Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. 17.12.2012 Kuninkaankatu 39 33200 Tampere

Suomen luonnonsuojeluliiton MUISTUTUS Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. 17.12.2012 Kuninkaankatu 39 33200 Tampere 1 Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. PL 482 33101 Tampere Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Asia Dnrot Muistutus Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksesta (turpeenotto Virtain Isonevalla) ja ympäristöluvan muuttamishakemuksesta (Pihtinevan ympäristöluvan muuttaminen) LSSAVI/198/04.09/2012 ja LSSAVI/199/04.09/2012 Vapo Oy on hakenut ympäristölupaa turpeenoton aloittamiseksi Virtain Isonevalla. Turpeenottoalueen koko olisi 51,4 hehtaaria. Lupahakemus ei ole ensimmäinen: yhtiö haki lupaa Isonevan turpeen kaivamiseen myös vuonna 2008 mutta veti hakemuksensa pois vuonna 2009. Isonevan maanomistaja hankealueen osalta on UPM Kymmene, jolta Vapo on alueen vuokrannut. Käsittelemme muistutuksessamme aluksi Isonevan ympäristölupa-asiaa, lopuksi Pihtinevan ympäristöluvan muuttamista. Mielestämme Vapo Oy:lle ei tule myöntää ympäristölupaa Isonevan turpeenottoon seuraavista syistä: 1. Alueen kaavoitustilanne Isonevaa ei ole osoitettu turpeenottoalueeksi missään kaavassa. Pirkanmaan 1. maakuntakaavassa (2007) ja turpeenottoa käsittelevän Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan ehdotuksessa (hyväksytty maakuntavaltuustossa 2011, paraikaa ympäristöministeriön vahvistettavana) Isoneva on rajattu turpeenottoalueiden ja turpeenoton kannalta tärkeiden vyöhykkeiden ulkopuolelle. Vaihemaakuntakaavaa valmisteltaessa kuultiin asiantuntijoita ja teetettiin selvitys pirkanmaalaisten soiden luontoarvoista. Turpeenottomerkinnät jätettiin pois luonnonsuojelullisesti merkittäviltä soilta, kuten Isonevalta. Maankäyttö- ja rakennuslain (MRL) 32 :n mukaan maakuntakaava on ohjeena ryhdyttäessä toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Viranomaisten on otettava maakuntakaava huomioon, pyrittävä edistämään kaavan toteuttamista ja katsottava, ettei toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan kaavaselostuksen liitekartassa 4a Isoneva on merkitty suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi kohteeksi. Suo mainitaan arvokohteena myös vaihemaakuntakaavan taustamateriaaliksi laaditussa Pirkanmaan suoluonnon tila -selvityksessä. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa on noudatettu käytäntöä, että ainoastaan turpeenottoon varattavat suot merkitään varsinaiseen kaavakarttaan. Luonnoltaan arvokkaat suot puolestaan noteerataan kaavaselostuksen liitekartassa 4a sekä Pirkanmaan suoluonnon tila -taustaselvityksessä (www.pirkanmaa.eu/files/files/maakuntakaavoitus/1vmk_turve/taustaselvitykset/pdf/pirkanmaan_s

2 uoluonnon_tila.pdf). Myös nämä ovat osa maakuntakaavaa. Katsommekin, että Vapolle myönnetty ympäristölupa vaikeuttaa maakuntakaavan toteuttamista vastoin MRL:n 32 :ää. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa Isoneva kuuluu lisäksi suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaseen vyöhykkeeseen (Närhinnevan-Korolammen vyöhyke). Kaavaehdotuksen liitteessä 4a (Tarkastelu ekologisten yhteyksien säilymisestä) kyseistä vyöhykettä kuvataan näin: Närhinnevan-Korolammen suoluonnon monimuotoisuusvyöhyke on vaihettumisvyöhykettä pohjoisosan aapasoiden ja Seitsemisen keitaiden välillä. Kaksi turvetuotannon kannalta tärkeää vyöhykettä (EO/tu 4 ja 6) sivuavat suovyöhykettä ja eteläosassa turvetuotannon kannalta tärkeä vyöhyke (EO/tu 22) sijoittuu pääosin suovyöhykkeelle. Pohjois-eteläsuuntaiset yhteydet Nimetönnevan alueella heikkenevät, mutta eivät katkea. Itä-länsisuuntaiset ekologiset yhteydet säilyvät. Isonevan kaivaminen heikentäisi monimuotoisuusvyöhykettä ja sen sisällä kulkevia ekologisia yhteyksiä. Vaikka Isonevaa ei ole suojeltu, sen säästyminen turpeenotolta on tärkeää läheisten laajojen suojelualueiden, Närhinnevan-Koroluoman natura-alueen sekä Isonevan-Raitakulonnevan natura-alueen kannalta. Isoneva ja suojellut suot muodostavat suoluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta toimivan kokonaisuuden. Jos Isonevalta alettaisiin nostaa turvetta, vähenisivät myös edellä mainittujen natura-alueiden luontoarvot. Monet eliölajit tarvitsevat toisiinsa kytkeytyneiden elinympäristöjen verkoston, jossa sopivaa elinympäristöä on tarjolla laikuittain siellä täällä. Tästä syystä Vapo lupahakemuksen väite, jonka mukaan pitkien välimatkojen vuoksi hankkeella ei arvioida olevan vaikutuksia näihin suojelualueisiin on tutkimaton ja vailla perustetta. Vapo ei kommentoi Isonevan turvehankkeen ristiriitoja Pirkanmaan 1. maakuntakaavan ja 1. vaihemaakuntakaavan kanssa. Hakija ainoastaan mainitsee, että hankealueelle tai sen välittömään läheisyyteen ei ole osoitettu kaavamerkintöjä 1. vaihemaakuntakaavassa. Vapo sivuuttaa sen, että vaihemaakuntakaavassa Isoneva on todettu luonnoltaan arvokkaaksi. Tämä on hakemuksen olennainen puute. Isoneva on vaihemaakuntakaavassa todettu arvokkaaksi, ja ympäristöluvan myöntäminen johtaisi tapahtumia päinvastaiseen suuntaan. 2. Vaikutukset Ylä-Pirkanmaan suoluonnon kokonaisuuteen tutkimatta Turpeenotto tuhoaisi Isonevan merkittävät luontoarvot ja heikentäisi toistaiseksi luonnontilaisen kaltaisena säilynyttä suokokonaisuutta, johon Isonevan ja läheisen Pahkanevan lisäksi kuuluvat Natura 2000 -ohjelmassa suojellut Iso Närhinneva (Virrat) sekä Isoneva-Raitakulonneva (Ylöjärvi). Pirkanmaan ELY-keskus (silloinen ympäristökeskus) päätti edellisen ympäristölupaprosessin (2009) yhteydessä, että Vapon tulee laatia Isonevan turpeenottosuunnitelmasta ympäristövaikutusten arviointi. Vapon valitettua asiasta Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumosi ELY-keskuksen päätöksen. Hallinto-oikeuden päätös (22.10.2010, nro 10/0791/2) sisältää kohtia, jotka tulee huomioida myös nykyisessä lupaharkinnassa. Päätöksen mukaan Isonevan merkitys laajempien suojeltujen soiden välimaastossa ja osana niiden muodostamaa kokonaisuutta on merkittävä. Hakemusasiakirjoissa ei ole selvitystä Isonevalle suunnitellun turvetuotannon vaikutuksista Ylä-Pirkanmaan soiden muodostamalle kokonaisuudelle elinympäristönä. Yksinomaan tällaisen selvityksen laatimiseksi ei kuitenkaan voida edellyttää ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista. Hallinto-oikeuden päätöksestä saa käsityksen, että lainvoimaisen päätöksen edellytyksenä saattaisi kuitenkin olla tällaisen selvityksen laatiminen; sen laatimiseksi ei voida edellyttää YVA-prosessia, mutta selvityksen tarvetta ei kiistetäkään. Vapon teettämistä luontoselvityksistä puuttuu arvio Isonevan merkityksestä tienoon suokokonaisuuden osana; selvitykset on laadittu ainoastaan itse Isonevalta, mutta sen merkitystä

