Liite 2. Rakentamisalueiden kasvillisuus- ja luontotyyppikuvaukset Tuulivoimala 1 Rakentamisalueen puusto on pääosin vanhaa mäntyvaltaista kalliolakimetsää. Kallioalueiden välissä esiintyy kangasmaita (VT), joiden puusto koostuu kuusesta, männystä, koivusta ja haavasta. Lahopuuta alueella ei juuri esiinny. Kasvilajistoon kuuluvat mm. sianpuolukka, mustikka, puolukka, kanerva, virpapaju, metsälauha ja lampaannata sekä poronjäkälät. Alue on luonnontilaisen kaltainen. Tuulivoimala 3 Rakentamisalueella kasvaa nuori kasvatusmännikkö avokallioalueella. Karuleimainen kasvillisuus koostuu lähinnä kanervasta, katajasta ja poronjäkälistä. Tuulivoimala 4 Tuulivoimala 2 Avokallioalueella kasvaa nuorta kasvatusmännikköä, jossa lisäksi sekapuuna koivua ja vanhoja katajia. Alueen kasvillisuus koostuu mm. kanervasta, puolukasta, mustikasta, metsälauhasta, lampaannadasta sekä pienissä soistumissa virpapajusta, juolukasta ja suopursusta. Poronjäkälät ovat alueella yleisiä. Rakentamispaikalla kasvaa nuorehkoa kalliomännikköä, jota on alueen ympäriltä hakattu voimakkaasti. Hakkuita on suoritettu myös rakentamispaikalla. Alueen karu kalliokasvillisuus koostuu pääasiassa kanervasta, puolukasta ja katajasta. 1
Tuulivoimala 5 Tuulivoimala 7 Rakentamisalueella puusto on pääosin nuorta männikköä, jossa kasvaa lisäksi sekapuuna koivua. Rakentamispaikalla ja sen ympäristössä esiintyy pääasiassa avokalliota, kangasmaaalueet ovat kallioiden päälle muodostuneita ohuelti kivennäismaata sisältäviä alueita. Kasvillisuus avokallioilla koostuu pääasiassa poronjäkälistä, kanervasta, katajasta ja puolukasta, kun taas kangasmaa-alueilla kasvaa lisäksi mustikkaa ja metsäkastikkaa sekä hieman lillukkaa. Rakentamisalue sijaitsee pienehköllä avokallioalueella, jota ympäröivät kuivahkon kankaan (VT) varttuvat metsiköt. Puusto on pääosin nuorta männikköä, sekapuuna kasvaa lisäksi koivua. Kasvillisuus koostuu mm katajasta, lampaannadasta, metsälauhasta ja kanervasta. Tuulivoimala 8 Tuulivoimala 6 Rakentamisalueella esiintyy avokallioalueita sekä kuivahkon kankaan (VT) alueita. Puusto on rakentamispaikalla varttuvaa männikköä, jossa kasvaa lisäksi sekapuuna koivua ja kuusta. Kasvillisuus koostuu kallioalueilla mm. metsälauhasta, kanervasta ja katajasta ja kangasmaalla lisäksi mustikasta, puolukasta, katinlieosta ja sananjalasta. 2 Rakentamisalue sijaitsee avokallioalueella, jossa kasvaa pääosin vanhaa männikköä. Sekapuuna kasvaa koivua. Kasvilajistoon kuuluvat mm. poronjäkälät, metsälauha, lampaannata ja kanerva. Rakentamispaikalla ja sen ympäristössä lahopuuta ei esiinny juuri lainkaan.
