ELÄMÄN ONNENLEHDET? Toimintatutkimus yhteisöllisestä metalliveistoprojektista Ranuan ammattistarttiluokalla

ELÄMÄN ONNENLEHDET? Toimintatutkimus yhteisöllisestä metalliveistoprojektista Ranuan ammattistarttiluokalla Lapin yliopisto Taiteiden tiedekunta Kuvataidekasvatus Pro gradu - tutkielma Kevät 2010 Ulpu Riikonen Viena Rissanen

Lapin yliopisto, taiteiden tiedekunta ELÄMÄN ONNENLEHDET? Toimintatutkimus yhteisöllisestä metalliveistoprojektista Ranuan ammattistarttiluokalla Ulpu Riikonen Viena Rissanen Kuvataidekasvatus Pro gradu -tutkielma Sivumäärä 119, liitteitä 6 Kevät 2010 Tutkimuksessamme selvitetään yhteisöllisen taidekasvatuksen mahdollisuuksia tukea nuorten hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä. Tutkimuksemme liittyy Pohjois-Suomessa toteutettuun Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on koulutuksen siirtymävaiheessa olevien nuorten hyvinvointiin liittyvien tekijöiden kartoittaminen, sekä hyvinvointia tukevien taide- ja mediapainotteisten taidetoimintamallien kehittäminen. Hankkeen yhteistyötahoina toimivat Pohjois- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen- ja sosiaalityön laitokset sekä neljä Lapin läänin kuntaa. Tarkastelemme toimintatutkimuksessamme Ranuan ammattistarttiluokalla marraskuussa 2008 alkanutta ja toukokuussa 2009 päättynyttä yhteisöllistä kuvanveistoprojektia. Projektiin osallistui kaksitoista iältään 15 19-vuotiasta nuorta, joiden kiinnostuksen kohteet vaikuttivat toiminnan sisällön ja toteutustapojen muotoutumiseen. Projektista saatujen kokemusten, yhteisölliseen taidetoimintaan liittyvän taustateorian ja osallistujilta kerätyn aineiston analyysin perusteella olemme kehittäneet tutkimustehtävänämme nuorten hyvinvointia tukevan taidetoimintamallin. Malli koostuu kolmesta yhteisöllisen taidetoiminnan osa-alueesta: yhdessä työskentelystä, osallistumisesta ja käsillä tekemisestä, jotka ovat tutkimuksemme perusteella yhteisöllisen taidetoiminnan nuorten hyvinvointia edistävät elementit. Tutkimuksemme perusteella yhdessä tekeminen lisää osallistujien välistä vuorovaikutusta ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Sosiaaliset taidot ja ryhmään kuulumisen tunne ovat tärkeitä nuoruuteen kuuluvassa itsenäistymisvaiheessa ja onnistuneiden ihmissuhteiden luomisessa. Osallistuminen työskentelyyn liittyvään päätöksentekoon ja ympäröivään kulttuuriin julkisen teoksen kautta vahvistaa nuorten äänen kuuluville saamista. Omien mielipiteiden ilmaisun ja vastuunkannon harjoittelu auttaa nuorta omaan elämään liittyvissä valintatilanteissa. Käsillä tekemisen kautta saavutettava onnistumisen ja oppimisen ilo vaikuttavat myönteisesti nuorten itsetunnon kohoamiseen ja koulun mielekkääksi kokemiseen. Kehittämäämme taidetoimintamallia voidaan soveltaa monipuolisesti erilaisessa taidetoiminnassa ja nuorten kanssa työskenneltäessä. Yhteisöllinen taidetoiminta on käyttökelpoinen menetelmä tukea nuorten hyvinvointia. Myönteiset vaikutukset edellyttävät taidetoiminnan liittymistä osallistujien arkielämään. Tutkimuksemme osoittaa myös, että yhteisöllinen taidetoiminta soveltuu toimivaksi työskentelytavaksi kuvataidekasvatuksen ja sosiaalityön väliseen yhteistyöhön, koska siinä nuoret ja aikuiset työskentelevät toistensa kanssa tasavertaisesti. Tämä synnyttää luontevaa kohtaamista ja keskustelua, mikä lisää yhteisöön välittämisen kulttuuria. Avainsanat: yhteisöllinen taidekasvatus, yhteisöllinen taidetoiminta, nuorten hyvinvointi, vuorovaikutus, toimintatutkimus, kuvanveistoprojekti Suostun tutkielmani luovuttamiseen kirjastossa käytettäväksi x

University of Lapland, Faculty of Art and Desing ELÄMÄN ONNENLEHDET? Action Research of Community-based Metal Sculpture Project in Ranua Ulpu Riikonen Viena Rissanen Art Education Pro gradu -research Pages, 119, attachments, 6 Spring 2010 Our research was to seek possibilities for community-based art education and applicable strategies to support youth welfare and to decrease alienation. Our research is related to the The Ankers of Youth Welfare in Lapland program which was accomplished in the area of Northern Finland. The aim of the program is to map the subjects associated to welfare in those youngsters lives who are facing the transitional phase in their schooling and also to improve the art and media-based patterns of art to support the welfare. North Finland social services, the Art Education and the Social Work departments of Lapland University and four other communities in the county of Lapland worked as a co-operating direction in the project. In our action research we observe a project that was kept for a start class for trade school in Ranua starting in November 2008 and ending in May 2009. Altogether twelve students, from age 15 to 19 participated whose objects of interest affected how the content of action and the course of action formed during the project. Based on the experiences we got from the project, the background theory of community-based art education and the analysis made from the feedback given by the participants we have developed the youth welfare supporting pattern of art. Patterns consist from three sectors of communal art action : working together, participating and doing by hand which all are key elements in communal art action to support the youth welfare according to our research. Based on our studies doing things together increases the interaction between participants and amplifies the sense of community. Social skills and the feeling of belonging in a group are important in the phase of becoming independent and when creating successful relationships in the youth. Participating in dthe decision making and surrounding culture through a public creation will bolster the democratic powers. It also practises uttering a point of view and responsibility that will help youngsters with making the further decisions in their own lives. Doing something by hand gains success and the joy of learning that effects optimistically into the raising self esteem and to the meaningful of schooling. The pattern of art education can be adjusted in multiply ways in differed forms of art procedure and while working with youngsters. Community-based art procedure is a usable method to support youth welfare. But to achieve positive results the participant must be involved with art in their everyday life. Our studies also prove that community-based art procedure applicable to be used as a functional method of working between art education and social work. The method gives youngsters and adults a change to work with each other in an equivalent relation. It creates a natural meeting and conversation that adds the carrying culture into the society. Keywords: community-based art education, community art, interaction, action research, youth welfare, sculpture project

