdä oman toimintansa vaikutuksia ja olla osallisena toiminnan eri vaiheissa, myös hänen taitonsa ja halunsa vaikuttamiseen lisääntyvät. Lapselle muodostuu näin käsitys itsestään pystyvänä toimijana. Tämä on tärkeää jo sen vuoksi, että lapselle kehittyy luottamus itseensä. Aktiiviseksi toimijaksi oppinut lapsi osaa myös pyytää apua ja tarjota apuaan sitä tarvitseville. Lapsen näkökulmaa huomioivia ja toimijuutta tukevia ovat käytännöt, joissa lapset saavat itse osallistua, ehdottaa, oivaltaa, kyseenalaistaa, tehdä aloitteita ja vaikuttaa. Lapsille luontevia tapoja toimia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen sekä taiteellinen kokeminen ja ilmaiseminen. Lapsen näkökulmasta onkin mielekästä, että hän saa ilmaista myös toiveitaan lapselle ominaisella tavalla. Kun aikuinen asettuu lapsen tasolle ja keskittyy lasten puuhiin, huomaa hän helpommin aloitteet, joilla lapsi pyrkii vaikuttamaan toimintaan. Lasten näkemyksiä voi saada selville esimerkiksi haastattelemalla tai saduttamalla lapsia. Lapsia voi pyytää myös piirtämään itselleen tärkeistä ja mieluisista asioista. Lasten havainnoiminen ja kuunteleminen antavat myös käsityksiä siitä, mikä lapsia sillä hetkellä puhututtaa ja kiinnostaa. Aikuinen tekee päätökset lapsen parhaaksi lapsen näkemykset huomioon ottaen. Lapsen näkökulman huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita lasten rajattomuutta tai sitä, että kaikki vastuu toiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä siirretään lapsille. Lapset tarvitsevat edelleen aikuisen tukea, turvaa, ohjausta ja kasvatusta. Aikuisen tehtävänä on huolehtia paitsi lasten turvallisuudesta myös opettaa lapsille asioita. Aikuinen voi kuitenkin pohtia, ovatko hänen käsityksensä esimerkiksi turvallisuutta edistävistä käytännöistä ehdottomasti oikeita vai voisiko lapsille tarjota myös enemmän vapauksia vaikkapa liikkumiseen. Joskus lapsen näkökulma tulee huomioiduksi, kun kasvattaja haastaa itsensä näkemään asiat hieman toisin kuin tavallisesti. Tämän voi tehdä esimerkiksi lasten toimintaympäristöä

18 valmistellessa: ovatko lelut lasten saatavilla, voivatko lapset itse muokata ympäristöään, onko tilassa helppoa ja luvallista liikkua, leikkiä, tutkia ja taiteilla? Pienissäkin arjen askareissa voi pysähtyä miettimään, miltä toiminta näyttää lapsen silmin. 4.3 LAPSEN TUNNETAIDOT Tunnetaitoja ovat muun muassa kyky tunnistaa tunteita itsessä ja muissa sekä tunteiden säätelytaidot. Tutkimusten mukaan vauva tuntee jo pian syntymänsä jälkeen myötätuntoa ja ensimmäisen elinvuotensa aikana myös muita niin sanottuja moraalisia tunteita, kuten häpeää ja ylpeyttä. Pienen lapsen tunnetaidot kehittyvät kuitenkin ainoastaan suhteessa toisiin ihmisiin. Tunnetaitojen oppiminen kuuluu lapsen jokapäiväiseen arkeen ja alkaa jo varhaislapsuudessa. Perheen ja muun yhteisön vuorovaikutus tukee lapsen tunne-elämän kehitystä. Ikätovereidensa kanssa toimiessaan lapsi saa tärkeää tietoa itsestään. Erityisesti alle kolmivuotiaat tarvitsevat aikuisen apua tunteiden tunnistamisessa. Aikuisen tehtävä on sanoittaa lapsen tunteita ja antaa tunteille nimet. Aikuinen ohjaa lasta oivaltamaan, että vain lapsi itse kokee ja hallitsee omia tunteitaan. Tietoisuus tunteista ennustaa hyviä sosiaalisia taitoja, sosiaalista pätevyyttä ja tovereiden hyväksyntää. Tunteiden tunnistaminen ja käsitteleminen on avain oman toiminnan ohjautuvuuteen, joka on tärkeä työskentelytaito. Tunnekasvatus on osa sosiaalisten taitojen ja vuorovaikutustaitojen opetusta. Aikuisen tehtävä on auttaa lasta selviämään vaikeista ja ikävistä tunteista. Tärkeää on miettiä myös toisten ihmisten tunteita, jolloin opetellaan empatiakykyä. Lapsiryhmässä tunnetaitojen oppiminen on jatkuva prosessi. Tunnetaitoja opetellaan sekä arjen tilanteita hyväksikäyttäen että systemaattisesti eri menetelmien avulla. Lapsi opettelee tunnetaitoja muun muassa leikkiessään. Hän hoivaa ja hellii, komentaa ja opastaa harjoitellen erilaisia tunneilmaisuja. Aikuisen läsnäolo omaehtoisen leikin tilanteissa on välttämätöntä, ettei pääse syntymään kiusaamisilmiötä (ks. luku 2.7). Pienten lasten keskinäisessä vuorovaikutuksessa tulee tilanteita, joissa lasta voi ohjata harjoittelemaan tunnetaitoja.

