Suo metsäkanalinnun silmin Teerikana syö tupasvillan tähkiä Suomen riistakeskus Arto Marjakangas 18.12.2014 1
Soiden merkitys metsäkanalinnuille koko vuodenkierrossa: (metsä)riekko teeri metso pyy Esityksen sisältö 1. Suo kevätravinnon lähteenä 2. Suo pesimisympäristönä 3. Suo poikasravinnon lähteenä ja poikueympäristönä 4. Päätelmät Esitys keskittyy lisääntymiskauteen 18.12.2014 Suomen riistakeskus 2
Teeren populaatiodynamiikka talousmetsissä 1989 1993 Yhteensä 297 teerikanaa merkittiin radiolähettimellä Pyynti ja merkintä kevättalvella (helmimaaliskuu) 18.12.2014 Suomen riistakeskus 3
1. Suo kevätravinnon lähteenä Valkuaisaineet tupasvillan tähkistä Hiilihydraatit varvuista ja talvehtineista marjoista (karpalo, puolukka, variksenmarja) Kalsium mm. suokukan lehdistä Tupasvillan, karpalon ja suokukan peittävyydet pienentyneet (VMI) 18.12.2014 Suomen riistakeskus 4
Teerikanat joutuvat ruokaillessaan ottamaan riskejä päästäkseen hyvään munintakuntoon Kuolevuuden vuodenaikainen jakautuminen Kanahaukan tappaman naarasteeren jäännökset 18.12.2014 Suomen riistakeskus 5
2. Suo pesimisympäristönä Riekon onnistunut pesintä avosuon reunarämeellä 18.12.2014 Suomen riistakeskus 6
Metsäkanalintujen naaraat eivät suosi uudistusaloja pesimisympäristönä! Teerikanoilla ja koppeloilla laaja kirjo erilaisia pesimisympäristöjä Toisin sanoen erityisiä pesimisympäristöjä ei ole Pesien lähes satunnainen sijoittuminen estää petojen etsintätottumuksen syntymisen > metsäkanalintujen munat eivät voi olla yhdenkään pedon pääsaalista 11-munainen teerenpesä nuoressa taimikossa 18.12.2014 Suomen riistakeskus 7
Teeren pesimisympäristöjen havaittu ja odotettu jakautuminen Kaakkois- Norjassa (Storaas & Wegge 1987) Kainuussa ja Ylä- Savossa rämeiden, taimikoiden ja nuorten kasvatusmetsien lievä suosiminen pesimisympäristöinä Samansuuntaisia tuloksia Keski-Ruotsista (Brittas & Willebrand 1991) * Rämeiden suosiminen ainoa tilastollisesti merkitsevä ero Pesät säilyivät yhtä hyvin eri ympäristötyypeissä 18.12.2014 Suomen riistakeskus 8
Ojituksen vaikutus teerenpesien säilyvyyteen Kaksi tutkimusta, kumpikin perustuu radiolähettimellä merkityistä teerikanoista kerättyyn aineistoon 18.12.2014 Suomen riistakeskus 9
Kainuu ja Ylä-Savo 1990 1993 Vesiojat 100 metrin säteellä pesästä lisäsivät merkittävästi sen tuhoutumisriskiä Pesien tuhoutumissyynä lähes poikkeuksetta saalistus 18.12.2014 Suomen riistakeskus 10
Keski-Suomi 2003 2006 210 ensipesää Kaikkiaan 21 muuttujaa, yhtenä ojitusstatus 100 metrin säteellä pesästä Pesän säilymistä ennustavat tärkeimmät muuttujat tärkeysjärjestyksessä: 1. Näkyvyys ( ) 2. Ojitus ( ) 3. Munien keskipaino pesyeessä (+) 4. Puuston tiheys (+) Runsas kettu- ja näätäkanta tehosti vaikutusta (Ludwig ym. 2010) 18.12.2014 Suomen riistakeskus 11
Lintujen esiintymisfrekvenssi maastotyypillä & maastotyypin 3. Suo poikasravinnon lähteenä ja poikueympäristönä (Miettinen 2009) Metsokukkojen, poikueiden ja poikueettomien koppeloiden elinympäristön valinta loppukesällä tutkimusalue 18.12.2014 Suomen riistakeskus 12
Korvet tärkeitä poikueympäristöjä Metso-, teeri- ja pyypoikueet suosivat korpia Monimuotoisuuden keskittymiä: suhteellisen pienellä alalla runsaasti ravintoa Mustikkakangaskorvet, mustikkakorvet Niiden mustikanvarvustossa runsaasti mm. mittariperhosten toukkia Teeripoikueille myös rämeet merkityksellisiä 18.12.2014 Suomen riistakeskus 13
