Toiminnanjohtaja Tiina Soisalo Maito ja Terveys ry tiina.soisalo@maitojaterveys.fi gsm 0400 605 100 Kouluruokaa ja maitoa, kiitos! Kouluruokailu on tärkeä osa koulun opetus- ja kasvatustehtävää. Kouluruokailu edistää oppilaan hyvinvointia sekä tervettä kasvua ja kehitystä. Hyvin suunniteltu ja rytmitetty kouluruokailu ja ateriat, jotka oppilaat säännöllisesti syövät, ylläpitävät oppilaan työvireyttä koulupäivän aikana ja vähentävät levottomuutta oppitunneilla. Useimmat koululaiset juovat maitoa päivittäin kotona, mutta myös koulussa. Maitoa juodaan kuitenkin maitona vähemmän kuin ennen. Maitoa käytetään muissa yhteyksissä aiempaa runsaammin (esim. kaakao, puuro, murot). Maitoa ovat korvanneet maitovalmisteista jogurtti ja juusto, mutta yhä useammin maidon syrjäyttää koululounaalla vesi ja kotona mehu tai virvoitusjuoma. Maito on osa koululounasta joka päivä. Sitä kuluu kouluaterialla noin 1,5 dl oppilasta kohden. Yhä useampi koululainen valitsee lasiinsa rasvattoman maidon. Rasvattoman maidon osuus koulumaidosta on nyt jo noin 60 %. Kasvava koululainen tarvitsee maidon ravintoaineita. Koulumaidon juonnin merkitys on turvata kalsiumin ja D-vitamiinin saantia. Maito on täyttä ravintoa ja etenkin kalsiumin vuoksi korvaamaton osa kouluruokaa. Vahva luusto rakennetaan kasvuiässä, koululaisena. Silloin kalsiumia kiinnittyy luustoon enemmän kuin muulloin. Kouluaterian pitäisi täyttää kolmannes päivän kalsiumintarpeesta. Ilman maitolasillista sitä saa keskimäärin vain noin puolet tuosta. Lasillisessa maitoa on 240 mg kalsiumia. Maitoihin lisätään D-vitamiinia. Koululaisen päivittäisestä D-vitamiinin saantisuosituksesta täyttyy 80 % kolmesta lasillista maitoa. Luomumaitoihin ei lisätä D-vitamiinia. Vesi on hyvä janojuoma, mutta se ei korvaa maitoa ruokajuomana, sillä siitä puuttuvat ravintoaineet. Maito suojaa myös hampaita. Se puskuroi tehokkaasti suun happamuutta ja tarjoaa sylkeen kalsiumia kiillevaurioiden korjaamiseksi. Makea juoma altistaa hampaita reikiintymiselle. Maito ja Terveys ry toimii maidon ravitsemuksen asiantuntijakeskuksena. Järjestö viestii maidon ja maitovalmisteiden asemasta ravitsemuksessa ja edistää kansanterveyttä.
Ylilääkäri Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos timo.partonen@thl.fi puh. 020 610 8859 Uni, elämänrytmit ja koululaisten jaksaminen Suomalaisista koululaisista 25 % menee nukkumaan kello 23 jälkeen, ja pojista 17 % ja tytöistä 11 % on ylipainoisia. Niukka yöuni lihottaa. Liian lyhyt yöuni lisää nälkää muuttamalla ruokahalua keskeisesti säätelevien hormonien (leptiinin ja greliinin) eritystä. Yöunen aikana hermosolujen väliset liitokset elpyvät. Hyvät yöunet ovat myös hyvä keino painonhallintaan. Yöunen jaksotus (mihin kellonaikaan nukumme luonnostaan) ja pituus (miten pitkään nukumme luonnostaan) ovat yksilöllisiä ominaisuuksia. Tämän takia on tärkeää muistaa, että koululaiset tarvitsevat riittävän yöunen: ala-asteella 8 12 tuntia ja yläasteella 6,5 10,5 tuntia. Lastenneuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa yöunen pituuden muutosta voitaisiin helposti seurata samanlaisen käyrästön avulla kuin millä painon ja pituuden muutoksia kasvuiässä seurataan. Uni-valverytmi syntyy elimistömme keskuskellon muodostavien hermosolujen toiminnan tuloksena. Tämän takia sisäistä kelloa tahdistavat keinot, kuten säännölliset ateriat, kuntoliikunta ja aamuvalo, ovat tärkeitä myös hyvän yöunen kannalta. Timo Partonen on koulutukseltaan lääkäri, ja hän väitteli vuonna 1996 lääketieteen tohtoriksi kaamosmasennuksesta ja sen kirkasvalohoidosta. Hän on psykiatrian erikoislääkäri ja dosentti ja toimii nykyisin ylilääkärinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa.
