TU Kansantaloustieteen perusteet Mallivastaukset www1

Transkriptio

1 TU Kansantaloustieteen perusteet Mallivastaukset www1 1. Mitkä seuraavista asioista kuuluvat mikro- ja mitkä makrotaloustieteen piiriin? Vuokrakaton vaikutus asuntojen tarjottuun määrään Mikrotaloustiede Vientitukien vaikutus vaihtotaseeseen Makrotaloustiede Työmarkkinarakenteiden vaikutus työttömyysasteeseen Makrotaloustiede Yrityksen voiton maksimointi Mikrotaloustiede Verotuksen vaikutus ruoan hintaan Mikrotaloustiede Bruttokansantuotteen mittaaminen Makrotaloustiede Rahapolitiikka Makrotaloustiede Mikrotaloustiede tutkii kotitalouksien ja yritysten taloudellista toimintaa, eli yksittäisiä tuotteita, yrityksiä ja toimialoja. Makrotaloustiede tutkii koko kansantalouden toimintaa. 2. Luennolla mainittiin Pareto-tehokkuuden käsite. Selvitä vielä käsitteen merkitys ja selvitä tämän jälkeen, mitä Kaldor-Hicks tehokkuus tarkoittaa. Mikä alla olevista väitteista pitää paikkansa? A. Pareto-tehokas tila on aina myos Kaldor-Hicks tehokas B. Toisin kuin Kaldor-Hicks-tehokkuudessa, Pareto-tehokkuudessa pyritaan ottamaan huomioon, kuinka paljon voittajat voittavat ja häviäjät häviävät C. Toisin kuin Pareto-tehokkuudessa, Kaldor-Hicks-tehokkuudessa pyritään ottamaan huomioon, kuinka paljon voittajat voittavat ja häviäjät häviävät Pareto-tehokkuudella viitataan sellaiseen talouden tilaan, jossa kenenkään taloudellisen toimijan asemaa ei voida parantaa heikentämättä samalla jonkun toisen asemaa. Kaldor-Hicks tehokkuus puolestaan on kriteeri, jonka avulla arvioidaan, voitaisiinko siirtyä sellaiseen tilaan,

2 jossa jonkun asema parantuisi niin paljon, että hän voisi halutessaan kompensoida häviäjille näille aiheutuneet tappiot siten, että kompensaation jälkeen ainakin jonkun asema on parantunut ilman, että kenenkään asema olisi huonontunut. Kompensaatio on kuitenkin ainoastaan hypoteettinen, eikä Kaldor-Hicks - tehokkuuden käsitteeseen sisälly sitä, että kompensaatio todella tapahtuisi. Koska on miltei mahdotonta ajatella sellaista muutosta (esim. talouspolitiikassa), joka ei heikentäisi kenenkään asemaa, pyritään Kaldor-Hicks kriteerin avulla pohtimaan, olisiko muutos koko kansantalouden näkökulmasta hyvä asia. 3. Kysyntäkäyrä A. Kuvaa hyödykkeen kulutuksesta aiheutuvia rajakustannuksia B. Kuvaa hyödykkeen kulutuksesta saatavaa rajahyötyä C. Kuvaa sekä aiheutuvia rajakustannuksia että saatavia rajahyötyjä D. Ei kuvaa rajakustannuksia eikä rajahyötyjä Huom: Oikea vastaus B, mutta myös vaihtoehdosta C tullaan antamaan piste B. Kuvaa hyödykkeen kulutuksesta saatavaa rajahyötyä. Yksi tapa ymmärtää kysyntäkäyrä on tulkita se rajahyötykäyräksi. Käyrä kertoo, kuinka paljon jotakin hyödykettä ollaan valmiita ostamaan (kuluttamaan) hinnan funktiona. Oletetaan, että hinta on p = p. Tällä hinnalla kuluttajat haluavat kuluttaa hyödykettä määrän q = q. Mitä jos haluaisimme kysytyn määrän kasvavan yhdellä lisäyksiköllä eli q 2 = q + dq? Jotta kuluttajat olisivat halukkaita ostamaan lisäyksikön, täytyy siitä saatavan hyödyn kattaa ostohinta. Niinpä uusi piste kysyntäkäyrällä olisi p 2 = hyöty(q 2 ) hyöty(q). Tämä hinta vastaa hyödykkeen kulutuksesta saatavaa rajahyötyä. Vaihtoehto C tullaan myös hyväksymään (vaikka ei järjestelmässä oikea vastaus olekaan). Eli hyödykkeen hinta on kuluttajalle hyödykkeen kulutuksesta aiheutuva rajakustannus. Kuluttajan optimivalinta siis asettaa rajahyödyn yhtä suureksi kuin rajakustannuksen. 