Miksi säännellään? Markkinoiden hinnoilla on kolme tärkeää toisiinsa liittyvää tehtävää, jotka mahdollistavat sekasorron välttämisen: hinta välittää informaatiota hinta toimii kannustimena hinta määrää tulonjakoa Täydellinen ja epätäydellinen kilpailu Markkinoilla, joissa on paljon myyjiä ja ostajia, jokainen tietää, että hänen päätöksellään ei ole vaikutusta markkinoiden kokonaistilaan. Esim. torimyynti ja osto Sanotaan, että markkinoilla hinnat ovat annettuja Täydellisen kilpailun markkinoilla markkinavoimat, hyödykkeen kysyntä ja tarjonta, määräävät hinnan. Yksittäiset myyjät tai ostajat eivät tee lainkaan hinnoittelupäätöksiä eivätkä siis vaikuta hintaan. Erotuksena täydellisestä kilpailusta vallitsee kaikilla sellaisilla markkinoilla, joilla joku yksittäinen ostaja tai myyjä vaikuttaa hintaan tai suoraan asettaa sen, epätäydellinen kilpailu. Muutamilla markkinoilla on vain yksi tarjoaja: monopoli (Alko) Toisinaan tarjoajia on muutama: oligopoli (Nokia, Motorola, tai sanomalehdet (tosin ovat alueellisesti lähellä monopolia)) Lapin kansa ja Karjalainen eivät taistele samoista asiakkaista Todellisuudessa epätäydellisen kilpailun markkinat hallitsevat Toisaalta täydellisen kilpailun markkinat ovat helpompi analysoida ja tarjoavat hyvän mittapuun muiden markkinoiden arvioimiselle.
Täydellisen kilpailun ehdot: yksittäinen ostaja tai myyjä ei voi vaikuttaa markkinahintaan. Täydellisessä kilpailussa seuraavat ehdot tulee toteutua: Ostajia ja myyjiä on riittävän monta ja kunkin markkinaosuus on riittävän pieni Kaikkien tuottamat hyödykkeet ovat samanlaisia. Vallitsee täydellinen tietämys hyödykkeiden ominaisuuksista Markkinoille on vapaa pääsy ja niiltä voi poistua vapaasti sekä hyödykkeen tuottamisoikeutta ei ole mitenkään rajoitettu. transaktiokustannukset ovat nolla yksityiset hyödyt ja haitat vastaavat yhteiskunnan hyötyjä ja haittoja
Kuinka hyvin hyödykemarkkinat toimivat? Markkinoiden vahvat puolet: Markkinat kannustavat tuottajia tuottamaan hyödykkeitä, joita kuluttajat haluavat Markkinat kannustavat hankkimaan hiukkoja taitoja Erityisen niukkojen hyödykkeiden ja tuotantotekijöiden hinnat ovat korkeita, mikä kannustaa niiden säästämiseen Markkinoiden toimintaan sisältyy valinnan vapautta Markkinoiden kautta talousyksiköt saavat tietoa paikallisista oloista, mikä olisi muuten vaikeaa Markkinoiden heikkoudet: Markkinat antavat rikkaille enemmän hyödykkeitä ja valinnan vapautta kuin köyhille Säätelemättömät markkinat voivat olla epävakaat ja johtaa suuriin suhdannevaihteluihin, inflaatioon ja työttömyyteen: riskinkaihtajuus Epätäydellisen kilpailun vallitessa tuottajat voivat korottaa hintoja ja rajoittaa tuotantoa Markkinoilla tehtävät ostot ja myynnit eivät useinkaan ota huomioon ulkoisvaikutuksia Markkinat eivät voi huolehtia esimerkiksi järjestys- ja turvallisuuspalveluista mm. hintojen perimisen vaikeuden takia Kuluttajan preferenssit saattavat olla tuottajien mainonnan avulla luotuja Markkinat voivat olla kovin riippuvaisia ailahtelevista odotuksista
Kuluttajan ja tuottajan ylijäämä Kysyntä hintatasolla Kysyntä maksuhalukkuutena Aleneva rajahyöty merkitsee, että kuluttajan maksuhalukkuus laskee hyödykemäärän kasvaessa Kuluttajat maksavat markkinoilla tuotteista määrän P*Q, mutta itse asiassa he olisivat valmiita maksamaan enemmänkin He olisivat halukkaita maksamaan alueen 0P1EQ verran Kuluttajan ylijäämä kertoo, kuinka paljon kuluttajat hyötyvät vaihdannasta Tuottajan ylijäämä kertoo, kuinka paljon yritys saa verrattuna millä se olisi ollut halukas myymään Ylijäämän käsitteillä voidaan osoittaa, että kysyntä- ja tarjontakäyrien määräämällä markkinahinnalla tapahtuva vaihto johtaa suurimaan mahdolliseen hyvinvointiin. Vaihdanta siis lisää tehokkuutta Analyysi muutoksessa kuluttajan ylijäämässä Analyysi yrityksen tarjonnasta ja tuottajan ylijäämästä Yhteiskunnan ylijäämä