FT Anne Puuronen Turun yliopisto anne.puuronen@utu.fi 1/2 gsm 044 340 3683 Mikä ihmeen terveystaju? Psyykkisen, fyysisen ja henkisen ulottuvuuden rinnalla terveys rakentuu aina myös sosiaalisissa suhteissa. Nykyistä sosiaalista elinympäristöämme luonnehditaan puolestaan suorituskeskeiseksi ja ruumiin kontrollia arvottavaksi individualistiseksi kulttuuriksi. Luonnehdintojen mukaan elämme myös kulutuskeskeisessä ja mielikuvia syöttävässä teknologiayhteiskunnassa. Terveystaju kiinnittää huomiota siihen, että nämä yhteiskuntaelämän painotukset ovat osa meidän kaikkien arkea ja ovat myös osana rakentamassa niin aikuisten kuin nykynuorten ja lasten terveyskäyttäytymistä. Yksilön terveyskäyttäytymisestä on mahdollista saada moniulotteisempi ymmärrys, kun terveysvalintoja tarkastellaan osana sitä elämänpiiriä, lähiyhteisöä ja laajempaa sosiokulttuurista ympäristöä, jossa toimien terveyskäyttäytyminen rakentuu. Terveystaju on siis käyttökelpoinen käsite tai näkökulma, jonka avulla voidaan tutkia, minkälaisten omaan henkilöhistoriaan, arjen elämään kuuluvien sosiaalisten sidosten sekä arvomaailmaan ja ajan yhteiskuntaan kuuluvien tekijöiden osana terveyskäyttäytyminen muotoutuu. Terveystajun tutkimuskäyttö on käytännössä yhtä laaja kuin tutkimuskin. Terveystaju -näkökulman hyödyntäminen Lapsen ja nuoren kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluvat terveelliset ruoka- ja liikuntatavat. Ongelma muotoutuu, jos lapsen ruoka- ja liikuntatavat ovat yksipuolisesti arvioinnin ja tarkkailun kohteena. Vanhempien ja ravitsemusneuvonnasta vastaavien tahojen, joiden tehtävänä on terveellisten ruokatottumusten opettaminen lapsille ja nuorille tulee tarkastella kriittisesti tilannetta. Tärkeää ei ole vain, mitä ja miten paljon syödään ja liikutaan, vaan millaista terveellisiin elämäntapoihin kannustavaa ajattelumallia olemme kasvavalle lapselle tarjoamassa. Terveellisiin elämäntapoihin kuuluvat myös nautinnot. Syömisestä ja liikkumisesta ei myöskään tule muodostua suoritusta. Yksilön elintapoihin puutuminen on aina myös eettinen kysymys. Esimerkiksi ylipainoista lasta hoidettaessa ensisijaista eivät terveystaju näkökulmasta katsoen ole puntarin luvut vaan lapsi, joka puntarilla seisoo. Ravitsemuskasvatuksen ammattilaisten on kenties hyvä tarkastella myös omaa työkenttäänsä kriittisesti. Nykyinen ruokakulttuuri peilautuu kuluttajalle muun muassa varsin painonhallintapuheen läpivalaisemana, rasva- ja lihavuuskeskustelut dominoivat. Toisaalta keskustelua on pyritty herättämään myös siitä, aiheutetaanko nuorille syömishäiriöitä nimenomaan syyllistävällä terveyskasvatuksella ja painoindeksin vahtimisella. On tärkeää nähdä, että esimerkiksi ortorektikko ei keksi tyhjästä ruokavalintojaan, niiden pakkomaisuus rakentuu terveellinen - epäterveellinen ruokasuositusten jatkumolla. Valitsevat ravitsemuskasvatuksen opit ovat samalla osa syömishäiriöiden kulttuurista rakentumista. Monialaista terveystajua rakentamassa Syömishäiriöiden syytekijäksi ei