HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA

Transkriptio

1 HAMINA-KOTKA-PYHTÄÄ MERIALUEEN LAHTIEN VEDEN TILA Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 Erkki Jaala ISSN

2 TIIVISTELMÄ Hamina-Kotka-Pyhtää merialueella veden laatua tarkkaillaan säännöllisesti. Veden laadun tarkkailu alueella on erityisen tärkeää veteen tulevan runsaan kuormituksen vuoksi. Tutkimusaluetta kuormittavat mm. Haminan merialueella teollisuus, asutus ja Summanjoki sekä Vehkajoki ja Kotkan merialueella Kymijoki ja Kotkan alueen pistekuormitus (Mankki 22). Tässä tutkimuksessa käytetty Hamina-Kotka-Pyhtää merialueen veden tilaa käsittelevä aineisto on kerätty vuosien aikana. Tämä raportti käsittelee veden tilan muutoksia ennen kaikkea happitilannetta, ravinteiden (fosfori ja typpi) ja klorofyllin määrää tarkkailemalla. Tarkastelussa seurataan vedenlaatua ja vedenlaadussa tapahtuneita muutoksia merialueen lahtien alueella ja intensiiviasemilla. Tarkastelussa on eroteltu toisistaan n ja talven sekä päällysveden ja alusveden vedenlaatutiedot. Tarkastelussa olevat vedenlaaduntarkkailupisteet ovat jokivesien vaikutuksen alaisia. Tämän vuoksi esim. ravinteiden määrät vaihtelevat tarkkailupisteillä erittäin paljon vuosien välillä. Haminan- Summan alueella vedenlaatu on ollut vuosien välisenä aikana tarkasteltavista alueista heikointa. Alueella ei ole kuitenkaan tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana selvää muutosta vieläkin huonompaan suuntaan vaan vedenlaatu lahtien alueella on pysynyt tasaisen huonona. Tutkimusalueella on selviä muutoksia tarkasteltavan ajanjakson aikana havaittavissa mm. Kotkan ja Pyhtään merialueen lahtien vedenlaadussa. Kesäisin Kotkan ja Pyhtään lahtien alusveden happipitoisuus on ollut melko ja heikko ja menossa edelleen heikompaan suuntaan. Pyhtään alueella on havaittavissa sama ilmiö alusveden osalta myös sin, tosin hieman lievempänä. Summalahden päällysvesi on kaikkien fosforipitoisinta ja vuosien väliset vaihtelut ovat todella suuria. Kesäisin alusvedessä on eniten fosforia Pyhtään- ja Kotkan merialueen lahdissa. Pyhtään alueen lahdissa alusveden fosforipitoisuus on suuri ja vaihtelee vuosien välillä paljon. Kotkan merialueen lahdissa on havaittavissa alusveden fosforipitoisuuden kasvu vuosien välisenä aikana. Talvisin typpipitoisuus on Summanlahdella päällysvedessä erittäin korkea. Myös Haminanlahdella typpipitoisuus on huomattavan korkea päällysvedessä nimenomaan sin. Päällysveden ja alusveden typpipitoisuus on isin nousussa kaikilla tässä raportissa tarkasteltavilla alueilla lukuun ottamatta intensiiviasemia, joilla vedenlaatu on typpipitoisuuden osalta pysytellyt tasaisempana. Kesäisin alusvedessä on eniten typpeä Pyhtään merialueen lahdissa. Klorofylli-a- pitoisuudet ovat korkeimmat Haminanlahdella ja Summanlahdella. Haminanlahdella veden klofofyllipitoisuus on hieman kasvanut ja Summanlahdella

3 puolestaan hieman laskenut vuosien välisenä aikana. Selvin klorofyllipitoisuuden nousu on kuitenkin tapahtunut Kotkan merialueen lahdissa. Myös Pyhtään merialueen lahdissa klorofyllipitoisuudet ovat kasvaneet tarkasteltavan ajanjakson aikana. Kotkan- ja Pyhtään merialueiden lahtien heikko happitilanne isin aiheuttaa ravinteiden liukenemista pohjan sedimentistä. Tämä puolestaan on edullista leväkasvustoille ja kasveille. Klorofyllipitoisuuden kasvu mm. Kotkan ja Pyhtään merialueella on mahdollisesti seurausta juuri edellä mainitusta sisäisestä kuormituksesta.

4 SISÄLLYS Tiivistelmä 1 Johdanto 1 2 Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Vedenlaatumuuttujat Menetelmät 3 3 Tulokset Happi Hamina-Summan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Kotkan merialueen lahtien vedenladuntarkkailupisteet Pyhtään merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Intensiiviasemat Yhteistarkastelu Fosfori Hamin-Summan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Kotkan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Pyhtään merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Intensiiviasemat Yhteistarkastelu Typpi Hamina-Summan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Kotkan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Pyhtään merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Intensiiviasemat Yhteistarkastelu Klorofylli Haminan merialueen vedenlaaduntarkkailupisteet Summan merialueen vedenlaaduntarkkailupisteet Kotkan merialueen vedenlaaduntarkkailupisteet Pyhtään merialueen vedenlaaduntarkkailupisteet Yhteistarkastelu 77 4 Tulosten tarkastelu Aineisto Hamina-Summan merialue Kotkan merialue Pyhtään merialue Intensiiviasemat Koko tutkimusalueen yhteistarkastelu 84 Viitteet 85

5 1 JOHDANTO Itäisen Suomenlahden merialueen keskeisimpiä kuormittajia ovat Kymijoen sekä Kotka- Hamina seudun yhdyskunta- ja teollisuusjätevedet. Itäinen Suomenlahti on Itämeren kuormitetuimpia ja näin ollen myös rehevöityneimpiä alueita (Aura ym. 21). Rehevöitymiskehitystä voidaan arvioida seuraamalla veden laadussa tapahtuvia muutoksia pitkällä aikavälillä. Veden laadun muutoksia ilmentäviä mittareita ovat esim. ravinteet (fosfori ja typpi), klorofylli ja happipitoisuus. Kymijoen vesi ja ympäristö tarkkailee veden laatua ja jätevesikuormituksen vaikutuksia Haminan merialueella. Tarkkailussa selvitetään merialueen pistemäisen kuormituksen vaikutuksia veden laatuun. Tarkkailu on osana Kymijoen ja sen edustan merialueen yhteistarkkailua (Mankki 22a). Tässä raportissa tutkitaan vedenlaatua ja siinä tapahtuneita muutoksia nimenomaan Haminan, Summan, Kotkan ja Pyhtään merialueiden lahtien osalta. Lahdet ovat voimakkaasti jokivesien vaikutuksen alaisia. Vedenlaadussa on lahtien osalta suuria eroavuuksia verrattuna kauempana rannikolta oleviin vesialueisiin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