SISÄLTÖ 1. JOHDANTO... 1 I. JUURET KASVUN TEOREETTINEN MAAPERÄ 2. TUTKIMUKSEN KONTEKSTI... 3 2.1 Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hanke... 5 2.2 Ranua toimintapaikkana... 10 2.3 Ammattistarttiluokka osallistuvana yhteisönä... 12 3. YHTEISÖLLINEN TAIDEKASVATUS... 14 3.1 Yhteisötaide kasvatuksen taideteoreettisena lähtökohtana... 17 3.2 Yhteistoiminnallinen oppiminen taidetyöskentelyn didaktisena työkaluna... 19 4. NUORTEN HYVINVOINTI... 22 4.1 Siirtymävaiheen merkitys nuorten hyvinvoinnille... 24 4.2 Sosiaaliset suhteet nuoren kasvun tukena... 25 4.3 Omien vaikutusmahdollisuuksien tunnistaminen... 28 4.4 Syrjäytyminen sosiaalisen selviytymisen uhkana... 29 5. TAIDE JA HYVINVOINTI... 31 5.1 Taiteen ja sosiaalityön välinen yhteistyö... 33 5.2 Taiteen hyvinvointia edistävät vaikutukset... 36 5.2.1 Taide ihmisten kohtaamispaikkana... 37 5.2.2 Taiteen kautta kuulluksi tuleminen... 40 5.2.3 Tekemisen synnyttämät taidekokemukset... 42 6. TUTKIMUKSEN TOTEUTUS... 47 6.1 Projektilähtöinen toimintatutkimus... 47 6.2. Tutkimuksen vaiheet... 49 6.3 Tutkimusaineisto... 52 6.4. Aineiston analyysi... 54 6.5 Tutkimuksen raportointi... 57

II. VARSI TOIMINTA KASVUN PAIKKANA 7. TOIMINTAKERTOMUS... 58 7.1 Yhteistyön virittäminen ja nuorten innostaminen Ranualla... 58 7.2 Veistoksen ideointi... 63 7.3 Veistoksen suunnittelu... 69 7.4 Veistoksen tekeminen... 72 7.5 Teoksen pystytys ja avajaiset... 85 III. LEHDET TAIDETOIMINNAN HYVINVOINTIA TUKEVAT VAIKUTUKSET 8. TUTKIMUSTULOKSET... 91 8.1 Yhdessä työskentely... 91 8.2 Osallistuminen... 96 8.3 Käsillä tekeminen... 100 8.4 Yhteisöllinen taidetoimintamalli... 104 9. POHDINTA... 111 LÄHTEET... 116 LIITTEET Liite 1, Ankkurit -hankkeen aloituskysely Liite 2, Avoimen teemahaastattelun tukikysymysrunko Liite 3, Avoimen ryhmähaastattelun tukikysymysrunko Liite 4, Taide- ja kulttuuri kurssin loppukysely Liite 5, Lehtiartikkeli kuvanveistoprojektista Liite 6, Kuvaluettelo

1. JOHDANTO Olemme lainanneet tutkimuksemme nimen Elämän Onnenlehdet nuorten toteuttamalta aikuistumista käsittelevältä metalliveistokselta. Veistos kuvaa neliapilaa, joka on tiputtanut yhden lehdistään. Pudonnut lehti edustaa menneisyyttä ja elämään liittyviä vastoinkäymisiä. Sen tilalle on puhkeamassa kuitenkin uusi lehti, joka symbolisoi tulevaisuutta monine mahdollisuuksineen. Toimintatutkimuksessamme analysoimme keväällä 2009 Ranualla toteutettua yhteisöllistä kuvanveistoprojektia, joka liittyy Pohjois-Suomessa vuosina 2008 2010 toteutettuun Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen. Olemme asettaneet nimen kysymysmuotoon, sillä tutkimuksessamme pohdimme mistä elämän onni tai, kuten Ankkurit -hankkeessa asia ilmaistaan, mistä nuorten hyvinvointi koostuu ja kuinka sitä voidaan taiteen keinoin edistää. Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeen yleistavoitteena on kartoittaa lappilaisten nuorten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja kehittää nuorisotyön, sosiaalityön ja kuvataidekasvatuksen välisenä yhteistyönä taide- ja medialähtöisiä toimintamalleja, joiden avulla voidaan lisätä nuorten hyvinvointia ja ehkäistä syrjäytymistä. Toiminnassa keskitytään erityisesti opintojen siirtymävaiheessa olevien nuorten tukemiseen, sillä koulutus nähdään merkittävänä tekijänä elämässä pärjäämisen kannalta. Hankkeen yhteistyötahoja ovat Pohjois- Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Lapin yliopiston sosiaalityön laitos ja kuvataidekasvatuksen koulutusohjelma sekä Ranuan, Kolarin, Kemijärven ja Inarin kunnat. Hankekunnissa pyritään kehittämään taidetoimintamalleja, jotka auttavat nuorta kiinnittymään kotiseudulleen ja avartavat näkemään kotiseutunsa voimavaroja, sekä rohkaistaan kokeilemaan siipiään ja hakeutumaan toisen asteen opintoihin ja edelleen työelämään. Lappilaisten nuorten hyvinvointia lisäämällä pyritään edelleen parantamaan pohjoisten kuntien tulevaisuudennäkymiä. Tutkimuksemme sijoittuu Ranualle, jossa järjestimme syksyn 2008 ja kevään 2009 välisenä aikana erilaisia taidetyöpajoja yhdessä kuvataidekasvatuksen yhteisöprojektiopintoja suorittavan Mari Korsulaisen kanssa. Keskitymme tutkimuksessamme tarkastelemaan Lapin ammattiopiston Ranuan ammattistarttiluokalla toteutettua yhteisöllistä kuvanveistoprojektia, joka oli vetämistämme työpajoista pitkäkestoisin. Tutkimuksemme on projektilähtöinen toimintatutkimus, jonka toimintaosuus ammattistarttiluokalla alkoi tammikuussa 2009 jatkuen intensiivisenä työskentelyjaksona maalis-huhtikuun ajan ja päättyi toukokuussa veistoksen 1

