Pohjavesialueiden pohjavedestä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit

Tutkimusraportti Pohjavesialueiden pohjavedestä riippuvaiset maa- ja pintavesiekosysteemit Iitti Kaakkois-Suomen ELY-keskus 2019

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO... 1 1.1 E-luokan pohjavesialueen ekosysteemin kriteerit ja keskeiset käsitteet... 1 1.2 Pohjavesivaikutteisten luontokohteiden luokittelu ja yleispiirteet... 3 2 AINEISTO JA MENETELMÄT... 6 2.1 Esikartoitus... 6 2.2 Maastokartoitus... 7 2.3 Maastokartoituksen menetelmät ja arvioinnin linjaukset... 8 2.3.1 Ekosysteemin keskeisten piirteiden tarkastelu... 8 2.3.2 Ekosysteemin riippuvuus pohjavedestä... 9 2.3.3 Ekosysteemin luonnontila ja suojeluperuste... 10 2.3.4 Ekosysteemin merkittävyys... 11 3 TULOKSET... 13 3.1 Iitti... 13 KIRJALLISUUS... 15 LIITE 1. MAASTOSSA KARTOITETTUJEN KOHTEIDEN SIJOITTUMINEN IITIN KUNNAN ALUEELLA... 18 LIITE 2. E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVIEN EKOSYSTEEMIEN KUVAUKSET... 23 LIITE 3. VALOKUVIA E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVILTA EKOSYSTEEMEILTÄ IITISSÄ... 31 LIITE 4. VALOKUVIA KOHTEILTA, JOTKA EIVÄT TÄYTTÄNEET E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVAN EKOSYSTEEMIN KRITEEREJÄ IITISSÄ... 34 Raportti: Pyry Mäkelä, ympäristöasiantuntija, Kaakkois-Suomen ELY-keskus

1 1 JOHDANTO 1.1 E-luokan pohjavesialueen ekosysteemin kriteerit ja keskeiset käsitteet Pohjavesialue, jonka pohjavedestä maa- tai pintavesiekosysteemi on suoraan riippuvainen, luokitellaan E-luokan pohjavesialueeksi 1. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevan ekosysteemin tulee lisäksi olla muun lainsäädännön nojalla suojeltu, luonnontilainen tai luonnontilaisen kaltainen sekä merkittävä 2. E-luokan pohjavesialueen vaikutuspiirissä voi olla yksi tai useampi kriteerit täyttävä ekosysteemi 3. Ekosysteemin suora pohjavesiriippuvuus tarkoittaa pintavesiekosysteemin kohdalla sitä, että siihen purkautuvalla pohjavedellä on merkitystä kyseisen ekosysteemin suojelulle ja säilymiselle. Maaekosysteemi taas on pohjavedestä suoraan riippuvainen silloin kun pohjavesi ylläpitää luontotyypin ominaispiirteitä sekä vaikuttaa sen suojeluun ja säilymiseen 2. E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteereihin 2 kuuluva vaatimus ekosysteemin lainsäädäntöön perustuvasta suojelusta tarkoittaa sitä, että ekosysteemin tulee olla suojeltu vesilain (587/2011), metsälain (1093/1996) tai luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla, jotta se voi olla perusteena E-luokan pohjavesialueelle 3. Koska lainsäädäntöön perustuva suojelu ei kuitenkaan ole E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin ainoa kriteeri, myös muiden kuin E-luokan pohjavesialueiden vaikutuspiirissä voi olla lakisääteisesti suojeltuja luontokohteita. Pohjavesialueiden luokitus ja siihen liittyvä ekosysteemien arvioiminen ei itsessään muuta tarkasteltujen kohteiden suojelua, joka perustuu kaikissa tapauksissa suojeluperusteena olevien lakien pykäliin ja niiden nojalla annettuihin säädöksiin 3. Tiivistäen voi todeta, että vesilain suojelemien luontotyyppien luonnontilan vaarantaminen on kielletty 4, ja metsälain tarkoittamien erityisen tärkeiden elinympäristöjen käsittelyssä on säilytettävä elinympäristöjen ominaispiirteet 5. Luonnonsuojelulain nojalla perustettujen luonnonsuojelualueiden käytöstä säädetään 1 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004 10 b 2 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 3 Britschgi ym. 2018 4 Vesilaki 587/2011 2:11 5 Metsälaki 1093/1996 10, 10a, 10b

2 lailla ja kunkin kohteen rauhoitusmääräyksillä 6 ja Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelun perusteena olevien luontoarvojen merkittävä heikentäminen on kielletty 7. Ekosysteemin merkittävyyttä voidaan tarkastella pohjavesialueluokitusta tarkentavan valtioneuvoston asetuksen perustelumuistion mukaan muun muassa uhanalaisen lajiston esiintymisellä, lajiston edustavuudella, purkautuvan pohjaveden määrällä ja suojellun alueen laajuudella. Myös pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien esiintyminen alueellisesti voi vaikuttaa ekosysteemin merkittävyyteen 8. Ekosysteemi on E-luokan pohjavesialueiden yhteydessä usein toistuva käsite. Yleisesti käytetyn määritelmän mukaan ekosysteemillä tarkoitetaan ympäristöolosuhteiltaan suhteellisen yhtenäistä aluetta ja tällä alueella keskinäisessä vuorovaikutuksessa olevia kasveja, eläimiä, sieniä ja mikro-organismeja 9. Yleisemmin sanottuna ekosysteemi on tietyssä paikassa olevan eliöyhteisön ja elottoman ympäristön muodostama toiminnallinen kokonaisuus 10, 11. Ekosysteemiksi voidaan katsoa esimerkiksi yksi suoalue. Tällöin ekosysteemin muodostavat muun muassa suon turve, suolla mahdollisesti virtaava noro, suon sammalet, sienet, kuolleet ja elävät kasvit ja puut sekä kaikki suolla elävät eläimet. Toisaalta, tarkastelumittakaavasta riippuen, myös esimerkiksi suon noroa voidaan pitää yksin omana ekosysteeminään. Pohjavedestä riippuvaisena ekosysteeminä voidaan pitää luontokohdetta, jonka toimintaan ja eliöyhteisöön pohjavesi elottomana ympäristötekijänä vaikuttaa. Pohjavesialueluokitusta tarkentavassa valtioneuvoston asetuksessa mainittu käsite luontotyyppi on määritelty Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä seuraavasti: "Luontotyyppi määrittelee rajattavissa olevia maa- ja vesialueita, joilla vallitsevat samankaltaiset ympäristötekijät ja eliöstö ja jotka eroavat näiden ominaisuuksien perusteella muista luontotyypeistä" 12. Pohjavedestä riippuvaisia luontotyyppejä ovat esimerkiksi lähteiköt ja lähdekorvet 13, 14, 15, 16. 6 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 3 ja 4 luku 7 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 64a 8 Gustafsson 2016 9 Kotiaho & Moilanen 2015 10 Tirri ym. 2001 11 Campbell ym. 2008 12 Kontula ym. 2008 13 HE 101/2014 vp 14 Leka ym. 2008 15 Kaakinen ym. 2008 16 Laine ym. 2012

