Olenko minä veljeni vartija?

Olenko minä veljeni vartija? Puuttumisen ongelma työyhteisössä Ekumeeninen seminaari 16.3.2007 Helsinki Muistio

Olenko minä veljeni vartija? Puuttumisen ongelma työyhteisössä Ekumeeninen seminaari 16.3.2007 Diakonissalaitoksen kirkko Helsinki Muistio

Sisältö Saatteeksi... 3 Seminaarin ohjelma... 4 Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaosto... 5 Avaus, Risto Pontela... 6 Osa I: Suomalaisen työyhteisön ongelmat... 7 Työyhteisöhyvinvointi, Pekka Alaja... 7 Päihteet, uhka suomalaiselle kansanterveydelle, Jussi Huttunen... 10 Työntekijän hoitoonohjaus... 21 Hoitoonohjaus syntipukin kohtalo vai mahdollisuus parannukseen, Antti Hytti... 21 Osa II: Miten kirkot suhtautuvat päihdeongelmiin?... 29 Kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen päihdestrategiat, Tapio Pajunen... 29 Osa III: Miten kirkot työyhteisöinä huomioivat päihdeongelman?... 41 Paneelikeskustelu, Jorma Aarnio, Markku Salminen, Theresa Jezl, Seppo Lusikka... 41 Puutummeko liian myöhään? Miten eteenpäin? Matti Kaivosoja... 51 Päätös, Liisa-Maria Voipio-Pulkki... 52 Liitteet Toimiva työyhteisö... 53 Rationaalisia tekijöitä organisaation ymmärtämisessä ja kehittämisessä... 54 Perustehtävä ja inhimilliset tarpeet... 54 Mediaseuranta Kotimaa 22.3.2007... 55 NNKY-Näky 3/2007... 56 2

Saatteeksi Olenko minä veljeni vartija? Puuttumisen ongelma työyhteisössä -seminaari järjestettiin 16.3.2007 Helsingin Diakonissalaitoksen kirkossa. Tapahtuma oli jatkoa vuosina 2005 ja 2006 pidetylle seminaareille Rukous, sairaus, parantuminen kristillisiä näkökulmia ja Sairaus ja ahdistus kristillisen uskon mahdollisuus ja lupaus. Seminaarisarjan kolmannen seminaarin aihe oli ajankohtainen ja samalla vaikea. Työyhteisöt voivat olla terveyden tukijoita tai sairauden aiheuttajia. Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaosto halusi kutsua avaamaan keskustelua ja etsimään teitä parempiin työyhteisöihin. Tämän ja aikaisempien seminaarien järjestämiseen on johdattanut ekumeenisessa liikkeessä viime vuosina käyty keskustelu healing-teeman ympärillä. Prosessin tarkoituksena on ollut nostaa esiin kristillisten perinteiden näkemyksiä elämän vaikeiden tilanteiden kohtaamisesta. Jeesus Kristus parantaa ja sovittaa Todistuksemme Euroopassa (Jesus Christ Heals and Reconciles Our Witness in Europe) oli Euroopan kirkkojen konferenssin yleiskokouksen teemana vuonna 2003. Kokouksessa korostettiin parantumisen ja eheytymisen vaikutusta ihmisten ja kansojen väliseen sovitukseen. Samana vuonna Luterilaisen maailmanliiton yleiskokouksen teema oli Maailman tervehtymisen puolesta (For the Healing of the World). Pohdintojen keskiössä olivat teologisten keskustelujen, väkivallan vastustamisen sekä lähetyksen ja uskontodialogin merkitys maailman tervehtymiseen. Tule Pyhä Henki, paranna ja sovita (Come Holy Spirit, Heal and Reconcile) oli teemana Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen konferenssissa Ateenassa 2005. Aikaisempien vuosien seminaarit kokosivat Helsingin Diakonissalaitoksen kirkon täyteen osanottajia, vuonna 2005 osanottajia oli pitkälti toistasataa, seuraavana vuonna vajaat 100, mutta healing-sarjan kolmannen seminaarin osanottajamäärä oli 50. Saattaa olla, että aihe koettiin vaikeaksi jopa siinä määrin, että seminaarin osallistumisen kynnys tuntui korkealta. Käsillä olevassa muistiossa julkaistaan tekemäni muistiinpanot ja alustuksiin liittyneet diaesitykset ym. Tämä kooste on sarjan kahden aikaisemman seminaarimuistion tapaan myös internetissä: www.ekumenia.fi > Etiikka ja ekumenia. Seminaari jakautui kolmeen jaksoon ja iltaohjelmaan: 1) Suomalaisen työyhteisön ongelmat, 2) Miten kirkot suhtautuvat päihdeongelmiin? 3) paneelikeskustelu: Miten kirkot työyhteisöinä huomioivat päihdeongelman? Iltaohjelman Candlelight Lecture pidettiin aiheesta: Taide tervehdyttäjänä. Taidemaalari, kirkkoherra Christer Åbergin luennon ajatukset sisältyvät hänen keväällä 2008 ilmestyvään kirjaansa: Pyhä kissa ja muita kohtaamisia; maalaispapin päiväkirjasta (Kirjapaja). Kiitän SEN:n Eettisten kysymysten jaostoa saamastani mahdollisuudesta seurata kiintoisan healing-teeman käsittelyä kolmen seminaarin tiimoilta. Aino-Maija Vuorinen LK aino-maija.vuorinen@utu.fi 3

