KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA

Transkriptio

1 KETTULAN JÄRVIEN TILA VUOSINA TEHTYJEN TUTKI- MUSTEN PERUSTEELLA Näytteenotto ja näytteiden analysointi Vesinäytteet on otettu lopputalvella 2006 ja 2007 sekä loppukesällä 2006, 2007 ja 2010 (tämä tutkimus). Näytteistä on mitattu lämpötila, happipitoisuus, ph, alkaliniteetti, sekä kokonaisfosforin ja -typen pitoisuudet metrin syvyydestä pinnasta ja noin 0,5 metriä pohjasta. Lisäksi on määritetty levämäärää kuvaavan a-klorofyllin määrä 0-2 metriä (Kaiturissa 0-1 metriä) pinnasta otetusta kokoomanäytteestä sekä näkösyvyyden arvo. Näytteenoton ja analysoinnin on tehnyt vuosina 2006 ja 2007 Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy. Heinäkuussa 2010 näytteenoton ja happianalyysit on tehnyt Päivi Joki-Heiskala ja kaikki muut analyysit on tehty Lounais- Suomen vesi- ja ympäristö Oy:ssä. Näiden edellä mainittujen analyysien tulokset sekä vuosien 2004 ja 2005 tutkimusten tuloksia (Joki-Heiskala 2005) soveltuvin osin on koottu liitteeseen 1 ja raportin lopussa oleviin kuviin; tämän raportin päätelmät on tehty näiden tulosten perusteella. Heinäkuun 2010 tutkimustulokset ovat järvittäin liitteessä 2. Tulosten yhteenveto Tehtyjen vedenlaadun mittausten perusteella voidaan tehdä päätelmiä järvien rehevyystasosta (luokkarajat samat kuin esim. Vogt ja Joki-Heiskala 2002), happitilanteesta ja siihen mahdollisesti liittyvistä ongelmista, kirkkaudesta vain näkösyvyyden perusteella, happamoitumiseen liittyvistä mahdollisista ongelmista sekä määrittää vanhan luokituksen perusteella yleinen käyttökelpoisuus (katso rajat: Kaituri Kaiturin kokonaisfosforipitoisuus (30 µg/l) luokittelisi järven rehevien järvien tuotantotyyppiin ja kasviplanktonin määrää kuvastavan a-klorofyllipitoisuus lievästi reheviin järviin. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuus oli samaa tasoa, mutta a- klorofyllipitoisuus oli hieman alhaisempi. Heinäkuussa 2010 näkösyvyys oli 0,80 metriä eli samaa suuruusluokkaa kuin aiemmissakin tutkimuksissa. Näkösyvyys on melko alhainen (0,5-1,0 metriä), mihin vaikuttaa etenkin se, että vedessä on runsaasti ruskeaa humusainesta. Heinäkuussa 2010 päällysveden ph-arvo oli 6,4 ja alkaliniteetti oli 0,09 mmol/l. Vesi on ruskeille järville tyypillisesti melko hapanta, ph-arvot ovat vaihdelleet aiemmissa tutkimuksissa välillä ph 5, Veden puskurikyky happaman laskeuman neutralisoimiseksi on ollut hyvä- tyydyttävä (0,08-0,14 mmol/l). Heinäkuussa 2010 happitilanne oli kohtalainen koko vesimassassa eikä happikatoa esiintynyt. Tämän matalan järven vesi ei useinkaan kerrostu kesällä lämpötilan mukaan, jolloin tuuli pystyy sekoittamaan vettä antaen happitäydennystä myös alusveteen. Kaiturin ongelma näyttää olevan se, että koko vesimassasta saattaa loppua talvella lähes happi kokonaan. Näin on käynyt talvella 2006, jolloin metrin syvyydestä mitatussa näytteessä oli happea vain 0,8 mg/l (6 %). Tämä tarkoittaa pitoisuutta, jossa vain harvat kalat pystyvät selviytymään. Tilanne oli hyvin samankaltainen myös talvella 2005 (Joki-Heiskala 2005).