3 1.2 Pohjavesivaikutteisten luontokohteiden luokittelu ja yleispiirteet E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit esiintyvät yleisimmin paikoissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa pohjavesi voi paikoin myös nousta maanpinnan tason yläpuolelle. Paikkaa, jossa pohjavesi purkautuu maan sisästä, kutsutaan lähteeksi 17. Lähteet voidaan jakaa pohjaveden purkautumistavan perusteella allikkolähteiksi, purolähteiksi ja hetteikkölähteiksi. Allikkolähteessä pohjavesi purkautuu altaaseen, eli kyse on tutummin avolähteestä. Purolähteessä pohjavesi purkautuu suoraan noroon tai puroon, eikä muodosta erillistä allasta. Hetteikkölähteessä vesi tihkuu hajanaisesti maanpinnan läpi ja muodostaa joko kovia tai upottavia tihkupintoja ja hetteikköjä. On tavallista, että pohjaveden purkautumispaikalle muodostuu eri lähdetyyppejä sisältävä lähteikkö, mutta myös yhtä purkautumistyyppiä edustavat lähdealueet ovat mahdollisia. Erityisen monimuotoisia tai laajoja lähteikköjä voidaan kutsua lähteikkökomplekseiksi. Lähteen purkautumistapaan perustuva luokittelu kattaa vain maanpinnalla olevat lähteet. Pohjavettä voi kuitenkin purkautua maan sisästä myös järven tai lammen pohjassa ja tällöin puhutaan lähdelammesta tai -järvestä 18, 19. Pohjaveden purkautumistavan lisäksi lähteitä luokitellaan myös biologisin perustein lähteissä esiintyvän kasvillisuuden mukaan. Eri kasvilajeilla on erilaiset elinympäristövaatimukset ja tällöin niiden esiintymisen perusteella voidaan arvioida lähteen trofia- eli ravinteisuustaso. Luokittelu oligo-mesotrofisiin-, mesotrofisiin-, meso-eutrofisiin-, eutrofisiin- ja huurresammallähteisiin ja -lähteikköihin perustuu ennen kaikkea sammallajistoon, mutta trofiatasolla on vaikutusta myös putkilokasviyhteisön lajikoostumukseen. Raja eri trofiatasoja edustavien lähteiden välillä ei ole tarkka, vaan kyse on yhtenäisestä jatkumosta 18, 19. Lähteiköt ovat yleensä pienialaisia ja niiden keskikoko on noin yksi aari. Luonnollinen vaihtelu on kuitenkin suurta: yhdestä neliömetristä useisiin hehtaareihin. Myös lähteiköiltä purkautuvan veden määrä vaihtelee paljon. Tihkupinnoilta ei välttämättä purkaudu vettä juuri yhtään, mutta toisaalta Suomessa tunnetaan lähteitä, jotka purkavat pohjavettä tuhansia kuutiometrejä vuorokaudessa 18. Pohjavesivaikutteiset alueet ovat tyypillisesti ympäristöään rehevämpiä ja niillä esiintyvä lajisto on usein vaateliasta. Tämä johtuu siitä, että purkautuva pohjavesi tuo jatkuvasti kasvien käyttöön lisää ravinteita, ennen kaikkea kalsium- ja magnesiumkarbonaattia. Pohjavesi on myös läpi vuoden tasaisen kylmää, mikä saa aikaan lähteille omaleimaisen ja vakaan pienilmaston 17 Kuusisto ym. 1998 18 Leka ym. 2008 19 Eurola ym. 2015

4 sekä muut kasvupaikkaolosuhteet 20, 21. Joukko putkilokasvi- ja sammallajeja on erikoistunut kasvamaa nimenomaan pohjavesivaikutteisilla paikoilla 20, 21, 22, 23. Mikäli tiedetään, että jokin laji on sopeutunut juuri pohjavesivaikutteiseen elinympäristöön, lajia voidaan käyttää pohjavesivaikutuksen indikaattorilajina 24. Lähteet eroavat kasvupaikkaolosuhteiltaan ja tyypilliseltä lajistoltaan muista luontokohteista siinä määrin, että lähteet muodostavat oman luontotyyppinsä. Tätä lähdeluontotyyppiä voi edelleen tarkentaa halutun tarkkuustason mukaisesti pohjaveden purkautumistavan tai lähteen trofiatason mukaan 21. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvityksessä 20 on käytössä luontodirektiiviä 25 mukaillen kaksi lähdeluontotyyppiä: lähteiköt ja huurresammallähteiköt. Lähteiköt-luontotyyppi kattaa pohjaveden purkautumistavasta riippumatta kaikki maanpinnalla olevat lähteet, joissa ei esiinny erityisen vaateliaita huurresammalia. Tähän luontotyyppiin luetaan mukaan myös näiden lähteiden lähiympäristöjen lähdekasvillisuus. Huurresammallähteiköt-luontotyyppi taas sisältää kaikkein ravinteikkaimmat lähteet ja lähteiköt, joilla esiintyy luontotyypin nimen mukaisesti huurresammalia. Molemmat lähdeluontotyypit on arvioitu Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi 26. Lähdelammet muodostavat oman luontotyyppinsä, joka on arvioitu Etelä-Suomessa vaarantuneeksi luontotyypiksi 26. Pohjavesivaikutteiset luontotyypit eivät rajoitu vain lähteikköihin ja lähdelampiin, sillä joistakin suotyypeistä on mahdollista rajata omia, erityisesti pohjavesivaikutusta ilmentäviä luontotyyppejä. Lähdekorpi ja lähdelehtokorpi ovat selvimmät pohjavesivaikutteiset suoluontotyypit, mutta myös esimerkiksi lähdeletto-luontotyyppi on selvästi pohjavesivaikutteinen 20, 21. Lisäksi kosteat lehtokasvillisuustyypit voivat olla lähteen purkamasta pohjavedestä riippuvaisia ja ilmentää pohjavesivaikutusta. Pohjavesivaikutteisille luontotyypeille on ominaista, ettei niiden välillä ole selvää rajaa ja eri luontotyypit sekoittuvat ja esiintyvät ikään kuin päällekkäin. Raja ei-pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin voi niin ikään olla liukuva, mutta myös hyvin jyrkkä ja selvä 20. Luontotyyppien tapaan maa- ja pintavesiekosysteemitkään eivät luonnossa esiinny aina selvärajaisina. Kun esimerkiksi lähdenoro kiemurtelee lähdekorvessa, niin ettei noron uoma ole aina edes havait- 20 Leka ym. 2008 21 Eurola ym. 2015 22 Laine ym. 2016 23 Hämet-Ahti ym. 1998 24 Britschgi ym. 2018 25 Direktiivi 92/43/ETY 26 Ilmonen ym. 2008