6 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 TUTKIMUSALUE Tutkimusalue (kuva 1) käsittää Haminan, Summan, Kotkan ja Pyhtään merialueiden lahtien näytepisteet sekä Haminan ja Kotkan edustan intensiiviasemat. Haminan merialueelta lahtia koskevassa tarkastelussa ovat Haminanlahden vedenlaaduntarkkailupisteet 236 ja 231 sekä Hillonniemen vedenlaaduntarkkailupiste 23. Summan merialueelta tarkastelussa ovat Summanlahden vedenlaaduntarkkailupisteet 25 ja 198 ja Kotkan merialueelta Hallanväylän piste 152, Hallan piste 139 sekä Hovinsaaren vedenlaaduntarkkailupiste 14. Pyhtään merialueelta tarkastelussa ovat Siltakylänlahden piste 84, Purolanlahden piste 46 sekä Ahvenkoskenlahden tarkkailupisteet 32 ja KYVY-9. Siltakylänlahden tarkkailupisteeltä on matalan veden johdosta ainoastaan päällysvettä koskevia analyysejä. Tarkastelussa olevat intensiiviasemat sijaitsevat Haminan edustalla (pisteet 212 ja 218) ja Kotkan edustalla (pisteet 123 ja 128). Klorofyllin kohdalla on käytetty vertailussa myös muutamaa kauempana rannasta olevaa näytepistettä. Mittauksia alueen näytepisteiden veden laadusta on tehty vuosien välisenä aikana sekä talvella että llä. Hamina Pyhtää Kotka Summa Kuva 1. Hamina- Kotka- Pyhtää merialue. 2.2 VEDENLAATUMUUTTUJAT Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vesinäytteistä määritettyjä kokonaisfosfori-, kokonaistyppi-, happi- ja klorofylli-a pitoisuuksia. Veden laatua on arvioitu em. muuttujien perusteella vuosi-, vuodenaika-, alue- ja syvyysvyöhykekohtaisesti. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

7 Syvyysvyöhykekohtaisessa tarkastelussa seurataan päällysveden (1 m) ja alusveden tilaa. Alusvedeksi on tässä tutkimuksessa laskettu kunkin tarkkailupisteen pohjan läheisyyden vesikerros edellyttäen, että tarkkailupisteen kohdalla on vettä yli 2 m. Vedenlaatua kuvaavia muuttujia tarkastellaan sekä vedenlaatutarkkailupisteittäin että aluekohtaisina kokonaisuuksina. Veden klorofyllipitoisuutta tarkkaillaan merialueen lahtien lisäksi koko tutkimusalueelta. Klorofyllitarkastelussa intensiiviasemat on laskettu kuuluviksi siihen merialueeseen, jolla ne sijaitsevat. 2.3 MENETELMÄT Aineistoa kuvaavat keskeiset tunnusluvut, keskiarvo, keskihajonta, minimi, maksimi ja otoskoko laskettiin kaikista tässä tutkimuksessa käytettävistä veden laadun muuttujista. Aineiston käsittely aloitettiin poistamalla jokaisesta muuttujasta ulkopuoliset havainnot. Vuosien ja alueiden välisten erojen tilastollisen merkitsevyyden osoittamiseksi käytettiin varianssianalyysiä (1-ANOVA) (Ranta 1991). Tutkimusaineisto normalisoitiin tarvittaessa log-muunnoksella. Ryhmien välisessä parittaisessa vertailussa käytettiin Tukey HSD testiä. Raportin aikasarjakuvissa vuotuisten keskiarvotulosten perusteella on esitetty myös lineaarinen trendiviiva. Vedenlaatumuuttujien (happi, fosfori, typpi ja klorofylli-a) alueellista jakautumista kuvattiin spatiaalisen interpoloinnin avulla. Menetelmällä on mahdollista estimoida luotettavasti jatkuvien muuttujien arvojen muutoksia mittauspisteiden välillä. Ennen interpoloinnin suorittamista tarkasteltaville muuttujille laskettiin semivariogrammit, joiden avulla arvioitiin näytepisteiden spatiaalinen autokorrelaatio. Semivariogrammien tunnuslukujen perusteella tarkasteltavien muuttujien alueellisen riippuvuuden oletettiin olevan anisotrooppista. Anisotrooppisessa tilanteessa arvojen muutosnopeus riippuu tarkastelusuunnasta. Fosforin, typen ja klorofylli-a:n semivariogrammin pistekuvioon paras sovite saatiin gaussian mallilla. Interpoloinnissa käytettiin kriging menetelmää (Rivoirard 2). Kuvatuille muuttujille vakioitiin suurin ja pienin mahdollinen arvo jolloin kuvien värisävyt ovat helposti vertailtavissa vuosien välisiä eroja havainnoitaessa. Hapen pienimpänä mahdollisena kyllästysasteena käytettiin % ja suurimpana 1 %. Fosforin minimiarvo oli 1 µg/l ja maksimiarvo 1 µg/l. Typen minimi oli 2 µg/l ja maksimi 9 µg/l. Klorofylli-apitoisuuden pienimpänä mahdollisena arvona käytettiin arvoa 1 µg/l ja suurimpana mahdollisena arvona 25 µg/l. Intervalli happikuvissa oli 1, fosforikuvissa 1, typpikuvissa 1 ja klorofyllikuvissa 2. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 3

