STLTK 18.2.2014. Liite nro 3 VÄISTÖ 2014 2015. Väkivaltatyön käytännön toimintatapojen kehittäminen Itä-Suomessa

STLTK 18.2.2014 Liite nro 3 VÄISTÖ 2014 2015 Väkivaltatyön käytännön toimintatapojen kehittäminen Itä-Suomessa Kaste ohjelma 2012 2015 1

Sisällys ALUKSI... 3 1. HANKKEEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA YHTEYS LAAJEMPIIN LINJAUKSIIN... 4 1.1 Toimintaympäristö ja toiminta-alue... 4 1.1.1 Pohjois- Karjala... 4 1.1.2 Etelä- Savo... 7 1.2 Hankkeen yhteys valtakunnallisiin linjauksiin... 8 1.3 Yhteistyö ja linkittyminen muuhun kehittämistyöhön... 11 1.3.1 Orava... 11 1.3.2 Saumuri... 12 1.3.3 Muut hankeyhteistyökumppanit... 13 2. KASTE- HANKKEEN VALMISTELUVAIHE... 16 2.1 Väkivallan ehkäisytyön hanke... 16 2.2 Itä-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskuksen selvitys... 17 2.3 Turvakotitoiminta... 18 3. ITÄ-SUOMEN VÄISTÖN TAVOITTEET, ODOTETUT VAIKUTUKSET JA TOTEUTUSSTRATEGIA... 19 3.1 Väistön tavoitteet... 19 3.1.1 Yhteinen toimintamalli perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa... 19 3.1.2 Haja-asutusalueen turvakotimalli... 22 3.1.3 Palvelukeskustoiminnan käynnistäminen Pohjois-Karjalassa... 23 3.1.4 Etelä-Savon osaamiskeskus... 24 3.2 Väistön toteutusstrategia... 25 3.3 Väistön odotetut vaikutukset... 26 4. HANKKEEN ORGANISAATIO... 28 4.1 Ohjausryhmä... 28 4.2 Hankkeen työntekijät... 28 5. HALLINNOINTI JA TALOUS... 31 6. TIEDOTTAMINEN, RAPORTOINTI JA ARVIOINTI... 32 6.1 Tiedottaminen... 32 6.2 Raportointi... 32 6.3 Arviointi... 32 LÄHTEET... 33 2

ALUKSI Lähisuhde- ja perheväkivalta ja sen mukanaan tuomat ongelmat on tunnustettu laajaksi ongelmaksi niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Toimenpiteitä lähisuhde- ja perheväkivaltaan puuttumiseksi ja auttamisjärjestelmien kehittämiseksi on toteutettu viimeisten kahdenkymmen vuoden aikana runsaasti, mutta edelleenkin väkivallan uhreille tarjottavat palvelut ja niiden alueellinen jakautuminen on hajanaista (sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamistyöryhmän loppuraportti 2012). Yksi keskeisimmistä ongelmista on se, että eri viranomaiset tekevät lähi- ja perheväkivaltatapauksissa töitä toisistaan tietämättä. Yhteistyön muotoja on paikallisesti kehitetty, mutta varsinaista yhteistoiminnallisen osaamiseen kehittämiseen ei ole systemaattisesti päästy. Viranomaisten käsitykset toistensa toiminta- mahdollisuuksista ovat puutteelliset. Perusongelmana on ollut, että perheväkivallan ehkäisy ei ole kuulunut minkään viranhaltijan tehtäväkenttään, eikä johtamis- tai esimiesvastuita ole määritelty. Itä-Suomen alueella on vuosien 1998 2012 aikana toiminut joitakin väkivallan vähentämiseen tähtääviä hankkeita, mutta niiden juurtuminen on ollut haasteellista (ks. Väyrynen ja Jämsén 2012, s. 6-8). STM:n sekä THL:n suosituksena onkin, että kunnissa tai alueellisesti olisi olemassa erillinen väkivaltatyön koordinaattori, joka toimii tiedottajana, konsultointiapuna ja kouluttajan muille kunnan viranhaltijoille lähisuhde- ja perheväkivalta-asioissa. Viranomaisyhteistyön puutteiden lisäksi merkittäväksi ongelmaksi koetaan väkivaltaa kohdanneiden erityispalveluiden, kuten turvakotien puute. Tämä epäkohta on nostettu esille myös Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta koskevassa määräaikaisraportissa (2008). Suomessa on 21 turvakotia, joista Itä- ja Pohjois- Suomessa on vain muutama. Lähisuhde- ja perheväkivallan uhrien mahdollisuudet avun saantiin vaihtelevatkin suuresti riippuen asuinkunnasta. Maakuntien sisällä palvelutarjonnan vaihtelut ovat edelleen suuria ja varsinkin haja-asutusalueiden asukkaiden palvelut voivat olla todella puutteelliset. 3

1. HANKKEEN TOIMINTAYMPÄRISTÖ JA YHTEYS LAAJEMPIIN LINJAUKSIIN 1.1 Toimintaympäristö ja toiminta-alue Itä-Suomen Väistö toimisi vuosina 2014 2015 kahtena alueellisena osakokonaisuutena. Toinen osakokonaisuus toimii Pohjois-Karjalan sekä Heinäveden alueella ja toinen Etelä-Savon alueella. Molemmissa toiminta-alueissa noudatetaan sekä nykyisiä poliisilaitosrajoja että sosiaalipäivystysalueen rajoja. Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon poliisilaitosten yhdistyminen vuoden 2014 alusta Itä- Suomen poliisilaitokseksi luonee uusia haasteita alueelle ja paineita palvelualueen laajentamiselle. Pohjois-Karjalan alueelta hankkeeseen osallistuvat Joensuun ja Kontiolahden SOTE- yhteistoiminta-alue, Outokumpu (liittyy Joensuu-Kontiolahti yhteistoiminta-alueeseen v. 2014), Liperi, Polvijärvi, Ilomantsi, Juuka, Valtimo, Nurmes, Lieksa, Rääkkylä, Kitee, Tohmajärvi sekä Heinävesi. Etelä-Savon alueella hankkeeseen osallistuvat Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen kunnat eli Mikkeli, Hirvensalmi, Puumala, Pertunmaa, Kangasniemi ja Mäntyharju sekä muista kunnista Savonlinna ja Pieksämäki. 1.1.1 Pohjois- Karjala Pohjois- Karjalan maakunnassa on 13 kuntaa. Asukkaita Pohjois- Karjalassa on 165 000 ja maakunnan asukasluvun ennustetaan tulevina vuosina vähenevän siten, että vuonna 2030 asukkaita olisi noin 153 000. Maakunnan väestönkasvu keskittyy Joensuuhun ja sitä ympäröiville alueille. Väestö ikääntyy siten, että vuonna 2025 noin joka kuudes pohjoiskarjalainen on yli 75-vuotias. Väestön ikääntyminen, väestön keskittyminen Joensuun seudulle sekä pitkät etäisyydet vaikuttavat oleellisesti tapaan järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut alueella. Sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuuden palvelurakenneratkaisuissa on mainittu useasti todennäköisenä ratkaisuvaihtoehtona ns. vastuukuntamallia, jossa Joensuulle kaavaillaan vastuukunnan roolia. Joensuu vastaa jo nykyisin useamman kuin joka 4

