Päivämäärä 29.10.2012 NÄSEN KARTANON TUULIVOIMAHANKKEEN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA RAKENTAMIS- ALUEIDEN KUVAUKSET

Päivämäärä 29.10.2012 NÄSEN KARTANON TUULIVOIMAHANKKEEN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA RAKENTAMIS- ALUEIDEN KUVAUKSET

SISÄLTÖ 1. Johdanto 1 2. Luonnonympäristön yleispiirteet ja arvokkaat luontokohteet 1 2.1 Yleispiirteet 1 2.2 Arvokkaat luontokohteet 1 3. Rakentamisalueiden kuvaukset 7

1. JOHDANTO Suunnittelualueen kasvillisuus- ja luontotyyppiselvitykset toteutettiin osana tuulivoimahankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä kesällä 2010 ja 2011 (TuuliWatti Oy). Sijoitussuunnitelman päivittymisen johdosta yksittäisten tuulivoimaloiden (2, 6, 11 ja 12) rakentamisalueet selvitettiin maastokäynnein syksyllä 2012. Inventoinneissa selvitettiin suunnittelualueen kasvillisuuden yleispiirteitä sekä havainnoitiin erityisesti arvokkaiden luontotyyppien ja elinympäristöjen (LSL 29, MetsäL 10, VesiL 11 ) esiintymistä. Maastokäyntien perusteella kuvattiin hankealueen kasvillisuuden yleispiirteet, rakentamisalueiden metsätyypit ja metsien käsittelyaste sekä arvokkaat luontotyypit ja lajisto. Luontotyyppien uhanalaisuutta tarkasteltiin Raunion ym. (2008) luontotyyppien uhanalaisluokituksen perusteella. Tuulivoimahankkeen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin kohdistuva vaikutusten arviointi on esitetty alkuvuonna 2012 valmistuneessa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Tässä liitteessä kuvataan arviointiselostukseen perustuen suunnittelualueen luonnonympäristön yleispiirteitä, tuulivoimaloiden ja muiden oheisrakenteiden metsikkötyypit sekä arvokkaat luontokohteet. 2. LUONNONYMPÄRISTÖN YLEISPIIRTEET JA ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET 2.1 Yleispiirteet Suunnittelualue sijaitsee eliömaantieteellisessä aluejaossa hemiboreaalisella vyöhykkeellä. Alue on tyypillistä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikkoseudun kumpuilevaa selännealuetta, jossa luonnonolosuhteiden yleisilme on pääosin kuiva ja karu. Laajoilla kallioisilla lakialueilla esiintyy avokallioita ja puusto on vähäistä. Lakialueiden karukkokankaat vaihettuvat rinteiden kuivan ja kuivahkon kankaan männiköihin ja edelleen maaston painanteiden tuoreen ja lehtomaisen kankaan metsiin. Maaston ja kalliomaiden soiset painanteet ovat pääosin ojitettuja ja turvekankaiksi ja muuttumiksi kuivuneita rämeitä. Hankealueen metsät ovat pääosin varttuneita kasvatusmetsiä. Alueen keski- ja kaakkoisosassa on tehty laajoja metsänuudistuksia, jonka alueille on istutettu mäntyä ja kuusta. Havupuuston sekapuuna kasvaa paikoin runsaasti haapaa ja rauduskoivua. Lehtipuuvaltaiset kuviot puuttuvat lähes kokonaan tai ne ovat hyvin pienialaisia. 2.2 Arvokkaat luontokohteet Suunnittelualueella ei esiinny ennakkotietojen tai maastokäyntien perusteella luonnonsuojelulain 29 :n mukaisia luontotyyppejä. Mahdollisista vesilain 11 :n mukaisista kohteista alueella sijaitsee Albäckbergin luonnontilaisen kaltainen lähde ja osin Pitkäjärven Hamarjärveen laskevan uoman luonnontilainen osuus. Kohteiden välittömät lähiympäristöt ovat metsälain 10 :n mukaisia arvokkaita elinympäristöjä. Suunnittelualueen lakialueiden metsät ovat paikoin ikärakenteeltaan vanhoja, osin kilpikaarnaisia ja kelottuneita männiköitä, joissa esiintyy myös maalahopuuta jonkin verran. Alueen edustavimmissa kalliometsissä on pienipiirteistä vaihtelua kallioperän muotojen, maaperän paksuuden ja kasvupaikkatyypin suhteen. Paikoin esiintyy avokalliolaikkuja, jotka vaihettuvat turvepohjaisiin kalliopainanteisiin. Osin lakialueiden puusto on selvästi nuorempaa ja metsätaloustoimin käsiteltyä ja metsien laadulliset tekijät ovat heikentyneet luonnontilaisiin alueisiin verrattuna. Kalliomaiden luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset metsiköt lukeutuvat metsälain 10 :n mukaisiin arvokkaisiin elinympäristöihin. Luontotyyppien uhanalaisuusluokituksessa kalliometsät on luokiteltu elinvoimaisiin (LC) luontotyyppeihin Etelä-Suomen alueella. Lakialueiden arvokkain osuus sijaitsee Ryssäntorninmäen lounaisosassa, jossa puusto on luonnontilaista ja vanhaa ja lahopuuta esiintyy jonkin verran. Myös Kalkutijärven eteläpuolisella lakialueella kasvaa luonnontilaisia metsiä. Alueella sijaitseva muinaisrantakivikko kuuluu silmälläpidettäviin (NT) luontotyyppeihin Etelä-Suomen alueella.