5 tavissa, on raja maa- ja vesiekosysteemin välillä vähintäänkin epäselvä. Lähdelammet ja pohjavesivaikutteiset järvet ovatkin selvärajaisimpia pohjavesialueluokituksen pintavesiekosysteemejä.

6 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Esikartoitus E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivien ekosysteemien esikartoitus toteutettiin Kaakkois-Suomen ELY-keskuksessa karttatarkasteluna useiden tietolähteiden avulla. Keskeisimpiä tietolähteitä olivat muun muassa maastotietokannan lähdetiedot sekä Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän tiedot mahdollisesti pohjavesivaikutteisista metsälakikohteista (Taulukko 1). Näiden lisäksi hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi kaavavalmistelujen luontoselvityksiä, pohjavesialueiden hydrogeologisia kuvauksia sekä alueen luonnontuntijoiden paikallistietämystä. Myös maastokartan (Maanmittauslaitos), laserkeilausaineistoon perustuvien korkeusmallien (Maanmittauslaitos, SYKE) sekä maaperäkartan (Geologian tutkimuskeskus) antamia tietoja hyödynnettiin esikartoituksessa. Taulukko 1. E-luokan pohjavesialueiden perusteeksi sopivien ekosysteemien paikkatietotarkastelun keskeisimmät aineistot. Aineisto Maastotietokannan lähteet Metsälain mukaiset lähde- ja pienvesikohteet Seurattavien lajien havainto- ja havaintopaikkatiedot Natura 2000 -verkoston kohdetiedot Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmaan (METSO-ohjelmaan) tarjottujen kohteiden inventointitiedot Yksityisten suojelualueiden kuviotiedot Luonnonsuojelualueet Luonnonsuojelualueiden perustamispäätökset Toteutettujen luonnonsuojeluohjelmien kohdetiedot Soidensuojelun täydennysohjelman kohdeja inventointitiedot Kymen läänin pienvesien tila -selvityksen arvokkaiksi todetut pienvedet Lähde Maastotietokanta, Maanmittauslaitos. Tiedot poimittu 10.5.2016 Metsäkeskus, tiedot poimittu Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä 16.2.2016 Eliölajit-tietojärjestelmä, SYKE, Metsähallitus, ELY-keskukset. Tiedot poimittu 7.6.2016 ja 9.2.2017 Ympäristöministeriö, SYKE, Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus. Tiedot poimittu 2.5.2016 ja 10.2.2017 Metsähallitus Metsähallitus Kaakkois-Suomen ELY-keskus Kaakkois-Suomen ELY-keskus, SYKE Kaakkois-Suomen ELY-keskus Jokinen, S. ja Mäkelä, H. 1994. Kymen läänin pienvesien tila. Kymen vesi- ja ympäristöpiiri. Kouvola.

7 Aineistoista etsittiin mahdollisia pohjavesivaikutteisia ekosysteemejä luokitelluilta sekä aikaisemmin luokituksesta poistetuilta pohjavesialueilta sekä niiden lähiympäristöstä enintään 200 metrin etäisyydeltä pohjavesialueen reunasta. Tarkastelussa käytettiin pohjavesialueina tarkasteluhetkellä voimassa olleita pohjavesialuerajauksia. Esikartoituksessa löydetyistä mahdollisista pohjavesivaikutteisista kohteista poimittiin maastokartoitukseen kaikki maastotietokannan lähteet sekä Metsäkeskuksen metsätietojärjestelmän lähde- ja pienvesikohteet. Poikkeuksen tähän muodostivat vain ne kohteet, jotka eivät karttatarkastelun perusteella olleet maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta tarkasteltavan pohjavesialueen vaikutuspiirissä. Muista aineistoista nousseiden kohteiden osalta pyrittiin ensin selvittämään käytettävissä olevien tietojen perusteella kohteen mahdollinen pohjavesivaikutteisuus ja luonnontila. Kohteet otettiin mukaan maastokartoitukseen, mikäli niistä ei ollut saatavilla riittäviä tietoja tai mikäli tiedot eivät osoittaneet kohteen olevan selvästi ei-pohjavesivaikutteinen tai luonnontilaltaan muuttunut. Mikäli tarkasteltavan pohjavesimuodostuman ei esitietojen perusteella havaittu täyttävän pohjavesialueen kriteerejä, ei sen oletetun vaikutuspiirin alueella olevia kohteita sisällytetty maastokartoitukseen valittuihin kohteisiin. Vaikka esikartoituksessa hyödynnettiin kattavasti useita eri aineistoja, ei esikartoituksessa voida olettaa löydetyn kaikkia mahdollisia luontokohteita. Maastokartoituksen aikana löytyikin sattumalta muutamia pohjavesivaikutteisia kohteita, joista ei esikartoitusaineistoissa ollut tietoa. Maastossa löytyneet uudet kohteet otettiin toki mukaan tarkasteluun, mutta samalla tällaisten kohteiden löytyminen on myös osoitus siitä, että pohjavesialueiden vaikutusalueille on kattavista esitiedoista huolimatta jäänyt vielä löytymättömiä luontokohteita, jotka voivat olla esimerkiksi vesilain suojelemia. Tämä on hyvä huomioida kartoituksen tietoja hyödynnettäessä. 2.2 Maastokartoitus Maastotyöskentelyvaiheessa jokainen esikartoituksen myötä maastokartoitukseen valikoitunut kohde kartoitettiin kunkin kohteen vaatimalla tarkkuudella ja tavalla. Kohteilla ei tehty systemaattista luontoinventointia, vaan liikkuminen kohteella oli adaptiivista ja kohteen luonteen määrittämää. Kartoituksen kattavuutta seurattiin GPS-laitteen avulla, jonka tallentamaa jälkeä hyödynnettiin myös kohteen laajuuden arvioimisessa. Tarvittaessa Kaakkois-Suomen ELYkeskuksessa säilytettävien GPS-laitteen tallentamien paikkatietojen avulla voidaan selvittää kullakin kohteella käytetty aika ja kohteella kuljettu reitti.

