1. Tutkimustoiminnan eettiset kysymykset Tieteen eettiset ongelmat voivat liittyä tiedon hankintaan ja tulosten julkistamiseen tai tieteen sosiaaliseettiseen vastuuseen. Sosiaaliseettiset vastuukysymykset liittyvät mm. siihen, missä määrin tiede ja tutkimustoiminta on vastuussa tiedon käytöstä ja seurauksista yhteiskunnalle. (Hirsjärvi ym. 2001, 25.) Suomessa tutkimuseettinen neuvottelukunta on laatinut yhteistyössä eri tieteenalojen kanssa tutkimuseettiset ohjeet, jotka pyrkivät määrittelemään yleisellä tasolla hyvää tieteellistä käytäntöä ja sen loukkauksia monitieteisestä näkökulmasta. Lisäksi monilla tieteenaloilla on omia eettisiä normistoja, jotka määrittelevät yksityiskohtaisemmin esim. tutkimuksen kohteen ja tutkijan välisestä suhteesta. (Hyvä tieteellinen 2002.) Käytännön tutkimustyön liittyvät eettiset kysymykset (vrt. Eskola & Suoranta 2000, 52-59; Hirsjärvi ym. 2001, 26 28; Hyvä tieteellinen 2002): aiheen valinta: kenen ehdoilla tutkimusaihe valitaan ja miksi tutkimukseen ryhdytään. tutkimuksen kohteena olevien henkilöiden kohtelu o tutkittavilta henkilöiltä edellytetään asiaan perehtyneesti annettu suostumus (informed consent) > miten henkilöiden suostumus hankintaan perehtyneisyys (informed): tutkittavalle henkilölle tulee kertoa mitä tulee tapahtumaan, mitä tutkimuksen kuluessa saattaa tapahtua > henkilön on kyettävä ymmärtämään informaatio suostumus (consent): henkilö on kykenevä tekemään rationaalisia ja kypsiä arviointeja sekä suostuminen on vapaaehtoista o tutkimuskohdetta (tai muitakaan henkilöitä) ei saa käyttää hyväkseen o anonyymiuden takaaminen aineiston keräämisessä ja tulosten julkistamisessa o aineiston keräämisessä huomioitavat korvauskysymykset, luottamuksellisuus ja aineiston asianmukainen tallentaminen rehellisyyden vaatimus o kunnia sille kenelle se kuuluu: plagiointi - tieteellinen viittauskäytäntö yhteistyön tuloksena syntynyttä tietoa ei julkaista omissa nimissä o ei tuoteta näennäisesti uutta tutkimusta muokkaamalla vanhaa ( itseplagiointi ) o ei sepitellä tai kaunistella tutkimustuloksia > kriittinen yleistäminen ja kriittinen pohdinta siitä kenen tuloksista on kyse o raportointi on luotettavaa: käytetyt menetelmät on esitelty huolellisesti, mahdolliset puutteet tuodaan esiin o tutkimusrahojen käyttö on perusteltua 1
2. Tiedonhankinnan strategiat yleisellä tasolla Tieto voidaan jakaa arkitietoon ja tutkimustietoon sen perusteella miten tieto on syntynyt. Arkitieto Arkitieto on jokapäiväisessä elämässä pätevää tietoa, joka on otettavissa nopeasti käyttöön ja pätee tutuissa tilanteissa. Arkitieto voi syntyä esim. tiedostamattoman päättelyn kautta (asia on niin kuin sen on totuttu tai sen uskotaan olevan) tietoisen päättelyn kautta perustuen havaintoihin ja kokemuksiin auktoriteeteilta saatuun tietoon. (Hirsjärvi ym. 2001.) Ongelmana voi olla tiedon epäluotettavuus: havaintoihin ja kokemuksiin perustuva tieto voi olla epävarmaa ilman varmennusta ja perustelua tiedot voivat olla puutteellisia ja satunnaisia päättely voi olla kritiikitöntä subjektiivista tarkastelua vain omasta näkökulmastamme auktoriteetit voivat olla väärässä. Tutkimustieto Tutkimustietoa tarvitaan kun esim. tavoitteena on ymmärtää ratkaistavan ongelman luonne ja löytää ratkaisuja ongelmaan (soveltava tutkimus > käytännön tavoitteet) etsiä uutta tieteellistä tietoa tiedon