19 Hattulan varhaiskasvatuksessa on käytössä muun muassa Askeleittain-materiaali, jossa eri menetelmin harjoitellaan vuorottelemaan, neuvottelemaan ja tekemään kompromisseja. Ohjelman avulla opetellaan erilaisia tunteita, kuten pettymyksen sietämistä ja onnistumista. 4.4 KASVATTAJA VARHAISKASVATUKSESSA Varhaiskasvatuksen ammattilaisia ovat lastentarhanopettajat, päivähoitajat, perhepäivähoitajat sekä ryhmä- ja erityisavustajat. Peruskoulutus antaa sosiaalihuollon ammatillisen kelpoisuusvaatimusten mukaisen oikeuden toimia varhaiskasvatuksen ammateissa. Työkokemuksen, lakisääteisen täydennyskoulutuksen sekä omaehtoisen koulutuksen avulla kasvattajat täydentävät omaa osaamistaan elinikäisen oppimisen periaatteen mukaisesti. Pedagoginen johtajuus, osaamisen johtaminen ja oppivan työyhteisön kehittäminen nähdään varhaiskasvatuksen johtamisen tärkeinä tehtävinä. Hattulan varhaiskasvatuksessa jatkuva sisäinen koulutus (Kasvatuskumppanuus, Huolen puheeksi otto ja Vanhemmuuden roolikartta varhaiskasvatuksen työvälineenä) luo yhtenäistä toimintakulttuuria varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatuksen kasvattajat sitoutuvat työssään kansainvälisiin, kansallisiin ja kuntatason asiakirjoihin. Ammatillisuuteen sisältyy myös työntekijän oman ammatillisuuden tietoinen reflektointi sekä kasvattajana toimimisen taustalla olevien arvojen ja eettisten periaatteiden tiedostaminen. Kasvattajat mahdollistavat lasten osallistumisen toiminnan suunnittelemiseen, toteuttamiseen ja arvioimiseen. Toiminnassa huomioidaan lasten kasvun, kehityksen ja oppimisen tarpeet havainnoimalla lapsia. Suunnittelun pohjana ovat lapsihavainnointi sekä lapsilta ja vanhemmilta tulleet aloitteet, toiveet ja ehdotukset sekä lasten henkilökohtaiset varhaiskasvatussuunnitelmat. Kasvattajan tehtävänä on olla läsnä lapsiryhmässä ja luoda ryhmään kannustava sekä innostava ilmapiiri, jossa oppiminen on myönteinen ja yhteinen prosessi. Kasvattajalta edellytetään sitoutuneisuutta, lämminhenkisyyttä, herkkyyttä sekä kykyä reagoida lapsen