Markkinahäiriöt Julkisen vallan interventiota tarvitaan markkinoilla, koska markkinoilla ei saavuteta parasta mahdollista tilaa: taloudessa resurssit eivät jakaannu kaikkien tehokkaimmalla tavalla sanotaan, että markkinoilla esiintyy markkinahäiriöitä Markkinahäiriöiden esiintyessä, joitakin tuotteita kulutetaan liikaa ja toisia liian vähän. Jossakin tapauksessa ongelmana on markkinoiden puuttuminen kokonaan: kuluttaja ei voi ostaa puhdasta ilmaa tai rauhaa markkinoilta Oikeudenmukaisuus ongelmana Julkisen vallan interventio
Sääntelyn syitä Monopoli ja luonnollinen monopoli Wind fall voitto (ylivoitto) Ulkoisvaikutukset Informaation epätäydellisyys Palveluiden jatkuvuus ja saatavuus Julkishyödyke Erisuuri neuvotteluvoima Niukkuus Tulonjako ja sosiaalipolitiikka Rationalisointi ja koordinointi
Monopoli ja luonnollinen monopoli Monopoli tilanteessa markkinoilla toimii ainoastaan yksi tuottaja Yksittäinen myyjä hallitsee koko markkinoita Tuotteet, joita myydään ovat uniikkeja, ja tuotteille ei löydy läheisiä substituuttituotteita Markkinoille tulemisen ja poistumisen esteet ovat suuria toisille yrityksille Yritys tuottaa määrän Q, missä rajatulo MR eli viimeisen tuotteen myynnin lisäyksestä saatu lisätulo on sama kuin viimeisen tuotteen tuottamisen rajakustannukset MC Tulos on sama sekä täyden kilpailun että monopoli markkinoilla. Kun markkinoilla on vain yksi tarjoaja, se voi määrätä markkinahinnan Jos monopoli tunteen markkinoiden kysyntäkäyrän, se voi näin ollen valita itselleen sopivimman hintatason Samoin kuin täydellisen kilpailun markkinoilla, myös monopoliyritys maksimoi voittoaan tuottamalla määrän, jolla rajakustannus (MC) on yhtä suuri kuin rajatulo (MR). (Lyhyellä aikavälillä SMC ja pitkällä LMC) Mutta kun täydellisen kilpailun yritykselle myyntihinta ja rajatulo olivat yhtä suuret, monopolille rajatulo on myyntihintaa pienempi Monopoli kohtaa koko markkinoiden kysyntäkäyrän, joka on alaspäin laskeva Kun monopoli haluaa lisätä myyntiään, sen tulee alentaa hintaa: myynnin lisääminen laskee jokaisesta hyödykkeestä saatua hintaa Mitä joustamattomampi kysyntä sitä enemmän hinnan tulee laskea, jos halutaan lisätä myyntiä
Vieressä oleva kuvio osoittaa, että monopolin tuotoksen määrä saadaan selville rajatulon MR ja rajakustannusten MC yhtäsuuruuden mukaan Mikäli hinta kattaa keskimääräiset kokonaiskustannukset, monopoli tuottaa voittoa (monopolivoittoa) Täydellisen kilpailun markkinoilla yritys toimii hinnan ottajana, mutta monopoli toimii hinnan asettajana Monopoli asettaa hinnan P, joka on suurempi kuin rajakustannukset Täydellisen kilpailun markkinoilla hinta oli aina rajakustannusten suuruinen Monopolivoimaa voidaan mitata hinnan ja rajakustannusten välisenä erotuksena: Esim Lerner indeksi: (P-MC)/P, Missä L on indeksi, P on yrityksen voittoa maksimoiva hinta ja MC on tuotannon rajakustannus voittoa maksimoivan tuotannon tasolla. Kun yrityksellä on hinnoittelussaan markkinavoimaa, niin hintataso voittoa maksimoitaessa voi olla suurempi kuin rajakustannukset MC P AC AC MR=MC MR Monopolivoitto on alueen (P-AC)*Q1 suuruinen D
Monopolin tehottomuus Verrataan monopolin hinnoittelua ja täydellisen kilpailun markkinoita Verrattuna täydelliseen kilpailun tilanteeseen monopoli nostaa hintoja ja vähentää tuotantoa Monopoli on vähemmän tehokas markkinamuoto kuin täydellinen kilpailu Markkinahäiriö estää, joitakin hyötymästä vaihdannasta Kysyntäkäyrä osoittaa kuluttajan maksuhalukkuuden tietystä tuotteesta Kuluttajan ylijäämä on maksuhalukkuuden ja maksettavan hinnan erotus Täydellisen kilpailun tilanteessa tuotteen tuottamisen kustannukset ovat samoja kuin kuluttajien maksuhalukkuus viimeisestä tuotteesta Monopolitilanteessa viimeisen myydyn tuotteen tuottamisen rajakustannukset ovat pienemmät kuin kuluttajien maksuhalukkuus viimeisestä tuotteesta Monopolin aiheuttama hyvinvointitappio (deadweight loss) mittaa tappiota allokatiivisen tehokkuuden vähenemisestä: siis kuluttajien hyvinvointitappion ja tuottajan voiton erotusta, kun tuotannon määrä on alle tehokkaan tason
