Metsokanta kasvuun ja tarinat talteen Kauhajoella

Transkriptio

1 Metsokanta kasvuun ja tarinat talteen Kauhajoella Yleishyödyllinen hanke metson elinolojen pitkäkestoiseen parantamiseen metsänomistajille ja metsästäjille Kuvat ja tekstit; Mikael Luoma riistapäällikkö Suomen riistakeskus

2 Metson soidin lyhyesti Metsokukot kerääntyvät soidinalueille jo maaliskuulla ja pysyttelevät soitimella toukokuun lopulle Tyypillisimmin soitimella 1-5 kukkoa Soidinmenot kiihtyvät huhtikuun loppupuolella, kun koppelot saapuvat soitimelle, naarasviikot. Koppelot ovat soitimella viikon kahden viikon ajan Tyypillisesti yksi metsokukko parittelee kaikkien koppeloiden kanssa Keskisessä Suomessa parittelut vapun tietämillä Parittelun jälkeen koppelot lähtevät soitimelta ja aloittavat pesinnät

3 Koppelon pesän sijainti Jossain määrin elää vanha uskomus, että koppelon pesät sijaitsevat hakkuuaukioilla Tosiasiassa tutkimusten mukaan pesät sijaitsevat täysin satunnaisesti metsiköissä - Huom. asia on sitten toinen, missä poikueet esiintyvät Satunnainen sijainti auttaa emoja välttelemään petoja, pedoille ei muodostu toimintamallia etsiä kanalintujen pesiä juuri tietyn tyyppisiltä metsäalueilta

4 Koppelon muninta Muninta alkaa parittelusta 1-2 vrk kuluttua Muninta alkaa tyypillisesti toukokuun ensimmäisellä viikolla Pääsääntöisesti kaikki koppelot pesivät, niin vuoden ikäiset kuin vanhemmatkin Vanhat koppelot aloittavat muninnan hieman nuoria aikaisemmin Muninnan aikana munia ei haudota Munan sisällä alkion kehittyminen alkaa, kun lämpötila nousee

5 Koppelon pesän sijainti Pesä on painauma maassa, Usein puun, pensaan, kannon tai kaatuneen puun suojassa

6 Koppelon pesintä Koppelo munii keskimäärin 7 munaa (6-8) Teeri munii keskimäärin munan enemmän, 8 kpl Koppelo munii aina munan 1,2-2,2 päivän välein, keskimäärin 1,8 päivää munaväli esimerkiksi 7 munan munintaan menee (1,8*6 eli) 11 päivää

7 Munamäärä ja koko Pesyekoko vaihtelee maantieteellisen sijainnin ja kannan syklisen vaiheen mukaan: pohjoisessa pienimmät pesyeet, keskisessä Suomessa suurimmat kannan nousuvaiheessa 7,2 ja laskuvaiheessa 6,5 Munakoko kytköksissä koppelon ikään ja syklin vaiheeseen: vanhoilla suuremmat munat kannan nousuvaiheessa pienemmät munat (nuoria lintuja)

8 Koppelon haudonta Haudonta alkaa viimeisen munan tai toiseksi viimeisen munan aikaan Pohjanmaan tasolla haudonta alkaa tyypillisesti Haudonta kestää vuorokautta Haudonta on kokoaikatoimista, Teeri hautoo 23h vuorokaudessa

9 Kuoriutuminen Kuoriutumisen ajankohdassa vaihtelua, voi olla jopa 2 viikkoa Valon määrä tärkeä soitimen ajoittumiselle, mutta myös lämpötila Maalis- ja huhtikuun lämpimyyden vaikutus mitä lämpimämpää, sen aikaisemmin Puolestaan toukokuun kylmyys saattaa johtaa viivästyneeseen kuoriutumiseen (uusintapesyeet) Keskisessä Suomessa metson poikaset kuoriutuva keskimäärin

10 Ilmastonmuutoksen vaikutukset pesintään Keski-Suomen pitkäaikaisen soidintutkimuksen mukaan teeren soidinaika on aikaistunut lämmin huhtikuu Siten parittelu- ja poikasten kuoriutuminen tapahtuvat myös aikaisemmin poikaset kuoriutuvat liian aikaisin, epäsuotuisaan aikaan, jolloin hyönteisravinnosta pulaa lisää poikaskuolleisuutta