20 tarpeisiin ja aloitteisiin. Välittämisen, avoimen vuorovaikutuksen ja osallisuuden ilmapiiri koko kasvattajayhteisössä sekä lasten ystävyyssuhteiden tukeminen ovat Hattulassa tärkeitä periaatteita. Varhaiskasvatuksen esimiehet osallistuvat strategiatasolla pedagogiseen johtajuuteen johtoryhmätyöskentelyssä ja vastaavat pedagogisen johtajuuden toteutumisesta johtamissaan yksiköissä. Lastentarhanopettajalle kuuluu koulutuksensa ja tehtävämäärityksensä mukaisesti pedagoginen vastuu moniammatillisessa tiimissä. Ryhmän lastentarhanopettajan on hallittava tehtäväänsä kuuluva ydinosaaminen ja toimittava pedagogisena asiantuntijana tiimissä. Lastentarhanopettajan on myös johdettava tiimin osaamista ja kehittämistä. Hattulan varhaiskasvatuksen tavoitteena on jaetun pedagogisen johtajuuden kehittäminen koko varhaiskasvatuksessa. Lastentarhanopettajien pedagogiset tiimit toimivat jaetun pedagogisen johtajuuden rakenteina. Lastentarhanopettajalla on vastuu tiimin toiminnasta siten, että tiimi toimii vastuullisesti ja sitoutuneesti yksilö-. ryhmä- ja kuntavasun tavoitteiden mukaisesti. Lastentarhanopettajan pedagoginen vastuu on tiimikulttuurin kehittämistä ja pedagogisen keskustelun ylläpitämistä tiimissä sekä koko työyhteisössä. Tämä vaatii vahvaa pedagogista osaamista ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Kaikkien varhaiskasvatuksen ammattiryhmien osaaminen oman tehtävämäärityksensä mukaisesti on merkityksellistä lapsen hyvän päivän kokonaisuuden kannalta. Moniammatillisten tiimien tavoitteena on vahvistaa jokaisen työntekijän erityisosaamista niin, että kaikkien osaamista voidaan hyödyntää lapsen ja perheen parhaaksi tiimissä ja työyhteisössä. Kasvattajayhteisön ja tiimityön tukemiseksi Hattulan varhaiskasvatuksessa järjestetään säännöllisesti kehittämispäivät, tiimipalavereita ja tehdään tiimisopimukset. Tiimisopimukset laaditaan toimintakauden alussa ja niitä arvioidaan sekä täydennetään säännöllisesti tiimipalavereissa. Kerran vuodessa yksikön esimiehen johdolla käytävä tiimikehityskeskustelu toimii myös tiimisopimuksen arviointikeskusteluna. Kasvattajayhteisö dokumentoi, arvioi ja kehittää omaa toimintaansa muun muassa lapsihavainnoinnin, asiakaspalautteen ja Hattulan kunnan varhaiskasvatussuunnitelman perusteella. Hattulan varhaiskasvatuksessa käytetään Vanhemmuuden roolikarttaa kasvattajan oman toiminnan ja tiimityön kehittämisen arvioinnissa vähintään kerran vuodessa. Keskus-

21 tellessaan arvoista ja toimintatavoista kasvattajayhteisö rakentaa yhteistä toimintakulttuuria. Keskustelu kehittää myös sekä kasvattajayhteisön että tiimin keskinäistä kasvatuskumppanuutta. Yhtenäinen toimintakulttuuri luo pohjan tavoitteelliselle, laadukkaalle ja turvalliselle varhaiskasvatukselle sekä mahdollistaa tasalaatuisen ja -arvoisen varhaiskasvatuksen toteutumisen. 4.5 VARHAISKASVATUSYMPÄRISTÖ Lapsen oppimisympäristö on se elinpiiri, jossa hän elää. Pieni lapsi kerää kokemuksensa, tietonsa ja taitonsa kaikilla aisteillaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Varhaiskasvatuksen oppimisympäristö koostuu fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä. Fyysiseen ympäristöön kuuluvat tilat, lähiympäristö, piha, materiaalit ja resurssit. Psyykkinen ympäristö muodostuu henkisestä ilmapiiristä, tunnelmasta, ryhmäkoosta ja persoonallisuuksista. Sosiaalista oppimisympäristöä kuvaa vuorovaikutus lasten välillä, vuorovaikutus kasvattajien ja lasten välillä sekä kasvattajien välinen vuorovaikutus. Turvallinen oppimisympäristö tarkoittaa turvallisuutta sekä fyysisessä, psyykkisessä että sosiaalisessa ympäristössä. Varhaiskasvatuksen toimintaympäristö rakentuu jatkuvasti arjen käytännöissä. 4.5.1 FYYSINEN YMPÄRISTÖ Päivähoidon fyysinen ympäristö tulisi nähdä laajana kokonaisuutena. Kaikki sisällä olevat tilat, piha-alueet ja päiväkodin lähiympäristö ovat osa lapsen fyysistä toimintaympäristöä. Sisätiloja voi hyödyntää joustavasti lasten leikki- ja toimintaympäristönä. Lapset voivat kasvattajien harkinnan mukaan valita leikkejä ja toimia myös muiden ryhmien lasten kanssa päiväkodin eri tiloissa. Fyysisen toimintaympäristön pitää kannustaa, haastaa ja herättää lapsen mielenkiintoa lapsen iän ja kehitystason mukaan. Lapsuutta tukeva ympäristö herättelee lapsen mielikuvitusta, ajattelua, motivaatiota ja aloitteellisuutta. Ympäristössä tulisikin olla mahdollisuuksia liikkumiseen, leikkimiseen, tutkimiseen sekä taiteelliseen ilmaisuun ja kokemiseen. Si-

