MUUTOKSENHAKU LSSAVI:N PÄÄTÖKSEEN 237/2013/1 Vaskiluodon Voima Oy:lle myönnetty Sarvinevan turvetuotannon ympäristölupa

Transkriptio

1 1 Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry/ Pj Arja Pihlaja Ailinkuja Parkano arpih@elisanet.fi MUUTOKSEN HAKU VAASAN HALLINTO-OIKEUS PL VAASA vaasa.hao@oikeus.fi Tiedoksi: Länsi-ja Sisäsuomen aluehallintovirasto PL VAASA kirjaamo@lansi.avi.fi ASIA: MUUTOKSENHAKU LSSAVI:N PÄÄTÖKSEEN 237/2013/1 Vaskiluodon Voima Oy:lle myönnetty Sarvinevan turvetuotannon ympäristölupa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on myöntänyt päätöksellään nro 237/2013/1 Vaskiluodon Voima Oy:lle ympäristöluvan Kihniön Sarvinevan turpeenottoon. DNRO LSSAVI/478/ Tuotantoalueen pinta-ala on noin 99,5 ha ja se sijaitsee Kihniön kunnassa Kyrönjoen vesistöalueella. Muutoksenhakua varten meillä on käytettävissämme asiasta tehty päätösasiakirja ja alkuperäinen hakemus liitteineen. Tehtyjen lisäselvitysten ja hakemusta koskevien muutosten osalta tietomme perustuvat päätösasiakirjan tekstiin. Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry valittaa päätöksestä ja vaatii, että Vaskiluodon Voima Oy:lle myönnetty ympäristölupa turvetuotantoon Sarvinevalla kumotaan seuraavassa esitetyillä perusteilla. PIRKANMAAN VAIHETURVEKAAVA Maakuntakaavan taustaselvityksiä ja kaavamerkintöjä ei ole riittävällä tavalla otettu päätöksenteossa huomioon. YSL 42.2 :n ja 6 :n mukaisesti on muiden selvitysten ohella

2 2 kiinnitettävä huomiota voimassa olevaan maakuntakaavaan. Maakuntakaavan pohjaksi tehdyt taustaselvitykset ovat olennainen osa kaavan laatimisprosessia. Taustaselvityksenä laaditussa aineistossa Pirkanmaan suoluonnon tila osoitettiin vyöhykkeet, joilla on erityistä merkitystä Pirkanmaan omaleimaisen suoluonnon säilyttämisessä. Vyöhykkeiden muodostamisessa ei pyritty kaiken kattavaan selvitykseen, vaan osoitettiin suoluonnon säilymisen kannalta kriittisimmät kohteet. Päretkivennevan-Teerinevan-Pohjoisnevan vyöhyke toimii välittävänä alueena Suomenselän aapasuovyöhykkeen ja Silmänevan arvokkaan aapasuoluontoalueen välillä. Soilla on linnustonsuojelullista arvoa. Sarvineva sijaitsee tällä vyöhykkeellä. (Pirkanmaan suoluonnontila, Raatikainen & Haapalehto 2009, s. 51, karttaliite nro 6 Pirkanmaan turvevaihekaava, kaavaliite 4A) Vesistövaikutusten hillitsemiseksi vaihemaakuntakaavassa on tu1-merkintä, joka koskee Kyrönjoen vesistöön laskevaa Kihniänjokea. Kaavan tausta-aineistossa todetaan, että Kihniänjoella turvetuotannon suunnittelussa tulee huomioida tuotannon vaikutukset kalaja raputalouteen. Turvetuotannon suunnittelussa tulee huomioida tuotannon ajoitus ja Kihniänjoen yläosan käyttö. Jokea kuormittavat turvetuotanto, maatalous, haja-asutus ja metsätalous. Myös uomassa olevat rakenteet ja tehdyt muokkaustoimenpiteet heikentävät joen ekologista tilaa. Taimenen ja ravun puuttuminen saaliista vuonna 2009 saattoi kertoa heikosta veden laadusta tai sopivien elinalueiden puuttumisesta koealoilla (Alaja H. & Hynynen J. 2010). Koekalastusten perusteella alueen kalasto on monipuolinen mutta vedenlaatu kriittisellä tasolla. (TURVETUOTANTO, VESISTÖSELVITYS: HUMUS- JA KIINTOAINEKUORMITUS JA VESISTÖVAIKUTUKSET s.63) Taustaselvitysten huomioon ottaminen edistää maakuntakaavan toteutumista sijoituspaikkapäätöstä tehdessä. VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden erityistavoitteiden mukaan turpeenottoalueiksi varataan jo ojitettuja tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneita soita ja käytöstä poistettuja suopeltoja. Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden vastuullisesta ja kestävästä käytöstä ja suojelusta on lähtökohtaisesti yhtenevä valtakunnallisten alueidenkäyttö- tavoitteiden kanssa. Kohosuona Sarvinevan keskiosa on säilynyt käytännössä luonnontilaisena, vaikka laiteita on ojitettu. Suostrategian luonnontilaisuusasteikolla Sarvineva sijoittuu luokkaan kolme. Kolmosluokan kriteerien mukaisesti keidassuon laideosissa voi olla vesitalouden muutoksia mutta sillä ei ole vaikutusta kohosuon ojittamattomaan keskiosaan. Suon keskiosassa ei ole juurikaan kasvillisuusmuutoksia, mutta ojitetulla laiteella puuston määrä on

3 3 lisääntynyt. Ilmakuvastakin on havaittavissa, että Sarvinevan ojittamattomalla keskiosalla luonnontilaisuus on säilynyt erityisen hyvin. Seutukunnan soista on jo ojitettu valtaosa, Kihniön seudulla peräti 87 % (Suostrategia, karttakuva s.123), mikä lisää merkittävästi vielä ojittamattomien soiden yleistä luontoarvoa. Suostrategian suosituksen mukaan luokan 3 soilla luonnontilaa muuttavaa käyttöä ei tule sallia kuin erityisissä poikkeustapauksissa. Tällaisia poikkeustapauksia voisivat olla seutukunnan ojittamattomien turvemaiden runsaus (ojitusaste alle 60 %) ja erityisten luontoarvojen puuttuminen. Sarvineva on laajalti ojittamaton eikä se ole muuttunut luonnontilaltaan merkittävästi. Turpeenotto Sarvinevalta on siten valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastaista. ERITYISET LUONNONARVOT JA VAROVAISUUSPERIAATE Ympäristönsuojelulain 42 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan toiminnasta ei saisi aiheutua erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Merkittävää vähäisempikin pilaantumisen aiheuttaminen olisi tällöin kielletty. YSL 42.2 ja 6 :en mukaisesti päätöksessä tulee ottaa huomioon myös luonnonarvot. Uhanalaisten suoluontotyyppien sekä pirstaloituneen suoluonnon paikallisesti uhanalaisten ja silmällä pidettävien lajien säilyminen edellyttää ekologisten yhteyksien säilymistä. Välimatkojen kasvaessa vaarantuu mm. riekon geneettisen perimän siirtyminen ja reviirien valtaus. LINNUSTO Tuorein uhanalaisuusluokitus ilmentää erityisesti suo- ja kosteikkolintujen ahdinkoa. Yli puolet uhanalaisista, vaarantuneista, silmälläpidettävistä tai taantuneista lajeista ovat suohabitaatista riippuvaisia. Sarvinevan linnusto on alueen karuuden huomioon ottaen poikkeuksellisen rikas ja monipuolinen. Osin tämä on johtunee Sarvinevan omista olosuhteista, ja osin siitä, että Sarvineva muodostaa yhdessä lähistön suosuojelualueiden kanssa verkoston, jota suolinnusto pystyy hyödyntämään monipuolisesti. Riekko on jo pitkään ollut Pirkanmaalla alueellisesti uhanalainen. Uusimmassa v.2010 uhanalaisarvioinnissa se on luokiteltu koko maassa silmälläpidettäväksi kannan nopean vähenemisen takia. Parin viime vuosikymmenen aikana riekon levinneisyyden eteläraja on siirtynyt noin kaksisataa kilometriä pohjoiseen. Suomen eteläisimmät riekkoesiintymät ovat nykyisin Kihniön-Parkanon-Karvian pohjoisosissa. Yhdessä läheisten Naturaalueiden kanssa Sarvineva muodostaa toimivan ja merkittävän pesimäsoiden verkoston. Riekko kuuluu Sarvinevan vakituiseen pesimälinnustoon vähintään kahden parin voimin. Riekkokannan selviytymisen minimitekijä on riittävän avoin pesimäreviiri ja niiden riittävän tiheä verkosto. Riekko on paikkauskollinen lintu, joka siirtyy enimmillään n. 5 km etäisyydelle syntysuoltaan. Jos pesimäsoiden verkosto katkeaa, erilleen jääneet kan-