toisen pohjoiskarjalaisen sosiaali- ja terveyspalveluista ainakin osittain (STM: selvityshenkilötyöryhmän ehdotukset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamiseksi 19.3.2013). Samoista syistä ehdotetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneratkaisujen tulee koota, ei hajauttaa taloudellisia, henkilöstö- ja osaamisresursseja. Tämä sama koskee myös perhe- ja lähisuhdeväkivallan eri osapuolille tarjottavia palveluita. Sähköisen hyvinvointikertomuksen indikaattoritietojen mukaan haasteita palvelujärjestelmälle aiheuttavat muun muassa yläkouluikäisten psykososiaaliset ongelmat (yksinäisyys, masentuneisuus jne.), nuorisotyöttömyys, perheiden pienituloisuus, mielenterveysongelmat sekä päihteiden käyttö. Kaikissa näissä osa-alueissa Joensuun tilanne näyttää huonommalta verrattuna vertailukaupunkeihin ja ne osoittavat, että riskitekijöitä perhe- ja lähisuhdeväkivallan esiintymiseen on paljon. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäistytyö edellyttää sekä erikoistunutta osaamista, että kuntien perustason osaamisen vahvistamista. Perustason osaamisen vahvistamiseen tähtäävät toimet kohdennetaan kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden perustason henkilöstöön (sosiaalityö, neuvola, kotipalvelu, päivähoito jne.) ja erityisosaamista vaativa palvelu olisi saatavilla Joensuusta. Joensuussa toimi vuosina 1995-1998 Ansa-Projekti, jonka aikana luotiin Joensuun malli lähisuhdeväkivallan katkaisemiseksi. Mallissa annettiin toimintaohjeet eri viranomaisille akuutin- ja eiakuutin lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja katkaisemiseen. Myös muilla ympäristökunnilla on luotuna vastaavanlaisia malleja, mutta ne eivät ole juurtuneet riittävässä laajuudessa kuntien toimintakenttiin. Joensuun ja Kontiolahden seudulla perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn ja tunnistamiseen on haettu uuden tyyppisiä ratkaisuja kesällä 2012 THL:n tuella alkaneen väkivallan ehkäisytyön hankkeen avulla. Kehittämistyössä on panostettu viranomaisten koulutukseen tunnistaa perhe- ja lähisuhdeväkivallan merkit, erityisasiantuntijuuden tarjoamiseen viranomaisille sekä osaamisen lisäämiseen asiakkaiden palvelutarpeen arvioinnissa ja asiakasprosessien koordinoinnissa perheväkivaltatapauksissa. 5

Perheväkivaltaan liittyvät rikosilmoitukset ovat pysyneet Pohjois-Karjalassa viimeisen viiden vuoden aikana lukumääriltään melko samansuuntaisina. Sen sijaan siihen liittyvissä hälytystehtävissä on nähtävissä selkeää kasvua (Taulukko 1). Tämä selittyy osittain, joskaan ei kokonaan sillä, että rikosilmoitukset tilastoidaan poliisin tilastointijärjestelmään ja hälytystehtävät hätäkeskuksen tilastointijärjestelmään. Vuoden 2013 ensimmäisen neljän kuukauden aikana on kuitenkin nähtävissä selkeää kasvua perheväkivaltatilanteiden osalta. Poliisin tilastojen mukaan perheväkivaltatapaukset ovat nousseet vuoden ensimmäisellä kolmanneksella jopa 250 % (taulukko 2). Taulukko 1. Pohjois-Karjalan poliisilaitoksen tilastot perheväkivaltaan liittyvistä rikosilmoituksista ja kotihälytystehtävistä 2008 2012 2008 2009 2010 2011 2012 Yhteensä RIKOSILMOITUKSET 127 156 121 168 152 724 HÄLYTYSTEHTÄVÄT 341 363 354 442 567 2 067 Taulukko 2 Perheväkivaltatapausten kasvu Pohjois-Karjalassa vuonna 2013 Perheväkivaltatehtävät 2010 1.1-30.4.2013 2010 2011 2012 2013 2013 lisäys verrattuna 2010-2012 keskiarvoon Ilomantsin poliisiasema 6 3 14 18 235 % Joensuun pääpoliisiasema 71 90 99 212 245 % Kiteen poliisiasema 17 18 22 44 232 % Lieksan poliisiasema 10 12 14 27 225 % Nurmeksen poliisiasema 13 14 10 21 170 % Yhteensä 117 137 159 322 234 % 6

1.1.2 Etelä- Savo Etelä-Savon maakunnassa on 14 kuntaa ja asukkaita yhteensä 154 000. Etelä-Savossa on kolme kaupunkia (Mikkeli 55 000 asukasta, Savonlinna 36 000 asukasta ja Pieksämäki 20000 asukasta) ja loput 11 ovat maalaiskuntia. Maakunnan väestökehitys on alaspäin ja tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan asukasmäärä Etelä-Savossa laskee vuoteen 2030 mennessä 140 000 asukkaaseen. Etelä-Savon haasteena on väestön ikääntyminen. Vuonna 2011 väestöstä yli 65-vuotiaita oli 24 prosenttia ja tämän oletetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä 36 prosenttiin. Ilmoitettuja väkivaltarikoksia Etelä-Savon poliisilaitoksen alueella on vuosittain 1000 1220. Ilmoitettuja perheväkivaltatapauksia on tilastoinnin mukaan ollut vuonna 2010 60 ja vuonna 2011 108 kpl. Arvioitu vuoden 2012 määrä on myös 108. Vaikka vuoden 2012 osalta väkivaltarikollisuus on vähentynyt n. 15 %, niin perheväkivaltatapauksia on saman verran kuin edellisenä vuonna. Samoin hälytystehtävät perheväkivallan osalta ovat kasvaneet vuosittain (vuonna 2010 623 kpl, 2011 703 kpl ja vuoden 2012 arvio 805 kpl). STM:n selvityshenkilötyöryhmä on esittänyt 19.3.2013, että Etelä-Savossa kaikki 14 kuntaa muodostaisivat yhteisen, kattavan sosiaali- ja terveydenhuollonalueen. Mahdollisena toteuttamistapana olisi tällöin kuntayhtymä. Perusteluiksi on esitetty se, että malli mahdollistaisi yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut tilanteessa, jossa useimmat kantokykytekijät ovat maan keskiarvoa heikommat. Samoin taustalla on ollut palvelurakenteen yhtenäistäminen sekä pienten kuntien mahdollisuudet taloudelliseen vakauteen, kun satunnaiset tekijät vähenevät. Väkivaltatyön osalta on tärkeää, että palvelut alueella olisivat mahdollisimman yhtenäiset. Hankkeen tavoite saada aikaan toimiva ja yhtenäinen lähisuhdeväkivallan tunnistamisen ja avun malli alueelle sopii hyvin yhteen STM:n tavoitteille saada erityisosaaminen käyttöön koko Etelä-Savon alueelle. Etelä-Savossa lähisuhdeväkivaltatyöstä on tehty ja kehitetty kohta 15 vuotta järjestöpohjaisesti. Etelä-Savon alueella, Mikkelissä, on toiminut Ensi- ja turvakotien 7

liittoon kuuluva VIOLA Väkivallasta vapaaksi ry, jonka puitteissa vuosien varrella on sekä tehty käytännön lähisuhdeväkivaltatyötä väkivallan eri osapuolet huomioiden (uhrit, tekijät ja lapset) että myös vahvasti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja lähisuhdeväkivallan tutkimukseen liittyvää työtä. VIOLA on ansioitunut myös vertaisryhmätoiminnassa, ryhmiä on n. 30 kpl. vuodessa. Tutkimusyhteistyötä Etelä- Savossa VIOLA:ssa on ollut Lapin, Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen ja Mikkelin ammattikorkeakoulun kanssa ja parhaillaan alueella tai alueelta saaduista aineistoista on tekeillä kaksi väitöskirjaa, useampi lisensiaatin tutkimus ja pro gradu -työ väkivaltailmiöistä. VIOLA:n vaikutus alueen lähisuhdeväkivaltatyöhön on ollut merkittävä. Yhdistys on ollut mukana rakentamassa erilaisia sovelluksia väkivaltailmiöön liittyvässä työssä alueella, mutta julkisen puolen väkivaltatyön kehittäminen on alueella ollut pienemmässä asemassa. Kuitenkin järjestökentän kautta kokemusasiantuntijuus on alueella vahvaa ja erittäin tärkeässä osassa Väistö-hankkeen Etelä-Savossa tapahtuvassa rakenteellisessa kehittämisessä. Pieksämäellä on toiminut useamman vuoden ajan lähisuhdeväkivaltatyöhön nimetty moniammatillinen työryhmä, joka on koordinoinut työtä sekä järjestänyt koulutusta henkilöstölle. 1.2 Hankkeen yhteys valtakunnallisiin linjauksiin Perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn on laadittu useampia kansallisia suosituksia, ohjelmia ja säännöksiä: - STM Suositukset kunnille lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn ohjaamiseen ja johtamiseen, STM, 2008:9 - Kansallinen naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma 2010 2015 - Kataisen hallitusohjelma - Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelma KASTE II - Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi 2011 (Istanbulin sopimus) 8