22 sä- ja ulkotiloissa on esillä rikas ja monipuolinen leikkivälineistö, joka houkuttelee ja innostaa lapsia leikkimään. Tavaroiden on oltava lasten saatavilla. Tilat suunnitellaan niin, että leikki ja muu toiminta voidaan eriyttää pienempiin ryhmiin ja lapsilla on rauha toimia. Lasten liikkumista ja toimintaa ei tulisi rajoittaa turhilla kielloilla. Rajoitukset pitää pystyä perustelemaan lasten turvallisuudella tai hyvinvoinnilla. Lapsen ikä vaikuttaa luonnollisesti fyysisen toimintaympäristön muokkaamiseen. Ympäristöä muokataan yhdessä lasten kanssa huomioiden lasten mielenkiinnon kohteet ja oppimisen haasteet. 4.5.1.1 HATTULAN LUONTO- JA KULTTUURIYMPÄRISTÖ Hattulan luontoympäristö on monipuolinen ja lähellä lasta. Luonto tarjoaa kaikille varhaiskasvatukseen osallistuville lapsille useita retkikohteita ja mahdollisuuksia luonnon tutkimiseen. Vanajaveden laakson kulttuuriympäristö on muotoutunut vuosisatojen aikana monivivahteiseksi. Hattulan varhaiskasvatuksessa pidetään tärkeänä kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti omaan lähiympäristöön tutustumista sekä historia- ja kulttuuriperinnön vaalimista. 4.5.2 PSYYKKINEN YMPÄRISTÖ Hattulan varhaiskasvatuksessa arvostetaan ja kannatellaan erityisesti turvallisia ihmissuhteita sekä hyväksyvää ja myönteistä tunneilmapiiriä ja tuetaan lasten tunnetaitoja erilaisin menetelmin. Lapseen otetaan katsekontakti ja hänelle puhutaan myönteiseen äänensävyyn. Lasten huolenaiheita kuunnellaan ja lasten erilaisiin tunnetiloihin vastataan lämpimästi ja tarkoituksenmukaisesti. Lasten erilaisuus tunnistetaan, hyväksytään ja huomioidaan. Lapsille osoitetaan lämpöä, kiintymystä ja hyväksyntää. Lapset saavat lohtua ja pääsevät syliin sitä tarvitessaan. Lasten itsetuntoa tuetaan tavoitteellisesti kehumalla, rohkaisemalla ja tarjoamalla onnistumisen mahdollisuuksia. Erityisesti silloin, kun lasten toimintaympäristö käsitetään laajana kokonaisuutena ja lapsille mahdollistetaan toimiminen myös muiden kuin oman ryhmän lapsien kanssa päiväkodin eri tiloissa, on kiinnitettävä huomiota lasten psyykkiseen turvallisuuteen. Kasvattajilta vaaditaan herkkyyttä huomata temperamentiltaan erilaiset lapset. Lapsia on tuettava toverisuhteiden muodostamisessa ja heidän toimintaansa on ohjattava niin, että temperamen-

23 tiltaan arimmatkin kokevat olonsa turvalliseksi ja ohjautuvat leikkeihin ja toimiin. Kasvattajien onkin tehtävä tiivistä yhteistyötä ja jaettava lapsituntemustaan. Alle kolmivuotiaiden lasten kohdalla psyykkinen turvallisuuden tunne edellyttää toistuvia käytänteitä, pysyvää fyysistä ympäristöä ja turvallisia ihmissuhteita. Pienimpienkin lasten kanssa voi kuitenkin hyödyntää monipuolisesti sekä sisä- että ulkotiloja ja lähiympäristöä. Erityisesti alle kolmivuotiaiden lasten arjessa perushoidon tilanteet ovat tärkeä osa psyykkistä toimintaympäristöä. Kasvattajat toimivat niissä lasten hyvinvointia ja oppimista edistäen. 4.5.3 SOSIAALINEN YMPÄRISTÖ Lapsella on oikeus turvalliseen ryhmään ja ihmissuhteisiin varhaiskasvatuksessa. Lapsi on hoitopäivän aikana suhteessa sekä toisiin lapsiin että päivähoidon aikuisiin. Päivähoidon aikuisten keskinäisen vuorovaikutuksen on oltava positiivista ja hyväksyvää, sillä se toimii mallina lapsille. Henkilöstön ja vanhempien välinen vuorovaikutus on arvostavaa ja avointa ja vanhemmat nähdään tärkeänä osana sosiaalista yhteisöä. Kasvattajan ja lapsen välisessä vuorovaikutuksessa oleellista on, että kasvattaja suhtautuu lapseen lämpimästi ja myönteisesti. Kasvattajan ja lapsen välille muodostuu niin sanottu toissijainen kiintymyssuhde. Lapsen kehityksen kannalta onkin merkittävää, että hänen suhteensa hoitajaan on turvallinen. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä suurempi merkitys lapsen ja kasvattajan välisellä kiintymyssuhteella on. Turvallinen kiintymyssuhde luo perustan myöhemmille sosiaalisille suhteille ja rakentaa lapselle perusluottamuksen elämään ja ihmisiin. Kasvattajan tehtävänä on huolehtia siitä, että lapsella on mahdollisuus muodostaa mielekkäitä sosiaalisia suhteita toisiin lapsiin. Jotkut lapset tarvitsevat enemmän tukea toverisuhteiden muodostamiseen kuin toiset. Kasvattajan onkin oltava herkkänä huomaamaan lasten tavat solmia suhteita ja tuettava lapsia siinä. Kasvattajan on havainnoitava lapsiryhmää ja huolehdittava, että jokainen lapsi pääsee ryhmän toimintaan ja leikkiryhmiin mukaan. Pienetkin lapset osaavat myös kiusata. Kiusaamista voidaan ehkäistä ja siihen on aina puututtava ajoissa.