8 Kohteella tehdyt havainnot kirjattiin maastolomakkeelle ja lisäksi kartoitettavalta alueelta otettiin valokuvia sekä tallennettiin havaintoja kohdentavia sijaintitietoja. Kaikkien sammallajien kohdalla luotettava tunnistaminen ei ole maasto-olosuhteissa mahdollista ja tästä syystä osalla kohteista kerättiin myös yksittäisiä kasvinäytteitä toimistossa tapahtuvaa tunnistamista varten. Maastotyöt toteutettiin pääosin touko- syyskuun välisenä aikana. Kartoituksen aikana havaittavissa oleviin seikkoihin on voinut vaikuttaa muun muassa kasvukauden vaihe tai pohjaveden pinnankorkeuden taso. Tämä on huomioitu maastotyöskentelyssä, eikä kokonaisarviota ole tehty tilanteessa, jossa ei voitu olla riittävän varmoja havaintojen luotettavuudesta. Pääsääntöisesti maastokartoitukseen valikoituneilla kohteilla käytiin yhden kerran, mutta tarvittaessa kohteelle palattiin uudestaan, mikäli ensimmäinen käyntikerran havainnot eivät riittäneet kohteen luotettavaan arvioimiseen. Maastotyöskentelyn jälkeen kohteen tietoja tarkennettiin vielä tarvittaessa esimerkiksi lajistomääritysten tai mahdolliseen suojeluperusteeseen vaikuttavien kaavamerkintöjen osalta, sekä selvitettiin kohteeseen mahdollisesti vaikuttavan pohjavesimuodostuman uuden pohjavesialueluokituksen mukainen asema. Lopuksi arvioitiin, sisältääkö maastossa tarkastettu kohde yhden tai useamman pohjavesialueen pohjavedestä suoraan riippuvaisen ekosysteemin, joka täyttää kaikki E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivalle ekosysteemille asetetut kriteerit. 2.3 Maastokartoituksen menetelmät ja arvioinnin linjaukset 2.3.1 Ekosysteemin keskeisten piirteiden tarkastelu E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin tulee olla suoraan pohjavedestä riippuvainen, lainsäädännön nojalla suojeltu, luonnontilainen tai sen kaltainen sekä merkittävä 27. Näiden kriteereiden täyttymistä selvitettiin maastokartoituksen aikana eri lähestymistavoilla, joista keskeisin oli kohteen sisältämien luontotyyppien tunnistaminen sekä niiden edustavuuden arviointi. Kohteilla tehty luontotyypitys toteutettiin yleisesti käytössä olevien tyyppikuvausten mm. 28, 29 pohjalta. Luontotyyppien edustavuutta tarkasteltiin ennen kaikkea niiden tyyppilajiston esiintymisen perusteella, mutta arvioon vaikutti myös luontotyypin huomionarvoisten, eli esimerkiksi uhanalaisten tai erityisen vaateliaiden, lajien esiintyminen. Maastotyöskentelyssä ei huomioitu kartoituksen yhdenmukaisuuden ja luotettavuuden takaamiseksi eläinlajistoa, mikä onkin hyvä huomioida yhtenä arvioinnin epävarmuustekijänä. 27 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 28 Eurola ym. 2015 29 Raunio ym. 2008a

9 Luontotyypin lisäksi huomiota kiinnitettiin kartoitettavan alueen vesitalouteen sekä biologisiinja rakenteellisiin ominaispiirteisiin. Myös kohteen sijoittumisesta laajempaan ympäristöön tehtiin havaintoja. Yhdeksi suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi ekosysteemiksi katsottiin maantieteellisesti yhtenäinen alue, joka pohjaveden purkautumisesta tai sen läheisyydestä seuraavien ympäristötekijöiden myötä eroaa laajemmasta ympäristöstä luontotyypin, kasvillisuuden tai muun havaittavan pohjavesivaikutusta ilmentävän seikan perusteella. Ekosysteemejä ei jaettu erikseen maa- ja pintavesiekosysteemeihin, ellei tälle ollut erityistä tarvetta kohteesta tehtävien johtopäätösten kannalta. Havaittuja E-luokan pohjavesialueiden perusteeksi sopivia ekosysteemejä ei varsinaisesti rajattu maastokartoituksen aikana, vaikka niiden laajuudesta ja sijoittumisesta maastoon tehtiinkin havaintoja. Kohteen sijaintitiedoissa (Liite 2) esitettävä pistemäinen koordinaattitieto osoittaa kohteen keskeisten elementtien likimääräisen sijainnin, eikä sen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä koko kohteen laajuudesta tai maantieteellisestä sijoittumisesta. 2.3.2 Ekosysteemin riippuvuus pohjavedestä Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä antaa selvän ohjeen siitä, millä perusteella ekosysteemin suoraa riippuvuutta pohjavedestä arvioidaan. Tiivistäen ekosysteemi on suoraan pohjavedestä riippuvainen kun pohjavesi ylläpitää luontotyypin ominaispiirteitä ja vaikuttaa kohteen säilymiseen 30. Ympäristöhallinnon luokitustyötä ohjaava opas tarkentaa määritelmää toteamalla, ettei suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi katsota kohdetta, "johon pohjavesi välillisesti jonkin uoman tai puron kautta virtaa" 31. Maastotyöskentelyssä kohteiden pohjavesiyhteyden selvittäminen perustui valtaosin näkyvän veden lämpötilan mittaamiseen lämpökameran ja vesilämpömittarin avulla. Maan sisästä purkautuva pohjavesi on tasaisen kylmää ja eroaa lämpötilaltaan etenkin kesällä puhtaasti pintavesivaikutteisten purojen ja vesikuoppien vesien lämpötilasta. Suurimmillaan havaittu lämpötilaero pinta- ja pohjavesien välillä oli yli 15 C. Lämpötilahavainnoinnin lisäksi pohjavesiyhteyttä tarkasteltiin veden värin, mahdollisten silminnähtävien pohjaveden purkautumispaikkojen sekä rautasaostuman esiintymisen perusteella. Pohjavesivaikutteisilla soilla ei aina ollut havaittavissa vettä, jonka lämpötilaa olisi ollut mahdollista luotettavasti mitata. Lisäksi tihkupinnoilla, niukasti pohjavettä purkavilla lähteillä tai pintaveden sekoittuessa lähdenoroon veden lämpötila havaittiin usein tuoreita pohjavesiä lämpimämmäksi, mutta kartoitusajankohdan tyypillisiin pintavesiin verrattuna kylmemmäksi. Näissä 30 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c 31 Britschgi ym. 2018