Suunnittelualueen sijaitsevien arvokkaiden luontokohteiden sijainti ja lyhyet kuvaukset on esitetty ohessa. Kuva 2-1. Arvokkaiden luontokohteiden rajaukset Luonnontilainen purouoma Suunnittelualueen luoteisosaan rajautuva Pitkäjärvestä Hamarjärveen laskeva uoma on luonnontilainen vesilain 11 :n mukainen kohde. Uoman välitön lähiympäristö on metsälain 10 :n mukaista arvokasta elinympäristöä. Puro sijaitsee suunnittelualueen luoteisosassa varttuneessa mustikkatyypin-käenkaali-mustikkatyypin (MT-OMT) kuusikossa. Kuva 2-2. Suunnittelualueen luoteisrajalla sijaitseva luonnontilainen uoma.

Albäckbergin lähde ja jalopuut Suunnittelualueen pohjoisessa luoteisosassa Albäckbergillä sijaitseva luonnontilainen/ luonnontilaisen kaltainen lähde on mahdollinen vesilain mukainen kohde. Lähteen allas on reunoiltaan luonnontilainen, mutta sen laskupuroa on aikanaan suoristettu ja perattu. Ajan kuluessa osa laskupurosta on kuitenkin kasvanut umpeen. Lähteen ympäristössä kasvillisuus on varttunutta mustikkatyypin (MT) kuusikkoa, jossa kasvaa sekapuuna rauduskoivua. Lähteestä hieman kaakkoon rinnealueella kasvillisuudessa on nähtävissä lehtomaisia piirteitä ja alueella kasvaa useita yksittäisiä jalopuita. Alueelta laskettiin yhteensä 11 tammea ja muutama vaahtera. Mahdollisesti kasvatettujen jalopuiden alue ei täytä luonnonsuojelulain mukaisen jalopuumetsikön määreitä, mutta se on paikallisesti arvokas luontokohde. Kuva 2-3. Albäckbergillä sijaitseva lähde. Luonnontilainen kalliometsä Suunnittelualueella sijaitsee useita kalliokohoumia, joiden lakiosuuksien puusto on paikoin luonnontilaista. Selvärajainen, yhtenäisen luonnontilaisen puuston alue sijaitsee Ryssäntorninmäen lakialueen länsiosassa, jossa puusto koostuu järeäkasvuisista männyistä, yksittäisistä kilpikaarnamännyistä ja katajista. Metsätyyppinä alueella vaihtelee jäkälä- ja kanervatyyppi (Clt, CT) metsät. Kalliopaljastumilla ja pienipiirteisillä louhikkoalueilla kasvillisuus on jäkälävaltaista. Maaston painanteissa vallitsevat kanerva ja sianpuolukka. Alue on metsälain 10 :n mukainen arvokas elinympäristö. Kuva 2-4. Näkymä Ryssäntorninmäen luonnontilaiseen kalliometsään.