11 Poikaset kuoriutuvat Metson viitteellinen pesintäaikataulu Haudonta vrk Soidin, alkaa maaliskuulla Muninta päättyy 12.5, jolloin haudonta alkaa Muninta 11 vrk Naarasviikko -huhtikuun loppu Muninta alkaa

12 Metsäkanalintujen poikaset ovat pesäpakoisia eli jättävät pesän hyvinkin nopeaa kuoriutumisen jälkeen. Poikasten on kuoriuduttava hyvin samanaikaisesti Pesäpakoisuus edellyttää varsin hyvää kehitysastetta kuoriutuessaan: Höyhenpeite Kehittyneet jalat mahdollistaa liikkumisen Vrt pönttölinnun paljaat poikaset

13 Poikaset painavat kuoriutuessaan sukupuolesta riippumatta n 35 grammaa Kahden viikon vanha poikanen painaa n. 100 grammaa Metson poikaset ovat lentokykyisiä n. 10 vuorokauden ikäisinä

14 Koppelo ei ruoki poikasia, vaan johdattelee poikueen ruokamaille. Poikaset hakeutuvat emon johdolla: Varttuneet tuoreet kangasmetsät Kosteat, mustikkaiset korvet Kenttäkerroksen kasvillisuus tärkeää mustikkavarvustoiset metsät, joissa on runsaasti hyönteisravintoa Teeripoikueet välttelevät avohakkuita ja uudistuskypsiä metsiä (Okkonen L. 2007)

15 Vastakuoriutuneet käyvät ravinnonhakuretkellään vain 5-7 minuuttia Poikasten ravintona selkärangattomat, mittariperhosten toukat ja pistiäiset Kuukauden ikäisenä ravinto koostuu jo valtaosaltaan marjoista Mitä kylmempää sitä vähemmän käytetään aikaa ravinnon etsimiseen jos liian kylmää, reissut lyhyitä, ei ehditä saada riittävästi energiaa ja siitä seuraa nälkiintyminen

16 Metsopojan on 100-kertaistettava painonsa syksyyn mennessä selviytyäkseen ensimmäisestä talvesta Paljon aikaa ravinnon hankintaan Kylmänä kesänä lämmönsäätely kuluttaa paljon energiaa kasvu voi jäädä pieneksi heikko poikasten selviytyminen Metsonpoikanen

17 Poikasten selviytyminen Kuoriutuneilla poikasilla on niukka höyhenpeite, jolloin niiden on vaikea ylläpitää tavanomaista, C ruumiinlämpöä 1-3 vrk ikäinen tarvitsee selviytyäkseen vähintään +15 C lämpötilaa 4-7 vrk ikäinen kestää + 5 C lämpötilaa, mutta ei pakkasasteita Kolmen viikon ikäinen selviytyy hyvin C lämpötilassa tunteja, jonkin aikaa jopa 15 C lämpötilassa Metsonpoikasen aiheenvaihdunta on huipussaan 5-7 vrk iässä, tämän jälkeen pystyy käyttämään energiaa myös lämmöntuottoon. Kylmyyttä poikaset kestävät verrattain hyvin, mutta pitkäaikainen sade ja kylmyys huono yhdistelmä ensimmäisenä viikkona

18 Pesätappiot

19 Pesätappiot Metsäkanalintujen pesätappiot kasvaneet! Pääasiallinen syy metsien pirstoutuminen ja metsätalouden välillisesti aiheuttama pienpetojen määrän kasvu (Kurki 1997) Metsätalous lisää heinittyneitä hakkuualueita myyrien määrä kasvaa pienpetojen määrä kasvaa Kun myyräkanta laskee pienpedot siirtyvät saalistamaan kanalintuja ja niiden pesiä Myös norjalaistutkimusten mukaan metson pesätuhot sekä poikuetappiot ovat suuremmat pirstoutuneilla metsäalueilla kuin yhtenäisten metsien alueilla

20 Todennäköisesti pirstoutuminen lisää useita kielteisiä vaikutuksia: Petojen määrän kasvu Pedot löytävät pesät ja poikaset helpommin Pesät ovat täysin satunnaisesti eri tyyppisillä metsämaisemassa, mutta poikueet eivät ole. Poikue-elinympäristöjen määrä pienentynyt petojen helpompi kohdistaa saalistusta näille pienentyneille alueille Huom! Pinta-alaltaan pienialaisten avainbiotooppien säästäminen ei riitä kanalinnuille, tarvitaan laajamittaisempia toimia

