Suomen luonnonsuojeluliiton Dnro LSSAVI/97/04.09/2011 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu 39 33200 Tampere 20.11.2012 s-posti: pirkanmaa@sll.fi Pälkäneen seudun ympäristöyhdistys ry. C/o Martti Sivonen Uimarannantie 12 36600 Pälkäne puh. 050 304 3939 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Ympäristölupavastuualue PL 277 ( Uimalankatu 1) 33101 TAMPERE ASIA MUISTUTUS TIEPENKEREEN RAKENTAMISESTA HIRVONSALMEEN JA ORISALON SALMEEN MALLASVEDELLÄ PÄLKÄNEELLÄ. Hakijat: Kalevi Mäkiselkä,Marja-Liisa Mäkiselkä, Kalle Kontsas, Juhani Pentti, Jaana Pentti, Jukka Salminen, Marita Salminen, Juha Autio, Jorma Laine, Marja Laine, Raimo Tenhunen, Jouko Vilkki, Martti Holttinen, Arto Tuomien, Toni Nieminen, Anu Perolahti, Veli-Pekka Pirkkanen, Jari Tanskanen ja Anne-Mari Tanskanen. Edellä mainitut hakijat ovat uudistaneet vesilupahakemuksen tienpengerryksen ja sillan rakentamista varten Pälkäneen Mallasveden Hirvonsalmeen ja Orisalon salmeen. Hirvonsalmen pengerrys johtaisi Karhunsalon saareen ja Orisalon pengerrys Orisalon saareen. Edellisen hakemuksen Etelä-Suomen aluehallintovirasto hylkäsi päätöksellään 12.11.2010 vesilain 2 luvun 3 :n, 6 :n 2 momentin ja 11a :n 16 luvun 23 a :n perusteella. Uusi hakemuksen mukainen pengertie ei poikkea olennaisesti edellisestä hakemuksesta. Vähäinen siltarakennelma ei paranna niitä puutteita, joihin edellisessä muistutuksessa kiinnitimme huomiota. Suunnitellun pengertietien vaikutukset ovat edelleen haitallisia ja merkittäviä vesistölle, kalakannalle, kalastukselle, vapaa-ajan veneilylle, luonnolle sekä vapaa-ajan asutukselle. Koska muistutuksemme valmistumisen aikaan ei ole esitetty uutta hankesuunnitelmaa tai -selvitystä, vetoamme aikaisemman suunnitelman sisältöön. Varaamme mahdollisuuden täydentää muistutustamme, mikäli hakijat esittävät uusia suunnitelmia tai selvityksiä. Hirvonsalmi sijaitsee Pälkäneen Mallasvedellä Leipälänlahden eteläpuolella Hirvonselän ja Mallasselän välissä. Hirvonsalmi on noin 20 metrin leveä. Orisalon salmi sijaitsee Karhunsalon ja Orisalon saaren välissä järven keskiosassa. Leipälänlahti on matala, suojainen ja kasvillisuudeltaan löyhästi järviruo on valtaama.
Lahti on tunnettu hyvänä kalojen kutupaikkana sekä rapujen ja kalanpoikasten elinympäristönä. Koska vallitsevat tuulet tulevat pääosin lännestä ja lounaasta, lahden veden vaihtumiselle Hirvonsalmen kautta tuleva virtauma on olennaisen tärkeää. Ympäristölupaa haettaessa tulee ottaa huomioon mitä vesilain 1. luvun 15 ja 21 :ssä sekä 2. luvun 1, 3 ja 5 :ssä on säädetty vesirakentamisen ehdoista ja vaikutuksista. Huomioon on otettava myös vuonna 2008 hyväksytty Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015. Ympäristölupa-anomuksen liitteenä oleva hankkeen suunnitelmaselostus on puutteellinen ja ylimalkainen sekä osin harhaanjohtava ja paikkansapitämättömiin seikkoihin perustuva. Suunnitelmaselostus on kapea-alainen ja jättää kertomatta olennaisia seikkoja rakentamisen seurauksista veden tilaan, vesi- ja rantaluontoon ja kalastukseen. Selostuksessa vähätellään virkistyskäyttöön ja maisemaan kohdistuvia haittoja ja kielteisiä vaikutuksia. Lupahakemuksessa on laiminlyöty pengerryksen tuottamien pitkäaikaisten ja peruuttamattomien ympäristö- ja vesistövaikutusten arviointi. Lupahakemuksesta ei ilmene tiepengerryksen matalaan lahdenperään tuottamaa liettymistä, rehevöitymistä, umpeenkasvua sekä kalaston ja rapukannan elinympäristön pilaantumista. Vesistöön ja kalastoon kohdistuvien haittojen puutteellista käsittelyä pidämme ylimalkaisena suhtautumisena hankkeeseen. Vaikutuksia lähiympäristön vapaa-ajan asukkaiden virkistyskäyttöön, kalastukseen ja ravustukseen sekä maisemaan ei