Luonnollinen monopoli Luonnollinen monopoli on monopolin erityistapaus Erityispiirteenä ovat suuret kiinteät kustannukset verrattuna muuttuviin kustannuksiin: rautatie, sillat, moottoritie Suuret kiinteät kustannukset johtavat siihen, että keskimääräiset kustannukset (AC) ovat suuria pienillä tuotannon määrillä laskevat tuotannon kasvaessa Kysymys: Säänteleekö viranomainen yrityksen toimintaa vai ei? Jos sääntelee, miten? Neljä vaihtoehtoa Annetaan toimia vapaasti voiton maksimointi Nollavoitto: pakotetaan myymään tuotteita keskimääräisten kustannusten mukaan Pakotetaan tuottajan hinnoittelemaan rajakustannusten perusteella yritys tekee tappiota Tuotetaan palvelu ilmaiseksi yhteiskunnan varoin
Ansioton arvonnousu (Windfall profits) Yritys saattaa saada ansiotonta arvonnousua, jos se esimerkiksi löytää rikkaan mineraaliesiintymän ja sen vuoksi yritys pystyy tuottamaan esim. metalleja muita halvemmalla (myy kuitenkin markkinahintaan) Sääntelyn tavoitteena on siirtää osa voitoista veronmaksajille ja antaa veronmaksajien tai julkisen viranomaisen saada osansa voitoista. Sääntelypaine on suurimmillaan, silloin kun ansioton arvon nousu on tullut sattumalta eikä esimerkiksi investointien ja tutkimuksen kautta. Muuten kannustimet voiton tavoittelulle vähenisivät. Esimerkki Suomesta: Päästökauppajärjestelmä on nostanut sähkön hintaa. Hiilidioksidipäästöistä maksettavat oikeudet nostavat kivihiilellä tuotettavan sähkön hintaa. Tämä on osoittautunut onnenpotkuksi ydin- ja vesivoiman tuottajille, koska niiden tuotantokustannukset eivät ole kasvaneet, mutta sähkön hinta kylläkin (markkinoilla on yksi hinta riippumatta tuotannosta). Huom. Esimerkiksi täydellisen kilpailun tilanteessa kenenkään ei kannata myydä markkinahintaa halvemmalla
Ulkoisvaikutus on tuotannon tai kulutuksen sivuvaikutus, josta ei suoriteta maksua Esimerkiksi yritys ei huomioi tuotannossaan ja hinnoittelussaan aiheuttamiaan saastehaittoja (negatiivinen ulkoishaitta) Rikollinen ei ota huomioon, että rikollinen toiminta aiheuttaa haittaa myös muillekin kuin pelkälle uhrille: pelko, potentiaaliset uhrit alkavat suojautumaan enemmän rikollisuudelta: rahalliset ja ajalliset kustannukset Esimerkki positiivinen ulkoishyödystä on koulutus: koulutus ei ainoastaan lisää koulutetun hyvinvointia, vaan myös muiden kansalaisten: koulutettu maksaa veroja, luo toiminnallaan uusia työpaikkoja Terveydenhuolto luo myös positiivisia ulkoishyötyjä: rokotuskampanja suojaa rokotettuja, mutta samalla estää heitä levittämästä tauteja muille Markkinahinnat eivät ota huomioon yrityksen aiheuttamia haittoja kolmansille osapuolille: esim. yhteiskunnallinen rajakustannus (MSC) > yksityinen rajakustannus (PMC) Sanotaan, että markkinat eivät toimi tehokkaasti, koska osapuolet eivät ota huomioon kaikkia kustannuksia, joita he aiheuttavat Ulkoisvaikutukset D = MSB Q* Q MSC PMC
Esimerkiksi verottamalla tuotantoa saadaan pienennettyä tuotannon määrää Esimerkki: Asetetaan saastuttajalle vero jokaisesta myydystä tuotteesta Yritys siirtää veron suoraan hintaan. Hinnalla P2 (P0 + vero) syntyy tarjonnan ylijäämä. Kuluttajat sopeuttavat kulutustaan, markkinahinnaksi muodostuu P1 (P1- P0 < vero) ja kulutus on Q1 Kuluttajien ylijäämä pienenee alueen P0P1E1E0 verran Tuottajien ylijäämä pienenee alueesta 0P0E0 alueeseen 0P3A Julkinen valta saa tuloina alueen P3P1E1A verran Verotus aiheuttaa yhteiskunnalla hyvinvointitappiota alueen AE1E0 verran. Ainakin tämän verran tulisi ympäristön tilan parantua, jotta verotus olisi tehokasta. Se, miten veron kohtaanto jakautuu kuluttajien ja tuottajien kesken, riippuu kysynnän ja tarjonnan hintajoustoista. Mitä joustamattomampi kysyntä, sitä suuremman osan verosta maksavat kuluttajat.
