TU- 91.1001 Kansantaloustieteen perusteet Mallivastaukset www1

TU- 91.1001 Kansantaloustieteen perusteet Mallivastaukset www1 1. Mitkä seuraavista kuuluvat mikro- ja mitkä makrotaloustieteen piiriin? Ylijäämäinen vaihtotase Makrotaloustiede Vähimmäishintojen, esim. minimipalkan, vaikutus työllisyyteen Mikrotaloustiede Laman vaikutus työttömyysasteeseen Makrotaloustiede Inflaation mittaaminen Makrotaloustiede Yrityksen voiton maksimointi Mikrotaloustiede Arvonlisäveron vaikutus makeisten hintaan Mikrotaloustiede Ohjauskoron vaikutus valuuttakurssiin Makrotaloustiede Mikrotaloustiede tutkii kotitalouksien ja yritysten taloudellista toimintaa, eli yksittäisiä tuotteita, tekijöitä ja yrityksiä. Makrotaloustiede tutkii koko kansantalouden toimintaa.. Luennolla mainittiin Pareto- tehokkuuden kasite. Selvita viela kasitteen merkitys ja selvita taman jalkeen, mita Kaldor- Hicks tehokkuus tarkoittaa. Mika alla olevista vaitteista pitaa paikkansa? A. Pareto- tehokas tila on aina myos Kaldor- Hicks tehokas B. Toisin kuin Kaldor- Hicks- tehokkuudessa, Pareto- tehokkuudessa pyritaan ottamaan huomioon, kuinka paljon voittajat voittavat ja häviäjät häviävät C. Toisin kuin Pareto- tehokkuudessa, Kaldor- Hicks- tehokkuudessa pyritään ottamaan huomioon, kuinka paljon voittajat voittavat ja häviäjät häviävät Pareto- tehokkuudella viitataan sellaiseen talouden tilaan, jossa kenenkään taloudellisen toimijan asemaa ei voida parantaa heikentämättä samalla jonkun toisen asemaa. Kaldor- Hicks tehokkuus puolestaan on kriteeri, jonka avulla arvioidaan, voitaisiinko siirtyä sellaiseen

tilaan, jossa jonkun asema parantuisi niin paljon, että hän voisi halutessaan kompensoida häviäjille näille aiheutuneet tappiot siten, että kompensaation jälkeen ainakin jonkun asema on parantunut ilman, että kenenkään asema olisi huonontunut. Kompensaatio on kuitenkin ainoastaan hypoteettinen, eikä Kaldor- Hicks - tehokkuuden käsitteeseen sisälly sitä, että kompensaatio todella tapahtuisi. Koska on miltei mahdotonta ajatella sellaista muutosta (esim. talouspolitiikassa), joka ei heikentäisi kenenkään asemaa, pyritään Kaldor- Hicks kriteerin avulla pohtimaan, olisiko muutos koko kansantalouden näkökulmasta hyvä asia. 3. Milton Friedmanin essee The methodology of positive economics (Positiivisen taloustieteen metodologia) vuodelta 1953 on yksi talousteorian tunnetuimmista metodologiateksteistä. Teoksen otsikosta voi päätellä, että Friedman A. haluaa kuvata, miten talousteoria voisi kontribuoida yhteiskuntaan positiivisella tavalla B. pyrkii esittämään poliittisia suosituksia siitä, miten talous tulisi yhteiskunnassa järjestää C. pyrkii kuvaamaan, miten taloustiede voi saavuttaa objektiivista, faktuaalista tietoa talouden lainalaisuuksista Kysymys liittyy positiivisen ja normatiivisen taloustieteen erottamiseen toisistaan (jaon teki alun perin John Maynard Keynesin isä, John Neville Keynes). Positiivien taloustiede pyrkii kuvaamaan talouden toimintaa sellaisena kuin se on kun taas normatiivinen taloustiede ottaa kantaa siihen, miten asioiden tulisi olla ja antaa näin ollen esim. talouspoliittisia suosituksia. Verotusta tutkittaessa positiivisen taloustieteen mukainen toteamus voisi olla, että arvonlisäveron korotus tuottaisi valtiolle huomattavasti lisävaroja kun taas normatiivinen taloustiede voisi ehdottaa, että veronkorotus olisi erittäin huono asia, sillä se kasvattaisi kansalaisten välistä taloudellista tasa- arvoa. Vaihtoehto b) käsittelee näin ollen normatiivista taloustiedettä kun taas oikea vaihtoehto c) käsittelee positiivista taloustiedettä. Vaihtoehto a) ei liity kysymykseen. 