2 Kaituri luokitellaan käyttökelpoisuudeltaan luokkaan tyydyttävä (luokat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja heikko). Luokitusta alentaa heikko happitilanne talvella, alhainen näkösyvyys ja runsas leväpitoisuus kesällä (limalevä?). Heinäkuussa 2010 tehdyn tutkimuksen perusteella vedenlaadussa ei ole tapahtunut mitään selvästi havaittavaa muutosta verrattuna aiempiin vuosina tehtyihin tutkimuksiin. Oksjärvi Heinäkuussa 2010 näkösyvyys oli 1,7 metriä. Järvestä mitattujen näkösyvyyden arvojen (0,9-1,7 metriä) perusteella vesi on melko kirkasta. Näkösyvyys on ollut talvella alempi kuin kesällä. Heinäkuussa 2010 mitattu, levämäärää kuvastavan a-klorofyllin arvo oli samaa tasoa kuin elokuussa 2004 ja luokittelee Oksjärven lievästi rehevien järvien tuotantotyyppiin kuten myös päällysveden kokonaisfosforin- ja typen pitoisuudet. Oksjärven tuotantotyyppi on ollut samanlainen myös useimmissa aiemmissa tutkimuksissa. Ainoastaan heinäkuussa 2007 päällysveden a-klorofylliarvo oli poikkeuksellisen korkea (21 µg/l), mikä olisi luokitellut järven jopa reheviin järviin; arvo oli 4 kertaa korkeampi kuin heinäkuussa 2005 (Joki-Heiskala 2005) ja 5 kertaa korkeampi kuin heinäkuussa Mahtoikohan syynä olla limalevä, joka nostaa a-klorofyllipitoisuuksia normaalia korkeammaksi ja tekee luokitteluun virhettä? Kesällä 2010 päällysveden ph-arvo oli 6,6 ja alkaliniteetti 0,08 mmol/l. Happaman laskeuman neutraloimiseksi vedessä oli vain tyydyttävästi puskurikykyä. ph-arvo oli normaali tällaiselle järvivedelle kuten myös aiemmissa tutkimuksissa, jolloin arvot ovat vaihdelleet välillä ph 6-6,7. Vaikka järven puskurikyky happamalle laskeumalle onkin alhainen, happamoitumisuhkaa ei Etelä-Suomen järvissä tällä hetkellä kuitenkaan tutkijoiden mukaan ole, koska päästörajoitusten aikaansaama happaman laskeuman väheneminen on pysäyttänyt happamoitumiskehityksen. On kuitenkin huomioitava, että tällaisessa heikosti puskuroidussa järvessä lumen sulamisvedet saattavat hetkellisesti alentaa veden ph-arvoa hyvinkin alas, millä saattaa olla joillekin kalalajeille ja ravuille haitallinen vaikutus. Oksjärven happitilanne oli kesällä 2010 erinomainen: happea oli myös aivan pohjanläheisissä vesikerroksissa runsaasti (4,2 mg/l; 34 %). Alusveden kokonaisfosforipitoisuus (19 µg/l) oli vain 1,5 kertaa suurempi kuin päällysvedessä (12 µg/l) eli ravinteiden liukeneminen pohjasedimentistä eli ns. sisäinen kuormitus oli erittäin vähäistä. Aiemmissa tutkimuksissa, esim. lopputalvella 2004 ja 2006, pohjan läheisen veden happitilanne oli melko heikko, mutta täydellistä happikatoa ei ole havaittu; muulloin happitilanne on ollut vuosien tutkimuksissa hyvä koko vesimassassa. Oksjärvi luokitellaan kesän 2010 tutkimuksen perusteella käyttökelpoisuudeltaan luokkaan hyvä (luokat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja heikko). Heinäkuussa 2010 tehdyn tutkimuksen mukaan Oksjärvessä ei ollut havaittavissa rehevyyden lisääntymistä verrattuna aiempiin tutkimuksiin. Eri vuosien säätiloilla saattaa kuitenkin olla vaikutusta asiaan: kesä 2010 oli lämmin ja vähäsateinen, jolloin järveen on tullut poikkeuksellisen vähän ravinnepitoisia valumia.