8 3 TULOKSET 3.1 HAPPI Hamina- Summan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Päällysvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 236 Haminanlahden tarkkailupisteen 236 päällysveden happitilanne on sin huomattavasti n happitilannetta heikompi (kuva 2). Hapen kyllästysaste koko tarkkailujakson aikana on ollut sin alle 8 %. Päällysveden hapekkuuden trendi on laskeva. Tarkkailujakson kahtena viimeisenä vuotena tilanne on ollut erityisen heikko ja esim. vuonna 23 hapen kyllästysaste päällysvedessä oli ainoastaan 48 %. Kesäisin hapen kyllästysaste on 199-luvun loppupuolelle saakka ollut n. 1 %. Vuodesta 2 eteenpäin kyllästysaste on ollut alle 1 % ja trendi on hieman laskeva. Eniten happea päällysvedessä oli vuonna 1997, jolloin kyllästysprosentti oli Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 2. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 231 Haminanlahden asemalla 231 happitilanne on sin huomattavasti ä heikompi (kuva 3). Talvisin hapen kyllästysaste on vaihdellut välillä %. Heikoimmillaan happitilanne on tarkkailupisteen päällysvedessä ollut vuosina 22 ja 23. Kesäisin happea on ollut pintavedessä huomattavasti talvea enemmin. Ainoastaan vuosina 1998 ja 22 veden hapen kyllästysaste oli alle 1 %. Vuosina 21 ja 23 pintavedessä ilmeni huomattavaa ylikyllästystä, kun kyllästysaste oli n. 12 %. Veden hapen ylikyllästys voi aiheuta runsaasta yhteytyksestä alueen päällysvedessä. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

9 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 3. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 23 Hillonniemen tarkkailupisteellä päällysveden happipitoisuuden trendi on myös sin laskeva (kuva 4). Tarkasteltavan ajanjakson veden keskimääräinen hapen kyllästysaste on 79 %. Vähiten happea päällysvedessä oli vuonna 23 kyllästysasteen ollessa ainoastaan 52 %. Kesäisin alueen happitilanteessa ei ole havaittavissa muutosta. Hapen kyllästysaste on keskimäärin 1 %. Vuonna 1997 pintavedessä oli huomattavaa ylikyllästystä. 14 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 4. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 25 Summanlahden asemalla 25 on päällysveden happitilanteessa havaittavissa sama suuntaus kuin Haminanlahden tarkkailuasemillakin. Talven happitilanne on mennyt Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 5

10 tarkkailujakson aikana huonompaan suuntaan (kuva 5). Heikoin happitilanne päällysvedessä asemalla 25 oli vuonna 23, jolloin hapen kyllästysaste oli ainoastaan 51 %. Kesäisin happea on ollut vedessä talvea enemmän. Myös n trendi hapen osalta on hieman laskeva. Haminanlahden tarkkailupisteiden tapaan myös summanlahden tarkkailupisteellä ilmeni huomattavaa hapen ylikyllästystä vuonna Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 5. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 198 Haminanlahden tarkkailupisteellä 198 päällysveden hapen keskimääräinen kyllästysaste on tarkkailujakson aikana ollut n. 85 % (kuva 6). Alimmillaan kyllästysaste oli vuonna 21. Vuonna 2 happitilanne oli talvella n tilannetta parempi. Kesäisin keskimääräinen päällysveden hapen kyllästysaste on ollut n. 1 %. Myös asemalla 198 oli havaittavissa vuonna 1997 selvä hapen ylikyllästys päällysvedessä. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 6. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

11 Alusvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 236 Haminanlahden tarkkailupisteellä 236 veden syvyys on hieman yli neljä metriä. Pohjan läheisyydessä happea on ollut jopa hieman enemmän kuin päällysvedessä (kuva 7). Alusveden hapen kyllästysaste on viimeisen kymmenen vuoden aikana vaihdellut välillä %. Tarkasteltavan ajanjakson keskimääräinen kyllästysaste on n. 8 %. Kesäisin pohjan läheisyydessä, kolmen metrin syvyydessä, on ollut monena vuotena hapen ylikyllästystä nimenomaan 2-luvulla. Happitilanne on tarkasteltavan ajanjakson viimeisinä vuosina ollut pohjan läheisyydessä parempi kuin päällysvedessä. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 7. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 231 Tarkkailupisteen alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste on n. 8 % (kuva 8). Tilanne on parempi kuin päällysvedessä. Vuonna 22 alusveden hapen kyllästysaste oli ainoastaan 62 %. Vuosina 1997,2 ja 21 happea oli vedessä enemmän talvella kuin llä. Vuonna 21 eroa oli jopa 2 %. Happipitoisuuden trendi on hieman laskeva. Kesäisin alusvesi sisältää vähemmän happea kuin päällysvesi. Ero n ja talven keskimääräisissä happipitoisuuksissa on pienempi alusvedessä kuin päällysvedessä. Kesän keskimääräinen hapen kyllästysaste vuosien välisenä aikana on n. 9 %. Eniten happea alusvedessä oli vuonna 23, jolloin kyllästysprosentti oli yli 1. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 7

12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 8. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 23 Hillonniemen tarkkailupisteellä alusveden happipitoisuuden trendi on laskeva (kuva 9). Tähän vaikuttavat ennen kaikkea 2-luvun alhaiset happipitoisuudet. Vuonna 23 alusveden hapen kyllästysaste oli ainoastaan 56 %. Vuonna 1997 vastaava aste oli 93 % ja happea oli vedessä talvella huomattavasti enemmän kuin saman vuoden llä. Kesäisin hapen kyllästysaste on pysytellyt koko tarkasteltavana olevan ajanjakson lähes samana keskimääräisen kyllästysasteen ollessa 86 %. Erittäin runsaasti happea alusvedessä oli vuonna 23, jolloin kyllästysaste oli yli 1 %. 1 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 9. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 25 Summanlahden tarkkailupisteellä keskimääräinen hapen kyllästysaste alusvedessä on tarkasteltavan jakson aikana ollut n. 8 % (kuva 1). Vuonna 23 alusveden happitilanne oli huomattavasti päällysveden tilannetta parempi. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