Informaation epätäydellisyys Täydellisessä kilpailussa tuli seuraavan ehdon toteutua: Vallitsee täydellinen tietämys hyödykkeiden ominaisuuksista Kuluttajansuojalaki 2 LUKU: Markkinoinnin sääntely Markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana. Vajavaisen informaation merkitys Täydellisen kilpailun markkinoiden olettamuksiin kuuluu täydellinen ja ilmainen informaatio hyödykkeistä ja niiden ominaisuuksista, preferensseistä ja tuotantotekniikoista. Tosiasiassa markkinaosapuolten täytyy käyttää rahaa sopivien hyödykkeiden etsimiseen ja niiden ominaisuuksien selvittämiseen. Taloudellinen valintatilanne: Kuinka paljon aikaa, vaivaa ja rahaa kannattaa sijoittaa informaation etsimiseen? Informaation etsintäkustannukset ovat kaikkea muuta kuin nolla.
Markkinat ovat kehittäneet monia ratkaisuja informaatioongelmiin: yritykset välittävät kuvaa tuotteidensa laadusta markkinoinnilla ja antamalla takuita Myyjät pyrkivät luomaan uskottavuutta ja hyvää mainetta Tuotemerkeillä on tässä tärkeä merkitys Työmarkkinoilla, missä työnantaja ei voi tuntea työnhakijan ominaisuuksia, heitä valitaan sellaisten ominaisuuksien perusteella, joilla ei ole suoraa merkitystä työtehtävälle. Esim. tutkinnon suorittaminen kuvaa yleisesti motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä. Entä maistereiden ylituotanto? Huom: vaara tilastolliseen syrjintään. Vakuutusmarkkinoiden informaatio-ongelma ratkaistaan esimerkiksi tutkimalla vakuutettavat kohteet (terveystarkastukset), kannustamalla tiettyyn käyttäytymiseen (alennukset tupakoimattomalle) ja rankaisemalla väärästä käyttäytymisestä (omavastuu, bonusjärjestelmä). Luonnollisesti solmittavat sopimukset ovat usein varsin yksityiskohtaisia, niissä määritellään tarkasti, milloin korvaus maksetaan, milloin taas ei ja miten vahinko on todettava. Prosessioikeus ja prekluusiouhka
Vajavainen ja epäsymmetrinen informaatio tuottaa kuitenkin suuria ongelmia markkinoilla. Informaatio voikin usein olla tyypillinen julkishyödyke. Asettamalla standardeja ja testaamalla tuotteita julkinen valta tuottaa tietoja hyödykkeiden ominaisuuksista. Lainsäädäntö taas estää ja rajoittaa huonolaatuisten hyödykkeiden kauppaa. Esimerkiksi työturvallisuuteen ja siitä vakuuttamiseen liittyy erilaisia informaation puutteellisuuden tapauksia. 1) Työntekijät eivät osaa arvioida työhön liittyviä riskejä ja omia mahdollisuuksiaan vaikuttaa niihin. 2) Työnantajien on vaikea havainnoida, mikä on yksittäisen työntekijän riskialttius onnettomuudelle. Lisäksi oikeusviranomaisten on vaikea havaita työntekijän varovaisuutta ja turvallisuuden huomioimista onnettomuuden sattuessa. 3) Vakuutusyhtiöiden on vaikea havaita yksittäisen yrityksen ja työntekijän riskialttiutta ja onnettomuuksien laajuutta. 4) Työntekijät eivät osaa arvioida pystyvätkö yritykset maksamaan vahingonkorvauksia onnettomuuden sattuessa ja pystytäänkö edes vahingon aiheuttajaa tunnistamaan. Esimerkiksi vaarallisten aineiden tapauksissa tautien aiheuttajaa ei osata aina tunnistaa ja sairaus voi puhjeta vasta useiden vuosien jälkeen altistumisesta ja silloin vastuullista yritys ei välttämättä toimi enää markkinoilla.