Seminaarin ohjelma 12 Avaus Eettisten kysymysten jaoston pj., rovasti Risto Pontela Suomalaisen työyhteisön ongelmat Puheenjohtaja: Risto Pontela Työyhteisöhyvinvointi Työnohjaaja, rovasti Pekka Alaja Päihteet, uhka suomalaiselle kansanterveydelle Professori Jussi Huttunen Työntekijän hoitoonohjaus Projektipäällikkö Antti Hytti Keskustelu 14.15 Kahvi- ja teetarjoilu 15 Miten kirkot suhtautuvat päihdeongelmiin? Puheenjohtaja: SEN:n pääsihteeri, isä Heikki Huttunen Kristillisten yhteisöjen ja kirkkojen päihdetyön strategiat Lehtori Tapio Pajunen Keskustelu Miten kirkot työyhteisöinä huomioivat päihdeongelman? Paneelissa: Ylilääkäri Jorma Aarnio (vapaakristillisyys) Sisar Theresa Jezl (kat.) Päihdetyön sihteeri Seppo Lusikka (lut.) Pastori Markku Salminen (ort.) Puutummeko liian myöhään? Miten eteenpäin? Projektijohtaja, ylilääkäri Matti Kaivosoja 17.30 Päätös Ylilääkäri Liisa-Maria Voipio-Pulkki 19 Yhteinen illanvietto ja illallinen, ravintola Helkan keittiö Candlelight Lecture Taide tervehdyttäjänä Taidemaalari, kirkkoherra Christer Åberg Kansanmusiikkia Helinä Voipio, viulu Helmi-Sofia Voipio, harmonikka Iltahartaus Pastori Kaisa Iso-Herttua 4

Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaosto Eettisten kysymysten jaoston tarkoituksena on tarjota SEN:n jäsenyhteisöille ja tarkkailijoille mahdollisuus keskinäiseen vuorovaikutukseen eettisten kysymysten käsittelyn edistämiseksi. Jaoston tehtävänä on käsitellä ajankohtaisia eettisiä kysymyksiä ekumeenisesta näkökulmasta. Erityistä huomiota kiinnitetään terveydenhuollon etiikan kysymyksiin ja ihmisarvoon liittyviin kysymyksiin. Eettisten kysymysten jaosto on toiminut vuodesta 1988, jolloin perustettiin Terveydenhuollon etiikan jaosto, joka toimintansa alkuvaiheessa keskittyi erityisesti Kirkkojen maailmanneuvoston (KMN) lääketieteen komission (Christian Medical Commission, CMC) esillä pitämiin kysymyksiin. Kirkkojen maailmanneuvoston rakenteen uudistumisen myötä CMC:n toiminta on nykyään osa KMN:n ohjelmaa Mission and Evangelism: health, healing and wholeness. Vuonna 2000 Terveydenhuollon etiikan jaoston toimintasektoria laajennettiin käsittämään eettisiä kysymyksiä laajemmin ja nimi muutettiin Eettisten kysymysten jaostoksi. Jäsen- ja tarkkailijayhteisöt voivat nimetä edustajia jaostoon kolmivuotiskaudeksi kerrallaan. Toimikaudella 2007 2009 jaoston jäsenet ovat: Suomen ev.-lut. kirkko Terv.huollon lehtori Helena Lauriala Ylilääkäri Liisa Maria Voipio-Pulkki, varapuheenjohtaja Suomen ortodoksinen kirkko LL Seppo Pesonen Kirjailija Janne Huttunen Katolinen kirkko Suomessa LL Markku Vähätalo Suomen Adventtikirkko TM Leif Hongisto Suomen kristillinen rauhanliike Pääsihteeri Risto Pontela, puheenjohtaja Suomen Kristillinen Ylioppilasliitto Teol. yo Eetu Keijonen Suomen Lähetysseura Pastori Janne Hassinen Suomen Pelastusarmeija Majuri Pirjo Vallinsalo Sihteeri Pastori Kaisa Iso-Herttua (lut.) 5