13 Kesäisin alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste tarkasteltavan ajanjakson aikana on ollut n. 9 %. Ainoastaan vuosina 1995 ja 1997 kyllästysaste oli yli 1 %. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 1. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 198 Tarkkailupisteellä 198 on myös havaittavissa talven happipitoisuuksissa lievästi laskeva trendi (kuva 11). Alusvedessä happitilanne on monena vuotena ollut parempi talvella kuin llä. Tarkkailujakson en keskimääräinen hapen kyllästysaste on 85 %. Vähiten happea alusvedessä oli vuonna 23, jolloin kyllästysaste oli 73 %. Kesäisin keskimääräinen kyllästysaste tarkkailujakson aikana on n. 8 % eli alhaisempi kuin sin. Vuosina 1997 ja 23 alusveden kyllästysaste oli ainoastaan hieman yli 6 %. Myös isin on havaittavissa lievästi laskeva trendi. 1 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 11. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä 198. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 9

14 3.1.2 Kotkan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Päällysvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 152 Hallanväylän tarkkailupisteellä 152 ei päällysveden happipitoisuudessa ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien välisenä aikana (kuva 12). Päällysveden hapen kyllästysaste on sin ollut keskimäärin 85 %. Havaintoja on ainoastaan kuudelta vuodelta ja ne painottuvat 2-luvulle. Kesäisin hapen kyllästysaste pintavedessä on ollut keskimäärin 93 %. Vuosina 1997, 1998 ja 23 kyllästysaste oli yli 1 %. Heikoimmillaan happitilanne oli vuonna 1994 jolloin veden hapen kyllästysaste oli alle 8 %. Kesäisin happitilanne on ollut talvea parempi. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 12. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 139 Hallan tarkkailupisteen päällysvedessä oli talvella 2 selvästi keskimääräistä enemmän happea (kuva 13). Lukuun ottamatta vuoden 2 poikkeavaa havaintoa ei suurta muutosta päällysveden happipitoisuudessa ole havaittavissa. Hapen kyllästysaste on vaihdellut välillä %. Kesällä happea on ollut vedessä keskimäärin saman verran kuin talvellakin. Päällysveden hapen kyllästysaste on vaihdellut välillä %. Happitilanteessa ei ole ollut suuria heilahteluita vaan happitilanne on pysynyt vakaana. 1 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

15 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 13. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 14 Hovinsaaren tarkkailupisteellä ei ole talven happitilanteessa pintavedessä havaittavissa suuria muutoksia vuosien välisenä aikana (kuva 14). Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste on n. 9 %. Kesäisin tilanne on ollut talven kaltainen eli mitään muutoksia happitilanteessa ei ole havaittavissa. Pintaveden sisältämässä hapen määrässä ei ole n ja talven välillä suurta eroa. Kesäisin veden hapen kyllästysaste on n. 5 % suurempi kuin sin. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 14. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä 14. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 11

16 Alusvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 152 Hallanväylän tarkkailupisteen kohdalla vettä on hieman yli kolme metriä. Pohjan läheltä otettuja talven happitilannetta ilmentäviä näytteitä on ainoastaan neljältä vuodelta. Näiden neljän näytteen perusteella talven happitilanne on n tilannetta selvästi parempi (kuva 15). Talvisin alusveden hapen kyllästysaste on yli 8 %. Koko tarkkailujakson korkein happipitoisuus oli talvella vuonna Alusveden happipitoisuuden trendi alueella on hapettomampaan suuntaan. Happitilanne on monena vuotena ollut todella heikko ja vuonna 23 alusveden hapen kyllästysaste oli ainoastaan 26 %. Pohjan läheisyydessä vesi oli lähes hapetonta myös llä Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 15. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 139 Hallan tarkkailupisteen alueella alusvesi on sin ollut tasalaatuista. Hapen kyllästysaste on ollut lähes koko tarkastelujakson ajan yli 8 % (kuva 16). Ainoastaan vuosina 21 ja 23 kyllästysaste oli alle 8 %. Happitilanne on ollut huomattavasti parempi sin kuin isin. Kesien happitilanne on mennyt viimeisen kymmenen vuoden aikana heikompaan suuntaan. Alusveden hapen kyllästysaste on ollut 2-luvulla n. 6 %. Happipitoisuus on ollut llä selvästi heikompi kuin talvella. Vuonna 2 eroa alusveden hapen kyllästysasteessa n ja talven välillä oli jopa 35 % talven pitoisuuden eduksi. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

17 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 16. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 14 Hovinsaaren näytepisteen kohdalla vettä on hieman yli viisi metriä. Näytteitä tässä tutkimuksessa on ainoastaan vuosilta Talvisin keskimääräinen hapen kyllästysaste alueella tarkkailujakson aikana on ollut 82 % (kuva 17). Happitilanne on heilahdellut alueella vähän ja suuria muutoksia ei ole havaittavissa. Kesäisin happitilanne on alusvedessä ollut heikompi kuin sin. Kesäisin keskimääräinen hapen kyllästysaste on n. 1 % alhaisempi kuin sin. Myöskään isin happitilanne alueella ei ole suuresti heilahdellut tai muuttunut. Alusveden hapenvajaus alueella on isin n. 3 %. 1 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 17. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä 14. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 13

18 3.1.3 Pyhtään merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Päällysvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 84 Siltakylänlahden asemalla vettä on ainoastaan n. kaksi metriä. Talvisin veden hapen kyllästysaste on vaihdellut välillä % (kuva 18). Alhaisimmillaan happipitoisuus oli vuonna 1994 ja korkeimmillaan vuonna 2. Vuosina 22 ja 23 happipitoisuus on ollut tarkkailujakson keskimääräistä pitoisuutta alhaisempi. Talvisin happea on ollut vedessä vähemmän kuin isin. Kesäisin veden hapen kyllästysaste on vaihdellut välillä %. Keskimääräinen kyllästysaste on viimeisen kymmenen vuoden ajalta n. 1 %. Kesällä 1997 oli havaittavissa selvä hapen ylikyllästys. Huonoin happitilanne oli llä Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 18. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 46 Purolanlahden tarkkailupisteellä päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste on ollut n. 8 % tarkasteltavana olevan ajanjakson aikana (kuva 19). Happitilanne on talvella ollut huomattavasti heikompi kuin isin. Myöskään Purolanlahden aseman pintaveden happipitoisuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien välisenä aikana. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste on n. 1 % vuosien välisenä aikana. Myöskään n happitilanteessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Vuosien 2-23 välisenä aikana hapen kyllästysaste on ollut alle 1 % ja tästä johtuen happipitoisuutta kuvaava trendi on hieman laskeva. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