osana laajempaa ekosysteemiverkostoa ei ole tunnistettu eikä arvioitu. Näin ei voida olla varmoja, ettei Isonevan kaivaminen aiheuttaisi ympäristönsuojelulain (YSL) 42 :n vastaisesti erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista: YSL 42, Luvan myöntämisen edellytykset: Luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa --- 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella. 2.1 Ympäristöministeriön vastaus luontojärjestöjen suojelualoitteeseen Tässä yhteydessä on syytä nostaa esiin myös Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin, Virtain luonnonsuojeluyhdistyksen sekä Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen ja Suomenselän Lintutieteellisen yhdistyksen aloite Isonevan ja läheisen Pahkanevan suojelemiseksi. Aloite toimitettiin ympäristöministeriölle vuonna 2001, ja 12.12.2002 ministeriö vastasi siihen (liite 3). Aloite sisältöineen ei ole vanhentunut, joten myös ympäristöministeriön vastaus on edelleen ajankohtainen. Ympäristöministeriön vastauksessa annetaan katsaus Isonevan ja Pahkanevan asemasta ja merkityksestä alueellisessa suoluonnossa (korostukset muistuttajien): Suojeltavaksi esitetyt suot ovat pääosin luonnontilaisia, karuja Pohjanmaan aapasoita. Ne sijaitsevat kuitenkin siinä osassa Suomenselän vedenjakaja-aluetta, joka virallisesti kuuluu vielä Sisä-Suomen vietto- ja rahkakeidasvyöhykkeen länsiosaan. Varsinainen aapasuovyöhyke alkaa noin 100 kilometriä ko. suoalueiden koillispuolella. Pahkaneva ja Isoneva sijaitsevat alueella, joka Virtain länsiosasta ulottuu etelään Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistojen alueille saakka eliömaantieteellisesti tärkeänä Suomenselän ylänköalueena. Pahkanevan ja Isonevan sijainti on myös siinä mielessä merkittävä, että ne sijaitsevat suojeltujen soiden välissä. Suomen ympäristökeskus on tutkinut suoluonnon alueellista muutosta Etelä-Pohjanmaalla ja Hämeen rajamailla. Virtain Pahkaneva ja Isoneva sijaitsevat tämän tutkimusalueen kaakkoisosassa. Tutkimuksessa todettiin, että suojelusoiden ulkopuolella on tutkimusalueella enää jäljellä hyvin vähän yhtenäisiä ja ojittamattomia suokokonaisuuksia. Myös Pahkanevan ja Isonevan ympäristössä etäisyydet jäljellä olevien ojittamattomien suoelinympäristöjen välillä ovat kasvaneet selvästi. Myös aapasoiden määrä on metsäojitusten ja turpeentuotannon takia vähentynyt suuresti. Pahkaneva ja Isoneva kuuluvat yhteen eteläisten aapasoiden esiintymiskokonaisuuteen, josta vain ne ja Närhinevan soidensuojelualue ovat enää luonnontilaisina jäljellä. Pahkanevan ja Isonevan häviäminen lisäisi edelleen selvästi esimerkiksi Närhinevan ja Isonevan soidensuojelualueiden isolaatiota. Pahkanevan ja Isonevan suokokonaisuudet ovat linnustollisesti merkittäviä esimerkiksi voimakkaasti taantuneiden riekon ja metsähanhen levinneisyysalueen säilymisen kannalta. --- Suojeltavaksi esitetyt Pahkanevan ja Isonevan suokokonaisuudet ovat lähes luonnontilaisina merkittäviä seudulla, jossa muutamaa suojelusuota lukuun ottamatta luonnontilaisten soiden määrä on romahtanut. Suoluonnon pirstoutuminen uhkaa monien eliölajien levinneisyysaluetta ja kantojen elinvoimaisuutta. Pahkanevan ja Isonevan merkitys onkin nähtävä erityisesti Suomenselän eteläosan eliölajiston, kuten tiettyjen lintulajien esiintymisalueen säilymisen tukena sekä tärkeänä ekologisena yhteytenä harvahkon soidensuojelualueverkon sisällä. 3