voida nimetä mitään yhtä syytä. Terveystajun kautta huomio voidaan kuitenkin kohdistaa ajan yhteiskuntaelämään ja kulttuurin, esimerkiksi ajan ulkonäkö- ja suorituskeskeisiin arvoihin. Syömishäiriöiden yhteydessä nuoren hyvä medialukutaito on tärkeä suojakeino. Median kautta välittyvät viestit siitä, mikä ruumiinkulttuurin yhteydessä on kaunista, tavoiteltavaa ja hyvää olemme väistämättä suhteessa näihin viesteihin. Tulee nähdä, että kysymyksessä on vain keinotekoisesti tuotettu muotti, ruumiskuva(ideaali), jonka rinnalla jokainen
FT Anne Puuronen Turun yliopisto anne.puuronen@utu.fi 2/2 gsm 044 340 3683 reaalinen ihmisruumis on erilainen ja myös uniikki, johtuen omasta geeniperimästä. Mainonnan luoma laihuuskuvasto on hallitseva, mutta se ei tarkoita, etteikö olisi mahdollista valita katsomisen tapaa, joka suojaa ja tukee omaa, ehyttä ruumiskäsitystä. Arvostava asenne itseä kohtaan on myös yksi tärkeimmistä suojakeinoista syömishäiriöiden ennaltaehkäisyssä ja lapsen itsearvostus rakennetaan lapselle rakastamalla häntä, ei hänen suorituksiaan. Lapselle tulee välittyä, että hänelle on aikaa ja että hänestä ollaan kiinnostuneita. Lapselle tulee kertoa, kuinka upea hän juuri omana itsenään on. Ensiarvoisen tärkeää on oleminen lapsen kanssa. Läsnä olemisen itseisarvo lapselle on hektisessä ajassamme toissijaista kuningas kiireen edessä. Kasvatuksellista vastuunkantoa mietittäessä terveystaju kutsuu myös yhteiskunnallisia päättäjiä ja työelämää miettimään, miten vanhemmille mahdollistetaan kestäviä ratkaisuja hyvään vanhemmuuteen. Internetin rooli nuorten syömishäiriöiden yhteydessä Nuoret ja Internetti ovat aikuisissa aihe, joka voi herättää monenlaisia tunteita, jopa vastustusta. Pelkoja voi aiheuttaa, mitä materiaalia verkossa liikkuu. Myös nuorten ajan- ja kehonkäytön yksipuolistuminen ja sosiaalisten suhteiden väheneminen huolestuttaa. Terveystajun näkökulma muistuttaa tässä yhteydessä kuitenkin siitä, että nuorten tietokoneita kohtaan tuntemaa kiinnostusta ja iloa ei kannata sammuttaa aikuisen omien tietokoneisiin liittyvien pelkojen vuoksi. Sen sijaan vanhempien tulee seurata, minkälaisia ilmiöitä ja trendejä nuorisokulttuurien puolella milloinkin on meneillään. Ensisijaisesti on kuultava nuorta itseään, millaisiin tarkoituksiin ja millaisissa tilanteissa hän käyttää mediaa ja uutta teknologiaa. Aikuisilla on myös velvollisuus puuttua lapsia/nuoria vahingoittaviin käytäntöihin, jos sellaisia netistä havaitaan. Anne Puuronen on tarkastellut väitöskirjassaan anoreksiaa yhteiskuntasuhteena. Tällä hetkellä hän tutkii nuorten tupakkaterveyskäyttäytymistä terveystajun näkökulmasta. Kirjallisuutta Lahtinen, Katariina ja Höysniemi, Johanna: Lasten teknologialeikki kokeileva ja oivaltava suhde teknologiaan. Teoksessa (toim.) Liisa Piiroinen: Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY. 2004 Puuronen, Anne (toim.): Terveystaju Nuoret, politiikka ja käytäntö. Helsinki: Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 63. 2006.