Muinaisrantakivikko Kalkutijärven eteläpuolella sijaitsevalla kallioalueella sijaitsee muinaisrantakivikko. Kivikko on syntynyt muinaisen meri- tai järvivaiheen rantavoimien, eli aallokon ja jään kuluttavasta ja kasaavasta vaikutuksesta. Kivikko sijaitsee lähellä kallioalueen lakiosaa loivassa rinteessä. Muinaisrantakivikot on luokiteltu luontotyyppien uhanalaistarkastelussa (Raunio ym. 2008) Etelä- Suomessa silmälläpidettäviksi (NT). Suunnittelualueella sijaitseva muinaisrantakivikko on luonnontilainen, hyvin huuhtoutunut, eikä kivikossa ole havaittavissa muutoksia. Myös kivikossa harvakseltaan kasvava puusto on luonnontilaista tai luonnontilaisen kaltaista. Muinaisrantakivikossa esiintyy merkkejä ihmisen varhaisesta toiminnasta (Jussila 2010). Alueella sijaitsee kaksi kiinteää muinaisjäännöstä. Kuva 2-5. Näkymä muinaisrantakivikolle. Suuri mänty Suunnittelualuetta halkovan 110 kv voimajohdon kupeessa Norsuon pohjoisosassa kasvaa yksittäinen, erittäin järeäkasvuinen mänty. Kohde on maisemallisesti merkittävä luonnonmuodostuma. Kuva 2-6. Suuri mänty

Hiidenkirnut Paikallisten luontoharrastajilta saatujen tietojen mukaan hankealuetta halkovan 110 kv voimajohdon alueella Liinhuhdan pohjoispuolella sijaitsee useita hiidenkirnuja, jotka on alkujaan havaittu voimajohdon rakentamistöiden yhteydessä. Alueelle tehtiin maastokatselmus yhdessä paikallisten luontoharrastajien kanssa kesäkuussa 2011, jolloin tiedossa olevat hiidenkirnut käytiin läpi. Osa hiidenkirnuista on kooltaan suurikokoisia ja reunoiltaan rikkonaisia pienempien ollessa valtaosin symmetrisiä ja sileäreunaisia. Kallion leikkauksissa on nähtävissä myös useiden suurikokoisten hiidenkirnujen alkeita. Kohteet ovat paikallisesti arvokkaita geologisia kohteita. Kuva 2-7. Suurin kirnu on useita metrejä leveä. Pienialainen lettoräme Suunnitellun tuulivoimalan 11 läheisyydessä sijaitsee pienialainen lettoräme. Sen lähellä sijaitseva suoalue on ojitettu ja läheltä kulkee oja, mutta lettorämeen vesitalous on säilynyt alkuperäisen kaltaisena. Sen puusto koostuu kituvasta kuusesta, koivusta ja männystä, pensaskerroksessa kasvaa katajaa ja suomyrttiä ja kenttäkerroksessa mm. siniheinää ja mättäillä suopursua. Suota ympäröivät nuoret taimikot ja kasvatusmetsät. Lettorämeet on valtakunnallisesti luokiteltu vaarantuneeksi, Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi. Kuva 2-8. Pienialainen lettoräme.