Esimerkki informaatiosta (ja sen sääntelystä) ja siitä, pitääkö informaatiota paljastaa esim. kauppatilanteessa Täydellisesti toimivilla markkinoilla oletetaan olevan täydellinen informaatio. Voisi olettaa, että taloustieteellisesti olisi aina perusteltua, että markkinaosapuolet paljastaisivat kaiken informaation vapaaehtoisesti, jotta markkinoiden toiminta olisi mahdollisimman täydellistä. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Taloustieteessä informaatio luokitellaan joko a) yhteiskunnallisesti arvokkaaksi informaatioksi (socially valuable information) ja b) puhtaasti varallisuutta jakavaksi informaatioksi (purely distributive information) Taloustiede: puhtaasti jakava informaatio pitää paljastaa ja yhteiskunnallisesti tuottavaa ei ole pakko paljastaa! Vrt. esim. oikeudenkäynti ja prosessisäännökset: informaatio on paljastettava ennen oikeudenkäyntiä ja uutta infoa ei saa tuoda enää oikeudenkäyntiin. Lehmän myynti (kuuluisa Sherwood vs. Walker tapaus). Myyjä tarjoaa lehmäänsä myytäväksi (lihoiksi) uskoen lehmän poikimiskyvyttömäksi. Kuitenkin 10 % lehmistä paljastuukin lisääntymiskykyiseksi ennen kuin teurastaja ehtii toimia (jolloin uusi omistaja käyttää lehmäänsä poikimiseen eikä pistä lihoiksi). Kuitenkaan myyjä tai ostaja ei tee toimenpiteitä tilanteen tunnistamiseksi. Eli info paljastuu vasta myynnin jälkeen, mutta ennen teuraaksi joutumista.
Poikimiskykyisen lehmän arvo on 1000 (arvokkaampi vasikoiden tuottajana kuin lihana) ja poikimiskyvyttömän lehmän arvo on vastaavasti 100. Lehmän odotettu hinta on 10 %*1000 + 90 %*100 = 190. Mitä oikeus tekee tapauksessa, jossa myyjä vaatii sopimuksen purkamista kohtuuttomuuteen vetoamalla, kun lehmä osoittautuu poikimiskelpoiseksi Vieressä oleva taulukko kuvaa tilannetta. Jos oikeus pitää sopimuksen voimassa ostaja saa 810 wind fall voittoa, jos lehmä on poikimiskykyinen ja 90 tappiota, jos ei ole. Myyjä saa vastaavasti 190 euroa joka tilanteessa. Tila Ostajalle arvo Myyjälle arvo Yhteiskunnallinen arvo Lisääntymiskykyinen 1000-190 =810 190 1000 Lisääntymiskyvytön 100-190 =-90 190 100 Odotettu arvo 10 %*810-90 %*90 = 0. 190 10 %*1000 + 90 %*100 = 190.
Oletetaan, että oikeus peruuttaakin kaupan. Alla oleva taulukko kuvaa tilannetta. Ostaja ei ole valmis maksamaan lehmästä kuin 100, koska hän joutuisi peruuttamaan kaupat tilanteessa, jossa lehmä osoittautuu poikimiskykyiseksi ostajan odotettu hyöty on nolla. Myyjä saa vastaavasti erisuuruisen hyödyn riippuen siitä, onko lehmä poikimiskykyinen vai ei. Odotettu hyöty myyjälle on 190. oikeudenpäätös jakaa varallisuutta myyjän ja ostajan kesken, mutta ei luo lisäarvoa markkinoilla. edellisen perusteella emme voi suositella jompaakumpaa vaihtoehtoa yhteiskunnassa Tila Ostajalle arvo Myyjälle arvo Yhteiskunnallinen arvo Lisääntymiskykyinen 0 1000 1000 Lisääntymiskyvytön 100-100 100 100 Odotettu arvo 0 10 %*1000 + 90 %*100 = 190. 10 %*1000 + 90 %*100 = 190.