Ympäristöministeriön vastauksessa tuodaan selkeästi ilmi, että Isonevalla on tärkeä merkitys seudun suoekosysteemien verkostossa. Ministeriön vastauksen valossa se, että Vapo on tyystin jättänyt arvioimatta Isonevan turpeenoton laaja-alaiset ekologiset vaikutukset, näyttäytyy entistä olennaisempana puutteena. 4 Ympäristöministeriö ottaa vastauksessaan kantaa myös Isonevan ja Pahkanevan turpeenottohankkeisiin: Olisi --- tärkeätä, että maanomistaja ja vuokraaja pidättäytyisivät soiden luonnontilan muuttamiselta tässä vaiheessa. Näin menetellen asia tulisi ministeriön mielestä käsitellyksi kestävän käytön ja maankäytön suunnittelun periaatteiden mukaisesti. Maankäytön ohjauksella voidaan turvata myös tärkeät suojeluarvot, vaikka soista ei perustettaisikaan virallisia luonnonsuojelualueita. Maanomistajan ja vuokraajan sopimusoikeudelliset seikat ja mahdolliset taloudelliset seuraamukset tulisi selvittää erikseen. Paras ratkaisu olisi löytää Pahkanevan ja Isonevan turvetuotantoa korvaavat kohteet seudulla olevasta suuresta ojitettujen soiden verkostosta. Ympäristöministeriön mukaan soiden tulevaisuutta tulee käsitellä maakuntakaavoituksessa: Pahkanevan ja Isosuon [Isonevan] suojelumerkitys ja mahdollisuudet tulisi ensi vaiheessa arvioida alueellisesti maakuntakaavoituksen yhteydessä ennen kuin ko. soille esimerkiksi myönnetään lupia soiden kuivatukseen ja turpeen nostoon. Tähän suuntaan Pirkanmaalla toimittiinkin: Isonevan suojelumerkitystä tutkittiin maakuntakaavoituksen yhteydessä. Tuloksena oli Isonevan merkitseminen suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaaksi kohteeksi Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan liitekarttaan ja turpeenottomerkinnän jättäminen pois ko. suolta varsinaisessa kaavakartassa. Ympäristöministeriön suosituksen mukaisesti alueen arvo on siten todennettu. Tässä tilanteessa Vapon lupahakemus on erittäin valitettava, sillä se jättää huomiotta kaikki viralliset tunnustukset, jotka alleviivaavat Isonevan arvoa: Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavan taustaselvityksineen sekä ympäristöministeriön vastauksen järjestöjen suojelualoitteeseen. 2.2 Vaikutusten ja yhteisvaikutusten arviointi vähäistä tai olematonta Nähdäksemme nyt esitetyn kaltainen ympäristölupahakemus ei ole riittävä. Turpeenoton vaikutuksia luontoon ja luontoarvoihin Isonevan ulkopuolella on arvioitu aivan liian suppeasti. Vain vaikutuksia läheisiin suojelualueisiin on arvioitu, mutta asiantuntemattomasti: välimatkojen pituuteen vedoten hakija arvelee, ettei vaikutuksia ole, ja unohtaa täysin vaikutukset elinympäristöjen verkostoon. Myös Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös, joka kumosi Pirkanmaan ELY-keskuksen ratkaisun ympäristövaikutusten arvioinnista Isonevalla, tukee osaltaan näkemystämme siitä, että ympäristölupahakemus on vaillinainen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta koskevalla päätöksellä ei ratkaista kysymystä siitä voidaanko hankkeelle myöntää sen vaatimia lupia. Kysymyksessä olevan hankkeen vaikutukset on, mukaan lukien niiden yhteisvaikutukset, joka tapauksessa ympäristönsuojelulaissa ja -asetuksessa tarkoitetuin tavoin selvitettävä ja arvioitava ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Hakijan tulisi siis arvioida myös toiminnan yhteisvaikutukset. Tähän mennessä niitä ei ole arvioitu juuri lainkaan. Isonevan tapauksessa yhteisvaikutuksia tulisi arvioida esimerkiksi 1) ekologiselta kannalta: mitä tapahtuisi tienoon suoluonnon verkoston kokonaisuudelle ja toimivuudelle, jos turpeenoton jo heikentämän alueen toiseksi viimeinen ojittamaton suo, Isoneva, muutettaisiin turvekentäksi.

5 2) virkistyksen kannalta: ojittamattomia soita on alueella jäljellä hyvin vähän. Jos Isonevasta tulisi turpeenottoalue, jokamiehenoikeuksien hyödyntämiseen suoympäristössä olisi entistä vähemmän mahdollisuuksia. 3) melun, pölyn ja vesistövaikutusten kannalta: seudulla on runsaasti käytössä olevia turvekenttiä. Melu- ja pölypäästöjä ei tule tarkastella vain suokohtaisesti vaan myös siten, että samaan aikaan arvioidaan melu- ja pölylähteiden yhteisvaikutuksia. Vesistövaikutusten suhteen on tärkeää huomioida myös olemassa olevien turvekenttien sekä maa- ja metsätalouden kuormitus. 3. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet sekä valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä ja suojelusta Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kuvaavat turpeenoton sijoittamista näin: Turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden valossa turpeenotto luonnontilaisilta ja sen kaltaisilta soilta ei ole sallittua. Vapon ympäristölupahakemus on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen. Myös valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä ja suojelusta (2012, www.mmm.fi/attachments/ymparisto/suojaturvemaat/6ak6or04e/mmm- 119690-v5-suostrategia_valtioneuvoston_periaatepaatos_v4_2.pdf) kehottaa säästämään ojittamattomat suot. Periaatepäätöksen mukaan soiden ja turvemaiden kestävää ja vastuullista käyttöä sekä suojelua sovitetaan yhteen kohdentamalla soita merkittävästi muuttava toiminta ojitetuille tai luonnontilaltaan muuten merkittävästi muuttuneille soille ja turvemaille. Valtioneuvoston periaatepäätökseen lukeutuu soiden luonnontilaisuusasteikko, jonka avulla soita voidaan luokitella arvoluokkiin 0-5. Isoneva sopii luonnontilaisuusasteikossa näkökulmasta riippuen sekä luokkiin 3 että 2. Näiden luokkien yleissuositus on periaatepäätöksessä seuraava: Luonnontilaa muuttava käyttö ei ole suositeltavaa luokan 3 soilla, mutta on poikkeustapauksissa (kuten alueellisesti merkittävissä hankkeissa) mahdollista, mikäli suon yleinen luonnonarvo on seutukunnan ojitusasteen perusteella alhainen, sen erityiset luonnonarvot eivät ole mainittavia ja seutukunnan suoluonto on määrällisesti runsas. Luokan 2 soilla luonnontilaa muuttava käyttö on mahdollista, jos suon yleinen luonnonarvo on seudun ojitusasteen perusteella keskimääräistä alhaisempi, eivätkä erityiset luonnonarvot ole merkittäviä. Luokan 2 soiden muuttuneille osille voidaan suunnata turvetuotantoa silloin, kun näiden osien erityiset luonnonarvot ovat vähäiset ja ojittamattomien osien vesitalous ja erityiset luonnonarvot voidaan turvata. Isonevan kohdalla ei täyty yksikään turpeenoton mahdollistava poikkeustapauksen kriteeri: - Vapon hanke ei ole alueellisesti merkittävä. Suomessa nostetaan soista turvetta vuosittain 20-30 miljoonaa kuutiometriä. Isonevan keskimääräinen nostomäärä vuosittain olisi 25 000 kuutiometriä jyrsinpolttoturvetta, vain noin promille turveteollisuuden koko volyymista. - Isoneva sijaitsee seudulla, jossa ojitusaste on korkea (75-85 prosenttia soista ojitettu). - Isonevan luontoarvot ovat mainittavia (todettu monissa luontoselvityksissä ja mm. ELYkeskuksen ympäristövaikutusten arviointi -päätöksessä). - Seutukunnan suoluonto on alun perin ollut runsas, mutta ojitusten vuoksi siitä on jäljellä enää rippeet, ja ne sijaitsevat toisiinsa nähden pirstaleisesti.