4 4 nanosat kuolevat ajan mittaan. Riekko elää täällä nyt niin elinalueensa rajalla, että elinvoimaisen kannan säilyminen edellyttää kaikkien jäljellä olevien luonnontilaisten tai niiden kaltaisten suoalojen säästämistä. Kovasti harvinaistuneista soiden linnuista Sarvinevalla pesii mm. liro, kapustarintoja useampikin pari, keltavästäräkki, isokuovi, pikkukuovi, kurki, niittykirvinen, pensastasku jne. Metsähanhestakin on pesimäaikaisia havaintoja niin paljon, että se varsin todennäköisesti pesii Sarvinevan ja ympäröivien Natura-soiden alueella. Metsähanhikanta on muutamien viime vuosien aikana huvennut hälyttävästi koko maassa, myös pohjoisen tunnetuilla hanhisoilla. Tässä tilanteessa etelän pesivästä hanhikannasta on kannettava erityistä huolta. SUOYHDISTELMÄT JA SUOTYYPIT Kihniön ainoat ojittamattomat suojellut suot sijaitsevat Sarvinevan ympärillä olevilla Natura-alueilla. Lähimpänä on Pohjasneva etelässä n. 600 metrin etäisyydellä suunnitellusta turpeennostoalueesta, Päretneva-Käskylamminneva lännessä on n. 2.2 km päässä, Murtomaanneva pohjoisessa n. 2.6 km etäisyydellä ja Isoneva idässä n. 3.5 km etäisyydellä. Sarvinevan turpeennosto rikkoisi tämän suokokonaisuuden erämaisen (etelän mittakaavassa) luonteen ja heikentäisi sen ominaispiirteitä ja luonnontilaa merkittävästi. Mm. melu- ja pölyhaitat olisivat huomattavat. Suoyhdistymätyypiltään Sarvineva on lähinnä keidassuota, vaikka sen keskiosassa on myös aapasuomaisia piirteitä. Keidassoista se edustaa erityisesti eteläisiä viettokeitaita, pieni aapasuomainen osa lähinnä välipintaisia keskiboreaalisia aapasoita. Luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa rahkakeitaat ja eteläiset viettokeitaat on luokiteltu valtakunnallisesti vaarantuneiksi (VU), välipintaiset keskiboreaaliset aapasuot erittäin uhanalaisiksi (EN) luontotyypeiksi. Pirkanmaan ELY-keskus on kartoittanut Sarvinevan luonnonarvoja kesällä 2013 soidensuojelun täydennysohjelmaa varten. ELY-keskuksen selvityksessä Sarvinevalta löytyi huomattavasti enemmän suoluontotyyppejä kuin Vaskiluodon Voiman teettämissä selvityksissä. ELY-keskus löysi Sarvinevalta kaikkiaan 9 eri suotyyppiä, joista kolme on Etelä-Suomessa (pohjoisboreaalisen metsäkasvillisuusvyöhykkeen eteläpuolella) luokiteltu vaarantuneiksi (VU), neljä silmälläpidettäviksi (NT) ja kaksi säilyviksi (LC). Sarvinevan vaarantuneita suotyyppejä ovat oligotrofiset saraneva, sararäme ja lyhytkorsineva, silmälläpidettäviä tupasvillaräme, isovarpuräme, oligotrofinen rimpinevaräme ja kangasräme, säilyviä keidasräme ja rahkaräme. Pirkanmaan ELY-keskuksen yksityiskohtaisempi selvitys on johdonmukaisesti vahvistanut Pirkanmaan turvevaihekaavaa varten tehdyn suoluontoselvityksen luotettavuuden. Täten soidensuojeluohjelmaa varten tehty kartoituksen tulosta ei voi pitää yllättävänä tai uutena tietona eikä lupakäsittelyn kannalta myöskään myöhään tulleena tietona suoluonnon kannalta merkittävästä alueesta.