FT Seija Lintukangas Edutaru Oy www.edutaru.fi 1/3 gsm 040 589 4446 Miten aikuiset voivat vaikuttaa kouluruokailuun? Suomessa yli kuusikymmentä vuotta sitten säädettyä lakia kouluruokailun järjestämisestä kaikille kansakoulua käyville lapsille maksuttomana heidän vanhempiensa varallisuudesta riippumatta voidaan luonnehtia eräänlaiseksi aikansa sosiaaliseksi innovaatioksi. Kouluruokailua on kehitetty vuosikymmenten aikana niin ravitsemussisällön kuin nautittavuuden ja ruokailuympäristön viihtyisyyden parantamiseksi. Suomalaisten koululaisten menestymisessä kansainvälisissä koulusaavutustutkimuksissa viitataan myös kouluruokailuun. Kouluruokailu on tehokas keino vaikuttaa lasten ja nuorten ruokakasvatukseen ja siinä voidaan antaa malli terveyttä edistävistä ruokatottumuksista koko eliniäksi. Usein kouluruokailuun liittyvä keskustelu painottuu taloudellisten voimavarojen vähyyteen tai ruoan arvosteluun, mikä samalla heikentää arvokkaan asian arvostusta. Käsitys kouluruokailusta sen laadusta ja kokonaisuudesta muodostuu kuitenkin suurelta osin siitä, minkälaisena oppilaat ja opettajat kokevat päivittäisen ruokahetken, kouluruokailuhenkilökunnalta saamansa kohtelun ja ruokailuympäristön. Ruokailutilanteissa eletään ainutkertaisia kokemuksia. Negatiivinen kritiikki peittää monet hyvät ja toimivat käytännöt. Ainutlaatuisen kansallisen hyvinvointitekijämme ja ylpeytemme nostaminen sille kuuluvaan arvostukseen on meidän yhteinen tehtävä. Mitä ja miten sinä viestit kouluruokailusta? Miten sinä voit omalla toiminnallasi vaikuttaa kouluruokailun imagon muodostumiseen? Arvostus kumpuaa kodeista Vanhempien rakentava kiinnostus lastensa kouluruokailua ja hyvää ravitsemusta kohtaan ovat avaintekijöitä terveyttä edistävässä ruokakasvatuksessa. Kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää ei ainoastaan erityisruokavalioiden tai muiden erityistilanteiden ilmaantuessa, vaan ihan tavallisessa koulun arjessa. Mitä söit tänään koulussa on hyvä kysymys vaikka päivittäin. Esimerkkinä tästä on Tampereen Aterian järjestämät Ruokajuhlat, joiden tavoitteena on saada aikaan rakentavaa keskustelua siitä, miten lasten ja nuorten ruokailutottumuksia voidaan yhdessä edistää terveellisempään suuntaan ja miten välipalojen valinnoilla saadaan ateriakokonaisuudesta ravintosuosituksien mukainen. Valitettavan usein vanhempien ja lähiomaisten omat aikansa epämieluisat kouluruokailukokemukset saatetaan siirtää huomaamatta puheissa käsityksinä ja arvostuksina lasten ja nuorten maailmaan. Puheilla on toimintakulttuuria luova tai ylläpitävä välinearvo. Miten vanhempana puhut kouluruokailusta? Onko vanhemmilla riittävästi tietoa kouluruokailun nykytilasta? Miten asia voidaan korjata? Koulun aikuiset antavat mallin Koulu on opetuksen ja kasvatuksen ympäristö, jossa jokaisen työntekijän edellytetään olevan kasvattaja ja aikuisen malli. Kouluruokailuhenkilöstön johdonmukainen kasvatuksellinen toiminta ja hyvä ilmapiiri heijastuvat lasten ja nuorten käyttäytymisessä positiivisina muutoksina sekä kouluruokailuun osallistumisen kasvuna. Oppilaiden turvallisuutta lisää aikuisten läheisyys ruokailun aikana. Koulu on omanlaisensa kasvatuksellinen työpaikka koskien myös ruokailutilanteita. Yhteisen ruokailun tulisi olla työntekijöiden työaikaan sisältyvä oikeus ja velvollisuus. Kouluruokailun tavoitteet eivät toteudu vain opettamalla