- Vapon hanke ei kohdistuisi Isonevan muuttuneille osille vaan lähes kokonaan ojittamattomalle, uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä käsittävälle osalle. 6 Valtioneuvoston periaatepäätöksen luonnontilaisuusasteikko on valtakunnallinen, mutta eri osissa maata suot ovat hyvin erilaisia ja eritasoisesti ihmistoiminnan muuttamia. Etelä-Suomessa ei käytännössä ole luokkia 2 ja 3 luonnontilaisempia laajoja suomuodostumia suojelualueiden ulkopuolella. Etelä-Suomen kontekstissa Isonevan sijoitus on siten luokka-asteikon yläpäässä. 4. Isonevan luontoarvoista Vapo on teettänyt Isonevalta vuonna 2011 kasvillisuus-, linnusto-, perhos-, sudenkorento-, sukeltajakuoriais- ja viitasammakkoselvityksen. Vuodelta 2004 on lisäksi olemassa kasvillisuusselvitys. 4.1 Uhanalaiset ja silmälläpidettävät luontotyypit Isonevalla esiintyy runsaasti uhanalaisia luontotyyppejä, joita on listattu sekä Vapon teettämissä kasvillisuusselvityksissä että Geologian tutkimuskeskuksen turvetutkimusraportissa 191 (GTK, Espoo 1986). Luontotyyppien uhanalaisuusluokittelu perustuu teokseen Suomen luontotyyppien uhanalaisuus (toim. Raunio, A. ym., Suomen ympäristökeskus, Helsinki 2008). Alla oleviin taulukoihin on yläindeksillä merkitty lähde, josta suotyyppitieto on peräisin. Mikäli yläindeksiä ei ole, tieto on lähtöisin uusimmasta kasvillisuusselvityksestä (Pöyry 2011). Isonevan suoyhdistymätyypit keskiboreaalinen välipintainen aapasuo keskiboreaalinen rimpinen aapasuo Isonevan suotyypit saraneva kalvakkaneva rimpineva tupasvillaräme sararäme kalvakkaräme lyhytkorsineva (minerotrofinen) 1 korpiräme 2 kangasräme 3 kangaskorpi 3 suoyhdistymätyyppien uhanalaisuus Etelä-Suomessa (Lapin ja Koillismaan eteläpuolella) erittäin uhanalainen vaarantunut suotyyppien uhanalaisuus Etelä-Suomessa (Lapin ja Koillismaan eteläpuolella) vaarantunut vaarantunut silmälläpidettävä silmälläpidettävä vaarantunut vaarantunut vaarantunut vaarantunut silmälläpidettävä vaarantunut 1 Vuoden 2004 kasvillisuusselvitys 2 Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin kartoitus 2012 3 GTK:n turvetutkimusraportti 1986 Vapo ei lupahakemuksessaan ole millään tavoin huomioinut Isonevan uhanalaisia tai silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Suunniteltu turpeenottoalue sijaitsee valtaosin uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien päällä. Isoneva kokonaisuudessaan edustaa keskiboreaalisia aapasoita, jotka on luokiteltu vaarantuneiksi erittäin uhanalaisiksi. Katsomme, että tällaiselle suolle kaikki luontoarvot tuhoava turpeenotto ei yksinkertaisesti sovi.

7 Isoneva on melko luonnontilainen eteläinen aapasuo eli varsinaisen aapasuovyöhykkeen ulkopuolinen aapasuo. Siihen pätee sama, mitä Suomen ympäristökeskus on sanonut Parkanon Saukonsuosta (keskiboreaalinen välipintainen aapasuo, jossa myös rimpisiä osia): Luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnin yhteydessä koottiin myös luettelo Suomen kansainvälisistä vastuuluontotyypeistä. Vastuuluontotyyppien tarkastelualueena oli Eurooppa. Välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot on kansainvälinen vastuuluontotyyppi, ja niiden säilyttämisestä arvioitiin Suomella olevan suuri vastuu (25 40 % Euroopan edustavista esiintymistä on Suomessa). Euroopassa näiden suoyhdistymien esiintyminen keskittyy Suomeen, Keski- ja Pohjois-Ruotsiin ja Venäjän Karjalaan. Luonnonsuojelulain 5 :n nojalla luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Luontotyypin suojelutaso on suotuisa, kun sen luontainen levinneisyys ja kokonaisala riittävät turvaamaan luontotyypin säilymisen ja sen ekosysteemin rakenteen ja toimivuuden pitkällä aikavälillä sekä luontotyypille luonteenomaisten eliölajien suojelutaso on suotuisa. Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Kaikki uhanalaisen luontotyypin tai uhanalaisen lajin esiintymät ovat suotuisan suojelutason tavoittamisen kannalta arvokkaita. Ympäristölupa, joka tuhoaisi uhanalaisten luontotyyppien ja lajien esiintymiä, ei mielestämme olisi lainmukainen. Ei voida olettaa, että jossain muualla esiintymiä säästettäisiin riittävästi. Suotuisan suojelutason saavuttamista auttaa erityisesti laajojen kokonaisuuksien varjelu voimaperäiseltä hyötykäytöltä: mitä isompi kokonaisuus, sitä todennäköisemmin luontotyypit ja lajit säilyvät. Pirkanmaan 1. vaihemaakuntakaavassa esitetyt vyöhykkeet suoluonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaista alueista tukevat luontotyyppien ja lajien suotuisan suojelutason säilymistä. Vyöhykkeitä pirstovat hankkeet, kuten turpeenotto Isonevalta, heikentäisivät tilannetta ja sivuuttaisivat sekä luonnonsuojelulain että kaavan. Luonnonsuojelulain lisäksi myös luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on turvata luontotyyppien suojelun suotuisa taso. Suomi on jo joutunut toteamaan EU:n komissiolle, että tavoitteen täyttämisessä on onnistuttu heikosti. EU:n jäsenvaltioiden tulee raportoida EU:n komissiolle kuuden vuoden välein luontodirektiivin 17 artiklan määräämällä tavalla direktiivin säännösten soveltamisesta. Kaudelta 2001-2006 laaditussa raportissa arvioitiin ensi kertaa kaikkien yhteisön tärkeinä pitämien luontotyyppien (direktiivin I liite) suojelun taso koko Suomen alueella. Ympäristöministeriö julkaisi raportin lokakuussa 2007. Komissiolle toimitetussa raportissa kerrotaan, että Suomessa boreaalisen vyöhykkeen luontotyypeistä vain 14 prosenttia voidaan luokitella suojelutasoltaan suotuisiksi, loput riittämättömästi tai huonosti suojelluiksi. Keskiboreaalisten aapasoiden, kuten Isonevan, suojelun taso arvioitiin raportissa (www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=93840&lan=fi) epäsuotuisaksi huonoksi. Turpeenotto yhä uusilta luonnontilaisen kaltaisilta soilta ei millään muotoa paranna huonoksi todettua tilannetta. Katsomme, että uhanalaisia ja puutteellisesti suojeltuja luontotyyppejä sisältävän Isonevan valjastaminen turpeenottoon olisi vastoin luonnonsuojelulain (ja luontodirektiivin) vaatimuksia, jotka ympäristönsuojelulain (YSL) 41 :n 3 momentin mukaan on lupaharkinnassa otettava huomioon. 4.2 Eliölajisto Ympäristönsuojelulain 42 :n mukaan toiminnasta ei saa aiheutua merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa tai erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Isonevan turpeenotto