Avaus Suomen ekumeenisen neuvoston Eettisten kysymysten jaoston puheenjohtaja, rovasti Risto Pontela SEN:n Eettisten kysymysten jaosto on toiminut pitkään ja 1980 ja -90 luvuilla ennen kaikkea lääketieteen eettiset kysymykset ovat olleet agendassa. Runsaat viisi vuotta sitten SEN linjasi toimintaa eri tavalla ja Terveydenhuollon etiikan jaostosta tuli Eettisten kysymysten jaosto. Tässä yleiseettisten kysymysten jaostossa on edelleen monia jäseniä terveydenhuollon alalta, mutta on muitakin. Perinteinen paastonajan seminaarimme pidetään nyt kolmatta kertaa. Olemme käsitelleet aiheita: rukous, sairaus, parantuminen sekä sairaus ja ahdistus. Nyt teemana on puuttumisen ongelma työyhteisössä. Jaosto on halunnut tuoda pohdittavaksi ajankohtaisia teemoja, joissa on vaikeitakin eettisiä kysymyksiä. Keskeinen kysymys on, kuinka ihminen ja ihmisyhteisö voisi löytää eheytymistä ja parempaa elämää. Tänään seminaarissamme tarkastellaan työyhteisöä ja yhteisön merkitystä sairastumisessa ja hoitoon ohjauksessa. Työyhteisö ja työelämä yleensäkin tuntuvat saavan yhä suuremman osan työssä käyvien ajatuksista ja elämästä. Valmistautuessani puheenvuorooni tutustuin psykiatri Jouko Salmisen artikkeliin, jossa todettiin muun muassa, että masennus ja päihteiden väärinkäyttö ovat nykyään merkittävimpiä kansansairauksiamme. Tänään kuulemme päihteiden väärinkäytöstä ja kirkkojen strategioista sen suhteen. Toinen keskeinen kansansairaus merkitsee sitä, että mielenterveyden häiriöiden vuoksi eläkkeellä on noin 75 000 ihmistä, työkyvyttömistä 35 % kärsii niistä ja joka viides sairauslomapäivä johtuu mielenterveyssairauksista. Vakava masennus eläkkeen syynä on yleisempi kuin tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Päihde- ja mielenterveysongelmat ovat läsnä kaikissa työyhteisöissä ja yhä tärkeämmäksi eettiseksi kysymykseksi tulee tuttu kysymys Raamatusta: Olenko minä veljeni vartija? Seminaarissamme on kolme jaksoa. Ensiksi käsittelemme työyhteisön ongelmia, toiseksi kirkkojen suhtautumista niihin ja kolmanneksi paneelikeskustelussa käsittelemme sitä, miten kirkot työyhteistöinä huomioivat päihdeongelman. Kiitän Helsingin diakonissalaitosta yhteistyöstä seminaarin järjestelyissä. Aurorasalin puolella on mahdollisuus tutustua näyttelyyn, joka kertoo diakonissalaitoksen päihdetyöstä. Diakonissalaitos on monella tavalla edelläkävijä näissäkin kysymyksissä. 6

OSA I Suomalaisen työyhteisön ongelmat Puheenjohtaja: Risto Pontela Työyhteisöhyvinvointi Rovasti Pekka Alaja Työyhteisön hahmottaminen Työyhteisöä voi tarkastella toisaalta ihannemaailmasta käsin, toisaalta kokemuksellisen maailman kautta. Nämä kaksi eivät voi koskaan olla täysin yhteneväiset. Tämä ristiriita on ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Kun näiden rinnalle tuodaan vielä työyhteisön irrationaalinen maailma, ei ole ihme jos maailmojen erilaisuus hämmentää tai tuo pettymyksiä! Työpaikan ihmissuhteet Sosiaalisten tarpeitten tyydyttäminen on merkittävä osatekijä työn merkitystä arvioitaessa. Suhde työtovereihin vaikuttaa suuresti paitsi varsinaiseen työntekoon myös työssä viihtymiseen ja työpaikan ilmapiiriin. Valitettavasti työpaikan tai työyksikön ihmissuhdeongelmat ovat monasti keskeinen tekijä työyhteisön pahoinvoinnissa. Tietämättömyys toisten ammattiryhmien töistä, tehtävistä ja visioista on yleistä. Kun ei puhuta, ei voi ymmärtääkään! Varsinkaan uhkamielikuvista ei saa puhua toisille ryhmille tai ryhmän jäsenille. Irrationaaliset mielikuvat toisista ryhmistä ovat luonteeltaan usein projektiivisia tulkintoja. Tämäkin voi aiheuttaa leimaamista ja pahan puhumista sekä osaltaan vaikeuttaa yhteistyötä. Korkeat raja-aidat mahdollistavat myös ongelmien piilottelun. Tehoton ja huonovointinen työyhteisö työntekijöitten välillä jännitteitä organisaation rakenteet ongelmien aiheuttajana yksilöllinen työkulttuuri synnyttää reviirejä puuttumattomuuden kulttuuri ongelmien lisääjänä henkilökohtaiset kriisit kuormittajina jatkuva ylikuormittuminen yksilöiden ja työyksikköjen taakkana Työnohjaus ongelmien poistajana tai helpottajana: Esimerkiksi kirkon kentässä on käytetty paljon työnohjausta ongelmatilanteissa, mutta on jouduttu huomaamaan, että työnohjauksen mahdollisuudet ovat rajalliset. Oman minän tunteminen ja persoonallinen kasvu on tärkeää tehtäessä työtä ihmisten parissa. Kun tuntee oman sisimpänsä, voi ymmärtää toisiakin. Ohjattavien itsetuntemuksen lisääminen ja vuorovaikutuksen kehittäminen eivät kuitenkaan ole riittäneet työyhteisöjen huonovointisuuden lääkkeinä. Nykyään pyritään ainakin työyhteisöjen kehittämisessä keskittymään perustehtävään eli itse työhön ja työn rakenteisiin liittyviin kysymyksiin. Omat tai työntekijän kriisit: Kriisin keskellä kyky keskittyä omaan työhön ja antaa siihen täysi panos ei ole helppoa. Yritysmaailmassa ei yleensä huomioida kriisin vaikutusta yksityisen työntekijän kohdalla, kun taas kirkon kentässä annetaan yleensä mahdollisuus käydä läpi omaa kriisiä ja katsotaan, ettei kriisin alkuvaiheessa voida vaatia samaa työpanosta kuin normaalitilanteessa. 7

