Simon kunta. Karsikkoniemi Simon kunnan ydinvoimayleiskaava

Simon kunta Karsikkoniemi Simon kunnan ydinvoimayleiskaava Kaavaselostus Ehdotus 12.4.2010

Yhteystiedot Simon kunta, Ratatie 6, 95200 Simo, puh. (016) 296 248, fax (016) 266 530, sähköposti: markku.rimali@simo.fi Pöyry Finland Oy, PL 50, 01621 Vantaa, Jaakonkatu 3, puh. 010 33 11, fax 010 33 26 600, sähköposti: pasi.rajala@poyry.com Fennovoima Oy (www.fennovoima.fi), Salmisaarenaukio 1, 00180 Helsinki, puh. 020 757 9200, fax 09 870 1818, sähköposti: timo.kallio@fennovoima.fi 1

Esipuhe Tämä kaavaselostus koskee Simon kunnan alueelle laadittavaa Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavaa, joka laaditaan osayleiskaavana. Yleiskaavaa on laadittu vuosien 2008-2010 aikana yhdessä Kemin kaupungin alueelle laadittavan Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavan kanssa. Samanaikaisesti on ollut vireillä myös alueen maakuntakaavoitus sekä asemakaavoitus. Energiayhtiö Fennovoima Oy:n tammikuussa 2008 aloittama lakisääteinen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) päättyi helmikuussa 2009 yhteysviranomaisena toimivan työ- ja elinkeinoministeriön lausuntoon. Sittemmin Fennovoima on luopunut Ruotsinpyhtään laitospaikasta. Mahdolliselle ydinvoimalaitokselle on osoitettu kaksi vaihtoehtoista sijaintipaikkaa; Pyhäjoen Hanhikivi ja Simon Karsikkoniemi. Osayleiskaavoitus perustuu Fennovoima Oy:n tekemään aloitteeseen ja sen pohjalta tehtyyn kaavoituksen aloituspäätökseen Simon kunnassa. Simon kunta on kuuluttanut laadittavan osayleiskaavoituksen vireille tulosta 18.2.2008 ja samalla määrännyt suunnittelualueen rakennuskieltoon. Kemin ja Simon osayleiskaavoituksen aloitus- ja valmisteluvaiheen asiakirjat olivat yhteisiä. Yleiskaavaehdotukset laaditaan erikseen kuntien käsittelyjä, nähtäville asettamista ja lausuntojen pyytämistä sekä edelleen hyväksymistä varten (kunnan- ja kaupunginvaltuustot). Tämä kaavaselostus koskee Simon ydinvoimayleiskaavaa. Simon ja Kemin Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavan luonnos oli julkisesti nähtävillä 3.11. 28.11.2008. Yleiskaavaa ja kaavaselostusta tarkistettiin kaavaluonnoksesta saadun palautteen ja tarkentuneiden selvitysten perusteella. Kaavaluonnoksesta saatiin kansainvälisen kuulemismenettelyn kautta palautetta Puolalta, Ruotsilta ja Virolta. Samanaikaisesti kaavoituksen kanssa on ollut vireillä hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), joka on tuottanut tietoa vaikutusalueesta sekä hankkeen vaikutuksista. Ympäristövaikutusten arviointiselostus valmistui lokakuussa 2008. YVAmenettely päättyi työ- ja elinkeinoministeriön annettua lausuntonsa arviointiselostuksesta 20.2.2009. Lausunnossa edellytettiin, että Fennovoiman tammikuussa 2009 jättämää periaatepäätöshakemusta täydennettäisiin tietyillä lisäselvityksillä, joista ensimmäinen osa valmistui 9.4.2009 ja toinen osa 30.10.2009. Lähiseudun merituulipuistohankkeissa tutkitaan Karsikkoniemen kautta kulkevaa sähkönsiirron reittivaihtoehtoa, joka yhdistyisi ydinvoimahankkeen voimajohtokäytävään. Suurhiekan merituulipuiston YVA-selostus valmistui huhtikuussa 2009. Osayleiskaavan laatimisessa on hyödynnetty YVA-menettelyissä tehtyjä selvityksiä ja arviointeja. Simon kunnassa yleiskaavoituksesta vastaa osastopäällikkö Markku Rimali. Kaavaa laatii Pöyry Finland Oy, jossa työhön ovat osallistuneet DI Pasi Rajala, DI Saija Miettinen-Tuoma, DI Juha Nurmi, arkkitehti Sampo Perttula ja maisema-arkkitehti Mariikka Manninen. Ydinvoimalaitoksen suunnittelusta vastaa Fennovoima Oy, jossa yhteyshenkilönä toimii rakentamisjohtaja Timo Kallio. Kaavoitustyötä varten on perustettu ohjausryhmä, jossa on Simon kunnan, Kemin kaupungin, Lapin Liiton ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY, 31.12.2009 asti Lapin ympäristökeskus) edustajia sekä muita asiantuntijatahoja, kuten pelastusviranomaisia. 2

Sisältö 1 PERUSTIEDOT... 6 2 JOHDANTO... 8 2.1 Osayleiskaavatyön tausta, tarkoitus ja oikeusvaikutus... 8 2.2 Perustietoja ydinvoimalaitoksesta ja sen edellyttämästä infrastruktuurista... 8 2.3 Rajoitukset voimalaitosalueella ja ydinvoimalaitoksen lähialueella... 10 2.4 Työn kulku... 11 3 LÄHTÖKOHDAT... 12 3.1 Suunnittelualueen sijainti ja rajaus... 12 3.2 Maankäytön suunnittelutilanne... 14 3.2.1 Maakuntakaavat... 14 3.2.2 Yleiskaavat ja asemakaavat... 17 3.2.3 Muut aluetta koskevat selvitykset, suunnitelmat ja hankkeet... 20 3.2.4 Rakennusjärjestys... 24 3.3 Luonnonympäristö... 24 3.3.1 Kallioperä ja maaperä... 24 3.3.2 Pinta- ja pohjavedet... 25 3.3.3 Meriveden laatu ja vedenalainen luonto... 26 3.3.4 Linnusto ja muu eläimistö... 28 3.3.5 Kasvillisuus... 28 3.3.6 Uhanalaiset ja huomioitavat kasvilajit... 29 3.3.7 Luonnonsuojelualueet ja muut arvokkaat kohteet... 33 3.3.8 Uhanalaiset luontotyypit... 36 3.4 Ilmasto ja ilmanlaatu... 39 3.5 Maisema ja kulttuuriympäristö... 40 3.5.1 Maiseman yleiskuvaus... 40 3.5.2 Maiseman ja kulttuuriympäristön arvokohteet... 44 3.6 Rakennettu ympäristö... 50 3.7 Väestö, asuminen ja työpaikat... 51 3.8 Palvelut... 51 3.9 Maanomistus... 52 3.10 Yhdyskuntatekninen huolto... 52 3.11 Liikenne ja tiestö... 52 4 SUUNNITTELUN VAIHEET... 53 4.1 Tavoitteet... 53 4.1.1 Suunnittelun yleistavoitteet... 53 4.1.2 Maankäytön tavoitteet... 53 4.1.3 Tavoitteet ympäristön ja luonnon osalta... 53 4.1.4 Viranomaisten tavoitteet... 53 4.1.5 Osayleiskaavan tavoitteet... 53 4.2 Osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt... 54 4.2.1 Kaavoitus ja YVA-menettely... 54 4.2.2 Osallistumis- ja arviointisuunnitelma... 54 4.2.3 Tiedottaminen... 55 4.2.4 Viranomaisyhteistyö... 55 4.2.5 Kansainvälinen kuuleminen... 55 4.2.6 Osalliset... 55