itsensä vuoksi (perustutkimus). Tutkimustieto eli tieteellinen tieto syntyy tieteellisessä tutkimusprosessissa. Tieteellisen tutkimustyön ominaispiirteitä (esim. Hirsjärvi ym. 2001, 19; Metsämuuronen 2003, 3 4): objektiivisuus: tutkimustuloksiin vaikuttaa vain tutkimuskohde (ei tutkijan toiveet tms.) kriittinen perusteltavuus: tutkimuksen kaikki osatekijät (teoreettiset perusteet, menetelmät, päätelmät jne.) voidaan perustella pätevästi tiedonhankinnan täsmällisyys: tiedonhankinnassa käytetyt käsitteet on tarkasti rajattu ja määritelty sekä selkeitä ja yksiselitteisiä tiedonhankinnan systemaattisuus: autonomisuus: ulkopuolinen taho (esim. rahoittaja) ei vaikuta tutkimustuloksiin tutkimustulosten toistettavuus ja testattavuus: näkyvyys: muut tutkijat voivat perehtyä halutessaan lähdeaineistoon; päättelyprosessi, joka on johtanut johtopäätöksiin tuodaan näkyväksi täyttää tiedeyhteisön kriteerit 2
3. Tutkimusprosessi 3.1. Aiheen valinta ja rajaus Aiheen valinta Aiheen valinta on ennen kaikkea prosessi. Lopullinen aihe löytyy usein vasta monien harkintavaiheiden jälkeen. Tärkeää on kuitenkin valita aihe, joka kiinnostaa itseään. Hirsjärvi ym. (2001, 67-71) ovat koonneet alan kirjallisuuteen ja omiin kokemuksiinsa perustuen listan hyvän aiheen kriteereistä: 1. Kiinnostaako aihe sinua? 2. Onko aihe sopiva tieteenalallesi? 3. Opettaako aiheen tutkiminen sinulle jotakin? 4. Onko aiheella yhteiskunnallista tai tieteenalakohtaista merkitystä? 5. Onko aihe toteutettavissa kohtuullisessa ajassa? 6. Onko aiheesta saatavissa tietoa? 7. Onko aihe sellainen, että tutkimus voidaan suorittaa ottaen huomioon taloudelliset resurssit tutkimuksen kohteeksi aiotut henkilöt tarvittavat erikoislaitteet tai muu kallis materiaali tarvittavat lähdemateriaali on saatavissa 8. Onko aihe kykyihisi nähden laajuudeltaan sopiva - ei liian laaja, rajoittava tai mitätön? 9. Tuottaako tutkimuksesi uutta tietoa aiheesta tai lisääkö se ilmiön ymmärtämistä? 10. Jos kyseessä on opinnäytetyö, niin löytyykö työllesi sopiva ohjaaja. Aiheen rajaus Kaikkea mahdollista ei voida tutkimuksessa (laajassakaan) havainnoida tai selvittää kaikilta osin. Aihetta on siis rajattava. Eräs keino on tutustua alan tutkimuskirjallisuuteen ja perehtyä siihen mitä aiheesta on aiemmin kirjoitettu. Tämä auttaa usein suuntaamaan omaa tutkimustaan tarkoituksenmukaisemmin. (Hirsjärvi ym. 2001, 71-79; Metsämuuronen 2003, 7-8.) Usein laadullisessa tutkimuksessa on vaikea määritellä etukäteen kuinka tiukasti rajattu aiheen tulisi olla. Laadullinen tutkimusotehan on usein valittu juuri siksi, että tarkastellaan enemmän tai vähemmän tuntematonta ilmiötä. Tutkimusaihetta joudutaan usein tarkentamaan ja täsmentämään aineiston keruun yhteydessä. (Hirsjärvi ym. 2001, 71-79.) 3.2. Tiedon haku Mistä etsiä? Tiedonhaku voi kohdistua Hirsjärven ym. (2001, 80 94): Primaarilähteisiin, joissa annetaan täydellinen (usein myös ensikertaa) selostus tutkimuksesta tai sen suorittamisesta (esim. julkaistut monografiat, erilaiset raportit, opinnäytteet, artikkelit jne.) Sekundaarisiin lähteisiin, joista saa tietoa primaarilähteistä (esim. indeksit, tiivistelmät) Tertiäärilähteisiin, joiden avulla saa tietoa primaari- ja sekundaarilähteistä (esim. tiedon- ja kirjallisuushaun oppaat, kirjastojen luettelot, kustantajien luettelot). 3