Aina ei kuitenkaan pysähdytä ongelmien keskellä. Tiedetään, että on jotain, mikä ei toimi, mutta siihen ei puututa. Mistä johtuu sellainen kulttuuri tai käytäntö? Jos ongelmia on, ennen kaikkea esimiehen tehtävä on puuttua asioihin. Näin ei kuitenkaan läheskään aina tapahdu. Hyvin helposti laitetaan pää pensaaseen. Joskus on kyseessä eräänlainen sanaton liitto: Ajatellaan että kun en kiinnitä huomiota toisten ongelmiin, eivät toisetkaan kiinnitä huomiota minun ongelmiini. Kun esimies ei puutu epäkohtiin tai työyksikön ristiriitoihin, hän voi puolustautua sillä, että on niin paljon töitä. Henkilöjohtaminen on monen mielestä vaikein osa-alue johtamistyössä. Jos on paljon töitä, on helpompi valita töiden paiskiminen ja ajatella, että kyllä aikuiset osaavat selvittää ristiriitansa keskenään. Esimies on kuitenkin vastuussa työpaikkakiusaamisesta ja työturvallisuudesta. Siitä hänelle maksetaan. Työyhteisöjen kehittäminen huomio perustehtävässä, johtamisessa ja rakenteissa Toimiva työyhteisö perustehtävä selvillä ja rakenteet kunnossa Työtyytyväisyys ei synny vain tyytymättömyyttä vähentämällä! Tyytyväisyys Tyytyväisyyttä aiheuttavat tekijät eli toimeentulotekijät Tyytymättömyys Tyytymättömyyttä aiheuttavat tekijät eli kannustetekijät oma tavoitteiden asettelu työympäristö työn sisältö ja merkitys palkka tunnustuksen saaminen esimies ja johtaminen kannustus vastuu ongelmien ratkominen itse epäoikeudenmukaisuudet eteneminen työturvallisuus koulutus kontrollimentaliteetti kykyjen hyväksikäyttö sosiaaliset edut osallistuminen lomat työn suunnittelu melu, lämpö, siisteys Toimeentulotekijät ovat varsinaisen työn tekemisen reunaehtoja. Jos ne korjataan, tyytymättömyys vähenee, mutta se ei takaa vielä työtyytyväisyyttä! Jos itse työ on positiivista, toimeentulotekijät eivät ole niin tärkeitä. Työtyytyväisyyden kannalta tärkein tekijä on tavoitteeseen pääseminen/onnistuminen. Tunnustus ja kannustus vaikuttavat vielä voimakkaammin työtyytyväisyyden kokemiseen, mutta niiden vaikutusaika on lyhytaikaisempi. Vastuuntunne on myös muita merkittävämpi tyytyväisyyden tekijä. Sen vaikutus on pitkäaikainen. 8

