NÄKYMIÄ ALKUVUOSI 213 ETELÄ-POHJANMAAN ELY-KESKUS Ympäristön tila alkuvuonna 213 Vesistöjen tilan seuranta Etelä-Pohjanmaan ELY:n alueella Etelä-Pohjanmaan Elinkeino-, Liikenne- ja ympäristökeskus seuraa vesistöjen tilaa kolmen maakunnan alueella (Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaa). Seurantaan kuuluu sekä jokia, järviä että rannikkovesiä. Vesistöjen tilaa seurataan sekä perinteisen veden laadun että biologisen seurannan (esim. kalat ja pohjaeläimet) avulla. ELY-keskuksen oman seurannan lisäksi vesistöjen tilaa seurataan myös esimerkiksi jätevesipuhdistamoiden, turvetuotannon tai vesistörakennushankkeiden velvoitetarkkailuissa. 1. Rannikot Rannikkovesien tilaa kuvataan seuraavassa Kokkolan, Maksamaan ja Bergön edustan ulkosaaristoa edustavien havaintopaikkojen sekä Revöfjärdenin (Raippaluoto) sisäsaaristoa kuvaavan paikan avulla. Revöfjärdeniltä ei talvella ollut näytteitä. Suolaisuus Suolaisuus eli saliniteetti laskee Pohjanlahdella etelästä pohjoiseen siirryttäessä. Korkeimmillaan se on etelässä Bergön edustalla ja alimmillaan pohjoisessa Kokkolan edustalla. Kuvan luvut kuvaavat pintaveden suolaisuutta. Syvemmällä vesi on jonkun verran suolaisempaa, koska raskaampana suolaisempi vesi painuu pohjalle. Ajallisia vaihteluja suolaisuuteen aiheuttavat mm. tuuliolot, meriveden korkeus ja makean veden osuus. Suolapitoisuus määrää monen kasvi- ja eläinlajin levinnäisyyden pohjois- tai etelärajan. Kokkolan edustalla Perämerellä suolapitoisuudessa esiintyi suurta vaihtelua. Merivesi oli poikkeuksellisen alhaalla, minkä vuoksi makean jokiveden osuus kasvoi. tämä näkyi alhaisena suolapitoisuutena maalishuhtikuussa. Perämerenen eteläosissa suolapitoisuus vaihteli 3 tuntumassa. Myös Merenkurkun eteläpuolella suolapitoisuus vaihteli jonkun verran merivedenkorkeudesta johtuen, pysytellen kuitenkin koko ajan 5, tuntumassa.
6 Suolapitoisuus/salinitet o/oo 5 4 3 2 1 Kokkola/ Karleby Maksamaa/ Maxmo Revöfj Bergö 11.2.213 19.2.213 18.3.213 17.4.213 29.4.213 7.5.213 14.5.213 28.5.213 Suolapitoisuus rannikkovesissä alkuvuonna 213. Fosfori Fosfori on typen ohella toinen pääravinteista, joiden pitoisuudet määräävät vesistön rehevyystason. Suuret ravinnemäärät näkyvät mm. veden samentumisena ja leväkukintoina. Rannikkovesien talviset fosforipitoisuudet olivat selvästi korkeimpia Kokkolan edustalla. Alhaalla ollut merivesi edes auttoi ravinteisen jokiveden ja Kokkolan jätevesien leviämistä, mikä näkyi korkeina fosforipitoisuuksina. Meriveden pinnan noustua normaalitasolla, myös fosforipitoisuudet laskivat. Muilla havaintopaikoilla pitoisuudet olivat selvästi alhaisempia, ollen n. 1-15 µg/l tuntumassa. Pitoisuudet vastaavat ajankohdan keskimääräisiä arvoja. 7 6 Kok/Tot. P µg/l 5 4 3 2 11.2.213 19.2.213 18.3.213 17.4.213 29.4.213 1 7.5.213 14.5.213 Kokkola/ Karleby Maksamaa/M axmo Revöfj Bergö 28.5.213 Fosforipitoisuus rannikkovesissä alkuvuonna 213. 2