- Sosiaalihuollon lainsäädäntöuudistus - Itä-Suomen sisäisen turvallisuuden toimeenpanosuunnitelma 2012 Sosiaali- ja terveysministeriön (Tunnista, turvaa ja toimi 2008:9) suosituksen tavoitteena on, että perhe- ja lähisuhdeväkivalta ymmärrettäisiin vakavana ongelmana, johon tulee puuttua ja että sitä vastaan kehitettäisiin ongelmaa ehkäiseviä rakenteita ja toimintatapoja. Suosituksen mukaan kuntien tulisi määritellä eri hallintokuntien välinen työnjako väkivallan ehkäisyssä sekä se, kuka väkivallan ehkäisytyöstä vastaa ja kuka sitä johtaa. Ehkäisytyön tulisi myös olla sisällytettynä kunnan hyvinvointistrategiaan ja turvallisuussuunnitteluun. Henkilöstön valmiuksia tehdä työtä tulisi koulutuksella parantaa sekä luoda palveluita mm. ehkäisevään työhön, matalan kynnyksen työhön, akuuttitilanteisiin sekä pitkäaikaiseen tukeen. Huomiota tulisi kiinnittää myös tekijöiden auttamiseen sekä työn dokumentointiin ja tilastointiin. Uudistuvan sosiaalihuollon lainsäädäntö määrittää kuntia huolehtimaan lähisuhde- tai perheväkivallasta aiheutuvasta tuen tarpeesta niiden henkilöiden osalta, jotka ovat kokeneet väkivaltaa tai sen uhkaa taikka altistuneet väkivallalle. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelman (2010 2015) tavoitteena on perustaa alueelliset väkivallan ehkäisytyöhön erikoistuneet osaamis-/palveluyksiköt vuosien 2013-2015 aikana, lisätä väkivallan uhreille tarjottavaa pitkäkestoista tukea, kehittää seksuaalisen väkivallan uhrin akuuttia lääketieteellistä hoitoa ja psykososiaalista tukea sekä perustaa yhden yliopistollisen sairaalan yhteyteen osaamiskeskus, jonka tehtävänä on opettaa ja tukea terveydenhuollon henkilökuntaa ja lääkäreitä seksuaalisen väkivallan tunnistamisessa, tutkimisessa ja hoitamisessa. (STM julkaisuja 2010:5) Sosiaali- ja Terveysministeriön väkivaltaa kokeneiden naisten tukitoimia koskevassa raportissa (2012:11) mainitaan, että valtakunnallisesti suurimmat haasteet väkivaltatyössä ovat vertaisryhmätoiminnan ja tukihenkilöiden puute, pitkät jonotusajat palveluihin sekä palveluiden alueellinen hajanaisuus. Palveluverkoston 9

koordinointi ja tiedonkulun puutteet toimijoiden välillä ovat väkivaltatyössä ja palveluiden kehittämisessä raportin mukaan merkittävä ongelma. Istanbulin yleissopimuksessa määritellään ne palvelut joita tulisi olla tarjolla väkivallan uhrille. Erityisesti siinä korostetaan, että peruspalveluissa tulisi olla valmius tunnistaa ja puuttua lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteisiin. Sopimuksessa määritellään myös erityispalvelut väkivallan uhrien auttamiseksi, kuten psykososiaalinen tuki, neuvonta, ohjaus sekä pitkäkestoinen tuki ja terapia, seksuaalisen väkivallan uhrien kriisikeskukset ja vuorokauden ympäri toimiva auttava puhelin. Edelleen Istanbulin yleissopimus määrittelee turvakotipalvelujen ja väkivallalle altistuneiden lasten auttamisen väkivaltatilanteissa. (Istanbulin yleissopimus) Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (KASTE 2012 2015) yhtenä tavoitteena on lisätä osaamista väkivallan ehkäisemiseksi. Tavoitteena on ottaa käyttöön lähisuhdeväkivallan ehkäisytyön toimintamalli, jossa huomioidaan STM:n antamat suositukset ja kuritusväkivallan ehkäisyn kansallinen toimintaohjelma. Nyt käynnissä oleva, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rahoittama hanke ja asian eteen tehdyt kehittämistoimenpiteet Joensuussa ovat tähdänneet tämän tavoitteen mukaisiin toimintoihin. Itä-Suomen sisäisen turvallisuuden toimeenpanosuunnitelman (KAMU) tavoitteena on entistä vahvempi turvallisuuskulttuuri. Suunnitelmassa on useita esityksiä turvallisuuden parantamiseksi kuntien ja kolmannen sektorin yhteistyönä. KAMUN painoalue 4. korostaa lähisuhdeväkivallan tunnistamista poliisitoimessa ja siihen puuttumista yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa. Painoalue 5. korostaa lähisuhde- ja perheväkivallan ehkäisyn toimintamallien kehittämistä paikallis-, seutu-, ja maakuntatasolla poikkihallinnollisella ja monitoimijaisella yhteistyöllä. 10

1.3 Yhteistyö ja linkittyminen muuhun kehittämistyöhön Väistö tekee tiivistä yhteistyötä myös muiden hankkeiden kanssa. Läheisimpinä yhteistyökumppaneina ovat Rikosuhripäivystyksen Itä-Suomen aluetoimiston Orava - hanke ja Mikkelin VIOLA Ry:n Saumuri - hanke. 1.3.1 Orava Itä-Suomen Rikosuhripäivystys on hakenut Pohjois-Karjalan alueella RAY rahoitteista Orava (Osaamista raja-alueille vapaaehtoistoimintaan) kehittämishanketta vuosille 2014 2016. Orava-hanke on terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia edistävä kumppanuushanke, jonka päätavoitteena on vahvistaa harvaan asutulla alueella tukihenkilö- ja vertaisryhmätoimintaa. Oravan läheisin yhteistyöhanke on Väistö. Orava on kolmivaiheinen hanke. Ensimmäisessä vaiheessa keskitytään alueen vapaaehtoistyön tukihenkilötoiminnan ja koulutuksen suunnitteluun sekä viranomaiskontaktien luomiseen ja vahvistamiseen. Toisen vaiheen pääpaino on koulutuksen kehittämistyössä sekä tukihenkilöiden kouluttamisessa ja toimintamallien pilotoinnissa Pohjois-Karjalan kolmella alueella. Koulutetut tukihenkilöt ovat erikoistuneet lähisuhde- ja perheväkivaltaan liittyvään vapaaehtoistyöhön. Kolmannessa vaiheessa toiminnan painopisteenä on kehittämistyön tuotosten juurruttaminen alueelle sekä valtakunnallisesti. Toisessa ja kolmannessa vaiheessa kehitetään myös mallia harvaan asutun alueen vertaisryhmätoimintaan. Orava-hankkeessa tavoitellaan lähisuhde- ja perheväkivallan uhrien terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin paranemista. Tuotetun tiedon, taidon ja tuen seurauksena lähisuhde- ja perheväkivallan uhrien oikeusturvan toteutuminen vahvistuu ja heidän 11