21 Metsien pirstoutuminen lisää reunavyöhykkeiden määrää. Useilla tutkimuksilla on voitu osoittaa, että reunavyöhykkeen määrän kasvu lisää maassa pesivien lintujen pesiin kohdistuvaa saalistusta (esim. Angelstam 1986, Andren 1994, Kurki ym. 1997) Avohakkuualat lisäävät esim. kettujen tiheyttä ja reunavyöhykkeen kasvanut määrä lisää petojen kykyä löytää pesiä

22 Myyräkannan romahtaessa saalistus kohdistuu lintujen pesiin ja poikasiin Lisää petojen määrää Lisää myyrien määrää Lisää ruohikkojen määrää Vähentää varpukasvillisuuden määrää Mustikkaa vähemmän Vähemmän selkärangattomia, esim. perhosen toukkia ja hämähäkkejä Poikueille vähemmän ja siten vaikeammin löydettävissä ravintoa Avohakkuut Lisää pesätappioita Lisää petojen ja varislintujen kykyä löytää maassa pesivien lintujen pesiä Lisää reunavyöhykkeiden määrää Pirstaloi metsiä pienempii laikkuihin Vähentää poikue-elinympäristöjen määrää Pinta-alaltaan pienemmiltä alueilta petojen helpompi löytää poikueita Lisää poikaskuolleisuutta Lisää poikaskuolleisuutta

23 Teerellä Metsäojien vaikutus poikaskuolleisuuteen Syvien ja vetisten ojien läheisyys (alle 100m) lisää pesätuhojen määrää todennäköisesti pedot kulkevat ojien ohjailemina niiden vierustoja, jolloin ojia lähellä olevat pesät tulevat löydetyiksi On arvailuja ja kenttähavaintoja siitä, että jyrkkäreunaiset ja vetiset laskuojat lisäävät kanalintujen poikaskuolleisuutta, hukkumisia. Ei suoraa tutkimuksellista näyttöä

24 Lintukantojen tärkein ja vaikuttavin hoitokeino on talousmetsien luonnonhoito riistametsänhoito! Elinympäristö määrää tason, jonka ympärillä vuosittaiset kannanvaihtelut tapahtuvat (petojen, myyräkannan, sään, tautien vaikutukset)

25 Viitteelliset riistaelinympäristöt Karttakuva: metsaan.fi

26 Pesätuhotilastoja Aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa metson pesistä on tuhoutunut 34 % ja teerellä 29 % (Linden 1983). Eli 100:sta koppelon pesästä 66 säästyy tuholta. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla tehdyssä teeren pesätutkimuksessa (Jaako ym. 2005) Pesiä seurannassa 154, joista tuhoutui 26 (16,9 %). Näistä nisäkäspedot tuhosivat 53,5% ja varislinnut 7 % Kaakkois-Norjan tutkimusalueella koppelon pesistä tuhoutuu haudonta-aikana keskimäärin puolet (Wegge & Storaas 1990) Myös Keski-Ruotsin tutkimuksissa teeren pesistä on tuhoutunut noin puolet (Angelstam). Pesätappiot ovat joka tapauksessa verrattain suuria, ja on esitetty näkemyksiä siitä, että kannanvaihtelut johtuvat nimenomaan pesätappioiden vaihteluista

27 Kuoriutuneista poikasista valtaosa kuolee ennen kahden kuukauden ikää. Lindenin (1981, 1983) teoreettisen laskelman mukaan: Koppelo munii keskimäärin 7,12 munaa Poikasia kuoriutuu 4,5 yhtä naarasta kohden (munamäärästä vähennetään pesä- ja kuoriutumistappiot) Elokuun alussa poikasia on 2,4 yhtä naarasta kohden (poikasosuus 57 %) Elo-syyskuun vaiheessa elossa on 2,1 poikasta yhtä naarasta kohden Elokuun alun poikasista 76 % kuolee loppusyksyn ja talven aikana eli lopulta keväällä hengissä joka toinen elokuun poikasesta Elokuusta seuraavan vuoden kevääseen kuolevuus on suurta ja epäennustettavaa, ettei poikasprosentti ennusta seuraavan vuoden kannan muutosta. Suomalaisten tutkimusten mukaan 7 % vuotuisesta munatuotannosta on hengissä seuraavana vuonna. Teerellä vastaavasti 11 % (Linden 1981). Ylipäätään metso on varsin lyhytikäinen, yli 5 vuotiaat ovat jo harvinaisia