4. Yleensä rajakustannukset kasvavat ja tuotantomahdollisuuksien käyrä kuvataan kuperaksi. Miksi? A. Teknologia muuttuu liian hitaasti B. Työvoimaa on vaikeampi lisätä kuin pääomaa C. Irtisanomiset ovat välttämättömiä D. Resurssit eivät ole yhtä käyttökelpoisia kaikissa tuotantovaihtoehdoissa Resurssit eivät yleensä korvaa täysin toisiansa, jolloin mallissa on kasvavat rajakustannukset. Esimerkiksi, jos ajatellaan kaksiulotteista tuotantomahdollisuuksien käyrää, jossa kuvataan yhteiskunnan kykyä tuottaa uusia ojia sekä

teatteriesityksiä. Jos yhteiskunta toimii tuotantomahdollisuuksien käyrällä ja päätetään lisätä kaivettavien ojien määrää, on luovuttava rajakorvausasteen mukaisesti teatteriesityksistä. Näyttelijät ovat tällöin esimerkki resurssista, joka ei ole yhtä käyttökelpoinen kaikissa tuotantovaihtoehdoissa. Näyttelijöiden joukosta varmasti löytyy muutama ojankaivuussa erittäin tehokas yksilö (heillä voi olla vaikkapa maasuunnitteluinsinöörin tutkinto, tai he ovat maanviljelijöinä harjaantuneet ojankaivuussa). Suurin osa näyttelijöistä kuitenkin tietää tuskin mitään aiheesta ja niinpä he ovat hyvin tehottomia auttamaan yhteiskuntaa kaivamaan lisää ojia. Erityisesti, mitä enemmän näyttelijöitä siirretään ojankaivuuseen, sitä kelvottomampia heistä täytyy kyseiseen puuhaan siirtää. Näin ollen yhtä kaivettua ojaa kohden vaaditaan yhä suurempi määrä näyttelijöitä ja on siten luovuttava useammasta teatteriesityksestä. Kansantaloustieteessä kanoniseksi esimerkiksi kuperasta tuotantomahdollisuuksien käyrästä on muodostunut tuotanto voin ja aseiden välillä, sillä tieteenalan legenda Paul Samuelson esitti sen ensimmäisessä nykymuotoisessa kansantaloustieteen oppikirjassa hieman toisen maailmansodan loppumisen jälkeen vuonna 1948. 5. Kenialainen keihäänheittäjä Julius Yego kiskaisi yleisurheilun MM- kilpailuissa Pekingissä hirmutuloksen 9,7m. Hän on viimeisen viiden vuoden aikana harjoitellut neljä tuntia päivässä. Ensi kaudella hän aikoo kuitenkin treenata viisi tuntia päivässä. Tästä voidaan päätellä, että A. joko tunnin treenaamisesta aiheutuva rajakustannus on noussut tai siitä saatava rajahyöty on laskenut B. joko treenaamisesta aiheutuva rajakustannus on laskenut tai siitä saatava rajahyöty on noussut C. tunnin treenaamisesta saatavan rajahyödyn on täytynyt nousta D. tunnin treenaamisesta aiheutuvan rajakustannukse on täytynyt laskea Taloustieteessä tasapainotilanne kuvataan usein niin, että rajahyödyn tulee olla yhtä suuri rajakustannusten kanssa. Mikäli rajahyöty olisi suurempi, aiheuttaisi yhden lisäyksikön kuluttaminen (Julius kuluttaa treenaamista) enemmän hyötyä kuin se aiheuttaisi lisäkustannuksia eli tällöin kannattaisi kulutusta lisätä. Mikäli taas rajakustannukset olisivat rajahyötyä suuremmat, lisääntyisi hyöty kulutuksen vähentyessä. Ainoastaan rajakustannusten ja rajahyödyn yhtäsuuruus on optimaalinen tasapainopiste. Näin ollen sekä treenaamisesta aiheutuvan rajahyödyn nousu että siitä aiheutuvien rajakustannusten lasku saavat aikaan sen, että Julius treenaa enemmän: molemmissa tapauksissa tunnin treenaamisesta aiheutuva lisäkustannus on pienempi kuin siitä seuraava lisähyöty. Lisättyään treenaamistaan tunnilla Julius on jälleen tasapainossa ja hänen rajahyötynsä ja rajakustannuksensa ovat yhtä suuret.