4. Yleensä rajakustannukset kasvavat ja tuotantomahdollisuuksien käyrä kuvataan kuperaksi. Miksi? A. Teknologia muuttuu liian hitaasti B. Työvoimaa on vaikeampi lisätä kuin pääomaa C. Irtisanomiset ovat välttämättömiä D. Resurssit eivät ole yhtä käyttökelpoisia kaikissa tuotantovaihtoehdoissa

3 Resurssit eivät yleensä korvaa täysin toisiansa, jolloin mallissa on kasvavat rajakustannukset. Esimerkiksi, jos ajatellaan kaksiulotteista tuotantomahdollisuuksien käyrää, jossa kuvataan yhteiskunnan kykyä tuottaa uusia ojia sekä teatteriesityksiä. Jos yhteiskunta toimii tuotantomahdollisuuksien käyrällä ja päätetään lisätä kaivettavien ojien määrää, on luovuttava rajakorvausasteen mukaisesti teatteriesityksistä. Näyttelijät ovat tällöin esimerkki resurssista, joka ei ole yhtä käyttökelpoinen kaikissa tuotantovaihtoehdoissa. Näyttelijöiden joukosta varmasti löytyy muutama ojankaivuussa erittäin tehokas yksilö (heillä voi olla vaikkapa maasuunnitteluinsinöörin tutkinto, tai he ovat maanviljelijöinä harjaantuneet ojankaivuussa). Suurin osa näyttelijöistä kuitenkin tietää tuskin mitään aiheesta ja niinpä he ovat hyvin tehottomia auttamaan yhteiskuntaa kaivamaan lisää ojia. Erityisesti, mitä enemmän näyttelijöitä siirretään ojankaivuuseen, sitä kelvottomampia heistä täytyy kyseiseen puuhaan siirtää. Näin ollen yhtä kaivettua ojaa kohden vaaditaan yhä suurempi määrä näyttelijöitä ja on siten luovuttava useammasta teatteriesityksestä. Kansantaloustieteessä kanoniseksi esimerkiksi kuperasta tuotantomahdollisuuksien käyrästä on muodostunut tuotanto voin ja aseiden välillä, sillä tieteenalan legenda Paul Samuelson esitti sen ensimmäisessä nykymuotoisessa kansantaloustieteen oppikirjassa hieman toisen maailmansodan loppumisen jälkeen vuonna Neljän viime vuoden ajan Tero Pitkämäki on treenannut viisi tuntia päivässä. Nyt hän päättää pelata treenata 4 tuntia päivässä. Tästä voidaan päätellä, että A. joko tunnin treenaamisesta aiheutuva rajakustannus on noussut tai siitä saatava rajahyöty on laskenut B. joko tunnin treenaamisesta aiheutuva rajakustannus on laskenut tai siitä saatava rajahyöty on kasvanut C. tunnin treenaamisesta aiheutuvan rajakustannuksen on täytynyt laskea D. tunnin treenaamisesta saatavan rajahyödyn on täytynyt laskea Taloustieteessä tasapainotilanne kuvataan usein niin, että rajahyödyn tulee olla yhtä suuri rajakustannusten kanssa. Mikäli rajahyöty olisi suurempi, aiheuttaisi yhden lisäyksikön kuluttaminen enemmän hyötyä kuin se aiheuttaisi lisäkustannuksia eli tällöin kannattaisi kulutusta lisätä. Mikäli taas rajakustannukset olisivat rajahyötyä suuremmat, lisääntyisi hyöty kulutuksen vähentyessä. Ainoastaan rajakustannusten ja rajahyödyn yhtäsuuruus on optimaalinen tasapainopiste. Pitkämäenkin tapauksessa vähentää hän treenaamistaan kunnes rajahyöty ja kustannus ovat taas yhtä suuret. Voidaan siis päätellä: koska Pitkämäki on vähentänyt treenaamistaan