4.2.7 Valmisteluvaiheen kuuleminen... 57 4.3 Yleiskaavaratkaisun vaihtoehdot ja ehdotusvaihe... 59 5 OSAYLEISKAAVAEHDOTUS... 60 5.1 Laatimisperiaatteet... 60 5.2 Yleiskaavan ohjausvaikutus... 60 5.3 Mitoitus... 61 5.4 Yleiskaavamerkinnät ja -määräykset... 62 5.4.1 Aluevarausmerkinnät... 62 5.4.2 Viivamerkinnät... 65 5.4.3 Osa-alue- ja kohdemerkinnät... 66 5.4.4 Yleiset määräykset... 68 6 KAAVAN SUHDE MUIHIN SUUNNITELMIIN JA VALTAKUNNALLISIIN ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEISIIN... 68 6.1 Kaavan suhde valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin... 68 6.1.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet... 68 6.1.2 Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteutuminen... 69 6.2 Kaavan suhde Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavaan... 76 6.3 Kaavan suhde Länsi-Lapin seutukaavaan... 76 6.4 Kaavan suhde Karsikkoniemen yleiskaavaan... 76 7 OSAYLEISKAAVAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 77 7.1 Yleistä... 77 7.2 Vaikutukset alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, aluetalouteen, maankäyttöön ja energiatalouteen ja infrastruktuuriin... 79 7.2.1 Alue- ja yhdyskuntarakenne ja aluetalous... 79 7.2.2 Energiatalous... 80 7.2.3 Liikenne... 80 7.3 Vaikutukset kasvi- ja eläinlajeihin, luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöön... 82 7.3.1 Vaikutukset kasvillisuuteen ja arvokkaisiin luontokohteisiin... 82 7.3.2 Vaikutukset eläimistöön ja vesiluontoon... 83 7.3.3 Vaikutukset vesistöön... 88 7.3.4 Vaikutukset Natura-alueisiin... 90 7.4 Vaikutukset maa- ja kallioperään, pohjavesiin, ilmaan ja ilmastoon... 90 7.4.1 Maa- ja kallioperä, pohjavedet... 90 7.4.2 Päästöt ilmaan... 91 7.4.3 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön... 92 7.4.4 Vaikutukset arvokohteisiin... 94 7.5 Vaikutukset ihmisten elinoloihin ja elinympäristöön... 95 7.5.1 Kalatalous... 97 7.5.2 Porotalous... 97 7.6 Valtioiden rajat ylittävät vaikutukset... 98 7.6.1 Aluetaloudelliset vaikutukset Ruotsiin... 98 7.6.2 Vesistövaikutukset... 99 7.6.3 Vakavan ydinvoimalaitosonnettomuuden vaikutukset... 100 7.7 Käytetyn ydinpolttoaineen välivarastoinnin vaikutukset... 101 7.8 Voimalaitosjätteen loppusijoitus... 102 4

7.8.1 Maanalainen loppusijoitus... 102 7.8.2 Loppusijoittaminen maaperään... 102 8 OSAYLEISKAAVAN TOTEUTTAMINEN... 103 8.1 Jatkosuunnittelu... 103 8.2 Ydinvoimalahankkeen edellyttämät luvat... 104 8.2.1 Maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämät päätökset ja luvat... 104 8.2.2 Ydinenergialain mukaiset luvat... 105 8.2.3 Euratomin perustamissopimuksen mukaiset tiedonannot ja ilmoitukset... 106 8.2.4 Lentoestelupa ja lentokieltoalue... 106 8.2.5 Ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaiset luvat... 106 8.2.6 Käyttövaiheen edellyttämät luvat... 106 8.2.7 Luonnonsuojelulaki... 107 8.2.8 Muinaismuistolaki... 108 8.2.9 Maantielaki... 108 8.2.10 Voimajohtojen rakentamisen edellyttämät luvat... 108 8.2.11 Muut luvat... 109 8.3 Ydinvoimalaitoksen toteutusaikataulu... 109 9 LÄHTEET... 110 Liitteet 1. Osayleiskaavakartan pienennös merkintöineen ja määräyksineen 2. Kaavaselostuksen tiivistelmä Erilliset liiteasiakirjat 1. Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointiselostus, 2008 2. Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemus, tammikuu 2009 3. Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemus, Ydinenergia-asetuksen (161/1988) 24 :n i kohdan perusteella edellytetyt lisäselvitykset, huhtikuu 2009 4. Fennovoima Oy, Ydinvoimalaitoksen periaatepäätöshakemus, Ydinenergia-asetuksen (161/1988) 24 :n i kohdan perusteella edellytetyt lisäselvitykset, lokakuu 2009 5. Museovirasto, Katja Vuoristo, Karsikkoniemen osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 24. 26.6.2009, 3.11.2009. 6. Suomen Luontotieto Oy, Jyrki Oja, Satu Oja, Simon Karsikon suunnittelualueiden pesimälinnustoselvitys, 18/2009 7. Fennovoima Oy, Vedenalaisten muinaismuistojen kartoitus viistokaikuluotaamalla Simossa, Ruotsinpyhtäällä ja Pyhäjoella, 10/ 2009 5

1 PERUSTIEDOT Osayleiskaava-alue Osayleiskaava-alue sijoittuu Karsikkoniemelle, Simon kunnan alueelle. Alue sijaitsee noin 20 km Simon keskustasta länteen ja noin 15 km Kemin keskustasta etelään. Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti Lähtökohdat Energiayhtiö Fennovoima Oy aloitti tammikuussa 2008 lakisääteisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA-menettely) Suomeen mahdollisesti rakennettavan ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arvioimiseksi. YVAmenettely päättyi helmikuussa 2009 yhteysviranomaisena toimineen työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) lausuntoon. YVA-selostuksessa ydinvoimalaitokselle osoitettiin kolme vaihtoehtoista sijoituspaikkaa (Ruotsinpyhtää, Pyhäjoki ja Simon Karsikkoniemi). Joulukuussa 2009 Fennovoima luopui Ruotsinpyhtään sijoituspaikkavaihtoehdosta. Lapin liitto päätti aloittaa Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavan laatimisen saatuaan aloitteen sen laatimiseksi Simon kunnalta. Tämän lisäksi todettiin tarve saattaa Simon ja Kemin kuntien yleiskaavat ajan tasalle sekä laatia varsinaiselle voimalaitosalueelle asemakaava. Tämän yleiskaavan laatiminen perustuu Fennovoima Oy:n tekemään aloitteeseen ja sen pohjalta tehtyyn kaavoituksen aloituspäätökseen Simon kunnassa. Tavoitteet Ydinvoimalaitoshankkeen tarkoituksena on vastata kasvavaan energiatarpeeseen Suomessa ja vähentää Suomen riippuvuutta tuontisähköstä. 6

Ydinvoimalan toteuttaminen edellyttää erityisen merkittävyytensä vuoksi sekä ylikunnallisten että maakunnallisten tavoitteiden lisäksi myös valtakunnallisten tavoitteiden yhteensovittamista. Karsikkoniemen Simon puoleisen osayleiskaavoituksen tehtävänä on: tutkia sähköteholtaan noin 1 500 2 500 MW:n suuruisen ydinvoimalaitoksen alueidenkäytöllisiä edellytyksiä Simon Karsikkoniemen alueella osoittaa yleispiirteisesti ydinvoimalaitoksen sijoittuminen alueelle osoittaa yleispiirteisesti matala- ja keskiaktiivisen ydinjätteen loppusijoitustilojen sijoittuminen alueelle osoittaa yleispiirteisesti voimalaitoksen toiminnalle välttämättömät voimajohtokäytävät sekä liikenneyhteyksien sijoittuminen alueelle osoittaa ydinvoimalaitoksen toiminnan kannalta tarpeellisten suojavyöhykkeiden asettamat rajoitukset maankäytölle ratkaista ydinvoimalaitoksen sijoittamisen lisäksi alueen muu maankäyttö yhdyskuntarakenteen sekä luonto- ja maisema-arvojen kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla tulkita aluetta ja hanketta koskevia valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita ohjata alueen asemakaavoitusta Osayleiskaavaehdotuksen periaatteet ja perustelut on esitetty tarkemmin tämän selostuksen kohdassa 5. Ydinvoimalaitoshankkeen aikataulu Fennovoiman tavoitteena on aloittaa valmistelevat rakennustyöt valitulla voimalaitosalueella vuonna 2012. Ennen ydinvoimalaitoksen tuotannon käynnistämistä Fennovoima hakee laitokselle ydinenergialain mukaista käyttölupaa, ympäristölupaa ja muita tarvittavia lupia. Fennovoiman tavoitteena on käynnistää uuden ydinvoimalaitoksen tuotanto vuoteen 2020 mennessä. 7

