Suomen Rotaryn Lääkäripankki (RDBF) Raportti 08.04.2013 Andrus Sonnenberg, reumatologi sonnenb9(at)gmail.com Haydomin sairaala (HLH) 06.01.2013 18.03.2013 Tämä oli toinen vierailuni vapaaehtoislääkärinä Haydomin sairaalassa. Ensimmäistä kertaa olin täällä v 2012 maaliskuun puolivälistä kesäkuuhun 2,5 kuukautta (katso edell. raportti RDBF sivulla). Positiiviset kokemukset ja tunne siitä, että minusta oli siellä hyötyä, kannustivat lähtemään uudestaan. Tilapäisen viisumin voimassaolon päättyminen 18.3.2013 määräsi matkan kestoin. Kiitokset koordinaattori Mårten Kvistile, jonka avulla matkan valmistelut sujuivat nopeasti. Lento Helsingistä 6.1.13 ja 8.1. aamulla Arushasta MAF lennolla olin jo Haydomissa. Oli liikuttavaa tavata tuttuja ja ystäviä edelliseltä vierailulta. Minut muistettiin hyvin ja otettiin ilolla vastaan kuin vanha tuttu. Aloitin työn heti seuraavana päivänä jo tutulla osastolla medical department eli Old Ward (sisätautien osasto). Saapuminen oli suhteellisen "hyvin ajoitettu" tammikuun alussa lääkäreitä oli vähän niin paikallisia kuin vapaaehtoislääkäreitäkin, todennäköisesti vuodenvaihteen ja lomien takia. Vapaaehtoislääkäreitä oli vielä kirurgi ortopeedi Amerikasta ja lastenlääkäri Saksasta. Jälkimmäinen tosin 2 vuoden työsopimuksella eli palkallinen. Enemmän oli hoitaja opiskelijoita ja lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoita Euroopasta. Sen vuoksi oli tammikuussa työtä paljon ja työmäärä suuri työpäivät saattoivat venyä 10 12 tunnin mittaisiksi. Tammikuun puolivälissä saapuivat jo uudet paikalliset nuoret lääkärit vuotuiseen työharjoitteluun. Se oli tosi helpotus. Helmikuussa tuli täydennystä myös vapaaehtoislääkäreiden muodossa: yleiskirurgi Tanskasta kolmeksi kuukaudeksi, juuri valmistuneet nuoret Skotlannista molemmat 5 kuukaudeksi. Lähtöpäivänä oli mukava yllätys: saapui yleislääkäri Hollannista, joka oli minun kollegani viime vuonna. Helmikuussa sairaalan johtajalle tapahtui onnettomuus: putoamisen jälkeen kallon murtuma ja kallonsisäinen verenvuoto. Hänen pitäisi olla nyt Norjassa hoidossa. Miten ratkaistaan sairaalan johtaminen; siitä minulla ei ole tietoa. Suuria muutoksia sairaalan elämässä ja organisaatiossa ei havainnut, paitsi CT tutkimuksen mahdollisuus ja eräiden uusien biokemiallisten analyysien mahdollisuus. Arkipäivisin työpäivät alkoivat yhä kello 7.30
lääkäreiden kokouksella, jossa keskusteltiin tärkeimmät tapahtumat, ongelmat ja pullonkaulat sairaalan toiminnassa ja uusien lääkäreiden esittely. Lääkärien kokoukseen saattoivat osallistua myös opiskelijat. Tämän jälkeen kello 8 aamuinen jumalanpalvelus, jonka jälkeen ns. radiologia meeting, jossa tarkistettiin kaikki viimeisen 24 tunnin aikana otetut röntgenkuvat ja CT tutkimukset (pääasiassa kyllä aivotutkimukset). On myönnettävä, että CT osaaminen oli "ohut" ja moni sairaus saattoi jäädä diagnosoimatta. Noin kello 9 9.30 alkoi kierto osastoilla. Minulla oli keskimäärin 15 20 potilasta päivässä ja tarvittaessa konsultointia muilla osastoilla. Toimin vanhempana kollega opettajana kahdelle juuri valmistuneelle lääkärille Tansaniasta ja kahdelle 5 kurssin opiskelijalle Hollannista ns. bed side opetus. Teimme yhdessä kierron vuodeosastoilla, keskustelimme diagnostiikka ja hoitokysymyksistä, teimme tarvittavat lääkärintarkastukset ja menetelmät eri parasenteesit, lumbaaliopunktiot, EKG jms. Normaalia oli myös, että nivelsairaat siirrettiin minun huolekseni. Laboratoriokokeiden osuus hieman kasvanut mutta ajoittain esiintyi ongelmia