julkistamistilaisuuteen. Vetämämme taidetoiminta perustui osallistujien omiin lähtökohtiin. Nuoret saivat itse määritellä itselleen ajankohtaiset ja merkitykselliset aiheet ja vaikuttaa tekniikan valintaan. Työskentely tapahtui pääosin ammattistarttiluokan opintoihin kuuluvan Taide- ja kulttuuri kurssin puitteissa ja siihen osallistui kaksitoista nuorta. Tutkimustehtävänämme on kehittää projektista saatujen kokemusten, aiheeseen liittyvän teorian ja aineiston analyysin pohjalta yhteisöllinen taidetoimintamalli ja vastata siihen, kuinka yhteisöllisen taidekasvatuksen avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja tukea nuorten hyvinvointia. Kuvataiteen käyttäminen nuorisotyössä hyvinvoinnin tukena on ajankohtaista, sillä ympäri maata on parhaillaan menossa useita erilaisia taidelähtöisiä hankkeita, jotka pyrkivät lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia sekä kehittämään monialaista yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa. Lisäksi yhteisölliseen taidekasvatukseen kiinteästi liittyvää yhteisöllisyyttä on perään kuulutettu viime vuosien aikana, erityisesti nuorten pahoinvoinnista kertovien ikävien tapahtumien jälkeen. Kiinnostukseemme tutkimuksen aihetta kohtaan vaikutti sen ajankohtaisuuden lisäksi kuvataiteilijataustamme. Koimme, että meillä on oman taiteellisen työskentelymme vuoksi annettavaa taiteen tekemiseen liittyvissä teknisissä ja sisällöllisissä asioissa. Samalla olemme voineet kehittää omaa opettajuuttamme yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta vaativan taidetoiminnan kautta. Yhteisöllinen taidekasvatus osallistuu yhteisöllisyyden vahvistamiseen tuomalla ihmisiä yhteen taidekokemusten ja elämysten ääreen. Luomalla eri ihmisryhmille paikkoja itseilmaisuun yhteisöllisen taidekasvatuksen avulla voidaan lisätä moniäänisyyttä ja edesauttaa hyvinvointipolitiikkaan kiinteästi kuuluvan kulttuurisen demokratian toteutumista. Yhteisöllinen taidekasvatus tarjoaa yksilöille ja yhteisöille tilaisuuksia käsitellä ja sopeutua yhteiskunnan murroskausiin, mutta myös mahdollisuuden saada ääntään kuuluville ja vaikuttaa itse aktiivisesti muutoksiin. Taidetoiminnan kautta nuoret voivat vahvistaa sosiaalisia suhteita, saada elämäänsä uutta elämänhallintaan liittyvää sisältöä sekä kokea onnistumisen iloa. Lähdemme tutkimuksessamme liikkeelle olettamuksesta, jonka mukaan taidetoiminnalla on mahdollista aikaan saada hyvinvointia edistävää sosiaalista muutosta. 2

I. JUURET KASVUN TEOREETTINEN MAAPERÄ 2. TUTKIMUKSEN KONTEKSTI Kuvio 1. Tutkimuksemme taustalla olevat yhteistyötahot ja taidetoiminnan sisältö 3

Tutkimuksemme liittyy Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen, jonka yleistavoitteena on nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Hankkeen kohderyhmää ovat erityisesti koulutuksen nivelvaiheessa olevat nuoret, joiden hyvinvointia kartoitetaan kyselyjen ja haastattelujen avulla ja joita pyritään tukemaan taide- ja mediapainotteisen toiminnan avulla. Hanke rakentuu sosiaalityön ja kuvataidekasvatuksen yhteistyön varaan. Sitä ovat toteuttamassa Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman ja sosiaalityön laitoksen opiskelijat, tutkijat ja opetushenkilökunta yhdessä hankkeen hallinnoijana toimivan Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen ja neljän Pohjois-Suomen kunnan, Ranuan, Inarin, Kolarin ja Kemijärven, kanssa. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kotisivut 9.10.2009.) Hankkeeseen sisältyvä taidetoiminnan suunnittelu käynnistettiin Ranualla vuoden 2008 loppupuolella ja toteutus tapahtui kevään 2009 aikana. Tutkimuksemme taiteellinen toiminta toteutettiin paikallisella ammattistarttiluokalla Taide- ja kulttuuri kurssin puitteissa. Toiminta perustui yhteisölliseen taidekasvatukseen, jossa käytettiin kuvanveistoa taiteen tekemisen menetelmänä. Tutkimuksemme pääkäsitteenä oleva yhteisöllisen taidekasvatuksen teoria ohjasi toimintaamme. Pyrimme edistämään nuorten hyvinvointia heidän itsensä valitsemaa ajankohtaista aikuistumisteemaa käsittelemällä ja yhdessä työskentelemällä yhteisöllisen taidetoiminnan menetelmillä. Teorian ja toiminnasta kerätyn osallistujien kokemuksiin perustuvan aineiston pohjalta kehitämme tutkimuksessamme nuorten hyvinvointia tukevan taidetoimintamallin. 4

2.1 Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hanke Pohjois-Suomessa syksyllä 2008 käynnistynyt Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hanke on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama ja se jatkuu vuodelle 2010 saakka. Hanke toteutetaan neljässä Lapin läänin kunnassa ja se suuntautuu 15 17-vuotiaille nuorille. Hankekunnille yhteistä on syrjäinen sijainti sekä nuorten vapaa-ajan toimintojen ja jatkokoulutuksen vähäisyys. Hankkeessa pyrkimyksenä on kuvataidekasvatuksen sekä sosiaali- ja nuorisotyön välisen yhteistyön kehittäminen sekä nuorten kanssa työskentelevien perehdyttäminen erilaisiin taidetekniikoihin. Tavoitteena on kehittää uusia innovatiivisia, kuvataidetta ja erilaisia mediaympäristöjä hyödyntäviä toimintamalleja, joiden avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja vahvistaa nuorten kiinnittymistä kotiseudulleen, opintoihin ja työmarkkinoille sekä parantaa pohjoisten kuntien tulevaisuudennäkymiä. Hankkeen tavoitteena olevia taidetoimintamalleja kehitetään kuvataidekasvatuksen opiskelijoiden suunnittelemien ohjaamien ja arvioimien projektien pohjalta. Taidetoiminta suuntautui vapaa-ajan ja koulun puitteissa tapahtuvaan nuorisotyöhön, ja siinä pyrittiin hyödyntämään kunnissa jo olemassa olevaa tietoa ja osaamista. Kunnissa toteutettujen taidetyöpajojen jälkeen kunnan työntekijöille järjestettiin syksyllä 2009 hankkeen kehittämisseminaari sekä kaksi taidetoimintamallikoulutusta, joissa nuorisotyöntekijät kouluttautuivat taidetoimintoihin ja kehittivät niitä kunnan toimintaympäristöihin soveltuviksi toiminnoiksi. Mallien testaamisen ja paikallisten toimijoiden sitouttamisen ja taidetoimintaan perehdyttämisen kautta pyritään luomaan perusteet pitkäkestoiselle ja jatkuvalle toiminnalle. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kotisivut 9.10.2009.) Sosiaalityön laitokselta projektissa työskentelee tutkija Riikka Sutinen sekä sosiaalityön opiskelijoita, joista Ranualla toimivat Suvi Seikkula ja erikoistumisopintojaan suorittava opiskelija Teija Pohjolainen. Sosiaalityön laitos vastaa hankkeessa toteutettavan laajan nuorten hyvinvointiselvityksen tuottamisesta. Pohjois-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskuksesta projektikoordinaattorina aloitti Heli Villanen ja hänen jälkeensä mukaan tuli Katri Kuusela. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman henkilökunnasta hankkeessa toimivat lehtorit Mirja Hiltunen ja Maria Huhmarniemi sekä professori Timo Jokela. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelman opiskelijat ovat vastanneet taidetoiminnan suunnittelusta, toteutuksesta ja työpajojen ohjaamisesta. 5

