Riistametsänhoito Tausta ja työohjeet

Transkriptio

1 Riistametsänhoito Tausta ja työohjeet

2 Riistametsänhoito Metsänhoitoa metsäkanalintuja suosien Sopii tavallisen talousmetsään Voi toteuttaa missä metsän kehitysvaiheessa tahansa

3 Metsäkanalinnut Metso, teeri, riekko, pyy Talousmetsien lajeja talousmetsien käsittelyllä ratkaistaan kanalintujen tulevaisuus Kuva: Mirja Rantala

4 Elinympäristövaatimukset Metsäkanalinnut tarvitsevat ravintoa ja suojaa Linnut menestyvät monimuotoisessa sekametsässä, jossa puuston koko ja tiheys vaihtelevat Kuva: Mirja Rantala

5 Kuva: Mirja Rantala Mustikka Mustikka on kanalintujen tärkein ravintokasvi Yhtenäiset varvikot ovat tärkeitä poikueille Luovat suojaa ja tarjoavat lehdillä elävää hyönteisravintoa

6

7 Muut riistalajit Metsähanhi Metsäjänis Sorkkaeläimet Ruokaa ja suojaa! Kuva: Mirja Rantala

8 Kuva: Mirja Rantala Metsätalouden vaikutukset elinympäristöihin Soiden ojitukset riekko Metsien rakenteen muutos Pirstoutuminen Laadulliset muutokset (yhden puulajin tasaikäiset metsät, maanmuokkaus) Saalistuspaineen kasvu

9 Kanalinnut sietävät monia metsätaloustoimia Metso käyttää jopa nuoria kasvatusmetsiä. Metsämaiseman riittävä peitteisyys on tärkeää! (Miettinen 2009, Sirkiä 2010) Metsän rakenteella on suuri merkitys: Metso-, teeri- ja pyypoikueet alueilla, joissa runsaasti aluskasvillisuutta ja latvuskerros on peitteinen. (Melin ym. 2016) Kuva: Janne Miettinen

10 Taustalla tutkittua tietoa Metsäkanalintujen hoitosuunnitelmaan on koottu kirjallisuutta Työohje tiivistää tutkimuksen käytännön ohjeiksi

11 Kuva: Mirja Rantala Metsäammattilaisen asenne ratkaisee Riista osa maan tuottoa Monimuotoisuus Maisema Virkistyskäyttö Varautumista ilmastonmuutokseen tuhoihin puunhinnan muutoksiin Alan toimintaedellytykset!

12 Ohjeet työlajeittain

13 Taimikonhoito Tavoitteena monipuolisen rakenteen mahdollistaminen tulevaisuudessa Keinot Riistatiheiköt Sekametsä, jossa pääpuulajin osuus > 80 % Havupuulajien sekoitus Sekä taimikon varhaishoidossa että taimikonharvennuksessa

14 Riistatiheiköt Luovat puustoon koko- ja tiheysvaihtelua suojaa Hyvän tiheikön puusto on vaihtelevankokoista ja monilajista Kuusen läsnäolo on tärkeää! Sopiva kohta kostea painanne kuvion reuna mustikkavarvikon vierus Sopiva koko on muutaman puun ryhmästä kahteen aariin

15 Hehtaarille sopii 4-5 tiheikköä Eivät vaikuta Kemera-tukikelpoisuuteen jos alle 10% kokonaisalasta Kuva: Mirja Rantala

16 Harvennushakkuut Tavoitteena suojapaikkojen ja ravinnon turvaaminen sekä metsäpeitteisyys Ennakkoraivaus vain ainespuuston tyville alikasvospuiden ja pensaiden säästäminen aukkopaikoissa tavoitteena metrin vaakanäkyvyys Vähintään kolmen puulajin sekametsä mänty, kuusi, lehtipuu kutakin > 5 % Kuva: Mikko Alhainen

17 Ennakkoraivaus Usein ratkaiseva toimenpide koko kiertoajan jatkon kannalta Heikko toteutus tuhoaa riistametsän laadun vuosikymmeniksi Riistan kannalta hyvin toteutettu taimikonhoito antaa liikkumavaraa ennakkoraivaukseen ja harvennushakkuisiin Totaaliraivaus vs. näkemäraivaus