FT Seija Lintukangas Edutaru Oy www.edutaru.fi 2/3 gsm 040 589 4446 tai puhumalla. Aikuisten on myös itse toimittava opetuksensa mukaisesti. On erittäin merkityksellistä, mitä opettajat, kouluruokailuhenkilöstö tai kuka tahansa koulun aikuinen sanoo kouluruoasta ja miten he itse käyttäytyvät ruokailutilanteessa. Opettajien ja henkilöstön esimerkkiruokailua tai ateriaetua on monissa kunnissa rajoitettu, mikä on vähentänyt henkilöstön ruokailuun osallistumista. Se on ristiriidassa hyvän kehityksen kanssa. Oppilailta jää puuttumaan vastuullisen aikuisen malli ruokailutilanteissa. Uskottavuutta murentaa myös omien eväiden tuonti työpaikalle. Eikö silloin henkilöstö itsekään ole tyytyväinen tekemäänsä ruokaan ja sen laatuun ja nautittavuuteen? Osaava ja sitoutunut henkilöstö pystyy toimimaan yhteistyössä ja kykenee näkemään kokonaisuudet. Se tarkoittaa myös kouluruokailun merkityksen ymmärtämistä kouluateriaa laajemmin ja kykyä nähdä kouluruokailun monitahoiset mahdollisuudet oppimisympäristönäkökulmasta. Rehtori on tärkeä avainhenkilö ja muutosagentti koulunsa ruokailun kehittämisessä. Siihen kuuluu myös makeisten ja virvoitusjuomien myynnin estäminen koulun tiloissa. Työelämään tutustuminen koulun keittiössä ja kouluravintolassa asettaa vaatimuksia kouluruokailuhenkilöstön ohjaustyölle. Parhaimmillaan oppilaat saavat hyvän kuvan ammattimaisesta työnteosta, jossa arvostetaan jokaisen osaamista alasta riippumatta. Samalla oppilaat ovat yhdessä kouluruokailua tekemässä, osallistumassa, eivätkä vain valmiina annettua käyttämässä. Kouluruokailuhenkilöstöllä on siinä tehtävässä merkityksellinen asema. Kouluruokailu on määritelty perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa oppilashuollon osana tukipalvelun asemaan. Jo mielikuva tukipalveluna on omiaan vähentämään kouluruokailun imagoa. Jos koulun henkilöstöstä käyttää ilmaisua opettajat ja muu henkilöstö, ehkä tahtomattaan tekee eron kouluyhteisössä työskentelevien eri ammattiryhmien välille. Myös termi oheiskasvattaja viestii ikään kuin vähempiarvoisesta kasvattajuudesta. Annetaanko samalla viesti myös kouluruokailun vähempiarvoisuudesta koulun toiminnassa? Kouluruokailuhenkilöstön sitoutuminen kasvatustyöhön on tarjolla oleva mahdollisuus ja lisäarvo kouluyhteisön aikuisturvaverkon lujittumiseen, mikä osaltaan vaikuttaa myös kouluruokailun arvostuksen parantamiseen. Onnistuakseen henkilöstö tarvitsee kasvatuksellisia tietoja ja taitoja antavan koulutuksen. Myös koulun sisäinen kehittäminen sekä opettajien kouluruokailutietoutta lisäävä koulutus on tarpeen. Koulutus on niin lasten kuin aikuisten kohdalla sijoitus paremman tulevaisuuden tekemiseen. Yhteistyötahot ja sidosryhmät mahdollistajina ja kumppaneina Kouluruokailun hyvän kehityksen jatkuminen vaatii kaikkien toimijoiden sitoutumista ja riittäviä toimintaedellytyksiä. Päättäjien, työmarkkinaosapuolten, ruokapalveluyritysten, elintarviketeollisuuden, valvontaviranomaisten ja muiden yhteistyötahojen toiminnalla ja arvostuksilla on vaikutusta kouluruokailun suotuisaan kehitykseen. Paikalliset päättäjät tekevät keskeiset ratkaisut kuntansa kouluruokailun järjestämisestä, ateriasisällöistä ja laadusta opetustoimen taloudesta päättäessään. Heidän vastuullisilla päätöksillään ovat kauaskantoiset vaikutukset lasten ja nuorten terveellisen tulevaisuuden tekemisessä. Opetuslainsäädäntö, Opetussuunnitelman perusteet, Suomalaiset ravitsemussuositukset ja Kouluruokailusuositus ja luovat perustan kouluruokailun järjestämiselle ja määrittävät sen osaksi koulun opetusta. Hyvä käytännön työväline ruokapalvelujen ja elintarvikkeiden hankinnassa on Sosiaalija terveysministeriön julkaisema Joukkoruokailun kehittäminen Suomessa toimenpidesuositus.