4 joko rajakustannus (vapaa-ajan arvostus) on noussut tai rajahyöty (treenin vaikutus heittotuloksiin) laskenut (tai toki molemmat). 6. Tarkastellaan tuotteen A markkinatasapainoa. Jos, ceteris paribus, A:lle läheisen substituuttituotteen hinta nousee, ja samalla puolestaan valtio tiukentaa tuotteen A verotusta, niin mitä tapahtuu uudessa tasapainossa? A. Tuotetta ostetaan ja myydaan vahemman kuin aikaisemmin B. Tuotetta ostetaan ja myydaan enemman kuin aikaisemmin C. Tuotetta ostetaan ja myydaan yhta paljon kuin aikaisemmin D. Osto- ja myyntimäärästä ei voida tehdä johtopäätöksiä annetuilla tiedoilla Substituuttituotteet ovat sellaisia, että kuluttajan näkökulmasta ne korvaavat toisensa (esim. kokis ja pepsi). Näin ollen substituuttituotteen hinnan nousu houkuttelee asiakkaita kuluttamaan tuotetta A substituuttituotteen sijaan (jos pepsi kallistuu, ryhtyy kuluttaja kuluttamaan kokista sen sijaan). Niinpä tarkasteltavan tuotteen A kysyntä kasvaa (kysyntäkäyrä siirtyy ylös ja oikealle). Verotuksen kiristäminen kuitenkin heikentää tuotteen tarjontaa (tarjontakäyrä siirtyy ylös ja vasemmalle), mikä aiheuttaa tasapainomäärän pienenemisen. Kokonaisvaikutus jää näin ollen epämääräiseksi: tasapainomäärä ehkä nousee, ehkä laskee, tai saattaapa tuo pysyä samanakin. Varmaa on ainoastaan se, että tasapainohinta nousee. 7. Mitkä seuraavista siirroista ovat mahdollisia pareto-parannuksia? A. D E ja E C B. B C ja D E C. A F ja D E D. D F ja D G Tuotantomahdollisuuksien käyrä rajaa tuotettavissa olevat hyödykekorit. Pareto-parannus on toimenpide, jossa vähintään yhden yksilön asema paranee, mutta kenenkään ei huonone: Pareto-parannus on siis siirtymä origosta poispäin. Tuotantomahdollisuuksien käyrällä olevat pisteet ovat pareto-optimissa (eli jos esimerkiksi halutaan tuottaa lisää voita, on luovuttava jostakin määrästä aseiden tuottamisesta) ja kaikki käyrällä

5 ja sen sisäpuolella olevat pisteet ovat mahdollisia. Käyrän ulkopuolella ei ole mahdollisia yhdistelmiä (yhteiskunnan resurssit eivät mahdollista näiden hyödykekorien tuottamista). Siispä ne siirrot vastausvaihtoehdoista, jotka ovat pareto-parannuksia ovat B C (tällöin yhteiskunta tuottaa saman määrän aseita kuin aikaisemminkin, mutta enemmän voita), D E, A F, D F ja D G. Koska F ja G ovat tuotantomahdollisuuksien käyrän ulkopuolella, siirtymät A F, D F ja D G eivät kuitenkaan ole mahdollisia. 8. Pulasta (shortage) puhutaan kun A. kysytty määrä ylittää tarjotun määrän B. tarjottu määrä ylittää kysytyn määrän C. tarjottu määrä ylittää tasapainomäärän Pula (shortage) kuvaa tilannetta, jossa jotain tuotetta tai resurssia haluttaisiin saada/käyttää enemmän kuin sitä on tarjolla. Kysytty määrä siis ylittää tarjotun määrään ja markkinoilla vallitsee epätasapaino. Mikäli markkinoilla ei ole tuotteeseen kohdistuvaa sääntelyä poistuu pula hinnan noustessa ja sitä seuraavassa tarjotun määrän kasvussa ja kysytyn määrän vähentymisessä. 