2 JOHDANTO 2.1 Osayleiskaavatyön tausta, tarkoitus ja oikeusvaikutus Yleiskaavan tehtävänä on ensisijaisesti kuvastaa kunnan kehittämisen yleisiä suuntaviivoja sekä kytkeä kunnan toiminnallistaloudellinen suunnittelu maankäytön suunnitteluun. Yleiskaava on mahdollisuuksien mukaan sopeutettava myös naapurikuntien maankäyttöön. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, maakuntakaava ja valtakunnallisesti ja seudullisesti merkittävät kysymykset sekä kestävän kehityksen periaatteen toteutuminen on otettava huomioon kaavaa laadittaessa. Osayleiskaava laaditaan kunnan osaalueelle ja siinä ratkaistaan alueen maankäytön periaatteet. Ydinvoimalahankkeen tarkoituksena on vastata kasvavaan energiatarpeeseen Suomessa ja vähentää Suomen riippuvuutta tuontisähköstä. Ydinvoimalan toteuttaminen edellyttää erityisen merkittävyytensä vuoksi sekä ylikunnallisten että maakunnallisten tavoitteiden lisäksi myös valtakunnallisten tavoitteiden yhteensovittamista. Fennovoima selvitti vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja uudelle ydinvoimalaitokselle vuosina 2007 ja 2008. Perusteellisissa selvityksissä tarkasteltiin yli 30 eri alueen soveltuvuutta ydinvoimalaitoksen mahdolliseksi sijaintipaikaksi. Teknisen soveltuvuuden tarkastelussa selvitettiin muun muassa alueiden geologisia ominaisuuksia, liittymismahdollisuuksia sähköverkkoon, laitoksen turvallisuuteen ja jäähdytysjärjestelmien kannalta olennaisia seikkoja sekä logistiikkaan liittyviä tekijöitä. Ympäristöllisessä soveltuvuustarkastelussa selvitettiin alueiden maankäytön suunnittelun tilannetta sekä alueiden soveltuvuutta eri ympäristövaikutusten kannalta. Näiden tarkastelujen sekä YVA-ohjelmavaiheen perusteella valittiin ympäristövaikutusten arviointiin seuraavat sijaintipaikkavaihtoehdot: Pyhäjoen Hanhikiven niemi, Ruotsinpyhtään Kampuslandetin saari ja Gäddbergsön niemi sekä Simon Karsikkoniemi. YVA-ohjelmavaiheessa tarkasteltavana sijaintialuevaihtoehtona oli myös Kristiinankaupungin Norrskogen. Fennovoima Oy lopetti tätä vaihtoehtoa koskevat selvitykset kesäkuussa 2008. 11.12.2009 Fennovoima täsmensi periaatepäätöshakemustaan työ- ja elinkeinoministeriölle jättämällä pois Ruotsinpyhtään sijaintivaihtoehdon, joten vaihtoehtoja on jäljellä Pyhäjoki ja Simon Karsikkoniemi. Osayleiskaava laaditaan ns. yleispiirteisenä aluevarauskaavana, joka ohjaa alueen maankäyttöä ja asemakaavoitusta. Sen perusteella ei voi myöntää rakennuslupaa ilman suunnittelutarveratkaisua tai asemakaavaa. 2.2 Perustietoja ydinvoimalaitoksesta ja sen edellyttämästä infrastruktuurista Ydinvoimalaitos ja sen tukitoiminnot sijoittuvat alueelle, jonka pinta-ala on reilu 300 hehtaaria. Rakentamisen ensimmäisessä vaiheessa, joka kestää noin kaksi vuotta, tehdään tarvittavat tiet sekä maanrakennustyöt voimalaitos- ja muita rakennuksia varten. Työ sisältää muun muassa louhintaa, kallioperän räjäytystöitä ja rakennuspaikkojen tasoitusta. Syntyviä maamassoja säilytetään väliaikaisesti voimalaitosalueella. Varsinaisen laitoksen rakennustyöt ja niiden 8

kanssa osittain samanaikaisesti tehtävät asennustyöt kestävät noin 3 5 vuotta ja laitoksen käyttöönotto noin 1 2 vuotta. Enimmillään laitoksen rakennustyömaalla työskentelee yksiköiden määrästä (1-2) riippuen 3 500 5 000 henkilöä. Voimalaitosalueen läheisyyteen rakennetaan pysäköintialue ja majoitusalue, johon majoittuu osa rakennustyömaan työntekijöistä. Tarkasteltavat ydinvoimalaitosyksiköt (1-2 yksikköä) ovat tyypiltään kevytvesireaktoreita, kuten valtaosa maailmassa käytössä olevista kaupallisista ydinreaktoreista. Myös Suomessa tällä hetkellä käytössä ja rakenteilla olevat ydinvoimalaitokset ovat kevytvesityyppisiä. Ydinvoimalaitoksen sähköteho on noin 1500-2500 MW. Lisäksi alueelle on suunniteltu kaasuturbiinitekniikkaan perustuva varavoimajärjestelmä, joka on sähköteholtaan noin 100 MW. Ydinvoimalaitoksen toimintaperiaatteet on esitetty YVA-selostuksessa. Ydinvoimalaitoksen keskeisten rakennusten tarvitsema maa-ala on noin 20 000 m 2 ja tilavuus noin 1 300 000 m 3. Reaktorirakennusten enimmäiskorkeus on noin 60 metriä. Korkein rakenne on 100 120 metrin korkuinen ilmastoinnin poistoilmapiippu. Käytetyn polttoaineen välivarastointialtaiden pinta-ala on noin 2 000 neliömetriä. Voimalaitosjätteen loppusijoituslaitoksen tarvitsema alue on noin 20 000 neliömetriä. Lisäksi rakennetaan jäähdytysvesien otto- ja purkutunnelit suuaukkorakenteineen. Otto- ja purkupaikkojen sijainnit selviävät tarkemman suunnittelun yhteydessä. Jäähdytysveden tarve on 60-80 kuutiota sekunnissa. Rakennusvaiheen kuljetuksia ja käyttövaihetta varten rakennetaan noin 100 metriä pitkä ja 30 metriä leveä laituri voimalaitosalueen länsipuolelle, josta on hyvä yhteys syvemmille vesialueille. Laituria varten merenpohjaa on ruopattava ja kalliota louhittava. Laiturilta rakennetaan noin 500 metrin pituinen ja 5,5 6 metriä syvä laivaväylä Veitsiluotoon suuntautuvalle väylälle. Voimalaitosalueelle valtatieltä 4 johtavaa Karsikontietä levennetään vajaan viiden kilometrin matkalta. Lisäksi rakennetaan uusi, noin kilometrin mittainen Karsikontieltä voimalaitosalueelle johtava tie. Pelastusreittejä varten toteutetaan uusi tieyhteys voimalaitosalueen pohjois- ja länsipuolelle yhtyen nykyiseen Hepolan suuntaan suuntautuvaan tiehen. Ydinvoimalaitoksen liittämiseksi valtakunnan sähköverkkoon tarvitaan vähintään kaksi jännitteeltään 400 kilovoltin ja yksi 110 kilovoltin voimajohto. Kahden ydinvoimalaitosyksikön tapauksessa tarvitaan mahdollisesti jopa neljä 400 kv:n ja kaksi 110 kv:n voimajohtoa. 400kV lähiliityntä tehtäisiin Keminmaa-Pikkarala 400 kv voimajohtoon ja 110 kv liityntä Isohaara-Raasakka johtoon. Fingridin suunnittelemien lähiliityntäjohtojen johtoreittien pituudet ovat 400 kv (22 km) ja 110 kv (12 km). Voimalaitoksella tarvittava makea vesi voidaan hankkia Kemin Vesi Oy:ltä, joka hankkii raakaveden edelleen Meri-Lapin Vesi Oy:ltä. Tarvittavien vesihuoltolinjojen pituus on noin kuusi kilometriä. Voimalaitoksen normaalin talous- ja teollisuusjäteveden käsittelyä ja puhdistusta varten tarvitaan 9