6. Tarkastellaan tuotteen A markkinatasapainoa. Jos, ceteris paribus, A:lle läheisen substituuttituotteen hinta nousee, ja samalla puolestaan valtio tiukentaa tuotteen A verotusta, niin mitä tapahtuu uudessa tasapainossa? A. Tuotetta ostetaan ja myydaan vahemman kuin aikaisemmin B. Tuotetta ostetaan ja myydaan enemman kuin aikaisemmin C. Tuotetta ostetaan ja myydaan yhta paljon kuin aikaisemmin D. Osto- ja myyntimäärästä ei voida tehdä johtopäätöksiä annetuilla tiedoilla Substituuttituotteet ovat sellaisia, että kuluttajan näkökulmasta ne korvaavat toisensa (esim. kokis ja pepsi). Näin ollen substituuttituotteen hinnan nousu houkuttelee asiakkaita kuluttamaan tuotetta A substituuttituotteen sijaan (jos pepsi kallistuu, ryhtyy kuluttaja kuluttamaan kokista sen sijaan). Niinpä tarkasteltavan tuotteen A kysytty määrä kasvaa. Verotuksen kiristäminen kuitenkin heikentää tuotteen tarjontaa (tarjontakäyrä siirtyy ylös ja vasemmalle), mikä aiheuttaa tasapainomäärän pienenemisen. Kokonaisvaikutus jää näin ollen epämääräiseksi: tasapainomäärä ehkä nousee, ehkä laskee, tai saattaapa tuo pysyä samanakin. 7. Mitkä seuraavista siirroista ovat mahdollisia pareto- parannuksia? A. D - > E ja E - > C B. B - > C ja D - > E C. A - > F ja D - > E D. D - > F ja D - > G Tuotantomahdollisuuksien käyrä rajaa käytettävissä olevat resurssityhdistelmät. Pareto- parannus on toimenpide, jossa vähintään yhden yksilön asema paranee, mutta kenenkään ei huonone. Tuotantomahdollisuuksien käyrällä olevat pisteet ovat pareto- optimissa ja kaikki käyrällä ja sen sisäpuolella olevat pisteet ovat mahdollisia. Käyrän ulkopuolella ei ole mahdollisia yhdistelmiä. Siispä ne siirrot jotka ovat pareto- parannuksia ovat siirto pisteestä B pisteeseen C ja pisteestä D pisteeseen C. Lisäksi siirtymä B - > A on niin ikään pareto- parennus, mutta sitä ei ole vastausvaihtoehdoissa. 8. Niukkuudesta (scarcity) puhutaan, kun A. Kysytty määrä ylittää tasapainomäärän

B. Kaikkia tarpeitamme ei voida tyydyttää nollahinnalla C. Valinnan seurauksena menetetään toiseksi parhaan valinnan hyöty D. Tarjottu määrä ylittää kysytyn määrän Niukkuus on perustavanlaatuinen taloustieteellinen ongelma ihmisten loputtomasta tarpeesta maailmassa, jossa on rajalliset resurssit. Toisin sanoen yhteiskunnalla ei ole tarpeeksi tuotannollisia resursseja täyttämään kaikkia hmisten haluja ja tarpeita. 9. Mikä seuraavista väittämistä pitää kysynnän lain mukaan paikkansa? A. kun hampurilaisten hinta nousee, hampurilaisten kysytty määrä kasvaa B. kun hampurilaisten hinta nousee, hampurilaisten kysytty määrä laskee C. kun tulot kasvavat, hampurilaisten kysytty määrä kasvaa D. kun hampurilaisen kysynta kasvaa, yhden hampurilaisen hinta laskee Kysynnän laki liittää toisiinsa kysytyn määrän ja tuotteen hinnan: mitä alhaisempi on tuotteen hinta, sitä suurempi on sen kysytty määrä ja toisinpäin. Neljännellä luennolla käsitellään enemmän kuluttajan valintateoriaa ja puhutaan tulo- ja substituuttivaikutuksista. Substituutiovaikutuksella viitataan