19 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 19. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste KYVY-9 Ahvenkoskenlahden näytepisteellä päällysveden hapen kyllästysaste on tarkasteltavana ajanjaksona vaihdellut välillä % (kuva 2). Heikoin happitilanne päällysvedessä oli vuonna Vuonna 2 happea oli päällysvedessä enemmän talvella kuin llä. Kesäisin pintaveden hapen kyllästysaste on ollut keskimäärin 1 %. Merkittäviä eroavuuksia vuosien välisessä happitilanteessa ei ole havaittavissa. Vuonna 1997 pintavedessä oli hapen ylikyllästystä. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 2. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä KYVY Vedenlaaduntarkkailupiste 32 Päällysveden happipitoisuuden trendikäyrä on laskeva Ahvenkoskenlahden tarkkailuasemalla 32 (kuva 21). Heikoimmillaan happitilanne oli vuonna 23 jolloin hapen kyllästysaste oli 67 %. Talven happitilanne on ollut muutamaa poikkeusta n happitilannetta heikompi. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 15

20 Kesällä 23 päällysvedessä oli lievää hapen ylikyllästystä. Vuosien välisenä aikana ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia happitilanteessa ja keskimääräinen hapen kyllästysaste alueella on ollut hieman alle 1 %. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 21. Päällysveden Pintaveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Alusvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 46 Purolanlahden tarkkailupisteellä alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste on ollut hieman yli 8 % vuosien välisenä aikana (kuva 22). Vuosien väliset keskimääräiset hapen kyllästysasteet ovat vaihdelleet välillä 7-9 %. Vuonna 1997 happitilanne oli huomattavasti parempi kuin saman vuoden llä. Kesäisin alueen alusvedessä on ollut heikko happitilanne. Happipitoisuudet ovat myös vaihdelleet huomattavasti vuosien välillä. Alhaisimmillaan alusveden happitilanne oli vuosina 1997 ja 23, jolloin veden hapen kyllästysaste oli alle 2 %. Happitilanne on kehittynyt viimeisinä vuosina heikompaan suuntaan. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 22. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

21 Vedenlaaduntarkkailupiste KYVY-9 Vuonna 23 hapen kyllästysaste oli ainoastaan n. 4 % (kuva 23). Happipitoisuudessa on ollut tarkasteltavan ajanjakson aikana suuria vaihteluita. Talvella 2 hapen kyllästysaste oli lähes 1 %. Talven happitilanne on ollut n vastaavaa huomattavasti parempi. Myös isin happitilanne on vaihdellut huomattavasti. Happitilanne alusvedessä on huono. Alusveden hapen kyllästysaste on useana vuotena ollut n. 4 %. Happitilanne on kehittynyt huonompaan suuntaan 2-luvulla. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 23. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä KYVY Vedenlaaduntarkkailupiste 32 Talven happitilanteessa on havaittavissa laskeva trendi. Heikoimmillaan happitilanne oli vuonna 23, jolloin alusveden hapen kyllästysaste oli 53 % (kuva 24). Paras happitilanne oli vuonna 1993, jolloin hapen kyllästysaste oli 86 %. Tarkkailujakson aikana hapen kyllästysaste vedessä on ollut n. 7 %. Kesäisin happitilanne on ennen kaikkea tarkastelujakson viimeisinä vuosina ollut huomattavasti talven happitilannetta parempi. Kesän happitilanne on vaihdellut huomattavasti ollen alhaisimmillaan vuosina 1996 ja 21. Keskimääräinen hapen kyllästysaste alusvedessä tarkkailujakson aikana on ollut n. 8 %. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 17

22 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 24. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Intensiiviasemat Päällysvesi Intensiiviasema 212 Haminan-Summan edustan Varvion näytepisteen 212 vedenlaatutietojen perusteella päällysveden happitilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia vuosien välillä aikana (kuva 25). Päällysveden happitilannetta tarkasteltaessa on havaittavissa lievä laskeva trendi vuotta 23 lähestyttäessä. Heikoin happitilanne oli talvella 1994, jolloin päällysveden hapen kyllästysaste oli ainoastaan 69 %. Kesäisin päällysveden hapen kyllästysaste on ollut koko tarkkailujakson ajan n. 1 %. Samankaltaista laskusuhdannetta kuin talvellakin on kuitenkin havaittavissa myös n pitoisuuksissa. Heikoimmillaan happitilanne oli llä Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 25. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina intensiiviasemalla Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

23 Intensiiviasema 218 Hillonniemen näyteasemalla 218 tilanne on päällysveden hapen osalta samanlainen kuin asemalla 212. Talven happitilanteessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Hapen kyllästysaste on vaihdellut välillä % (kuva 26). Heikoimmillaan happitilanne oli talvella 1994, kuten oli myös asemalla 212. Kesäisin vedenlaaduntarkkailuaseman 218 päällysveden happipitoisuudessa on samanlainen trendi kuin asemalla 212. Veden happipitoisuus on hieman laskenut 199- luvun alkupuolen pitoisuuksista. Suurin hapen ylikyllästys päällysvedessä oli llä Suuria vaihteluita päällysveden happipitoisuudessa ei ole ollut isin havaittavissa. 14 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 26. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina intensiiviasemalla Intensiiviasema 123 Kotkan edustan Lellerin vedenlaaduntarkkailuasemalla 123 päällysveden keskimääräinen happipitoisuus on laskenut 199-luvun alusta vuotta 23 lähestyttäessä (kuva 27). Vähiten happea päällysvedessä oli talvella 23. Happitilanne on ollut tarkastelujakson keskimääräistä pitoisuutta huonompi vuosina Kesäisin happipitoisuudessa on havaittavissa lievä laskeva trendi. Happipitoisuus on ollut 2-luvulla selvästi alhaisempi kuin 199-luvulla. Kesäisin vedessä on ollut, vuosia 1995 ja 2 lukuun ottamatta, enemmän happea kuin sin. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 19