Lyhytkorsiräme Tuulivoimalan 6 tielinjauksen pohjoispuolella on metsälain tarkoittama vähäpuustoinen suo, lyhytkorsiräme. Suota ei ole ojitettu, mutta siitä laskee etelän suuntaan noro, jota on alempana rinteessä kaivettu. Suolla kasvaa jonkin verran pientä mäntyä, reunoilla myös koivua, kuusta ja katajaa. Keskiosistaan suo on puuton. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. isokarpaloa, valkopiirtoheinää, siniheinää ja tähtisaraa. Puusto suon ympärillä on voimakkaasti hoidettua. Lyhytkorsirämeet on maanlaajuisesti luokiteltu silmälläpidettäväksi, Etelä-Suomessa vaarantuneeksi suotyypiksi. Kuva 2-9. Pienialainen lyhytkorsiräme.

3. RAKENTAMISALUEIDEN KUVAUKSET Tuulivoimala 1 Tuulivoimala sijoittuu maaston kallioiselle lakialueelle, jossa kasvillisuus on kanerva- ja jäkälätyypin (CT, ClT) varttunutta mäntymetsää. Lakialueet ovat jäkälävaltaisia ja maaston painanteissa kasvaa runsaasti kanervaa ja katajaa. Tuulivoimalan huoltotieyhteys sijoittuu valtaosin maaston painanteeseen olemassa olevalle metsäkoneuralle, jossa kasvillisuus on mustikkatyypin (MT) kuusimetsää. Sekapuuna kasvaa paikoin varttunutta mäntyä. Metsäojien varsilla kasvaa tiheää nuorta kuusikkoa. Maaston lakialueille kasvillisuus on mäntyvaltaista. Tuulivoimala 2 Tuulivoimalan 2 sijoitusalue on siirtynyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päättymisen jälkeen. Rakentamisalueen kasvupaikkakuvaus perustuu alueella syksyllä 2012 toteutettuun tarkentavaan maastokäyntiin. Tuulivoimalan 2 sijoituspaikka on rinteessä, joka on ylhäällä puolukkatyypin (VT), alempana mustikkatyypin (MT) kangasta. Puusto on iäkästä, erirakenteista mäntyä ja kuusta. Mäen laella sijoituspaikan vieressä on pieni, osittain avoin suo, tupasvillaräme. Huoltotielinja kulkee pääosin tuoreen mustikkatyypin kankaan poikki, jolla kasvaa iäkästä mäntyä ja kuusta, sekapuuna koivua. Metsään on alkanut syntyä lahopuuta.

Tuulivoimala 3 Tuulivoimalan rakentamisalue sijoittuu nykyisen hiekkatien kupeeseen. Kasvillisuus on varttunutta, paikoin järeäkasvuista puolukkatyypin (VT) mäntymetsää. Kenttäkerroksessa vallitsevat puolukka, mustikka ja kanerva. Tuulivoimala 4 Tuulivoimala sijoittuu varttuneen mustikkatyypin (MT) kuusikon ja varttuneen mäntytaimikon rajalle. Huoltotieyhteys sijoittuu varttuneeseen mäntytaimikkoon.

Tuulivoimala 5 Tuulivoimala sijoittuu nykyisen hiekkatien kupeeseen. Alue on vanhaa metsänuudistusalaa, jolla kasvaa avoin, varttunut mäntytaimikko. Tuulivoimala 6 Tuulivoimalan 6 sijoitusalue on siirtynyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päättymisen jälkeen. Rakentamisalueen kasvupaikkakuvaus perustuu alueella syksyllä 2012 toteutettuun tarkentavaan maastokäyntiin. Tuulivoimalan 6 sijoituspaikka on nuoressa puolukkatyypin (VT) männikössä, kallioalueen eteläreunalla. Kenttäkerroksessa kasvaa puolukan lisäksi sananjalkaa ja metsäkastikkaa, kallioalueella kanervaa ja metsälauhaa. Huoltotien linjalla vuorottelevat kuivan kanervatyypin (CT), kuivahkon puolukkatyypin (VT) ja tuoreen mustikkatyypin (MT) kankaat. Puusto on varttunutta mäntyä ja kuusta. Noin sata metriä tielinjasta pohjoiseen ja noin 150 metriä tuulivoimalasta 6 itään on pieni räme, joka on metsälain tarkoittama luonnontilaisen kaltainen vähäpuustoinen suo.