laitokselle mahdollisesti erillinen oma vedenkäsittelylaitos. Toisena vaihtoehtona on yhteispuhdistus lähialueen kunnallisessa puhdistamossa. 2.3 Rajoitukset voimalaitosalueella ja ydinvoimalaitoksen lähialueella Säteilyturvakeskuksen (STUK) YVL-ohjeet ovat sääntöjä, joita yksittäisen luvanhaltijan tai muun kyseeseen tulevan organisaation on noudatettava, ellei Säteilyturvakeskukselle ole esitetty muuta hyväksyttävää menettelytapaa tai ratkaisua, jolla YVL-ohjeessa esitetty turvallisuustaso saavutetaan. Ydinvoimalaitoksen sijaintipaikkaa koskevien vaatimusten YVL 1.10 (11.7.2000) mukaisesti voimalaitosalue (Plant Site): määritellään alueeksi, jolla saa olla pääsääntöisesti vain voimalaitokseen liittyviä toimintoja. Kiinteä asutus on kielletty ja työntekijöiden majoitusta tai vapaa-ajan asutusta sallitaan vain erittäin rajoitetusti. Ydinvoimalaitoksen käytöstä vastaavan luvanhaltijan on voitava määrätä kaikesta tällä alueella tapahtuvasta toiminnasta ja voitava tarvittaessa poistaa asiaan kuulumattomat henkilöt alueelta tai estää näitä pääsemästä sille. Voimalaitosalueella voi olla muuta laitoksen käyttöön liittymätöntä toimintaa edellyttäen, ettei siitä aiheudu uhkaa laitoksen turvallisuudelle. Alueen kautta voi kulkea liikenneväylä, jos liikenne on vähäistä ja se voidaan tarvittaessa pysäyttää. Vierailuja voimalaitosalueelle voidaan tehdä edellyttäen, että laitoksen käyttäjän on mahdollista valvoa vierailijoiden liikkumista. Suojavyöhykkeellä (Protective Zone) STUK:n ohjeen YVL 1.10 mukaisesti: on voimassa maankäyttöön kohdistuvia rajoituksia. Sille ei saa sijoittaa tiheää asutusta, sairaaloita tai laitoksia, joissa käy tai oleskelee huomattavia ihmismääriä. Suojavyöhykkeelle ei myöskään tule sijoittaa sellaisia merkittäviä tuotannollisia toimintoja, joihin ydinvoimalaitoksen onnettomuus voisi vaikuttaa. Pysyvien asukkaiden määrä tulisi pitää pienempänä kuin 200. Loma-asutusta tai vapaa-ajan toimintaa voi tällä alueella olla enemmän, mikäli kyseiselle alueelle voidaan laatia asianmukainen pelastussuunnitelma. YVL 1.10 ohjetta laadittaessa on pidetty silmällä lähinnä nykyisten laitosten sijaintipaikkojen oloja, eikä niitä sellaisenaan ole tarkoituksenmukaista soveltaa uusien laitospaikkojen suunnitteluun. Mikäli esitetyistä säännöistä poiketaan, on Säteilyturvakeskukselle esitettävä muu hyväksyttävä menettelytapa tai ratkaisu, jolla saavutetaan YVL-ohjeessa esitetty turvallisuustaso. Sisäasiainministeriön määräyskokoelman ohjeen VAL 1.1 mukaisesti on määritelty noin 20 kilometrin etäisyydelle laitoksesta ulottuva varautumisalue, jolle viranomaisten on laadittava väestönsuojelua koskevat yksityiskohtaiset pelastussuunnitelmat pelastuslain (468/2003) 9 :n 2 momentin mukaisesti. Viranomaiset vastaavat pelastussuunnitelmien toteuttamisesta. Toteutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota voimalaitospaikan lähiympäristön erityispiirteisiin, kuten esimerkiksi vaikeakulkuisiin saaristo-olosuhteisiin ja lomaasutukseen. Varautumisalueella ei saa sijaita sellaista väestömäärää eikä asutuskeskusta, joita koskevia pelastustoimenpiteitä ei voida toteuttaa tehokkaasti. 10

Sisäasiainministeriön asetuksen Säteilyvaaratilanteiden varalle laadittavista pelastustoimen suunnitelmista ja säteilyvaarasta tiedottamisesta (27.4.2007/520) mukaan: Pelastuslain 9 :n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen pelastusviranomaisten, alueen pelastustoimen ja ydinlaitoksen haltijan tulee yhdessä laatia säteilyvaaratilanteessa mahdollisesti altistuvalle väestölle ennalta annettava tiedote, joka sisältää seuraavat tiedot: 1) perustiedot radioaktiivisuudesta ja säteilyn vaikutuksesta ihmiseen sekä ympäristöön; 2) erilaiset säteilyvaaratilanteet ja niiden vaikutukset väestöön ja ympäristöön; 3) väestön hälyttämiseksi, suojelemiseksi ja auttamiseksi säteilyvaaratilanteessa suunnitellut toimenpiteet sekä tiedot näistä toimenpiteistä vastaavista viranomaisista; 4) ohjeet väestölle toiminnasta säteilyvaaratilanteissa. Lääninhallituksen tulee valvoa, että 1 momentissa mainitut tiedot päivitetään jatkuvasti ja jaetaan vähintään kolmen vuoden välein säteilyvaaratilanteessa mahdollisesti altistuvalle väestölle ja aina, kun niissä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Tiedon on jatkuvasti oltava väestön saatavilla... Kuva 2. Periaatekuva suunnittelussa ja viranomaistoiminnassa huomioon otettavista vyöhykkeistä ydinvoimalaitoksen ympärillä. Suojavyöhykkeen säde on noin 5 km. Suojavyöhykkeen tarkempi rajaus on määritelty Kemi Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavassa, ks. kuva 4. 2.4 Työn kulku YVA-menettelyt ja ydinvoimalaitoksen tekninen suunnittelu Fennovoima käynnisti 2007 loppupuoliskolla alustavan teknisen suunnittelun 30.1.2008 vireille tullutta ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) -menettelyä varten. YVA-menettelyssä tutkittiin kolmea vaihtoehtoista 11

sijoituspaikkaa ydinvoimalaitokselle: Pyhäjoen Hanhikivi, Ruotsinpyhtään Kampuslandet ja Gäddbergsö sekä Simon Karsikkoniemi. YVAohjelmavaiheessa tarkasteltavana oli myös Kristiinankaupungin Norrskogen, jonka osalta selvitykset lopetettiin kesäkuussa 2008. Alustavat tekniset suunnitelmat valmistuivat huhtikuussa 2008. YVA-selostus valmistui lokakuussa 2008. YVA-menettely päättyi 20.2.2009 työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) annettua lausuntonsa YVA-selostuksesta. Lausunnossaan ministeriö ilmoittaa tarkastaneensa ympäristövaikutusten arviointiselostuksen ja toteaa annetun lausunnon päättävän ympäristövaikutusten arviointimenettelyn. Ministeriö edellytti kuitenkin, että Fennovoima täydentää periaatepäätöshakemustaan lausunnossa luetelluilla lisäselvityksillä hankkeen ympäristövaikutuksista. Vaaditut lisäselvitykset toimitettiin ministeriölle huhtikuussa ja lokakuussa 2009. Periaatepäätöshakemus Fennovoima jätti 14.1.2009 valtioneuvostolle periaatepäätöshakemuksensa ydinvoimalan rakentamisesta. Hakemus sisältää Fennovoiman hankkeen perustelut ja selvitykset uuden ydinvoimalan rakentamisesta sekä ympäristövaikutusten arviointiselostuksen. Ydinvoimalaitoksen rakentamista koskevaa periaatepäätöshakemusta on täydennetty lokakuussa 2009 työ- ja elinkeinoministeriön edellyttämillä lisäselvityksillä. Fennovoima luopui Ruotsinpyhtään sijoituspaikkavaihtoehdosta joulukuussa 2009. Yleiskaavoitus Simon Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavan eteneminen: 1. Simon kunta kuulutti laadittavan yleiskaavan vireille tulosta 18.2.2008 ja samalla määräsi suunnittelualueen rakennuskieltoon. 2. Aloitusvaiheen viranomaisneuvottelu käytiin Simon kunnantalolla 18.6.2008 3. Osayleiskaavaluonnos nähtävillä 3.11.-28.11.2008 (laatimisvaiheen kuuleminen) 4. Osayleiskaavan valmisteluvaiheen aineisto esiteltiin yleisötilaisuuksissa Simossa ja Kemissä 12.11.2008. 5. Epävirallinen työneuvottelu viranomaisten kanssa 12.3.2009 6. Simon kunnanhallitus hyväksyi kaavaehdotuksen 21.5.2010. 7. Osayleiskaavaehdotus nähtävillä 3.5-1.6.2010. Kaavoituksen vaiheita on kuvattu myös luvussa 4.2 Osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyt. 3 LÄHTÖKOHDAT 3.1 Suunnittelualueen sijainti ja rajaus Suunnittelualue sijaitsee Simon kunnassa Perämeren rannikolla. Osayleiskaava-alue sijaitsee Kemin ja Simon kunnan rajalla, vajaa 20 km Simon keskustasta länteen ja noin 15 km Kemin keskustasta etelään. Karsikkoniemi sijaitsee Simon kunnan lounaisessa reunassa. Niemen luoteisimmat osat ovat Kemin kaupungin alueella. Lähimmät suuremmat asutusalueet ovat Simon Maksniemi aivan suunnittelualueen pohjoispuolella sekä Kemin Hepola n. 5 km suunnitellusta voimalaitosalueesta pohjoiseen. 12