Tuulivoimala 9 Tuulivoimala 11 Rakentamisalue sijaitsee pienellä avokallioalueella, jota ympäröivät kuivahkon kankaan (VT) nuoret kasvatusmänniköt. Kallioalueella kasvaa mm. hietakastikkaa, katajaa, kanervaa, kalliokieloa sekä pajuja Tuulivoimala 10 Rakentamisalueella kasvaa harvennettua kalliomännikköä, pääasiassa nuorta mäntyä sekä sekapuuna lisäksi koivua ja kuusta. Alueen kasvillisuus koostuu mm. katajasta, puolukasta, metsälauhasta, kanervasta, pajuista, hietakastikasta ja poronjäkälistä. Alueen luoteispuolelle avautuu mäntytaimikko ja lounaispuolelle varttunut kasvatuskuusikko. Tuulivoimala 12 Rakentamisalue sijaitsee avokallioalueella, jonka lakialueella kasvaa varttunutta männikköä ja muualla pääosin nuorta kasvatusmännikköä. Kasvilajistoon kuuluvat mm. kanerva, puolukka, hietakastikka, metsälauha, lampaannata ja poronjäkälät. Pienessä soistumassa kasvaa lisäksi juolukkaa, variksenmarjaa ja pajuja. Lakialueella ei juurikaan esiinny lahopuustoa. Rakentamisalue sijoittuu avokallioalueelle, jossa kasvaa nuorta kalliomännikköä. Kasvillisuus koostuu mm. hietakastikasta, sianpuolukasta, katajasta, rohtotädykkeestä, verikurjenpolvesta ja kanervasta. Kangasmaan ja kallioalueen välissä kasvaa lisäksi vanamoa, ahomansikkaa ja kevätpiippoa sekä vadelmaa. 3
Tuulivoimala 13 Rakentamisalue sijoittuu avokallioalueen lakialueelle, jossa kasvaa harvaa varttunutta ja vanhaa kalliomännikköä. Myös nuorempaa puustoa esiintyy. Lakialueen kasvillisuus koostuu mm. kanervasta, katajasta, metsälauhasta ja lampaannadasta sekä poronjäkälistä. Rakentamisalueella esiintyy pienialaisia soistumia, jossa kasvaa vähäisiä määriä juolukkaa ja mustikkaa sekä rahkasammalia. Rakentamisalueella tai sen lähiympäristössä ei juuri esiinny lahopuuta, muutoin alue on luonnontilaisen kaltainen. Tuulivoimala 15 Rakentamisalue sijoittuu pienehkölle avokallioalueelle sekä sitä ympäröivälle kuivahkolle kankaalle (VT), jossa kasvaa varttuvaa kasvatusmännikköä sekä kuusta ja koivua. Kasvillisuus koostuu mm. mustikasta, puolukasta, kanervasta, metsälauhasta ja katajasta Sähköasema Tuulivoimala 14 Rakentamispaikka sijoittuu hakkuuaukealle. Rakentamisalue sijoittuu kalliolakimännikköön, jossa kasvaa varttunutta ja nuorta puustoa sekä sekapuuna lisäksi koivua. Kasvillisuus koostuu mm. kanervasta, lampaannadasta, katajasta sekä poronjäkälistä. Alueella ei juuri esiinny lahopuustoa. Rakentamisalueen välittömään läheisyyteen sijoittuu pienialainen vähäpuustoinen suo, jossa kasvaa mm. jouhisaraa ja tupasvillaa sekä mäntyä ja koivua. Suon laiteilla kasvaa pajuja sekä rämevarpuja. Pieni kallion laella sijaitseva suo on luonnontilainen ja siten metsälain tarkoittama erityisen tärkeä elinympäristö. 4