28 Minne kannattaisi metson pesiä, että olisi pedoilta turvassa? Suojaisessa paikassa pesät säilyvät parhainten - esimerkiksi pesä runsaan varvikon suojassa Yleisesti ei ole eroa löydetty emon iän suhteen nuorten ja vanhojen emojen pesiä tuhotaan samassa suhteessa Ei ole eroa pesän ympärillä olevan metsän rakenteella; puuston määrällä tai kehitysvaiheella Kuvassa naaras runsaan varvuston seassa pesällä hautomassa

29

30 Viitteitä on siitä, että hakkuuaukioilla ja niiden läheisyydessä pesät selviytyvät huonosti voi johtua siitä, että pienpedot tulevat hakkuuaukiolle saalistamaan myyriä, jolloin samalla ja sattumalta löytävät pesiä

31 Varislinnut; varis ja korppi Pesien tuhoajat Pienpedot; supikoira, kettu ja näätä Supikoirakannasta ei ole tietoa käytettävissä, mutta saalistilastojen valossa kanta on kasvanut merkittävästi. Supikoira tulee yhä levittäytymään edelleen kohti pohjoista ilmaston lämpenemisen myötä Petolinnut saalistavat lähinnä aikuisia ja poikasia; kanahaukka, maakotka ja vähäisessä määrin huuhkaja

32 Teeren poikaskuolleisuus tutkimuksessa; myyräkannan aallonpohjavuonna tuhottujen pesien ja tapettujen naaraiden määrä oli kaksinkertainen muihin vuosiin nähden Miksi näin? Kun myyriä on vähän: Pedon etsittävä muuta ravintoa myyrien tilalle Kun myyriä on vähän, pedon on liikuttava enemmän ja siten löytävät enemmän kanalintujen pesiä

33 Paljon keskustellaan keväällä säiden merkityksestä kanalintujen poikasten selviytymiselle, mutta: Norjalaisessa tutkimuksessa metson poikasten kuolinsyynä oli 90 % petojen saalistus ja 7 % kylmän sään vaikutus. Huom. Kylmä sää altistaa poikasia enemmän myös saalistukselle

34 Uusintapesintä Jos ensimmäinen pesä tuhoutuu, koppelo voi tehdä toisen pesinnän Koppelon on uudestaan piipahdettava metson soitimella Vanhat emolinnut tekevät nuoria useammin uusintapesinnän Uusintapesinnässä munaluku pienempi (3-5 munaa) Uusintapesyeiden kuoriutuminen tapahtuu myöhemmin, joskus jopa vasta kesäkuun lopulla

35 Emolintujen ikä tärkeässä asemassa Vanhat linnut säilyttävät poikasensa paremmin. Syynä saattaa olla poikasten hyvä lähtötilanne - isot munat enemmän ravintoa ensimmäisiksi vuorokausiksi - vanhat emolinnut tuntevat elinympäristön paremmin Esimerkiksi Ruotsissa 82 % nuorista teeriemoista oli menettänyt koko poikueen viiden viikon kuluessa. Vastaavasti vanhemmilla (> 1 vuosi) emolinnuista vain 35 % oli menettänyt poikueen

36 Koska kanalintujen emot viettävät valtaosan vuorokaudesta (95%) hautomassa, on emo yleensä pesällä tuhoojan kohdatessaan. Puolustavat pesää paikallaan olemalla peto ei huomaa pesää Naaras pyrkii olemaan hajuton, (ei ulosta haudonta-aikana?) Munilla myös suojaväri. Emo ei peitä munia lähtiessään pesältä. Emon lähtiessä pesältä, munat ovat varislintujen havaittavissa ja tuhottavissa Pedon lähestyessä tasapainoiltava, jäädäkkö vai lähteä Lähtiessään pesältä, emo paljastaa pesän, mutta säästää oman itsensä

37 Kanalintujen pesien suojaus

38 Kanalintututkija Harto Linden kirjoittaa Suomen riista- julkaisussa vuonna 1983 seuraavasti: korkean poikaskuolleisuuden vähentämiseksi on hyvin vähän tehtävissä riistanhoitomielessä. Ehkäpä tehokkain keino olisi löydettyjen pesien suojeleminen pedoilta ja ihmisiltä. Pesien ympärillä voitaisiin ehkä käyttää joitakin karkottavia hajusteita