Tiedonhaussa voidaan käyttää erilaisia hakupalveluja (esim. www.scirus.com tai www.sciencedirect.com) o huomioitava, että tavalliset www-hakupalvelut eivät yllä useinkaan tieteellisten julkaisujen tietokantoihin tehokkaampaa tiedonhakua o esim. tieteenalojen keskuskirjastojen tietokannat, erikoishakemistot o asiasanastojen ja tesaurusten käyttö o virtuaalikirjastot ja ekirjastot o elektroniset lehtisalit. (Ibid.) Lähdekritiikki Tutkijan on oltava kriittinen sekä valitessaan että tulkitessaan lähteitä. Jo ennen syvällisempää perehtymistä lähdemateriaaliin on hyvä kiinnittää huomiota mm. seuraaviin seikkoihin: kirjoittajan tunnettuus ja asiantuntijuus lähteen ikä lähteen uskottavuus julkaisijan ja kustantajan arvovalta ja vastuu. (Alexander & Tate 1999; Hirsjärvi ym. 2001, 98 100.) Hyvä on pohtia myös sitä kenelle ja mitä varten tutkimus on tehty kenelle ja missä tarkoituksessa kirjoitus on laadittu kuinka kattava tutkimus tai kirjoitus on. (Ibid.) Kirjallisuuskatsaus Alan tutkimuskirjallisuuteen on perehdyttävä tutkimuksen eri vaiheissa. Eräänlaisena yleisohjeena voidaan esittää: Alussa selvitetään mitä tutkimusta aihepiiristä on aiemmin tehty ja millaisia tuloksia niissä on saatu. Perehtyminen kirjallisuuteen jo alkuvaiheessa tukee tutkijaa mm. o saamaan käsityksen aihealueen avaintutkijoista o saamaan yleiskuvan tutkittavana olevasta ilmiöstä o antamalla keskeiset käsitteet ja näkökulman (joskus teoriankin) o valitsemaan menetelmän o rajaamaan omaa tutkimusaihetta sekä sijoittamaan sen tutkimuskenttään ennen aineiston keruun aloittamista o hypoteesin laatimisessa o tutustuttaa mahdollisesti käytännön seikkoihin ja ongelmiin Tutkimuksen aikana tutkija pysyttelee ajan tasalla sekä metodisesti että sisällöllisesti. Tutkimuksen jälkeen tutkija vertaa omia tuloksiaan muuhun tutkimukseen. Samalla hän voi sijoittaa omat tutkimustuloksensa osaksi olemassa olevaa tutkimustietoa. (Hirsjärvi ym. 2001, 98 100; Metsämuuronen 2003, 7-11.) Perehtyminen kirjallisuuteen auttaa tutkijaa perustelemaan miksi tutkimus on tehty metodisesti ja käsitteellisesti juuri niin kuin se on tehty. Erityisesti on syytä perehtyä alan klassikoihin, joilla tarkoitetaan tieteenalan auktoriteetteja eli sellaisia tutkimuksia, jotka ovat saaneet aikaan suuren 4
määrän uutta tutkimusta. Esimerkiksi ihmisen tarpeista tuskin voi kirjoittaa mainitsematta Maslowin tarvehierarkkiaa ja viittaamatta ko. teokseen. (Esim. Metsämuuronen 2003 15.) HUOM! Tärkeät lähteet kannattaa merkitä huolellisesti muistiin jo aiheeseen tutustuttaessa.. 3.3. Teoria ja metodologia (laadullinen - tilastollinen - yhdistäminen) Teoria Teoria on yleistys, jonka piiriin sopii mahdollisimman suuri joukko yksityistapauksia. Etenkään ihmistutkimuksessa teorian ei tarvitse olla totta (realistinen teoria), kunhan se toimii käytännössä (ns. instrumentaalinen teoria). valita. Teoria voidaan ymmärtää tutkimuksen ajatuspohjana, joka ohjaa tutkijaa uuden tiedon etsinnässä sekä jäsentää ja systematisoi kerättyä tietoa. (Esim. Eskola & Suoranta 2000, 80 81; Metsämuuronen 2003 20-21). Teoriaa testaavat tutkimukset: Teorioilla tavoitellaan säännönmukaisuuksia tai lainalaisuuksia, joiden avulla voidaan pyrkiä selittämään, ennustamaan tai kontrolloimaan tutkittavaa ilmiötä. Tavoitteena on syy-seuraussuhteiden löytäminen. Tutkimuksen taustalla on siis teoria, josta hypoteesit on johdettu ja joiden