Tieyhteys välillä tuulivoimala 1 3 Tieyhteys alkaa nykyiseltä metsäautotieltä ja nousee melko jyrkästi Råbergen-kallioaluetta ylös. Rinteessä kasvaa ohuella kivennäismaalla varttuvaa kasvatusmännikköä, jossa esiintyy paisterinteille tyypillistä lajistoa. Rinteessä kasvaa mm. verikurjenpolvea, ahomansikkaa, metsäkastikkaa, kevätlinnunhernettä, sinivuokkoa, rohtotädykettä, huopakeltanoa, lännenisomaksaruohoa, kissankäpälää, metsäorvokkia, hiirenvirnaa, katajaa sekä puolukkaa. Lisäksi kasvaa hieman vadelmaa ja sananjalkaa. Rinteen vaihettuessa avokallioksi lajimäärä vähenee ja vallitseviksi lajeiksi nousevat kanerva, puolukka, metsälauha ja kataja. Puusto on eri-ikäistä ja mäntyvaltaista, sekapuuna kasvaa jonkin verran kuusta ja koivua sekä paikka paikoin hieman haapaa. Lakialuetta kohti mentäessä puusto on keskimääräistä vanhempaa. Lakialueella esiintyy pienialaisia kivennäismaa-alueita, joilla kasvaa varttunutta vanhaa kuusta, hieskoivua ja hieman haapaa. Lakialueen kalliomänniköiden puusto on vanhaa, mutta lahopuun määrä alueella on vähäinen. Myöskään pienialaisia kalliopainaumiin muodostuneita soita ei kallioalueella juuri esiinny. Kuva 11 16. Mustikkaturvekangas. Tieyhteys välillä tuulivoimala 4 7 10 Tielinja alkaa olemassa olevasta sorapäällysteisestä tiestä ja poikkeaa siltä hakkuuaukean halki. Aukean eteläpäädyssä alkaa kallioalue, jossa on suoritettu harvennuksia. Puusto koostuu lähinnä männystä, seassa on paikoin hieman koivua ja kuusta. Kenttäkerroksessa kasvaa pääasiassa vain kanervaa, puolukkaa, metsälauhaa sekä katajaa. Kallioalue vaihettuu kuivahkoksi kankaaksi (VT), jossa kasvaa nuorta männikköä. Hakkuita on suoritettu tielinjalla että sen molemmin puolin. Kuivahkon kangas vaihettuu ojan läheisyydessä tuoreeksi kankaaksi (MT). Ojan välittömässä lähiympäristössä esiintyy kuusivaltaista korpea, jonka lajistoon kuuluvat mm. hiirenporras, vadelma, metsäalvejuuri, mustikka, puolukka, kastikat, nurmilauha ja ojan pohjalla ojaleinikki. Ojasta mentäessä kauemmaksi korpi vaihettuu jälleen tuoreeksi kankaaksi ja siitä edelleen kuivahkoksi kankaaksi ja avokallioksi. Kuva 11 15. Paisterinne. Lakialueelta laskeuduttaessa alas vanhat lakimänniköt vaihettuvat nuoriin kasvatusmetsiköihin. Kenttäkerroksen lajistoon kuuluvat lähinnä kanerva ja poronjäkälät ja pensaskerrokseen kataja. Avokallioalueelta siirryttäessä kivennäismaalle (VT) lajisto monipuolistuu: kenttäkerroksessa kasvaa kanervan lisäksi mm. puolukkaa, mustikkaa, metsäkastikkaa ja pajuja. Pensaskerroksessa kasvaa katajaa ja paikoin tiheä koivualikasvos. Tielinjan kohdalla suoalueella kasvaa mustikkaturvekankaalla (MtKgII) vanhaa hieskoivua sekä hieman kuusta ja mäntyä. Pensaskerroksessa kasvaa kuusialikasvos. Lajistoon kuuluvat mm. mustikka, puolukka, kanerva, lillukka, metsäkorte sekä metsäkastikka. Suon jälkeen tielinjan reitti jatkuu nuoressa kuivahkon kankaan (VT) männikössä. Viimeiseltä rakennuspaikalta (VE1 3) tielinja jatkuu nuoressa kuivahkon kankaan (VT) kasvatusmännikössä, joka on osin soistunut. Kuva 11 17. Korpi. 5
