Keskustelu lähti liikkeelle kysymyksestä, mitä kaikkea genoteknologian alaan kuuluu. Hanna Hyttinen alusti aiheesta tuoden esille. Genoteknologian kehittäminen vilkastui 90- luvulla (Hollannista). Nimen alta löytyy mm. ennalta ehkäisevät liukuesteet ; vahvuuksien korostaminen esim. vilkkuvat valot ; turvateknologiset ympäristön hallintaan tähtäävät ratkaisut. Keskustelussa päädyttiin siihen, että ryhmä jakaantuu vielä kolmeen pienryhmään, joissa keskusteltiin osaamisesta ja osaamisen haasteista 1) laitevalmistelijalle, 2) vanhustyössä toimivalle ammattilaiselle sekä 3) vanhukselle. 1. Haasteet laitevalmistajille Helppokäyttöisyys Toimintavarmuus Kaikille sopivuus Asiakaslähtöisyys Huollon varmuus ja toimivuus Laite ylläpitää ja lisää toimintakykyä Ks myös eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan määrittelemät arviointikriteerit (2001): 1. teknologinen ratkaisu edistää ikäihmisten kanssakäymistä keskenään ja muiden ikäryhmien välillä 2. edistää liikkumista kotona ja kodin ulkopuolella 3. edistää todettujen tautien hoitoa, ennaltaehkäisyä ja turvallisuuden tunnetta 4. keventää omaisten ja hoitajien taakkaa 5. vaikuttaa palvelurakenteeseen 6. edistää pankki-, kauppa- ja muiden palvelujen saatavuutta 7. johtaa viennissä menestyviin tuotteisiin
8. edistää ikäihmisten yhteiskunnallista osallistumista, vaikuttamista ja mahdollisuutta tulla kuulluksi 2. Haaste työntekijöille Asenne ja täydennyskoulutus Vertaistuki Oma aktiivisuus Ohjaus ja opetus 3. Haaste vanhuksille Pelko pois- kansalaiskampanja Pienin askelin eteneminen Käyttämällä oppii Vertaistuki 1) Asiakaslähtöisen helppokäyttöisen teknologian kehittäminen, olla aktiivisesti mukana kehittämistyössä 2) Teknologiaan perehtyminen ja sen opettelu ja omaksuminen osaksi omaa ammatillista osaamista 3) Ikäihmisten teknologia osaamisen vahvistaminen, käytön ohjaus ja opetus ovat aivain taitoja vanhustyön ammattilaisille. Teknologia on edelleen vanhustyössä toimiville vierasta ja teknologiavastaista asennetta ilmenee. Työntekijöille tulisi tarjota täydennyskoulutusta. Vanhusten vertaistukitoimintaa tekniikan saralla tulisi lisätä. Tätä on jo olemassa, mutta ei kaikkialla. Vanhusten, kuten heidän omaistensa omaa aktiivisuutta tulisi lisätä ohjauksella ja opetuksella; tarvittaisiin vanhuksille suunnattu pelko pois -kansalaiskampanja. Kuten Koskinen luennossaan painotti, toimintaympäristön merkitys on ratkaiseva vanhuksen hyvinvoinnissa. Jos talossa on yksi este on liikaa niin elinympäristö rajoittuu. Ympäristön esteettömyys vanhuksen selviytymiselle on erittäin tärkeää. Genoteknologiaan tarvittaisiin kokonaisvaltaista suunnittelua ja vanhusten sekä vanhustyössä toimivien eli käyttäjien näkökulmaa. Ehdotuksena keskustelussa tuli vanhustyön koulutuksen vetovoimaisuuden lisäämiseksi ajatus lähettää tet-jaksolaisia erityisesti vanhusten tietoteknisiin ohjaustehtäviin. Myös ammatillisissa opinnoissa voisi vanhustyön vetovoimaisuutta lisätä se että teknologia ja sen hyödyntäminen tulisivat jo heti opintojen alkuvaiheessa esille. Opetussuunnitelmassa vanhustyöhön perehtyminen lähtisikin esim. genoteknologiasta, ei vaipanvaihdosta. Ryhmän vetäjät: Hanna Hyttinen & Salla Seppänen Keskustelu oli vilkasta ja esille tuli erilaisten sosiaali- ja terveysalan yksikköjen kokemuksia ja näkemyksiä. Mitä osataan ja mitä ei osata menivät osin päällekkäin, sillä työyksiköissä jotkut asiat olivat paremmin kunnossa kuin toiset.