Typpi Typpi on fosforin ohella toinen pääravinteista, joiden pitoisuudet määräävät vesistön rehevyystason. Suuret ravinnemäärät näkyvät mm. veden samentumisena ja leväkukintoina. Kuten fosforinkin kohdalla, mitattiin korkeimmat typpipitoisuudet Perämerellä Kokkolan edustalla. Poikkeuksellisen korkeat typpipitoisuudet maalis-huhtikuussa selittyvät niin ikään alhaisella meriveden pinnankorkeudella. Etelään päin mentäessä typpipitoisuudet laskivat, kuten yleensä. Kokkolan edustaa lukuun ottamatta havaintopaikkojen typpipitoisuudet edustivat ajankohdalle tyypillisiä arvoja. 18 16 Kok./Tot. N µg/l 14 12 1 8 6 4 2 Kokkola/ Karleby Maksamaa/ Maxmo Revöfj Bergö 11.2.213 19.2.213 18.3.213 17.4.213 29.4.213 7.5.213 14.5.213 28.5.213 Typpipitoisuus rannikkovesissä alkuvuonna 213. 2. Järvet Järvien tilaa kuvataan Isojoen Kangasjärven, Kuortaneenjärven, Lappajärven ja Lestijärven veden laadun avulla. Järvet edustavat erilaisia järvityyppejä: Kangasjärvi on pieni kangasmaiden kirkasvetinen järvi, Kuortaneenjärvi runsashumuksinen (syvä) järvi, Lappajärvi suuri humusjärvi ja Lestijärvi suurehko matala humusjärvi. Valumaalueen koko ja maaperä sekä järven koko ja syvyys vaikuttavat siihen, minkälainen on kunkin järven veden laatu, kasvillisuus ja eliöstö luonnontilassa. Kangasjärveltä ei maaliskuun loppuun mennessä ollut näytteitä. Fosfori Fosfori on typen ohella toinen pääravinteista, joiden pitoisuudet määräävät vesistön rehevyystason. Suuret ravinnemäärät näkyvät mm. runsaana vesikasvillisuutena, veden samentumisena ja leväkukintoina. Myös Lappajärven talven ja kevään pitoisuudet olivat melko korkeat. Vähiten fosforia oli Lestijärvessä ja Kangasjärvessä. Kuortaneenjärven ja Kangasjärven fosforipitoisuudet olivat vuodenaikaan nähden keskimääräisellä tasolla. Sen sijaan Lestijärven ja varsinkin Lappajärven pitoisuudet olivat keskimääräistä korkeammat. Lappajärven pitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeat ajankohtaan nähden. Lappajärvessä ja Lestijärvessä vesi vaihtuu hitaasti ja korkeat pitoisuudet selittyvätkin pitkälti viime vuoden runsailla sateilla, jotka huuhtoivat valuma-alueelta runsaasti fosforia järviin. 3
6 5 Kok/Tot. P µg/l 4 3 2 1 18.3.213 26.3.213 2.4.213 15.5.213 Kangasjärvi Kuortaneen järvi Lappajärvi Lestijärvi Fosforipitoisuus järvissä alkuvuonna 213. Typpi Typpi on fosforin ohella toinen pääravinteista, joiden pitoisuudet määräävät vesistön rehevyystason. Suuret ravinnemäärät näkyvät mm. veden samentumisena ja leväkukintoina. Korkeimmat pitoisuudet olivat rehevässä ja melko runsaasti kuormitetussa Kuortaneenjärvessä. Lappajärven ja Lestijärven pitoisuudet olivat selvästi alempia ja kaikkein alhaisimpia pitoisuudet olivat Kangasjärvessä. Toisin kuin fosforilla, typen kohdalla pitoisuudet eivät juuri poikenneet ajankohdan keskimääräisistä arvoista. 12 1 Kok/Tot. N µg/l 8 6 4 2 18.3.213 26.3.213 2.4.213 15.5.213 Kangasjärvi Kuortaneen järvi Lappajärvi Lestijärvi Typpipitoisuus järvissä alkuvuonna 213. Happi Happi on myös vesieliöille välttämätöntä. Happi esiintyy vedessä liuenneessa muodossa ja se liukenee veteen sitä paremmin, mitä kylmempää vesi on. Talven aikana jääkansi estää hapen liukenemisen veteen. Kuollut or- 4