10 tilanteissa varmistusta kohteen pohjavesiyhteydestä haettiin pohjavesivaikutusta ilmentävien indikaattorilajien esiintymisen perusteella. Aina kohteen pohjavesiyhteyttä ei käytettävissä olleiden havainnointitapojen perusteella voinut luotettavasti vahvistaa kumpaankaan suuntaan ja myös tämä hyväksyttiin arvion lopputulokseksi. Maastokartoituksessa ekosysteemien suoraa pohjavesiriippuvuutta arvioitiin tekemällä havaintoja kohteen vesitaloudesta, luontotyypeistä sekä pohjavedestä riippuvaisten tai sitä voimakkaasti suosivien kasvilajien esiintymisestä. Mikäli alue, jolla oli havaittava pohjavesiyhteys, erosi laajemmasta ympäristöstä ja kasvillisuus ja luontotyyppi ilmensivät pohjavesivaikutusta, ekosysteemi katsottiin suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi. Vastaavasti, mikäli pohjavesi oli ainakin paikallisen ekosysteemi vesitalouden perusta ja alueella esiintyvä luontotyyppi vaatii kyseisen vesitalouden säilyäkseen kohteella, ekosysteemi katsottiin suoraan pohjavedestä riippuvaiseksi. Mikäli taas kohteen vesitalous oli ensisijaisesti pintaveden varassa tai pohjavesivaikutteinen alue ei eronnut laajemmasta ympäristöstä, katsottiin, ettei ekosysteemi ole suoraan pohjavedestä riippuvainen. Näin toimittiin myös kohteilla, joilla pohjavesiyhteyttä ei voitu luotettavasti todentaa. Näissä tilanteissa arvion taustalla on oletus siitä, että muutos pohjaveden virtauksessa ei heikentäisi alueen ekosysteemiä merkittävästi. Tällainen arvio oli mahdollinen myös tilanteessa, jossa kohteella havaittiin mahdollisesti hento pohjavesivaikutus, mutta ekosysteemi rakentui ennen kaikkea muiden ympäristötekijöiden varaan. 2.3.3 Ekosysteemin luonnontila ja suojeluperuste Maastokartoituksessa pyrittiin huomioimaan laajasti ja monipuolisesti kohteen luonnontilaa muuttavat tekijät sekä niiden vaikutus mahdolliselle pohjavesivaikutteiselle ekosysteemille. Luonnontilaa arvioitiin ekosysteemin luontotyypeille ominaisten biologisten ominaispiirteiden kautta, eikä kohteen esteettisillä ominaisuuksilla ollut tässä yhteydessä merkitystä. Arviossa huomioitiin myös, että ekosysteemin luonnontila on voinut aikaisempien muutosten jälkeen palautua luonnollisen ennallistumisen tai ihmisen tekemien ennallistamistoimien myötä. Arviossa liikuttiin kolmiportaisella asteikolla: luonnontilainen luonnontilaisen kaltainen ei luonnontilainen. Kohteen luonnontilan, paikalla havaittujen luontotyyppien sekä alueen luonnonympäristön keskeisten piirteiden perusteella oli mahdollista arvioida kohteen mahdollinen metsälakiin tai vesilakiin perustuva suojelu. Arvio näihin lakeihin perustuvasta suojelusta on kaikissa tapauksissa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen maastokartoittajan maastossa tekemiin havaintoihin pohjautuva perusteltu näkemys, joka perustuu kohteiden luonnontieteelliseen arviontiin sekä

11 kyseisten lakien pykäliin 32, 33, metsälain nojalla säädettyyn asetukseen 34, näistä laeista annettuihin hallituksen esityksiin 35, 36, 37, lakien tulkintaa ohjaaviin oppaisiin mm. 38, 39, 40, kysymystä sivuaviin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuihin mm. 41 sekä aihetta sivuaviin muihin julkaisuihin mm. 42. Luonnonsuojelulakiin ja Natura 2000 -verkostoon pohjautuvat suojeluperusteet tarkistettiin näiden alueiden perustamispäätöksistä tai kohdetiedoista. 2.3.4 Ekosysteemin merkittävyys Ekosysteemin merkittävyyttä tarkasteltiin luontotyypin mukaisen kasvilajiston edustavuuden, uhanalaisten lajien esiintymisen ja pohjavedestä riippuvaisten luontotyyppien alueellisen uhanalaisuuden perusteella. Myös paikallista biologista monimuotoisuutta erityisellä tavalla lisäävä pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi saatettiin harkinnanvaraisesti katsoa merkittäväksi. Purkautuvan veden määrää tai suojellun alueen laajuutta ei suoraan käytetty merkittävyyden mittareina, sillä niiden osalta luonnollinen vaihtelu on suurta 43. Osaltaan nämä kuitenkin vaikuttivat arvioon merkittävyydestä esimerkiksi lajiston edustavuuden kautta 44, 45. Käytetyt luontotyyppien uhanalaisuusarviot perustuvat Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -selvitykseen 46. Kasvilajien uhanalaisuustiedot on tarkastettu Suomen lajien uhanalaisuus -selvityksestä 47 sekä eri lajiryhmien selvityksistä 48, 49. Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen linjausten perusteella uhanalaista lajistoa sisältävä ekosysteemi katsottiin aina merkittäväksi. Myös alueellisesti uhanalaisen ja lajistoltaan edustavan luontotyypin esiintyminen oli aina peruste katsoa kohde merkittäväksi. Mikäli havaittu edustava luontotyyppi ei ollut uhanalainen, vaan esimerkiksi silmällä pidettävä, merkittävyyttä arvioitiin tapauskohtaisesti kyseisen luontotyypin alueen biologiseen monimuotoisuuteen tuoman lisäarvon kautta. Huomionarvoista on, että luontotyypin edustavuutta tarkasteltiin aina suhteessa 32 Metsälaki 1093/1996 10 33 Vesilaki 587/2011 2:11 34 Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1234/2010 4 luku 35 HE 75/2013 vp 36 HE 277/2009 vp 37 HE 63/1996 vp 38 Ympäristöministeriö 2012 39 Raunio ym. 2013 40 Yrjönen 2004 41 KHO 2006:37 42 Päivänen 2001 43 Leka ym. 2008 44 Juutinen 2007 45 Juutinen & Kotiaho 2009 46 Raunio ym. 2008b 47 Rassi ym. 2010 48 Ryttäri ym. 2012 49 Sammaltyöryhmä 2017