Tuulivoimala 7 Tuulivoimalan rakentamisalue sijoittuu loivaan rinteeseen, jossa kasvaa vaihtelevan ikäistä, pääosin varttunutta mäntyä ja sekapuuna hieman kuusta (CT, ClT). Alikasvoksena kasvaa katajaa. Kenttäkerroksessa vallitsevat kanerva, mustikka, puolukka, sianpuolukka ja metsälauha. Kalliopaljastumilla päälajeina ovat poron- ja hirvenjäkälät sekä okatorvijäkälä. Maaston painanteissa maaperä on paikoin soistunutta. Rinteen alaosassa tuulivoimalalle johtavan huoltotien alueella puusto on kuusivaltaista ja metsätyyppinä vallitsee mustikkatyyppi (MT). Tuulivoimala 8 Tuulivoimalan rakentamisalue sijoittuu varttuneeseen mustikkatyypin (MT) kuusikkoon, jossa kasvaa sekapuuna mäntyä ja hieman rauduskoivua. Huoltotieyhteyden alueella puusto on mäntyvaltaista ja kenttäkerroksessa vallitsevat kanerva, puolukka ja poronjäkälät. Maaston painanteissa pääpuulajiksi vaihettuu paikoin kuusi. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa.

Tuulivoimala 9 Tuulivoimala sijoittuu nykyisen hiekkatien kupeeseen. Kasvillisuus on varttunutta puolukkatyypin (VT) männikköä. Tuulivoimala 10 Tuulivoimala 10 sijoittuu metsäautotien varteen. Paikalla on puolukkatyypin (VT) ja kanervatyypin (CT) kangasta ja puusto on hoidettua, varttunutta mäntyä ja kuusta.

Tuulivoimala 11 Tuulivoimalan 11 sijoitusalue on siirtynyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päättymisen jälkeen. Rakentamisalueen kasvupaikkakuvaus perustuu alueella syksyllä 2012 toteutettuun tarkentavaan maastokäyntiin. Tuulivoimalan 11 sijoituspaikka on nuoren mäntytaimikon ja noin 20-vuotiasta männikköä kasvavan kallioalueen rajalla. Metsätyyppi on kuivaa kanervatyypin (CT) kangasta. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa, kenttäkerroksessa puolukkaa, sianpuolukkaa ja kanervaa. Pohjakerroksessa on paikoin poronjäkäliä. Tielinjaus sijoittuu pääosin nuoren mäntytaimikon alueelle, osittain ojitetulle, kuusta ja koivua kasvavalle mustikkaturvekankaalle sekä kanervaa ja poronjäkäliä kasvavalle kallioalueelle. Noin 50 metriä tuulivoimalan sijoituspaikasta luoteeseen on pienialainen, ojitettu, mutta vesitaloutensa alkuperäisen kaltaisena säilyttänyt lettoräme, jolla kasvaa mm. katajaa, suomyrttiä ja siniheinää. Tuulivoimala 12 Tuulivoimalan 12 huoltotieyhteys on siirtynyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn päättymisen jälkeen. Rakentamisalueen kasvupaikkakuvaus perustuu alueella syksyllä 2012 toteutettuun tarkentavaan maastokäyntiin. Tuulivoimala sijoittuu kallion lakialueelle, jossa kasvaa kanerva- ja puolukkatyypin (CT, VT) pääosin varttunutta mäntymetsää sekä paikoin sekapuuna rauduskoivua ja katajaa. Kenttäkerroksen tyypillisimpiä lajeja ovat kanerva, puolukka ja metsälauha. Kalliopaljastumilla kasvaa poronjäkäliä. Huoltotieyhteys sijoittuu kuivan kanervatyypin (CT) kankaan alueelle, joka kasvaa nuorta mäntytaimikkoa sekä noin 20- ja 40-vuotiasta männikköä. Kenttäkerroksessa on lähinnä kanervaa ja puolukkaa, pohjakerroksessa hirvenjäkälää ja poronjäkäliä.