Kemin puoleinen samanaikaisesti tämän osayleiskaavan kanssa laadittava ydinvoimayleiskaava sijoittuu Karsikkoniemen Kemin puoleiselle osalle rajautuen tähän yleiskaavaan. Kaava-alueen laajuus on noin 26 km 2. Kaavaehdotusvaiheessa Simon puoleinen suunnittelualue on laajentunut koillisessa. Osayleiskaavassa osoitetaan voimalaitosalue yleispiirteisellä tarkkuudella, voimalaitosalueen ympäristön maankäyttö, suojavyöhykkeeseen liittyvät maankäyttörajoitukset, tieyhteydet ja voimajohdot sekä muu alueella oleva tai sille sijoittuva maankäyttö. Kuva 3. Yleiskaavoitettavan alueen suurpiirteinen rajaus. 13

3.2 Maankäytön suunnittelutilanne 3.2.1 Maakuntakaavat Maankäyttö- ja rakennuslain siirtymäsäädöksen mukaan seutukaavat muuttuivat maakuntakaavoiksi 1.1.2010. Samalla seutukaavan oikeusvaikutukset muuttuivat maakuntakaavan oikeusvaikutuksiksi. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava Lapin liiton valtuusto on hyväksynyt Kemi-Tornio ydinvoimamaakuntakaavan 25.11.2009 ja ympäristöministeriö on sen vahvistanut 30.3.2010. Ympäristöministeriö on samalla määrännyt maakuntakaavan tulemaan voimaan ennen kuin se on saanut lainvoiman. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava on laadittu osa-aluetta koskevana vaihemaakuntakaavana, jonka alueella voimassa olevat maakuntakaavat jäävät voimaan muutoin paitsi kumottavilta osin. Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava käsittää Simon Karsikkoniemen alueelle suunnitellun ydinvoimalaitoksen sekä siihen liittyvää ympäröivää aluetta. Suunnittelualue ulottuu Simon kunnan, Kemin kaupungin ja Keminmaan kunnan alueille. Maakuntakaavassa Simon Karsikkoniemen alueelle on osoitettu energiahuollon alue, jolle voidaan sijoittaa ydinvoimalaitos (EN-1). Lisäksi ehdotuksessa on osoitettu laitoksen edellyttämät tieyhteydet, satama-alue, laivaväylä, suojavyöhyke ja voimajohtokäytävä. Kaavassa on myös osoitettu moottorikelkkailureittejä. 14

Kuva 4. Ote 30.3.2010 voimaan tulleesta Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavasta. Länsi-Lapin seutukaava Länsi-Lapin seutukaava on saanut maakuntakaavan oikeusvaikutukset 1.1.2010. Kaava on vahvistettu ympäristöministeriössä 25.2.2003. Kaavassa Karsikkoniemen alueelle on osoitettu asuinaluetta (A) Simon kunnan Maksniemen kohdalle sekä Kemin kaupungin Hepolan alueelle. Karsikkoniemi on pääosin osoitettu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Karsikkoniemen kaakkoisosassa sijaitsee Simon Maksniemen seudullisesti merkittävä kalasatama, kaavamerkintä LV 1704. Niemen itäiseen osaan on merkitty 0,4 km 2 suuruinen Leuannokan loma-asutuksen aluevaraus RA 7260. Karsikkoniemen koillisosassa sijaitsee Maksniemen I luokan pohjavesialue. 15

Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaava kumoaa Länsi-Lapin seutukaavassa osoitetut laiva- tai veneväylät sekä moottorikelkkailureitit suunnittelualueella. Moottorikelkkailureitit on Kemi-Tornio alueen ydinvoimamaakuntakaavassa osoitettu Länsi-Lapin seutukaavan mukaisesti lukuun ottamatta Karsikkoniemen ympäri linjattua moottorikelkkailureittiä. Lisäksi ydinvoimamaakuntakaava kumoaa energiahuollon alueen merkinnällä EN-1 Länsi-Lapin seutukaavassa merkinnällä (T 708) osoitetun teollisuusalueen. Kuva 5. Ote Länsi-Lapin seutukaavasta Länsi-Lapin maakuntakaava Lapin liitto on kuuluttanut Länsi-Lapin maakuntakaavan laatimisen vireille sekä asettanut osallistumis- ja arviointisuunnitelman nähtäville 7.4.2010. Länsi-Lapin maakuntakaava laaditaan kokonaismaakuntakaavana. Maakuntakaava kumoaa Länsi-Lapin seutukaavan ja Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan. 16

3.2.2 Yleiskaavat ja asemakaavat Karsikkoniemen yleiskaava on hyväksytty Simon kunnanvaltuuston kokouksessa 7.5.2007. Simon kunnanhallitus on 20.8.2007 määrännyt Karsikkoniemen yleiskaavan tulemaan voimaan MRL 201 :n nojalla lukuun ottamatta tiloja, joita koskevat valitukset olivat Rovaniemen hallinto-oikeuden käsiteltävänä. Kunnanhallitus on 9.5.2008 yleiskaavan tarkistamisesta johtuen kumonnut 20.8.2007 tekemänsä päätöksen, jolla yleiskaava oli määrätty tulemaan voimaan. Rovaniemen hallinto-oikeus on 4.9.2008 antamallaan päätöksellä hylännyt valitukset yhtä lukuun ottamatta. Päätöksen perusteella yleiskaava on saanut lainvoiman. Karsikkoniemen yleiskaavassa on osoitettu niemen rannat pääasiassa lomaasumisen alueiksi. Karsikkoniemen koillisosaan on varattu pientalovaltaisia asuinalueita. Laitakarin vapaa-alueet on osoitettu retkeily- ja ulkoilualueeksi. Muuten ranta-alueen vapaat alueet on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi, jolla on erityisiä ympäristöarvoja. Niemen sisäosat on varattu maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi. Karsikkoniemen yleiskaavassa on osoitettu luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeiden alueiden varauksia, kuten rantaniityt Sauvalaisenperän ja Papinkarin rannassa, Röyttänhiekan dyyni- ja hiekkaranta-alue, Laitakarin rakka, Munakallion kalliot sekä linnuston kannalta arvokas Teponlahden ranta. Yleiskaavassa on myös osoitettu Karsikkoniemen sisäosassa sijaitseva Karsikkojärvi, joka on maankohoamisen seurauksena umpeen kasvaneine nevarantoineen luonnon monimuotoisuuden kannalta erittäin arvokas. Simon kunnan ydinvoimayleiskaava tulee kumoamaan Karsikkoniemen yleiskaavan lukuunottamatta osaa Marostenmäen (Lahdenojan) laajennusosasta. 17

Kuva 6. Ote Simon Karsikkoniemen yleiskaavasta. Nyt laadittava yleiskaava tulee pääosin korvaamaan yo. Karsikkoniemen yleiskaavan, alue on laatimista varten rakennuskiellossa. Simon kunnan tärkeimmille ranta-alueille on laadittu Merenrannikon yleiskaava vuosina 1995 1997. Simon kunnanvaltuusto hyväksyi Merenrannikon yleiskaavan 26.3.1997. Lapin ympäristökeskus vahvisti kaavan 1.7.1998 lukuun ottamatta mm. osan Karsikkoniemen ranta-alueesta, jolle yleiskaavassa osoitetun maankäytön todettiin olevan Länsi-Lapin seutukaavan vastainen. Simon kunnanhallitus on 17.1.2008 päättänyt käynnistää Karsikkoniemen yleiskaavan tarkistamisen ydinvoimalaitoksen sijoittamiseksi alueelle. Kemin kaupunki on kuuluttanut Kemin Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavoituksen vireille tulosta 15.2.2008. Alueen kaavoitus etenee samanaikaisesti Simon ydinvoimayleiskaavan kanssa. 18

Kuva 7. Ote Kemin Karsikkoniemen ydinvoimayleiskaavasta, alustava ehdotus 9.4.2010. Samanaikaisesti vireillä on myös Simon Karsikkoniemen ydinvoimaasemakaavan laadinta. Kuva 8. Ote Simon Karsikkoniemen ydinvoima-asemakaavasta, alustava ehdotus 13.4.2010. 19

