SOTE-ENNAKOINTI varhaiskasvatuksen tulevaisuuden ennakointi Marja-Liisa Vesterinen VARHAISKASVATUKSEN TULEVAISUUDEN VISIO, MUUTOKSET JA HAASTEET SOTE-ENNAKOINTI-projektin varhaiskasvatusalaa koskevat tulevaisuuden visiot ja niistä johtuvat muutokset sekä tulevaisuuden haasteet on koottu kuvioon 1. Vision luomisessa toimi asiantuntijaraatina Lappeenrannan kasvatus- ja opetustoimen varhaiskasvatuksen johtoryhmä, sähköpostivastauksillaan kuuden kaupungin varhaiskasvatusjohtajat tai heidän johtoryhmänsä ja SOTE-ENNAKOINNIN oma projektiryhmä. Lisäksi vision, muutosten ja haasteiden muodostamisessa hyödynnettiin ajankohtaisia tutkimuksia, dokumentteja, artikkeleita ja seminaariaineistoja. VARHAISKASVATUKSEN TULEVAISUUDEN VISIO, MUUTOKSET JA HAASTEET VISIOT: Päivähoitoyksiköt monipuolistuvat ja kasvavat tulevaisuudessa Asiakaslähtöisyys, yksilöllisyys ja kasvatuskumppanuus korostuvat Erityisen tuen tarve kasvaa Lainsäädäntö tulee muuttamaan sisällöllisiä vaatimuksia MUUTOSTRENDIT: Ammattiryhmät ja osaaminen moninaistuvat, mutta myös eriytyvät Varhaiskasvatuksen hallintomalli eriytyminen hallinnolliseen ja pedagogiseen johtoon vahvistuu Taloudellinen ja hallinnollinen ajattelu voimistuu myös varhaiskasvatuksessa tuloksellisuuden kriteerinä Varhaiskasvatus siirretään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle Moniammatillinen yhteistyö lisääntyy ja selkiytyy HAASTEET: Lapsen maailma laajenee viestintävälineiden kautta; lapsuuden lyhenemisen uhka Varhainen puuttuminen Lastentarhanopettajakoulutuksen saaneista tulee olemaan pulaa, mikä haastaa sosionomi(amk)- koulutusta Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus näkyy yhä enemmän ja haastaa osaamista sekä työmuotoja Teknologian käyttö päivähoidossa lisääntyy Kuvio 1 Varhaiskasvatuksen tulevaisuuden visio, muutokset ja haasteet..
Kuvioon 1 koottua visiota, muutoksia ja haasteita selostetaan seuraavassa yksityiskohtaisemmin. VARHAISKASVATUKSEN VISIOT Päivähoitoyksiköt monipuolistuvat ja kasvavat tulevaisuudessa Päivähoitoyksiköt suurenevat ja monipuolistuvat. Yhä enemmän rakennetaan keskuspäiväkoteja ja monipuolisia päivähoitocentereitä, joissa on paljon erilaista harrastetoimintaa (esim. kuvataidekoulu, musiikkileikkikoulu tai liikuntakerho) ja palvelupisteitä (esim. neuvola, vanhusten päiväkeskus). Päiväkoti ja alakoulu rakennetaan samaan rakennuskompleksiin yhtenäisen sujuvan opintopolun tukemiseksi. Tämä malli ei ole riippuvainen kunnan koosta, vaan ajatusmallia voidaan soveltaa minkä tahansa kokoisessa uudisrakentamisessa. Päiväkotiyksiköissä on joustavasti erilaisia päivähoitomahdollisuuksia, kuten avoin päiväkoti, vuoropäivähoito, leikkitoimintaa ja vapaita päivähoitomuotoja. Vuorohoitoyksiköiden määrä kasvaa ja aukioloajat pitenevät vanhempien työaikojen muuttuessa vanhempien ilta- ja yötyö kasvaa, vuorohoitotarpeet kasvavat nykyinen henkilöstömäärä ei riitä kaikkiin työvuoroihin Erityisen tuen tarpeessa olevien lapsia varten ei tarvita lisää erityispäiväkoteja, vaan erityislapset ovat päiväkodissa muiden lasten ryhmissä mukana mahdollisimman paljon. Asiakaslähtöisyys korostuu Palvelut kootaan asiakkaan ympärille, koska asiakaslähtöisyys ja kysyntälähtöisyys kasvavat. Tähän muutokseen halutaan vastata asiakkaan kannalta joustavasti ja räätälöidysti. Perhekeskeisyys tulee asiakaskeskeisyyden tilalle pysyvästi ja edellyttää kokeneilta työntekijöiltä poisoppimista vanhasta asiantuntijuus- ja professioajattelusta. Lasten ja perheiden yksilöllisten palvelutarpeiden korostuminen edellyttää uusia palvelutuotteita ja joustavuutta toimintatapoihin. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ja vuorovaikutus tulee lisääntymään. Palvelujen suunnittelu ja asiakaslähtöinen ennakointi kuitenkin vaikeutuu muuttuvien yhteiskunnallisten, taloudellisten ja mm. perheiden arjen muuttuessa ja muuttoliikkeen nopeutuessa ja kasvaessa. Muutokset haastavat päiväkodit uudenlaiseen tiimityöhön ja toimintatapaan päivähoitoalueen sisällä. Yksilöllisyys ja kasvatuskumppanuus korostuvat Päivähoidon merkitys osana lapsen nykyistä ja tulevaa elämää koetaan aiempaa tärkeämmäksi. Lapsi asiakkaana on päiväkodin suunnittelun ja toiminnan keskiössä. Perheiden kiinnostus ja vaatimustaso nousevat. Kasvatuskumppanuus-ajattelu ja päivähoidon räätälöinti perhekohtaisesti korostuvat entisestään ja hakevat parhaita muotojaan, jotta koko päiväkotiyhteisö siirtyy asiantuntijalähtöisyydestä perhelähtöisyyteen. Vuorovaikutus perheen kanssa on oleellinen osa toimintaa ja sen ytimenä on dialogisuus.
Yksilölliset tarpeet lisääntyvät ja niihin etsitään ratkaisuja yhdessä perheen kanssa (hoitoajat, vuorotyö, erityistarpeet, yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma). Toisaalta perheiden vaatimustasolle halutaan asettaa yhdessä sovittuja rajoja. Erityisen tuen tarve kasvaa Tulevaisuudessa korostuvat perherakenteiden muutokset, kansainvälisyys, lasten ja perheiden ongelmat, jopa pahoinvointi mielenterveys-, päihde- ja työttömyysongelmien vuoksi. Näin ollen varhaiskasvatuksen haasteena on enenevässä määrin kyky toimia yhdessä koko perheen kanssa ja kyky ennalta ehkäisevään toimintaan ja varhaiseen puuttumiseen sekä perheen ohjaamiseen asiantuntijaverkostossa apua saamaan (sosiaalipedagoginen osaaminen ja palveluohjaus). Erityislastentarhanopettajakoulutuksen vuotuisia sisäänottoja kasvatetaan. Ekokulttuurinen lähestymistapa tarjoaa työvälineen perheen lähestymiseen yksilöllisesti. Lainsäädäntö tulee muuttamaan sisällöllisiä vaatimuksia Kaikkein pienimpien lasten kotihoitoa halutaan lisätä ja tukea. Keinoiksi haastatteluissa tarjottiin, että harkitaan vanhempainrahakauden pidentämistä, äitiys-/ vanhempainloman subjektiivisen päivähoitooikeuden rajoittamista (esim. osa-aikainen hoito, kuntalisän ehtona perheen alle kouluikäisten hoito muuten kuin kunnallisessa päivähoidossa). Pienten lasten oikeutta saada ylläpitää yhteyttä päivähoitoryhmäänsä äidin uuden äitiysloman aikana on myös puolustettu lapsen edun nimissä vastapainona kustannustehokkuuden vaatimukselle ja sille, että kotihoidon kuntalisää voisi saada vain, jos perheen kaikki alle kouluikäiset lapset ovat kunnallisen päivähoidon ulkopuolella. Tämä edellyttää joustavia osapäivä- tai osakuukausiratkaisuja entistä enemmän päiväkoteihin. Lainsäädäntö määrittelee tulevaisuudessa myös päivähoidon sisällöllisiä