3 Kylänalanen Kylänalanen voidaan luokitella rehevien - erittäin rehevien järvien tuotantotyyppiin kuuluvaksi heinäkuussa 2010 analysoitujen veden leväpitoisuutta mittaavan a- klorofyllin sekä kokonaisfosforin pitoisuuden perusteella kuten aiemmissakin tutkimuksissa. Kuivan kesän seurauksena järveen tulevat valumat ympäröivältä valumaalueelta ovat olleet vähäiset, millä lienee vaikutusta mm. poikkeuksellisen alhaiseen veden kokonaistyppipitoisuuteen: veden kokonaistyppipitoisuus (760 µg/l) oli heinäkuussa 2010 vain noin puolet aiemmin mitatusta ( µg/l) ja olisi luokitellut järven vain lievästi rehevien järvien tuotantotyyppiin kuuluvaksi. Kesällä 2004 tehdyssä tutkimuksessa a-klorofyllipitoiuus oli erittäin korkea (214 µg/l), minkä jälkeen järvestä mitatut arvot kuvastavat erittäin rehevän järven arvoja, mutta ovat vain noin neljäsosa tästä. Heinäkuussa 2010 veden ph-arvo oli ph 7,2. ph-arvot ovat olleet normaalit tällaiselle järvivedelle ja vaihdelleet välillä ph 6,3-7,2. Vedessä on riittävästi puskurikykyä happaman laskeuman neutraloimiseksi. Kylänalasen näkösyvyys on veden ruskeasta väristä ja veden sisältämästä runsaasta orgaanisen aineen määrästä johtuen melko alhainen (0,8-0,9 metriä) ja se on pysynyt hyvin samalla tasolla kaikissa mittauksissa. Myös heinäkuussa 2010 näkösyvyys oli 0,9 metriä. Järven happitilanne oli heinäkuussa 2010 hyvä: happea oli riittävästi koko vesimassassa eikä voimakkaan levätuotannon aikaansaamaa hapen ylikyllästeisyyttä esiintynyt päällysvedessä. Happitilanne on ollut loppukesällä aiemmissa tutkimuksissa heikko: heinäkuussa 2006 ja 2004 pohjan läheisestä vedessä vallitsi täydellinen happikato. Samaan aikaan päällysvedessä on esiintynyt hapen ylikyllästeisyyttä. Kylänalanen luokitellaan käyttökelpoisuudeltaan luokkaan välttävä (luokat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja heikko). Lukitusta heikentää vähäinen näkösyvyyden arvo sekä veden sisältämät runsaat ravinne- ja levämäärät sekä ajoittainen heikko happitilanne. Heinäkuussa 2010 kylänalaisen vedenlaatu oli happitilanteen perusteella hieman parempi kuin aiempina tutkimuskesinä samoin veden sisältämä typpimäärä oli alhaisempi. Muiden muuttujien avulla mitattuna vedenlaadussa ei ole ollut havaittavissa muutoksia aiempiin tutkimuksiin verrattuna.

4 Iso-Torava Iso-Torava voidaan luokitella veden leväpitoisuutta mittaavan kokonaisfosforin ja - typen pitoisuuksien perusteella lievästi rehevien järvien tuotantotyyppiin, mutta levämäärää mittaavan a-klorofyllipitoisuuden perusteella rehevien järvien tuotantotyyppiin kuuluvaksi; loppukesällä mitatut a-klorofyllipitoisuudet ovat kasvaneet vuodesta 2004 (7,4 µg/l) vuoteen 2010 (12 µg/l). Heinäkuussa 2010 näkösyvyys oli 1,8 metriä. Näkösyvyyden perusteella vesi on melko kirkasta, kun kirkkauden rajana pidetään 2 metrin näkösyvyyttä. Näkösyvyys on vaihdellut aiemmissa tutkimuksissa välillä 1,0-2,2 metriä. Heinäkuussa 2010 päällysveden ph-arvo oli hieman kohollaan (ph 7,4), mikä kuvastaa vedessä olevaa leväkukintaa. ph-arvot ovat vaihdelleet aiemmissa tutkimuksissa välillä 6,8-7,6. ph-arvojen kohoaminen loppukesällä leväkukinnan seurauksena on huolestuttavaa, sillä jos ph kohoaa yli arvoon ph 8, alkaa fosforia vapautua pohjasta myös hapellisilta matalan veden alueilta. Tämä kiihdyttää levän kasvua ja lisää rehevöitymistä. Happaman laskeuman neutraloimiseksi vedessä on ollut riittävästi puskurikykyä sekä kesällä 2010 että aiemmissakin tutkimuksissa. Heinäkuussa 2010 happitilanne oli hyvä, sillä syvänteessäkin aivan pohjalla asti oli happea (18 %). Iso-Toravan pohjanläheisen veden happitilanne muodostuu ajoittain heikoksi sekä lopputalvella että loppukesällä. Täydellistä happikatoa ei kuitenkaan ole havaittu yhdessäkään tutkimuksessa. Vaikka happitilanne oli hyvä heinäkuussa 2010, alusveden ravinnepitoisuudet olivat 4-kertaa korkeammat kuin päällysveden, mikä on huolestuttavaa ja kuvastaa pohjalta liukenevaa ns. sisäistä ravinnekuormitusta. Kokonaisfosforiarvot ovat olleet aiemmissakin tutkimuksissa alusvedessä 2-4 kertaa päällysveden arvoja korkeammat. Happitilanne on ollut talvella 2005 ja 2006 sekä kesällä 2006 heikompi kuin tässä tutkimuksessa. Iso-Torava luokitellaan käyttökelpoisuudeltaan luokkaan tyydyttävä - hyvä (luokat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja heikko). a-klorofyllipitoisuus eli vedessä oleva levämäärä alentaa veden käyttökelpoisuusluokitusta. Näiden tutkimusten mukaan Iso-Toravan on havaittavissa rehevyyden ja levämäärän lisääntymistä verrattuna vuosien 2010 tuloksia järvestä aiemmin tehtyihin vedenlaadun tutkimuksiin. Päällysveden kokonaisfosforipitoisuudet eivät ole vastaavasti kohonneet, joten samalla ravinnemäärällä tuotetaan yhä enemmän levää. Tämä saattaa olla merkkinä vinoutuneesta kalastorakenteesta, jossa eläinplanktonia syöviä pikkukaloja on liikaa. Järvellä saattaisi olla tarvetta hoitokalastukseen ja petokalaistutuksiin. Tätä hoitomuotoa tulisi pohtia kala-asiantuntijan kanssa.