pätevyyttä halutaan testata. (Esim. Järvinen & Järvinen 2000, 36.) Teoriaa rakentavat tutkimukset: Uuden teorian rakentaminen on silloin tarpeen, kun Silloin kun asiasta tai ilmiöstä ei ole aiempaa tietoa tai kun oletetaan, että ihmiset luovat toimiessaan aina ainutlaatuisen tilanteen. Tällöin tutkimalla ilmiötä syvällisesti tutkija voi tunnistaa ilmiön hallintaan tarvittavia käsitteitä ja rakentaa niiden välisiä suhteita. (Esim. Järvinen & Järvinen 2000, 10-11.) Havainto 1 Havainto 2 Havainto 3 Havainto 4 Havainto 5 Teoria Teoriaa testaava Teoria Teoriaa rakentava Havainto 1 Havainto 2 Havainto 3 Havainto 4 Havainto 5 Metodologia Metodologialla tarkoitetaan metodien eli tutkimusmenetelmien tutkimusta. Metodologiassa on siis kysymys menetelmäopillisista kysymyksistä. (Niiniluoto 1980; Hirsjärvi 1984 ref. Hirsjärvi ym. 2001, 171.) Metodologiset kysymykset ovat yhteydessä esimerkiksi sellaisin tieteenfilosofisiin 5
kysymyksiin kuin mitä tieto on, mistä tietoa voi saada (epistemologia), todellisuuden luonne (ontologia). Tutkimusstrategian ja -menetelmän valinnassa on lähdettävä liikkeelle ongelmanasettelusta - halutaan tietää jotakin (Järvinen & Järvinen 2000, 3; Hirsjärvi ym. 2001, 113). Ongelma esitetään yleensä kysymyksen muodossa: o kuvailevassa tutkimuksessa etsitään vastauksia kysymyksiin miten ja minkälainen o selittävässä tutkimuksessa kysytään miksi ja mitä jostakin asiasta seuraa Yleensä korostetaan sitä, että tutkimusongelma on oltava tarkasti harkittu ja muotoiltu ennen kuin ryhdytään aineiston keruuseen. Laadullisessa tutkimuksessa on varauduttava siihen, että tutkimusongelma (tutkimustehtävä) saattaa muuttua tutkimuksen edetessä. Tutkimusstrategia tarkoittaa tutkimuksen menetelmällisten ratkaisujen kokonaisuutta. Vrt. tutkimusmetodi, joka on suppeampi käsite. Tutkimusstrategian valinta riippuu tutkimuskohteesta, - ongelmasta ja ideasta (aiheen valinnasta) (Järvinen & Järvinen 2000, 5). Tutkimusstrategian valitsemiseksi tulee ensimmäiseksi pohtia tutkimuksen tarkoitusta. Tutkimus voi olla : Kartoittava: tarkastella mitä tapahtuu, etsiä uusia näkökulmia, selvittää vähän tunnettuja ilmiöitä tai kehittää hypoteeseja Selittävä: etsiä syy-seuraus -suhteita, tunnistaa todennäköisiä syy-seuraussuhteita Kuvaileva: esittää tarkkoja kuvauksia tapahtumista, tilanteista, ihmisistä Ennustava: ennustaa ilmiön seurauksena esiintyviä tapahtumia tai ihmisten toimintoja Toiseksi tulee pohtia edellyttääkö tutkimus kontrollointia (käyttäytymisen tai toimintojen) vai onko tutkimuksen tavoitteena kuvata luonnollisesti tapahtumia ilmiöitä. (Vrt. (Järvinen & Järvinen 2000, 7; Hirsjärvi ym. 2001, 127-128). Tilastollista, laadullista vai molempia? Laadullisen ja tilastollisen (tai kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen) tutkimusten eroja on pyritty määrittelemään jo pitkään. Määrittelyt ovat perustuneet milloin aineistonkeruutapoihin, milloin tutkimuskäytänteiden (pragmaattinen painotus) tai periaatteellisten (epistemologisten) kysymysten välisiin eroihin. Tilastollinen tutkimus myös: kvantitatiivinen, hypoteettis-deduktiivinen, eksperimentaalinen tai positivistinen tutkimus vallitseva tutkimusstrategia yhteiskuntatieteissä juuret luonnontieteissä paradigmassa korostetaan yleispäteviä syyn ja seurauksen lakeja todellisuus rakentuu objektiivisesti todettavista tosiasioista (realistinen ontologia) tieto on peräisin suorasta aistihavainnosta ja näihin perustuvasta loogisesta päättelystä (looginen positivismi). Laadullinen tutkimus myös: kvalitatiivinen tutkimus sekä useampia muita nimekkeitä kysymyksessä joukko hyvin monenlaisia tutkimuksia 6