24 Kiusaamisen ehkäisy edellyttää tietoisuutta kiusaamisesta sekä tietoa kiusaamisen ehkäisyn keinoista. Keskeisiä tekijöitä ovat lasten vuorovaikutustaitojen ja empatiakyvyn vahvistaminen. Olennaista on tukea lasten myönteisiä vertaissuhteita ja ryhmässä toimimisen taitoja. Kiusaamiseen puuttumisen ja kiusaamisen ehkäisyn suunnitelma tulee olla sekä Hattulan kunnan esiopetussuunnitelmassa että yksikkökohtaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. 5 PIENRYHMÄPEDAGOGIIKKA Pienryhmäpedagogiikalla Hattulassa tarkoitetaan 2-13 lapsen pienryhmissä toimimista. Tämä toimintatapa tukee lapsen yksilöllisyyden huomioon ottamista ja lapsen ja kasvattajan välistä sekä lasten keskinäistä vuorovaikutusta. Pienryhmäpedagoginen työskentelytapa vahvistaa lapsen äänen kuulemista ja osallisuutta arjen ja toiminnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Pienryhmissä toimiminen mahdollistaa myös lapsen toimimisen lähikehityksen vyöhykkeellä kasvattajan tukemana. Pienryhmässä lapsen fyysinen ja psyykkinen turvallisuus lisääntyvät. Kasvattajan läsnäolo ja jokaisen lapsen yksilöllinen kohtaaminen mahdollistuvat ja yksittäisen lapsen, lapsiryhmän ja kasvattajan arki rauhoittuu pienryhmissä toimiessa. Lasten väliset ystävyyssuhteet lujittuvat ja lapsi tuntee kuuluvansa osaksi pienryhmää. Pienryhmäpedagogiikka mahdollistaa toiminnan eriyttämisen. Tämä edellyttää tiimin kasvattajien yhteistä suunnittelua. Jokaisen kasvattajan tulee tietää, mitä muissa pienryhmissä tehdään. Pedagoginen kokonaisvastuu on ryhmän lastentarhanopettajalla, mutta jokainen kasvattaja on vastuussa oman pienryhmänsä toiminnasta. Kokonaisuus tulee olla kaikkien tiedossa, jotta pienryhmien toiminta olisi mahdollisimman yhtenäistä ja tavoitteellista.

25 Lapset jaetaan pienryhmiin toimintavuoden alussa iän, taitojen, tuen tarpeen, lasten mielenkiinnon kohteiden ja/tai kaverisuhteiden mukaan. Pienryhmät eivät välttämättä aina pysy samana koko toimintavuotta. Muutoksia aiheuttavat muun muassa uusien lapsien tulo päiväkotiryhmiin sekä pienryhmien toiminnassa tai lasten välisissä suhteissa esille nousseet asiat. Tavoitteena on, että pienryhmät pysyisivät samana, mikä mahdollistaa lasten hyvän ryhmäytymisen ja luottamuksen syntymisen lasten ja kasvattajan välillä. Kasvattajat vuorottelevat kuitenkin pienryhmien ohjaamisessa, jotta jokaisen kasvattajan erityisosaaminen saadaan kaikkien lasten hyödyksi. Ryhmän kasvattajat tutustuvat ryhmän kaikkiin lapsiin ja voivat havainnoida jokaista lasta vuorollaan. Näin kasvattajien eri näkökulmista tehdyt havainnot vievät eteenpäin ryhmien toimintaa ja lasten tarpeet tulevat paremmin huomioiduiksi. Alle 3-vuotiaiden lasten pienryhmissä toimii sama kasvattaja mahdollisimman pitkään, jolloin lapsen ja kasvattajan välinen kiintymyssuhde vahvistuu ja varsinkin päivähoidon aloittavan lapsen sopeutuminen ryhmään helpottuu. Myös lapsen tuen tarve voi olla peruste sille, että kasvattaja on pidemmän aikaa saman pienryhmän kanssa.