9. Mikä seuraavista väittämistä pitää kysynnän lain mukaan paikkansa? A. kun hampurilaisten hinta nousee, hampurilaisten kysytty määrä kasvaa B. kun hampurilaisten hinta nousee, hampurilaisten kysytty määrä laskee C. kun tulot kasvavat, hampurilaisten kysytty määrä kasvaa D. kun hampurilaisen kysynta kasvaa, yhden hampurilaisen hinta laskee Kysynnän laki liittää toisiinsa kysytyn määrän ja tuotteen hinnan: mitä alhaisempi on tuotteen hinta, sitä suurempi on sen kysytty määrä ja toisinpäin. Neljännellä luennolla käsitellään enemmän kuluttajan valintateoriaa ja puhutaan tulo- ja substituuttivaikutuksista. Substituutiovaikutuksella viitataan siihen, että hyödykkeen hinnan laskiessa suhteessa muihin hyödykkeisiin, muuttuu sen kuluttaminen kannattavammaksi: kuluttaja siis luopuu jonkin muun hyödykkeen kulutuksesta suosiakseen hyödykettä, jonka hinta aleni. Tulovaikutuksella puolestaan tarkoitetaan sitä, että mikäli hyödyke alunperin kuului kuluttajan ostokoriin, tarkoittaa hinnan alentuminen, että kuluttajalle jää hinnan laskun myötä jäljelle tuloja, jotka hän voi käyttää kaikkiin hyödykkeisiin. Niinpä tulovaikutus lisää myös tarkasteltavan hyödykkeen kulutusta. Tulo- ja substituutiovaikutusten yhteisvaikutuksesta seuraa kysynnän laki eli laskeva kysyntäkäyrä.

6 1. Mikä (huomaa, että vain yksi oikea ratkaisu) seuraavista tilanteista EI aiheuta margariinilevitteen kysyntäkäyrän siirtymistä (=kysynnän muutos)? A. Margariinin hinta nousee tuotanto-ongelmien takia B. Mainonnan seurauksena kuluttajat alkavat suosia voita margariinin sijaan C. Kuluttajien tulotaso laskee taantuman aikana D. Leivän hinta laskee hyvän viljasadon seurauksena Oletetaan, että voi ja margariini ovat substituutteja. Jos mainonnan seurauksena kuluttajat alkavat suosia voita margariinin sijaan, vähenee margariinin kysyntä ja sen kysyntäkäyrä siirtyy vasemmalle. Jos kuluttajien tulotaso laskee, vaikuttaa heikentynyt tulotaso molempien kuluttamiseen ja jälleen kysyntä heikkenee. Margariini on leivän komplementtituote eli jos leivän kysyntä kasvaa, kasvaa myös margariinin kysyntä. Leivän hinnan laskiessa, sen kysytty määrä kasvaa ja täten myös margariinin kysyntä. Siispä ainut oikea ratkaisu on, että margariinin hinta nousee tuotantoongelmien takia. Tuotanto-ongelmat vaikuttavat tarjontaan heikentäen sitä ja siirtäen tarjontakäyrää vasemmalle. Nyt uusi tasapainohinta on korkeampi, mutta kysyntäkäyrä ei ole siirtynyt. 11. Jos tuote on inferiorinen, sen kysyntäkäyrä siirtyy oikealle, kun A. hyödykkeen oma hinta nousee B. yleinen tulotaso nousee C. yleinen tulotaso laskee Hyödykkeen oman hinnan muutokset aiheuttavat siirtymän kysyntäkäyrällä eivätkä koko käyrän siirtymistä. Vastaus A on siis väärin. Inferiorinen hyödyke on määritelty siten, että sen kysyntä vähenee tulojen kasvun myötä eli kysyntäfunktion osittaisderivaatta tulotason suhteen on negatiivinen. Ajatus on, että kun kuluttajan tulot kasvavat, hän ei enää halua kuluttaa (hänen ei tarvitse kuluttaa) inferiorista hyödykettä vaan hän haluaa käyttää lisääntyneet tulonsa parempiin hyödykkeisiin. Esimerkiksi monet ruoat ovat tällaisia hyödykkeitä: kun on varaa parempaan, haluaa myös kuluttaa parempaa sen sijaan, että kuluttaisi enemmän halpaa ruokaa. Nyt tämän inferiorisen tuotteen kysyntäkäyrä on siirtynyt oikealle eli kysyntä on kasvanut, joten tulotason on täytynyt laskea. 12. Kysyntäkäyrä on P = 4 5QD. Käytä viiva-työkalua kysyntäkäyrän piirtämiseen ja nimeä se D:ksi. Tarjontakäyrä on P = 2 + 5QS. Käytä viiva-työkalua tarjontakäyrän piirtämiseen ja nimeä se S:ksi. Käytä piste-työkalua piirtääksesi pisteen tasapainohinnan ja määrän kohdalle.