Ranualla syksyllä 2008 ja keväällä 2009 järjestetyssä taidetoiminnassa yhteyshenkilöinä toimivat kunnan vapaa-aikatoimen johtaja Anitta Jaakola ja nuoriso-ohjaaja Hanne Leppiaho, ammattistarttiluokan opettaja Eija Lohi sekä Ranuan peruskoulun henkilökunta. Kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmasta Ranuan toiminnassa olivat mukana kuvataidekasvatuksen yhteisöprojektiopintoja suorittava perusopiskelija Mari Korsulainen sekä projektiopintojaan ja pro gradu -tutkimusta tekevät maisteriohjelmassa opintojaan suorittavat kuvataiteilijat Viena Rissanen ja Ulpu Riikonen. Mari Korsulainen ja Viena Rissanen tekivät hankkeen puitteissa myös opintoihin kuuluvan kenttäharjoittelunsa. Kolarissa ja Inarissa järjestetystä taidetoiminnasta on myös valmistumassa kuvataidekasvatuksen laitoksen opiskelijoiden pro gradu -tutkielmia. Kuvataidekasvatuksen ja sosiaalityön laitoksen tutkimusten pohjalta julkaistaan lisäksi nuorten kanssa työskenteleville tarkoitettu taidetoimintaopas. Ranualla toimintaa järjestettiin peruskoulussa, nuorisotalo Monkkarilla ja Lapin ammattiopiston ammattistarttiluokalla. Kaikissa taidetyöpajoissa keskityttiin käsittelemään aikuistumista ja kasvua, joka perustui starttiluokkalaisten ideoimaan itselleen ajankohtaiseen teemaan. Maaliskuussa 2009 peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille järjestettiin yhden oppitunnin mittainen Toiveiden puu -kierrätystaidetyöpaja, jonka aikana nuorilla oli mahdollisuus toteuttaa oma toiveensa ja ripustaa ne yhdessä kasattuun puuhun. Nuorisotila Monkkarilla järjestettiin syksyn 2008 aikana tulitaidetyöpaja, jossa nuoret rakensivat omia onnenmerkkejään. Kevään 2009 aikana ohjattiin Kasvu -kierrätystaidetyöpaja, jossa omaa kasvua käsiteltiin taiteen keinoin yhdistämällä kierrätysmateriaaleja ja huovutuksen menetelmää. Kaikki teokset olivat esillä keväällä nuorisotila Monkkarilla. Tutkimuksemme keskittyy tarkastelemaan Ranuan ammattistarttiluokalla järjestettyä yhteisöllistä kuvanveistotyöskentelyä, jossa nuorten kanssa toteutettiin Elämän onnenlehdet - metalliveistos. Inarissa taidetoimintaa järjestettiin keväällä 2009 Ivalon nuorisotila Stönöllä. Ensimmäisen nuorille suunnatun valokuvaustyöpajan teemana oli Tässä ja tulevaisuudessa, jossa tutustuttiin valokuvauksen teoriaan ja digitaalitekniikkaan. Non-stop -tyyppisen seinäteostyöpajan tavoitteena oli lisätä nuorisotilan viihtyisyyttä hyödyntämällä taiteen tekemiseen käytettäviä kierrätysmateriaaleja. Teos paljastettiin Stönön 25-vuotissyntymäpäivillä. Nuorisotoimen lisäksi yhteistyötahoina toiminnassa oli Ivalon mediapaja. Toiminnan suunnittelusta ja ohjauksesta vastasivat kuvataidekasvatuksen opiskelijat Sanna Ahola ja Elina Koivula. 6

Kemijärvellä taidetoiminta tapahtui keväällä 2009 paikkakunnalla sijaitsevassa ammattikoulun asuntolassa, jossa vedettiin Kerhotila kuntoon -kurssi. Nuoret suunnittelivat kerhotilalle uuden värimaailman ja toteuttivat yhteisen mosaiikkiteoksen kerhotilan seinälle. Työpajan tarkoituksena oli lisätä asuntolan viihtyisyyttä ja käytännöllisyyttä sekä asuntolayhteisön yhteishenkeä. Työskentely huipentui näyttelyn avajaisiin. Taidetoiminnan ohjaajina toimivat Niklas Pajusalo, Maija Rasmus, Mirva Valkama ja Mirjami Tuomikoski. Taidetoimintaa järjestettiin myös peruskoulussa toteutetun yhteisöllisen mosaiikkityön sekä Kemijärven nuorisotila Kämpässä vedetyn polttopiirtotyöpajan muodossa. Kolarissa työpajatoiminta kohdistui yläkoululle ja nuorisotila Laguunille keväällä 2009. Työpajojen ohjauksesta vastasivat Lotta Linnamaa, Henriikka Kolari ja Siiri Räisänen. Yläkoulun toiminta kohdistui kuvataiteen valinnaisryhmälle, jossa oppilaat syventyivät valokuvauksen tekniikoihin ja mahdollisuuksiin käsittelemällä omia lempipaikkojaan. Lisäksi heille ohjattiin serigrafia eli kankaanpainanta työpaja, jonka tavoitteena oli lisätä oppilaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta. Laguunissa nuoret tekivät rintamerkkejä, yhteisöllistä maalausta ja solarigrafiaa neulanreikäkameraperiaatteella. Teokset olivat esillä Kolarin kunnantalolla. Hankkeen käynnistyminen Ankkurit -hankkeen tapaamiset käynnistyivät Lapin yliopistolla syyskuussa 2008. Tapaamisissa keskusteltiin hankkeen tavoitteista ja siihen osallistuvien kuntien erityispiirteistä ja toimintamahdollisuuksista, sosiaalityön ja kuvataidekasvatuksen yhteistyömuodoista sekä tulevan taidetoiminnan käynnistämisestä. Lisäksi sovittiin kuvataidekasvatuksen ja sosiaalityön opiskelijoiden jakautumisesta eri kuntiin. Valitsimme neljästä hankekunnasta Ranuan, sillä siellä järjestettävää toimintaa oli kaavailtu muita hankekuntia kuvataidepainotteisemmaksi. Perinteisessä taidetyöskentelyssä pystyimme kuvataiteilijoina tuomaan mediaperusteista taidetoimintaa paremmin esille olemassa olevia taitojamme. Projekti käynnistettiin aloitusseminaarilla, joka pidettiin Sinetässä sijaitsevalla Pohtimolammen hotellilla lokakuussa 2008. Hankkeen puolesta tapaamiseen osallistui henkilökuntaa ja opiskelijoita Lapin yliopiston sosiaalityön laitokselta ja kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmasta sekä projektikoordinaattori Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta. Kunnista osallistui nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia sekä vapaa-ajantoimen johtajia Inarista, Kolarista, Kemijärveltä ja Ranualta. Lisäksi jokaisesta 7