myöskään ole huomioitu ympäristönsuojelulain ja vesilain edellyttämällä tavalla. Suunnitelmaselostuksessa kyseisiä sosiaalisia seikkoja vähätellään tai ne jätetään mainitsematta. Tiepengerryshankkeen asianmukainen vaikutusten arviointi edellyttää vesiluontoon kohdistuvien vaikutusten arviointia sekä veden tilaan ja vesiluontoon kohdistuvien seurausten tuntemusta ja ammattiosaamista. Koska suunnitellun tiepenkereen rakentamisen kielteiset seuraukset ovat mittavat, hankkeesta olisi pitänyt tehdä ympäristönsuojelulain tarkoittama ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristölupa-anomuksen liitteenä oleva hankkeen suunnitelmaselostus on siinä määrin ylimalkainen, harhaanjohtava ja olettamuksiin perustuva, että se ei täytä ympäristöluvan myöntämisen lakisääteisiä ehtoja. Lainsäädännön mitätöinti ei ole hyväksyttävää. Nykyinen loma-asutus on syntynyt ilman siltoja ja tietä, joten kulkeminen sujuu ongelmitta veneillä tulevaisuudessakin. Vaadimme, että tiepenkereelle Mallasveden Hirvonsalmeen ja Orisalon salmeen ei myönnetä ympäristölupaa vesilain edellytysten vastaisuuden, puutteellisesti suoritetun vaikutusten arvioinnin ja harhaanjohtaviin väittämiin perustuvan hakemuksen vuoksi alla esitetyillä perusteilla. PERUSTELUT 1. YLEISTÄ Vesilaki määrittelee vesirakentamisen edellytyksiä seuraavasti:
1.1 Vesilain edellytykset 15 (4.2.2000/88) Jollei jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka 1) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, kalastukselle, maalle, rakennukselle tai muulle omaisuudelle; 2) aiheuttaa tulvan vaaraa, yleistä vedenvähyyttä tai vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista; 3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä, kulttuuriarvoja tai vesistön käyttökelpoisuutta vedenhankintaan tahi sen soveltuvuutta virkistyskäyttöön; 4) huonontaa vesistön puhdistautumiskykyä tai muuttaa valtaväylää tai vaikeuttaa yleisen kulku- tai uittoväylän käyttämistä; 5) aiheuttaa vaaraa terveydelle; taikka 6) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua (vesistön muuttamiskielto). Mitä 1 momentissa säädetään toimenpiteestä, koskee soveltuvin osin myös rakennelman tai laitteen käyttämistä. Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys ole ympäristönsuojelulain (86/2000) 3 :n 1 momentin 1 kohdassa tai tämän luvun 19 :ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta. 2 LUKU Yleiset säännökset rakentamisesta vesistöön Rakentaminen ja sen edellytykset 1 Tämän luvun säännökset rakentamisesta koskevat, mikäli jonkin toimenpiteen osalta muuta ei ole säädetty, kiinteän tai irrallisen laitteen taikka rakennuksen tai muun rakennelman kuten padon, penkereen, sillan, johdon, kuljetuslaitteen tai laiturin tekemistä vesistöön tai sen poikki, perkaamis-, paalutus- tai täyttämistyön suorittamista vesistössä, uuden uoman tekemistä sekä muuta niihin verrattavaa samoin kuin 1 luvun 15 :ssä tarkoitettua toimenpidettä. (30.4.1987/467) 3 Rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava siten: 1) ettei yrityksestä aiheudu vältettävissä olevaa vahinkoa, haittaa tai muuta edunmenetystä rannan tai vesialueen omistajalle; 2) ettei kalakantaa vahingoiteta; 3) ettei enempää kuin tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi on välttämätöntä: a) vaikeuteta vesistössä kulkemista b) heikennetä vesistön puhdistautumiskykyä tai muutoin vahingollisesti muuteta vesiluontoa ja sen toimintaa; c) huononneta vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; d) vähennetä luonnonkauneutta, kulttuuriarvoja tai ympäristön viihtyisyyttä, taikka e) muutoin loukata yleistä tai yksityistä etua; sekä