7 Varmista, että kysyntä- ja tarjontakäyräsi leikkaavat y-akselin. Ratkaise tasapainomäärä ja tasapainohinta yllä annettujen yhtälöiden avulla tai käyttäen piirtämääsi kuvaa. Tasapainomäärä: 2 Tasapainohinta: 3 Tehtävän voi ratkaista graafisesti kuvaajien avulla. Piirretään ensin kysyntäkäyrä. Lähtöpisteeksi voidaan valita se piste, jossa kysyntäkäyrä leikkaa y-akselin. Tämä piste saadaan selville asettamalla kysyntäkäyrän yhtälössä QD = P = 4 5 * = 4. Ratkaistaan lisäksi jokin toinen piste, jonka kautta kysyntäkäyrä kulkee. Valitaan QD = 4 P = 4 5 * 4 = 4 2 = 2. Siispä tiedetään, että kysyntäkäyrä kulkee pisteiden (,4) ja (4,2) kautta. Piirretään käyrä ja nimetään se D:ksi. Tehdään sama tarjontakäyrälle. Nyt kun QS = P = 2. Toisaalta tiedetään, että suoran kulmakerroin on 5, koska muuttujan QS kerroin on 5. Tämä tarkoittaa, että P muuttuu viisi yksikköä jokaista QS kohti. Muutos tapahtuu ylöspäin, koska kerroin on positiivinen. Piirretään näiden tietojen perusteella tarjontakäyrä ja nimetään se S:ksi. Tasapainopiste löytyy kysyntä- ja tarjontakäyrän leikkauspisteestä. Käytetään piste-työkalua ja piirretään piste käyrien leikkauspisteeseen. Akseleilta voidaan lukea oikea vastaus. Tehtävän voi myös ratkaista ratkaisemalla leikkauspiste yhtälöparista. P = 4 5Q 5Q = 4 P Q = 8 P/5. Sijoitetaan tarjontakäyrän yhtälöön: P = 2 + 5(8 P/5) = P = 6 P 2P = 6 P = 3. Sijoittamalla saadaan Q = 8 3/5 = 8 6 = Tuotteen A kysytty määrä voidaan ilmaista seuraavan yhtälön avulla Q A = 2 8p A + 4 Y p B.5, missä pa on tuotteen A hinta, pb tuotteen B hinta sekä Y kuluttajien käytössä olevat tulot. A. A on inferiorinen hyödyke ja B sen substituutti B. A on infreorinen hyödyke ja B sen komplementti C. A on normaalihydöyke ja B sen substituutti D. A on normaalihyödyke ja B sen komplementti Tehtävän ratkaisemiseksi on tarkasteltava sitä, miten tuotteen A kysytty määrä käyttäytyy kun tekijät pa, pb ja Y muuttuvat. Tarkastellaan jokaista termiä erikseen:

8 Huomataan, että tekijän pa etumerkki on negatiivinen. Tämä tarkoittaa, että kun pa kasvaa, termi QA pienenee. Kysynnän laki Toisaalta tekijän Y etumerkki on positiivinen eli kuluttajan käytettävissä olevien tulojen Y kasvaessa, tuotteen A kysytty määrä kasvaa tuote A on normaalihyödyke Jos A ja B ovat substituutteja, B:n hinnan nousun tulisi lisätä A:n kysyntää. Jos hyödykkeet puolestaan ovat komplementteja, B:n hinnan nousun tulisi vähentää A:n kysyntää. Viimeinen termi pb -.5 kannattaa sieventää, jotta sen todellinen luonne