5 5 ENNALLISTAMISTOIMET JA EKOLOGISET KÄYTÄVÄT Alueella on tehty merkittäviä ponnisteluja suoluonnon ennallistamisen ja säilymisen puolesta. Metsäkeskuksen, Metsähallituksen ja Riistakeskuksen ennallistamishankkeiden ja vireillä olevien ennallistamissuunnitelmien avulla alueelle on pyritty synnyttämään uudelleen ekologisten yhteyksien verkkoa ja suojelemaan uhanalaisia suoluonnosta riippuvia lajeja. Hankkeiden tarkoituksena on ollut erityisesti alueellisesti uhanalaistuneiden riekkokantojen vahvistaminen elinympäristöjä parantamalla. Sarvinevan reviirit läheisten suojelualueiden kombinaatiossa ovat eräs harvoista "riekkopankeista", joiden turvin pesimä- ja soidinreviirejä on tuloksellisesti saatu luoduksi. Seurojen ja yhdistysten myötävaikutuksella Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys on viimeisen vuosikymmenen ajan ollut talkoovoimin tukemassa kalliita kunnostustoimenpiteitä. Lupaavien tulosten kannustamina myös yksityiset maanomistajat ovat ryhtyneet aktiivisesti kunnostamaan turhillakin ojituksilla hävinneitä soitaan. Sarvinevan turpeenotto toteutuessaan vahingoittaa merkittävästi ennallistamishankkeiden tuloksia, päämäärää ja motiivia. Sarvinevan turpeenoton luontoa vahingoittavat vaikutukset ulottuvat siten huomattavasti itse kohdealuetta laajemmalle alueelle ja turpeenotto vaarantaa alueellisesti uhanalaisten lajien menestymistä rikkomalla ekologisia käytäviä esiintymisalueiden rajoilla. MUUT LAJIT Sarvinevalla vuonna 2013 tehdyissä täydentävissä luontoselvityksissä on käynyt ilmi, että suolla elää valtakunnallisesti vaarantuneeksi (VU) luokiteltu kirjojäytäjäkoiksi (LSSAVI:n ympäristölupapäätös, s. 30). Pirkanmaan ELY-keskuksen mukaan Sarvineva onkin perhossuona maakunnallisesti arvokas. Nähdäksemme tiedot Sarvinevan perhoslajistosta nostavat osaltaan suon luonnonarvoa. VESISTÖVAIKUTUKSET Pirkanmaan turvevaihekaavan kaavamääräyksellä tu1 on pyritty varmistamaan se, ettei turvetuotannon purkuvesien kuormittavuus laskuvesissä enää kasva. Kihniänjoen padotukset tai muu morfologian muuttuneisuus ei poista tosiasiaa veden laadun heikkoudesta eikä kiintoaine- ja humuskuorman sekä happamien purkausten vaikutuksesta kalaston kutu- ja ravinto-oloihin. Kalastossa tapahtuneet muutokset kertovat elinolosuhteiden heikkenemisestä ja ekologisesti huonosta tilasta. Vesienhoidon tavoitteiden toteutumista vaikeuttavat jo sinänsä valuma-alueen turvepohjaiset pellot ja ojitetut suo- ja maa-alueet.

6 6 Käytöstä poistuvat vanhat turpeenottoalueet kuormittavat myös pitkään toiminnan päätyttyä, samoin niiden mahdollinen siirtyminen maatalouskäyttöön. Turpeenoton kuorma ja happamat purkuvedet lisäävät kokonaiskuormaa. Ei ole perusteltua laskea suhteellisen osuuden kuormaa, kun vesienhoidollisena tavoitteena on selkeästi vähentää kokonaiskuormaa ja olosuhteet huomioiden kuormituksen vähentäminen vaatii suuria ponnisteluja. Lisäkuormituksen ehkäisy on tehtävä silloin kun se on mahdollista. Valuma-alueen rakenteelliset kunnostustoimenpiteet eivät yksin muuta veden laatua tai tee tilaa turpeenoton haitallisille vesistövaikutuksille. Ominaiskuormituslukuihin vedottaessa tulee huomioida, että tilastoista puuttuvat poikkeustilanteiden aiheuttama kuormitus. Poikkeustilannekuorma on hyvin systemaattisesti jätetty keskiarvolaskennan ulkopuolelle ja näin ollen käsitystä todellisesta kuormituksesta ei ole kenelläkään, ei viranomaisillakaan. Poikkeustilanteiden aiheuttamasta kuormituksesta on kuitenkin jonkin verran myös tutkittua näyttöä myös TASO- hankkeen tuloksissa, erilaisissa hankkeissa saatujen jatkuvatoimisten mittareiden käytön myötä, kaukokoekartoitusmenetelmien ansiosta ja ennen kaikkea asiasta on runsaasti havaintoja purkuvesien ääreltä. Reunaojitusten aiheuttama kuormitus ei näy tilastoissa, eikä myöskään yleisten oikovirtausten takia mittaamatta jääneitten