3.2.3 Muut aluetta koskevat selvitykset, suunnitelmat ja hankkeet Ydinvoimalaitoksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn (YVAmenettelyyn) liittyvää ympäristövaikutusten arviointiselostusta varten on laadittu mm. seuraavia taustaselvityksiä (selvitykset löytyvät Fennovoiman kotisivuilta www.fennovoima.fi): Virtausmalli Simon edustalle lämpöpäästöjen leviämisen arviointiin 19.6.2008, YVA Oy; Hannu Lauri, Jorma Koponen, 36 s. Ydinvoimalaitoksen YVA, luontoselvitys ja vaikutusarvio, Simo, Pöyry Environment Oy 2008 Vaikutukset maisemaan ja kulttuuriympäristöön, Pöyry Environment Oy 2008 Asukaskysely (33 s.) ja teemahaastattelut osana sosiaalisten vaikutusten arviointia. Pöyry Environment Oy 2008. Aluetaloudellisten vaikutusten arvioinnin taustaselvitys. Pöyry Energy Oy 2008. Melumallinnus, rakentaminen, käyttö, erikoistilanteet, Pöyry Energy Oy 2008 Ydinvoimalaitoksen YVA-menettely päättyi 20.2.2009 työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) annettua lausuntonsa YVA-selostuksesta. TEM edellytti lausunnossaan lisäselvityksiä, joista ensimmäinen osa valmistui 9.4.2009 ja toinen osa 30.10.2009 (Ydinenergia-asetuksen 24 :n i kohdan perusteella edellytetyt lisäselvitykset periaatepäätöshakemusta varten, Fennovoima Oy, huhtikuu 2009 ja lokakuu 2009). Lisäselvitysraportteja varten laadittiin mm. seuraavat erillisselvitykset (selvitykset löytyvät Fennovoiman kotisivuilta www.fennovoima.fi): Fennovoima Oy, ydinvoimalaitoshanke Selvitys merialueen veden laadusta Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa, Pöyry Environment Oy 2009a Fennovoima Oy, ydinvoimalaitoshanke Selvitys merialueen pohjaeläimistöstä Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa, Pöyry Environment Oy 2009b Pyhäjoen, Ruotsinpyhtään ja Simon edustan merialueiden kasviplanktontutkimukset kesällä 2009. Ambiotica. Tutkimusraportti 130 / 2009 Fennovoima Oy, ydinvoimalaitoshanke Vedenalaisen luonnon nykytilan kuvaus Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa, Alleco Oy 2009 Virtausmalli lämpöpäästöjen leviämisen arviointiin. Hydrodynaamisen merimallin kuvaus. Hannu Lauri, YVA Oy, 2009 Fennovoiman ydinvoimahankkeen kasvillisuusselvitykset v. 2009 Karsikko, Simo, Pöyry Environment Oy 2009d Simon Karsikon ydinvoimala-alueen linnustoselvitykset 2009. - Kemin- Tornion lintuharrastajat Xenus ry. Kemi, 2009 Simon Karsikon suunnittelualueiden linnustoselvitykset. Suomen Luontotieto Oy 2009 Fennovoima Oy, ydinvoimalaitoshanke kalojen lisääntymisaluekartoitukset Pyhäjoella, Ruotsinpyhtäällä ja Simossa, Pöyry Energy Oy & Kala- ja vesitutkimus Oy 2009 Kaavoitusta varten on lisäksi laadittu seuraavat selvitykset: Karsikkoniemen osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi 24. 26.6.2009, Katja Vuoristo, Museovirasto, 3.11.2009. Simon Karsikon suunnittelualueiden pesimälinnustoselvitys, Jyrki Oja, Satu Oja, Suomen Luontotieto Oy, 18/2009 (selvityksen tietoja on hyödynnetty TEM:n edellyttämien lisäselvitysten laadinnassa) 20

Vedenalaisten muinaismuistojen kartoitus viistokaikuluotaamalla Simossa, Ruotsinpyhtäällä ja Pyhäjoella, Fennovoima Oy, 10/ 2009 Simon Karsikkoniemen yleiskaavaa (2007) varten on laadittu: Karsikkoniemen luontoselvitys, Seitap Oy 2004 Fingrid Oyj on selvittänyt alustavasti voimalaitoksen voimajohtoyhteyksiä laatimalla selvityksen Fennovoiman Simon laitospaikan kantaverkon 400 kv ja 110 kv lähiliityntä Selvitys maakuntakaavoitusta varten (Fingrid Oyj 21.10.2008). Fingridin suunnittelemat 400 kv ja 110 kv lähiliityntäjohdot Simon Karsikkoniemestä sijoittuvat Kemin kaupungin sekä Keminmaan ja Simon kuntien alueille. 400 kv johtoreitin pituus on 22 kilometriä ja 110 kv 12 kilometriä, johtuen kantaverkon lähimpien voimajohtojen sijoittumisesta. 400kV lähiliityntä tehtäisiin Keminmaa-Pikkarala 400 kv voimajohtoon ja 110 kv liityntä Isohaara-Raasakka johtoon. Fingrid on tutkinut ydinvoimalaitokseen liittyvää uutta johtokäytävää siten, että kyseessä on niin sanottu maksimivaihtoehto sähkön siirron osalta. Johtoalueen leveys olisi tällöin noin 80-120 metriä. Kuva 9. Suunniteltu 2x400kV voimajohto on esitetty sinisellä katkoviivalla ja suunniteltu 110kV voimajohto punaisella katkoviivalla. Mahdollinen merituulipuiston meri-maakaapeliyhteys on esitetty vihreällä pistekatkoviivalla. Nykyinen 110kV voimajohto on esitetty punaisella ja nykyinen 400 kv voimajohto sinisellä viivalla. 21

wpd Finland Oy suunnittelee merituulipuiston rakentamista Suurhiekan alueelle, joka sijaitsee osittain Iin ja osittain Haukiputaan kunnassa. Ympäristövaikutusten arviointiselostus on valmistunut keväällä 2009. YVAmenettelyssä tutkittiin mm. vaihtoehtoisia sijainteja merituulipuiston edellyttämille voimajohdoille. Yksi merituulipuiston johtoreittivaihtoehdoista (RVE1C) kulkee Karsikkoniemen kautta ja se on YVA:ssa katsottu reittivaihtoehdoista suositeltavimmaksi. Mikäli merituulipuistohanke toteutuu vaihtoehdon mukaisesti, sähkö siirretään merituulipuistosta merikaapelilla Karsikkoniemen länsirannalla sijaitsevaan rantautumispaikkaan. Rantautumiskohdasta kaapeli jatkaa maakaapelina noin 500 metrin etäisyydelle rannasta rakennettavalle uudelle sähköasemalle, jossa sähkö muunnetaan 400 kv jännitteelle. Sähköaseman tarvitsema pinta-ala on suuruusluokaltaan enintään 100 x 50 metriä ja korkeus 10 metriä. Sähköasemalta eteenpäin reittivaihtoehto kulkee ilmajohtona uudessa johtokadussa Fennovoima Oy:n suunnitellun johtolinjauksen yhteyteen, mistä molempien hankkeiden johdot jatkuvat ilmajohtona yhteisessä uudessa johtokadussa noin 20 kilometrin pituisen osuuden olemassa olevalle 400 kv voimajohdolle asti. Merituulipuiston edellyttämän sähkön siirtoyhteys edellyttäisi johtoalueen levennystarvetta muutaman kymmenen metriä riippuen voimajohdon jännitetasosta ja pylvästyypeistä. Tarkkoja liityntäpaikkoja, pylväsratkaisuja ja johtokadun leveyttä ei vielä ole tiedossa. (Lähde: wpd Finland Oy, Suurhiekan merituulipuisto ja sähkönsiirron reittivaihtoehdot, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, 2009.) Suurhiekan tuulipuistohankkeeseen liittyen on laadittu mm. seuraava erillisselvitys: Suurhiekan kalatalousselvitys. PKL ry 2008, Jyrki Oikarinen & Olli-Veikko Kurkela Kuva 10 a, b. Suurhiekan merituulipuiston sijainti ja siihen liittyvä sähkönsiirron reittivaihtoehto 1 C. (Lähde: wpd Finland Oy, Suurhiekan merituulipuisto ja sähkönsiirron reittivaihtoehdot, Ympäristövaikutusten arviointiselostus, 2009) 22