lähtökohtana todellisen elämän kuvaaminen, kiinnostuksen kohteina esim. kielen piirteet, säännönmukaisuuksien löytäminen, tekstin tai toiminnan merkityksen löytäminen, reflektio tavoitteena ilmiön ymmärtäminen todellisuus on moninainen eikä sitä voi pirstoa osiin > kohdetta tutkitaan kokonaisvaltaisesti objektiivisuuden saavuttaminen ei ole perinteisessä mielessä mahdollista (Vrt. Järvinen & Järvinen 2000, Hirsjärvi ym. 2001.) Tilastollinen - Johtopäätökset aiemmista tutkimuksista - Aiemmat teoriat - Hypoteesien esittäminen - Käsitteiden määrittely - Koejärjestely tai aineiston keruun suunnitelma > aineisto soveltuu numeeriseen mittaamiseen - Koehenkilöiden tai tutkittavien valinta: ensin määritellään perusjoukko, josta otetaan mahdollisimman edustava otos - Muuttujien saattaminen tilastollisesti käsiteltävään muotoon - Päätelmien teko tilastolliseen analysointiin perustuen (Vrt. Hirsjärvi ym. 2001, 129-156.) Laadullinen - Kokonaisvaltainen tiedonhankinta luonnollisissa, todellisissa tilanteissa - Ihminen tiedon keruun instrumenttina: tutkija havainnoi, haastattelee - Induktiivinen analyysi > tavoitteena uusien seikkojen paljastaminen perustuen aineiston monitahoiseen ja yksityiskohtaiseen tarkasteluun - Laadullisten metodien käyttö (haastattelut, havainnoinnit, diskursiiviset analyysit) - Kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti - Tutkimussuunnitelma muotoutuu tutkimuksen edetessä Tilastollinen ja laadullinen tutkimus Eri tutkimussuuntauksia ei pidä ymmärtää toisena poissulkevina vaan toisiaan täydentävinä suuntauksina. Laadullinen tutkimus voi toimia tilastollisen tutkimuksen esikokeena. Tilastollinen tutkimus voi edeltää laadullista tutkimusta. Laadullista ja tilastollista tutkimusotetta voidaan käyttää rinnakkain. (Esim. Hirsjärvi ym. 2001, 125.) 3.4. Käsitteellistäminen Tutkimuksen tekijälle yleisimmin annettu ohje lienee: määrittele tutkimuksen keskeisimmät käsitteet selvästi. Käsitteellistämisellä tarkoitetaan tutkittavan ilmiön hahmottamista yleisellä, teoreettisella tasolla. Teoreettisten käsitteiden avulla tutkittavaa ilmiötä voidaan kuvata täsmällisemmin kuin arkikielen usein monimielisillä ja epätäsmällisillä ilmauksilla. Arkikielen käsitteet ovat usein luonteeltaan konkreettisia ja esineellisiä. Teoreettinen käsite taas on useiden konkreettisten tosiseikkojen pohjalta muodostettu yleistys, joka on mahdollisimman tiiviisti ja yksiselitteisesti määritelty. (Esim. Hirsjärvi ym. 2001, 136 140; Metsämuuronen 2003, 22-23.) Käsitteiden määrittely on haastavaa, mutta sitä kuitenkin tarvitaan. Määritelmä rajaa ja täsmentää käsitteen antaa käsitteelle merkityksen luo normin käsitteen käytölle sitoo yhteen käsitteen ja sen nimityksen (termin) 7