siihen, että hyödykkeen hinnan laskiessa suhteessa muihin hyödykkeisiin, muuttuu sen kuluttaminen kannattavammaksi: kuluttaja siis luopuu jonkin muun hyödykkeen kulutuksesta suosiakseen hyödykettä, jonka hinta aleni. Tulovaikutuksella puolestaan tarkoitetaan sitä, että mikäli hyödyke alunperin kuului kuluttajan ostokoriin, tarkoittaa hinnan alentuminen, että kuluttajalle jää hinnan laskun myötä jäljelle rahaa, jonka hän voi käyttää kaikkiin hyödykkeisiin. Niinpä tulovaikutus lisää myös tarkasteltavan hyödykkeen kulutusta. Tulo- ja substituutiovaikutusten yhteisvaikutuksesta seuraa kysynnän laki eli laskeva kysyntäkäyrä. 10. Mikä (huomaa, että vain yksi oikea ratkaisu) seuraavista tilanteista EI aiheuta margariinilevitteen kysyntäkäyrän siirymistä (=kysynnän muutos)? A. Margariinin hinta nousee tuotanto- ongelmien takia B. Mainonnan seurauksena kuluttajat alkvat suosia voita margariinin sijaan C. Kuluttajien tulotaso laskee taantuman aikana D. Leivän hinta laskee hyvän viljasadon seurauksena Oletetaan, että voi ja margariini ovat substituutteja (margariini voi myös olla inferiorinen). Jos mainonnan seurauksena kuluttajat alkavat suosia voita margariinin sijaan, vähenee margariinin kysyntä ja sen kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle. Jos kuluttajien tulotaso laskee, ja margariini on voin substituutti, vaikuttaa heikentynyt tulotaso molempien kuluttamiseen

ja jälleen kysyntä heikkenee. Jos margariini tulkitaan inferioriseksi, tulotason laskiessa aletaan sitä kuluttaa enemmän ja sen kysyntä kasvaa. Margariini on leivän komplementtituote eli jos leivän kysyntä kasvaa, kasvaa myös margariinin kysyntä. Leivän hinnan laskiessa, sen kysytty määrä kasvaa ja täten myös margariinin kysyntä. Siispä ainut oikea ratkaisu on, että margariinin hinta nousee tuotanto- ongelmien takia. Tuotanto- ongelmat vaikuttavat tarjontaan heikentäen sitä ja siirtäen tarjontakäyrää vasemmalle. Nyt uusi tasapainohinta on korkeampi, mutta kysyntäkäyrä ei ole siirtynyt. 11. Jos tuote on inferiorinen, sen kysyntakäyrä siirtyy oikealle, kun A. komplementtituotteen hinta nousee B. yleinen tulotaso nousee C. yleinen tulotaso laskee D. substituuttituotteen hinta laskee Inferiorinen (alempiarvoinen) hyödyke on määritelty siten, että sen kysyntä vähenee tulojen kasvun myötä eli kysyntäfunktion osittaisderivaatta tulotason suhteen on negatiivinen. Ajatus on, että kun kuluttajan tulot kasvavat, hän ei enää halua kuluttaa (hänen ei tarvitse kuluttaa) inferiorista hyödykettä vaan hän haluaa käyttää lisääntyneet tulonsa parempiin hyödykkeisiin. Esimerkiksi monet ruoat ovat tällaisia hyödykkeitä: kun on varaa parempaan, haluaa myös kuluttaa parempaa se sijaan, että kuluttaisi enemmän halpaa ruokaa. Nyt tämän inferiorisen tuotteen kysyntäkäyrä on siirtynyt oikealle eli kysyntä on kasvanut, joka tarkoittaa sitä että tulotason on täytynyt laskea. Komplementti- ja substituuttituotteiden hinnat sen sijaan vaikuttavat inferioriseen hyödykkeeseen aivan kuten muihinkin hyödykkeisiin: komplementtituotteen hinnan nousu ja substituuttituotteen hinnan lasku laskevat hyödykkeen kysyntää eli siirtävät kysyntäkäyrää vasemmalle. 