PVO-Innopower Oy suunnittelee Kemin Ajoksen merituulivoimapuiston laajennusta. Hankkeesta on vireillä YVA-menettely. Kyseessä on Kemin Ajoksessa sijaitsevan 30 megawatin (MW) merituulivoimapuiston laajentaminen enintään 230 MW tehoiseksi uusien tuulivoimalaitosyksiköiden avulla. Uudet tuulivoimalaitokset on suunniteltu sijoitettavaksi Kemin kaupungin ja Simon kunnan merialueelle Ajoksen lännen ja etelän puoleisille matalille merialueille. Alueelle on suunniteltu sijoitettavaksi enintään 64 uutta tuulivoimalaitosta. Kukin tuulivoimayksikkö koostuu noin 100 120 metriä korkeasta tornista, konehuoneesta sekä kolmilapaisesta roottorista, jonka halkaisija vaihtelee laitoksen tehosta riippuen 100 150 metriin. Jokaiselle voimalaitosyksikölle on lisäksi rakennettava perustukset meren pohjaan. Hankkeeseen kuuluu sähkön siirto merikaapelilla tai 110 kv ilmajohdolla. Yksi YVA-ohjelmassa esitetyistä sähkönsiirtoreiteistä rantautuisi Karsikkoniemessä ja yhdistyisi ydinvoimalaitoksen sähköasemaan. (Lähde: www.ymparisto.fi) Kuva 11. Kemin merituulivoimapuiston laajennuksen YVA-ohjelman mukaisessa sähkönsiirron vaihtoehto 4:ssä Karsikkoniemen ydinvoimalan sähköasemalle rakennetaan merikaapeli tuulivoimala-alueelta E. (PVO-Innopower Oy, Ajoksen merituulivoimapuiston laajennus, ympäristövaikutusten arviointiohjelma) Fortum Power and Heat Oy suunnittelee merituulipuistojen rakentamista Maakrunnin ja Pitkämatalan alueille Iin, Simon ja Kemin merialueelle. Yksi merikaapelin alustavasti suunnitellusta neljästä rantautumispaikkavaihtoehdosta on Karsikkoniemi. Hankkeen YVA-menettely on käynnistynyt syksyllä 2008. Perämeren alueella on käynnissä myös lukuisia pienempiä tuulivoimahankkeita, mutta niillä ei ainakaan tämänhetkisten suunnitelmien mukaan ole suoraa yhteyttä ydinvoimahankkeeseen. 23

Lapin ympäristökeskus ja Simon Vesihuolto Oy rakentavat Simon ja Kemin välille siirtoviemäriä. Osuuden Maksniemi-Karsikkoniemi-Rytikari rakentaminen on aloitettu tammikuussa 2010 ja valmistunee kesään 2010 mennessä. Osuuden linjalle on mahdollista liittää sen varrella ja vaikutusalueella sijaitsevat kiinteistöt. Siirtoviemäri tulee kulkemaan suunnitellun voimalaitoksen vierestä. Linjalle asennetaan myös yhdysvesijohto mahdollisia poikkeus- ym. tarpeita varten. Muut käytössä olleet, aluetta koskevat selvitykset ja suunnitelmat on listattu tämän selostuksen luvussa 9 Lähteet. 3.2.4 Rakennusjärjestys Simossa on voimassa Simon kunnanvaltuuston 18.2.2002 hyväksymä ( 8) rakennusjärjestys. 3.3 Luonnonympäristö Luonnonympäristön kuvauksessa on hyödynnetty soveltuvin osin Fennovoiman ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä ja vuoden 2009 aikana laadittuja selvityksiä, sekä Karsikkoniemen yleiskaavan yhteydessä laadittua luontoselvitystä (Seitap Oy, 2004). 3.3.1 Kallioperä ja maaperä Simon alueen kallioperä kuuluu Pudasjärven yli 2,5 miljardia vuotta vanhaan, arkeeiseen graniittigneissikompleksiin. Kalliokkoa löytyy useilta alueilta, laajaalaisimpia esimerkiksi Laitakarista ja Mustakalliosta, Karsikkoniemen länsireunasta. Valtaosa alueen kivilajeista on koostumukseltaan ja ulkoasultaan vaihtelevia syväkivilajeja. Alueen pääkivilajit ovat yleisnimeltään arkeeinen graniittigneissi ja metadiabaasi. Rakennusgeologisesti kivilajit ovat rapautumattomia ja pääosin keskirakeisia. Kallion pintarakoilu on keskimäärin runsasrakoista. Kallioperä on hyvin paljastunutta Karsikkoniemen ja Laitakarin länsiosissa. Muualla paljastuneisuus on heikkoa tai olematonta, ja kallioperä on paksuhkojen maakerrosten peitossa. Simon alue sijaitsee Suomen oloihin nähden seismisesti aktiivisella alueella. Simon lähialueella, Suomen rajojen ulkopuolella, on tapahtunut useita maanjäristyksiä, joiden voimakkuus on ollut yli 4 Richterin asteikolla. Suurimman todetun maanjäristyksen (Perämeren maanjäristys vuonna 1882) voimakkuudeksi on arvioitu 4,9. Sen keskus on ollut aivan Simon alueen länsipuolella. (Härmä ym. 2007) Geologisen tutkimuskeskuksen lausunnon mukaan alueen maankamarasta ei ole tiedossa seikkoja, jotka haittaisivat ydinvoimalaitoksen sijoittamista alueelle (lausunto Simon kunnan ja Kemin kaupungin ydinvoimayleiskaavan ja Simon kunnan ydinvoima-asemakaavan valmisteluaineistosta, 25.11.2008). Suunnittelualueella on laadittu maaperäselvitykset Fennovoima Oy:n toimeksiannosta keväällä 2008 (Geobotnia Oy, 7.5.2008). Selvitysten perusteella alueen pinnanmuodot vaihtelevat välillä ±0...+8 ja ovat pääosin tasaisia. Maanpinta nousee meren rantaviivasta 1/50 1/100 24

kaltevuuskulmassa. Peruskallion päällä olevan maa-aineskerroksen paksuus vaihtelee välillä 1-4m. Pintakerroksen alla oleva maa-aines on pääosin moreenia. Alueen rakennettavuus ja perustamisolosuhteet ovat selvitysten perusteella hyvät. 3.3.2 Pinta- ja pohjavedet Mereen rajautuvan rantaviivan pituus suunnittelualueella on yhteensä noin 24 kilometriä. Niemeä ympäröivät karikkoiset matalikot, joiden syvyys jää suurimmaksi osaksi alle viiden metrin. Merivesi on Perämerelle tyypillistä niukkaravinteista murtovettä, mikä johtuu runsaasta jokivesien tulovirtaamasta. Perämeren aluetta luonnehtii myös nopea maankohoaminen ja sen myötä jatkuvasti muuttuva rantavyöhyke matalilla alueilla. Suurin osa vedenpinnan muutoksista on sääolosuhteista johtuvaa vaihtelua. Virtaukset ovat pääosin tuulten aiheuttamia ja niiden suunta ja voimakkuus vaihtelevat suuresti. Päävirtaus on pohjoisen suuntaan. Vuodelle 2008 mallinnettu vedenkorkeuden maksimiarvo on +238 mm keskivedenpinnasta laskettuna. Vuodelle 2075 laskettu maksimivedenkorkeus on mallinnuksen mukaan välillä + 180 - + 250 mm. Karsikkoniemen lähelle laskee kaksi suurta jokea. Itäpuolelle noin 15 kilometrin päähän laskee Simojoki ja länsipuolelle reilun 15 kilometrin etäisyydelle Kemijoki. Joet tuovat alueelle makeaa, humus- ja ravinnepitoisempaa vettä. Alueella on runsaasti soita ja soistumia sekä joitakin pieniä pintavesiuomia. Suunnitellulla ydinvoimalaitoksen sijaintialueella ei ole vedenhankinnan kannalta tärkeitä tai siihen soveltuvia pohjavesialueita. Lähimmät vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet ovat Maksniemi ja Ajos. Maksniemen pohjavesialue sijaitsee osin suunnittelualueella Karsikkoniemen juuressa, noin 2 kilometrin päässä voimalaitoksen sijoituspaikasta. Alueen muodostaa lähes pohjois-eteläsuuntainen harjujakso, jota peittää 1,5 2 metriä paksu isokivinen moreenipatja. Moreenin alla on paksut hiekka- ja sorakerrokset. Pohjavesipinta on paikoin näkyvissä. Alueella muodostuu pohjavettä hyvin (noin 400 m 3 /d) ja moreenin alainen harjun osa on hyvin vettä läpäisevää. Reuna-alueilla on heikommin vettä läpäiseviä silttejä ja moreenia. Pohjaveden päävirtaussuunta on mereen päin. Pohjaveden laatu on hyvä. Ajoksen pohjavesialue sijaitsee suunnittelualueen ulkopuolella ja kuuluu Kemin kuntaan. (Ympäristöhallinnon ympäristötiedon hallintajärjestelmä 2008) 25