kunnasta oli tapaamisessa mukana muutamia nuoria. Ohjelmaan kuului projektista tiedottamista, keskinäistä tutustumista, yhteisö- ja ympäristötaidetoimintaa sekä kuntalaisten toiveiden ja tarpeiden kartoittamista tulevan projektitoiminnan osalta. Jakaannuimme kuntakohtaisiin työryhmiin, jossa tapasimme ranualaisia nuoria sekä vapaaajan ohjaaja Hanne Leppiahon ja vapaa-aikatoimen johtaja Anitta Jaakolan. Keskustelimme heidän kanssaan Ranuan kunnassa sekä hyvin toimivista että kehitystä vaativista asioista. Ranuan vapaa-aikatoimen johtajan puheista jäi sellainen kuva, että nuorten koulunkäynti ja vapaa-ajan harrastusmahdollisuudet oli järjestetty paikkakunnalla hyvin, eivätkä ongelmat ja kehitystä vaativat asiat tuntuneet myöskään kovin suurilta muihin hankekuntiin verrattuina. Keskustelujen pohjalta syntyi joitakin parannusehdotuksia, kuten nuorten näkökulmien avartaminen, itsetunnon vahvistaminen, eri tahojen yhdessä toimiminen, yhteisöllisyyden rakentaminen, koulujen viihtyvyyden parantaminen sekä nuorten sosiaalisen ja psyykkisen itsenäistymisen tukeminen taiteen keinoin. Osa nuorisotyöntekijöistä suhtautui tulevaan projektiin epäilevästi. Aikaisemmin toteutettujen projektien toiminta ei ollut tuottanut jatkuvaa ja pysyvää hyötyä paikkakunnalle tai projektiin osallistuneille, mikä heikensi odotuksia tulevan projektin osalta. Lisäksi he olisivat toivoneet enemmän konkreettisia esimerkkejä tulevan taidetoiminnan mahdollisuuksista. Päivän päätteeksi kuntakohtaisissa työryhmissä sovittiin projektin jatkumisesta ja ensimmäisestä kuntavierailusta. Ranuan kunnan työntekijät suhtautuivat myönteisesti tulevaan projektiin ja saimme vapaat kädet suunnitella marraskuulle sovitun kuntavierailun taidetoimintaa. Ankkurit -hankkeen sijoittuminen muihin taidelähtöisiin hankkeisiin Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeessa taidetoiminta järjestettiin yhteistyössä sosiaalityön kanssa, minkä vuoksi sille oli asetettu hyvinvointia edistäviä tavoitteita. Tutkimuksemme tavoitteena oli toimia kuitenkin osallistujien lähtökohdista käsin pyrkien painottamaan heidän olemassa olevia vahvuuksiaan ja voimavarojaan syrjäytymisen korostamisen sijaan. Hanke liittyi viimeaikaiseen suuntaukseen, jossa taide ja kolmas sektori toimivat yhdessä pyrkiessään edistämään hyvinvointia. Taidelähtöisiä hankkeita on toteutettu paljon ja tälläkin hetkellä niitä on viriämässä koko ajan lisää. Taidelähtöisiä toimintamalleja on tutkittu viime vuosina runsaasti ja niiden toimivuudesta on saatu myönteisiä kokemuksia lasten ja nuorten kasvatuksessa, opetuksessa ja vapaa-ajan harrastuksissa (Hyyppä & Liikanen 8

2005, 131). Taideteollisen korkeakoulun kuvataidekasvatuksen osasto on osallistunut vuosina 2001 2003 SYREENI- hankkeeseen Taimi -projektilla, jossa taiteen avulla tuettiin syrjäytymisvaarassa olevia lapsia ja nuoria (Bardy 2002). Stakesin hallinnoiman Elämäkertaketju ilmaisutaidot syrjäytymisen ehkäisyssä -tutkimus- ja kehittämishankkeessa pyrittiin lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia taiteellisen itseilmaisun kautta (Bardy & Känkänen 2005). Lapin yliopisto on osallistunut 2000-luvulla hyvinvointiin liittyviin hankkeisiin muun muassa vuosina 2000 2003 järjestetyssä Tunturin taidepajassa, jonka puitteissa 15 vuotta täyttäneet ja alueen työttömät nuoret osallistuivat taidetyöpajoihin ja järjestivät monitaiteellisia esityksiä Pyhätunturin Noitagurussa. Kaikenikäisille suunnattu Utsjoen Tulikettu -projekti toimi vuosina 2005 2007 yhdistäen taiteita ja tieteitä monialaisesti. Vuosina 2002 2006 sekä 2006 2008 Lapin yliopiston hallinnoi Barentsin alueella (Pohjois-Ruotsi, -Norja, -Venäjä ja -Suomi) toiminutta ArctiChildren -hanketta, jossa keskityttiin lasten ja nuorten psykososiaalisen hyvinvoinnin tukemiseen koulukontekstissa. (Sohlman 2008, 7.) Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeella on paljon yhteneviä piirteitä parhaillaan käynnissä olevan Suomen kulttuurirahaston tukeman valtakunnallisen Myrsky - nuorisohankkeen kanssa. Hanke ajoittuu vuosille 2008 2011 ja sen puitteissa on järjestetty eri puolilla Suomea monenlaista yhteisöllistä taidetoimintaa, jota pyritään juurruttamaan pitkäjänteiseksi ja paikalliseksi toiminnaksi. Hankkeen yleistavoitteena on lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäminen yksilön sosiaalista ja henkistä kehitystä tukemalla. Tähän tavoitteeseen pyritään muun muassa tarjoamalla nuorille taidetoiminnasta saatavia onnistumisen elämyksiä. (Myrsky -hankkeen kotisivut 24.10.2009.) 9