12 kohteen lähdetyyppiin ja ravinteisuustasoon, ja näin pyrittiin tietoisesti välttämään runsasravinteisimpien kohteiden ylikorostuminen arvioinnissa. Käytetyt merkittävyyden kriteerit johtivat siihen, että lähde tai muu pohjavesivaikutteinen kohde ei ollut täysin luonnontilaisenakaan itsessään merkittävä, ellei alueen kasviyhteisöä voinut pitää edustavana. Ekosysteemin merkittävyydessä ja luonnontilaisuudessa esiintyi ristiriita myös toiseen suuntaan: Tutkimusten mukaan mm. 50, 51, 52, 53 lähteikön rakenteellisen luonnontilan heikkenemisestä ei automaattisesti seuraa lajiston heikentymistä ja luonnontilaltaan muuttuneet kohteet voivat olla lajistoltaan yhtä edustavia tai edustavampia kuin luonnontilaiset kohteet 51. Toisin sanoen esimerkiksi suoraksi kaivetun ojan pohjalle on luontaisesti voinut muodostua edustava ja myös uhanalaista lajistoa sisältävä lähteikkö, jonka perusteella kohteen pohjavesivaikutteinen ekosysteemi katsotaan merkittäväksi. Huomionarvoista kuitenkin on, ettei kohteen merkittävyys yksin määritä ekosysteemin sopivuutta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi, sillä tällaisen ekosysteemin tulee olla aina yhtä aikaa vähintään luonnontilaisen kaltainen ja muun lainsäädännön nojalla suojeltu 54, 55. 50 Juutinen & Kotiaho 2009 51 Juutinen 2010 52 Juutinen ym. 2010 53 Juutinen & Ilmonen 2013 54 Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 1299/2004 10 b 55 Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006 2a:8c

13 3 TULOKSET 3.1 Iitti Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen koko toimialueelta maastokartoitukseen valikoitui esikartoituksessa yhteensä noin 500 kohdetta. Näistä 16 sijaitsi Iitin kunnan alueella. Lisäksi yhden, noin 30 metriä Kouvolan kaupungin puolella sijaitseva kohteen saattoi karttatarkastelun perusteella olettaa olevan yhteydessä pohjavesialueeseen, jonka pääsijaintikunta on Iitti. Nämä yhteensä 17 kohdetta sijoittuivat 11 eri pohjavesialueen alueelle tai lähiympäristöön (Taulukko 2). Näistä pohjavesialueista viisi kappaletta oli aikaisemmin luokituksesta poistettuja pohjavesialueita. Lukumäärällisesti eniten maastokartoitukseen valikoituneita kohteita sijaitse pohjavesialueen Vuolenkoski, 0514251, alueella tai sen lähiympäristössä. Taulukko 2. Esikartoituksessa maastokartoitukseen valikoituneiden kohteiden ja arvioinnin jälkeen E-luokan pohjavesialueen perusteeksi todettujen ekosysteemien lukumäärät pohjavesialueittain Iitissä. Yksi aikaisemmin luokituksesta poistuneen pohjavesialueen oletetulla vaikutusalueella oleva lähde sijaitsee Kouvolan kaupungin alueella, mutta se on laskettu mukaan Iitin kunnan tietoihin. Pohjavesialue Maastokartoitukseen valikoituneet kohteet Kappaletta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivat ekosysteemit 0514204, Radansuu 1 0 0514205, Arolahti 2 0 0514207, Perheniemi 1 0 0514211 A, Korkeamäki 1 0 0514251, Vuolenkoski 4 2 0514255, Mankala 1 1 Luokituksesta aiemmin poistetut pohjavesialueet (5 kpl) 7 3 Yhteensä 17 6 Kartoitetusta 17 kohteesta yhteensä kuusi täyttää E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerit (Taulukko 2, Liite 1, Liite 2, Liite 3). Nämä ekosysteemit sijoittuvat neljän eri pohjavesialueen vaikutusalueelle. Kaikki kuusi ekosysteemiä katsottiin suojelluiksi vesilain ja metsälain nojalla (Liite 2). 17 kohteesta 11 ei täyttänyt E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteereitä Iitissä (Liite 1, Liite 4). Näiden joukkoon lukeutuu myös kohde, joka maantieteellisesti sijaitsee Kouvolan alueella. E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopimattomien kohteiden

14 joukossa oli muun muassa kolme kohdetta, jotka eivät ennakkotiedoista poiketen olleet pohjavesivaikutteisia. Lisäksi maatalous, kaivorakenteet sekä metsäojitus olivat muuttaneet yhteensä neljän kohteen luonnontilaa siinä määrin, ettei niitä voinut enää pitää merkittävinä tai lainsäädännönnojalla suojeluina. Näiden kahdentoista kohteen joukkoon mahtuu myös kaksi kohdetta, jotka osoittautuivat pohjavesivaikutteisiksi ja vesi- ja metsälailla suojelluiksi, mutta joiden merkittävyys tai kohteeseen vaikuttava pohjavesimuodostuma eivät täyttäneet E-luokan pohjavesialueen tai sen perusteena olevan ekosysteemin vaadittuja kriteereitä.