olisi vastoin ympäristönsuojelulakia, sillä suon erityiset luonnonolosuhteet eivät vain huonontuisi vaan katoaisivat, kun suon päärakenneosa eli turve kaivettaisiin pois. 8 Uhanalaisten ja silmälläpidettävien luontotyyppien lisäksi Isonevalla esiintyy uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lajeja: perhosista luumittari (vaarantunut) ja suoaamukääriäinen (silmälläpidettävä) on tavattu hankealueella. Hankealueen vierestä, Isonevan pohjoisosan Haukkalammin rimpialueelta, ovat luontoharrastajat löytäneet mm. mähkää (alueellisesti uhanalainen) ja ruskopiirtoheinää (valtakunnallisesti silmälläpidettävä, alueellisesti uhanalainen). Mähkän löysi Erkki Kellomäki vuonna 2008 ja ruskopiirtoheinän Juho Kytömäki vuonna 2012. Suunniteltu turpeenotto vaikuttaisi myös hankealueen ulkopuoliseen, ojittamattomaan suoalueeseen ja muuttaisi peruuttamattomasti sen hydrologista tilaa. Negatiivisia vaikutuksia koituisi siten koko suon uhanalaiselle ja muulle lajistolle. Oletettavasti Haukkalammin rimpialue kuivuisi tai ainakin kärsisi pahoin, ja vaateliaat kasvilajit häviäisivät. Esimerkiksi ruskopiirtoheinää tunnetaan Isonevan lisäksi Pirkanmaalta vain kolmelta suolta, joten Isonevan esiintymän turvaaminen on tärkeää. Huomionarvoista on, että Isonevan linnustokartoituksessa löydetyistä 24 lajista lähes puolet, 11 lajia, on luokiteltu jonkinasteiseen suojeltuun asemaan: joko uhanalaisiksi (vaarantuneiksi) / silmälläpidettäviksi (vaarantuneita keltavästäräkki ja pohjansirkku, silmälläpidettäviä niittykirvinen ja teeri), kansainvälisiksi vastuulajeiksi tai EU:n lintudirektiivin lajeiksi. Isonevan linnustoa on harrastajavoimin seurattu jo pitkään. Nevaan liittyy lukuisia linnustollisia arvoja, jotka eivät ilmene pikaisella aikataululla tehdystä linnustoselvityksestä: Alueellisesti uhanalaisiksi luokiteltuja metsähanhia pesii Virroilla yhdestä kahteen paria. Kyseessä on Suomen eteläisin pesintä. Koska Etelä-Suomen suoluonto on pirstottu, metsähanhen eteläiset pesinnät edellyttävät yhä laajempia luonnontilaisten tai lähes luonnontilaisten soiden ja lampien muodostamia kokonaisuuksia. Isonevan-Pahkanevan alue muodostaa osan Virtain metsähanhien elinpiiristä. Tähän viittaavat lintuharrastajien tiedot ja Vapon kasvillisuusselvityksen yhteydessä Isonevalta löytyneet hanhensulat. Isoneva on maakotkan saalistusmaastoa. Maakotka on luokiteltu valtakunnallisesti uhanalaiseksi (vaarantunut) ja Etelä-Suomesta kadonneeksi. Nyt kanta on kuitenkin hitaasti mutta selvästi palaamassa Virroille (Metsähallitus toteuttaa lajin istutusprojektia). Lähivuosina tienoolle odotellaan ensimmäistä pesintää noin 60 vuoteen. Ilman Isonevan kaltaisia kajoamattomia soita maakotkan paluu ei onnistu. Alueellisesti uhanalaiseksi luokitellulle riekolle Isoneva lähisoineen on erittäin tärkeä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana riekkokanta on taantunut Virroilla, kuten muillakin lajin esiintymisen reuna-alueilla. Isonevalla ja Pahkanevalla riekkoja vielä esiintyy. Tämä kanta on hyvin merkittävä yritettäessä estää lajin katoaminen Pirkanmaalla. Isonevan tienoon riekkokannan säteilevä vaikutus ulottuu laajemmallekin kuin Virroille, mm. etelään Ylöjärven Kuruun. Riekon elinympäristöjä ei ole Pirkanmaalla suojeltu riittävästi. Laji taantuu suojelualueillakin, esimerkiksi kahdessa Virtain lähellä sijaitsevassa kansallispuistossa. Vuonna 1997 Seitsemisen kansallispuiston alueella oli seitsemän riekkoreviiriä, vuonna 2007 enää kolme. Helvetinjärven kansallispuiston liepeillä on enää yksi reviiri. Jos lähiseutujen vielä vankat riekkosuot valjastetaan turpeenottoon, riekko tulee häviämään Pirkanmaalta kansallispuistoja myöten. Isoneva on tärkeä myös toiselle voimakkaasti taantuneelle kanalinnulle teerelle, joka on uhanalaistarkastelussa luokiteltu silmälläpidettäväksi.

4.2.1 Isonevan lintulajien suojana EU:n luonto- ja lintudirektiivi sekä erityisvastuulajin status 9 Isonevalla esiintyvä riekko on koko Etelä-Suomessa taantunut voimakkaasti. Isoneva Pahkaneva -suoalueen pirstomisella olisi täten merkitystä laajemminkin. Jos riekon asuttamia soita turmellaan turpeenotolla lajin levinneisyysalueen reunoilla, kuten Virroilla, lajin luontainen levinneisyysalue supistuu. Tämä olisi vastoin luonnonsuojelulain 5 :ää ja EU:n luontodirektiiviä. Luontodirektiivin yleistavoitteena on saavuttaa ja säilyttää tiettyjen lajien suojelun taso suotuisana. Lajin on pitkällä aikavälillä säilyttävä luontaisessa ympäristössään, eikä sen luontainen levinneisyysalue saa supistua. Lisäksi lajin elinympäristöjä pitää olla riittävästi turvaamaan kannan säilyminen pitkällä aikavälillä. Riekon säilyttäminen nykyisellä levinneisyysalueellaan edellyttää riittävän laajojen suokokonaisuuksien suojelua. Isonevalla ja sen tienoolla esiintyvistä linnuista maakotka, teeri, kapustarinta, laulujoutsen, kurki, liro ja palokärki mainitaan lisäksi EU:n lintudirektiivin I-liitteessä. Liitteessä luetellaan yhteisön tärkeinä pitämät lintulajit, joiden elinympäristöjä on suojeltava erityistoimin. Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on turvattava I-liitteen lajien eloonjääminen ja lisääntyminen niiden levinneisyysalueella. Lisäksi jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet lintulajien elinympäristöjen riittävän moninaisuuden ja laajuuden säilyttämiseksi, ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi ennalleen. Isonevan lintulajeista teeri, valkoviklo, liro, isokuovi, laulujoutsen ja metsähanhi kuuluvat Suomen erityisvastuulajeihin. Suomella on kansainvälinen vastuu näiden lajien säilyttämisestä. Vastuu merkitsee sitä, että lajin elinympäristö tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa. 4.3 Isonevan luontoselvitysten puutteet Vapo Oy:n ympäristölupahakemuksen liitteenä olevat luontoselvitykset on laadittu ammattilaisvoimin. Kritisoimme kuitenkin sitä, että kartoittajille ei annettu riittäviä ajallisia resursseja selvitysten laatimiseen. Esimerkiksi kasvillisuusselvityksen tekijä kertoo raportissaan, että kartoituksiin oli aikaa vain yksi päivä, eivätkä selvityksen tulokset voi rajallisen maastoajan vuoksi olla täysin kattavia. Linnustoselvityksen tekijät ovat olleet maastossa neljänä päivänä: 9.5., 26.5., 18.6. ja 19.6. Raportissa todetaan, että 18. ja 19.6. tehtyjä kartoituksia haittasi huono sää. Lisäksi esimerkiksi muuttaja- ja lepäilijälinnuston laskeminen ja havainnointi vain parilla melko myöhäiseen kevääseen sijoittuvalla käyntikerralla antaa sattumanvaraisen tuloksen (mm. säätilasta riippuen). Riekkojen kannalta kartoitukset on aloitettu liian myöhään. Riekosta ei puhuta linnustoselvityksessä mitään, mutta lajin kartoittamiseksi olisi suolla pitänyt olla soidinaikaan eli maaliskuun puolivälin ja vapun välisenä aikana. Yksi toukokuinen kartoituskäynti (9.5.) ei ole riittävä riekkotilanteen selvittämiseksi. Lisäksi käynti osui väärään vuorokaudenaikaan. Riekkoinventointi tulee suorittaa hämärässä eli esimerkiksi klo 21-24 tai aamuhämärissä ennen auringonnousua (9.5.2011 aurinko nousi Virroilla klo 4.47, mutta luontokartoittajat olivat suolla vasta klo 5.10). Lintuharrastajien Tiira-havaintoverkosta tehty listaus (liite 4) osoittaa, että Isonevalla on vuonna 2012 havaittu lajistoa, jota linnustoselvityksessä ei ole havaittu (korostettu liitteessä punaisella). Merkittävimpiä näistä lajeista olivat riekko (pariutunut kaksikko Isonevan koillisreunalla) sekä muuttajista jänkäsirriäinen ja uhanalainen (vaarantunut) jouhisorsa. Muuttolintujen viihtyminen suolla kertoo osaltaan Isonevan luontoarvoista. 4.4. Haukkalammi Haukkalammi on Isonevan pohjoisosassa sijaitseva rimpialue.