2.2 Ranua toimintapaikkana Neljästä hankkeeseen osallistuvasta Pohjois-Suomen kunnasta toimintamme ja tutkimuksemme sijoittui Ranualle, joka on 4428 asukkaan kunta aivan Lapin läänin eteläosassa. Ranuan rajanaapureita ovat Posio, Simo, Tervola, Pudasjärvi, Oulu ja Rovaniemi, johon on matkaa 82 kilometriä. Rovaniemellä sijaitsevat muun muassa lähimmät kunnalliset sairaalapalvelut ja nuorten kannalta oleelliset toisen asteen ammattikoulutuspaikat. Pääelinkeinoina kunnan kotisivuilla mainitaan maa- ja metsätalous, kaivostoiminta, elintarviketeollisuus ja informaatioteknologia sekä matkailu. Ranuan eläinpuisto houkuttelee lapsiperheitä vierailulle kuntaan ja tarjoaa kesätyöpaikkoja nuorille. Kunnan työttömyysaste on muun maan keskiarvoa korkeampi. (Ranuan kunnan kotisivut 24.5.2009 ja 3.12.2009.) Syyskuussa 2009 Rovaniemellä pidetyssä Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa - seminaarissa kunnan vapaa-ajantoimenjohtaja toi esille asukasluvun pienenemisen ja erityisesti nuorten ja työssäkäyvien poismuuttamisen, jotka ovat kunnalle taloudellisia haasteita asettavia ilmiöitä. Ranualla on kuusi peruskoulua, jotka sijaitsevat eri puolilla kuntaa. Yläluokkien opetus tapahtuu kuntakeskuksessa kirkonkylän koulussa, jossa on perusluokkien lisäksi joustavaa perusopetusta antava, opetusministeriön erityisavustusta saava JOPO -luokka. Kirkonkylällä sijaitsee myös kunnan ainoa lukio. Sivukylien nuorilla koulumatkaa voi kertyä päivittäin useita kymmeniä kilometrejä. Ranualla ei järjestetä ammatillista toisen asteen koulutusta, joten ammattiopintoihin haluavan on muutettava vieraalle paikkakunnalle opiskelemaan. Toiselle paikkakunnalle muutto voi muodostua peruskoulun päättäneelle nuorelle kynnykseksi ja johtaa koulutuspolun katkeamiseen tai lukio-opintoihin hakeutumiseen ja myöhemmin niiden keskeyttämiseen. Peruskouluissa toimii kouluterveydenhoitajia ja oppilashuoltoryhmiä, jotka tukevat nuoria ja puuttuvat havaittuihin ongelmiin. Tämän lisäksi Ranualla toimii SILTA -työryhmä, jonka tavoitteena on nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Työryhmässä on mukana eri alojen ammattilaisia, kuten seurakunnan työntekijöitä, poliiseja ja nuorisotyöntekijöitä, ja se kokoontuu säännöllisesti käsittelemään ajankohtaisia aiheita. (Ranuan kunnan kotisivut 13.12.2009.) Opiskelupaikkakunnalle kiinnittymiseen liittyvien vaikeuksien ja opiskelujen keskeytymisen lisäksi kunnan vapaa-aikatoimenjohtaja Anitta Jaakola ja vapaa-aikatoimenohjaaja Hanne Leppiaho määrittelivät nuoria koskeviksi haasteiksi syrjäkylien nuorten mukaan saamisen 10

vapaa-ajan toimintaan. He pitivät myös tärkeänä keskinäisten ennakkoluulojen hälventämistä kunnan lestadiolaisten ja muiden nuorten välillä. Kaiken kaikkiaan he pitivät nuorten asemaa kunnassa kuitenkin hyvänä. Muiden hankekuntien tapaan Ranuan edustajat nimesivät paikkakuntansa positiivisiksi puoliksi ympäröivän luonnon sekä hyvät urheilu- ja harrastusmahdollisuudet. Eri puolella kuntaa sijaitsee useita liikunta- ja ulkoilupaikkoja, kuten luistelukenttiä, moottorikelkkareittejä, luontopolkuja ja laavuja, joissa urheiluseurat järjestävät nuorille erilaista harrastustoimintaa. Vapaa-ajantoimen alainen nuorisotoimi ylläpitää nuorisotalo Monkkaria, joka toimii kohtaamispaikkana eri-ikäisille nuorille arkipäivisin ja lauantaisin. Syrjäkylien nuoria varten nuorisoiltoja pidetään myös kyläkouluilla. Tämän lisäksi vapaaaikatoimi järjestää nuorille erilaisia tapahtumia ja retkiä, kuten yösählytapahtumia sekä laskettelu- ja uimahalliretkiä muun muassa lomien aikana. Ranuan 4H-yhdistyksen toiminta sisältää kouluilla pidettäviä liikuntakerhoja, sivukylillä pidettäviä Taitavat kädet - kerhotoimintaa sekä työpalvelutoimintaa yli 15-vuotiaille nuorille. Kansalaisopisto tarjoaa paljon nuorille suunnattua toimintaa, jonka kautta on mahdollista suorittaa erilaisia taito- ja taideaineita, muun muassa taiteen perusopintoja. Lisäksi Ranualla toimii Kristillinen kansanopisto, jossa voi opiskella erilaajuisia opintokokonaisuuksia esimerkiksi kansainvälisyyden ja kädentaitojen linjalla. (Ranuan kunnan kotisivut 24.5.2009; Lapin nuorten tieto ja neuvontapalvelun kotisivut 3.12.2009.) Nuorten mielipiteitä huomioidaan kunnassa nuorisovaltuuston kautta, jossa nuoret voivat vaikuttaa muun muassa omiin osallistumis- ja toimintamahdollisuuksiin ja saada tilaisuuksia erilaisten tapahtumien järjestämiseen. Nuoret voivat tuoda ideoitaan esille myös internetin aloitesivuston välityksellä. Nuorten hyvinvointiin tähtääviä hankkeita kunnassa on ollut esimerkiksi Ketun kulma -projekti vuosina 2004 2006, jonka tavoitteena oli ranualaisten kouluttautumattomien ja työttömien nuorten elämänhallintataitojen parantaminen ja sosiaalinen vahvistaminen sekä ammattikoulutukseen hakeutumisen edistäminen. Ankkurit -hankkeen käynnistymisen aikana kunnassa oli meneillään useita samansuuntaisia projekteja. Me too -hanke on opetusministeriön rahoittama vuosina 2008 2010 toimiva syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävä hanke, joka pyrkii tukemaan nuoria opiskelu- ja työelämään liittyvissä valinnoissa. Taikalamppu -hanke ajoittuu vuosille 2009 2013 ja se toimii Ranualla yhdessä 4H-yhdistyksen kanssa tavoitteenaan kulttuuriharrastusten saaminen myös 11