15 KIRJALLISUUS Britschgi, R., Rintala, J. & Puharinen, S-T. 2018. Pohjavesialueet opas määrittämiseen, luokitukseen ja suojelusuunnitelmien laadintaan. Ympäristöministeriö. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2018. Saatavissa: http://urn.fi/urn:isbn:978-952-11-4818-7 Campbell, N., Reece, J., Urry, L., Clain, M., Wasserman, S., Minorsky, P. & Jackson, R. 2008. Biology (8. p.). Pearson/Benjamin Cummings. Direktiivi 92/43/ETY. Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta. EYVL L206, 22.7.1992. Eurola, S., Huttunen, A., Kaakinen, E., Saari, V. & Salonen, V. 2015. Sata suotyyppiä: Opas Suomen suokasvillisuuden tuntemiseen. Oulun yliopisto, Thule-instituutti. Gustafsson, J. 2016. Ehdotus valtioneuvoston asetukseksi vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Muistio. Ympäristöministeriö. HE 101/2014 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain muuttamisesta. HE 75/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi metsälain ja rikoslain 48 a luvun 3 :n muuttamisesta. HE 277/2009 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi. HE 63/1996 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle metsälaiksi sekä laeiksi kestävän metsätalouden rahoituksesta ja rikoslain 48 luvun 1 :n 3 momentin muuttamisesta. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.) 1998. Retkeilykasvio (4. täysin uud. p.). Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo. Ilmonen, J., Leka, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Juutinen, R. 2007. Lähteikköjen luonnontilan ja sammallajiston muutokset Salpausselällä 1953-2006. Jyväskylä. Juutinen, R. & Kotiaho, J. S. 2009. Lähteikköjen luonnontilan ja sammallajiston pitkäaikaismuutokset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 19/2009. Juutinen, R. (toim.) 2010. Lähteikköjen ennallistamistarve hyönteislajiston tarkastelu ja koko hankkeen yhteenveto. Metsähallitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 193. Juutinen, R., Haapaniemi, U. & Kotiaho, J. S. 2010. Lähteikköjen ennallistamistarve kasviyhteisöjen ja ympäristön rakenteen tarkastelu. Metsähallitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 192. Juutinen, R. & Ilmonen, J. 2013. Lähteikköjen ennallistaminen. Teoksessa: Aapala, K., Similä, M., Penttinen, J. (toim.) 2013. Ojitettujen soiden ennallistamisopas. Metsähallitus. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B 188. Kaakinen, E., Kokko, A., Aapala, K., Kalpio, S., Eurola, S., Haapalehto, T., Heikkilä, R., Hotanen, J.-P., Kondelin, H., Nousiainen, H., Ruuhijärvi, R., Salminen, P., Tuominen, S., Vasander, H. & Virtanen, K. 2008. Suot. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. KHO 2006:37.

16 Kontula, T., Raunio, A. & Schulman. 2008. Uhanalaisuusarvioinnin periaatteet. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Kotiaho, J. S. & Moilanen, A. 2015. Elinympäristöjen tilan edistämisen käsitteellinen perusta, työryhmän linjaukset ja priorisoinnin kriteerit. Teoksessa: Kotiaho, J. S., Kuusela, S. Nieminen, E., & Päivinen J. (toim.) 2015. Elinympäristöjen tilan edistäminen Suomessa. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 8/2015. Kuusisto, E., Toivonen, H., Lepistö, E. & Lappalainen, I. 1998. Järvien ja jokien runsautta. Teoksessa: Lappalainen, I. (toim.) 1998. Suomen luonnon monimuotoisuus. Suomen ympäristökeskus, Edita. Laine, J., Sallantaus, T., Syrjänen, K. & Nousiainen, H. 2016. Sammalten kirjo. Metsäkustannus. Laine, J., Vasander, H., Hotanen, J., Nousiainen, H., Saarinen, M. & Penttilä, T. 2012. Suotyypit ja turvekankaat: Opas kasvupaikkojen tunnistamiseen. Metsäkustannus. Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 30.12.2004/1299. Leka, J., Ilmonen, J., Kokko, A., Lammi, A., Lampolahti, J., Muotka, T., Rintanen, T., Sojakka, P., Teppo, A., Toivonen, H., Urho, L., Vuori, K-M. & Vuoristo, H. 2008. Sisävedet ja rannat. Teoksessa: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Luonnonsuojelulaki 20.21.1996/1096. Metsälaki 12.12.1996/1093. Päivänen, J. 2001. Metsäluonnon monimuotoisuuden säilyttäminen - metsälain tarkoittamien kohteiden tunnistaminen. Metsätieteen aikakauskirja 4/2001: 651 655. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010. Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus. Raunio, A, Anttila, S., Kokko, A. & Mäkelä, K. 2013. Luontotyyppisuojelun nykytilanne ja kehittämistarpeet lakisääteiset turvaamiskeinot. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 5/2013. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008a. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/37932 Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008b. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2008. Saatavissa: http://hdl.handle.net/10138/37930 Ryttäri, T., Kalliovirta, M. & Lampinen R. (toim.). 2012. Suomen uhanalaiset kasvit. Tammi. Sammaltyöryhmä. 2017. Suomen sammalien levinneisyys metsäkasvillisuusvyöhykkeissä ja ELY-keskuksissa. Suomen ympäristökeskus. Saatavissa: http://www.ymparisto.fi/fi- FI/Luonto/Lajit/Lajiensuojelutyo/Eliotyoryhmat/Sammaltyoryhma/Suomen_sammalet Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P. 2001. Biologian sanakirja (Uud. laitos, 1. p.). Otava. Valtioneuvoston asetus metsien kestävästä hoidosta ja käytöstä 1234/2010. Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 30.11.2006/1040. Vesilaki 27.5.2011/587.

17 Ympäristöministeriö. 2012. Uudistunut vesilaki 2011. Keskeinen sisältö ja tärkeimmät muutokset. Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 1/2012. Yrjönen, K. 2004. Metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt. Kartoitus yksityismetsissä 1998-2004. Loppuraportti. Maa- ja metsätalousministeriö. MMM:n julkaisuja 9/2004.

