Kilpailukykyä maidontuotantoon -maidontuottajan näkökulma Politiikka Yhteenveto: Toimintaympäristön tarkastelu- ja ennakointitilaisuus 4/6
Tilaisuuden avaus ja tavoitteet Matti Ryhänen avasi tilaisuuden klo 10.02. Seminaari on osa Kilpailukykyä maidontuotantoon - hanketta. Siinä paneudutaan maidontuotannon toimintaympäristön tarkasteluun ja ennakointiin maidontuottajan päätöksenteon näkökulmasta. Tilaisuudessa keskitytään siihen, miten maidontuottaja voi varautua ja reagoida maatalouspolitiikan muutoksiin.
Isännän puheenvuoro MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila totesi, että järjestön uusi Menestystä Maalle -strategia otettiin käyttöön noin vuosi sitten. Maaseutuelinkeinojen välillä ja niiden sisällä tapahtuu kovaa muutosta. Onko järjestön rakenteet valmiita muutokseen ja millä tavalla? Maito on EU:ssa edelleen tärkeä tuote. Maitosektorin muutokset laittavat isot pyörät liikkeelle.
Tilannekatsauspuheenvuorot Matti Ylätalo, Helsingin yliopisto: Komission mukaan kuluttajahinnat ovat reagoineet marginaalisesti tai ei ollenkaan tuottajahintojen laskuun. maitotuotteiden hinnanmuodostus tarkasteluun kysynnän oletetaan elpyvän kuluttajahintojen laskun myötä Maidon ja rehujen hintojen vaihtelu kasvaa. riski maidontuotannossa kasvaa Jos ennustettu maidon hinnan lasku toteutuu (maatalouspolitiikka) ja menetys korvataan täysimääräisesti, tarvitaan lehmää kohden tukea 275-340. Lehmäpalkkio on tehokkain tapa korvata tulomenetystä. Tuki kannattaa rakentaa hintatuen ja lehmäkohtaisen tuen yhdistelmänä => kannustuselementti. Kotieläintuotannon kytkös peltoon on heikentynyt nopeaa rakennekehitystä tavoiteltaessa. Rehuomavaraisuuteen perustuva tuki kannustaa tehokkaaseen ravinteiden käyttöön tilatasolla. Nurmituen nosto nykytasosta voi johtaa nurmen näennäisviljelyyn ja pellon hinnan nousuun. Eläinyksikkö/ha on huono tuotannon laajaperäisyyden mittari, koska se ei huomioi tuotannon voimaperäisyyden kasvua. maitotuotos/ha on parempi Nykyiset hintasuhteet ja harjoitettu maatalouspolitiikka johtavat ympäristöä kuormittavaan maidontuotantoon. Tulot ja kannattavuus riippuvat entistä enemmän maataloustuesta, tuotetuista määristä sekä maidon- ja tuotantopanosten hinnoista. Myös maitoa jalostavan teollisuuden kilpailukyvystä on huolehdittava!
Tilannekatsauspuheenvuorot Heimo Hanhilahti, MMM: Maitokriisillä ei ole vain yhtä selittävää tekijää, sillä kriisiin ovat vaikuttaneet monet eri tekijät ja yhteensattumat. Nykyinen tilanne on otollinen maidontuotannon kehittämiselle, sillä maitosektorin asema on sisämarkkinoilla vakaa. EU:n nykyiset toimenpiteet: Markkinatuet otetaan käyttöön täysimääräisenä. Myös muut toimet mahdollisia. Artiklan 68 hyväksikäyttö. Väliaikainen kansallinen tuki. Hallitukselta esitys kilpailulaista, joka helpottaa tuottajien yhteistoimintaa. Tuottajien neuvotteluvoiman parantaminen. Elintarvikeketjun avoimuus ja ketjuinformaatio. Innovaatiot ja tutkimus kilpailukeinoina. Futuurimarkkinat. Maaseudun kehittämistoimenpiteet: Eläinten hyvinvointituen kehittäminen. Maatalouden yksikkökustannuksien alentaminen. Maatalouden investointituet (kiintiövaatimuksen 8100 l/lehmä jatko tarkasteluun kesällä 2010). Etelä-Suomen kansallisesta tuesta sopimus vuoteen 2013 saakka (vuonna 2010 tukitaso 3,1 snt/l). Tuotantorajoite 1776765 tonnia/kiintiökausi (Calue). Kansallinen tilakohtaisten kiintiöiden alitusten ja ylitysten tasausjärjestelmä. Kiintiökaudesta 2010/2011 alkaen tukikelpoiselle tuotannolle tilakohtainen katto. Väliaikainen kansallinen tuki.