valmiutensa selviytyä kokemastaan parantuvat. Hyväksi koettuna menetelmänä vertaisryhmät otetaan käyttöön. RIKUn tukihenkilöiden osaaminen ja valmiudet kohdata lähisuhde- ja perheväkivalta-asiakkaita paranevat sekä harvaan asutun alueen lähisuhde- ja perheväkivaltatyö vahvistuu. Projektin tuotoksena valmistuu opas tukihenkilöiden käsikirjaksi. Väistö ja Orava tukevat ja täydentävät kehittämistyössä merkittävästi toisiaan. Väistön on haasteellista päästä kaikkiin tavoitteisiin ilman Oravan tuomaa tukea. Esimerkiksi tukihenkilötoiminta on katsottu merkittäväksi voimavaraksi väkivaltatyössä ja mm. Marakin 1 laajentuminen koko Pohjois-Karjalaan edellyttää sitä, että tukihenkilötoiminta toimii myös harvaan asutuilla alueilla. Väistöllä tai kunnallisella sektorilla ylipäätäänkään ei ole omia tukihenkilöitä, joten heidän saamisessaan ollaan täysin kolmannen sektorin varassa, mikä Pohjois-Karjalassa tarkoittaa Rikosuhripäivystystä. Väistön resurssit eivät niin ikään tule riittämään vertaistukitoiminnan käynnistämiseen koko maakunnan alueella, jonka vuoksi kolmannen sektorin tuoma tuki on erittäin tarpeellinen. 1.3.2 Saumuri Viola väkivallasta vapaaksi ry hakee RAY-rahoitteista hanketta vuosille 2014 2018. Hankkeen tavoitteena on sovittaa yhteen kansalaislähtöinen ja osallistava kehittäminen osaksi väkivaltatyön palvelurakenteiden ja asiakasprosessien kehittämistä. Saumuri-hanke luo yhdessä Etelä-Savon Väistö-hankkeen kanssa Mikkelin seutusoten alueelle verkostoituvan, järjestön ja julkisen sektorin rakenteet ja prosessit yhteen sovittavan väkivaltatyön osaamiskeskusmallin. Tässä tehtävässä Saumuri-hankkeen keskeinen toiminto on varmistaa, että kokemuksellinen tieto (kokemusasiantuntijuus, kehittäjäasiakkuus) sekä Viola ry:n kertynyt 1 MARAK on moniammatillinen riskinarviointimenetelmä, jolla puututaan parisuhdeväkivaltaan ja väkivallan uusiutumiseen. Moniammatillisen työskentelyn tarkoituksena on saada kokonaisvaltaisempi käsitys uhrin tilanteesta. Toiminnan tavoitteena on aikuisten väkivallan uhrien turvallisuuden parantaminen ja verkostoituminen niiden toimijoiden kanssa, jotka työskentelevät lasten ja väkivallan tekijöiden parissa. 12

professionaalinen tieto otetaan osaksi väkivaltatyön palvelurakenteiden ja asiakasprosessien kehittämistä. Saumuri-hanke kehittää myös uusia dialogisia ja osallistavia tapoja varmistamaan, että uudet yhdessä kehitettävät palvelurakenteet ja toimintamallit vastaavat niitä tarpeita, jotka lähisuhdeväkivallan osapuolet kokevat toimiviksi ja osallistaviksi. Samoin Saumuri pyrkii varmistamaan ammatillisen ja sosiaalisen tuen varmistamisen vakavan väkivallan kohteeksi joutuneiden selviytymisprosessissa. Saumuri-hankkeen ja Etelä-Savon tavoitteena olevaa verkostomaista osaamiskeskusrakennetta käsitellään tarkemmin kohdassa 3.1.4. Kyseessä on valtakunnallisesti uudenlainen tapa kehittää ja rakentaa lähisuhdeväkivaltatyön palveluita ja rakenteita, siten, että julkinen ja kolmas sektori toimivat kehittämisessä tasa-arvoisina kumppaneina rintarinnan. Saumuri-hankkeeseen kuuluu myös osa-tavoitteena ammatillisen ja sosiaalisen tuen varmistaminen vakavan väkivallan kohteeksi joutuneiden selviämisprosessissa. Tavoitteena tässä osiossa on yhdistää ammatillisen ja sosiaalisen verkoston tuki työparityöskentelyn avulla. Työparin muodostaa tällöin Violan kokemustyöntekijä tai viranomaisvaltaa käyttävä työntekijä ja asiakkaan sosiaalisista verkostoista nouseva luottohenkilö tai kokemusasiantuntija Violasta. Näin mahdollistetaan uhrin toimijuuden ja osallisuuden säilyminen viranomaisverkostoissa ja fokuksen säilymisen asiakkaan konkreettisessa tilanteessa. Työpari toimii myös asiakkaan edunvalvojana ja osallisuuden turvaajana. 1.3.3 Muut hankeyhteistyökumppanit Edellä mainittujen kolmannen sektorin hankkeiden lisäksi Väistö tekee yhteistyötä seuraavien hankkeiden/toimijoiden kanssa. 13

Keski-Suomen sairaanhoitopiirin Läheisväkivallan ehkäisyn kansallinen osaamiskeskus -hanke on terveyttä edistävä hanke, jonka tavoitteena on läheisväkivallan aiheuttaman psyykkisen ja fyysisen sairastavuuden sekä sosiaalisten haittojen vähentäminen ja ennalta ehkäisy. Hanke on kolmivuotinen ja rahoitettu terveyden edistämisen määrärahoista. Hankkeen toiminta-alue on Keski-Suomi. Hankkeessa on rakentumassa vuonna 2013 maakunnallinen Aarre-osaamiskeskus ja verkosto, jonka avulla kehitetään lähisuhdeväkivallan ennalta ehkäisyä, hoitoa ja palvelurakenteita. Kehittämistyö tapahtuu yhteistyössä sairaanhoitopiirin, kuntien, alueellisten toimijoiden sekä kolmannen sektorin kanssa. Hankkeen tavoite on juurruttaa kuntien peruspalveluihin hyviä lähisuhdeväkivallan varhaisen tunnistamisen ja puuttumisen toimintamalleja ja kouluttaa henkilöstöä. Hankkeessa tuotetaan Läheisväkivallan hoitoketju. Väistö vaihtaa mahdollisuuksien mukaan kokemuksia kansallisen osaamiskeskus- hankkeen kanssa liittyen väkivallan ehkäisyssä käytettäviin toiminta- ja palvelumalleihin ja koulutuksiin. Mikäli Helsingissä toimiva Monika-naisten Salos-hanke saa jatkorahoitusta, on Joensuu mukana selvittämässä mahdollisuuksia osallistua hankkeen luomaan salaiseen turvakotiverkostoon. Salos- hankkeen ajatuksena on luoda Suomen ja Pohjoismaat kattava turvakotiverkosto, jonka sisällä vakavan väkivallan uhan alla olevat uhrit lapsineen voivat joustavasti siirtyä. Väistö selvittää mahdollisuuksia saada ruotsinmallin- mukainen Trappan työskentelymenetelmä väkivaltaa nähneiden/kokeneiden lasten auttamiseksi suomennettua. Ajatuksena on, että malli otettaisiin käyttöön Pohjois-Karjalan ja Etelä- Savon Kasvatus- ja perheneuvoloissa sekä lastensuojelun sosiaalityössä. Tällä hetkellä kummallakaan alueella ei ole riittävästi työmuotoja väkivaltaa kokeneiden lasten auttamiseksi. Trappan- mallissa lapsille annetaan mahdollisuus puhua väkivaltakokemuksestaan. Malli on tarkoitettu 4-18- vuotiaille lapsille ja sen avulla lapsi ymmärtää tapahtuneita asioita ja liittämään niitä oikeaan asiayhteyteen. Malli on ollut Folkhälsanin aloitteesta käytössä Suomessakin ruotsinkielisillä alueilla ja siitä on saatu hyviä kokemuksia. 14

Turun seudulla on käynnistymässä vuoden 2014 alussa lastenasiaintalo- hanke. Hankkeen avulla pyritään parantamaan lasten ja perheiden saamaa viranomaispalvelua perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteissa; tunnistamisessa ja hoidossa. Tavoitteena on parantaa viranomaisten keskinäistä poikkihallinnollista ja moniammatillista yhteistyötä. Väistö verkostoituu mahdollisuuksien mukaan lastenasiantalo- hankkeen kanssa, jolloin mm. yhteiset koulutustilaisuudet tai työkokoukset ovat mahdollisia. Turun (Tyks- erva-alue) seudulla on olemassa sosiaalipediatrista osaamista väkivallan tunnistamisessa sekä tukitoimien suunnittelussa lapsille ja perheille. Tämä osaaminen ja hankkeen aikana tapahtuvaa (myös lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon) kehittäminen hyödyttää Väistö- hankkeen tavoitteen kolme (3) mukaisen osaamiskeskuksen toimintojen kehittymisessä. 15