FT Seija Lintukangas Edutaru Oy www.edutaru.fi 3/3 gsm 040 589 4446 Medialla on suuri vaikutus kouluruokailun imagoon. On toivottavaa, että niin lehdistössä kuin muussakin tiedottamisessa tuodaan esille hyviä esimerkkejä korrektilla kielellä. Yhtä tärkeää on jokaisen kouluruokailussa toimijan olla huolellinen, minkälaista tietoa ja viestiä ja millä sävyllä hän antaa. Kaiken avoimuuden nimessä on kuitenkin aina syytä tarkistaa, olenko tullut oikein ymmärretyksi? Osaavat aikuiset yhteistyössä Kouluruokailun tavoitteiden toteutumiseen tarvitaan osaavia aikuisia, jotka ohjaavat, kasvattavat ja antavat hyvän mallin. Kouluruokailu pitäisi oivaltaa kokonaisvaltaisena sosiaalisena, fyysisenä ja pedagogisena oppimisympäristönä sekä eri oppiaineiden yhteistyöfoorumina. Tavoitteissa ja käytännön työssä on tarpeellista selkiyttää, keitä varten ja miksi toimitaan ja mikä on kunkin työn merkitys lasten ja nuorten tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi. Jokainen työntekijä on oman työnsä ja työyhteisönsä käyntikortti. Kouluaterioiden laatu ja tuoteturvallisuus vaikuttavat mielikuviin aterioiden sisällöistä ja luotettavuudesta. Ne osaltaan tekevät ruokailun houkuttelevaksi. Palvelujen joustava saatavuus ja ostomahdollisuus antavat myönteisen vaikutuksen henkilöstön osaamisesta ja lisäävät siten toiminnan arvostusta. Meillä on jo nyt maailman paras ja kattava kouluruokailujärjestelmä. Ravitsemuslaadun seuraaminen ja parantaminen, laadukkaan kouluruokailun saatavuuden varmistaminen ja markkinointi vaativat jatkuvaa työtä. Tulevaisuuden kouluruokailusta voimme yhteisvoimin rakentaa oppimisympäristölähtöisen, pedagogisia lounaita tarjoavan päivän virkistys- ja oppimistilanteen. Se alkaa kouluruokailuun liittyvän keskustelu- ja toimintakulttuurin saattamisella positiivisten mahdollisuuksien esille tuomiseen. Siihen tarvitaan osaavat aikuiset: kiinnostuneet vanhemmat, vastuulliset päättäjät, ammattitaitoinen ja sitoutunut koulun henkilöstö, luotettavat yhteistyökumppanit ja hyvistä esimerkeistä tyylikkäästi viestivä media. Kouluruokailulla sen kaikkine sisältöalueineen on merkittävä vaikutus lasten ja nuorten terveelliseen ja turvalliseen tulevaisuuteen. Seija Lintukangas on väitellyt v. 2009 aiheesta "Kouluruokailuhenkilöstö matkalla kasvattajaksi". Aiheesta lisää: Launonen, L. & Pulkkinen, L. (2004). Koulu kasvuyhteisönä. Juva: Bookwell. Lindroos, K. (2006). Lämmin ja maksuton kouluateria. Teoksessa I. Taipale. (toim.) 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Helsinki: Hakapaino. Lintukangas, S. (2000). Koulun ruokapalveluhenkilöstö kasvatusta ja oppimista vahvistamassa. Syventävien opintojen tutkielma. Helsingin yliopisto. Kotitalous- ja käsityötieteiden laitos. Lintukangas, S., Manninen, M., Mikkola-Montonen, A., Palojoki, P., Partanen, M. & Partanen, R. (2007). Kouluruokailun käsikirja. Laatueväitä koulutyöhön. Opetushallitus. Saarijärvi: Saarijärven offset. Lintukangas, S. (2009). Kouluruokailuhenkilöstö matkalla kasvattajaksi. Helsinki:Yliopistopaino. Opetushallitus. (2004). Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet. Helsinki. Raulio, S., Pietikäinen, M., Prättälä, R. & Joukkoruokailutyöryhmä. (2007). Suomalaisnuorten kouluaikainen ateriointi. Ruokapalveluiden seurantaraportti 2. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja B 26. Perusopetuslaki 628/1998. Sosiaali- ja terveysministeriö. (2010). Joukkoruokailun kehittäminen Suomessa. Joukkoruokailun seuranta- ja kehittämistyöryhmän toimenpidesuositus. Helsinki: Yliopistopaino. Stakes. (2005). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Oppaita 56. Helsinki. Taipale, I. (2006). 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Helsinki: Hakapaino. Tikkanen, I. (2008). Asiakaslähtöisen kokonaisvaltaisen kouluruokailumallin kehittäminen. Koululaisten, vanhempien, opettajien, kouluterveydenhoitajien ja keittiöhenkilökunnan näkemyksiä. Loppuraportti. www.sitra.fi. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. (2005). Suomalaiset ravitsemussuositukset ravinto ja liikunta tasapainoon. Helsinki: Edita. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. (2008). Kouluruokailusuositus. Helsinki: Savion Kirjapaino.
Ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi MTK ry anni-mari.syvaniemi@mtk.fi 1/2 puh. 020 413 2305 Kouluruokaa ja maitoa suomalaisessa ruokakulttuurissa Ruokakulttuuririntamalla on nyt vilkasta Suomen ruokakulttuuririntamalla on ollut viime vuosina vilkasta. Ruokakulttuuriin liittyen on meneillään useita laajalle ulottuvia hankkeita: Valtioneuvoston Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, Pohjoismaisen ministerineuvoston Ny Nordisk Mat -hanke ja mm. ruokakulttuurin professuurin perustaminen Helsingin yliopistoon. Kaikki hankkeet ovat edistäneet ainakin keskustelua suomalaisesta ruokakulttuurista ja sen tilasta, innostaneet niin elintarvikealan toimijoita kuin kansalaisia yhdessä pohtimaan ruokakulttuuriamme, sen sisältöä ja nykytilaa. Suomalainen ruokakulttuuri on laaja-alainen, elävä kokonaisuus, joka on saanut vaikutteita niin idästä kuin lännestä. Pohjoinen luontomme on tuonut siihen aivan oman leimansa. Pari viikkoa sitten Suomi kohautti kansainvälistä ruokalehdistöä ja asiantuntijoita: lappilaiset ruoat ja raakaaineet upeine makuineen ihastuttivat kansainvälisiä CookItRaw-joukon huippukokkeja Lapin vierailun aikana. Arvostammeko itse riittävästi ruokaamme, sen raaka-aineita ja ruokalajeja? Näkökulmia ruokakulttuuriin on paljon, yhtä monta kuin alan toimijoita tai tieteenaloja. Ruokakulttuurikeskusteluun liittyy usein voimakkaitakin vastakkain asetteluja ja paljon tunteita. Keskustelua käydään siitä, mitkä asiat kuuluvat suomalaiseen ruokakulttuuriin, ja millä perusteella. Toisille gastronomia on ruokakulttuurin ydin, toisille taas arjesta irtaantunutta hienostelua. Jotkut tahot ovat sitä mieltä, että suomalaisilla ei ole lainkaan ruokakulttuuria tai että se voi suorastaan huonosti. Itse haluan korostaa sitä, että ruokakulttuuri on ennen kaikkea kotien kulttuuria, niin arjessa kuin juhlassa. Jokainen meistä käyttää, luo ja kehittää tätä kulttuuriulottuvuutta joka päivä. Meidän suomalaisten on nyt aika arvostaa omaa ruokakulttuuriamme, sen perinteitä ja nykyaikaa. Kouluruokailu on Suomen ruokakulttuurinen