Mitä 1 momentissa on sanottu, on noudatettava silloinkin, kun lupaa rakentamiseen ei tarvita, sekä, milloin rakentamislupaa on haettu, sanotun luvan ehtoja määrättäessä. Sama on myös voimassa rakentamisen toimittamisesta siltä osin, kuin rakentamisluvassa ei ole asiasta määräyksiä, sekä vesistöön tehdyn rakennelman käyttämisestä. 5 (28.6.1994/553) Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Toteutuessaan tiepengerryshankkeesta aiheutuisi Vesilain 1. luvun 15 :ssä määriteltyjä seurauksia. Pengerrys johtaisi Leipälänlahden veden tila huonontumiseen, rehevöitymiseen ja umpeenkasvuun. Hanke huonontaisi alueen kala- ja rapukannan elinympäristöjä ja mitätöisi virkistysarvoa. Hirvonsalmen maiseman sulkeminen olisi yleinen edun vastaista. Tiepengerryshanke ei täytä vesilain tarkoittamia edellytyksiä. 1.2 Valtioneuvoston periaatepäätös vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015 Lainaus kyseisestä asiakirjasta hanketta koskevilta osin: Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen vesiensuojelun uusista valtakunnallisista tavoitteista vuoteen 2015 asti. Päätöksessä esitetään toimia vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja tilan heikkenemisen estämiseksi. Tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä Rehevöityminen on saatava kuriin ja sosiaaliset vaikutukset on otettava huomioon. Vesiensuojelun suuntaviivat määrittelevät vesiensuojelulle valtakunnalliset tarpeet ja tavoitteet vuoteen 2015 asti. Tavoitteena on: * vähentää rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta * vähentää haitallisista aineista johtuvia riskejä * suojella vesiluonnon monimuotoisuutta * kunnostaa vesiä Periaatepäätös painottaa erityisesti pyrkimyksiä vähentää rehevöitymistä, joka on sekä sisävesien että Itämeren pahin ongelma. Vesien ravinnekuormitusta vähennetään kaikista toiminnoista. Eniten on vähennettävä hajakuormitusta. Rehevöityminen on seurausta vuosikymmeniä jatkuneesta liiallisesta ravinnekuormituksesta. Jotta luonto palautuisi tasapainoon, on kuormitusta vähennettävä huomattavasti nykyisestä. Ravinteita on kertynyt paljon myös maaperään ja pohjalietteeseen. Vesiensuojelu vaatii siksi hyvin pitkäjänteistä, vuosikymmeniä kestävää työtä. Suunniteltu tiepengerrys on ristiriidassa valtioneuvoston vesien tilan parantamiseen tähtäävän periaatepäätöksen kanssa. Toteutuessaan hanke lisäisi rehevöitymistä ja matalan Leipälänlahden umpeenkasvua sekä huonontaisi kalojen ja rapujen kutu- ja poikasajan elinympäristöjä. 2. YMPÄRISTÖLUPAHAKEMUKSEN PUUTTEET 2.1 Ympäristölupahakemuksen liitteenä oleva suunnitelmaselostus on keskeisiltä ja oleellisilta osin puutteellinen. Tiepenkereen ja tien luontoon kohdistuvia vaikutuksia on käsitelty ylimalkaisesti.
Karhunsalon saaressa ja vastapäätä mantereella on pitkäaikaisia havaintoja liito-oravasta (Pteromys volans). Liito-orava on vuoden 2000 uhanalaisluokituksessa vaarantunut (VU) eliölaji (Suomen lajien uhanalaisuus, Rassi jne. Syke 2000). Suomella on erityisvastuu liito-oravan säilymisestä Euroopan Unionissa. Lupahakemuksessa ei ole huomioitu tiehankkeen vaikutuksia liito-oravan elinympäristön säilymiseen luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla. Edellisen lupahakemuksen yhteydessä toimitettiin Länsi-Suomen ympäristölupavirastoon biologi Marita Jalkasen raportti alueen liito-orava havainnoista. 2.2 Hankkeen vaikutusten arvioinnissa olisi pitänyt selvittää myös muiden eliölajiryhmien esiintyminen. Viitasammakkoa (Rana arvalis) esiintyy läheisessä Hausalon saaressa ja Karhusalon ja Orisalon saaret ovat lajin potentiaalista elinympäristöä. Liito-orava ja viitasammakko ovat luonnonsuojelulain 49 mukaan rauhoitettuja eikä niiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja saa tuhota. 