2. KASTE- HANKKEEN VALMISTELUVAIHE 2.1 Väkivallan ehkäisytyön hanke Joensuun sosiaali- ja terveyspalveluissa on toiminut 1.6.2012 alkaen Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen rahoittama väkivallan ehkäisytyön hanke, jonka kohderyhmänä ovat olleet kaikki perhe- ja lähisuhdeväkivallan osapuolet. Hanke päättyy 31.12.2013. Hankkeen yhtenä, THL:nkin toivomana painopisteenä on ollut laajemman Kaste-hankkeen tarpeiden kartoitus ja suunnittelu. Erityistä huomiota on kiinnitetty uhrien kokonaisvaltaiseen auttamiseen sekä moniammatillisen viranomaisja kolmannen sektorin yhteistyön kehittämiseen. Hankkeessa on yksi kokoaikainen kehittäjäsosiaalityöntekijä, joka toimii tiiviissä yhteydessä asiakkaiden, turvakodin sekä eri viranomais- ja III-sektorin toimijoiden kanssa. Valmisteluvaiheessa on todettu, että erityistä huomiota tulevaisuudessa tulee kiinnittää - Viranomaisille tarjottavaan konsultointiapuun ja erityisasiantuntijuuteen perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa - Sosiaali- ja terveyspalveluiden viranomaisten koulutukseen perhe- ja lähisuhdeväkivalta- asioissa, erityisesti liittyen puheeksi ottoon ja tunnistamiseen - Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön koordinointiin niin asiakastapauksissa kuin yleisissä toimintamalleissakin - Kaikkia osapuolia auttavan palvelujärjestelmän luomiseen eri vakavuusasteisissa perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa - Matalan kynnyksen palvelujärjestelmän luomiseen - Ennaltaehkäisevien työmenetelmien kehittämiseen - Palveluiden tasapuoliseen saatavuuteen siten, että ne myötäilevät mm. poliisilaitoksen, sosiaalipäivystyksen ja erikoissairaanhoidon toiminta-alueita 16

2.2 Itä-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskuksen selvitys Väkivallan ehkäistytyön hankkeeseen liittyi myös Itä-Suomen sosiaalialan (ISO) tekemä laajempi, syksyllä 2012 valmistunut selvitystyö Itä-Suomen (Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Etelä-Savo) alueella tehtävän väkivaltatyön nykytilasta sekä koulutusja kehittämistarpeista (Väyrynen, Jämsen 2012). Selvitystyössä kartoitettiin kyselylomakkeella lastenneuvoloiden, mielenterveyspalveluiden ja vammaispalveluiden henkilöstön näkemyksiä sekä teemahaastatteluilla tiettyjen avainhenkilöiden näkemyksiä perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön tilanteesta Itä- Suomessa. Keskeisenä tuloksena selvityksessä oli, että työntekijät kaipaavat koulutusta ja työvälineitä väkivallan tunnistamiseen ja asiakkaiden auttamiseen sekä viranomaisyhteistyöhön. Haastatteluissa nousi erityisesti esille se, että väkivaltatyö tai sen johtaminen ja vastuualueet kokonaisuudessaan ei ole kenenkään vastuulla. Myös turvakotien puute ja väkivallan tekijöiden puuttuvat palvelut olivat keskeisimmät asiat, jotka toistuivat haastatteluissa palveluista puhuttaessa. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan osapuolille olevia palveluita koettiin haastatteluissa olevan riittävästi, mutta pienillä paikkakunnilla on tarvetta koota alueellisia voimavaroja, esimerkiksi väkivaltatyön erityisosaamista. Suurempien kuntien vastauksessa pohdittiin enemmän sitä, että palvelut eivät toimi niin, että asiakas tulisi autetuksi. Perheiden elämä pirstaloituu palveluissa, eikä kukaan hahmota kokonaisuutta. Selvityksessä palvelujen osalta keskeiseksi kehittämistoiveeksi nousi toimintatapa, jossa perustyötä tekevällä henkilöstöllä on tietoa ja taitoa tunnistaa väkivaltaa, ottaa se puheeksi ja ohjata asiakas tarvittaessa eteenpäin. Tämän jälkeen tarvitaan väkivaltaan erikoistuneita palveluita, joihin asiakas pääse nopeasti ilman jonotusta. Palvelussa asiakasta tulisi tukea pitkäjänteisesti ja varmistaa hänelle sopiva hoitopolku. Keskeistä on palveluiden yhteen pelaaminen ja asiakasprosessin sujuvuus. Palveluihin liittyviä kehittämistoiveita olivat turvakotipalvelujen ja väkivallan tekijöiden palvelujen 17

saatavuuden parantaminen. Esille nousi myös itäsuomalaisen tai maakunnallisen väkivallan ehkäisytyötä koordinoivan tahon tarve. 2.3 Turvakotitoiminta Joensuun kaupungilla on oma turvakoti. Turvakoti koostuu neljästä turvakotipaikasta sekä yhdestä turva-asunnosta. Turvakoti on mielletty perinteisesti palveluksi, jossa väkivallan uhri lapsineen saa turvallisen asuinympäristön itselleen tilanteen rauhoittamiseksi. Joensuussa on viimeisen vuoden aikana kehitetty turvakodin tuottamia avopalveluita, jolloin asiakkuuteen pääsevät myös ne henkilöt, jotka eivät syystä tai toisesta koe tarvitsevansa turvatun asumisen palveluita. Avopalveluissa uhrit ja tekijät voivat saada sekä keskustelu- ja vertaistukiapua omaan tilanteeseensa sekä konkreettista tukea muutostyöhön. Joensuun turvakodissa on otettu keväällä 2013 käyttöön Espoon lyömättömän linjan mallin mukainen väkivallan katkaisuohjelma. Lisäksi asiakkaiden avun saamista on pyritty helpottamaan avaamalla turvakodille sähköpostiosoite vakivaltatyo@jns.fi, josta apua on saatavilla pienellä kynnyksellä ja johon myös viranomaiset voivat ohjata asiakkaita. Turvakodin toiminnan kehittämisellä on pyritty löytämään vastauksia kysymykseen, mitä muuta turvakodin palveluissa tulisi olla, kuin perinteistä turvakotiasumista. Tällä toiminnalla on luotu pohjaa nk. palvelukeskus- mallille, jossa perhe- ja lähisuhdeväkivallan erityisasiantuntijuus on tietyssä paikassa. Erityisesti on huomattu, että tarvitsemme haja-asutusalueelle sopivan turvakotimallin, jossa turvakodin palvelut mahdollistetaan kaikille riippumatta asuinpaikasta. Etelä-Savossa toimii tällä hetkellä yksi yksityinen turvakoti Kirkkopalveluiden perhekuntoutuskeskus Ruusun yhteydessä. Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimi on perustamassa loppuvuodesta 2013 alueelleen turvakotia, jonka henkilökunnan koulutukset aloitetaan syksyllä 2013. Turvakotipalvelujen kehittäminen kuuluu näin oleellisena osana Väistön toimintaan. 18

3. ITÄ-SUOMEN VÄISTÖN TAVOITTEET, ODOTETUT VAIKUTUKSET JA TOTEUTUSSTRATEGIA 3.1 Väistön tavoitteet Väkivaltatyön käytännön toimintatapojen kehittäminen Itä-Suomessa hankkeella (VÄISTÖ) on kolme päätavoitetta: 1. Luodaan hankealueen kunnille yhtenäinen perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistamisen, avuntarpeen arvioinnin ja palveluohjauksen malli 2. Luodaan hankealueen maakuntiin haja-asutusalueen turvakotimalli. Mallin mukainen toiminta otetaan hankealueella käyttöön hankeaikana 3. Perhe- ja lähisuhdeväkivallan palvelu/osaamiskeskustoiminnan käynnistäminen hankealueella 3.1.1 Yhteinen toimintamalli perhe- ja lähisuhdeväkivaltatapauksissa Väistön ensimmäisenä tavoitteena on vahvistaa rakenteita ja osaamista perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisemiseksi ja ongelmiin puuttumiseksi hankealueella. Hankkeen päämääränä on luoda Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon alueelle yhtenäinen ja koordinoitu lähisuhdeväkivallan tunnistamisen, puuttumisen, arvioinnin ja ohjaamisen palvelumalli, jossa huomioidaan STM:n suositukset. Hankealueella joudutaan aluksi Pohjois-Karjalassa sijaitsevia Joensuuta ja Kontiolahtea lukuun ottamatta kartoittamaan palvelujärjestelmän nykyiset resurssit ja tarpeet. Tämän jälkeen alueelle luodaan ja juurrutetaan lähisuhdeväkivallan tunnistamisen työkäytäntö ja rakennetaan pysyvä lähisuhdeväkivaltatyön malli palvelujärjestelmän sisälle. Malli sisältää lähisuhdeväkivallan tunnistamisen apuvälineet (seulakysely) sekä palvelupolun, jossa lähisuhdeväkivallan uhri ohjautuu aina yhdessä sovitun mallin mukaisesti oikeaan palveluun. Tässä hyödynnetään Joensuusta ja Kontiolahdelta vuosina 2012 2013 saatuja kokemuksia. Niissä on 19