laboratorion toiminnassa. Jonkin aikaa ei ollut mahdollista määrittää esimerkiksi kliinistä verenkuva ja tiettyjä biokemiallisia analyysejä. Jatkuvasti on vähän teknisiä mahdollisuuksia, joihin olemme tottuneet kotona. Nykyiset laitteet ovat sekä fyysisesti että moraalisesti vanhentunut. Paras esimerkki koko sairaalassa vain yksi kunnossa oleva 12 kanavainen EKG, joka onneksi oli minun osastollani... Juuri valmistuneet lääkärit työskentelivät osastoilla vuorotteluperiaatteella: kullakin osastolla 2 kuukautta, lisäksi päivystysmuodot ja polikliininen työ. Erittäin positiivista oli, että vähintään kerran kuukaudessa heillä oli velvollisuus esitelmään jostakin sairaudesta ja sen hoidosta. Myös vapaaehtoislääkärit ja opiskelijat antoivat luentoja. Minun luentoni oli nivelreumasta: klinikka, diagnosointi ja hoito. Työskentelin vapaaehtoisesti myös viikonloppuisin ja osaston kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti olin tarvittaessa päivystyksessä 24/7, mitä onneksi ei käytetty kovasti väärin. Yhteistyö lääkäreiden, hoitohenkilökunnan ja oppilaiden kanssa oli erittäin hyvä ja kollegiaalista: arvosanaksi täysi 10. Positiiviseksi on laskettava kuntoutuksen yksikön perustaminen aivoinfarktipotilaille. Lääketieteellistä edistystä on ajattelussa ja teoissa, mutta rahoitus asettaa tietyt rajat. Opetuksen ja lääkärintyön prosentuaalinen suhde oli n. 50:50. Sekä henkilöstön että potilaiden suhtautuminen lääkärin selkeä 10 (asteikolla 4 10). Työmäärä on suuri ja paljon riippuu itsestäsi kuinka paljon haluat panostaa sairaalan hyväksi. Vaikutelmaksi tuli, että juuri vierailevien lääkäreiden ansiosta sairaala on saavuttanut hyvän maineen paikallisten ihmisten keskuudessa sekä ns. referral hospitalin aseman muiden alueellisten sairaaloiden joukossa. Tiivistelmä töistä ja tekemisistä: 1. sairaalassa hoidettujen potilaiden määrä 210
2. exitus lethalis 5 3. avohoitopotilaat 54 4. nivelpunktiot/ injektiot 30 5. lumbaalipunktiot 21 6. askitespunktiot 19 7. pleurapunktiot 10 8. perikardiosenteesi (blind) 1 9. virtsarakon katetrointi 26 Oman toisen kokemuksen perusteella voin taas vakuuttaa, että hoito ja tutkimusmahdollisuuksien puute edellyttää vierailevalta lääkäriltä etukäteen pidempää kokemusta lääkärinä työskentelystä, hyvää stressin sietokykyä ja nopeaa sopeutumista. Olla lääkäri Tansaniassa merkitsee kirjaimellisesti lääkitsemisen taitoa on oltava etukäteen kliinistä kokemusta, joka antaa loogista ajattelua, intuitiota ja kykyä ottaa vastuuta ja riskejä diagnoosin asettamisessa ja hoidossa. Ei voi tukeutua vaikeisiin tutkimuksiin ja moniin hoitomuotoihin, joihin omassa maassa olet tottunut. Siksi nuorella tai vastikään yliopistosta valmistuneella lääkärillä voi olla vaikea olla hyödyksi vain teoreettisten tietojen pohjalta lyhyen oleskelun aikana. Kaikkiaan oli kyseessä vaikea, mutta hyvin palkitseva ja positiivista palautetta ja uusia kokemuksia tarjoava aika. Lyhyesti voin sanoa, että toinen komennus sujui paremmin kuin ensimmäinen: sopeutumisprosessi oli lyhyt ja sain hyvää palautetta sekä potilailta että kollegoilta. Positiivisten kokemusten vuoksi haluan myös tulevaisuudessa jatkaa vapaaehtoisena lääkärinä samassa paikassa tiedän, että minua odotetaan sinne aina takaisin. Kiitän Rotary Lääkäripankkia ja erityisesti koordinaattori Mårten Kvistiä jakson toteutumisesta ja onnistuneista järjestelyistä. Ystävällisesti, Andrus Sonnenberg sonnenb9(at)gmail.com
Doctor s ID Lumbaalipunktion opetus Lumbaalipunktio
Hoitajan kanssa Minun oppilaat