syrjäkylien nuorten ulottuville. Samaa verta on Ranuan vapaa-aikatoimen järjestämä vertaisneuvojakoulutushanke, johon sisältyy kulttuurivaihtoa. Erityisesti nuorten miesten syrjäytymisen ehkäisyyn keskittyviä hankkeita Ranualla on käynnissä kaksi. Time Out! Aikalisä! on valtakunnallinen hanke, jossa 11 kuntaa toimii yhteistyössä puolustusvoimien ja siviilipalvelukeskuksen kanssa. Se on suunnattu erityisesti sotilas- tai siviilipalveluksen keskeyttäneille nuorille. Pohjoisen Pojat -hanke kiinnittää huomiota haja-asutusalueiden poikien koulunkäyntiin pyrkien tunnistamaan poikien opiskeluun liittyviä ongelmakohtia ja parantamaan heidän pärjäämistä ja viihtymistä koulussa. Hankkeessa on mukana yksi koulu Ranualta. (Ranuan kunnan kotisivut 24.5.2009; Lapin nuorten tieto ja neuvontapalvelun kotisivut 3.12.2009.) 2.3 Ammattistarttiluokka osallistuvana yhteisönä Tutkimuksemme toimintaosuus tapahtui Lapin ammattiopiston Ranuan ammattistarttiluokalla, joka on vuoden kestävä linja peruskoulun päättäneille nuorille ja valmentaa nimensä mukaisesti nuoria ammattiopintoihin ja työelämään. Ammattistarttiluokkakokeilut käynnistettiin valtakunnallisesti vuonna 2006 ja vuoteen 2008 mennessä koulutukseen oli osallistunut noin tuhat nuorta. Ammattistarttiluokista saadut kokemukset ovat olleet myönteisiä, sillä suurin osa nuorista on siirtynyt starttiluokan jälkeen ammatillisiin opintoihin. Koulutusmuoto vakiinnutetaan vuoden 2010 aikana osaksi ammatillista peruskoulutusta tukemaan nuoria tärkeässä koulutuksen nivelvaiheessa. (Opetushallituksen kotisivut 7.12.2009; Rutonen 2009.) Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavaan ja valmistavaan koulutukseen kuuluu joustavuus ja siinä huomioidaan koulutuksentarjoajien paikalliset lähtökohdat. Koulutus on mahdollista aloittaa kesken lukuvuoden, joten sen laajuus vaihtelee 20 40 opintoviikon välillä. (Rutonen, 2009.) Ammattistarttiluokat on tarkoitettu peruskoulun päättäneille nuorille tarjoamaan tukea oman alan valintaan ja elämänhallintaan liittyviin taitoihin. Koulutuksessa tarjotaan tukea mahdollisiin oppimisvaikeuksiin ja kiinnitetään erityistä huomiota oppilaiden erilaisiin oppimistapoihin. Opintoihin sisältyy opiskelutaitoja ja itsetuntemusta vahvistavia opintoja sekä tutustumista eri koulutusaloihin ja työpaikkoihin. Lisäksi ammattistarttiluokan aikana on mahdollista suorittaa ammatilliseen peruskoulutukseen kuuluvia yleisiä opintoja sekä täydentää peruskoulun tietoja. (Opetushallituksen kotisivut 7.12.2009; Lapin ammattiopiston 12

kotisivut 7.12.2009.) Lapin ammattiopisto järjestää ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaavaa ja valmistavaa koulutusta Ranualla ja Rovaniemellä (Lapin ammattiopiston kotisivut 24.5.2009). Ammattistarttiluokkia perustetaan perinteisten peruskoulun kymppiluokkien tapaan tarpeen mukaan. Ne ovat kuitenkin sisällöltään työelämälähtöisempiä ja sopivat erityisesti käytännön tekemiseen suuntautuneille nuorille. (Rutonen 2009.) Vetämämme taideprojektin jälkeisenä syksynä ammattistarttiluokalle tulijoita ei Ranualla ollut tarpeeksi luokan perustamista varten. Toteutimme Elämän onnenlehdet -metalliveistoksen ammattistarttiluokan opintoihin kuuluvan Taide- ja kulttuuri kurssin (1 ov) puitteissa. Ylimeneviä tunteja teoksen toteutukseen lainattiin Löytöretki itseen- ja Minä ja muut -opintokokonaisuuksista ja liikunnanopetuksesta. Projektin alkaessa marraskuussa starttiluokalla opiskeli kolmetoista iältään 15 19 -vuotiasta nuorta, joista osalla oli takanaan keskeytyneet ammattiopinnot ja osa oli tullut ammattistartille suoraan peruskoulusta. Toukokuulle 2009 jatkuvan projektin aikana muutama nuori siirtyi työelämään tai keskeytti opinnot muista syistä kesken lukukauden. Vuoden kestävän koulutuksen aikana nuoret pohtivat omia vahvuuksiaan ja kokeilivat erilaisia aloja. Projektin alkamisen aikoihin nuoret olivat hakeneet toisen asteen ammatilliseen koulutukseen kevään yhteishaussa ja jännittivät opiskelupaikan saamista. Muina itselleen ajankohtaisina asioina nuoret nostivat projektissa esille työn, ammatin, seurustelun ja vapaa-ajan. 13