Tilannekatsauspuheenvuorot Seppo Heiskanen, ETL: Kilpailukykyä ei voi ylläpitää, jos maidontuotanto ja -jalostus eivät ole kiinteästi toisiinsa liittyviä ketjun osia. Maidontuotantoa harjoitetaan koko Suomen alueella, mutta kulutus painottuu Etelä-Suomeen. Maidon tuotantotuet eivät saa ohjata tuotannon siirtymistä C-tukialueelle. Meijeriprosessin kannalta raaka-ainetta tulisi saada mahdollisimman tasaisesti, kausihinnoittelu apuna. Nykyinen jalostuskapasiteetti mahdollistaa hieman nykyistä suuremman maidontuotannon. Maidonjalostus on pääomavaltaista prosessiteollisuutta. Suomen meijereiden ovat nykyaikaisia. Tuotevalikoiman perustana ovat kilpailukykyiset bulk-tuotteet. Erikoistuotteet parantavat toiminnan kannattavuutta. Kotimarkkinoiden kehitys vaihtelee taloustilanteen mukaan. vaatii suurta T&K -panostusta Kilpailu kiristyy maidontuotannon kasvaessa ja kiintiöiden poistuttua. Suomella suuri viennin osuus useisiin EU-maihin verrattuna. Vientimarkkinoilla kilpailu on kotimarkkinoitakin kovempaa oman maan tuotteet yleensä etusijalla, kilpailijoina halpatuotteet. Vientituet on voitava ylläpitää niin kauan kuin mahdollista.
Tilannekatsauspuheenvuorot Pekka Lestinen, MTK maitovaliokunta: Tuottajien yhtenäisyys keskeistä tukialueesta riippumatta. Pohjoinen tuki on säilytettävä litrapohjaisena täten on edes teoreettiset mahdollisuudet 141-tuen jatkumiselle. Investointitukien kiintiövaatimuksen poisto on riski koko tuotantoalalle C- tukialueen tuotannon kasvu ja sen myötä pohjoisen tuen mahdolliset leikkaukset. Kiintiöt on muutettava meijerin ja tuottajien välisiksi sopimuksiksi. Ranskan malli: Tuotetaan vain 91 % kiintiöistä, mikä turvaa paremman hintatason. Kilpailulakia on tulevaisuudessa muutettava eurooppalaiseen suuntaan.
Johdatus ryhmätyöskentelyyn Edellä esitetyt tilannekatsauspuheenvuorot olivat pohja ryhmätöille. Keskeistä on maidontuottajan näkökulma. Antti Tukeva toi esille, että tilojen talouden saaminen tasapainoon on tärkeää, jotta suuri työmäärä, suuri velkamäärä ja huono tuottajahinta samanaikaisesti toteutuessaan, ei kaada heti yritystä. Jyrki Niemi toi esille, että vanha maatalouspolitiikka on historiaa. Juha Marttila totesi, että mikäli tuottajat luottavat nykyisen tukitason säilymiseen, niin Lappiin rakennetaan suuria navetoita. Juha Marttilan mukaan tuottavuus on saatava maatalouspolitiikan keskeiseksi tavoitteeksi. Tapio Hytösen mukaan maitovaltuuskunnassa on myös pohdittu rehuomavaraisuuteen perustuvan tuen käyttökelpoisuutta.
