Metsäalan luonnonhoitotutkinnon tutkintovaatimukset 3 opintoviikkoa Hyväksytty metsätalouden luontoryhmän kokouksessa 5.5.1998.
Metsäalan luonnonhoitotutkinto (3 opintoviikkoa); Kohderyhmänä metsurit, metsäkoneenkuljettajat, metsänomistajat, metsäpalveluyrittäjät ja muut Tutkinnon kuvaus: Metsäalan luonnonhoitotutkinto mittaa kokelaan tietoja ja taitoja metsäluonnon hoidossa ja käytössä. Hyväksytty suoritus osoittaa, että henkilö hallitsee keskeisen metsä- ja ympäristölainsäädännön, tuntee metsätalouden kehityshistorian ja uudet luonnonsuojeluohjelmat, tunnistaa metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt ja niiden ilmentäjäkasvit, sekä osaa soveltaa hyvän metsänhoidon suosituksia käytännössä. Tutkinto varmistaa pätevyyden metsäluonnon hoidon erilaisissa ammattitehtävissä. Tutkinnon osaamiskokeisiin voi osallistua joko erillisen valmennusjakson jälkeen tai hankkimalla muulla tavoin vaadittavan osaamisen. Tutkinnon osat ovat I) monivalintatehtävät, 50 kpl II) kasvilajien tunteminen, 20 kpl III) arvokkaiden elinympäristöjen kuvaaminen, 2 maastokohdetta IV) metsien luonnonhoitomenetelmät, 1 maastokohde Luonnonhoitotutkinnon todistuksen saamiseen vaaditaan hyväksytyt vastaukset kaikista neljästä osiosta. Tutkinnon osiot voidaan suorittaa yhdessä tai useammassa osaamiskokeessa. Tutkinnon laajuus on 3 opintoviikkoa (120 tuntia): 1,5 ov lähiopetusta, etätehtäviä, ja harjoittelua tai 1,5 ov itsenäistä opiskelua, 3 ov itsenäistä opiskelua, 4 osion osaamiskoe 4 osion osaamiskoe 2
(I) OSAAMISKOKEEN MONIVALINTATEHTÄVÄT Osaamiskokeessa on 50 kysymystä aihealueista: (1) pohjoinen havumetsävyöhyke, (2) Suomen metsien historia, (3) lainsäädäntö ja ohjelmat, (4) yhteistyö metsäluonnonhoidossa, (5) metsien puuntuotanto ja monimuotoisuus, (6) metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt, (7) maaperä ja sen suojelu, (8) vesien ja vesiluonnon suojelu, (9) metsien monikäyttö ja maisemanhoito ja (10) talousmetsän luonnonhoitosuosituksia. Jaottelu perustuu kirjaan Metsäluonnon hoidon perusteet (3. painos, 2001). Hylätty suoritus: Osallistujalla on vähintään 70 prosenttia Osallistujalla on vähemmän kuin monivalintatehtävien vastauksista oikein 70 prosenttia monivalintatehtävien (35/50 tai enemmän) vastauksista oikein (vähemmän kuin 35/50) (II) KASVINTUNNISTUS MAASTOSSA Liitteessä 1 on luettelo 54 kasvilajista. Eri metsäkeskusalueilla tutkinnon kasvilajilistan tulee sisältää vähintään 80 % (yhteensä 43 kasvilajia) luettelon lajeista. Metsäkeskus voi vaihtaa enintään 11:n kasvin tilalle oman alueensa kasvilajeja. Kasvintunnistamiskokeessa kysytään 20 kasvilajia. Hylätty suoritus: Osallistuja tunnistaa vähintään 70 prosenttia Osallistuja tunnistaa vähemmän kuin 70 tärkeiden elinympäristöjen tunnistamisessa prosenttia tärkeiden elinympäristöjen keskeisistä kasvilajeista määritysopasta apuna tunnistamisessa keskeisistä kasvilajeista käyttäen (14/20 tai enemmän) määritysopasta apuna käyttäen (väh. kuin 14/20) (III) ARVOKKAAN ELINYMPÄRISTÖN MÄÄRITYS