Riekkopoikueet aluksi avosoilla ja niiden harvapuustoisissa reunavyöhykkeissä Karhunsammalten itiöpesäkkeet pienten riekonpoikasten tärkeää ravintoa 18.12.2014 Suomen riistakeskus 14
Poikuekohtainen 4 viikon sademäärä: 2 viikkoa ennen ja jälkeen kuoriutumisen 18.12.2014 Suomen riistakeskus 15
Pylväät = poikuekohtaisten säilyvyyksien (0 100 %) vuotuisia keskiarvoja (mediaaneja) Vesiojat 100 metrin säteellä pesästä heikensivät poikasten säilyvyyttä 18.12.2014 Suomen riistakeskus 16
Esimerkki teeripoikueen liikkeistä (Kaakkois-Norja 1980) Naaraalla radiolähetin Luvut kertovat poikueen iän kussakin havaintopisteessä Teerenpoikaset auttavasti lentokykyisiä n. 10 vuorokauden iässä Pesä 18.12.2014 Suomen riistakeskus 17 (Kolstad ym. 1985)
Ojien mahdollisia vaikutusmekanismeja Estevaikutus Ojat voivat ohjata tai rajoittaa poikueen liikkumista Loukkuvaikutus Emosta erilleen jääminen Kastuminen hypotermia Hukkuminen (suora kuolevuus) Saalistuspaine Reunavaikutteinen saalistus yleinen ilmiö ihmisen muokkaamissa elinympäristöissä Suorat ojalinjat helpottavat petolintujen saaliin tähystelyä Pyrähtely ojien yli voi herättää petojen huomion Kasvillisuuden muutokset Vaikuttavat ravinnon ja suojan määrään ja laatuun Välilliset vaikutukset todennäköisesti merkittävämpiä 18.12.2014 Suomen riistakeskus 18 kuin suorat
Ojituksen vaikutuksen laajamittainen tarkastelu Metson, teeren ja pyyn suhteellinen poikastuotto 1966 1988 (reittiarvioinnit) Pesimis- ja poikuemenestystä ei voi erottaa Kumulatiivinen ojatiheys 1965 1987 metsätalouden maalla Toukokuun sademäärä Aluejako: Etelä-, Keski- ja Pohjois-Suomi (Ludwig ym. 2008) 18.12.2014 Suomen riistakeskus 19
Ojituksen ja sateisuuden yhteisvaikutus heikentänyt metson, teeren ja pyyn poikastuottoa Etelä- ja Keski-Suomessa mutta ei Pohjois-Suomessa Kumulatiivinen ojatiheys K-S E-S P-S Mallin todistusvoima (Ludwig ym. 2008) D = ojatiheys R = toukokuun sademäärä Vuosi 18.12.2014 Suomen riistakeskus 20
4. Päätelmät Kevätravinnon saatavuus tärkeää Tosin ei tiedetä, onko nykyinen saatavuus lisääntymismenestystä rajoittava tekijä Tavoite: säilytetään saatavuus vähintäänkin nykyisellään Erityisiä pesimisympäristöjä ei ole Pesät usein turvemailla, mutta löytyykö hoitokeinoja? (Jari Kostet) 18.12.2014 Suomen riistakeskus 21
Poikaskuolevuus on lisääntymisen pullonkaula Selittää puolet potentiaalisten ja syntyneiden jälkeläisten kokonaistappioista Erityisiä poikueympäristöjä on Turvepohjaisten poikueympäristöjen hoito Korpien ja muiden suometsien kasvatus erirakenteisina? Hiirihaukan saalistama teerenpoikanen 18.12.2014 Suomen riistakeskus 22
Kiitos! 18.12.2014 Suomen riistakeskus 23
Vanhojen teerikanojen jälkeläistappiot lisääntymisen eri vaiheissa (k 1 k 6 ) suhteessa kokonaistappioihin (K) Kuolevuuskerroin Vuosi Tarkasteluyksikkönä potentiaalinen tai todellinen jälkeläinen K k 6 Jälkeläistappiot eri vaiheissa perussyyn mukaan: k 1 = kanojen kevätkuolevuus (1.4. haudonnan alku) k 2 = kanojen haudonta-aikainen kuolevuus k 3 = munien kuolevuus k 4 = kuoriutumistappiot k 5 = poikueellisten kanojen kuolevuus k 6 = poikasten kuolevuus K = kokonaistappiot 18.12.2014 Suomen riistakeskus 24