24 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 27. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina intensiiviasemalla Intensiiviasema 128 Myös Varissaaren tarkkailuaseman 128 päällysveden happitilanne on sin mennyt heikompaan suuntaan vuotta 23 lähestyttäessä (kuva 28). Vuosina 22 ja 23 päällysveden hapen kyllästysaste oli hieman yli 8 %. Myös isin on havaittavissa lievästi heikkenevän happitilanteen suuntaus päällysvedessä. Hapekkainta vesi oli llä Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 28. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina intensiiviasemalla Alusvesi Intensiiviasema 212 Talvisin alusveden happipitoisuuden osalta on havaittavissa lievästi laskeva trendi (kuva 29). Vähiten happea alusvedessä oli talvella 1996, jolloin hapen kyllästysaste oli 68 %. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

25 Kesäisin alusveden happipitoisuus on sen vedenlaadun tapaan hieman laskenut vuotta 23 lähestyttäessä. Suuria vaihteluita vuotuisissa keskimääräisissä happipitoisuuksissa ei kuitenkaan ole vuosien välillä isin. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 29. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina intensiiviasemalla Intensiiviasema 218 Näyteaseman 212 tapaan asemalla 218 on alusvedessä havaittavissa lievästi laskeva trendi happipitoisuuden suhteen sin (kuva 3). Heikoin happitilanne oli talvella 1994, jolloin hapen kyllästysaste oli 71 %. Kolmena viimeisenä talvena hapen kyllästysaste on ollut alle 9 %. Kesäisin alusveden happitilanne on huonompi kuin talvella. Keskimääräinen hapen kyllästysaste on isin tarkkailupisteen kohdalla n. 76 %. Happipitoisuudessa on laskeva trendi. 12 Hapen kyllästyaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 3. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina intensiiviasemalla 218. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 21

26 Intensiiviasema 123 Alusvedessä heikkenevän happitilanteen trendi on sin päällysvettä selvempi. Huonoin happitilanne oli na 1996 ja 23, jolloin alusveden hapen vajaus oli 28 % (kuva 31). Alusvedessä on havaittavissa isin happitilanteen heikkeneminen ajan kuluessa. Alhaisimmillaan happipitoisuus alusvedessä oli vuosina 1996 ja 23, jolloin veden hapen kyllästysaste oli 76 %. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 31. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina intensiiviasemalla Intensiiviasema 128 Tarkkailuasemalla 128 on alusveden happitilanne ollut sin 2-luvulla heikompi kuin 199-luvun alkupuolella (kuva 32). Suurin hapen vajaus alusvedessä oli na 1996 ja 23. Aseman 128 kohdalla alusvesi on 2-luvulla ollut isin hieman hapettomampaa kuin 199-luvun alkupuolella vastaavana ajankohtana. Kesällä 1996 happitilanne oli heikoimmillaan. 12 Hapen kyllästysaste (%) Lin. () Lin. () Kuva 32. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste talvella ja llä vuosina intensiiviasemalla Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

27 3.1.5 Yhteistarkastelu Päällysvesi Päällysveden hapen kyllästysaste on ollut kaikissa tarkasteltavissa lahdissa alle 1 % sin (kuva 33). Päällysveden happitilanne on mennyt kaikilla alueilla hieman huonompaan suuntaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Heikoin tilanne hapen osalta on Haminanlahdella, jossa muutos huonompaan suuntaan on ollut viimeisinä vuosina kaikkein suurin. Talvella 23 Haminanlahden päällysveden hapen kyllästysaste oli alle 6 %. Talvisin paras happitilanne on Kotkan rannikon lahdissa ja intensiiviasemilla. 12 Hapen kyllästysaste (%) Hamina Summa Kotka Pyhtää Intensiivi Lin. (Hamina) Lin. (Summa) Lin. (Kotka) Lin. (Pyhtää) Lin. (Intensiivi) Kuva 33. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste tutkimusalueella talvella vuosina Kesäisin tilanne päällysveden happitilanteessa on päinvastainen kuin sin. Heikoin happitilanne on Kotkan edustan lahdissa (kuva 34). Tilanne Kotkan edustalla on parempi nykyisin kuin 199-luvun puolivälissä. Mitään suuria eroja merialueiden välillä päällysveden happipitoisuudessa ei ole havaittavissa. Kesällä 23 Summanlahden alueella oli heikoin happitilanne ja vuonna 1997 päällysvedessä oli huomattavaa hapen ylikyllästystä. 14 Hapen kyllästysaste (%) Hamina Summa Kotka Pyhtää Intensiivi Lin. (Hamina) Lin. (Summa) Lin. (Kotka) Lin. (Pyhtää) Lin. (Intensiivi) Kuva 34. Päällysveden keskimääräinen hapen kyllästysaste tutkimusalueella llä vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 23

28 Alusvesi Alusveden nen happitilanne on viimeisen kymmenen vuoden aikana muuttunut heikompaan suuntaan kaikkien, tarkasteltavana olevien, lahtien osalta (kuva 35). Heikoin happitilanne on ollut Pyhtään merialueen lahdissa. Talvella 23 Pyhtään lahtien hapen kyllästysaste oli alle 5 %. Talvella 2 Pyhtään lahtien alusveden kyllästysaste oli lähes 1 %, joten alueella on ollut huomattavaa vaihtelua happipitoisuuden osalta. Intensiiviasemilla happitilanne on alusvedessä sin hieman parempi kuin tutkimusalueen lahdissa. 12 Hapen kyllästysaste (%) Hamina Summa Kotka Pyhtää Intensiivi Lin. (Hamina) Lin. (Summa) Lin. (Kotka) Lin. (Pyhtää) Lin. (Intensiivi) Kuva 35. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste tutkimusalueella talvella vuosina Kesäisin lahtien välillä on alusveden happipitoisuuden osalta ollut huomattavasti enemmän vaihtelua kuin sin. Kesäisin Hamina- ja Summanlahdella on happea alusvedessä huomattavasti enemmän kuin Kotkan ja Pyhtään merialueiden lahdissa (kuva 36). Kotkan ja Pyhtään lahdissa alusveden happitilanne on vuosien välisenä aikana muuttunut huonompaan suuntaan. Vuonna 23 Kotkan merialueen lahdissa hapen keskimääräinen kyllästysaste oli ainoastaan n. 4 % ja Pyhtään alueella n. 5 % (kuva 37). 12 Hapen kyllästysaste (%) Hamina Summa Kotka Pyhtää Intensiivi Lin. (Hamina) Lin. (Summa) Lin. (Kotka) Lin. (Pyhtää) Lin. (Intensiivi) Kuva 36. Alusveden keskimääräinen hapen kyllästysaste tutkimusalueella llä vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