Työvoiman henkinen hyvinvointi Työvoiman henkinen hyvinvointi on monen eri tekijän summa! Perusta Ihminen on sovussa itsensä kanssa Perhe- ja ystävyyssuhteet ovat kohtuullisessa kunnossa Työn ja työpaikan merkitys henkiselle hyvinvoinnille Työ vastaa riittävästi omia odotuksia ja tarpeita: Ei voi ajatella, että jokainen saisi täysin odotustensa ja tarpeittensa mukaista työtä, mutta kohtuullisessa määrin näin tulisi olla. Työ vastaa koulutusta, kykyjä ja voimavaroja: Yleensä ihminen haluaa tehdä laajinta osaamista vaativaa työtä eli sellaista mihin pystyy. On myös mahdollista, ettei teekään sitä työtä, mihin on palkattu. Tai tekee oman työnsä ohella muitakin kiinnostavia töitä. Tästä seuraa usein uupuminen. Työn sisältö vastaa omia elämänarvoja Mahdollisuus toteuttaa työssä omia lahjojaan ja ideoitaan: Jos tiukka kontrolloitu systeemi, useimmat kärsivät. Johdon, esimiesten ja työtovereitten arvostus: Tutkimustulosten mukaan työntekijät kokevat, että esimiehet eivät anna palautetta; tällä tarkoitetaan lähinnä positiivista palautetta. Pelkkä arvostus ja palaute esimieheltä ei kuitenkaan riitä. Tärkeätä on myös palaute kollegoilta ja se, miten asiakkaat arvostavat. Heitä vartenhan töitä tehdään. Hyvinvointi ja tehokkuus Perustehtävä ja tehokkuus sekä inhimilliset tarpeet ihminen ei ole koneen osa! Organisaatio on olemassa perustehtävänsä toteuttamista varten. Tehokkuus on ollut keskeinen tavoite ja arvo jo 100 vuotta amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yrityksissä. (ns. Tieteelliset liikkeenjohdon opit). Vastapainoksi edelliselle syntyi 1920-luvulla ihmisten tarpeita työelämässä huomioiva koulukunta. Organisaatioita pyrittiin inhimillistämään. Työntekijöiden tarpeiden ja organisaatioiden tehokkuusvaatimusten välillä on aina olemassa jonkinlainen jännite ja arvoristiriita. Jos yritetään olla tehokkaita, joudutaan tinkimään ihmisten tarpeista ja päinvastoin. Yhteisödynamiikka tuo vielä lisää ristiriitaa: Samalla kun työyhteisön jäsenet kokoontuvat yhteen järkevinä, sopimuksia tekevinä ja tiedostavina aikuisina, niin he pyrkivät liittoutumaan eri tavoin yhteen myös huonosti tiedostettujen tarpeittensa ohjaaminen. Tarkoituksenmukainen ja tehokas työyhteisö ottaa huomioon ihmisluonteen erilaiset tarpeet ja tukee ns. normaalia käyttäytymistä ihmisten välillä! Liitteenä: Toimiva työyhteisö, s 53 Rationaalisia tekijöitä organisaation ymmärtämisessä ja kehittämisessä, s 54 Perustehtävä ja inhimilliset tarpeet, s 54 9

Päihteet, uhka suomalaiselle kansanterveydelle Professori Jussi Huttunen Tässä esityksessä katson päihdeongelmaa kansanterveystieteen näkökulmasta, en yksilön näkökulmasta. Tässä katsotaan vain alkoholia, ja valinta perustuu suomalaiseen yhteiskuntaan, alkoholi on tärkein päihde. Dia 1 Elinajanodote kertoo meille yhtä viestiä: olemme onnistuneet uskomattomalla tavalla. Elinajanodote on ollut koko ajan nousussa. Nyt kehitys pysähtynyt ja epäilen, että se johtuu alkoholista. Kehitys on ollut portaittaista. Ensin infektiotaudit voitettiin, ja sitten sepelvaltimotautiepidemia voitettiin. 80-luvun lopun hulluina vuosina otettiin riskejä ja meni lujaa. Elinajanodote pysähtyi. Laman aikana se lähti taas nousuun. Meillä on suurin naisten ja miesten välinen ero Länsi-Euroopassa. Toinen ero, joka on tämän päivän teeman kannalta erityisen tärkeä, on se, että meillä on jälleen läntisen Euroopan suurimmat sosioekonomiset erot terveydessä. Mitä paremmin koulutettu, mitä paremmin pärjäävä, mitä enemmän tuloja saava ihminen, sitä pidempään elää. Ja mitä vähemmän koulutusta, mitä enemmän ihminen on syrjäytynyt, sen huonompi on elinajanodote ja nämä erot ovat läntisen Euroopan suurimpia. Se on surullinen ja kummallinenkin asia sen takia, että Suomessa terveyspolitiikan keskeinen asia viimeiset 30 vuotta on ollut vähentää tätä eroa. Siellä on vielä kolmaskin iso väestöryhmien välinen ero ja se on idän ja lännen välinen ero. Idempänä ollaan sairaampia, eletään lyhyempään ja lännessä terveempiä, eletään pidempään. Kukaan ei tarkkaan tiedä mistä tämä johtuu. Viime aikoina on jopa ruvettu palaamaan vanhaan ajatukseen siitä, että meillä on niin suuria geneettisiä eroja idän ja lännen välillä, että se saattaisi selittää tätä. Terveys on parantunut Suomessa valtavasti ja maamme on noussut terveyden takamaista yhdeksi maailman terveimmistä kansakunnista ja tällä hetkellä tilastot ovat hyvät, mutta näiden keskimääräisten muutosten taakse kätkeytyy edelleen poikkeuksellisen suuria väestöryhmien välisiä eroja, joiden takana yhtenä tekijänä on alkoholi. 10