10 Vapo on 28.9.2012 toimittanut AVI:lle hakemuksen täydennyksen, jonka kohdassa 2 yhtiö arvioi hankkeen vaikutuksia Haukkalammiin ja sitä ympäröivään allikko- ja kosteikkoalueeseen: Peruskarttaan merkityn vanhan rantaviivan mukaan määritettynä Haukkalammi on ollut n. 3,7 ha suuruinen suolle sijoittuva lampi. Sen vedenpintaa on laskettu ja myös ympäristö kuivatettu kaivamalla siitä oja luoteeseen ja yhtymään suon poikki noin lounas-kaakko suuntaisesti [kirjoitusvirheet hakijan] kaivettuun ojaan tai kanavaan. --- Vesipinnan laskun ja kuivatuksen seurauksena Haukkalammin alueen soistuminen on nopeutunut oleellisesti. Haukkalammi ei ole luonnontilassa. --- Turvetuotannon kuivatus nopeuttaa jossakin määrin Haukkalammin soistumista. Rimmikoihin ja allikoihin on myös jonkinasteista kuivattavaa vaikutusta. Vapo luo täydennyksessään Haukkalammista kuvan, jolle emme ole löytäneet perusteita. Mistä on peräisin näkemys siitä, että Haukkalammi on ollut lampi? Vuoden 1960 peruskartassa (kuvaliite 1) Haukkalammin lähellä ei ole vielä yhtään ojaa, mutta silti lammi on merkitty karttaan samalla tavoin kuin nykyään (vaikeakulkuinen puuton suo). Vuoden 1960 peruskartan valossa Haukkalammi on siis ennen ojituksiakin jo ollut nykyisenkaltainen. Samasta kartasta näkee, että muilla lähisoiden lammilla on jo tuolloin ollut nimi (mm. Sammakkolampi, Pihtilampi), mutta Haukkalammilla ei ole nimeä. Tästäkin voi päätellä, että Haukkalammi ei ole ollut avovetinen lampi. Myöhemmin tehdyt ojitukset toki johtavat Haukkalammista vettä pois, mutta sitä tärkeämpää on, ettei kuivattavaa vaikutusta tule yhtään lisää. Haukkalammin tienoille sijoittuvat mm. Isonevan merkittävimmät kasvilajilöydöt (ks. muistutuksen luku 4.2). Haukkalammi on edelleen luonnontilaisen kaltainen. 5. Ilmastonsuojelulliset syyt Ilmastonmuutoksen torjunta tulee asettamaan yhä tiukempia vaatimuksia myös Pirkanmaan energiahuollolle. Suomen energiasta 6-7 prosenttia tulee turpeesta, mutta maamme hiilidioksidipäästöistä turpeenpoltto aiheuttaa 20 prosenttia. Turve on fossiiliseen verrattava polttoaine ja sen polttamisesta syntyvät hiilidioksidipäästöt ovat suuremmat kuin kivihiilen poltossa tuotettua energiayksikköä kohden. Erityisen paljon ilmakehää rasittaa Isonevan kaltaisten luonnontilaisten ja luonnontilaisen kaltaisten ojittamattomien soiden sisältämän turpeen esiin kaivaminen ja polttaminen. Vapo suunnittelee nostavansa Isonevasta myös ns. ympäristöturvetta kuivikkeeksi, imeytykseen ja kompostointiin, mutta määrät ovat polttoturpeen suunniteltuun määrään nähden vähäisiä. Ympäristöturvetta myös kaivettaisiin lähinnä vain toiminnan alkuvuosina. Leijonanosa Isonevan turpeesta päätyisi kestämättömään energiantuotantoon. EU aikoo vähentää kasvihuonekaasupäästöjään vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Lähitulevaisuudessa päästötavoitteita tulee varmasti lisää; uusi sitova ja globaali ilmastosopimus on tarkoitus saada aikaan vuonna 2015. Ilmastotavoitteiden vuoksi turpeen energiakäyttöä on vähennettävä nykyisestä. Isonevasta turvetta kaivettaisiin Vapon mukaan noin vuoteen 2040 asti. Ilmastopolitiikan näkökulmasta on erittäin kyseenalaista, voidaanko turvetta käyttää energiantuotannossa edes enää vuonna 2020. 6. Vesistövaikutukset Katsomme, että turpeenoton aloittaminen luonnontilaisella suolla olisi vastoin valtioneuvoston periaatepäätöksessä Vesiensuojelun suuntaviivat 2015 (www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=66351&lan=fi) esitettyä kantaa. Sen mukaan uusien