2.3 Ympäristölupahakemuksen suunnitelmaselostuksen kohdassa 1. väitetään tien ja tieoikeuksien olevan olemassa rantaan saakka. Tämä väite on harhaanjohtava. 2.4 Suunnitelmaselostuksessa hanketta perustellaan metsätaloustarpeella ja puunkorjuulla. Karhunsalossa metsämaata on noin 33 hehtaaria ja Orisalon saaressa ei kokonsa puolesta ole tarvetta metsätaloushakkuisiin. Metsätaloustarpeeseen nähden tiepengerryshanke on näin ollen aivan ylimitoitettu. 2.5 Hanketta on perusteltu myös saarten kesäasutuksen jätehuollon järjestämisellä, palo- ja pelastuspalvelun saatavuudella ja vesi- ja viemärijohdonrakentamisella. Näiltä osin lupahakemus perustuu toiveajatteluun. Pälkäneen kunnan lähin ja jätehuoltosuunnitelman mukainen jätehuoltopiste on mantereella 8 km päässä eikä se tule lähemmäksi suunnitelmaselostuksen hurskailla toiveilla. Huomautamme, että Karhunsalon ja Orisalon vapaa-ajanasunnot ovat nopeammin veneillä palo- ja pelastuspalvelun tavoitettavissa. On erittäin epätodennäköistä, että pitkälläkään tähtäimellä Pälkäneen kunta tulisi vetämään vesi- ja viemäriverkkoa saarissa sijaitseville vajaalle 50 vapaa-ajan asunnolle. 2.6 Kohdassa 4. selvitys siltapenkereiden rakentamiseen tarvittavista luvista mainitaan lupa saadun Mälkilän-Kinnalan vesiosakaskunnalta. Väite ei pidä paikkaansa, koska mainittu vesiosakaskunta ei ole järjestäytynyt. Esitetty dokumentti ei ole lainvoimainen. 2.7 Kohdassa 6. väitetään, että mantereen ja Karhunsalon välisessä salmessa vesiliikenne on mahdollista noin 2 metriä leveäksi ja 1,4 syväksi ruopatun väylän kohdalla. Selostuksessa jätetään kertomatta, että kyseinen väylä on noin 20 metrin levyinen. Nykyisin väylä toimii suosittuna vesireittinä Hirvonselältä Pälkäneelle. Toteutuessaan tiepengerrys- ja siltahanke vaikeuttaisi väylän käyttöä ja estäisi sen korkeilta veneiltä kokonaan. Tämä lisäisi isojen veneiden venematkan pituutta ja tarkoittaisi pahimmillaan yli 20 km pidennystä kyseiseen suosittuun reittiin. 2.8 Virtaamista todetaan kohdassa 9., että Hirvonsalmessa tapahtuu virtausta vain tuulen vaikutuksella. Tämä väite on asiantuntematonta vähättelyä. Virtaus on helppo todeta myös tyyninä päivinä. Suunnitelmassa virtaama hoituisi 2 ja 3 metrin siltarumpujen kautta. Toteutuessaan nykyisen väylän kutistuminen 2 ja 3 metrin aukoiksi vähentäisi oleellisesti nykyistä jatkuvaa virtausta. Se ei voisi olla vaikuttamatta huonontavasti veden tilaan.
2.9 Kohdassa 10. väitetään veden laadusta, että pengerrystyö ei tulisi muuttamaan pysyvästi veden laatua ja että vesi tulisi samenemaan rakennuspaikan läheisyydessä väliaikaisesti. Näkemys on tekninen ja jättää huomiotta, että pengerryksen kaltaisten mittavien hankkeiden vaikutukset ja seuraukset ulottuvat huomattavasti primääriympäristöä laajemmalle erityisesti vesialueilla. Pidämme hankkeen luontoon ja vesistöön kohdistuvien vaikutusten ja seurausten vähättelyä sekä arvioinnin ylimalkaisuutta suunnitelmaselostuksen ja tiepengerryshankkeen vakavimpina puutteina. Toteutuessaan suunniteltu pengerrys edellyttäisi toisaalta pohjasedimentin ruoppausta siltarumpujen alta ja toisaalta mittavien maamassojen siirtämistä matalaan salmeen. Pengerrystä olisi mahdotonta toteuttaa ilman, että maa-aineksesta ei liukenisi veteen kivennäisaineita ja ravinnekuormitusta sekä pengerrystyön aikana että hulevesinä sen jälkeen. Virtauksen estymisen ohella tämä johtaisi Leipälänlahden veden samentumiseen, liettymiseen, rehevöitymiseen ja umpeenkasvuun. Tämä vaarantaisi veden laadun, mikä olisi vastoin vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä säädettyä laki (1 : Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisen yleisenä tavoitteena on suojella, parantaa ja ennallistaa vesiä ja Itämerta