Muutetaan esimerkkiä hieman. Oletetaan, että ostaja voi saada selville lehmän tyypin varmuudella käyttämällä 50 testaamiseen ennen ostamista (voi opetella esim. taidon, jolla voi arvioida asiana). Myyjä ei tiedä testaamisesta mitään. Voisi kuvitella, että investointi olisi yhteiskunnan kannalta hyvä asia. Oletetaan, että oikeus pitää kaupan voimassa tilanteessa, jossa lehmä on poikimiskykyinen (eli oikeus ei vaadi informaation paljastamista). Jos lehmä on poikimiskykyinen, ostaja saa 810 euron tuoton 50 euron investoinnille. Vastaavasti, jos lehmä on poikimiskyvytön, ostaja ei osta. Ostajan odotettu voitto investoinnin seurauksena 10%*810 +90%(0) 50 = 31 on positiivinen eli kannattaa investoida Huomaa, että ostajan voitto on tässä tapauksessa jakavaa koska info ei muuta lehmän käyttökohdetta, ainoastaan jakaa uudelleen voittoja Myyjälle tuotto on 190 tilanteessa, jossa lehmä on poikimiskykyinen ja 100 jos ei (koska ei mene kaupaksi). Myyjän odotettu voitto on 10%*190 +90 *100 = 109 Yhteiskunnallinen arvo kaupasta on 140, mikä on 50 vähemmän kuin tilanteessa, jossa investointeja ei tehty. investointi on yhteiskunnan kannalta haitallista, koska se ei luo lisäarvoa. kun informaatio on ainoastaan jakavaa, oikeuden tulisi vaatia yksityisen informaation paljastamista ei olisi kannustinta hankki ko. informaatiota
Muutetaan tilannetta hieman. Oletetaan, että informaatio lehmän tilasta ei tule tietoon, jollei ostaja investoi 50 asian selvittämiseen. Eli jos ostaja ei investoi, hän ostaa lehmän 100 eurolla ja teurastaa sen. Oletetaan, että ostaja investoi 50 euroa ja oikeus pitää voimassa kaupan. Alla oleva taulukko kertoo tilanteesta. Ostaja tekee investoinnin, koska se on kannattava hänelle, mutta toisin kuin aiemmin, se on myös yhteiskunnan kannalta kannattava. Investoinnin ansiosta lehmän arvo yhteiskunnassa on 140 ja ilman investointia ainoastaan 100. Syy erotukselle on siinä, että investoinnin ansiosta lehmän käyttökohde voi muuttua. Ostajan intressit ovat samansuuntaiset kuin yhteiskunnan intressit. Aikaisemmassa esimerkissä informaatio olisi tullut joka tapauksessa julkiseksi, investointi ainoastaan nopeutti sitä (ja loi jakovaikutuksen osapuolten välillä). Nyt oikeuden tulisi pitää voimassa sopimus, koska muuten osapuolilla ei olisi kannustinta hankkia informaatiota, joka auttaa käyttämään kohdetta kaikkein tehokkaimmin kun informaatio on yhteiskunnallisesti arvokasta, oikeuden ei tulisi pakottaa informaation paljastamista. Tila Ostajalle arvo Myyjälle arvo Yhteiskunnallinen arvo Lisääntymiskykyinen 1000-100 - 100 950 50 =850 Lisääntymiskyvytön 100-100 - 50 =- 100-50 - 50 Odotettu arvo 10 %*850 + 90 %*(-50) = 40. 100 140 (vrt 100 )
Transaktiokustannukset Transaktiokustannukset voidaan määritellä kahdesta näkökulmasta: yritysten ja yhteiskunnan. Yrityksen näkökulmasta transaktiokustannukset voidaan kääntää liiketoimintakustannuksiksi tai oikeustoimikustannuksiksi. oikeustoimikustannukset nostavat esille kustannusten ja kustannusvaikutusten laajenemisen yksittäisen oikeustoimen ja sen osapuolten ulkopuolelle (oikeusjärjestelmään ja täytäntöönpanokoneistoon sidoksissa olevat kustannukset). Ennakolliset transaktiokustannukset etsintäkustannukset: potentiaalisten sopimuskumppaneiden tai asiakkaiden etsimisestä ja löytämisestä syntyviä kustannuksia sopimuskustannukset: sopimusneuvotteluista ja sopimuksen laatimisesta aiheutuvia kustannuksia valvonta- ja turvaamiskustannukset: sopimuksen toteuttamisesta ja sopimusvelvoitteiden täyttämistä varmistavista toimista aiheutuvat kustannukset Jälkikäteiset transaktiokustannukset virhesuorituskustannukset: kun sopimuksen mukainen suoritus ei toteudu edellytetyllä tavalla (tavarassa virhe, myyjä viivästyy suorituksessaan) tinkimiskustannukset: kun osapuolet pyrkivät yhteistyössä korjaamaan tai minimoimaan virhesuorituksen vaikutuksia (neuvottelut virheen korjaamisesta tai korvaavasta suorituksesta) järjestelmäkustannukset: koostuu niistä mekanismeista, joiden kautta tai välityksellä sopimusriidat ratkaistaan (tuomioistuinjärjestelmä, välimiesmenettely) täytäntöönpanokustannukset: aiheutuvat valvonta- ja turvaamistoimien tai mekanismien täytäntöönpanosta (ulosmittaus, konkurssimenettely) Yhteiskunnan näkökulmasta transaktiokustannukset voidaan kääntää vaihdannan kustannuksiksi Yritystoiminnan organisoitumisesta aiheutuvat kustannukset. Näihin voi vaikuttaa erilaisilla lainsäädännöllisillä, taloudellisilla ja myös yritystasoisilla ratkaisuilla Kustannukset oikeuksien voimaan saattamisesta, oikeuksien sisällön sääntelystä ja oikeuksien voimassapysymisen suojaamisessa Järjestyneen vaihdannan edellytysten turvaamisesta aiheutuvat kustannukset
Jatkuvuus ja palveluiden saatavuus Esimerkiksi katkokset sähkönjakelussa aiheuttavat haittaa yrityksille ja kuluttajille Esimerkiksi joidenkin työntekijöiden lakkoaikana työntekijä puoli turvaa minimipalvelun (esim. lääkärit, poliisit, sairaanhoitajat) Joissakin olosuhteissa markkinat eivät tarjoa yhteiskunnallisesti haluttua määrää tai saatavuutta jotakin palvelua. Yritykset saattavat ainoastaan kuoria kerman päältä eli tuottaa ainoastaan silloin kun se on kannattavinta Esimerkkinä käykööt hajaseutualueiden linja-autovuorot. Yhteiskunta tukee linja-auto yhtiöitä, jotta ne ajaisivat myös sellaisia vuoroja, joilla kysyntää on vähän. Mutta ne, jotka sitä kysyvät tarvitsevat palvelua paljon. Samoin esimerkiksi poliisien olemassa olo on koettu niin tärkeäksi, että palvelun tuottamista ei ole jätetty yritysten varaan. Vaikka työntekijöillä on periaatteessa Suomessa lakkovapaus, on sitä rajoitettu lailla. Työrauhavelvollisuus tarkoittaa sitä, että työntekijäpuolella ei ole oikeutta lakkoon, joka kohdistuu voimassa olevaan työehtosopimukseen. Lakkoon ryhtyvillä on myös ennakkoilmoitusvelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuus takaa sen, että työntekijä puolella on mahdollista neuvotella kiistanalaisista kysymyksistä sekä valmistella yritystä tulevaa lakkoa varten.