Tieyhteys välillä tuulivoimala 13 14 Tuulivoimalan rakennusalueelta 7 lähdettäessä tielinjalla itään päin kuivahkon kankaan männikkö jatkuu kunnes toisen ojan ylityksen jälkeen puusto on hieman nuorempaa ja alkaa vaihettua kuusivaltaisemmaksi. Tielinjan puusto vaihettuu varttuneemmaksi ja luontotyyppi tuoreeksi kankaaksi. Tielinja ylittää pienialaisen lehtomaisen kankaan (OMT), jonka kasvilajisto koostuu mm. käenkaalista, sinivuokosta, metsäalvejuuresta, ahomansikasta, metsäorvokista, metsäkastikasta, lillukasta ja sananjalasta. Tielinja nousee ylemmäksi rinteeseen, joka vaihettuu mäntyvaltaisemmaksi ja karummaksi kuivahkoksi kankaaksi liittyen olemassa olevaan tiehen. Tieyhteys tuulivoimalalle 5 Tielinja kulkee pääosin avokallioaluetta pitkin. Puusto on osin käsiteltyä kalliomännikköä, jossa kasvaa lisäksi sekapuuna koivua, haapaa ja kuusta. Korkeimmalla sijaitsevat alueet ovat luonnontilaisen kaltaisia: puusto on varttunutta eikä merkkejä hakkuista tai harvennuksista ole näkyvissä. Lahopuun määrä alueella on kuitenkin vähäinen. Kasvillisuus koostuu avokallioilla mm. puolukasta, metsälauhasta, lampaannadasta, kanervasta ja katajasta sekä ohuilla kivennäismaa-alueilla lisäksi mustikasta, metsäkastikasta ja lillukasta. Tieyhteys tuulivoimalalle 8 Tielinja alkaa metsäautotieltä ja jatkuu avokalliorinnettä ylös. Lakialueella kasvaa paikoin vanhaa kalliomännikköä, lisäksi kasvaa sekapuuna hieman koivua. Karuleimainen kasvillisuus koostuu lähinnä kanervasta, metsälauhasta ja katajasta sekä poronjäkälistä. Lakialue on luonnontilaisen kaltainen. Ensimmäisen rakennuspaikan (voimala 13) jälkeen tielinja laskeutuu rinnettä alas, jossa on suoritettu hakkuita. Tielinja sivuaa pienehköä avokallioaluetta, jossa on niin ikään suoritettu metsänhoitotoimenpiteitä. Avokallioalueen jälkeen tielinja ylittää puustoisen ojitetun puolukkaturvekankaan (Ptkg). Suon lajistoon kuuluvat mm. tähtisara, harmaasara, mustikka, puolukka, jouhisara ja vadelma. Valtapuuna on hieskoivu ja lisäksi kasvaa mäntyä. Suon jälkeen tielinja jatkuu avokallioalueella, jossa kasvaa varttunutta kasvatusmännikköä. Rakentamispaikan (voimala 14) jälkeen tielinja jatkuu nuoressa ja varttuvassa pääasiassa mäntyä kasvavassa metsikössä avokallioalueella ja kivennäismaalla. Lajisto koostuu mustikasta, puolukasta, kanervasta, vanamosta, metsälauhasta, metsäkastikasta ja katajasta. Paikoitellen kasvaa tuoreille kankaille tyypillistä lajistoa kuten sormisaraa, vadelmaa ja lillukkaa. Tielinjalle sijoittuu pienialainen vähäpuustoinen suo, jossa kasvaa mm. pullosaraa ja tupasvillaa sekä pajuja. Ennen liittymistään nykyiseen tiehen tielinjan puusto vaihettuu varttuneemmaksi. Tielinjalla kasvaa rakennuspaikalta lähdettäessä varttunutta kalliomännikköä, joka rajautuu ennen liittymistään tiehen kuivahkon kankaan (VT) hakkuualaan. Tieyhteys tuulivoimalalle 11 Tielinja poikkeaa tiestä kuivahkon kankaan nuoreen kasvatusmännikköön. Tielinja kulkee osin kivennäismaalla, osin avokallioalueilla. Kasvillisuuteen kuuluvat mm. puolukka, mustikka, metsälauha, kataja ja kanerva. Avokallioalueilla puusto on varttuneempaa, mutta edelleen metsätalousvaikutteista. Tielinjan läheisyyteen sijoittuvat suoalat ovat melko kuivia isovarpuisia ja puustoisia rämeitä. 6