gaanien aines kuluttaa hajotessaan happea, minkä vuoksi kuormitetuissa järvissä happipitoisuus laskee ja toisinaan happi voi loppua kokonaan aiheuttaen esimerkiksi kalakuolemia. Syvänteiden lopputalven happipitoisuus oli varsin heikko sekä Kuortaneenjärvellä että Lappajärvellä. Kummankin järven syvänteet ovat melko pienialaisia, minkä vuoksi happi kuluu näistä nopeasti vähiin. Järvien rehevyys pahentaa tilannetta, sillä se lisää pohjalle kertyvän happea kuluttavan aineksen määrää. Veden laadultaan paremmassa Lestijärvessä pohjanläheinen happitilanne olikin selvästi parempi. Sen sijaan Kangasjärven tilanne oli yllättävän heikko, mikä johtuu järven pohjanläheisen veden suhteellisen korkeasta lämpötilasta. Happitilanne syvänteissä oli ajankohdalle varsin tyypillinen. 12 1 8 O2 mg/l 6 4 2 18.3.213 26.3.213 2.4.213 15.5.213 Kangasjärvi Kuortaneen järvi Lappajärvi Lestijärvi Happipitoisuus järvissä alkuvuonna 213. Väri Suomen järvet ovat tyypillisesti usein melko ruskeavetisiä. Ruskea väri on peräisin pääasiassa soiden ja metsien humuksesta. Myös rehevöityminen aiheuttama sameus lisää veden väriä. Kirkasvetiset järvet ovat tyypillisesti joko isoja tai pohjavesivaikutteisia sijaiten esimerkiksi harjujen yhteydessä. Veden värillä on suuri merkitys järvien lämpö- ja happitalouden sekä ekologian kannalta. Tumminta vesi oli alkuvuonna runsashumuksisessa Kuortaneenjärvessä. Lappajärven ja Lestijärven väriarvot olivat samaa luokkaa ja kirkkainta vesi oli pohjavesivaikutteisessa Kangasjärvessä. Kuortaneenjärven väriarvot olivat ajankohtaan nähden keskimääräisiä, joskin korkeahkoja. Sen sijaan kaikkien muiden järvien, myös Kangasjärven, väriarvot olivat selvästi tavanomaista korkeampia. Luonnossa tämä näkyy selvästi tummempana värinä ja alentuneena näkösyvyytenä. Selitys kohonneisiin arvoihin on viime vuoden runsaissa sateissa, jotka ovat huuhtoneet runsaasti humusaineita järviin. 5
25 2 väri 15 1 18.3.213 26.3.213 5 2.4.213 15.5.213 Kangasjärvi Kuortaneen järvi Lappajärvi Lestijärvi Veden väri järvissä alkuvuonna 213. 4. Joet Alueemme jokien tilaa kuvataan suurten mereen laskevien jokien avulla, joista tässä on huomioitu etelästä pohjoiseen Lapväärtin-Isojoki, Kyrönjoki, Lapuanjoki, Perhonjoki ja Lestijoki. Kaikkia näitä joki luonnehtivat alajuoksulla ja jokivarressa peltolakeudet, yläjuoksulla metsät ja suot. Paikat kuvaavat vedenlaatua jokien alajuoksulla, pl. Lestijoki, joka tässä edustaa yläjuoksun suhteellisen luonnontilaista osuutta. Virtaama Pohjanmaan jokien valuma-alueilla on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta hyvin vähän järviä ja toisaalta valuma-alueen suot ja pellot ovat tehokkaasti ojitettuja ja peruskuivatettuja. Tämän vuoksi virtaaman vaihtelut ovat suuria ja nopeita. Virtaamalla on suuri merkitys jokien vedenlaatuun: tulvien aikana huuhtoutuminen on voimakasta, vesi on sameaa, ravinteikasta ja jokien alajuoksuilla tyypillisesti hapanta. Alivirtaamatilanteessa taas korostuu jätevesien vaikutus mm. happiongelmina ja hygieenisinä haittoina. Tammikuun alussa Kyrönjoen virtaama kävi yli 5 m 3 /s, mutta laski kuun lopussa alle 2 m 3 /s:n. Talvella ei juuri suojasäitä esiintynyt ja niinpä virtaama pysytteli reilun 1 m 3 /s tuntumassa aina huhtikuun puoliväliin saakka, jolloin alkoi kevättulva. Tulvan aikana virtaama nousi suurimmillaan yli 4 m 3 /s:n. Tulvahuippu saavutettiin huhtikuun loppupuolella, jonka jälkeen virtaamat kääntyivät laskuun. Toukokuun alussa virtaama oli vielä yli 15 m 3 /s, mutta laski kuun loppuun mennessä reiluun 1 m 3 /s:n. 45 4 35 3 25 2 15 1 5 1.1.213 8.1.213 15.1.213 22.1.213 29.1.213 5.2.213 12.2.213 19.2.213 26.2.213 5.3.213 12.3.213 19.3.213 26.3.213 2.4.213 9.4.213 16.4.213 23.4.213 3.4.213 7.5.213 14.5.213 21.5.213 28.5.213 Virtaama (m 3 /s) Kyrönjoen alajuoksulla Skatilassa. 6