vaatimuksia samalla tavoin kuin perusopetusta koskeva lainsäädäntö määrittää perusopetussisältöjä. MUUTOSTRENDIT Ammattiryhmät ja osaaminen moninaistuvat, mutta myös eriytyvät Varhaiskasvatuksellinen osaaminen, lapsen kasvun ja kehityksen osaaminen ja tätä kautta lapsen tarpeisiin vastaaminen kuuluvat kaikille ammattiryhmille ja edellyttävät kaikilta ammattiryhmiltä osaamista. Eri ammattiryhmien erityisosaamista ja vahvuuksia hyödynnetään työnjaossa ja ammattinimikkeissä. Erityisosaamisen tarve kasvaa. Myös verkosto-osaaminen ja kumppanuustaidot korostuvat tulevaisuudessa. Itse ei tarvitse osata kaikkea, vaan muiden osaamista on osattava hyödyntää. Päiväkodin henkilöstöllä on kasvava palveluohjaustehtävä. Perhepäivähoitajien rekrytointi vaikeutuu ja siksi tarvitaan uusia rekrytointihoukukkeita. Ohjaus- ja suunnitteluosaamista odotetaan tulevaisuudessa sekä lastentarhanopettajakoulutuksen että sosionomi(amk)-tutkinnon suorittaneilta. Työvuorosuunnittelussa varmistetaan lastentarhanopettajille 8 %:n suunnitteluaika pedagogisen laadun sekä kasvatuskumppanuuden ja erityisopetukseen tarvittavan ajan turvaamiseksi.
Johtamista keskitetään siten, että usealla päiväkodilla on yhteinen hallinnollinen johtaja, mahdollisesti kasvatustieteiden maisterin tutkinnon tai sosionomi(yamk)-tutkinnon suorittanut henkilö. Varhaiskasvatuksen hallinto eriytyy hallinnolliseen ja pedagogiseen johtoon Päivähoidossa lisätään ammattijohtajuutta. Alueellisesti varhaiskasvatuksen johtaminen eriytyy ainakin suurilla paikkakunnilla palvelualuemallin mukaisesti useaa päiväkotia johtaviin palvelualuejohtajiin ja päiväkotikohtaisiin pedagogisiin päiväkodin johtajiin. Palvelualuemalli antaa johdolle mahdollisuuksia optimoida alueen päiväkodeissa henkilöstön käyttöä. Henkilöstölle muutos merkitsee sitä, että työpiste voi tarvittaessa olla muussakin kuin omassa päiväkodissa. Malli johtaa maisteritasoisen päivähoidon johtajien koulutukseen sekä heidän ja sosionomi(yamk)- tutkinnon suorittaneiden rekrytoinnin kasvuun palvelualuejohtajien vakansseille. Taloudellinen ja hallinnollinen ajattelu voimistuu varhaiskasvatuksessa Edelliseen kohtaan liittyen myös taloudellinen ja johtamistaidollinen toiminta nousee tärkeäksi tavoitteeksi ja tuloksellisuuden kriteeriksi varhaiskasvatuksessa. Taloudellisuutta tavoitellaan kustannustehokkailla päivähoitokeskuksilla, keskitetyllä aluejohtamisella ja henkilöiden työpisteen laajentamisella koskemaan joustavasti alueen eri päiväkoteja. Myös paremmalla koulutukseen ja osaamisprofiiliin perustuvalla työnjaolla tavoitellaan toiminnan tehokkuutta. Päivähoidossa taloudelliseen henkilöstömitoitukseen ja sen riittävyyteen vaikutetaan tulevaisuudessa entistä enemmän myös pitäytymällä tiukasti niissä tehtävissä, jotka varhaiskasvatus on itselleen määrittänyt strategioissaan ja rajapintojen selkiyttämisessä muiden toimijoiden kanssa. Henkilöstön tietoisuus täsmentyy koko palvelujärjestelmästä ja omasta roolista siinä sekä omasta työnkuvasta nykyiseen verrattuna. Varhaiskasvatus siirtyy opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle Varhaiskasvatus on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alaista