29 ALUSVEDEN HAPEN KYLLÄSTYSASTE (%) KESÄLLÄ 23 % Kyvy Kuva 37. Alusveden hapen kyllästysaste llä 23. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 25

30 3.2 FOSFORI Hamina- Summan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Päällysvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 236 Haminanlahden vedenlaadun tarkkailupisteellä 236 päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus on vuosien välisenä aikana ollut 38 µg/l (kuva 38). Talvella 2 päällysveden fosforipitoisuus oli ainoastaan 24 µg/l kun taas talvella 1998 pitoisuus oli 48 µg/l. Fosforipitoisuus päällysvedessä on vaihdellut melko paljon vuosien välillä. Kesäisin fosforia on ollut päällysvedessä enemmän kuin talvella. Keskimääräistä enemmän fosforia oli vedessä vuosina , jolloin fosforipitoisuus oli n. 5 µg/l. Päällysveden fosforipitoisuudessa ei ole havaittavissa selkeää muutosta vuosien välisenä aikana. 6 5 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 38. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 231 Haminanlahden asemalla 231 päällysveden fosforipitoisuus on vaihdellut huomattavasti vuosien välillä (kuva 39). Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus on vuosien välisenä aikana ollut 39 µg/l. Tarkkailuaseman 236 tapaan alin fosforipitoisuus oli vuonna 2 ja ylin pitoisuus vuonna Päällysvedessä on n fosforipitoisuuksien osalta laskeva trendi. Vuonna 23 pintavedessä oli fosforia ainoastaan 21 µg/l. Vuonna 1997 fosforipitoisuus oli 49 µg/l. Kesän pitoisuuksissa on myös havaittavissa suurta vaihtelua vuosien välillä. 26 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

31 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 39. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 23 Päällysveden fosforipitoisuudessa on sin nähtävissä lievä nouseva suuntaus vuotta 23 lähestyttäessä (kuva 4). Talven fosforipitoisuudet ovat olleet n pitoisuuksia suuremmat. Talvina 1997 ja 1998 fosforia oli päällysvedessä yli 5 µg/l. Talvien välisen ajan keskimääräinen päällysveden fosforipitoisuus on 48 µg/l. Kesällä 23 päällysvedessä oli fosforia ainoastaan 19 µg/l. Pitkälti tämän alhaisen arvon johdosta fosforipitoisuuden trendi on laskeva. Suurin fosforipitoisuus pintavedessä oli vuonna Keskimäärin fosforia päällysvedessä kesien välisenä aikana on ollut 34 µg/l. 6 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 4. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 25 Summanlahden aseman 25 päällysveden fosforipitoisuuksissa on ollut suurta vaihtelua vuosien välillä sin (kuva 41). Alhaisin fosforipitoisuus, 33 µg/l, päällysvedessä oli Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 27

32 talvella 22 ja korkein pitoisuus, 69µg/l, talvella 23. Kahden peräkkäisen vuoden fosforipitoisuudella on todella suuri ero. Vuonna 1994 päällysveden fosforipitoisuus oli 84 µg/l. Kesällä 1993 vastaava pitoisuus oli 16 µg/l. Ero kahden peräkkäisen n välillä on todella suuri. Kesäiset päällysveden fosforipitoisuudet ovat muutenkin heilahdelleet alueella huomattavasti. Keskimäärin fosforia on vuosien välisenä aikana ollut päällysvedessä n. 5 µg/l. Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 41. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 198 Myös Summanlahden vedenlaadun tarkkailupisteellä 198 päällysveden fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet huomattavasti vuosien välisenä aikana sin (kuva 42). Talvella 1996 fosforipitoisuus oli 28µg/l ja talvella 1998 pitoisuus oli 1 µg/l. Keskimäärin fosforia on pintavedessä ollut 54 µg/l. Kesäisin fosforipitoisuudet ovat myös vaihdelleet huomattavasti, mutta eivät yhtä paljon kuin sin. Vuosien välisenä aikana ei ole havaittavissa suurta muutosta päällysveden fosforipitoisuudessa. Alueen keskimääräinen fosforipitoisuus tarkasteltavana ajanjaksona on ollut 39 µg/l. 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

33 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 42. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Alusvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 236 Haminanlahden vedenlaadun tarkkailupisteellä 236 on alusvedessä havaittavissa fosforipitoisuudessa nouseva trendi sin (kuva 43). Suurin fosforipitoisuus, yli 5 µg/l, alusvedessä oli vuonna Fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä µg/l. Kesäisin alusveden fosforipitoisuudessa ei ole tapahtunut muutosta. Fosforin määrä on pysynyt suunnilleen samana pitoisuuden ollessa n. 4 µg/l. 6 5 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 43. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä 236. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 29

34 Vedenlaaduntarkkailupiste 231 Alusveden fosforipitoisuus oli korkeimmillaan talvella 1997 (kuva 44). Fosforipitoisuuden trendi on nouseva. 199-luvun loppupuolelta aina vuoteen 23 saakka fosforipitoisuudet ovat olleet korkeammalla kuin 199-luvun alkupuolella. Kesäisin alusveden fosforipitoisuus on vuodesta 1996 lähtien ollut alhaisempi kuin sin. Keskimääräinen fosforipitoisuus vuosien välillä on ollut keskimäärin 39 µg/l. Alusveden fosforipitoisuudessa on isin havaittavissa laskeva trendi. 6 5 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 44. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 23 Vedenlaadun tarkkailupisteellä 23 on havaittavissa samanlaista kehitystä alusveden fosforipitoisuudessa kuin asemalla 231. Fosforipitoisuuden trendi on nouseva (kuva 45). Fosforipitoisuus oli korkeimmillaan talvella Vuosien välisenä aikana alueen keskimääräinen fosforipitoisuus talvella on ollut 44 µg/l. Myös isin alusveden tilanne tarkkailupisteellä 23 on saman kaltainen kuin pisteellä 231. Alusveden fosforipitoisuuden trendi on laskeva. Alusveden fosforipitoisuus on vaihdellut huomattavasti. Korkeimmillaan fosforipitoisuus, 55 µg/l, oli vuonna 1997 ja alimmillaan, 22 µg/l, vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