11 turpeenottoalueiden käyttöönottoa arvioidaan erityisen tarkoin sellaisilla valuma-alueilla, joissa vesien tila uhkaa heiketä turpeenoton vaikutuksesta, ja toimintaa pyritään suuntaamaan jo oton kohteena oleville tai ojitetuille soille. Kuormitus on saatava pienenemään, jotta vesistön tila voisi parantua tai säilyä vähintään hyvänä, kuten laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä edellyttää. Vapon mukaan Isonevan vedet johdettaisiin Kytöojaa ja Luomanojaa myöten Havanganjärveen. Vapon toteaa hakemuksessaan, että Havanganjärven valuma-alueen maankäyttö on metsätalouspainotteinen. Peltomaita ja maatalousvaltaisia alueita on noin 11 prosenttia valumaalueen pinta-alasta. Vesistökuormitus on pääasiassa maa- ja metsätalouden hajakuormitusta ja turpeenoton pistekuormitusta. Vapon mukaan Kytöojan vesi on erittäin hapanta, lievästi rehevää rehevää ja runsashumuksista. Kytöojasta vedet virtaavat Luomanojaan, jonka vesi on rehevää, hapanta, ruskeaa ja lievästi sameaa. Havanganjärvi on mesoeutrofinen, runsashumuksinen, lievästi samea ja lievästi hapan järvi. Näiden kuvailujen perusteella vaikuttaa siltä, että kuivatusvesille suunniteltu laskureitin veden laatu ei ole paras mahdollinen. Tähän viittaa myös vuonna 2011 laadittu Havanganjärven kuormitusselvitys (julkaisu.virrat.fi/dynastia/kokous/20121449-4-1.pdf), joka liittyy Havanganjärven kunnostussuunnitelmaan. Selvityksen tulosten mukaan voidaan todeta, että Havanganjärven kuormitus on tasolla, joka hiljalleen johtaa järven rehevöitymiseen. Havanganjärven pitkä viipymä aiheuttaa heikon kuormituksen siedon ja sisäinen kuormitus pitää yllä rehevöitymiskehitystä. Pitkällä aikavälillä Havanganjärven kannalta olisi tärkeää laskea kuormitus sallitulle tasolle ja lyhyellä tähtäimellä estää sisäistä kuormitusta esimerkiksi hapettamalla syvänteitä. Isonevan alapuolisten vesialueiden ekologinen ja kemiallinen tila on suurelta osin määrittämättä ainoastaan Havanganjärven kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. Kun vesialueiden ekologiset laatuluokat eivät ole selvillä, ei voida olla varmoja, että hanke olisi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä säädetyn lain sekä vesipuitedirektiivin mukainen. Mainitun lain 1 :n mukaan vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä. Vesipuitedirektiivin mukaan pintavesien hyvä tila ja pohjavesien hyvä määrällinen ja kemiallinen tila tulee saavuttaa 15 vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta eli vuonna 2015. Vaikka Kytöojan, Luomanojan ja Havanganjärven ekologista tilaa ei ole määritetty, jo Havanganjärven kuormitusselvityksen tulokset antavat aiheen olettaa, että turpeenottoa on Isonevalla mahdotonta toteuttaa vesienhoidon järjestämisestä säädetyn lain ja vesipuitedirektiivin ehtojen mukaisesti. Vapo arvioi, että laskennallisten ravinne- ja kiintoainevaikutusten perusteella hankealueen kuivatusvesillä ei ole normaalissa tilanteessa juurikaan vaikutusta alapuolisen vesistön (Luomanoja, Havanganjärvi) tilaan. Havanganjärven valuma-alueen turvetuotannon yhteiskuormituksen laskennalliset vaikutukset Havanganjärven veden laatuun jäävät melko lieväksi, mutta Luomanojassa vaikutukset ovat kohtalaiset ja näkyisivät lievänä rehevyyden kasvuna ja liettymisenä. Tätä arvio on varsin suppea ja perustuu teoreettisiin laskelmiin, joiden paikkansapitävyyttä juuri Isonevan kohdalla ei ole todennettu. Turpeenottoalueet ovat vesistöpäästöiltään erilaisia, riippuen mm. turpeen maatuneisuusasteesta.

Lupaharkinnassa tulee huomioida myös se, että Havanganjärven kunnostuksen lupahakemus on paraikaa lupaviranomaisen käsittelyssä. Kunnostuksen keskeinen tavoite on järven virkistyskäyttöarvon parantaminen. 12 Havanganjärvi ei välttämättä ole ainut järvi, jota Isonevan turpeenotto kuormittaisi. Geologisen tutkimuskeskuksen turveraportin mukaan Isonevan pohjoispään vedet laskevat Ylä- Havankajärveen. Mikäli Isonevalle perustettaisiin turvekenttä, ei ole taattua, että kaikki kuivatusvedet kulkeutuisivat suunniteltua reittiä Havanganjärveen. Myös Ylä-Havankajärven vedenlaatu voisi olla vaarassa. Tälläkin hetkellä Isonevan länsilaitaan johdettavia Pihtinevan kuivatusvesiä kulkeutuu Ylä-Havankajärveen (ks. luku 7). Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi 15.12.2008 luvan rehevöityneen Ylä-Havankajärven kunnostamiseen (dnro LSY2007Y247). Turpeenotto Ylä-Havankajärven valuma-alueella saattaisi vaikeuttaa järven kunnostusyrityksiä huomattavasti ja ympäristölupaviraston/aluehallintoviraston myöntämät luvat näin ollen sotisivat toisiaan vastaan. Sekä Havanganjärven että Ylä-Havankajärven osalta viittaamme Korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 20.8.2010 (dnro 804/1/09), jossa KHO hylkäsi Vapon ympäristöluvan Soinin Koirasuolla vesiensuojelusyistä. KHO katsoi, että yhtiön turpeenotto Koirasuolta yhdessä muiden kuormittavien toimintojen kanssa aiheuttaisi alapuolisessa vesistössä merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Vapo korostaa käyttävänsä toiminnassaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Turpeenoton parasta käyttökelpoista tekniikkaa edustavat vesienkäsittelyssä pintavalutuskentät. Nykytiedon perusteella on selvää, että pintavalutuskentät eivät pysty pidättämään rankkasateiden aikaisia ravinne-, kiintoaine- ja humushuuhtoumia turpeenkaivualueilta. Kevättulvien ja rankkasateiden yhteydessä jopa 90 prosenttia avoimien turvekenttien jätevesistä humuksineen siirtyy alapuoliseen vesistöön hallitsemattomasti yli ja ohi kaikkien vesi- ja mittausjärjestelmien. Kesällä 2012 tästä saatiin moniaalla esimerkkejä, kun turvekentät rankkasateiden yhteydessä vuotivat yli äyräidensä (mm. yle.fi/uutiset/pohjois-pirkanmaan_rankkasateet_ovat_aiheuttaneet_tulvia_turvesoilla/6217613). 7. Pihtinevan ympäristöluvan muuttaminen Vapo hakee lupaa Pihtinevan ympäristöluvan muuttamiseen vesien johtamisen ja puhdistamisen osalta. Pihtineva sijaitsee noin 1,2 kilometriä Isonevasta länteen. Pihtinevalta on nostettu turvetta jo useita vuosia. Pihtinevan kuivatusvedet johdetaan tätä nykyä Isonevalle suon länsireunaan, josta vedet kulkeutuvat Kytöojaan ja edelleen Luomanojaan ja Havanganjärveen. Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin syksyllä 2012 tekemien maastohavaintojen perusteella osa Pihtinevan laskuvesistä kulkeutuu Isonevan luoteislaidan kautta myös Ylä-Havankajärveen (ks. kuvaliite 2). Vapon uuden suunnitelman mukaan Pihtinevan kuivatusvedet johdettaisiin Isonevan luoteisreunaan kaivettavaa ojaa myöten uudelle pintavalutuskentälle. Puhdistuksen jälkeen vedet johdettaisiin suon itäreunaan ja edelleen Kytöojaan, Luomanojaan ja Havanganjärveen. Pihtinevan ympäristöluvan muuttamishakemus pohjautuu Isonevan turpeenottohankkeeseen. Koska katsomme, että turpeenottolupaa Isonevalle ei voida lainmukaisesti myöntää, Pihtinevankaan ympäristöluvan muuttaminen ei ole tarpeellista. Hakemuksen sisältö on myös hyvin puutteellinen. Siinä todetaan, että hakijan käsityksen mukaan Pihtinevan kuivatusvesien puhdistuksen tehokkuudessa ei tapahdu sanottavaa heikentymistä. Hankkeen vesistövaikutukset pysyvät samantasoisina kuin tällä hetkellä. Muutosta huonompaan ei tapahdu. Hakija ei ole perustellut näitä arvioitaan.