pyritty käyttämään mahdollisimman paljon jo valmiita, kokeiltuja hyviä käytäntöjä alueelta ja muualta valtakunnasta (mm. KSSHP:n VISH-hankkeen lähisuhdeväkivaltaseula, THL:n kyselyt, MARAK). Palvelujärjestelmän kehittämisessä otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon myös kokemusasiantuntijoiden kokemukset ja kehittämisehdotukset. Tavoite on mittava siksi, että kaikissa, erityisesti pienemmissä kunnissa väkivaltatyön osaamista, toimintamalleja tai palveluita ei aina ole olemassa. Tämän vuoksi mallin käyttöönotto ja juurruttaminen vaatii runsaasti eritasoista koulutusta toimijoille. Erityistä huomiota hankkeen aikana kiinnitetään sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä päivähoidon yksiköihin. Yksiköiden sisältä pyritään löytämään avainosaajia, jotka koulutetaan kattavasti lähisuhdeväkivaltailmiöön sekä uuden mallin ylläpitoon. Suurin haaste väkivaltayön osalta tällä hetkellä on, ettei alueella ole yhteistä lähisuhdeväkivaltatyön mallia eikä työtä ole koordinoitu millään tavoin. Etelä-Savossa sijaitsevilla Pieksämäellä ja Savonlinnan alueella on käytössä erilaisia malleja väkivaltatyöhön ja näiden kuntien lähisuhdeväkivaltapalveluiden hyvien käytäntöjen käyttöönotto seudulla olisi hedelmällistä. Sama ongelma näkyy myös Pohjois-Karjalassa Joensuuta ja Kontiolahtea lukuun ottamatta. Lisäksi Pohjois- Karjalassa on koettu haasteellisena se, että esim. poliisilaitos, turvakoti ja erikoissairaanhoito joutuvat väkivaltatilanteissa asettamaan asiakkaita eriarvoiseen asemaan jatkopalveluiden suhteen riippuen siitä, millä paikkakunnalla asiakas asuu. Tällä hetkellä ainoastaan Kontiolahden ja Joensuun asukkaille voidaan tarjota turvakodin avopalveluita tai tehdä vakaviin väkivaltatapauksiin liittyvää Marakriskienarviota, koska Marak- työryhmä toimii ainoastaan näiden kuntien alueella. Marak- toimintamalli laajennetaan hankkeen aikana koskemaan koko Pohjois- Karjalan aluetta perustamalla kolme erillistä asiantuntijatyöryhmää. Yli kuntarajojen menevän Marak- toiminnan haasteena on, kuinka Marakin edellytyksenä oleva asiakastietojen siirto saadaan toimimaan yli kuntarajojen ilman, että työryhmistä tulee kohtuuttoman suuria. Kokeilu yli kuntarajojen menevästä Marak- toiminnasta 20

aloitetaan Joensuussa elokuussa 2013 yhteistyössä Liperin kanssa. Joensuun ja Kontiolahden kokemus työskentelystä on osoittanut, että tuloksellinen Maraktoiminta vaatii THL:n tuen lisäksi vahvaa paikallista osaamista ja vetovastuussa olevia viranomaisia. Etelä-Savossa Marak- toimintamalli käynnistyy koulutuksineen VIOLA - väkivallasta vapaaksi ry:n VARJO -hankkeen kautta Mikkelin seudun sosiaali- ja terveystoimen alueella syksyllä 2013. Marak- malliin liittyvät koulutukset toteutetaan samoin syksyllä 2013. Etelä-Savon alueella muuten ei ole keskusteltu Marakin käyttöönotosta, joten maakunnallisesti aihe on ajankohtainen. Etelä-Savossa väkivaltatyö on keskittynyt pitkälti järjestökentälle. Koska järjestöpuolella on jo pitkä kokemus lähisuhdeväkivaltatyöstä, pyritään Väistöhankkeen avulla integroimaan tätä osaamista julkisen sektorin palvelurakenteisiin. Väistön kehittämistyöhön on VIOLA ry:n Saumuri-hankkeen kautta mukaan tulossa jo Mikkelin Muisti ry, Mikkelin seudun invalidit ry, Virike ry (Mielenterveyden keskusliitto), Kuurojen liitto ja Suomen kuurosokeat ry. Näin Väistön kautta tulee turvattua myös erityisryhmien saama apu ja heihin liittyvä lähisuhdeväkivaltatyö julkisiin palveluihin. Etelä-Savon kunnissa pyritään löytämään lähisuhdeväkivaltatyöhön avainhenkilöt/- kouluttajat, joille väkivaltatyön koordinointi omassa hallintokunnassa tai yksikössä kuuluu. Tutkitaan myös mahdollisuutta, että tämä vastuu kirjattaisiin myös virkarakenteeseen. Mikkelin ammattikorkeakoulu aloittaa syksyllä 2013 lähisuhdeväkivaltatyön ammatillisen täydennyskoulutuksen, jonka osallistujille pyritään kertomaan alkuvaiheessa Väistö-hankkeesta ja saada koulutukseen osallistujia kiinnitettyä väkivaltatyön koordinointiin. Hanke toteutetaan vahvassa yhteistyössä kokemusasiantuntijoiden kanssa. 21

3.1.2 Haja-asutusalueen turvakotimalli Tulevassa sosiaalihuollon lainsäädännössä kuntia velvoitettaneen järjestämään asukkailleen erityispalveluita väkivaltatilanteissa. Näitä erityispalveluita voivat olla mm. turvakodit. Joensuussa on kaupungin ylläpitämä turvakoti, minkä lisäksi maakunnassa eteläosassa on yksi yksityisen ylläpitämä turvakoti. Etelä-Savon turvakotitilanne on tällä hetkellä erittäin huono. Koko alueella on yksi yksityinen turvakoti, joka sijaitsee Pieksämäellä. Sinne on kuitenkin esimerkiksi Mikkelistä matkaa n. 80 kilometriä. Pohjois-Karjalaa ja Etelä-Savoa yhdistää se maantieteellinen seikka, että välimatkat ovat pitkiä ja alue harvaan asuttua. Tämän vuoksi nykyisen kaltainen turvakotimalli (yksi turvakoti tietyllä alueella), ei palvele alueen asukkaita. Hankkeessa kokeillaan uudenlaisia turvatun asumisen malleja, joiden avulla toivotaan löydettäväksi vastauksia harvaan asuttujen alueiden turvakotipulaan. Mallit ovat vasta kehitteillä, mutta suunnitteilla on luoda vaihtoehtoisia malleja, joissa arvioidaan jokaisen asiakkaan kohdalla yksilöllisesti palvelutarve ja tarjotaan hänelle tarpeen mukaiset palvelut. Malleja kokeillaan pääasiallisesti Pohjois-Karjalan alueella jo olemassa olevan turvakodin vuoksi, mutta kehittämistyö tehdään tiiviissä yhteistyössä alueiden kesken. Mallista pyritään luomaan sellainen, että se on suoraan siirrettävissä myös Etelä-Savon alueelle, jossa käynnistellään hankkeen aikana omaa turvakotitoimintaa. Yhtenä kokeiltavana vaihtoehtona voisi olla ns. keskusturvakotimalli, jossa Joensuun turvakoti palvelisi keskusturvakotina ja sitä tukisivat maakunnassa olevat turvatun asumisen pisteet. Kartoitustyö siitä, olisiko maakunnassa jo olemassa olevia ympärivuorokautisia laitoksia, joiden yhteyteen pisteet olisi mahdollisuus laittaa, on yksi hankkeessa selvitettävistä asioista. Toisena vaihtoehtona turvatun asumisen pisteisiin olisi erilliset asunnot, mutta niiden kohdalla ratkaistaviksi haasteiksi muodostuisi mm. ympärivuorokautisen psykososiaalisen tuen sekä riittävän turvallisuuden tunteen ja vertaistuen tarjoaminen. Päädytään hankkeen aikana mihin ratkaisuun tahansa, niin selvää on, että eri viranomaiset ovat oleellisessa roolissa haja- 22