35 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 45. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 25 Summanlahden vedenlaaduntarkkailupisteellä on en havaintojen perusteella nähtävissä lievästi laskeva trendi (kuva 46). Vuotuiset keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat 199-luvun loppupuolella olleet hieman korkeammalla kuin 2-luvulla. Tosin talvella 23 alusveden fosforipitoisuus oli lähes sama kuin talvella Vuonna 1998 alusveden fosforipitoisuus oli 7 µg/l, joka on tarkkailujakson suurin pitoisuus. Myös isin on havaittavissa alusveden fosforipitoisuudessa laskeva suuntaus vuotta 23 lähestyttäessä. Kesällä 1997 alusveden fosforipitoisuus oli 64 µg/l. Keskimääräinen fosforipitoisuus alueella vuosien välisenä aikana on ollut isin 46 µg/l. 8 7 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 46. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä 25. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 31

36 Vedenlaaduntarkkailupiste 198 Summanlahden asemalla 198 alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus vuosien välisenä aikana on ollut sin 44 µg/l (kuva 47). Fosforipitoisuus on tarkastelujakson aikana vaihdellut välillä µg/l. Korkeimmillaan fosforipitoisuus oli na 1997 ja Kesäisin on havaittavissa selvä fosforipitoisuuksien kasvu 9-luvulta 2-luvulle siirryttäessä. Kesällä 23 alusveden fosforipitoisuus oli 76 µg/l. Keskimäärin fosforipitoisuus on tarkkailujakson aikana ollut 45 µg/l. 8 7 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 47. Alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Kotkan merialueen lahtien vedenlaaduntarkkailupisteet Päällysvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 152 Kotkan edustan Hallanväylän tarkkailuasemalta otettuja päällysvesinäytteitä on ainoastaan 2-luvulta jokaiselta vuodelta. Talven keskimääräistä päällysveden fosforipitoisuutta kuvaava trendiviiva ei välttämättä ole totuudenmukainen puuttuvien havaintojen johdosta. Talvella 1997 fosforipitoisuus oli korkeimmillaan ollen 55 µg/l (kuva 48). Talvella 21 ja 22 pitoisuus oli ainoastaan 13 µg/l, joten vuosien välillä on ollut suurta vaihtelua päällysveden fosforipitoisuuden osalta. Myös isin päällysveden fosforipitoisuudessa on ollut suurta vaihtelua. Vuonna 23 fosforipitoisuus oli 55 µg/l. Vuonna 1993 fosforipitoisuus oli 21 µg/l. Fosforipitoisuudessa on vuosien välillä ollut suurta vaihtelua. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25

37 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 48. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Vedenlaaduntarkkailupiste 139 Hallan vedenlaaduntarkkailupisteellä pintaveden fosforipitoisuudessa on havaittavissa suuria eroja vuosien välillä sin (kuva 49). Alimmillaan pitoisuus, n. 1 µg/l, on ollut vuonna 22 ja korkeimmillaan, n. 4 µg/l, vuonna Kolmea poikkeavaa talvea lukuun ottamatta fosforipitoisuus päällysvedessä on ollut sin välillä 1-2 µg/l. Kesäisin keskimääräinen fosforipitoisuus pintavedessä on ollut n. 3 µg/l. Vuotta 1997 lukuun ottamatta fosforipitoisuus päällysvedessä on ollut isin talven pitoisuutta suurempi. Korkeimmillaan fosforipitoisuus oli vuonna Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 49. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä 139. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25 33

38 Vedenlaaduntarkkailupiste 14 Hovinsaaren alueella päällysveden laadussa ei ole tapahtunut suuria muutoksia fosforipitoisuuden osalta vuosien välisenä aikana (kuva 5). Keskimääräinen fosforipitoisuus alueen päällysvedessä tarkasteltavan ajanjakson aikana on ollut sin ainoastaan 13 µg/l. Vuonna 23 fosforipitoisuus oli 19 µg/l, joka on talven pitoisuuksista korkein. Kesäisin fosforipitoisuus on ollut talven pitoisuuksia selvästi korkeampi. Kesän pitoisuudet eivät ole vuoden 1995 huomattavan korkeaa pitoisuutta lukuun ottamatta paljoa vaihdelleet. Muutosta alueen fosforipitoisuudessa ei ole havaittavissa. 5 4 Fosfori (µg/l) Lin. () Lin. () Kuva 5. Päällysveden keskimääräinen fosforipitoisuus talvella ja llä vuosina vedenlaaduntarkkailupisteellä Alusvesi Vedenlaaduntarkkailupiste 152 Hallanväylän tarkkailupisteeltä on alusvedestä vuosien väliseltä ajalta vain neljältä vuodelta fosforipitoisuudet. Tämän vuoksi johtopäätökset eivät ole aivan yhtä luotettavia, kuin jos havaintoja olisi joka vuodelta. Näiden neljän havainnon perusteella alueen alusveden keskimääräinen fosforipitoisuus on ollut 46 µg/l (kuva 51). Talvien fosforipitoisuuksien perusteella ei vuosien välisenä aikana ole tapahtunut muutoksia alusveden fosforipitoisuudessa. Kesäisin alusveden fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet välillä µg/l. Vaihtelu on ollut todella suurta. Suurin fosforipitoisuus alusvedessä oli llä 23. Alueen keskimääräinen fosforipitoisuus tarkasteltavan ajanjakson aikana on sekin erittäin korkea, 84 µg/l. Alusveden laatu on muuttunut fosforipitoisuuden perusteella huonompaan suuntaan. 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 126/25