niin, ettei pintavesien ja pohjavesien tai Itämeren tila heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä). Pengerryksen rakentaminen johtaisi kahden pussimaisen lahden muodostumiseen, joista lännen puolella olevassa sijaitsee Karhunkärjen vapaa-ajanasunnon venelaituri. Pengerrys johtaisi paikan umpeutumiseen. Itäpuolella liettymisen ja ravinnekuorman vaikutukset olisivat tuhoisat alueen kalastolla ja rapukannalle. Kapean siltarummun kautta tapahtuva veden vaihtuminen ei korvaisi nykyisten kala- ja rapukannalle edullisten vesiolosuhteiden säilymistä. Vesiliikennettä käsittelevässä kohdassa 11. mainitaan nykymuotoisen veneilyn olevan mahdollista jatkossakin. Käytännössä 3 metrin siltarumpu rajoittaa veneliikennettä ja mahdollistaa sen vain sitä pienemmille veneille. 2.10 Toisin kuin kohdassa annetaan ymmärtää, alueella on myös ammattikalastajia sekä kotitarveja virkistyskalastusta. Kala- ja rapukannalle olennaista ei ole kalojen kulkeminen siltarumpujen läpi niin kuin selostus antaa ymmärtää. Olennaista sen sijaan on eri kalalajien kutu- ja poikasvaiheen elinympäristöjen tilan säilyminen lajeille soveliaana. Ympäristölupahakemuksen liitteenä olevasta Roineen-Mallasveden-Pälkäneveden kalastusalueen lausunnosta käy ilmi, että Leipälänlahden kaltaiset ruovikot ovat erittäin tärkeitä Mallasveden ammattikalastukselle ja runsaalle kotitarve- ja virkistyskalastukselle. Lausunnossa tuodaan julki huoli pengerryshankkeen vaikutuksista kalastoon. Lausunto osoittaa kiistatta, että pengerryshankkeella on sekä rakennusaikaisia että pysyviä kalastoon ja ravustoon kohdistuvia haittavaikutuksia. Lausunnossa edellytetään vahinkojen ja menetysten korvaamista. 2.11 Kohdassa 19 arvioidaan hankkeen vaikutuksia. Arvion laatija vähättelee vaikutuksia ja jättää kertomatta, että Hirvonsalmen rantamaisema tulisi sulkeutumaan sekä lännestä Hirvonselältä että idästä Mallasselältä. Maiseman sulkeutuminen tarkoittaisi menetystä sekä vesiltä katsottuna että Leipälänlahden vapaa-ajan ja vakituiselle asutukselle. Tieliikenne toisi mukanaan häiriötä, melua ja turvattomuutta, mikä johtaisi virkistysarvon mitätöitymiseen. Erityisen kohtalokasta pengerryksen aiheuttama maiseman sulkeutuminen ja tieliikenne olisi mantereella sijaitsevalle Karhunkärjen vapaa-ajanasutukselle, kun suunniteltu
tieliikenne kulkisi 25 metrin päästä. 2.12 Aloittamislupa Kohdassa ei osoiteta mitään syytä, jonka perusteella hankkeen kuvitellut hyödyt edellyttäisivät tiepenkereen rakentamista. Karhunsalo on hiljattain tehdyn hakkuun jälkeen kasvanut taimikoksi, jonka hakkuu on ajankohtaista 70-80 vuoden kuluttua. Saarissa on paikoin nykymääräyksiin nähden liian tiheä vapaa-ajanasuntokanta rantaviivaan nähden. Rakennuksia joudutaan purkamaan nykymääräyksiä vastaavaksi. Tämä vähentää entisestään sekä palo- ja pelastus- että jätehuollon järjestämisen perustetta. Edellä mainittuihin seikkoihin nähden pengerryshankkeelle ei ole yhteiskunnallisten tarpeiden tai vaatimusten edellyttämiä perusteita. LOPUKSI Hankkeen vesilain tarkoittamat haitat ovat kohtuuttomia ja oletettuja hyötyjä suurempia. Haitat ja menetykset kohdistuvat vesiluontoon sekä laajalle lähialueen vakituiselle ja loma-asutukselle. Menetykset ja haitat olisivat peruuttamattomia. Hankkeelle ei tule myöntää ympäristölupaa, eikä hankkeen käynnistämiselle ennen päätöksen voimaantuloa, ole mitään perustetta. Tampereella ja Pälkäneellä 20.11.2012 Timo Tamminen, puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Anni Kytömäki, sihteeri Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Martti Sivonen, puheenjohtaja Pälkäneen seudun ympäristöyhdistys ry. Marjaana Laaksonen, sihteeri Pälkäneen seudun ympäristöyhdistys ry.