MAASTOSSA Liitteessä 2 on luettelo metsäluonnon erityisen tärkeistä ja arvokkaista elinympäristöistä (yht. 22 kpl). Näistä kaksi on pystyttävä nimeämään ja kuvailemaan hyväksyttävästi maastossa. Osallistuja pystyy maastossa määrittämään annetun kohteen ja pystyy perustelemaan ratkaisunsa kirjallisesti. Osallistuja pystyy myös rajaamaan kohteen kartalle. Hylätty suoritus Osallistuja ei pysty maastossa määrittämään annettua kohdetta erityisen tärkeänä elinympäristönä eikä pysty perustelemaan ratkaisuaan. Osallistuja ei myöskään pysty rajaamaan kohdetta kartalle. 3
(IV) TALOUSMETSÄN LUONNONHOITOSUOSITUKSET Osallistujan vastaus osoittaa että hän hallitsee talousmetsän luonnonhoitosuositukset. Osaamiskokeessa on yksi tehtävä tästä aihealueesta. Osallistuja pystyy arvioimaan miten toteutetussa tai suunnitellussa toimenpiteessä on maastossa otettu huomioon talousmetsien luonnonhoitosuositukset, tai hän pystyy laatimaan sellaisen käsittelyehdotuksen, joka ottaa huomioon maiseman ja metsäluonnon monimuotoisuuden. Hylätty suoritus: Osallistuja ei pysty arvioimaan miten maastossa toteutetussa tai suunnitellussa toimenpiteessä on otettu huomioon talousmetsien luonnonhoitosuositukset, tai hän ei pysty laatimaan kohteelle käsittelyehdotusta, joka ottaisi huomioon maisemaa ja luontoa. TUTKINNON KIRJALLISUUTTA Metsäalan luonnonhoitotutkinto perustuu seuraavaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisemaan ja ylläpitämään opiskeluaineistoon: Tuotenumero 614 Metsäluonnonhoidon perusteet, 4. painos, 2002. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion julkaisusarja 15/2002. 1013T Metsäalan luonnonhoitotutkinnon valmennusaineisto 2003. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. 1037 Haikonen, V., Vuokko, S. & Meriluoto, M. 2002. Karhunruohosta sudenmarjaan - Metsäkasviopas. 3. painos. Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Lisäksi suositellaan, että opiskelija lukee: Liito-orava ja hyvä metsänhoito esite (Tuote nro 1045E). Rantametsien käsittely, suositusesite (Tuote nro 1045E). Säästöpuuesite (Tuote nro 1045E). Metsäteho Oy 1997. Jätehuolto puunkorjuussa. Metsälaki 1093/1996 ja Laki kestävän metsätalouden rahoituksesta 1094/1996 sekä Luonnonsuojelulaki 1096/1996 myöhäisimpine muutoksineen. 4
METSÄNOMISTAJIEN JA METSÄTYÖNTEKIJÖIDEN VALTAKUNNALLINEN KASVILAJILUETTELO Liite 1 Koko maassa tai lähes koko maassa esiintyviä lajeja Puita, 9 kpl Tuomi Prunus padus Raita Salix caprea Haapa Populus tremula Tammi Quercus robur Saarni Fraxinus excelsior Jalavat Ulmus ssp. Tervaleppä Alnus glutinosa Lehmus Tilia cordata Vaahtera Acer platanoides Pensaita, 6 kpl Näsiä Daphne mezereum Pähkinäpensas Corylus avellana Taikinamarja Ribes alpinum Paatsama Frangula alnus Koiranheisi Viburnum opulus Lehtokuusama Lonicera xylosteum Putkilokasveja, 35 kpl Karhunputki Angelica sylvestris Hiirenporras Athyrium filix-femina Mesiangervo Filipendula ulmaris Metsäkurjenpolvi Geranium sylvaticum Ojakellukka Geum rivale Metsäimarre Gymnocarpium dryopteris