Kuva 12. Pohjavesialueet (Hertta-tietojärjestelmä). 3.3.3 Meriveden laatu ja vedenalainen luonto 3.3.3.1 Veden laatu Pintavesien ekologisen tilan mukaisessa tyypittelyssä Karsikkoniemen edustan merialue kuuluu Perämeren sisempiin rannikkovesiin. Vesimuodostuman Maksniemi sisä (Karsikkoniemen länsipuoli) fysikaalis-kemiallisten tekijöiden mukainen luokka on tyydyttävä ympäristöhallinnon laatimassa, vuosien 2000 2006 vedenlaatuaineistoon perustuvassa vesimuodostuman tilan luokittelussa. Ulomman rannikkoalueen (Kemi Simo ulko) tila sen sijaan on hyvä. Karsikkoniemen edustan veden laadussa näkyvät jokivesien ja lähialueen jätevesien purkupaikkojen vaikutus erityisesti Karsikon ja Ajoksen välisellä Veitsiluodonlahdella. Merialueen veden laatu on kuitenkin parantunut jätevesien käsittelyn tehostumisen myötä. Happitilanne on parantunut eikä hapettomuutta ole enää vuosiin todettu. Myös fosforipitoisuudet ovat pienentyneet. Avovesikautena 2009 tehtyjen veden laatuselvitysten perusteella perustuotanto oli Karsikkoniemen edustalla sekä kesä- että elokuussa pääosin fosforirajoitteista. Pohjan happitilanne oli pääosin erinomainen tai hyvä. Fosforipitoisuuksien perusteella alue luokiteltiin karuksi ja a- klorofyllipitoisuuksien perusteella karuksi tai lievästi reheväksi. Karsikkoniemen länsipuolista Veitsiluodon lahtea voidaan aiempien tarkkailujen tulosten 26

perusteella pitää lievästi rehevänä alueena. Tätä arviota tukevat myös vuonna 2009 tehtyjen kasviplanktonselvitysten tulokset. 3.3.3.2 Pohjaeläimistö Karsikon edustalla pohjaeläimistön valtalajeja ovat etenkin harvasukasmadot ja surviaissääskien toukat. Veitsiluodon lahden lajistossa näkyy alueen rehevyyden vaikutus ja lajistossa vallitsevat muun muassa hyvin rehevyyttä sietävä surviaissääskentoukkiin kuuluva laji. Kyseisen lajin yksilömäärät ovat kuitenkin olleet laskussa alueen veden laadun parantumisen myötä. Vedenlaadun suhteen kohtalaisen vaateliasta valkokatkaa tavataan lähinnä Karsikon edustan syviltä pohjilta. Vuoden 2009 selvityksessä sitä tavattiin ainoastaan Karsikkoniemen kaakkoispuolen näytepaikoilta. Tehdyn selvityksen perusteella Karsikon edustan pohjaeläinyhteisön ekologinen tila vaihtelee hyvästä huonoon näytteenottopaikasta riippuen. 3.3.3.3 Vedenalainen kasvillisuus Karsikkoniemen edustan vesialueiden vedenalaisen luonnon kartoitukset tehtiin 21. 25.7.2009 sekä 13.9.2009 (Alleco Oy 2009). Kasvillisuuskartoituksissa havaittiin yhteensä 26 makroskooppista kasvilajia. Lajistoon kuului 13 putkilokasvilajia, viisi näkinpartaislevää, viisi muuta levälajia sekä kolme vesisammallajia. Lisäksi varsinkin levien päällä tavattiin runsas päällyslevien muodostama kasvusto. Havaituista lajiryhmistä levät ja sammalet edustavat kovien pohjien lajistoa, kun taas näkinpartaiset ja putkilokasvit kasvavat pehmeillä pohjilla. Lajisto koostuu pääasiassa makean veden ja murtoveden lajeista. Alueen vesikasvilajisto on Perämerelle tyypillistä ja levien kasvun alaraja sijaitsee noin kahdeksan metrin sekä putkilokasvien ja näkinpartaislevien noin kahden metrin syvyydessä. Monimuotoisimmillaan lajisto on yleisesti matalassa vedessä, ja erityisesti Karsikkoniemen luoteis- ja Ajoksen länsipuolen suojaisilla matalikoilla. Karsikkoniemellä havaituista lajeista vellamonsammal ja ahdinsammal ovat luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi ja alueellisesti uhanalaisiksi. Alueella tavataan myös hentosätkintä, joka on niin ikään luokiteltu alueellisesti uhanalaiseksi. 3.3.3.4 Kalasto Ammattikalastajien mukaan Karsikkoniemen ympäristön matalat karialueet ovat merkittäviä karisiian, muikun ja silakan kutualueita. Näitä ovat muun muassa Karsikkoniemen kaakkoisranta, Selkä- ja Nikumatalan alueet sekä Keminkraaselin lounaispuoliset matalikot. Kesän 2009 lisääntymisaluekartoitukset vahvistavat tätä käsitystä. Alueelta saatiin muikunpoikasia saaliiksi runsaasti ja siianpoikasia paikoin paljon. Silakanpoikasia saatiin saaliiksi koko alueelta, mutta poikasmäärät olivat suhteellisen pieniä. Selvitysten perusteella alue ei ole merkittävä hauen, ahvenen eikä mateen lisääntymisalue. 27

3.3.4 Linnusto ja muu eläimistö Karsikkoniemen alueella ei sijaitse kansallisesti (FINIBA) tai kansainvälisesti (IBA) arvokkaiksi katsottuja lintualueita. Karsikkoniemen pesimälinnusto on lajimäärältään ja parimääriltään tavanomainen, mutta tiettyjen linnustoltaan arvokkaiden kohteiden pesimälinnusto nostaa alueen linnustollista arvoa huomattavasti. Alueella on kaksi linnustollisesti arvokkaampaa kohdetta, joista Karsikkojärvellä (Ahvenlahden suo) ja Keppimatalan lintuluodolla pesii useita EU:n lintudirektiivin liitteen I lintulajeja. Lisäksi Karsikon edustan muut saaret ja luodot ovat linnustollisesti merkittäviä. Alueen metsien lajisto on tyypillistä havumetsien peruslajistoa, jossa näkyy kuitenkin selvästi jo pohjoisen lajiston vaikutusta. Pohjoisista lajeista alueella pesivät mm. valkoviklo, urpiainen, järripeippo ja tilhi. Todennäköisesti alueella pesii ajoittain myös pohjantikka, jonka vanhoja pesäkoloja löytyi alueelta. Suojelullisesti merkittävimpiä ovat EU:n lintudirektiivin liitteessä I mainitut 11 lintulajia. Kalasääski pesii alueella ja pesäpaikka on tiedossa. (Suomen luontotieto Oy, 18/2009) Karsikkoniemen maaeläimistö koostuu tyypillisistä Perämeren rannikkoseutujen metsälajeista kuten hirvi, metsäjänis ja orava. Piennisäkkäistä alueen tyypillisiä lajeja ovat muun muassa kärppä, lumikko ja metsämyyrä. Alueella tavataan myös metsäkauriita. Simon riistanhoitoyhdistyksen tietojen mukaan lähialueet ovat tavanomaisia riista-alueita, eikä niillä sijaitse merkittäviä riistaeläinten lisääntymis- tai laidunalueita. Alueella ei ole suurpetojen tai saukon pesiä. Karhuhavainnot keskittyvät Kemin-Simon alueella enemmän sisämaahan Kivalon suuntaan. Ilveksiä esiintyy riistanhoitopiirin alueella jonkin verran ja myös Karsikosta on tehty jälkihavaintoja ilveksestä. Sen sijaan susihavaintoja alueella ei ole tehty ja lähimmät havainnot lajista sijoittuvat Kivalojoen ympäristöön. Alueen selkärangattomista eläimistä ei ole tehty yhtenäisiä kartoituksia. Alueelta ei ole havaintoja liito-oravista, viitasammakoista tai lepakoista. Viitasammakolle soveltuvia elinalueita voi kuitenkin sijaita seudun ranta-alueilla. (Lähde: wpd Finland Oy, 2009.) 3.3.5 Kasvillisuus Simon rannikon ja saariston kasvillisuus on sekä lajistoltaan että kasvillisuustyypistöltään monipuolista. Monimuotoisuutta luovia tekijöitä ovat muun muassa nopea maankohoaminen, rantakasvillisuuden vyöhykkeisyys, Perämeren murtovesiominaisuus sekä kulttuurin luomat biotoopit. Karsikkoniemen rannat ovat Perämeren maankohoamisrannikolle tyypillistä sukkessiorantaa. Kasvillisuus muuttuu rannalta sisämaahan päin siirryttäessä merenrantaniitystä pajukon kautta harmaalepän ja koivun hallitsemiksi lehtimetsiksi ja lopulta havupuukankaiksi (Seitap 2004). Karsikkoniemen alueen rantaniityt ovat pääosin kapeita ja kivikkoisia. Laajimmat merenrantaniityt on rajattu luonnonsuojelulain nojalla suojeltaviksi luontotyypeiksi. Hiekkarantaa on muun muassa Röynin alueella. Karsikkoniemellä on myös kallioisia rantoja. 28