Julkishyödykkeet Julkishyödykkeitä markkinat eivät yksinkertaisesti pysty tuottamaan (optimaalista määrää). Julkishyödykkeillä on kaksi ominaisuutta. Yksi lisäkuluttaja ei kasvata lainkaan tuotantokustannuksia, ja on vaikea estää ketään kuluttamasta hyödykettä (esimerkkinä turvallisuus). Toisaalta on vaikea sulkea ketään tuotetun turvan ulkopuolelle. Esimerkiksi ruuhkaantumattomat kadut ja maantiet ovat tyypillisiä julkishyödykkeitä. Hyödykelajit Kuluvuus Ei-kuluvuus Suljettavuus Markkinahyödyke: ruoka, auto, talo Silta, moottoritie (lähellä luonnollista monopolia: tietullit) Ei-suljettavuus Luonnon resurssit, luonnonsuojelualue (yhteisresurssit) Julkishyödyke: majakka, puolustusvoimat, kaunis maisema
Julkishyödykkeet sopivat markkinoille huonosti niiden hinnoittelun vaikeuden vuoksi. Jos rajakustannus on nolla, normaali sääntö rajakustannushinnoittelusta ei voi päteä. Jos ketään ei voida sulkea kulutuksen ulkopuolelle, syntyy ns. vapaamatkustaja-ongelma. Kukin kuluttaja väittää, ettei halua julkishyödykettä luottaen siihen, että muut haluavat ja että hyödyke on siksi tarjolla myös hänelle. Yksityisillä markkinoilla hyödykkeen tarjonta jää liian vähäiseksi tai puuttuu kokonaan. Julkishyödykkeellä on vahva ulkoisvaikutus: sinun ostama palvelu puolustusvoimilta hyödyttää kaikkia kansalaisia koska sinun kokema yksityinen hyöty poikkeaa koko yhteiskunnan kokemasta hyödystä, yksityinen markkina epäonnistuu tuottamaan optimaalisen määrän tiettyä julkishyödykettä. Usein käytetty ratkaisu on kattaa julkishyödykkeen tuotantokustannukset verotuloilla. Valtio pakottaa näin kaikki hyötyjät maksamaan julkishyödykkeistä. Julkisen vallan on osattava määrittää optimaalinen taso julkishyödykkeen määrää. Julkisvalta voi tuottaa itse julkishyödykkeen (puolustusvoimat) tai ostaa julkishyödykkeen yksityiseltä yritykseltä (esim. katujen kunnossapito)
Miksi julkisesta tuotannosta on alettu luopumaan ja on yksityistetty perinteisiä julkisen sektorin toimia? Julkisen sektorin tehottomuuden syyt: 1) rakenteelliset erot pehmeä budjettirajoite: tuotannon ei tarvitse olla kannattavaa, koska tappiot voidaan korvata valtion budjetista voiton maksimoinnin puuttuminen kilpailun puuttuminen poliittiset päämäärät: työpaikkojen turvaaminen, panosten hankkiminen oman kunnan alueelta 2) yksilöiden erot kannustinpalkkausjärjestelmän puuttuminen, erottaminen vaikeaa Työntekijöiden laatu heikompaa Päämies-agenttiongelma: virkamiesten (agentti) tavoitteena on kasvattaa organisaation kokoa, mikä ei ole välttämättä veronmaksajien/kansalaisten etujen mukaista (päämies)
Erisuuri neuvotteluvoima Kuluttaja v. yritys, Työntekijä v. työnantaja työoikeuden lähtökohtia: heikommuusperiaate ja suojeluperiaate Koska työntekijä katsotaan heikommaksi osapuoleksi kuin työnantaja, niin on katsottu perustelluksi rajoittaa lähtökohtaisesti sopimusvapautta ja säännöstellä työsuhdetta melko voimakkaasti. Varsinkin työsuhdetta sisällöllisesti säännöstelevä lainsäädäntö rakentuu työntekijän suojelun periaatteelle. PL 18 : Julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta Yhtenä edellytyksenä tehokkaalle ja oikeudenmukaiselle varallisuuden jaolle pidetään, että työmarkkinaosapuolilla on riittävästi neuvotteluvoimaa. Jos neuvotteluvoima on jakautunut epätasaisesti, sääntelyllä voidaan suojella heikompaa osapuolta. Esimerkiksi työlait ovat pitkälle luotu suojelemaan yksittäistä työntekijää. Samoin