26 6 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT JA LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA Pyöräillä, lukea kirjoja ja piirtää. Leikki on lapsen työtä ja se voi tehdä jossain vaiheessa vähän iloiseksi. 6.1 SISÄLLÖLLISET ORIENTAATIOT Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelmassa määritellään, että lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat seuraavien orientaatioiden varaan: uskonnolliskatsomuksellinen, eettinen, matemaattinen, luonnontieteellinen, historiallis-yhteiskunnallinen ja esteettinen orientaatio. Orientaatio-sanalla halutaan korostaa sitä, ettei varhaiskasvatuksessa ole tarkoituksena opiskella eri oppiaineiden sisältöjä, vaan aloittaa sellaisten valmiuksien ja välineiden hankkiminen, joiden avulla lapsi pystyy perehtymään maailman monimuotoisiin ilmiöihin ja ymmärtämään niitä. Orientaatiot antavat varhaiskasvattajille ohjeita siitä, minkälaisia kokemuksia, tilanteita ja ympäristöjä aikuisten tulee etsiä, muokata ja tarjota lapsen ja lapsiryhmän oppimista ja toimintaa varten. Varhaiskasvatuksen sisällöllisistä orientaatioista muodostuu jatkumo esiopetuksen sisältöihin ja koulun oppiaineisiin. Käytännössä eri orientaatiot muodostuvat erilaisista tavoista suhtautua ja suuntautua ilmiöihin ja asioihin. 6.1.1 USKONNOLLISKATSOMUKSELLINEN ORIENTAATIO Uskonnolliskatsomuksellinen orientaatio sisältää hengellisiä, uskonnollisia ja henkisiä asioita ja ilmiöitä. Lapsen kanssa tutustutaan hänen oman uskonnon ja katsomuksen mukaisiin tapoihin ja perinteisiin. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljentymiseen, kyselemiseen, pohdiskeluun ja ihmettelyyn.

27 6.1.2 EETTINEN ORIENTAATIO Lapsen päivittäisessä elämässä on tilanteita, joissa voi käsitellä erilaisia eettisiä kysymyksiä, kuten oikeaa ja väärää, hyvää ja pahaa. Lasten kanssa voi käsitellä myös tasaarvoon, kunnioittamiseen ja vapauteen liittyviä asioita. Lapsen pelkoja ja tuntemuksia käydään läpi niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi. 6.1.3 MATEMAATTINEN ORIENTAATIO Varhaiskasvatuksessa laskeminen, vertaaminen ja päätteleminen tapahtuvat luonnollisissa arkipäivän tilanteissa, lapsille kiinnostavilla tavoilla. Matemaattista orientaatiota kuvataan tarkemmin luvussa 5.4. 6.1.4 LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO Luonnontieteellisessä orientaatiossa tutustutaan luonnon ilmiöihin havainnoiden, tutkien ja kokeillen. Orientaation aiheet ovat läsnä lapsen arjessa ulkona ja sisällä. Luonnontieteellisessä orientaatiossa kiinnostus kohdistuu eläimiin, kasveihin, vuodenaikoihin ja erilaisiin ilmiöihin. 6.1.5 HISTORIALLIS- YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO Historiallis-yhteiskunnallisessa orientaatiossa luodaan lapsille kuvaa menneestä ajasta ja nykyisyydestä. Esineet, kuvat sekä lähiympäristön ja kotiseudun kohteet ja nähtävyyden tarjoavat mielikuvia muuttuneesta ajasta. 6.1.6 ESTEETTINEN ORIENTAATIO Esteettinen orientaatio on laaja ja monitahoinen. Esteettisiä asioita ovat muun muassa kauneus, harmonia, melodia, rytmi, tyyli, jännitys ja ilo, ja myös niiden vastakohdat. Lapset saavat esteettisen orientaation sisältöjen kautta omakohtaisia aistimuksia, tuntemuksia ja

