Lapsuus hoidossa? Aikuisten päätökset ja lasten kokemukset päivähoidossa Pohjanmaan varhaiskasvattaja 2015 messut Vaasa, 11.6.2015 Marjatta Kalliala
Jos kysymyksen esittää tänään, vastaus saattaa kuulua näin: Kaikki ei ole hyvin mutta pääasia on, ettei kaikki tule vielä huonommaksi. Näin siksi, että uusi halllitus on ehdottanut huononnuksia aikuisen ja lapsen suhdelukuun sekä rajoituksia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen.
Viisi vuotta sitten: Tulevaisuudessa päivähoidon perustehtävää painotetaan lapsen näkökulmaan ja varhaiskasvatukseen sen sijaan, että painotettaisiin lapsen hoitoa ja perheiden tukea sekä vanhempien työssäkäynnin mahdollistamista. Kuka tällaista lupasi?
Kysymyksessä on Selvitys päivähoidon ja varhaiskasvatuksen asemasta valtionhallinnossa. (Sosiaali- ja terveysministeriö ja Opetusministeriö 2010)
Mitä tulevaisuudenlupaus tarkoittaa? Suomessa aletaan kiinnittää huomiota lapsen kokemuksiin! Lapsen varhaiskasvatukseen pitää suhtautua vakavasti! Jos tämä on uutinen ja merkitsee muutosta, tunnustetaan samalla jokseenkin suoraan, että luovuttamattoman tärkeitä asioita on aiemmin laiminlyöty.
Miten asiat ovat nyt? Hoidon ja kasvatuksen yhdistävä EDUCARE-malli on yleisesti hyväksytty lähtökohta, mutta tästä huolimatta päivähoidon / varhaiskasvatuksen perustehtävä on epäselvä. Päivähoidon tehtäväkenttää on pyritty viime vuosina laajentamaan realistisen rajaamisen sijasta. Kysymys kuuluu edelleen: Mihin pitäisi kiinnittää päähuomio?
Varhaiskasvatuslaki 2015 (ns.ensimmäinen vaihe) Laista ei ole apua: vaikka laissa puhutaan varhaiskasvatuksesta ja tavoitteissa korostetaan pedagogiikkaa, tämä vesitetään jättämällä käsitteet päivähoito ja varhaiskasvatus määrittelemättä. Jos näitä käsitteitä ei määritellä, päädytään tilanteeseen, jossa kaikki on kaikkea, mikä merkitsee esimerkiksi sitä, että perhepäivähoidolta vaaditaan täsmälleen samaa kuin päiväkodeissa toteutettavalta varhaiskasvatukselta.
Raja varhaiskasvatuksen ja päivähoidon välillä Raja on tärkeä mutta ei jyrkkä. Varhaiskasvatus on suunniteltua toimintaa, omaleimaista pedagogiikkaa, jossa otetaan huomioon lasten ikä- ja kehitystaso.
Ohjaus, seuranta ja arviointi ovat Suomessa riittämättömiä. Suositukset kuten valtakunnallinen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2003 / 2005) - eivät riitä takaamaan riittävän hyvää hoitoa, kasvatusta ja opetusta alle kouluikäisille lapsille.
Liian suuri vapaus tuottaa ei-toivottuja seurauksia. Oikeus tehdä ja jättää tekemättä on tavattoman suuri. Jotkut päiväkodit, ryhmät ja aikuiset suoriutuvat erinomaisesti, jotkut eivät täytä edes minimivaatimuksia. Parhaat eivät kompensoi huonoimpia.
Olemme koukussa toiseksi ja kolmanneksi tärkeimpään: vähemmän tärkeistä asioista jää kiinni, kun sen sijaan tärkeimmän l. lasten kanssa toimimisen voi hoitaa huonosti ilman minkäänlaisia seurauksia.
Laatua tavoitellaan (liiaksi) kirjoittamalla, ei tekemällä (tarpeeksi) määrätynlaisia tekoja (vrt. lasten vasut).
Keskeyttämisen kulttuuri arvostuksen mittana Keskeyttämisen kulttuuri kertoo siitä, että pienten lasten elämää ei pidetä tärkeänä. Monessa päiväkodissa aikuiset ovat valmiita keskeyttämään vuorovaikutuksen lasten kanssa melkein mistä syystä tahansa. Muutos aikaisempaan on silmiinpistävä.
Tasoerot ovat suuret myös sen seurauksena, että perinteinen lastentarhapedagogiikka hylättiin ilman, että sen tilalle olisi tullut uutta uljasta varhaiskasvatusta tai varhaispedagogiikkaa. Poistamispedagogiikka teki pikemminkin tilaa epätietoisuudelle siitä, mitä olisi pitänyt tehdä. Ohjeistus oli liian abstraktia: Olkaa lapsilähtöisiä!