ammattiyhdistysliikkeet voidaan nähdä vastapainona yrittäjien vahvalle neuvotteluvoimalle (yksilö on heikko, mutta joukko on vahva). Eräs työntekijöiden neuvotteluvoimaa lisäävä tekijä on lakko-oikeus. Toisaalta esimerkiksi virkamiesten lakko-oikeutta on rajoitettu, koska on katsottu, että palveluiden saatavuus on niin tärkeätä. Työsopimuslaissa olevien säännösten keskeisenä oikeuspoliittisena periaatteena on koko työoikeudellisen lainsäädännön historian ajan ollut työntekijän suojelun periaate. Suojan kannalta tärkeät säännökset on säädetty pakottaviksi siten, että niistä ei voida sopia työntekijän vahingoksi. HE 157/2000. Sukupuolisyrjintä: Yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon saavuttamiseen työelämässä pyritään sekä yhdenvertaisuuden edistämistoimilla että syrjinnän kieltävillä säännöksillä. Yhdenvertaisuuslain samoin kuin muunkin yhdenvertaisuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on turvata ihmisten samanlainen kohtelu ja estää erilaista kohtelua.
Niukkuus ja säännöstely Esimerkiksi lakkojen aikana (sota-aikana) julkinen valta voi huolehtia siitä, että tiettyjä perushyödykkeitä on kaikkien saatavilla rajoitetusti, eikä siten että markkinat (hinta) määräisivät ketkä tuotteita pystyvät kuluttamaan. Esim. lintuinfluenssan varalta viranomainen on ryhtynyt toimiin hankkiakseen rokotetta tarpeellisessa määrin
Sosiaalipolitiikka ja tulojaon oikeudenmukaisuus Varallisuuden jakaminen oikeuden mukaisesti siten, että yhteiskunnallinen hyvinvointi ja varallisuus maksimoituvat on eräs peruste sääntelylle. Esimerkiksi tulonsiirrot opiskelijoille ja pieni palkkaisille työntekijöille ja työttömyyskorvaus työttömälle ovat eräs sääntelyn muoto. Tulonsiirrot vaikuttavat yksilön päätökseen osallistua työmarkkinoille ja siten vaikuttavat markkinoiden toimintaan. Eräs sääntelyn muoto on syrjinnän kieltäminen. Syrjintäkielto ja tasapuolisuusvelvoite. Työnantajan on työsopimuslain 17 :n 3 momentin mukaan kohdeltava työntekijöitään tasapuolisesti. Työnantaja ei saa asettaa ketään perusteettomasti toisiin nähden eri asemaan syntyperän, uskonnon, iän, poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan tai muun näihin verrattavan seikan vuoksi. Eri asemaan asettamiselle pitää olla objektiivisesti hyväksyttävä syy, joka voi liittyä esimerkiksi suoritettavan työn luonteeseen liittyviin erityisvaatimuksiin. HE 157/2000.
Koordinointi ja rationalisointi Transaktiokustannusten suuruus voi olla peruste julkisen vallan puuttumiselle markkinoilla ja koordinoimalla markkinoiden toimintaa. Esim. radiotaajuuksien jakaminen Työnantajien ja -tekijöiden väliset neuvottelut aiheuttavat kustannuksia kuten informaation hankintakustannukset ja neuvottelukustannukset. Eräs sääntelyn muoto on, että laissa on asetettu minimioikeudet työntekijälle. Samoin työehtosopimuksissa määrätään minimipalkat, lomapäivät, irtisanomisajat yms. Neuvotteluprosessi on yksinkertaisempi, koska asioista, joista voidaan neuvotella, on rajoitettu. Työlait sekä ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajien järjestöjen sopimukset helpottavat, mutta samalla rajoittavat neuvotteluprosessia. Tarkoituksena sopimusten rationalisoinnissa ja suunnittelussa on vähentää sopimusosapuolten transaktiokustannuksia. Transaktiokustannuksilla tarkoitetaan kaikkea sopimuksen tekemiseen ja työntekijän kouluttamiseen liittyviä kustannuksia, joita osapuolet kokevat.