Fosfori Fosfori on typen ohella toinen pääravinteista, joiden pitoisuudet määräävät vesistön rehevyystason. Joissa ravinnepitoisuuksien, merkitys tilaa määräävänä tekijänä on pienempi, kuin järvissä tai merellä, koska veden sameus ja kova virtaus estää kasviplanktonin ja kasvillisuuden biologista tuotantoa. Jokien kuljettamat ravinteet rehevöittävät kuitenkin myös alapuolisia vesistöjä, jokisuita ja Itämerta. Lestijoen yläjuoksun fosforipitoisuudet olivat koko alkuvuoden alhaisia. Lapuanjoen ja Kyrönjoen pitoisuudet olivat talvella melko lähellä toisiaan n. 6-8 µg/l. Perhonjoen fosforipitoisuudet olivat 6 µg/l tuntumassa ja Lapväärtinjoen 4-5 µg/l. Tulvien aikana fosforipitoisuudet kasvoivat kaikissa joissa Lestijokea lukuun ottamatta. Lapväärtinjoella ja Kyrönjoella mitattiin todella korkeita fosforipitoisuuksia tulvahuippujen aikana. Tulvahuippujen aikana fosforin ainevirtaama olikin luultavasti suurempi kuin joidenkin vuosien koko vuoden ainevirtaama. Lapuanjoella ja Perhonjoella tulvahuippujen aikaiset fosforipitoisuudet jäivät jonkin verran alemmiksi. Tulvien jälkeen toukokuussa fosforipitoisuudet palasivat talvisiin lukemiin tai jopa näiden alapuolelle. 35 7.1.213 3 14.1.213 kok./tot. P ug/l 25 2 15 1 5 Perhonj/ Perho å Lapuanj/ Lappo å Kyrönj/ Kyrö elv Lestij ylä/övre Lapväärtinj/L appfjärds å 5.3.213 2.4.213 1.4.213 17.4.213 22.4.213 25.4.213 2.5.213 6.5.213 13.5.213 Fosforipitoisuus joissa alkuvuonna 213. Typpi Typpi on fosforin ohella toinen pääravinteista, joiden pitoisuudet määräävät vesistön rehevyystason. Joissa ravinnepitoisuuden merkitys tilaa määräävänä tekijänä on pienempi kuin järvissä tai merellä, koska veden sameus ja kova virtaus estää kasviplanktonin ja kasvillisuuden biologista tuotantoa. Jokien kuljettamat ravinteet rehevöittävät kuitenkin myös alapuolisia vesistöjä, jokisuita ja Itämerta. Lestijoen yläjuoksun typpipitoisuudet pysyttelivät koko alkuvuoden melko alhaisina. Lapväärtinjoen typpipitoisuudet olivat myös suhteellisen alhaisia. Muiden jokien pitoisuudet olivat selvästi suurempia, korkeimmat typpipitoisuudet olivat Kyrönjoessa loppukeväällä. Kohonneet typpipitoisuudet heijastavat ravinnekuormitusta. Jokien typpipitoisuudet eivät ole niin suoraan tulviin yhdistettäviä, kuin fosforipitoisuudet. Fosfori on pääosin kiintoainekseen sitoutunutta, kun taas typpi on suurelta osin liukoisessa muodossa ja päätyy vesistöihin esim. salaojien kautta. 7
3 7.1.213 25 14.1.213 kok/tot. N ug/l 2 15 1 5 Perhonj/ Perho å Lapuanj/ Lappo å Kyrönj/ Kyrö elv Lestij ylä/övre Lapväärtinj/La ppfjärds å 5.3.213 2.4.213 1.4.213 17.4.213 22.4.213 25.4.213 2.5.213 6.5.213 13.5.213 Typpipitoisuus joissa alkuvuonna 213. Kiintoaine Kiintoaineella tarkoitetaan jokiveden mukana kulkeutuvaa kiinteää ainesta, joka voi olla sekä orgaanista eli eloperäistä ainesta että toisaalta elotonta mineraaliainesta. Kiintoaineen kulkeutuminen jokiverkostossa on osa luonnollista geologista kiertokulkua, mutta