asutusalueen turvakotipalvelun onnistumisessa. Tiivis yhteistyö poliisin, terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden, kotipalvelun ja III-sektorin toimijoiden kanssa on minkä tahansa haja-asutusalueen mallin onnistumisen perusedellytys. Keskeistä malleissa on myös se, että pitkien välimatkojen vuoksi hyödynnetään teknologian mahdollistamia työmalleja, kuten videoneuvotteluja, vertaistukea verkossa ja hälytysjärjestelmien luomaa turvallisuutta. 3.1.3 Palvelukeskustoiminnan käynnistäminen Pohjois-Karjalassa Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetussa laissa (169/2007, 6 ) kuntayhtymien tehtävänä on edistää alueellaan terveyden, toimintakyvyn ja sosiaalisen turvallisuuden huomioon ottamista. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntayhtymä huolehtii väkivallan ehkäisyn erityisosaamista edellyttävien palveluiden saatavuudesta. Erityisosaaminen on tarkoituksenmukaista koota siten, että muut toimijat voivat ohjata sekä uhrin ja tekijän suoraan väkivallan ehkäisytyöhön erikoistuneeseen palveluun (Tunnista, turvaa ja toimi s. 24). Väkivaltatyön palvelu/osaamiskeskus-ajatus on ollut esillä jo useiden vuosien ajan valtakunnallisissa keskusteluissa. Muissa Pohjoismaissa, kuten Ruotsissa ja Norjassa on jo pitkään työskennelty niin, että palvelut ja niitä edellyttävä erityisosaaminen ovat saatavissa yhdestä paikasta. Sama malli ei yrityksistä huolimatta ole rantautunut Suomeen. Joensuussa on luotu mallia ja pohjaa paikalliseen palvelukeskukseen THL:n tuen avulla vuosina 2012 ja 2013. Väkivaltatyön valtakunnallinen perusongelma, eli se, ettei kukaan ole ottanut kokonaisvaltaista vastuuta asiakkaan tilanteesta on ollut nähtävissä myös Joensuussa. Siksi tarve keskukselle, jolla turvataan väkivaltatyön erityisosaaminen, viranomaistoiminnan ja väkivallan ehkäisyn koordinointi ja asiakkaan kokonaisvaltainen auttaminen on ilmeinen. Pohjois-Karjalan palvelukeskus toimisi ns. Keskusturvakodin yhteydessä (JNS kaupungin turvakoti). Osaamiskeskuksessa on saatavilla mm. sosiaalityön palvelut ja 23

myös turvakodin avotyö mukaan lukien tekijäpalvelut linkittyisivät tulevaisuudessa luontevasti palvelukeskuksen alle. Palvelukeskus ei toimi ainoastaan tietoa ja koulutusta tuottavana yksikkönä, vaan sieltä on saatavissa konkreettista apua ja panosta asiakastilanteisiin mm. työparin muodossa. Palvelukeskuksessa toimii myös maakunnallinen väkivaltatyön yhdyshenkilö ja koordinoija, minkä puuttuminen on nähty vakavana puutteena väkivaltatyön kehittymiselle. 3.1.4 Etelä-Savon osaamiskeskus Väistö-hankkeen tavoitteena Etelä-Savossa on Viola ry:n Saumuri-hankkeen kanssa rakentaa Etelä-Savon alueelle verkostomainen osaamiskeskusrakenne. Päämääränä on yhdistää väkivaltatyöhön liittyvät asiantuntijuudet verkostomaiseen rakenteeseen, jotta laadukas ja tehokas työ lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn ja hoitoon mahdollistuisi poikkihallinnollisesti. Verkostomainen osaamiskeskusrakenne olisi kansalaisjärjestövetoinen ja julkinen puoli kiinnittyisi rakenteeseen Väistö-hankkeen kautta omalla työpanoksellaan. Tavoitteena on ennaltaehkäisevien ja hyvinvointia ylläpitävien toimintatapojen, matalan kynnyksen tai kynnyksettömän toimintamuotojen ja peruspalveluissa tehtävän työn kehittäminen ja erityispalveluiden joustava käyttö ja varmistaminen kaikilla toiminnan tasoilla vertaistoiminnasta peruspalveluihin. Lähtökohtana on kehittää julkisen ja järjestötoiminnan yhteistyönä monipuolista ja osallisuutta vahvistavia väkivaltatyön palveluita ja näin saada aikaan poikkihallinnollisia ratkaisuja ja rakenteita. Väistö-hankkeen aikana pyritään luomaan perustason lähisuhdeväkivaltatyön rakenne, joka alusta asti linkittyy Saumuri-hankkeen kautta myös muihin toimijoihin. Väistöhankkeessa määriteltyjen avainhenkilöiden kautta mahdollistuu myös osallistuminen verkostomaisen osaamiskeskusrakenteen toimintaan, mm. poikkihallinnollisiin kehittämistyöryhmiin. Samoin keskinäiset konsultaatiopalvelut luodaan hankkeiden yhteistyönä ja pyritään saamaan aikaan tilanne, jossa osaajan/työntekijän resurssin käyttäminen lähisuhdeväkivaltatyössä ei riipu siitä, millä tulosalueella hän toimii. 24

3.2 Väistön toteutusstrategia Sosiaali- ja terveyspalveluiden ollessa muutoinkin murroksessa, tarvitaan yhä enemmän yli kuntarajojen meneviä toimintamalleja. Tärkeää perhe- ja lähisuhdeväkivallan parissa tehtävässä työssä ja työmalleissa on, että nimetty viranomainen kantaa kokonaisvaltaista vastuuta työn kehittämisestä ja sen koordinoinnista. Asetettuihin tavoitteisiin ei voida päästä, ellei perinteistä sosiaalityön työnkuvaa ajatella uudella tavalla. Kaikkia sosiaali- ja terveyspalveluiden tai päivähoidon työntekijöitä ei voi kouluttaa ilmiön erityisasiantuntijuuteen. Tämän vuoksi alueella toimivat hanketyöntekijät toimivat konkreettisesti kunnissa antaen niihin omaa työpanostaan niin koulutuksen, asiakastyön kuin konsultoinninkin osaalueilla. Lähisuhdeväkivalta ilmiönä leikkaa julkisella sektorilla hallintokuntien läpi. Tällöin väkivaltatyöstä rakennetaan sekä moniammatillinen että monihallinnollinen kokonaisuus, johon hanke tuo mukaan myös kansalaisten osallisuuden järjestökentän kautta. Kehittäminen toimii aidosti rajoja ylittävänä, toimijoita toisiinsa lähisuhdeväkivaltatyöhön sitovana Joensuussa ja Kontiolahdella on vuosien 2012 ja 2013 aikana huomattu, että eri viranomaiset tarvitsevat todella paljon konsultointiapua erilaisissa väkivaltatilanteissa siitäkin huolimatta, että koulutusta on ollut tarjolla runsaasti. Yhteydenotot väkivallan ehkäisytyön hankkeessa toimineeseen kehittäjäsosiaalityöntekijään ovat liittyneet mm. erilaisiin pahoinpitelyihin, väkivallan tunnistamiseen ja puheeksiottoon, lapsiin kohdistuneisiin rikoksiin, väkivaltaan liittyvään palveluohjaukseen ja konkreettisiin menetelmiin. Vakavissa väkivaltatilanteissa on pidetty tärkeänä sitä, että joku taho ottaa kokonaisvaltaisen vastuun asiakkaan tilanteesta ja hankkii hänelle tarvittavat oheispalvelut (taloudellinen tuki, terapia, asunto yms.). Tätä kautta asiakkaan vastuu avun hakemisesta kuormittavassa elämäntilanteesta pienentyy ja hänellä on selkeästi yksi viranomainen, johon hän on yhteydessä. 25