Perehtyminen alan tutkimuksiin kannattaa: usein keskeiset käsitteet ja niiden määrittelyt löytyvät sieltä. Muista kuitenkin ettet lainaa käsitteitä mekaanisesti ilman pohdintaa esittäessäsi useampia määritelmiä samasta termistä, valitse joku ja perustele valintasi. 3.5. Operationalisointi (mittarin rakentaminen ja luotettavuus) Miten saada teoreettinen käsite empiirisen tutkimuksen ja mittauksen kohteeksi? Käsite joudutaan operationalisoimaan. Ongelmana on usein se, että yhdelle teoreettiselle käsitteelle löytyy yleensä lukuisia operationaalisia vastineita. Operationalisoiminen on haastava vaihe, sillä jos mittarin muodostaminen epäonnistuu mitataan itse asiassa väärää asiaa. (Esim. Heikkilä 1999, 178-179.) Mittarilla tarkoitetaan yleensä mittavälinettä tai yksittäistä testiä, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Mittarin käytöllä pyritään havainnoimaan ilmiötä mahdollisimman luotettavasti. Edellytyksenä on mittarin luotettavuus eli mittarin validiteetti ja reliabiliteetti. (Esim. Metsämuuronen 2003, 36.) Validiteetti: Kuvaa missä määrin on onnistuttu mittaamaan juuri sitä mitä pitikin. Reliabiliteetti: Kuvaa mittarin kykyä tuottaa ei-sattumanvaraisia tuloksia. Mittarin reliabiliteetti voidaan todeta mittaamalla sama havaintoyksikkö useamman kerran. Jos mittaustulokset oat samoja voidaan todeta, että mittari on sisäisesti reliaabeli. Jos mittaukset ovat toistettavissa myös muissa tutkimuksissa, niin voidaan todeta mittarin olevan ulkoisesti reliaabeli. (Esim. Heikkilä 1999, 178-179.) Reliabiliteettiin vaikutta myös satunnaisvirheet. Esimerkiksi otantavirheet sekä mittaus- ja käsittelyvirheet aiheuttavat satunnaisvirheitä. Alhainen reliabliteetti alentaa myös mittarin validiutta. (Ibid.) Systemaattinen virhe sitä vastoin heikentää sekä validiutta että reliabiliteettia. Esimerkiksi kato voi aiheuttaa systemaattisen virheen, siksi kadon osuus ja se millaisiin ryhmiin se kohdistuu tulee aina selvittää. Operationalisoimisesta puhutaan erityisesti tilastollisen tutkimuksen yhteydessä, mutta samaa logiikkaa joudutaan noudattamaan myös laadullisessa tutkimuksessa. Aineiston hankinnassa joudutaan joka tapauksessa pohtimaan miten ilmaista teoreettinen käsite (arki)kielellä. (Esim. Eskola & Suoranta 2000, 77.) 3.6. Aineisto Aineiston hankinta Ennen aineiston hankintaan ryhtymistä on hyvä miettiä millaiset resurssit (aika ja raha) aineiston hankintaan on käytettävissä. Aineiston hankinta kuten myös analyysi voi olla työlästä ja aikaa vievää. Ketkä (tai mikä) on tutkimuksen kohteena? Käytetäänkö valmiita aineistoja vai kerätäänkö itse? Jos aineisto kerätään itse mikä on aineistonkeruun metodi? 8
Onko kyseessä pitkittäistutkimus vai poikittaistutkimus? Miten tutkittavat valitaan ja miten paljon heitä tarvitaan? Miten tutkittavat tavoitetaan ja miten heiltä pyydetään suostumus? Miten aineiston keruu käytännössä järjestetään (laitteet, postituskuoret, neuvottelu järjestelyistä)? Mitä kaikki maksaa? Aineiston koko ja edustavuus Tilastollinen tutkimus Tilastollisessa tutkimuksessa kannattaa yleensä tehdä kokonaistutkimus eli tutkitaan jokainen perusjoukon jäsen, silloin kun perusjoukko on pieni (alle 100). Kyselytutkimuksessa jopa 200-300 suuruisesta perusjoukosta (kyselytutkimusten suuren kadon vuoksi). (Heikkiä 1999, 32.) Kun esimerkiksi perusjoukko on suuri tai sen tutkiminen tulisi kalliiksi valitaan otantatutkimus. Jotta otantatutkimuksen tulokset olisivat luotettavia tulee otoksen olla edustava pienoiskuva perusjoukosta. Otoksessa tulee olla samoja ominaisuuksia samassa suhteessa kuin perusjoukossa ts. otoksen on vastattava perusjoukkoa tutkittavien ominaisuuksien suhteen. Tällöin otoksesta saatuja tuloksia voidaan yleistää