39 2. Metson pesien etsintä ja suojaus Jukka Keränen & Eino Kinnunen Metsästäjä 3/

40 Olli Kursula, Metsästäjä 3/2018

41 Yle uutiset

42 Nauhan käyttö; ei nykyisin suositella nauha lisää varislintujen huomiota toisaalta uudistusaloilla kiinnittää äestäjän huomion, lupa maanomistajalta Saippuasuojaus : puukolla vuollaan voimakkaasti tuoksuvaa saippuaa yhtenäiseen rinkiin metrin säteellä pesästä. Voimakastuoksuinen saippua Palasaippua parempi kuin nestesaippua, nestesaippua haihtuu nopeasti

43 Pesien etsintä ja suojaus Pesien etsintä on tehtävä siten, että linnun pesintää ei häiritä Metsästyslaki 37 : Rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta, pesintää tai poikasia saa häiritä. Tarvikkeet mukana ja suojaus toteutetaan samalla kertaa, kun pesä löydetään Toistuva häirintä voi johtaa pesän hylkäämiseen, erityisesti muninnan alkuvaiheessa Kainuun kokeilussa emot eivät hylänneet yhtään pesää Muokattavaksi tulevat uudistusalat pesät tuhoutuvat muokkauksessa melko suurella todennäköisyydellä

44 Pesien etsintä ja suojaus Mistä etsiä? Pesät sijaitsevat satunnaisesti metsämaisemassa Tietoja pesistä muilta maastossa liikkuvilta, metsäammattilaiset, maanomistajat, suunnistajat Milloin pesiä etsimään: Haudonta-aikaan helpommin löydettävissä Tutkimuksissa on viitteitä siitä, että erityisesti haudonnan loppupuolella pienpedot tuhoavat pesiä Syynä saattaa olla, että pedot alkavat enemmän etsimään pesiä

45 Pesien etsintä koulutetuilla seisovilla koirilla ML 51 Koiran kiinnipitovelvollisuus Maaliskuun 1 päivästä elokuun 19 päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. Edellä 1 momentissa sanottu ei kuitenkaan koske: 1) alueen omistajan tai haltijan luvalla pihamaalla tai puutarhassa taikka koiran pitämiseen varatulla aidatulla alueella olevaa koiraa; 2) viittä kuukautta nuorempaa koiraa; 3) paimentamis-, opas- tai vartiointitehtävässä taikka muussa sen laatuisessa palvelutehtävässä olevaa koiraa; 4) poliisin, tullilaitoksen, puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen tehtävässä olevaa koiraa; eikä 5) koiraa, jota koulutetaan 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun tehtävään. Edellä 1 momentissa tarkoitetusta velvollisuudesta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen. Kiellosta saadaan poiketa myös, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riistaeläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä. ML 53 : Ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa koiraa ei saa pitää irti toisen alueella

46 Pesien etsintä koulutetuilla seisovilla koirilla Koulutettua seisovaa lintukoiraa voidaan käyttää apuna pesien etsinnässä haudonta-aikana muokattavaksi tulevilla uudistusaloilla koira näkösällä ja hallinnassa Koira ei saa häiritä hautovaa lintua ja oltava kytkettävissä seisonnalta

47 Pesien etsintä avohakkuualoilta koulutetuilla seisovilla koirilla Vanhan tiedon mukaan, edellisen talven avohakkuualat ovat suositumpia pesäpaikkoja kuin vanhemmat avohakkuut Neulasta olevaa oksistoa pesän suojana Näyttäisi siltä, että eniten pesiä löytyy pieniltä aukoilta (2-3 ha) (Siivonen 1951). Lisäksi pesät enemmälti aukkojen reunassa (Parviainen 1957). Etäisyys aukon Pesiä reunasta m kpl Yli

48 Norjalaiset ovat pesintätutkimuksissa käyttäneet seisovia koiria metson pesien etsintää. Koiran saaman vainun ja pesän etäisyys on lyhyt, keskimäärin koira löytää pesät noin 3,2m (1,1-4,1m) leveältä löytämiskaistalta. Koppelon pakoetäisyys koiraan on ollut 3,7 metriä (ihmiseen 3,8 m). Teerellä 2 m sekä koiraan että ihmiseen. Suomalaisissa tutkimuksissa teeren pakoetäisyys ihmiseen on ollut

49

50