vaikutuksista lintujen syys- ja kevätmuuttoon. Voimaloita on tiheässä etenkin Olofsgårdin hankealueen keskiosissa. Esimerkkinä lintujen ohittaessa voimalan T14 ja lentäessä vasemmalle, ne kohtaavat useita voimaloita. Samoin käy, jos linnut ovat ylittämässä hankealuetta etelästä pohjoiseen. Vaihtoehtona esitettiin voimaloiden sijoittamista salmiakin muotoon, jolloin alueen keskellä olisi enemmän tilaa. Osa vastaajista suhtautui kriittisesti lupauksiin työllisyysvaikutuksista ja epäili, että sekä rakentamiseen että huoltoon tarvittava työvoima tuodaan saaren ulkopuolelta. Useat vastaajat toivoivat selkeämpiä laskelmia todellisista työllisyysvaikutuksista. Haastatteluissa nousi myös esille teiden vahvistamiseen ja leventämiseen liittyvät kustannukset ja huoli siitä, jäävätkö kustannukset kunnan ja kuntalaisten maksettavaksi. Useat vastaajat olivat huolissaan nykyisen saarella olevan sähkönjakeluverkon kapasiteetista, joka ei riitä kaikkien saarelle suunniteltujen tuulivoimaloiden sähkönsiirtoon. Sähkönjakeluverkko kestää haastateltavien mukaan vain noin 30 tuulivoimalan taakan, joten tuulivoimasuunnitelmien toteutuessa lisäverkon rakentaminen tulee ajankohtaiseksi ja tulee koskettamaan useita maanomistajia. Erään luottamushenkilön mukaan Kemiönsaaren kunnan tulisi aktiivisemmin aloittaa keskustelut Fingridin ja tuulivoimatoimijoiden kanssa verkon laajentamisesta ja rakentamisvastuista. Haittojen lieventäminen Kysyttäessä haittojen lieventämisestä useat vastaajat kokivat, että haittoja voisi lieventää rakentamalla matalampia voimaloita, jolloin lentoestevalojen haitta sekä maisemahaitta pienenisivät. Lentoestevaloissa tulisi käyttää tasaisesti palavaa punaista valoa vilkkuvan valon sijaan. Myös jo aiemmin mainittu vähintään 2 km suojaetäisyys voimaloista asutukseen vähentäisi usean vastaajan mielestä haittoja merkittävästi. Erään vastaajan mukaan valtion/kunnan tulisi tehdä periaatepäätös voimaloiden maksimikorkeudesta (esim. 100m) ja suojaetäisyydestä, jolloin päätöksenteko olisi selkeämpää. Haittojen lieventämisessä nähtiin myös tärkeänä tehdä ympäristövaikutusten arvioinnin osana tarkat ja riittävät melumallinnukset, myös talviaikaan meren ollessa jäässä, sekä selvittää maisemavaikutus hankealueen etelä- ja lounaissuunnasta, jossa on paljon vapaa-ajan asutusta sekä Taalintehtaan alue. Myös maisemamallinnukset kauempaa mereltä tulisi selvittää. Eräs vastaaja myös koki, että tuulivoimaloista aiheutuva haitta ei ole jatkuva eikä jokapäiväinen, vaan esiintyy korostuneesti hetkittäin, esimerkiksi omalla pihalla rentoutuessa ja voimalan ollessa näkökentässä. Haitan kokemiseen vaikuttaa vahvasti myös ihmisten asenne. Osa vastaajista mainitsi, että jos tuulivoimaloita rakennetaan, osa luultavasti myy kiinteistönsä ja muuttaa pois saarelta, mutta suuri osa ihmisistä tulee sopeutumaan muutoksiin.