perusjoukkoon kuuluviksi (edellyttäen, että väitteet on todettu tilastollisten testien avulla paikkansapitäviksi). (Esim. Heikkiä 1999, 32; Metsämuuronen 2003, 31 34.) Olennaista on satunnaistaminen. Otokseen tulevien yksilöiden tulee määräytyä sattumanvaraisesti, jotta vältytään otantavirheeltä. Otanta menetelmiä on useita: Yksinkertaistettu satunnaisotanta: Poiminta arpomalla, kun perusjoukko on homogeeninen tai siitä ei ole etukäteistietoa. Systemaattinen tai tasavälinen otanta: poiminta tasaisin välein, kun perusjoukon jäsenet ovat satunnaisessa järjestyksessä. Ositettu otanta: perusjoukko jaetaan etukäteen sopiviin osajoukkoihin ja jokaisesta osajoukosta poimitaan yksilöitä otokseen. Ryväsotanta: kun perusjoukko koostuu luonnollisista ryhmistä (esim. kotitaloudet) poimitaan tutkimukseen koko ryväs, joka tutkitaan kokonaan tai josta poimitaan edelleen otos. Kiintiötutkimus: esim. markkinatutkimuskissa, jolloin etukäteen päätetään esim. monta miestä ja naista otetaan mukaan. Esimerkkejä viitearvoista: Jos kohderyhmä on suppea eikä tehdä ryhmien välisiä vertaluja otoskoon on oltava vähintään 100 Jos vertaillaan ryhmiä, on otoskoon oltava 200-300 ja jokaisessa ryhmässä on oltava vähintään 30 Valtakunnalliset kuluttajatutkimukset 500-1000. Otoskoon on oltava sitä suurempi mitä heterogeenisemmasta perusjoukosta on kyse. Lisäksi otoskokoon vaikuttaa tulosten yksityiskohtaisuus, luottamustaso, virhemarginaali, odotettavissa oleva kato, perusjoukon koko. (Heikkilä 1999, 41-44.) 9
Kvalitatiivinen tutkimus Laadullisessa tutkimuksessa ei ole tavoitteena löytää säännönmukaisuuksia tai tehdä yleistyksiä perusjoukkoon vaan tavoitteena on ymmärtää tutkimuskohdetta. Laadullisessa tutkimuksessa aineiston koolla ei ole merkitystä tutkimuksen onnistumisen kannalta. Aineistona voi olla vaikka yhden henkilön haastattelu. Tai joukko yksilöhaastatteluja. Olennaisempaa kuin aineiston määrä on sen laatu. Puhutaankin ns. harkinnanvaraisesta näytteestä eli aineiston hankintaa ohjaa vahva teoreettinen perusta. (Esim. Eskola & Suoranta 2000, 62 63; Hirsjärvi ym. 2001, 169.) Laadullisessa tutkimuksessa aineistoa on riittävästi kun tapahtuu ns. kyllääntyminen eli saturaatio. Tutkija alkaa kerätä aineistoa päättämättä etukäteen monta tapausta ottaa mukaan tutkimukseen. Aineistoa kerätään niin kauan kun vaikuttaa siltä, että uudet tapaukset eivät tuo tutkimusongelman kannalta mitään uutta tietoa. Samat asiat alkavat esimerkiksi kertautua haastatteluissa. (Ibid.) "Tutkimusmenetelmä eli tutkimusmetodi koostuu niistä tavoista ja käytännöstä, jolla havaintoja kerätään. "(Hirsjärvi ym. 2001, 170.) Käsite on moniselitteinen, mutta yleisesti sillä tarkoitetaan sääntöjen ohjaamaa menettelytapaa, jonka avulla tieteessä etsitään tietoa. Menetelmän valinta riippuu siitä mitä tietoa etsitään keneltä tai mistä. Valmiit aineistot: viralliset rekisterit, tilastotietokannat, arkistojen materiaalit, aikaisempien tutkimusten materiaali, muut dokumenttiaineistot Kyselyt: kirjekysely, kontrolloitukysely (informoitu tai henkilökohtaisesti tarkistettu kysely) Haastattelut: Strukturoitu haastattelu, teemahaastattelu, avoin haastattelu tai yksilö-, pari- tai ryhmähaastattelu Havainnointi. Systemaattinen havainnointi, osallistuva havainnointi Dokumentit, päiväkirjat, elämäkerrat, muistelututkimus 3.7. Analysointi, tulkinta ja