Dia 2 Tässä mennään päivän varsinaiseen teemaan. Kuten äsken sanoin, tuo positiivinen kehitys on katkeamassa. Tässä on työikäisen väestön yleisimmät kuolinsyyt vuonna 2005. Jos katsomme koko väestöä, niin tietysti meidän kaikkien täytyy joskus kuolla, ja sen takia ei välttämättä väestön terveyden kannalta ole aina viisasta katsoa koko elämänkaarta, kun se kuolema on joka tapauksessa edessä, mutta työikäisen väestön kuolinsyissä on jotain sellaista, joka on todella merkittävää ja jota on pystyttävä eliminoimaan, jos halutaan kansakuntaamme terveemmäksi. Työikäisten miesten kuolinsyy numero yksi vuonna 2005, itse asiassa ensimmäisen kerran, on alkoholi. Ja vasta sen jälkeen tulee sepelvaltimotauti, jota tähän asti on pidetty työikäisten suurimpana ongelmana. Naisten puolella rintasyövän ja alkoholin ero on yhden ainoan kuoleman verran vuonna 2005, eli toisin sanoen erittäin todennäköisesti olemme tällä hetkellä 2006 ja 2007 tilanteessa, jossa alkoholiperäiset kuolinsyyt ovat numero ykkönen sekä naisten että miesten puolella työikäisessä väestössä. Sen tekee vielä pahemmaksi se, että tässä on vain ne kuolinsyyt, joihin lääkäri on kirjannut alkoholin ensimmäiseksi kuolinsyyksi. Me tiedämme, että monien muiden kuolemien takana on alkoholi, vaikka sitä ei ole kuolinsyyksi kirjattu. Menemme erittäin todennäköisesti koko ajan pahempaan suuntaan tässä. 11

Dia 3 Tässä on pitkä ajanjakso kuuluisasta hetkestä 5-4-3-2-1-0, eli 5.4.1932 klo 10, jolloin kieltolaki kumottiin ja Alko aloitti toimintansa. Ensin alkoholin kulutus oli hyvinkin kohtuullista, voisi sanoa, että niukkaa kansainvälisten vertailujen perusteella. Vuonna 1969 tuli voimaan keskiolutlaki ja näette, että silloin mennään ihan toiselle tasolle. Tässä on itse asiassa yksi alkoholipoliittinen viesti. Jos ajattelee alkoholin aiheuttamia ongelmia, niin eivät ne ole kirkkaan Koskenkorvan ansiota kuin osaksi. Kyllä keskiolut sisältää erittäin runsaasti alkoholia ja se on erittäin iso syy tällä hetkellä alkoholiongelmien syntyyn. Se on mm. lasten ja nuorten tärkein alkoholijuoma. Meidän nuoriso käyttää ennen muuta keskiolutta.1980-luvulla oli liian hyvin menevä Suomi ja alkoholin kulutus nousi huippuunsa ja laman aikana se laski. On erittäin todennäköistä, että kun laman aikana terveys parani, niin yhtenä syynä taustalla oli alkoholin kulutuksen väheneminen. Laman jälkeen on menty taas ylöspäin ja nyt on hieman laskenut. Dia 4 Kehitys muissa Euroopan maissa on ollut aika toisenlaista. Tämä kuva kertoo, miten muissa Euroopan maissa alkoholin kulutus on mennyt. Läntisessä osassa Eurooppaa muutos on las- 12

keva. Me olemme siinä erityisessä tilanteessa, että näillä hetkillä suomalaisten alkoholinkulutus ylittää ranskalaisten kulutuksen, mutta meidän käyttökulttuuri ei ole muuttunut mihinkään. Ranskalaiset juovat sen tasaisesti, koko kansakunta pitkin viikkoa. Eilisen päivän Helsingin Sanomissa oli eurooppalainen vertailu, jossa todettiin, että me olemme edelleen yksi Euroopan humalahakuisimpia kansoja. Ja se muuttaa kaiken. Se muuttaa sekä tämän terveyskirjon, että muutkin haittavaikutukset toisenlaisiksi. Se lisää haittoja ja niiden aiheuttamia ongelmia. Dia 5 Tässä yksi esimerkki suomalaisesta kahdenlaisesta ongelmasta omassa alkoholikulttuurissamme. Tässä on kaikki suomalaiset jaettu 10 %:n ryhmiin, sen mukaan kuinka suuren osuuden meidän koko kulutuksesta kukin 10 % käyttää. Tämä kertoo sen, että 10 % meillä juo puolet kaikista viinoista ja 20 % juo 70 %. Ja se mitä juodaan, juodaan edelleenkin kertaheitolla tai kahtena perättäisenä päivänä. Tämän seurauksena meidän alkoholihaitat ovat aivan toisenlaisia kuin Etelä-Euroopassa. Meidän haitat ovat sammumiset, myrkytykset, perheväkivalta, pelot, ahdistus, kaikki se mikä liittyy humalahakuiseen juomiseen. 13

Dia 6 Tässä on mitä alkoholi on koko kansakulman näkökulmasta katsottuna. Jos katsomme vaikeata riippuvuutta, niin 3-4 % suomalaisista kuuluu siihen, naisista n. 1,5 % ja miehistä melkein 4 %. Suurkuluttajien määrä on 15 %:n luokkaa aikuisväestössä. Tämä on merkittävä ongelma kansakunnassamme. Dia 7 Meidän alkoholipoliittiset päätökset näkyvät tässä. Tuossa 2003 tapahtui kaksi asiaa: Euroopan integraatio pakotti meidät aukaisemaan rajat, jonka seurauksena Virosta lähti tulemaan halpaa viinaa tänne. Sitten kun lähdimme tämän ongelman kanssa taistelemaan, niin laskimme alkoholiverotusta, sen seurauksena näette tuon kulutuksen kasvun ja näette, mitä tapahtui kuolemille. Alkoholikuolemat ovat nousseet n. 40 %. Tämä on se väestöryhmä, jossa ongelma näkyy ensimmäisenä. Ne ihmiset, jotka kuolevat viinaan, he ovat alkoholisteja, vaikeasti riippuvaisia, jotka juovat kaikki rahansa ja jos hintaa lasketaan, he pystyvät juomaan enemmän. Hinnan vaikutukset muuhun väestöön näkyvät vasta hitaammin. Vaikeasti alkoholisoituneissa ne näkyvät ensimmäisenä, koska heidän viinan hankkimiskapasiteettinsa johtuu käytettävissä olevasta rahasta ja viinan hinnasta. 14