toimintaa toisin kuin muu kasvatus- ja opetustoiminta. Varhaiskasvatus tulee siirtymään sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriön alaisuuteen lähivuosina. Tämä mahdollistaa kiinteän ja sujuvan siirtymisen päivähoidosta esiopetuksen kautta alakouluun joustavilla ja yksilöllisillä malleilla ja aikatauluilla. Siirtymisessä korostetaan varhaiskasvatuksen tehtävää lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen ohjaamisessa ja tukemisessa. Vuonna 2010 oli jo yli 200 kuntaa siirtänyt kunnallisen päivähoidon opetustoimeen. Uusi hallinnonala on saanut muutosta kuvaavan nimen, esim. kasvatus- ja opetustoimi. Muutostrendi näkyy jo uudessa varhaiskasvatuksen ja koulurakennusten suunnittelussa toteutuksessa: maahamme on jo syntynyt tai on suunnitteilla paljon rakennuskomplekseja. joissa syntyy palveluskeskustyyppisiä ratkaisuja. Niihin tullaan liittämään varsinkin uusilla asuinalueilla uudisrakentamisen yhteydessä alueen neuvolatoiminta, vanhusten palvelupiste ja mahdollisesti myös terveydenhuollon hoitajavastaanottopiste sekä muita palveluja. Moniammatillinen yhteistyö lisääntyy ja selkiytyy Lapsen kasvu ja kehitys tulee nähdä kokonaisvaltaisena tapahtumana, joka tapahtuu aina vuorovaikutuksena ympäristön kanssa. Pedagogisen osaamisen lisäksi tarvitaan varhaiskasvatustyössä monenlaista osaamista ja monialaista tietoa, kuten tietoa perheen tukemisesta, lastensuojelutyöstä, per-
heiden erilaisista ongelmista sekä mielenterveys- ja päihdeongelmista (Pennanen Forss 2002, 26) ja palvelujärjestelmästä, jotta lasta ja perhettä pystytään auttamaan. Moniammatillisuuden lisääntyessä tarvitaan prosessien kuvaamista ja vastuiden selkiytymistä. Koko henkilöstön on yhdessä hyvä käydä prosessit läpi niistä keskustellen, jotta kaikille syntyy yhteinen käsitys uusista toimintatavoista. Päiväkodin työ edellyttää verkosto- ja tiimityön osaamista sekä tietotekniikan ja sosiaalisen median käytön hallintaa. Päivähoidon yhteistyötahoja ovat mm. neuvolat, lastensuojeluviranomaiset ja perhetyöntekijät. Viime aikoina toimintaa on alettu organisoida uudella tavalla perhekeskuksiin, hyvinvointineuvoloihin jne., jotta erilaiset ammattilaiset muodostaisivat niissä tiiviin moniammatillisen tukiverkon perheelle pulmatilanteissa ja kehittäisivät yhdessä uusia työmuotoja perheen auttamiseksi. Uusia yhteistyömuotoja kuvataan Imatralla toimivaa hyvinvointineuvolaa koskevassa artikkelissa (Kohvakka &Peltola) kirjan osassa 2. HAASTEET Varhainen puuttuminen Varhaiskasvatus on osa seudullista ennaltaehkäisevää lastensuojelua ja myös osa kunta- tai aluetason hyvinvointistrategiaa. Ne perustuvat aukottomaan palvelujärjestelmään, jossa prosessit ja varsinkin niiden rajapinnat on huolella kuvattu ja kaikki asianomaiset ovat tutustuneet niihin tuntien omat roolinsa ja vastuunsa moniammatillisessa yhteistyössä ja verkostoissa. Myös kasvatuskumppanuussuhde perheeseen on oltava toimiva ja luottamuksellinen, jotta koko perhe saadaan mukaan huolen heikkojen signaalien alkaessa ilmaantua. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tehtävänä on reagoida nopeasti lapsiin liittyvissä ongelmatilanteissa, mm. lastensuojeluilmoitusten tekeminen tulee ymmärtää toimimisena lapsen parhaaksi eikä perhettä vastaan. Lastentarhanopettajakoulutuksen saaneista tulee olemaan pulaa Päiväkotien johtajien haastatteluissa ja ammattilehtien artikkeleissa on tullut toistuvasti esiin uhka siitä, että lastentarhanopettajakoulutuksen saaneista lastentarhanopettajista tulee olemaan suurta puutetta päiväkotityössä, koska lastentarhanopettajakoulutuksen saaneiden kasvatustieteiden kandidaattien on helppoa ja houkuttelevaa jatkaa opintoja peruskoulun opettajan pätevyyteen. Peruskoulun opettajan työ on paremmin palkattua ja lomat ovat pidempiä kuin päiväkotityössä. Toisena houkukkeena jatko-opintoihin tulee olemaan edellä kuvattu trendi, jonka mukaan varhaiskasvatuksen hallintotehtäviä varten vaaditaan yliopistokoulutukseen varhaiskasvatuksen maisterin tutkintoa, joka tuo lisäpätevyyttä uudella tavalla organisoitaviin varhaiskasvatuksen alueellisiin johtotehtäviin. Sosionomeille on tarjolla ylempi ammattikorkeakoulututkinto, joka tuo hallinnollista ja taloudellista lisäosaamista johtamiseen. Kansainvälistyminen ja monikulttuurisuus näkyy yhä enemmän Varhaiskasvatuksen asiakkaana on yhä useammin maahanmuuttajaperhe. Eri kielisiä ja eri kulttuuritaustaisia lapsia tulee lisää päiväkoteihin. Päivähoidossa toteutuva kasvatus, ohjaus ja opetus on osa lapsen ja perheen kotouttamisohjelmaa. Päiväkodin henkilöstön on tunnettava kotouttamisprosessi ja maahanmuuttoon liittyvä lainsäädäntö.
Monikulttuurisille lapsille on turvattava tietoisuus omasta kulttuurista. Oikeus sen säilyttämiseen korostuu. Varhaiskasvatus osallistuu maahanmuuttajalapsen opetukseen ja ohjaukseen, jolla tämä oppii suomalaista kulttuuria, kieltä ja oppii toimimaan yhdessä suomalaisten lasten kanssa. Kansainvälistyminen päiväkodissa nähdään kahdensuuntaisena: monikulttuurisuutta ja uutta tietoa tarvitaan päivähoidon henkilöstölle ja päiväkodin suomalaislapsille sekä toisaalta maahanmuuttajalapsille perheineen. Monikulttuurisuuden myötä päiväkodin yhteistyöverkosto laajenee. Monikulttuurisuustiedoista ja taidoista tarvitaan lisäkoulutusta henkilöstölle. Varhaiskasvatuksen johdon asenne maahanmuuttoon ja monikulttuurisiin lapsiin heijastuu päiväkodin muuhun henkilöstöön. Monikulttuurisuuden tuomia odotuksia, haasteita ja osaamistarpeita selvitetään tarkemmin osan 3 lopussa erillisessä artikkelissa sekä varhaiskasvatuksen että sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa, työssä ja asiakkuuksissa. Teknologian käyttö päivähoidossa lisääntyy Päivähoidon asiakasperheiden kanssa asioidaan yhä enemmän sähköisen tietojärjestelmän kautta (mm. hallinnolliset asiat, päivähoitoon haku, päivähoitomaksut). Yhteistyö perheen ja päivähoidon välillä sähköisessä muodossa tulee yhä lisääntymään. Kaikkien ammattiryhmien työvälineenä tulevat olemaan sähköiset viestintävälineet. Toistaiseksi teknologian tarjoamat mahdollisuudet ovat usein vielä hyödyntämättä joko tietokoneiden tai atk-taitojen puutteen vuoksi. Atk:lla tehtävät paperityöt lisääntyvät kaikissa ammattiryhmissä ja vähentävät aikaa olla lasten kanssa. Asiaan kiinnitetään huomiota, jotta paperityötä järkeistetään dokumentoinnissa ja kirjaamisessa.