johtopäätökset Tutkimuksen tärkein vaihe on kerätyn aineiston analysointi, tulkinta ja johtopäätökset (esim. Hirsjärvi ym. 2001, 207). Ennen varsinaista analyysia aineisto tarkastetaan sisältyykö siihen virheitä tai puutteita (onko esim. joitakin kyselylomakkeita hylättävä) tarvitaanko tietojen täydentämistä. Näiden jälkeen aineisto järjestetään: tilastollisessa tutkimuksessa aineistosta muodostetaan muuttujia ja ne koodataan muuttujaluokituksen mukaisesti laadullisessa tutkimuksessa aineiston järjestäminen on usein varsin työläs vaihe Analysointivaihe aloittaminen ei aina ole selvästi määriteltävissä. Esim. strukturoidulla lomakkeella kootun aineiston analysointi voidaan aloittaa heti aineiston järjestämisen jälkeen. Laadullisessa tutkimuksessa (erityisesti kenttätutkimuksessa) analysointia voidaan tehdä samaan aikaan kun aineistoa kerätään. (Esim. Hirsjärvi ym. 2001, 208 209.) 10
Aineistoa voidaan analysoida monella eri tavalla. On vaikea sanoa mitään yksiselitteistä määritelmää analysointimenetelmän valintaan. Tilastollista analyysia käytetään yleensä selittämiseen pyrkivässä lähestymistavassa ja laadullisia ymmärtämiseen pyrkivässä lähestymistavassa. (Ibid.) Oli analyysi menetelmä mikä tahansa tulokset tulee aina selittää ja tulkita. Tulkinnalla tarkoitetaan sitä, että tutkija pohtii analyysin tuloksia ja tekee niistä johtopäätöksiä 3..8. Raportointi Tutkimustulokset julkaistaan yleensä tutkimusraporttina - toisinaan myös esim. suullisina esitelminä tai artikkeleina. Hirsjärven ym. (2001) mukaan tutkimusraportin laatimisessa on hyvä kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin: Tutkimusraportin perusrakenteeseen: Tilastollinen tutkimus yleensä: Alkuosa (nimiölehti, tiivistelmä, esipuhe, sisällysluettelo), runko-osa (johdanto, aiempi tutkimus /teoreettinen tausta, tutkimusongelmat ja mahdoll iset hypoteesit, menetelmä, tulokset ja johtopäätökset, keskustelu, lähdeluettelo) sekä loppuosa (liitteet ja mahdolliset hakemistot) Laadullinen tutkimuskertomus: alkuosa, runko-osa ( johdanto, menetelmä, analyysi, tulokset ja pohdinta) sekä loppuosa Tyyliin ja kieliasuun Objektiivisuuteen Havainnollistamiseen: taulukot, kuviot ja diagrammit Viittaustekniikkaan Lähdeluettelon laatimiseen Tarvittaviin liitteisiin 11
Lähteet: Alexander, J.E. & Tate, M.A. 1999. Web Wisdom. How to Evaluate and Create Information Quality on the Web. Wolfgram Memorial Library. Widener University. New Jersey: Lawrence Erlbaum Associates. Eskola, J. & Suoranta, J. 2000. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Heikkilä, T. 1999. Tilastollinen tutkimus. 2. painos. Helsinki: Edita Oy. Hirsjärvi, S. Milloin metodi on pätevä? Kasvatus 15,5, 279-286. Hirsjärvi, S., Remes, P. & Sajavaara, P. 2001. Tutki ja kirjoita. 6. - 7. painos. Helsinki: Tammi. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausten käsitteleminen [online]. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2002 [päivitetty] 14.4.2004 [viitattu 12.1.2005]. Saatavissa pdf-muodossa: <URL: http://www.pro.tsv.fi/tenk/htkfi.pdf >. Järvinen, P. & Järvinen, A. 2000. Tutkimustyön metodeista. Tampere: Opinpaja. Metsämuuronen, J. 2003. Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. Helsinki: International Methelp Ky. Uusitalo, H. 1995. Tiede, tutkimus ja tutkielma. Johdatus tutkielman maailmaan. 2. painos. Helsinki: WSOY. 12