3.3 Väistön odotetut vaikutukset Väistön odotetut vaikutukset ovat ennen kaikkea siinä, että hankkeen jälkeen alueen asukkaat saavat pienellä kynnyksellä ja kestävästi apua lähisuhde- ja perheväkivaltatilanteissa. Matalan kynnyksen avulla varmistetaan myös se, että lähisuhde- ja perheväkivaltaan puututaan herkemmin ja sen seurauksena väkivalta vähenee ja asiakkaat tulevat aikaisemmassa vaiheessa avun piiriin. Avun saaminen ei saa olla kiinni asuinpaikasta tai siitä, minkä viranomaisen luona asiakas asioi. Hankkeen aikana viranomaisten pelot lähisuhde- ja perheväkivaltaa kohtaan lievenevät tai poistuvat kokonaan, jolloin puheeksioton kynnystä ja pelkoa sen seurauksista ei enää ole. Hankkeen jälkeen alueella on sekä perustason palveluita että osaamista vakavampien väkivaltatilanteiden katkaisemiseen ja seurausten hoitamiseen. Hankkeen jälkeen eri toimijoilla on ymmärrystä myös siitä, kuinka tärkeässä roolissa ennaltaehkäisevät palvelut lähisuhde- ja perheväkivallan kohdalla ovat. Nykymuotoisessa väkivaltatyössä haasteena on koettu se, että kukaan ei koordinoi kunnissa tehtävää väkivaltatyötä. Perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön osaamista ei niin ikään ole upotettu olemassa oleviin virkarakenteisiin, mikä tekee työstä haavoittuvaa. Pysyvänä vaikutuksena hankkeelle toivotaankin, että väkivaltatyöhön erikoistuneet sosiaalityöntekijät jäävät alueelle myös hankkeen jälkeen. Näin hankkeen aikana luodut toimintatavat jäävät pysyviksi malleiksi kuntiin. Väkivaltatyöhön erikoistunut sosiaalityöntekijä toimii hankkeen jälkeen turvakodin sosiaalityöntekijänä, alueellisena väkivaltatyön koordinaattorina ja Marak-työryhmien vetäjänä ja yhteyshenkilönä koko maakunnan alueella. Kun perhe- ja lähisuhdeväkivalta on selkeästi kirjoitettu sisälle virkarakenteeseen, voidaan turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä muiden viranomaisten jatkuva koulutus ilmiöstä, sekä erityisosaamisen säilyminen maakunnan alueella. Hankkeen aikana kehitetty haja-asutusalueen turvakotimalli tulee hyödyttämään myös muita harvaan asuttuja alueita, joihin malli on siirrettävissä. Maantieteellisesti Suomi on harvaan asuttu maa muuallakin kuin Itä-Suomessa. Turvakotipaikkoja ei ole kyetty 26

järjestämään riittävästi asukasmäärään nähden, eivätkä pitkät välimatkat varmasti ole auttaneet asiaa. Kuntien on tulevan Sote- uudistuksen sekä asukasmäärien perusteella tiivistettävä yhteistyötä toistensa kanssa ja tehtävä entistä enemmän kuntarajat ylittävää yhteistyötä. Toinen hankkeen tuottama, ja siirrettävissä oleva malli tulee olemaan väkivaltatyöhön erikoistuneen sosiaalityöntekijän työnkuvaus. Väkivaltatyö on erityisasiantuntemusta vaativa työ, johon kaikissa kunnissa ei ole olemassa olevia resursseja. Yksi työntekijä pystyy kuitenkin vastaamaan maantieteellisesti melko suurestakin alueesta, koska toiminnan ajatuksena on toimia viranhaltijoiden työparina ja koordinoida väkivaltatyötä. Ks. myös hankkeen viitekehys (Liite 1) Julkisissa lähisuhdeväkivaltahankkeissa ei ole juurikaan ollut kumppanina järjestökenttää tai kokemusasiantuntijuutta. Väistön vaikutuksena rakennettu kokonaisuus on tehty julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyönä ja näin hankkeessa huomioidaan vahvasti kansalaisten osallisuus palveluihin ja niiden kehittämiseen tasaveroisena julkisen sektorin kanssa. Tämänkaltainen julkisen palvelujen kehittämisen malli on jatkossa siirrettävissä valtakunnassa eri aluelle. 27

4. HANKKEEN ORGANISAATIO 4.1 Ohjausryhmä Hankekokonaisuus muodostuu Pohjois- Karjalan sekä Etelä- Savon maakuntien osakokonaisuuksista. Yhteensä mukana olevia kuntia on 20, joista suurimmat kunnat ovat Joensuun ja Mikkelin kaupungit. Ohjausryhmään kutsutaan kummankin keskuskaupungin sosiaalipalveluiden johtajat tai vastaavat viranhaltijat. Tämän lisäksi ohjausryhmään kutsutaan kummastakin maakunnasta yhden tai kahden muun kunnan sosiaalipalveluista vastaava viranhaltija. Molemmat osakokonaisuudet tekevät tiivistä yhteistyötä kolmannen sektorin kanssa, jonka vuoksi Pohjois- Karjalan rikosuhripäivystyksen ja Mikkelin Viola ry:n edustus kutsutaan ohjausryhmään. Edellä mainittujen edustajien lisäksi ohjausryhmässä toimivat hankkeen projektipäällikkö, Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen edustaja sekä hankeen valvoja. Kullekin jäsenelle nimetään myös varajäsen. Ohjausryhmä valitsee keskuudestaan puheenjohtajan. Ohjausryhmän sihteerinä toimii projektipäällikkö. Ohjausryhmän koko tulee olemaan 9-10 henkilöä. Ohjausryhmä kokoontuu 2-4 kertaa vuodessa. Projektin kuluessa perustetaan lisäksi tarvittavat työryhmät, mikäli se nähdään projektin kulun kannalta tarkoituksenmukaiseksi. 4.2 Hankkeen työntekijät Hankkeessa työskentelee yhteensä viisi työntekijää. Projektipäällikkö työskentelee koko hankealueella Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Lisäksi sekä Pohjois- Karjalassa että Etelä-Savossa toimii molemmissa kaksi kehittäjätyöntekijää siten, että molemmilla alueilla on yksi sosiaalityöntekijä ja yksi terveydenhuollon, päivähoidon tai poliisin asiantuntija. 28

1) Projektipäällikkö Hankkeessa on kokopäiväinen projektipäällikkö, joka vastaa Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon alueella seuraavista tehtävistä: - Vastaa hankkeen työsuunnitelmien laadinnasta yhdessä hanketyöntekijöiden kanssa. - Vastaa hankkeen kokonaisvaltaisesta etenemisestä, hankkeen seurannasta ja arvioinnin järjestämisestä. - Vastaa yhteydenpidosta sosiaali- ja terveysministeriöön, Lounais-Suomen aluehallintovirastoon, sekä muihin valtakunnallisiin toimijoihin. - Vastaa hankekokonaisuuden raportoinnista - Vastaa hankkeen ja perhe- ja lähisuhdeväkivallan tiedottamisesta sekä viranomaisille että alueen asiakkaille. - Koordinoi perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaisen työn rakenteiden kehittymistä ja laajenemista hanke-alueella. 2) Pohjois-Karjalan väkivaltatyön kehittäjät Pohjois-Karjalassa työskentelee kaksi kehittäjätyöntekijää. Yksittäisen työntekijän tehtävänkuva tarkentuu siinä vaiheessa, kun näemme, millaisia painopisteitä valittujen työntekijöiden osaamisessa ja kiinnostuksessa on. Työntekijöiden tehtävänä on: - Laajentaa vuosien 2012 2013 aikana käyttöön otetut työmenetelmät koko maakunnan alueelle - Kartoittaa perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön käytännöt, resurssit ja osaamisen sekä puutteet ja toiveet Pohjois-Karjalan alueella - Vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon viranomaisten koulutuksesta liittyen väkivallan tunnistamiseen, puheeksi- ottoon ja väkivallan katkaisuun - Vastaa työmallien (viranomaisyhteistyö, avotyö, haja-asutusalueen turvakotimalli) kehittämisestä yhdessä muiden projektityöntekijöiden kanssa 29