vahvuus Yksi suomalaisen ruokakulttuurin vahvuuksista on varmasti kouluruokailu, josta suomalaislapset ovat saaneet nauttia vuodesta 1948 asti. Laki turvaa edelleen maksuttoman kouluaterian, jonka on peruskoulussa oltava tarkoituksenmukaisesti järjestetty ja ohjattu sekä täysipainoinen. Meillä koululounas on maksuton, kotiruokaa muistuttava ateria. Kouluruoka on mediaseksikäs teema, joka vähintään kerran vuodessa nousee lehtien kohuotsikoihin milloin mistäkin aiheesta. Kouluruoasta meillä jokaisella on kokemuksia ja siis aivan varmasti mielipide. Välillä keskusteluttaa ruoan määrä, toisinaan laatu ja erityisesti sen maku. Kouluruokailu on olennainen osa koulun opetus- ja kasvatustehtävää ja oppilaiden hyvinvoinnin edistämistä sekä myös kansanterveydellisesti merkittävä asia. Riittävä, terveellinen ja maukas kouluruoka kiireettömästi nautittuna on enemmän kuin pelkkää ravintoa se on nautinto, joka lisää koulussa viihtyvyyttä. Näin varmasti on, mutta olemmeko me eri tehtävissä ja rooleissa toimivat aikuiset sitoutuneet tukemaan kouluruokailun tehtävää ja onnistumista? Lisäisikö kouluruoan arvostusta se, että tekisimmekin siitä maksullisen palvelun? Vai onko haaste se, että iso osa lapsista ei enää syö kotiruokaa kotona, jolloin kouluruokakin saattaa tuntua oudolta. Juuri tähän aikaan vuodesta kunnat tekevät talousarvioitaan seuraavalle vuodelle. Kunnan tehtävä on osoittaa riittävät resurssit kouluruokailun toteuttamiseksi. Onko ruoka, ruokakulttuuri ja lasten hyvinvointi riittävän kiinnostava asia, niin että kuntapäättäjät pohtivat tätä asiaa, joka on noin 2 4 % kuntien kokonaisbudjetista?
Ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi MTK ry anni-mari.syvaniemi@mtk.fi 2/2 puh. 020 413 2305 Maito on tärkeä osa kouluruokailua Kylmä maito mikä ihana koulumuisto! Suomessa maito on osa koululounasta joka päivä. Sitä kuluu kouluaterialla noin 1,5 desilitraa oppilasta kohden. Maito on täyttä ravintoa ja etenkin kalsiumin ja D-vitamiinin takia korvaamaton osa kouluruokaa. Suomessa useimmat koululaiset saavat itse valita koululounaalla eri maitolaatujen välillä. Mitä useampaa maitolaatua on kouluissa tarjolla, varmasti kylmänä, sitä paremmin se maistuu oppilaille. Jo tuhansia vuosia sitten ihminen oppi käyttämään eläinten maitoa ravinnonlähteenään. Maito on tärkeä osa pohjoismaista ruokaperinnettä ja olennainen osa ruokakulttuuria myös meillä Suomessa. Kansainväliset tutkimukset ja niiden vertailut osoittavat, että meillä Suomessa tuotettu maito on korkealaatuista, Euroopan parasta. Suuri osa suomalaisista käyttää maitoa päivittäin tai lähes päivittäin, mikä on kansainvälisestikin melko harvinaista. Kouluruokailuhetkeä emme osaisi kuvitella ilman maitoa! Maito kuuluu koulupäivään. Kasvatustieteen maisteri, kotitalousopettaja Anni-Mari Syväniemi on MTK:n ruokakulttuuriasiamies. Hänen tehtävänään on suomalaisen ruokakulttuurin ja suomalaisen ruoan menekin edistäminen. Anni- Mari Syväniemi on myös Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsen. Lähteet ja lisätietoa: Maito ja Terveys: Muista maito, 2008 Ruokatieto: Suomalaisen ruokakulttuurin ulottuvuuksia-katsaus www.mtk.fi