korkeat pitoisuudet kertovat yleensä eroosiosta, kuormituksesta ja valumaalueen voimakkaasta maankäytöstä. Järvialtaat vähentävät kiintoaineen määrää selvästi, sillä kiintoaine laskeutuu järvien pohjalle virtauksen hidastuessa. Kaikkien jokien kiintoainepitoisuudet pysyttelivät talvella melko alhaisina. Alhaisimmat kiintoainepitoisuudet mitattiin Lestijoessa, jonka pitoisuuksia yläpuolinen Lestijärvi tehokkaasti laskee. Kevättulvan aikana kiintoainepitoisuus nousi kaikissa joissa, mutta erityisen selvästi Lapväärtinjoessa ja Kyrönjoessa. Näissä joissa pitoisuudet tulvahuippujen aikana olivat erittäin korkeita, mikä kertoo voimakkaasta huuhtoutumisesta ja kuormituksesta. Tulvien aikana kulkeutuva kiintoaine leviää ja sedimentoituu laajoille alueille jokien tulva-alueille, jokisuistoihin ja suistojen edustan rannikolle. Kiintoaine/Fast substans mg/l 2 18 16 14 12 1 8 6 4 2 Perhonj/ Perho å Lapuanj/ Lappo å Kyrönj/ Kyrö elv Lestij ylä/övre Lapväärtinj/L appfjärds å 7.1.213 14.1.213 5.3.213 2.4.213 1.4.213 17.4.213 22.4.213 25.4.213 2.5.213 6.5.213 13.5.213 Kiintoainepitoisuus joissa alkuvuonna 213. 8
Happamuus Happamuus on Pohjanmaan vesien pahin vedenlaatuongelma. Humusvedet ovat luontaisesti lievästi happamia (ph 5,5-6,5). Suurin syy happamuuteen löytyy kuitenkin jokien alajuoksujen runsaasti rikkiä sisältävissä maissa. Näiden ns. sulfaattimaiden kuivatus esimerkiksi peltoviljelyyn vapauttaa huomattavat määrät happamia yhdisteitä ja haitallisia metalleja, jotka heikentävät selvästi jokien ja jokisuistojen vedenlaatua ja ekologista tilaa. Happamoittavien yhdisteiden huuhtoutuminen keskittyy tulvakausiin. Talvella jokien ph pysytteli 6-6,5 lukemissa. Kevättulvan aikana ph-arvot laskivat Lapuanjoella ja Kyrönjoella jonkin verran ja Perhonjoella hiukan. Alimmat ph-arvot mitattiin, kuten yleensä, toukokuussa tulvan ollessa laskussa. Lapväärtinjoella ph vaihteli ollen välillä varsin korkea yli 7,, mutta välillä laskien alle 6,:n. Toukokuun loppua kohden happamuustilane mttui parempaan suuntaan. Kaikkien jokien osalta keväinen happamuus jäi selvästikin tavanomaista lievemmäksi. Itse asiassa keväiset ph-minimiarvot suurilla joilla olivat koko 2-lvun korkeimpia. Syynä tähän on pitkän sateisen jakson korkealla pitämä pohjavesi. Kun pohjavesi pysyy korkealla, ei maaperän happamuuden synnylle välttämätöntä maankuivamista juurikaan esiinny. Tämän vuoksi myös happamien yhdisteiden huuhtoutuminen jäi keskimääräistä kevättä pienemmäksi. ph 8 7,5 7 6,5 6 5,5 5 4,5 4 Perhonj/ Perho å Lapuanj/ Lappo å Kyrönj/ Kyrö elv Lestij ylä/övre Lapväärtinj/La ppfjärds å 7.1.213 14.1.213 5.3.213 2.4.213 1.4.213 17.4.213 22.4.213 25.4.213 2.5.213 6.5.213 13.5.213 Happamuus joissa alkuvuonna 213. Lisätietoja Oiva: http://wwwp2.ymparisto.fi/scripts/oiva.asp Pintavesien laatuluokitus: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=15757&lan=fi Pintavesien ekologinen tila: http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=22757&lan=fi 9
. NÄKYMIÄ ALKUVUOSI 213 YMPÄRISTÖN TILA ALKUVUONNA 213 Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 29.7.213 Luontoympäristöyksikkö Taitto:Åsa Teir-Bäckström Kuvat:Anssi Teppo www.ely-keskus.fi/julkaisut www.doria.fi/ely-keskus