8. Asiakirjojen nähtävilläolosta 13 Vapon lupahakemusten asiakirjat olivat nähtävillä 15.11.-17.12.2012 Virtain kaupungintalolla. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston internetsivuilla oli kumpaisestakin hankkeesta esillä ainoastaan kuulutus. Muistutuksia ja mielipiteitä laativien tahojen on erittäin vaikeaa perehtyä hankkeisiin, joiden asiakirjoihin voi tutustua ainoastaan virka-aikana yhdessä fyysisessä sijaintipaikassa. Turpeenoton kaltaisten, ympäristöön merkittävästi vaikuttavien hankkeiden hakemusasiakirjat olisi ehdottomasti saatava sähköiseen muotoon joko suoraan AVI:n internetsivuille tai pyydettäessä toimitettaviksi. Nyt allekirjoittaneet joutuivat tavoittelemaan hakemusasiakirjoja monien eri henkilöiden ja skannausoperaatioiden kautta. Hakemusasiakirjojen vaikea tavoitettavuus vaarantaa kansalaisten mahdollisuuden osallistua elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Tämä on vastoin perustuslain 20 :ää: Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon. Lopuksi Luonnontilaisen kaltaisena säilynyt Isoneva on erittäin tärkeä useille soiden uhanalaisille luontotyypeille, joiden suojelun taso on nykyään riittämätön. Lisäksi Isoneva tarjoaa elinympäristön lukuisille soiden alkuperäislajeille, joiden elinpiiri on käynyt Suomessa viime vuosikymmeninä hyvin pieneksi. Luonnonsuojelulaki ja luontodirektiivi velvoittavat Suomea turvaamaan luontotyyppien ja lajien säilymisen. Turpeenotto tuhoaisi Isonevan merkittävät luontoarvot ja heikentäisi vielä melko kajoamattomana säilynyttä suokokonaisuutta, johon Isonevan ja sen länsipuolella sijaitsevan Pahkanevan lisäksi kuuluvat Natura 2000 -ohjelmassa suojellut Iso Närhinneva (Virrat) sekä Isoneva-Raitakulonneva (Ylöjärvi). Tämä suokokonaisuus on Pirkanmaan ja koko Etelä-Suomen mitassa ainutlaatuinen. Turpeenotto Isonevalla pilaisi Isonevan ja heikentäisi ratkaisevasti arvokasta kokonaisuutta. Tampereella 17.12.2012 Timo Tamminen, puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Jukka T. Helin, puheenjohtaja Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. Suvi Sergejeff, sihteeri Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ry. LIITTEET Kuvaliite 1: Ote peruskartasta 1960: Haukkalammi näkyy Isonevan pohjoisosassa nykyisenkaltaisena Kuvaliite 2: Kuvia Pihtinevan kuivatusvesistä Liite 3: Ympäristöministeriön vastaus pirkanmaalaisten luontojärjestöjen aloitteeseen Pahkanevan ja Isonevan suojelemiseksi Liite 4: Isonevan lintuhavainnot -listaus lintuharrastajien Tiira-havaintoverkosta (www.tiira.fi)

14 Kuvaliite 1: Ote Maanmittauslaitoksen vuoden 1960 peruskartasta (ruudut 1 x 1 km, karttalehti 2214 04) skannattuna. Haukkalammin rimpialueen näkyy Isonevan pohjoisosassa. Haukkalammin lähellä ei ole ojia, joten se lienee luonnontilainen. Sitä ei ole silti merkitty lammeksi, vaan samaan tapaan kuin nykyisissä kartoissa vaikeakulkuiseksi puuttomaksi suoksi. Rimpialueelle ei myöskään ole annettu nimeä toisin kuin samalla kartalla näkyville Pihti- ja Sammakkolammelle, jotka ovat pinta-alaltaan huomattavasti pienempiä. Tämäkin viittaa siihen, että Haukkalammi ei välttämättä ole ollutkaan varsinainen lampi.

15 Kuvaliite 2: Kuvien 1 ja 2 ottopaikka ja kuvaussuunta on merkitty karttaan (Maanmittauslaitoksen maastokartta 2012, ks. s. 17). Kuvissa näkyy tukittu tai tukkeutunut siltarumpu, joka sijaitsee Pihtinevalta Isonevan luoteisosan kautta Ylä-Havankajärveen virtaavassa ojassa. Siltarumpu lienee tukittu, jotta Pihtinevan vedet valuisivat Vapon väittämän mukaisesti Isonevan länsilaitaa pitkin etelää kohti. Näin ei kuitenkaan ole ollut ainakaan syksyllä 2012, sillä osa vesistä on virrannut metsäautotien yli voimakkaasti ja päätynyt siten Ylä-Havankajärveen laskeviin ojiin. Kuva 1: Kuva 2:

16 Kuvassa 3 näkyy kunnostettu oja Isonevan luoteisosassa. Oja virtaa kohti Ylä-Havankajärveä. Kuva osoittaa, kuinka Isonevan luoteisosasta vedet valuvat kohti Ylä-Havankaa. Vaikka kuvissa 1 ja 2 näkyvää ylivuotoa ei olisikaan ollut, kulkeutuisi Pihtinevan kuivatusvesiä mahdollisesti joka tapauksessa Ylä-Havankaan Vapon väittämän vastaisesti. Kuva 3:

Maanmittauslaitoksen maastokartta 2012, liittyy Kuvaliitteeseen 2 (ks. s. 15-16). Karttaan on merkitty kuvien 1, 2 ja 3 ottopaikka ja kuvaussuunta sekä hahmotelma Isonevalla olevasta vedenjakajasta (sininen katkoviiva), jonka pohjoispuolelta vedet virtaavat pohjoiseen kohti Ylä- Havankajärveä ja eteläpuolelta etelään. Siniset nuolet osoittavat veden virtaussuuntia. 17