5 Pikku-Torava Pikku-Toravan vesi voidaan luokitella veden leväpitoisuutta mittaavan a-klorofyllin ja kokonaisfosforin pitoisuuksien perusteella rehevien järvien tuotantotyyppiin kuuluvaksi. Heinäkuussa 2010 Pikku-Toravan a-klorofyllipitoisuuden perusteella mitattu veden levämäärä oli kuitenkin alhaisempi kuin kertaakaan aiemmissa tutkimuksissa. Kesällä 2006 mitattu korkea a-klorofyllimäärä (41 µg/l) olisi luokitellut järven jopa erittäin rehevien järvien tuotantotyyppiin kuuluvaksi. Heinäkuussa 2010 näkösyvyys (1,2 m) oli hieman korkeampi kuin edellisissä kesätutkimuksissa (0,9-1,1 m). Korkein näkösyvyyden arvo (1,8 m) on mitattu elokuussa Näkösyvyys on ollut talvella alempi kuin kesällä. Päällysveden ph-arvo oli hieman kohollaan (ph 7,2), mikä kuvastaa runsasta levien tai kasvien tuotantoa. ph-arvojen kohoaminen yli arvoon ph 8 ei ole suotavaa, sillä tällöin fosforia alkaa liueta myös hapellisten alueiden pohjilta. Tällä olisi rehevöitymistä kiihdyttävä vaikutus. ph-arvot ovat aiemmissa tutkimuksissa olleet normaalit tällaiselle järvivedelle ja vaihdelleet välillä 6,5-6,9. Happaman laskeuman neutraloimiseksi vedessä on kaikissa tutkimuksissa ollut riittävästi puskurikykyä. Pikku-Toravan happitilanne oli heinäkuussa 2010 hyvä, sillä happea oli riittävästi koko vesimassassa. Päällysvedessä oli havaittavissa lievää hapen ylikyllästeisyyttä, mikä kuvastaa runsasta levien tai kasvien tuotantoa. Happitilanne näyttäisi aiempien tutkimusten perusteella muodostuvan järvessä etenkin talvella heikoksi: tämän matalan järven happi on kulunut loppuun lähes koko vesimassasta vuosina 2004 ja 2005 tehdyissä lopputalven tutkimuksissa. Pikku-Torava luokitellaan heinäkuun 2010 tutkimusten perusteella käyttökelpoisuudeltaan luokkaan tyydyttävä (luokat erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja heikko). Pikku-Toravan tilassa ei ole tapahtunut mainittavaa muutosta verrattuna kesällä 2010 tehtyjä tutkimuksia aiempiin tutkimuksiin: veden näkösyvyys ja happitilanne olivat hieman paremmat. On kuitenkin huomioitava, että tämän matalan järven tilaan, jonka vesi vaihtuu nopeasti, vaikuttavat suuresti säätilat eri vuosina ja vuodenaikoina.