saadaan selvitettyä. p.5 B = 1 = 1. Huomataan, että kun pb kasvaa, niin termi 1 p B p B 1 2 pienenee. Mitä pienemmäksi tämä termi menee niin sitä enemmän termi 1 p B kasvaa eli siirtyy lähemmäksi nollaa. Tämä tarkoittaa, että tuotteen B hinnan pb kasvaessa tuotteen A kysytty määrä kasvaa tuote B on tuotteen A substituutti. p B 14. Tuotteen kysyntäkäyrä on P = 3 6QD ja tarjontakäyrä P = 2 + 8QS. Jos tuotteen hinta asetetaan 12 euroon, tuotteen markkinoilla ilmenisi A. ylijäämää (surplus, excess supply) B. pulaa (shortage, excess demand) C. kyseessä on tasapainohinta (equilibrium) Ratkaisemalla kysynta - ja tarjontaka yrista saadaan markkinatasapaino D=S 3 6Q = 2 + 8Q Q* = 2 P* = 3 6 x 2 = 18 Nyt tasapainohinta P* = 18 on suurempi kuin sa a nno stelty hinta P' = 12, joten tuotetta halutaan ostaa valitsevalla hinnalla enemmän kuin ollaan valmiita myymään. Tästä seuraa tuotteen ylikysyntää (=pula). Jos hintasäännöstely poistuisi, lähtisi tuotteen hinta nousemaan, kasvattaen tarjottua määrää ja pienentäen kysyttyä määrää, kunnes saavutettaisiin markkinatasapainohinta. Ks. Tehtävä Olkoon tuotteen kysyntäkäyrä D: 1 Q + P 2 = ja tarjontakäyrä S: 5 Q P + 5 = Mikä on markkinatasapainopiste? Mikä on tuottajan ylijäämä? Mikä on kuluttajan ylijäämä? Ratkaistaan tasapainopiste ratkaisemalla yhtälöpari: 1 Q + P 2 = P = 2 1 Q

9 Sijoitetaan P tarjontakäyrän yhtälöön: 5 Q P + 5 = 5 Q (2 1 Q) + 5 = 15 Q = 15 Q = 1 Sijoitetaan Q=1 P:n suhteen ratkaistuun yhtälöön eli P:n lausekkeeseen: = 1 Täten tasapainopiste (Q*, P*) = (1, 1). Kuluttajan ylijäämä kuvaa sitä aluetta, joka jää tasapainohinnan eli suoran P* ja kysyntäkäyrän QD väliin ja tuottajan ylijäämä sitä aluetta, joka jää suoran P* ja tarjontakäyrän QS väliin. Näiden alueiden pinta-alojen ratkaisemiseksi on käytettävä joko graafista integrointia tai määrättyä integraalia. Graafinen integrointi: Ratkaistaan molempien käyrien yhtälöt hinnan suhteen D 1 Q + P 2 = P = 2 1Q S 5 Q P + 5 = P = 5 + 5Q Piirretään kuvaajat. Nyt ylijäämät voidaan laskea muodostuneiden kolmioiden pintaaloina. Täten alueen CS alaksi saadaan Acs =.5 x 1 x 1 = 5. Vastaavasti PSalueeksi saadaan APS =.5 x 1 x 5 = 25. Ylijäämät määrätyn integraalin avulla: Merkitään kysyntäkäyräksi P1 ja tarjontakäyräksi P2. Tasapainohinta on Pe. Tasapainomäärä on Q* = 1. Q P Acs = P1 Pe dq = 2 1Q 1 dq = 1 1Q dq = 1 [1Q 5Q2 ] = = 1 5 = 5 Q CS PS Q 1 APS = Pe P2 dq = 1 (5 + 5Q) dq = 5 5Q dq = 1 [5Q 5 2 Q2 ] = = 5 25 = 25 Kysyntäkäyrä D Tarjontakäyrä S Tasapainohinta P 1 1