Terttualpi Lysimachia thyrsiflora Kotkansiipi Matteuccia struthiopteris Nuokkuhelmikkä Melica nutans Tesma Millium effusum Sudenmarja Vilukko Rätvänä Kurjenjalka Luhtavuohennokka Lehtotähtimö Korpi-imarre Valkovuokko Imikkä Konnanmarjat Vehka Sormisara Kevätlinnunherne Huopaohdake Metsäkorte Lettovilla Ahomansikka Käenkaali Lehto-orvokki Metsäorvokki Korpikastikka Vuohenputki Raate Rentukka Sananjalka Sammaleita, 4 kpl Lehväsammalet Metsäliekosammal Palmusammal Ruusukesammal Paris quadrifolia Parnassia palustris Potentilla erecta Potentilla palustris Scutellaria galericulata Stellaria nemorum Thelypteris phegopteris Anemone nemorosa Pulmonaria obscura Actaea ssp. Calla palustris Carex digitata Lathyrus vernus Cirsium helenoides Equisetum sylvaticum Eriophorum latifolium Fragaria vesca Oxalis acetosella Viola mirabilis Viola riviniana Calamagrostis purpurea Aegopodium podagraria Menyanthes trifoliata Caltha palustris Pteridium aquilinum Mnium ssp. Rhytidiadelphus triquetrus Climacium dendroides Rhodobryum roseum 5
METSÄLUONNON ARVOKKAAT ELINYMPÄRISTÖT Liite 2 I) Metsäluonnon monimuotoisuuden turvaaminen (Metsälaki 1093/1996, 10 ) Metsiä tulee hoitaa ja käyttää siten, että yleiset edellytykset metsien biologiselle monimuotoisuudelle ominaisten elinympäristöjen säilymiselle turvataan. Metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat: 1. Lähteiden, purojen ja pysyvän vedenjuoksu-uoman muodostavien norojen sekä pienten lampien välittömät lähiympäristöt 2. Ruoho- ja heinäkorvet, saniaiskorvet ja lehtokorvet ja Lapin läänin eteläpuolella sijaitsevat letot 3. Rehevät lehtolaikut 4. Pienet kangasmetsäsaarekkeet ojittamattomilla soilla 5. Rotkot ja kurut 6. Jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät 7. Karukkokankaita puuntuotannollisesti vähätuottoisemmat hietikot, kalliot, kivikot, louhikot, vähäpuustoiset suot ja rantaluhdat II) Luontotyyppien suojelu (Luonnonsuojelulaki 1096/1996, 29 ) Suojeltuihin luontotyyppeihin kuuluvia luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia alueita ei saa muuttaa niin, että luontotyypin ominaispiirteiden säilyminen kyseisellä alueella vaarantuu. Luonnonsuojelulaissa on mainittu 9 luontotyyppiryhmää, joista kolme ensimmäistä kuuluu metsäisiin luontotyyppeihin. Nämä ovat: 1. Luontaisesti syntyneet, merkittäviltä osin jaloista lehtipuista koostuvat metsiköt 2. Pähkinäpensaslehdot 3. Tervaleppäkorvet III) Metsäluonnon muut arvokkaat elinympäristöt Metsissä on muitakin elinympäristöjä kuin metsä- ja luonnonsuojelulaissa luokiteltuja. Myös niiden, yleensä pienialaisten muiden arvokkaiden elinympäristöjen ominaispiirteet kannattaa säilyttää. Nämä ovat: 1. Metsälaissa luetellut erityisen tärkeät elinympäristöt, jotka eivät kuitenkaan alueellisen yleisyyden, ominaispiirteiden luonnontilaisuuden tai edustavuuden osalta täytä lain vaatimuksia 2. Vanhat luonnonsuojelullisesti arvokkaat havu- ja lehtimetsiköt 3. Ruohoiset suot 4. Harjujen paisterinteet ja supat 5. Perinnemaisemien hakamaat ja metsäniityt 6