6 Kirjallisuus: Joki-Heiskala, P Kettulan järvien nykytila- Kaituri, Oksjärvi, Kylänalanen, Iso-Torva ja Pikku- Torava. Kettulan järvien ystävät ry. Salon Järvitutkimus. 87 s. Vogt, H. & Joki-Heiskala, P Kiskonjoen vesistön 65 järven tutkimus, Osa X. Kiskon- Kurkelanjoen vesistön järvien tila ja hoito. Salon Seudun Kehittämiskeskus kuntayhtymä Päällysveden kokonaisfosfori Iso-Torava Pikku- Torava Kaituri Kylänalanen Oksjärvi µg/l karu kesä 04 talvi 05 talvi 06 kesä 06 talvi 07 kesä 07 kesä 10 erittäin rehevä rehevä lievästi rehevä

7 a-klorofylli eli levämäärä kesä.04 µg/l kesä.06 kesä kesä erittäin rehevä rehevä lievästi rehevä Iso-Torava Pikku-Torava Kaituri Kylänalanen Oksjärvi karu

8 Pohjan happitilanne Iso-Torava Pikku-Torava Kaituri Kylänalanen Oksjärvi 0 10 kesä 04 talvi 05 hapen kyll. % talvi 06 kesä 06 talvi 07 kesä 07 kesä

9 Näkösyvyys 0 Iso-Torava Pikku-Torava Kaituri Kylänalanen Oksjärvi 2004 kesä 2005 talvi 2006 talvi 0, kesä 2007 talvi kesä kesä.10 metriä 1,5 2 2,5 kirkas 3 3,5

10 Liite 1. Kok. P, pinta kok. P, pohja ns happi, pinta happi, pohja a-klorofylli kok. N, pinta ph alkaliniteetti µg/l µg/l m O 2 % O 2 % µg/l µg/l mmo/l Iso-Torava , , ,8 0, , ,7 0, ,8 0, , , ,4 0, , ,7 0, , ,6 0, , ,4 0,2 Pikku-Torava , ,8 0, , ,9 0, , ,6 0, , ,9 0, , ,5 0, , ,9 0, , ,2 0,23 Kaituri , ,8 0, , ,5 0, , ,9 0, , ,4 0, ,8 0, , ,3 0, , ,4 0,09 Kylänalanen , ,7 0, , ,7 0, , ,4 0, ,8 102 < ,1 0, , ,3 0, , ,8 0, , ,2 0,2

11 Oksjärvi , , ,5 0, , ,2 0, , , ,7 0, , , , ,6 0, , , ,6 0,08

12 Liite 2. Kesän 2010 tutkimustulokset Kaituri kokonaissyvyys 1,5 m; näkösyvyys 0,8 m +30 o C, tyyntä, aurinkoista Näytteenottaja Päivi Joki-Heiskala syvyys Lämpötila happi happi ph alkaliniteetti Kok.P kok.n a-klorofylli m o C mg/l % mmo/l µg/l µg/l µg/l ,3 5,7 65 6,4 0, ,5 22,3 5,4 62 Oksjärvi kokonaissyvyys 10,5 m; näkösyvyys 1,7 m Näytteenottaja Päivi Joki-Heiskala aurinkoista, +27 o C, tyyntä, aurinkoista syvyys Lämpötila happi happi ph alkaliniteetti Kok.P kok.n a-klorofylli m o C mg/l % mmo/l µg/l µg/l µg/l 0-2 6,7 1 23,5 8,0 94 6,6 0, , ,2 6,4 55 9,8 7,1 4, ,5 (s) 6,8 <1 <1

13 Kylänalanen kokonaissyvyys 3,6 m; näkösyvyys 0,85 m +29 o C, tyyntä, pilvistä Näytteenottaja Päivi Joki-Heiskala syvyys Lämpötila happi happi ph alkaliniteetti Kok.P kok.n a-klorofylli m o C mg/l % mmo/l µg/l µg/l µg/l ,9 7,8 94 7,2 0, ,8 19,5 2, Iso-Torava kokonaissyvyys 20,0 m; näkösyvyys 1,8 m +29 o C, tyyntä, aurinkoista Näytteenottaja Päivi Joki-Heiskala syvyys Lämpötila happi happi ph alkaliniteetti Kok.P kok.n a-klorofylli m o C mg/l % mmo/l µg/l µg/l µg/l ,2 8,4 96 7,4 0, ,1 5, ,2 6, ,2 5,7 2,

14 Pikku-Torava kokonaissyvyys 3,0 m; näkösyvyys 1,2 m +30 o C, tyyntä, aurinkoista Näytteenottaja Päivi Joki-Heiskala syvyys Lämpötila happi happi ph alkaliniteetti Kok.P kok.n a-klorofylli m o C mg/l % mmo/l µg/l µg/l µg/l ,8 8, ,2 0, ,5 20, ,0 (s) 19,1 1,