28 kokemuksia. Lapselle alkaa hahmottua, mitä hän arvostaa ja minkälaisia näkemyksiä hänellä on. Seuraavassa luvussa annetaan esimerkkejä siitä, miten eri orientaatiot näyttäytyvät lapselle ominaisissa tavoissa toimia. 6.2 LAPSELLE OMINAISET TAVAT TOIMIA Leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja eri taiteen alueisiin liittyvä kokeminen sekä ilmaiseminen ovat lapselle ominaisia tapoja toimia ja ajatella. Lapselle luonteva toiminta vahvistaa hänen hyvinvointiaan ja käsitystään itsestään sekä lisää hänen osallistumismahdollisuuksiaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Lapselle ominaiset tavat toimia ja varhaiskasvatuksen sisällölliset orientaatiot otetaan huomioon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Ne ohjaavat kasvattajien tapaa toimia lasten kanssa. 6.2.1 LEIKKI Leikki on monimuotoinen ilmiö. Se tuottaa iloa, mielihyvää ja onnistumisen kokemuksia lapselle. Leikissä lapsi opettelee ja ilmaisee erilaisia tunteita. Leikissä kehittyvät sosiaaliset ja motoriset taidot, kieli ja vuorovaikutustaidot, keskittyminen, mielikuvitus ja luovuus. Lapsi käy leikissä läpi elämässään tapahtuneita asioita. Lapsella on mahdollisuus tutkia, kokeilla ja oppia leikin avulla uusia asioita ikätovereidensa parissa. Kasvattajan rooli lapsen leikissä on antaa paikka, leikkirauha ja leikkivälineet. Aikuinen kannustaa, tukee, havainnoi, kirjaa, toimii mallina ja sovittelijana sekä huolehtii leikkiympäristöstä ja turvallisuudesta läsnäolollaan. Aikuisen tehtävä on tarvittaessa antaa alkusysäys leikille, heittäytyä siihen mukaan sekä kannatella ja rikastuttaa leikkiä.

29 Leikin muoto vaihtelee lapsen kasvaessa; yhteis- ja vuorotteluleikit vanhempien kanssa, rinnakkaisleikki, roolileikit ja sääntöleikit kavereiden kanssa. Lapsiryhmässä tulee huolehtia siitä, että leikille on aikaa ja että lapsella on mahdollisuuksia kekseliäisyyteen. Lapsella tulisi olla halutessaan mahdollisuus myös yksinleikkiin. Oppimisympäristön on mahdollistettava lapselle monipuolisia leikkikokemuksia. Leikki lapsen arjessa eri-ikäisillä erilaisia leikinmuotoja: rinnakkaisleikkejä, roolileikkejä, sääntöleikkejä ohjattua leikkimistä itseohjautuvaa leikkimistä yksin ja yhdessä leikkimistä mielikuvitus- ja kuvitteluleikkejä heittäytymistä ja hulluttelua leikkivälineillä tai oman mielikuvituksen varassa leikkimistä ulkona ja sisällä Kasvattajan keinot ja välineet auttaa lasta leikissä Kasvattaja muokkaa lasten leikkiympäristöä ja -välineistöä lapsen leikin kehitystä tukevaksi. Kasvattaja suhtautuu hyväksyväksi lapsen uteliaaseen maailman tutkimiseen. Kasvattaja antaa lapselle mahdollisuuksia leikkiin ja yhteistoimintaan muiden lasten kanssa. Lasten mahdollisuuksia leikkiin ei rajoiteta turhilla säännöillä. Kasvattaja rikastuttaa lasten leikkiä tuomalla leikkiin uusia elementtejä. Kasvattaja antaa tilaa ja aikaa leikille. Kasvattaja huolehtii siitä, että kaikki lapset pääsevät mukaan leikkiin. Kasvattaja ohjaa lasten leikkiä omalla esimerkillään leikkimällä yhdessä lasten kanssa. Kasvattaja opettaa lapsille sääntöleikkejä. Kasvattaja ohjaa lapsia ristiriitojen selvittelyssä.

30 Kuvio 4. Miten eri orientaatiot näkyvät leikissä. ESTEETTINEN ORIEN- TAATIO katetaan pöytää, järjestellään astioita, huomataan kodin eri asioiden esteettisiä puolia (esim. tekstiilit) HISTORIALLIS- YHTEISKUNNALLINEN ORIENTAATIO puhutaan perheenjäsenten rooleista ja kotitöiden jakautumisesta, tutustutaan kuvista tai vierailuilla eri aikakausien koteihin siirretään nähty ja koettu leikkeihin MATEMAATTINEN ORIENTAATIO kiinnitetään huomio asioiden muotoihin ja lukumäärään, lasketaan kuinka monelle astiat katetaan Kotileikki USKONNOLLIS- KATSOMUKSELLINEN ORIENTAATIO leikitään juhlapyhiä, syntymäpäiviä, häitä LUONNONTIETEELLINEN ORIENTAATIO kerätään kukkia tai muita koristeita luonnosta kotiin, tutkitaan, miten eri materiaalit sopeutuvat sisätiloihin, pohditaan, miten eri vuodenaikoina on puettava lapsia EETTINEN ORIENTAATIO hoivataan vauvoja, selvitetään ristiriitoja, noudatetaan leikkisääntöjä