Dia 8 Tässä yksi kuva siitä mihin kaikkeen tämä suomalainen alkoholinkäyttö herkistää. Väkivaltateot, tapot ja murhat, tapahtuvat asiallisesti ottaen Suomessa kokonaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Tämä humalahakuinen alkoholikulttuuri heijastuu näin ollen henki-rikosten puolelle. Tässä on Schengenin sopimuksen jäsenmaat ja huomaatte, että emme ihan ole tuolle Viron ja Latvian tasolla, mutta läntisten Euroopan maiden kärjessä ja meidän henkirikostaso on kolme kertaa korkeampi kuin mitä se on Englannissa, Saksassa, Espanjassa, Itävallassa, Norjassa, Sveitsissä, Ruotsissa ja niin pois päin. Meillä on läntisen Euroopan eniten väestöön suhteutettuna tappoja ja murhia. Tämä heijastelee meidän alkoholikulttuuriamme. Dia 9 Jotakin hyvää on näkyvissä. Tähän asti on näyttänyt siltä, että meidän lapset ja nuoret oppivat vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan juomakulttuurin, käyttävät runsaasti viinaa ja hakevat humalaa. Ne luvut, joita on ollut siitä käytössä 80- ja 90-luvuilta ja tämän vuosituhannen 15

alusta, kertovat, että suomalaiset lapset ja nuoret juovat enemmän kuin muut läntisen Euroopan lapset ja nuoret ja ovat humalahakuisempia. Mutta jotakin positiivista on tapahtumassa. 18-vuotiailla pojilla käyttö on säilynyt samalla tasolla, joka on asettunut 90-luvulla, mutta sekä 16-vuotiaat että 14-vuotiaat pojat niiden tietojen perusteella, mitä meillä tällä hetkellä on, ovat vähentämässä alkoholin kulutustaan ja ihan samanlainen trendi on tyttöjen puolella. Dia 10 Isojen tyttöjen kulutus on korkea mutta jos katsotaan nuorempia tyttöjä, 16-vuotiaita ja 14- vuotiaita, niin kahdessa viimeisessä kyselytutkimuksessa ollaan menossa selkeästi alaspäin. Kaikki se mitä kuulen kenttäkokemusta niiltä ihmisiltä, jotka tekevät nuoriso-työtä, niin se viesti on sama. Lasten ja nuorten keskuudessa räkäkännit ei ole enää muodissa. Yhä suurempi osa sanoo, että se ei ole hienoa, se ei ole kivaa. Samaan aikaan sieltä on tulossa uusi ongelma. Meidän lapset ja nuoret jakautuvat yhä enemmän kahteen osaan. Syrjäytyvä ryhmä, jotka juovat ja juovat paljon, juovat humalaan, tupakoivat ja käyttävät huumeita ja sitten on kasvava enemmistö, joka käyttäytyy tässä suhteessa viisaasti. Ongelmana on kotona opittujen tapojen siirtyminen sukupolvesta toiseen. Opitaan tai peritään tavat. Meille on tätä kautta syntymässä väestön osa, joka syrjäytyy yhä enemmän ja enemmän ja sitten iso väestön osa, joka käyttäytyy paremmin ja on terveempää. 16

Dia 11 Alle 13-vuotiaat humalassa olleet vuonna 2003 ja huomaatte, että olemme aika pahasti sijoittuneet, pojat ovat viiden humalahakuisimman kansan joukossa ja tytöt ovat vielä selkeämmin kärkijoukoissa, mutta tässäkin on tapahtunut muutosta parempaan päin. Dia 12 Tosihumala on todella menossa alaspäin sekä tyttöjen että poikien keskuudessa. Tämä tulos tukee sitä, että lapset ja nuoret ovat viisastumassa ja nämä tulokset tukevat myös vaikutelmia kentältä. Ensimmäinen hyvä asia on siis, että lasten ja nuorten ongelma on todennäköisesti pienenemässä. 17