3. YHTEISÖLLINEN TAIDEKASVATUS Yhteisöllinen taidekasvatus rakentuu yhteisötaiteen ja yhteisöllisen oppimisen perinteelle (Hiltunen & Jokela 2001, 9 10). Hiltusen (2009, 45, 61) mukaan yhteisöllisessä taidekasvatuksessa yhdistyy taiteellinen, kasvatuksellinen ja yhteisöllinen ulottuvuus. Erona yhteisötaiteeseen on kuitenkin se, että yhteisöllinen taidekasvatus kytkeytyy usein kouluun ja opetussuunnitelmiin. Toiminta voi tapahtua koulun oppituntien sisällä tai se voi olla projektimuotoista kouluajan ulkopuolella tapahtuvaa. (Hiltunen 2009, 53, 60.) Yhteisöllisen taidekasvatuksen taidenäkemys mukailee pragmaattisen estetiikan ajatusta taiteen ja muun elämän yhteen kietoutumisesta. Arkielämän tietoutta pyritään soveltamaan taidetoimintaan ja päinvastoin. (Hiltunen 2009, 253.) Yhteisöllisen taidekasvatuksen käytännöt rakentuvat tukemaan yhteisöllisyyttä ja siten myös toimintatavat ovat yleensä yhteistoiminnallisia ja muovautuvat pitkälti yhteisön päämääristä käsin. (Hiltunen 2009, 45 46; Hiltunen & Jokela 2001, 9 10.) Tutkimuksessamme nimitämme yhteisöllisen taidekasvatuksen kontekstissa tapahtuvaa toimintaa yhteisölliseksi taidetoiminnaksi. Yhteisöllisen taidekasvatuksen määritelmämme perustuu pääosin Hiltusen keväällä 2009 julkaistuun tutkimukseen Yhteisöllinen taidekasvatus: Performatiivisesti pohjoisen sosiokulttuurisissa ympäristöissä. Tutkimuksessa on kehitetty yhteisöllisen taidekasvatuksen teoriaa ja käytäntöä. Siinä tarkastellaan yhteisöllisyyden rakentumista ja taidekasvatuksen käytäntöjen kehittymistä Suomen Lapissa toteutettujen taidekasvatushankkeiden kautta ja se on tähän asti ensimmäinen yhteisöllistä taidekasvatusta käsittelevä väitöskirjatutkimus. Aiheen ajankohtaisuus näkyy vahvasti Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen laitoksella vuosittain aiheesta valmistuvien pro gradu -tasoisten tutkimusten ja erilaisten projektien myötä. Yhteisötaide on ollut osaltaan tuomassa taidekasvatuksen alueelle uusia käytäntöjä ja toimintamalleja, kuten projektimuotoisen opetuksen. Uudistusten taustalla on paitsi muutokset taiteessa myös opettajan työnkuvan laajentuminen ja oppimiskäsitysten uudelleen hahmottuminen. (Hiltunen 2007, 138 139; Jokela 2006, 72 74.) Opettamista ei pidetä enää tiedon siirtämisenä oppilaille, vaan tiedon nähdään rakentuvan subjektiivisten kokemusten pohjalle (Hiltunen 2007, 136 139; Jokela 2006, 72 74). Yksilöllisen tiedonrakennuksen lisäksi oppimiseen vaikuttaa aina sosiaalinen yhteisö ja kulttuurinen konteksti (Hiltunen 2009, 66 67). Yhteisöllisessä taidekasvatuksessa oppiminen nähdäänkin sosiokulttuurisena 14

prosessina, jossa yksilö voi sosiaalisen ja yksilöllisen tiedon yhdistyessä muodostaa tietoa kulttuurista johtamalla ja luoda omiin elämyksiin perustuvia henkilökohtaisia merkityksiä (vrt. Räsänen 1993, 116 117). Hiltusen (2009, 67 68) mukaan perustaidekasvatuksessa korostuu enemmän yksilön sisäiset merkityksenantoprosessit, kun taas yhteisöllisen taidekasvatuksen taidetiedossa korostuu yhteisötaiteelle ominaiset vuorovaikutusprosessit. Yhteisöllinen taidekasvatus on jatkuvasti rakentuva prosessi, johon Hiltusen (2009, 72) mukaan kuuluu ihmisten välinen kohtaaminen, yhteisöllisyys ja dialogi, joita nykytaide ja sosiokonstruktivistiset oppimiskäsitykset korostavat. Hiltunen (2009, 66 67) painottaa, että tietäminen ja oppiminen liittyvät yhteisöllisessä taidekasvatuksessa taiteeseen ja tapahtuvat taiteen keinoin. Taideoppimiseen kuuluu kokemuksellisuus, refleksiivisyys, transformatiivisuus eli muodon jatkuva muuttuminen ja sosiokonstruktiivisuus. Yhteisölliseen taidetoimintaan liittyy aistillisuus, materiaalisuus ja taitojen kehittyminen (Hiltunen 2009, 256 257). Räsäsen (1993, 116 117) mukaan taiteellisessa oppimisessa yhdistyy aistitieto, toimintatieto ja käsitetieto. Yhteisöllisessä taidekasvatuksessa yhteisö on toiminnan keskiössä ja toiminta rakentuu paikallisesti yhteisöstä käsin. Taidetoiminnan ohjaaja toimii osana yhteisöä, jolloin taiteilijan ja kasvattajan roolit voivat yhdistyä. Ohjaajan vastuulla on toiminnan alulle laittaminen ja kokonaisuudesta huolehtiminen, visuaalinen asiantuntijuus, välittäjän roolissa toimiminen sekä toiminnan arviointi. (Hiltunen 2009, 109 110.) Yhteisölliselle taidekasvatukselle voidaan asettaa myös sosiaalipoliittisia tavoitteita, mutta silloin taidekasvattajan on muistettava oma paikkansa kulttuurityön ammattilaisena (Hiltunen & Jokela 2001, 39; Hiltunen 2007, 140 141). Pitkään jatkuneen yksilökeskeisen kauden jälkeen yhteiskunnassa on alettu kiinnittämään taas huomiota yhdessä tekemiseen ja yhteisöllisyyteen (Hautamäki 2005, 7, 13). Yhteisöllisyys rakentuu taidetoiminnassa tekemisen ja aiheen käsittelyn kautta. Sosiaalisen vuorovaikutuksen pohjalta voidaan rakentaa sekä paikallista että symbolista yhteisten kiinnostuksenkohteiden varaan rakentuvaa yhteisöllisyyttä (Hiltunen 2009, 255). Lisäksi tekemisen kautta voidaan nostaa esille yhteisöjen ongelmia sekä myös vaikuttaa niihin myönteisesti (Hiltunen & Jokela 2001, 39). Yhteisöllinen taidekasvatus ei sitoudu ylläpitämään tai toistamaan yhteisöllisyyttä sinällään ja vahvistamaan yhteisöllisyyteen liittyviä negatiivisia puolia, kuten sulkeutuneisuutta, vaan pyrkii uudistamaan ja laajentamaan 15