18 Kuva: Mirja Rantala Uudistaminen Tavoitteena tärkeiden rakennepiirteiden siirtäminen kiertoajasta toiseen ja monipuolisen rakenteen mahdollisuuksien turvaaminen Vaihtoehdot: Riistatiheiköt ja säästöpuuryhmät Olemassa olevan taimiaineksen hyödyntäminen (kustannussäästöt!) Raivauksen välttäminen (varhaisperkausvaiheeseen) Kullekin kasvupaikalle soveltuvia mahdollisimman keveitä maanmuokkaustapoja Kääntömätästys Kiertoajan pidentäminen yläharvennuksella, mikäli jäävä puusto on riittävän hyvälaatuista

19 Uudistusalan käsittely Luontaisesti syntyneen taimiaineksen hyödyntäminen Maanmuokkaus vain taimettomille alueille Kääntömätästys minimoi maanpinnan rikkoutumisen ja säästää varvustoa Muokkauksen ja hakkuutähteiden korjuun välttäminen kanalintujen haudonta-aikana (touko-kesäkuu) Kuva: Mirja Rantala

20 Tasaikäis- ja eriikäisrakenteinen kasvatus Riistan voi ottaa huomioon tasaikäis- ja eriikäisrakenteisessa metsänkasvatuksessa Kumpikaan tapa ei itsessään takaa metsäkanalintujen elinympäristövaatimusten täyttymistä Kuva: Mirja Rantala

21 Eri-ikäisrakenteinen metsänkasvatus Pienaukko- ja poimintahakkuut säilyttävät metsän peitteisenä ja luovat vaihtelua Aluskasvillisuutta ja varvustoa on mahdollista säästää On tärkeää huolehtia lehtipuiden uudistumisesta Sopivia kohteita korpi kostea painanne vaihettumisvyöhyke puronvarsi Kuva: Mirja Rantala

22 Pienaukkohakkuut Pieniä (0,05 0,3 ha) luontaisesti uudistuvia uudistusaloja Kasvatuskelpoisen taimiaineksen hyödyntäminen sinne missä tai taimettumiselle parhaat edellytykset Pienaukkohakkuiden toteuttaminen siten, että metsä säilyy peitteisenä Kuva: Mirja Rantala

23 Poimintahakkuut Poimintahakkuilla alikasvokselle kasvutilaa ja valoa sopii alueille joissa olemassa olevaa alikasvosta Kuva: Mirja Rantala

24 Poikue-elinympäristöt Metsäkanalintujen poikueympäristöt ovat riistametsänhoidon erityiskohteita Vaihettumisvyöhykkeet Korvet Kuva: Mirja Rantala

25 Vaihettumisvyöhykkeet Vaihettumisvyöhykkeet ovat kahden ekosysteemin välisiä vyöhykkeitä Riista viihtyy erityisesti metsän ja suon välisillä vaihettumisvyöhykkeillä puusto monilajista ja kerroksellista varvusto elinvoimaista maaperässä kosteutta hyönteisille Tärkeää peitteisyyden ja luontaisen vesitalouden säilyttäminen! Kuva: Marko Svensberg

26 Vaihettumisvyöhykkeiden hoito Hoitotoimet suunnitellaan sulan maan aikana Hakkuiden toteutus routakaudella tai käyttämällä maanpintaa rikkomatonta kalustoa Vältetään ennakkoraivausta Rakenteellista vaihtelua lisätään jättämällä tiheikköjä ja poistamalla puuryhmiä Hakkuutavaksi sopii yläharvennus tai poimintahakkuu Korkeintaan pistouria Kuva: Marko Svensberg

27 Vaihettumisvyöhykkeiden hoito-ohjeet sopivat pienialaisiin kohteisiin, kuten luhdat kausikosteikot rantametsät peltojen reunametsiä

28 Kustannustehokkuus 1. Riistatiheikköjen ja varvuston huomioon ottaminen: rakenteellista monimuotoisuutta edullisesti 2. Sekametsäisyys: rakenteellista monimuotoisuutta edullista ja järkevää (ilmastonmuutos, tuhot, havusekoitus lehtipuusekoituksen rinnalle) 3. Vaihettumisvyöhykkeiden hoito: lisää metsäpeitteisyyttä, rakenteellista monimuotoisuutta ja mustikkaa tärkeimmät poikueympäristöt 4. Yläharvennus: lisää metsäpeitteisyyttä Kuva: Janne Miettinen