Dia 13 Toinen hyvä uutinen, jolla voi olla merkitystä pitkän aikavälin kannalta, on se, että ensimmäisen kerran tällä vuosituhannella kansakunta on oikeasti huolestunut tästä asiasta. Kuten tiedetään, alkoholi on aika pitkälle tabu. Se oli tabu lääkäreille ja terveydenhoitajille terveyspalvelujärjestelmässä. Poliitikot eivät olleet siitä kiinnostuneita, meillä oli aika vahva liberalisoitumismuoti menossa 1990-luvun alussa, mutta nyt on tapahtunut syvällinen muutos viiden viimeisen vuoden sisällä: Me olemme yhdessä huolestuneita tästä asiasta. Usein on ollut niin, että kun kansakunta herää, niin se ei välittömästi aina tee miltään, mutta vähänkin pidemmässä juoksussa se vaikuttaa siihen ongelmaan. Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että olemme ehkä 10 15 vuoden sisällä muuttumassa tässä suhteessa sivistyneeksi kansakunnaksi. Dia 14 18

Dia 15 Vuonna 1997 68 % halusi viinit marketteihin. Vuonna 2007 enää 39 % kannattaa sitä ja merkittävä enemmistö on sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä on hyvä. Dia 16 Tässä on kansainvälisen asiantuntijaryhmän ajatuksia siitä, mitä keinoja yhteiskunnalla ylipäätään on hallita alkoholiongelmaa. Tämä kertoo siitä, että ne toimet, joilla todella on vaikutusta, ovat hintapolitiikka, jakelupolitiikka, ikärajat, promillerajat liikenteessä, interventiot terveydenhoidossa, riskiperheiden tuki, vastuullinen anniskelu. Se mikä on mielenkiintoista on se, että mediakampanjat ja päihdevalistus kouluissa vaikuttavat huonoiten. Minä en olisi ihan näin pessimistinen. Luulen, että nämäkin toimivat, mutta me olemme tehneet sen väärin. Nuoriso ei ota vastaan sellaista alkoholivalistusta, mitä on jaettu. Ne isot asiat, joiden kautta tähän vaikutetaan, ovat yhteiskuntapolitiikka, jolla estetään syrjäytyminen, korjataan työttömyys ja kaikin tavoin huolehditaan siitä, että ihmiset eivät syrjäydy. Toinen tärkeä asia on muuttaa ihmisten suhtautumista alkoholiin. Kulttuuri onkin 19

muuttumassa. Lasten kulttuuri näyttää olevan muuttumassa, mutta aikuistenkin puolella on muutosta, ainakin osassa sitä. Terveyskasvattajat sanovat, että usein tällainen kulttuurin muutos lähtee kouluttautuneempien ryhmästä ja leviää muuhun kansaan. Näin on tapahtunut ainakin osittain jo tupakan ja ravitsemuksen suhteen. Tämä antaa toivoa siihen, että vuonna 2020 meillä on pienempi ongelma alkoholin kanssa. Keskustelu Risto Pontela Onko tutkittu masennuksen ja alkoholin käytön yhteyttä? Jussi Huttunen Näillä on erittäin läheinen yhteys, kaikki riippuu kaikesta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pekka Alaja Uskaltavatko terveyskeskuslääkärit kysyä ja puuttua alkoholin käyttöön? Jussi Huttunen Tämä on yksi positiivisimpia asioita, joita on tapahtunut, suurella osalla asenteet ovat muuttuneet. Koskaan ei ennen aikaan kysytty alkoholin käytöstä, ajateltiin, että se on oma asia. Nykyisin siihen puututaan. Heikki Huttunen Meillä alkoholismi on enemmän moraalinen ongelma ja muissa maissa sairaus, miten tämä vaikuttaa? Jussi Huttunen Suhtautuminen tämän ryhmän sairauksiin on aika erilaista eri puolilla. Esimerkiksi itsemurhien määrä on alentumassa ja monet alan asiantuntijat sanovat, että se liittyy siihen, että depressioon ei liity enää sellaista stigmaa, joka siinä oli aikaisemmin. Sekä sosiaalityöntekijät, terveydenhuollon ammattilaiset että kansalaiset suhtautuvat depressioon eri tavalla kuin aikaisemmin. Sen ansiosta ihmiset pystyvät tulemaan ulos hakemaan ja saamaan apua. Suhtautumisella saattaa olla syvällinen vaikutus. Seppo Pesonen Yksi asia, jonka haluaisin tuoda esille on raskaus ja alkoholi. Jussi Huttunen Tämä on asia mitä en tuonut esille tässä, mutta yksi kaikista huolestuttavimmista asioista sen takia, että on arvioitu, että tämän hetkisellä kulutustasolla, ja -kulttuurilla meillä syntyy vuosittain fetaalialkoholisyndroomalapsia n. 400 vuodessa. Lievempiä häiriöitä, kuten käyttäytymishäiriöitä, sopeutumishäiriöitä, tarkkaavaisuushäiriöitä, on vähintään saman verran. Jos otamme koko määrän, niin se asettuu 500 1 000 väliin. Kun lapsia syntyy n. 60 000 vuodessa, niin 1 000 lasta on siitä n. 2 %:n luokkaa, jotka kuuluvat tähän ryhmään. Tämä on se ryhmä, joka ei pysty työllistymään. Tästä seuraa 2 %:n rakenteellinen työttömyys. Nykyisin on tietoa, että erittäin kohtuullisellakin käytöllä raskauden aikana on haittoja sikiölle. Ei siis tippaakaan alkoholia raskauden aikana! 20