Mitä osataan? moniammatillinen osaaminen (edellyttää vahvaa alan ammattitaitoa ja identiteettiä) mittareiden käyttö (ongelmana tiedon hyödyntäminen!) Mitä ei osata? asiakkaan ongelmien tunnistaminen riittävän ajoissa psykososiaalisen toimintakyvyn arviointi ei osata muuttaa vanhoja käytäntöjä (aika- ja resurssiongelma? muutosvastarinta) ei osata puhua asiakkaan kieltä ei kunnioiteta aina asiakkaan tahtoa ei nähdä asioita asiakkaan kannalta tilannetaju vähäinen työyhteisöstä puuttuu yhteisen ajattelumallin luominen (esim. mitä tarkoittaa kuntouttava työote?) asenne työhön muututtava; asennemuutos vie kauan aikaa ajan tasalla oleminen ja arviointi ongelmallista ei osata arvioida työn vaikuttavuutta ei osata erottaa hoito- ja palvelusuunnitelmaa ja niiden merkitystä työssä ei osata hyödyntää toimintakyvyn arviointitietoa hoitosuunnitelmaan mitä tiedolla tehdään Kolme osaamishaastetta: 1) Mitä toimintakyky on arkielämässä? -> käsite arkikielelle, konkreettisuus; arkiluovuus toimintakyky. Käsitteelle tulisi saada yhteinen ymmärrys. 2) Mitä yksilökeskeisyys toimintakysyvssä todella on? -> mistä käsin toimintakykyä tarkastellaan? Onko keksiössä vanhus/asiakas? 3) Hoito- ja palvelusuunnitelman toteutus miten sitä sovelletaan? Keskustelua käytiin toimintakyky käsitteen sisällöstä. Ymmärretäänkö se liian fyysispainotteisena. Näkökulmana tulisi olla se mitä toimintakyky on vanhuksen arkielämässä? Käsite tulisi avata arkikielelle, jolloin sen määrittelyssä ja kuvailussa tulisi olla enemmän konkreettisuutta. Työntekijät usein pitävät toimintakykyä tukevaa toimintaa ylimääräisenä luksuksena, johon ei ole aikaa. Kysytään, että saako sitä tehdä?. Mitä yksilökeskeisyys todella on? Mistä käsin sitä tulisi tarkastella? - Yksilökeskeisyys tarkoittaa sitä että toimintakyvyn tarkastelussa ja arvioinnissa tulisi olla vahvasti mukana vanhuksen oma näkökulma. Vanhuksen elämän suunnitelma, ts. hoitosuunnitelma onko mahdollista tai syytä suunnitelmistaa kaikki. Palvelut tehtävä minä-keskeiseksi, palvelusuunnitelmat jopa kirjoitettava asiakkaan tarinan muotoon, jolloin asiakkaan keinoista ja tavoitteista tulee myös henkilökunnan tavoitteita ja keinoja. Aikakäsitys ja elämisen tempo voi myös aiheuttaa ristiriitaa, kun vanhuksen tempo ei ole sama kuin työntekijän. Mitä saa aikaan työvauhdin kiristäminen yksilökeskisyyden ja asiakaslähtöisyyden näkökulmasta tarkasteluna? Onko se enää mahdollista? Ryhmän vetäjät: Leena Lähdesmäki - Mäkinen & Arja Eronen
Keskustelu oli vilkasta, keskeiseksi ryhmä näki, että eettinen näkökulma on kaiken vanhustyön lähtökohta, joka pitäisi saada työssä selkeästi näkyvämmäksi. Työyhteisöissä tarvittaisiin keskustelua ja pohdintaa eettisistä asioista ja ratkaisuista. tällä hetkellä tilanne on se, että työtä ohjaavat arvot, periaatteet ja normit kyllä tiedetään, mutta ne elävät omaa elämäänsä ohjaamatta todellisuudessa arjen työtä. 