1. Kysyntäkäyrä on P = 40 5Q D. Käytä viiva- työkalua kysyntäkäyrän piirtämiseen ja nimeä se D:ksi. Tarjontakäyrä on P = 0 + 5Q S. Käytä viiva- työkalua tarjontakäyrän piirtämiseen ja nimeä se S:ksi. Käytä piste- työkalua piirtääksesi pisteen tasapainohinnan ja määrän kohdalle. Varmista, että kysyntä- ja tarjontakäyräsi leikkaavat y- akselin. Ratkaise tasapainomäärä ja tasapainohinta yllä annettujen yhtälöiden avulla tai käyttäen piirtämääsi kuvaa. Tasapainomäärä: Tasapainohinta: 30

Tehtävän voi ratkaisu mieluisasti käyttäen graafia. Piirretään ensin kysyntäkäyrä. Lähtöpisteeksi voidaan valita se piste, jossa kysyntäkäyrä leikkaa y- akselin. Tämä piste saadaan selville asettamalla kysyntäkäyrän yhtälössä Q D = 0 à P = 40 5 * 0 = 40. Ratkaistaan lisäksi jokin toinen piste, jonka kautta kysyntäkäyrä kulkee. Valitaan Q D = 4 à P = 40 5 * 4 = 40 0 = 0. Siispä tiedetään, että kysyntäkäyrä kulkee pisteiden (0,40) ja (4,0) kautta.piirretään käyrä ja nimetään se D:ksi. Tehdään sama tarjontakäyrälle. Nyt kun Q S = 0 à P = 0. Toisaalta tiedetään, että suoran kulmakerroin on 5, koska muuttujan Q S kerroin on 5. Tämä tarkoittaa, että P muuttuu viisi yksikköä jokaista Q S kohti. Muutos tapahtuu ylöspäin, koska kerroin on positiivinen. Piirretään näiden tietojen perusteella tarjontakäyrä ja nimetään se S:ksi. Tasapainopiste löytyy kysyntä- ja tarjontakäyrän leikkauspisteestä. Käytetään piste- työkalua ja piirretään piste käyrien leikkauspisteeseen. Akseleilta voidaan lukea oikea vastaus. Tehtävän voi myös ratkaista ratkaisemalla leikkauspiste yhtälöparista. P = 40 5Q à 5Q = 40 P à Q = 8 P/5. Sijoitetaan tarjontakäyrän yhtälöön: P = 0 + 5(8 P/5) = 0 + 40 P = 60 P à P = 60 à P = 30. Sijoittamalla saadaan Q = 8 30/5 = 8 6 =. 13. Tuotteen A kysytty määrä voidaan ilmaista seuraavan yhtälön avulla Q A = 0 8p A + 4 Y p B -0.5, missä p A on tuotteen A hinta, p B tuotteen B hinta sekä Y kuluttajien käytössä olevat tulot. A. A on inferiorinen hyödyke ja B sen substituutti B. A on infreorinen hyödyke ja B sen komplementti C. A on normaalihydöyke ja B sen substituutti D. A on normaalihyödyke ja B sen komplementti Tehtävän ratkaisemiseksi on tarkasteltava sitä, miten tuotteen A kysytty määrä käyttäytyy kun tekijät p A, p B ja Y muuttuvat. Aiemmin olemme oppineet, että normaalihyödykkeille hinnan noustessa kysytty määrä laskee, tulojen noustessa kysytty määrä nousee ja substituuttituotteen hinnan noustessa kysytty määrä nousee. Inferioriselle tuoteelle pätee muuten samat paitsi, että tulojen noustessa niiden kysytty määrä vähenee. Komplementtituote sen sijaan on sidoksissa vertailtavaan tuotteeseen ja käyttäytyy samalla tavalla yhdessä vertailtavan tuotteen kanssa (jos vertailtavan tuotteen kysytty määrä nousee, nousee myös sen komplementtituotteen). Tarkastellaan jokaista termiä erikseen:

Huomataan, että tekijän p A etumerkki on negatiivinen. Tämä tarkoittaa, että kun p A kasvaa, termi Q A pienenee. (1) Toisaalta tekijän Y etumerkki on positiivinen, yli Y:n kasvaessa myös Q A kasvaa. () Viimeinen termi p - 0.5 B kannattaa sieventää, jotta sen todellinen luonne saadaan selvitettyä. p -.3 1 = 4 = 4. Huomataan, että kun p B kasvaa, niin termi 4 5 6 5 6 7 8 pienenee. Mitä pienemmäksi tämä termi menee niin sitä enemmän termi 4 5 6 kasvaa eli siirtyy lähemmäksi nollaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kun p B kasvaa niin Q A kasvaa. (3) Päätelmät, (1): Tuotteen A oman hinnan p A kasvaessa tuotteen A kysytty määrä vähenee à tuote A on normaalihyödyke. (): Kuluttajan käytettävissä olevien tulojen Y kasvaessa, tuotteen A kysytty määrä kasvaa à tuote A on normaalihyödyke. (3): Tuotteen B hinnan p B kasvaessa tuotteen A kysytty määrä kasvaa à tuote B on tuotteen A substituutti. 5 6 14. Tuotteen kysyntäkäyrä on P = 300 6Q D ja tarjontakäyrä P = 0 + 8Q S. Jos tuotteen hinta asetetaan 10 euroon, tuotteen markkinoilla ilmenisi A. ylijäämää (surplus), jonka seurauksena hinta nousisi B. ylijäämää (surplus), jonka seurauksena hinta laskisi C. pulaa (shortage), jonka seurauksena hinta nousisi D. pulaa (shortage), jonka seurauksena hinta laskisi Ratkaisemalla kysyntä- ja tarjontakäyristä saadaan markkinatasapaino D=S ß à 300 6Q = 0 + 8Q Q* = 0 P* = 300 6 x 0 = 180 Nyt tasapainohinta P* = 180 on suurempi kuin säännöstelty hinta P' = 10, joten tuotetta halutaan ostaa valitsevalla hinnalla enemmän kuin ollaan valmiita myymään. Tästä seuraa tuotteen ylikysyntää ja hinta lähtee täten nousuun kohti tasapainohintaa. 15. Olkoon tuotteen kysyntäkäyrä D: Q = 0 1 10 P ja tarjontakäyrä S: Q = 1 P 10 5 Mikä on markkinatasapainopiste? Mikä on tuottajan ylijäämä? Mikä on kuluttajan ylijäämä? Ratkaistaan tasapainopiste tuttuun tyyliin ratkaisemalla yhtälöpari:

0 4 P = 4 @ P 10 P = 30 P = 100 4 3 4 Q = 4 100 10 = 10 3 Täten tasapainopiste (Q*, P*) = (10, 100). Kuluttajan ylijäämä kuvaa sitä aluetta, joka jää tasapainohinnan eli suoran P* ja kysyntäkäyrän Q D väliin ja tuottajan ylijäämä sitä aluetta, joka jää suoran P* ja tarjontakäyrän Q S väliin. Näiden alueiden pinta- alojen ratkaisemiseksi on käytettävä joko graafista tai numeerista integrointia. Graafinen integrointi: Ratkaistaan molempien käyrien yhtälöt hinnan suhteen D à Q = 0 4 P P = 00 10Q 4 S à Q = 4 P 10 P = 50 + 5Q 3 Piirretään kuva. Nyt alueiden pinta- alat voidaan laskea muodostuneiden kolmioiden pinta- aloina. Täten alueen CS alaksi saadaan Acs = 0.5 x 10 x 100 = 500. Vastaavasti PS- alueeksi saadaan A PS = 0.5 x 10 x 50 = 50. P 00 180 160 140 10 100 80 60 40 0 CS PS Kysyntäkäyrä D Tarjontakäyrä S Tasapainohinta P 0 0 4 6 8 10 1 14 16 18 0 Q Numeerinen integrointi: Merkitään kysyntäkäyräksi P1 ja tarjontakäyräksi P. Tasapainohinta on Pe. Tasapainomäärä on Q* = 10. I 4 A cs = P1 Pe dq = 00 10Q 100 dq = 100 10Q dq = 4 100Q 5Q J = 100 10 5 10J 0 = 1000 500 = 500 I 4 A PS = Pe P dq = 100 (50 + 5Q) dq = 50 5Q dq = 4 4 4 50Q 3 J QJ = 50 10 3 J 10J 0 = 500 50 = 50