Työskentely Jokainen osallistuja kirjasi aluksi omat näkemyksensä seuraavista teemoista: Miten vapautuva maailmankauppa ja EU:n maatalouspolitiikan muutokset vaikuttavat Suomen maitosektorin toimintaedellytyksiin? Mitkä ovat Suomen mahdollisuudet vaikuttaa tähän kehitykseen ja mitkä tulisi olla Suomen tavoitteet (Suomen etu)? Millainen on maidontuottajan toimintaympäristö Suomessa 10 vuoden kuluttua ja miten parannetaan maidontuottajan tiedonsaantimahdollisuuksia politiikan muutoksista? Seuraavaksi työstettiin teemoja ryhmissä. Lopuksi ryhmätyöt purettiin teematauluille. Jokainen ryhmä kävi vuorollaan kaikilla teematauluilla. Taulujen ylläpitäjät (Sami Kilpeläinen, Antti Tukeva ja Jyrki Niemi) ohjasivat työskentelyä. Yhteenveto ja tilaisuuden päätös (Matti Ryhänen). Kilpailukykyä maidontuotantoon -hanke / Maidontuotannon toimintaympäristön tarkastelu - ja ennakointitilaisuus (politiikka).
Teema: Miten vapautuva maailmankauppa ja EU:n maatalouspolitiikan muutokset vaikuttavat Suomen maitosektorin toimintaedellytyksiin? Hintavaihtelujen epäsäännöllisyys löytyykö keinoja turvata hintavakaus. Tuotantoon sidotut tuet luo tilakohtaisen puskurin. EU:n maatalouspolitiikassa markkinat ja tukijärjestelmät ovat tulopolitiikan perustana mahtuuko mukaan kannustavia elementtejä? Eläinten hyvinvointi ja tukien mahdollinen rehuomavaraisuussidonta? Litroihin vaiko lehmiin sidotut tuet? Eläinmäärän ja peltoalan välinen suhde? Pinta-alatuet? Tukien kytkentä eläinten hyvinvoinnin parantamiseen? Tukien tarkka vaikuttavuus tavoitteena (uutta rahaa ei saatavilla): Eläinten hyvinvointi-, ilmasto- ja ympäristötuet. Tuotantotuet (?), tulotuet ja rakennetuet. Eurooppa-taso: Elintarvikeketju on Suomessa tuottajien hallussa. Tuottajien neuvotteluvoima Euroopassa? Alkuperämerkinnät tuotteisiin tavoitteena. Tarjonnan säätely: Kiintiöjärjestelmän tarpeellisuus. Investointituki investointien säätelymekanismina. Nykytason tuottaminen edellyttää tilarakenteen kehittämistä keskipitkällä aikavälillä. Markkinatasapaino EU:ssa ja ydinprosesseihin keskittyminen (LFA). Maan sisäinen tasapaino. Osaamisen ja tuottavuuden kasvattaminen on välttämätöntä.
Teema: Mitkä ovat Suomen mahdollisuudet vaikuttaa tähän kehitykseen ja mitkä tuli olla Suomen tavoitteet (Suomen etu)? Tavoitteena on rakentaa vakaat markkinat. Rajalliset mahdollisuudet EU:ssa (tulisi löytää sopivia suuria kumppaneita). Euroopan parlamentin rooli on huomioitava jatkossa tulee viime hetken ratkaisuja vähemmän, ja niiden on oltava loogisia. Alan itsesäätely lisääntyy mm. tuottajaorganisaatioiden ja toimialajärjestöjen toimesta (tukikytkökset artikla 141 ja 142) ja sopimuskulttuuri tiivistyy entisestään. Yrittäjäosaamisen merkitys kasvaa entisestään (tarve ennakointiryhmälle). Epäsuotuisten alueiden tukiperusteet ovat olemassa (artikla 68) mahdollisuus tuotantoon sidottuun tukeen (myös vastustavia näkemyksiä EU:n piirissä). Kansalliset tuet ovat jatkossakin merkittäviä. Ympäristöpolitiikka avaa mahdollisuuksia eläinten hyvinvointiin, karkearehuun tai eläinmääriin perustuviin tukiin. Voisiko rakentaa eläin- ja kasvinviljelytiloja tukevan tuen (taustalla lannan ja ravinteiden käytön tehostaminen). Pienessä maassa elintarvikeketju voi toimia yhteistyössä onnistuneesti.