31 6.2.2 LIIKKUMINEN Liikkuminen on yksi lapselle ominaisista tavoista toimia, oppia ja tutkia ympäristöään. Hattulan varhaiskasvatuksessa halutaan korostaa liikkumisen mahdollisuuksia oppimisen välineenä ja toimintana eri orientaatioalueilla. Hattulan varhaiskasvatuksessa lapsen liikkuminen nähdään lapsen kokonaisvaltaista kehitystä tukevana toimintana. Fyysisen ja motorisen kehityksen ohella liikkumisella tuetaan lapsen sosiaalisia taitoja toimimalla erilaisissa ryhmissä huomioiden muut, yhteisiä ohjeita ja sääntöjä noudattaen. Lisäksi liikkuminen vahvistaa lapsen kielellisiä ja matemaattisia valmiuksia. Hattulan varhaiskasvatuksessa on liikunta- ja luontomyönteinen arvomaailma sekä me-henkeä kohottavia yhteisiä liikuntatapahtumia. Hattulan liikuntatoimi ja liikuntajärjestöt tekevät arvokasta yhteistyötä varhaiskasvatuksen kanssa. Hattulan luonto ja kulttuurihistoriallinen ympäristö luovat hyvät edellytykset monipuoliseen retkeilyyn ja hyötyliikuntaan. Varhaiskasvatusikäisille on luontoympäristön lisäksi runsaasti erilaisia liikuntamahdollisuuksia ja -paikkoja yksiköiden lähellä, kuten koulujen urheilukentät, jalkapallokentät, leikkipuistot ja pururadat. Varhaiskasvatuksen käytössä ovat myös nuorisotalon liikuntatilat. Lapsille järjestetään liikuntakerhoja yhteistyössä vapaa-aikatoimen ja urheiluseuran kanssa. Liikkuminen lapsen arjessa kokonaisvaltaista kehon käyttämistä omaehtoisissa leikeissä liikkumista ohjatuissa leikeissä liikkumista erilaisissa maastoissa ja erilaisilla välineillä, kuten suksilla, pyörillä, luistimilla, lumikengillä liikkumista erilaisten välineiden, kuten nauhojen, pallojen, hernepussien, keilojen, vanteiden, hyppynarujen kanssa liikkumista musiikin tahdissa liikkumista, satujumppaa, lorujumppaa ryhmässä ja yksilöllisesti siirtymätilanteissa, ulkona, sisällä ja retkillä

32 Kasvattajien keinot ja välineet auttaa lasta liikkumisessa Kasvattaja antaa lapsille päivittäin mahdollisuuden liikkumiseen turvallisessa, innostavassa ja taitoja kehittävässä ympäristössä niin sisällä kuin ulkona. Liikuntamahdollisuuksia monipuolistetaan hyödyntämällä lähiympäristöä. Sisä- ja ulkotiloissa on esillä monipuolinen liikuntavälineistö, joka innostaa lapsia liikkumaan. Kasvattaja vaihtelee välineistöä teeman ja/tai lasten kiinnostuksen ja tarpeiden mukaan. Liikuntavälineistö on lasten käytettävissä myös omaehtoisen toiminnan aikana. Lasten annetaan itse keksiä erilaisia tapoja liikkua. Kasvattaja motivoi lapsia positiivisella ja iloisella asenteella. Kasvattaja kannustaa niin, että kaikki lapset saavat onnistumisen elämyksiä. Kasvattaja opettaa turvallista liikkumista. Lasten mahdollisuuksia liikkumiseen ei rajoitetta turhilla säännöillä. Kasvattaja ohjaa omalla esimerkillä tekemällä yhdessä lasten kanssa. Kasvattaja havainnoi lapsia ja ohjaa monipuoliseen ja toistoa lisäävään liikkumiseen. Hattulassa kasvattajien käytössä olevia liikuntamenetelmiä ja -oppaita liikunnan suositukset ammattikirjallisuus yksiköiden käsikirjastojen liikuntaoppaat Valoa-liikuntaorganisaation materiaalit muun muassa Vauhtivarvas- ja Pihaseikkailu-tapahtumiin. Serbourne-menetelmä