1) Osataan - nimetä sujuvasti eettisiä periaatteita - tiedetään lait ja asetukset ja niiden keskeinen sisältö - kohdata vanhus - asettaa tavoitteet - ammatin perusta 2) ei osata - eettisten periaatteiden konkretisointi, mitä tarkoittavat työssä - kokeneiden hoitajien hyvien käytäntöjen hyödyntäminen, nuorten hoitajien uuden tiedon käyttö - vanhuksen aito kohtaaminen tasavertaisena aikuisena ihmisenä, subjektina, joka tietää oman tilanteensa ja toiveensa parhaiten - yhteinen kieli vanhuksen kanssa ja moniammatillisen työryhmän yhteinen kieli - kohdata ja hyväksyä erilaisuutta - oman toiminnan arviointi - tavoitteiden ja toiminnan vanhuslähtöisyys - puheeksiottaminen vaikeaa 3) osaamishaasteet - miten saada eettiset periaatteet työvälineiksi - erilaisen vanhuuden ja työtovereiden kohtaaminen ja hyväksyminen - itsemääräämisoikeuden oivaltaminen ja toteuttaminen - asianajotaidon kehittäminen - hyvän hiljaisen tiedon saaminen esille 1) Arvopohjan tunnistaminen ja sen vieminen ohjaamaan konkreettisesti käytännön työtä 2) Erilaisuuden hyväksyminen (sekä vanhuksissa että työtovereissa) Tähän sisältyy moniammatillisen tiimin erilaisen työn perustan hyväksyminen, toisen työn arvostus ja kollegiaalisuus kaikkineen. 3) Oman toiminnan arviointi sekä yksittäisenä työntekijänä että työyhteisönä
Vanhuksen oikeudet ja mahdollisuudet: Arvopohjan tunteminen ja vieminen arkeen: Erilaisuuden hyväksyminen. Oman toiminnan arviointi. SUPERilla on meneillään selvitys vaaratilanteista. Nykyään tilastoidaan vaaratilanteet, mutta niiden käsittely jää kesken, sillä uhkaavan vanhuksen luokse on mentävä. Jos jättää käymättä, kyseessä on heitteillejättö. Alan työsuojelu vielä lasten kengissä, toisin sanoen ns. turvasaappaat puuttuu. Vakuutusyhtiön case: Korvauslistalta ei löydy ihmisen puremaa. Kunnan työtekijöillä on vaitiolovelvollisuus, joten mediassa herkutellut tarinat vanhusten surkeista oloista saavat ylivallan mielikuvista. Ryhmän vetäjä: Soili Nevala & Arja Hiukkamäki 1) vuorovaikutustaidot ovat vahvoja jo nykyisessä koulutuksessa tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän vanhustyön osaamisen erityispiirteiden osaamista. Tämän lisäksi vuorovaikutustaidoilla on keskeinen merkitys tiimityölle ja verkostoitumiselle. 2) sisäinen yrittäjyys: olen ylpeä ammatistani ja työpaikastani, haluan kehittää omaa työtäni tämä on edellytys tiimityölle ja moniammatilliselle yhteistyölle oman osaamisen esilletuonti ja markkinointi, oman näkökulman ja osaamisen esilletuonti. Ammattiosaamisen näytöt omalta osaltaan vahvistavat tätä osaamisen aluetta. 3) kuntoutumista edistävä työote verkostoituminen, asioiden tiedollinen hallinta ja ymmärrys, mitä tällä työotteella tarkoitetaan kokonaisvaltaisesti Vuorovaikutustaidot niiden syventäminen Sisäinen yrittäjyys; tiimityö, moniammatillinen yhteistyö, verkostoituminen. Kuntoutumista edistävä työote: ymmärrys, mitä sillä tarkoitetaan. Ymmärrys kokonaisvaltaisesta kuntoutuksesta on avattava. Oman työn arvostus (tässäkin ryhmässä). Tiimityöllä tavoitteisiin! www.osaan.fi -OPHn ylläpitämät sivut, jossa määritelty koulutuksen kriteerit. Media tekee hallaa. Työn arvostus, ammattiylpeys, sisäinen ylpeys, sanoja, jotka tulisi tuoda läpi mediassakin!!! Sisäinen yrittäjyys on punainen lanka ammatillisissa opinnoissa. Jo näytöissä vaaditaan sisäistä yrittäjyyttä.