Teema: Millainen on maidontuottajan toimintaympäristö Suomessa 10 vuoden kuluttua ja miten parannetaan maidontuottajan tiedonsaantimahdollisuuksia politiikan muutoksista? Ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti tulevien poliittisten päätösten kautta. Ennakoitavuus vähenee. Markkinat, hinnat, taloudellinen kehitys, tuotannon hallittavuus. Rakennemuutos tiloilla jatkuu. Politiikkapaineiden myötä koko tukipolitiikka ja tukijärjestelmät muuttuvat. Kuluttajakäyttäytymisen muutokset tuovat paineita maidontuotannolle. Kansainvälisen kaupan laajenemisen myötä tuontipaine kasvaa ja viennissä kilpailu kovenee. Osaamisen vaade maitotilojen liiketoiminnassa kasvaa yhä. Ratkaisunäkökulmia: Rakenne-/investointituessa voidaan painottaa keskitettyä tai hajautettua tuotantomallia, yhteistyöyrityksiä, seinien rakentamista tai osaamiseen painottamista jne. Riskien hallintaan haetaan ratkaisuja EU-tasolla. Myös satovahinko- ja vakuutusratkaisut mahdollisia. Tulotuki Pohjoisen tuen tulevaisuus turvattu, mutta alueen tuotantomäärä on hallittava. Pohjoiselle tuelle neuvoteltava tasapuolinen jakoperuste. Kaikkien tukien määrällinen taso säilytettävä. Sidonnaisuus tuotantoon pyrittävä myös säilyttämään. CAP-tuen tulevaisuus epävarma, Suomen suhteellinen tukiasema ei muuttune. Tukien ympäristönäkökulma Suomelle enemmän mahdollisuus kuin uhka.
Teema: Millainen on maidontuottajan toimintaympäristö Suomessa 10 vuoden kuluttua ja miten parannetaan maidontuottajan tiedonsaantimahdollisuuksia politiikan muutoksista? Muu elinkeinopolitiikka Kuntien mahdollisuudet mm. hallirakentaminen. Energiapolitiikka esim. lannan hyödyntämisessä. Osuuskuntien asema Jalostava teollisuus pidettävä tuottajien käsissä. Ongelmat kasvavat, kun tilojen yrityskoko kasvaa ja niiden omistajat loittonevat osuustoiminnallisesta näkemyksestä (omat optimointihalut heikentävät yhteistä tulosta). Muuta huomioitavaa: Pellon ja kotieläintuotannon suhde säilytettävä laajaperäisenä, mutta ratkaisun ei välttämättä tarvitse tapahtua yhden tilan sisällä. Tukipolitiikan muutoksilla voidaan ehkä hakea keinoja, joilla voidaan kiinnittää huomiota myös osaamiseen ja jaksamiseen rakennekehityksen edetessä. Omavaraisen karkearehutuotannon merkitys korostuu, laiduntamista lisättävä. Urakoinnin kehittäminen tärkeää. Laatujärjestelmien kehittäminen. Kustannusten hallinta. LOPPUKOMMENTIT: Juha Marttilan mukaan maatalousyritysten kasvu on keskeistä kuten muussakin yritystoiminnassa ja maatalousyritysten kasvulle on luotava edellytykset. Primäärinä tavoitteena on kasvava kannattava yritystoiminta (sen on oltava myös tukipolitiikan tuotantopoliittinen tavoite?). Tapio Hytönen esitti kysymyksen, miten selvitään yrityksen johtamiseen liittyvistä ongelmista, kun yrityskokoa lähdetään voimakkaasti kasvattamaan.