Koulutuspoliittiset ratkaisut rassaavat päivähoidon kenttää (sosionomi, lähihoitaja) Päivähoidon kentälle rekrytoituvista yhä harvemman koulutus keskittyy työhön lasten kanssa. Yhä harvempi suoriutuu työstään hyvin koulutuksensa ansiosta [lastentarhanopettaja (kk), lastenohjaaja] Yhä useampi hyvin suoriutuva työntekijä joutuu selviytymään työtehtävistään huolimatta koulutuksestaan [sosionomi (amk), lähihoitaja]
Koulutustasoa on nostettava Kun panostetaan lasten näkökulmaan ja varhaiskasvatukseen, henkilökunnan koulutustasoa on nostettava. Pienimmät ansaitsevat parhaat opettajat.
Uuden varhaiskasvatuslain säätämisen yhteydessä on erityisesti varmistettava, että varhaiskasvatusta toteuttamaan saadaan riittävästi lastentarhanopettajia (kk). Myös lastenhoitajien tehtävissä toimivien koulutuksen sisällöt on muutettava vastaamaan nykyistä paremmin työn vaatimuksia.
Kun luovuttiin perinteisestä osaamiseen perustuvasta työnjaosta ja siirryttiin kaikki tekee kaikkea malliin, suostuttiin samalla siihen, että taso määrittyy vähiten koulutetun mukaan. Kun kaikki tekee kaikkea eikä kukaan enempää kuin toinen, kaikki ei lopulta ole kovinkaan paljon.
Realistinen utopia Utopiassa ihmiset voivat luoda ihanneyhteiskunnan määrätietoisella työllään. Sen sijaan, että pitäisimme ihannepäiväkotia paikkana, jota ei ole eikä tule, meidän pitää ajatella, että sellainen voidaan rakentaa sitkeällä työllä. Ihannepäiväkodin ei tarvitse olla mahdottoman vaan mahdollisen täydellinen.
Varhaiskasvatuksen kontekstissa realistinen utopia kuvaa varhaiskasvatusta mahdollisuuksien rajoissa olevana järjestelmänä. Tämä vaatii asennemuutosta sekä mikro- että makrotasolla.
Irtiotto sosiaalipalveluista on (tässä kulttuurisessa kontekstissa) vapauttava lähtökohta, jota täydentää luovuttamaton ajatus varhaiskasvatuksen omaleimaisuuden säilyttämisestä. Päivähoitoistumisen ojasta ei saa kuitenkaan siirtyä koulumaistumisen allikkoon.
Leikki Yksi keskeisistä, varhaiskasvatuksen omaleimaisuutta rakentavista tekijöistä on leikki. Leikki on lasten omin juttu, mutta siitä huolimatta aikuinen voi tehdä tai jättää tekemättä paljon leikin hyväksi. Havainnoiminen on avain lapsen leikin ymmärtämiseen, arvostamiseen ja rikastuttamiseen.
Aikuisen ja lapsen välisen suhteen vaativuus näkyy kirkkaimmillaan leikissä, joka ei pakota vuorovaikutukseen toisin kuin esimerkiksi ruokailu tai pukeminen ja riisuminen. Leikin tukeminen vaatii aikuiselta liikkuvaa ajatusta ja notkeaa mieltä.
Taidekasvatus jokalapsenoikeutena Taidekasvatus on yksi varhaiskasvatuksen keskeisistä tehtävistä. Miksi varhaiskasvatuksen piirissä ei käydä samanlaista keskustelua taito- ja taideaineiden asemasta kuin peruskoulun tuntijaon yhteydessä? Miksi tyydymme epätyydyttävään tilanteeseen, joka herättää keskustelua mm. päiväkotien maksullisista muskareista?
Luontosuhde Richard Louv: Meneillään on maailmanlaajuinen kokeilu, jossa katsotaan, mitä tapahtuu, kun lapset vieroitetaan luonnosta. Varhaiskasvatuksen on irtisanouduttava tästä kokeilusta.
Elinvoimaisen varhaiskasvatuksen kehittäminen yhteiseksi asiaksi Laadun mittapuuksi on otettava lapsen kokemus. Päivähoidon ei pidä yrittää laajentaa tehtäväkenttäänsä ylettömästi, vaan sen tulee toimia lasten hyväksi omimmalla sarallaan. Se laatu, jolla on merkitystä lasten lapsuudelle ja tulevaisuudelle, lunastetaan joka päivä uudestaan työssä lasten kanssa.