purkuvesien ohijuoksun sisältämästä kuormituksen määrästä ole tietoa. Nyttemmin on tunnustettu, että myös reunaojitusten ja pölyn aiheuttaman kuormituksen määrällä on merkitystä. Koska näistä tekijöistä ei ole tarkkaa tietoa, on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta ja arvioida vaikutus ominaiskuormituslukuja suuremmaksi. Vähävetisessä Kihniänjoessa poikkeusolosuhteet vaikuttavat äkillisinä virtaaman kasvuina, mikä puolestaan altistaa sedimentoituneen aineksen liikkeelle lähtöön ja uomaeroosioon. Tätä ilmiötä kasvattaa myös turpeenottoalueelta virtaavien purkuvesien määrän ja samasta syystä niiden mukana kulkeutuvan aineksen määrän kasvaminen. Ilmastonmuutoksen aiheuttama sateisuuden lisääntyminen näkyy Suomenselän alueella rankkasadekuurojen määrän lisääntymisenä. Lämpeneminen ja paljaan maan ajan pidentyminen, talvisateisuuden lisääntyminen tuo itsessään lisähumuskuormaa jokiin, uomiin ja pintavesiin. Gravitaatioon perustuvan pintavalutuskentän toimintaa on vaikea hallita poikkeustilanteissa. Ominaiskuormituslukujen luotettavuutta voidaan siten perustellusti epäillä. Vähintään ominaiskuormitusta pitäisi kuitenkin tarkastella Länsi-Suomen soiden kuormittavuuden perusteella. Ympäristöyhdistyksen huomiota kiinnitti hakijan vastineessaan esittämä ajatus siitä, että näytteenotto tehtäisiin hakijan hakemuksessa esittäminä ajankohtina. Lupapäätöksessä tätä toivetta ei ole huomioitu, mitä yhdistys pitää oikeana. Sen sijaan kiintoainepitoisuuden taustakuormituksen sallittu määrä 2 mg/l ylittää luonnontilaisilta soilta keskimääräisesti lähtevän taustapitoisuuden.

7 7 Lupapäätös ei myöskään rajoita liukoisen orgaanisen aineen määrää valumavesissä. Kemiallisen hapenkulutuksen määrälle purkuvesissä on asetettava raja-arvot ja reduktiotavoite. Luonnotilaisilla pintavalutuskentillä päästään keskimäärin vain 4-20 %:n reduktioihin. Länsi-Suomessa humuskuorma on muuta maata suurempi ja lisääntyy ilmastonmuutoksen vaikutuksesta. Hakija toteaa vastineessaan esitettyihin muutoksiin, että ojittamaton pintavalutuskenttä on yksikäsitteisesti parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Turvetuotannon uudessa ympäristönsuojeluohjeessa todetaan mm seuraavaa: Sopivan suoalueen käyttäminen pintavalutuskenttänä vaatii usein kuivatusvesien pumppaamista kentälle. Pumppujen teho on mitoitettava siten, ettei kentälle synny tulvatilannetta. Tällöin vedet voidaan johtaa kentälle reikäputken avulla. Pintavalutuskenttien puhdistustehokkuus heikkenee usein tulvakausien aikana. Ympärivuotinen pumppaus vaatii yleensä sen, että purkuputki sijoitetaan maan alle roudan suojaan. Pumppukaivon, kuten myös mittapatokaivon, tulee olla lämpöeristetty. Vedet eivät saa suotautua pohjaveteen. Mittakaivon tai -padon viereen ei saa asentaa ylivuotoputkea. Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistyksellä ei ole tietoa siitä, mitä muita yksiselitteisesti hyviä pintavalutuskentän ominaisuuksia kuin koko suunnitellulla kentällä on. Epäselväksi myös jää miten suuri osa valumavesistä käsiteltäisiin luonnontilaisen pintavalutuskentän kautta ja mikä osuus tulisi käsitellyksi muilla tavoin. Lähdetietojen perusteella Kihniänjoki on välttävässä tilassa ja tavoite on hyvä tila. Yhdistys katsoo, että turpeenotto Sarvinevalla vaikeuttaa vesienhoidollisten tavoitteiden saavuttamista ja on vesienhoitolain ja VPD:n vastainen. Yhdistys vaatii myönnetyn ympäristöluvan epäämistä. AMPUMARATA HANKEALUEEN VÄLITTÖMÄSSÄ LÄHEISYYDESSÄ Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys kysyy lisäksi, onko Vaskiluodon Voima Oy selvittänyt läheisen Sarvinevan ampumaradan aiheuttamat lyijypitoisuudet turpeessa ja lyijyn haitallisuusasteen polttoturpeessa. Parkanossa Arja Pihlaja puheenjohtaja Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry Susanna Haapala sihteeri Ylä-Satakunnan ympäristöyhdistys ry