18 LIITE 1. MAASTOSSA KARTOITETTUJEN KOHTEIDEN SIJOITTUMINEN IITIN KUNNAN ALUEELLA Kuva 1. Yleiskartta E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivista ekosysteemeistä ja kohteista, jotka eivät maastokartoituksen perusteella täyttäneet E-luokan pohjavesialueen perusteeksi sopivan ekosysteemin kriteerejä Iitissä. Kohdekartan rajaukset A, B, C ja D viittaavat kuviin 2, 3, 4 ja 5. Pohjavesialueiden rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista.

Kuva 2. Kohdekartta A. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemien tunnukset (esim. IIT_001) ovat yhtenevät Liitteessä 2 olevien kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 19

Kuva 3. Kohdekartta B. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemin tunnus (IIT_003) on yhtenevä Liitteessä 2 olevan kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 20

Kuva 4. Kohdekartta C. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemin tunnus (IIT_006) on yhtenevä Liitteessä 2 olevan kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 21

Kuva 5. Kohdekartta D. E-luokan pohjavesialueen perusteena olevat ekosysteemit. Ekosysteemien tunnukset (esim. IIT_004) ovat yhtenevät Liitteessä 2 esitettyjen kohdekuvausten kanssa. Pohjavesialueiden tunnukset ja rajat kuvaavat tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. 22

23 LIITE 2. E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVIEN EKOSYSTEEMIEN KUVAUKSET Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue kuvaa tilannetta ennen lain 1299/2004 (Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä) mukaisesti tehtyä pohjavesialueiden luokitusta ja rajausten tarkistamista. IIT_001, Vuolenkosken Salpausselän avolähde Sijainti: Vuolenkoski, reunamuodostuman pohjoisrinne Kunnaslammen kohdalla. 450255:6773594 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0514251, Vuolenkoski Maastokäynti: 6.6.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteella on noin 5 x 3 metrin laajuinen avolähde, josta purkautuva pohjavesi valuu loivaan koilliseen viettävään rinteeseen lähdealtaasta alkunsa saavana lähdenorona. Lähdealtaan tai sen reunapenkereiden kasvillisuus ei näyttäydy lähteikkö-luontotyypin mukaisesti erityisen edustavana, mutta lähteen alapuolelle levittäytyvän kostean lehdon (AthOT) kasvilajisto on monipuolinen ja vaatelias. Noron varren kasvillisuus säilyy rehevänä myös alarinteessä kauempana lähteeltä, mutta lajisto yksipuolistuu huomattavasti pohjavesivaikutuksen heikentyessä. Avolähteen yläpuolella (lounaispuolella) on uudistuskypsä kasvatuskuusikko (OMT-MT). Kohteen luonnontila Lähdeallas ja siitä alkunsa saava noro ovat luonnontilaisia. Myös alueen vesitalous kokonaisuutena on luonnontilainen. Kohteen laajempi ympäristö on hoidettua talousmetsää, eikä sellaisena luonnontilaista. Lähdealtaan ja noron lähiympäristö on kuitenkin rajattu metsätaloustoimien ulkopuolella ja puusto tällä alueella on erirakenteista ja monilajista. Vain kuolleen puuaineksen vähäinen määrä kertoo alueen olleen aikaisemmin ihmiskäytössä.

24 Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähde purkaa veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä ja veden purkautuminen lähteen pohjasta on myös silmin havaittavissa. Lähdenoroon tai sen ympärille levittäytyvään lehtoon ei liity havaittavasti pintavesiä, joten purkautuvan pohjaveden voi katsoa olevan alueen vesitalouden perusta. Paikalla on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi, sillä alueelle purkautuvan pohjaveden välittömässä vaikutuspiirissä oleva lehto on kasvillisuudeltaan rikas ja edustava ja se tarvitsee esiintyäkseen lähteen purkaman veden muodostaman vesitalouden. Pohjavesivaikutuksen roolia korostaa myös paikalla tavattava pohjavesivaikutuksesta kertova lajisto sekä kohteen selvä erottuminen laajemmasta ympäristöstä. Havaittu pohjavedestä riippuvainen luontotyyppi ei ole uhanalainen, mutta se lisää merkittävällä tavalla alueen biologista monimuotoisuutta. IIT_002, Kunnaslammen lähteikkö Sijainti: Vuolenkoski, Kunnaslammen suoalueen eteläreuna. 450352:6773780 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0514251, Vuolenkoski Maastokäynti: 6.6.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Suon ja kivennäismaa-alueen vaihtumisvyöhykkeessä oleva lähteikkö (Me-Eu- LäKö), jonka keskiössä on noin 3 x 3 metrin laajuinen avolähde. Lähteestä ei lähde varsinaista lasku-uomaa, vaan lähteeseen purkautuva pohjavesi suotautuu alapuoliselle suoalueelle kosteana juottina. Avolähteen reunamilla ja lähdettä reunustavalla hetteikkölähteellä kasvaa useita lähteisyyttä ilmentäviä kasvilajeja. Lähteikön lähiympäristö edustaa lähdekorpea (LäK), joka vaihettuu pohjoissuuntaan lettorämeeksi (LR) ja eteläsuuntaan kangaskorveksi (KgK). Kaikkia kohteen pohjavesivaikutteisia luontotyyppejä voi pitää edustavina.

25 Kohteen luonnontila Kohde on kaikin puolin luonnontilainen: lähdettä ei ole kaivettu ja sen vesitalous on luonnontilainen. Kohteen ympäristön puusto on erirakenteista ja luontotyypille ominaista. Vanhasta ihmisvaikutuksesta kertoo vain erityisen vanhojen puuyksilöiden puuttuminen. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteestä ei ole havaittavaa ulosvirtaamaa, mutta veden lämpötila ja väri vahvistavat lähteen pohjavesiyhteyden. Myös kasvillisuus ilmentää pohjavesivaikutusta ja erottuu laajemmasta ympäristöstä, samoin kuin kohteen luontotyyppi. Paikalla on siis merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. IIT_003, Mankalan lähteikkö Sijainti: Mankala, Väntynkangas. 455707:6754150 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0514255, Mankala Maastokäynti: 8.6.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteella on loivaan pohjoiseen viettävään rinteeseen muodostunut lähteikkökompleksi (MeLäKö), jonka yläosassa on laaja, osin sammalpeitteinen avolähde. Lähdealtaan alapuolella on laskentatavasta riippuen 5 8 allasmaista lähteikköä, joiden ympärille levittäytyy tihkupintoja. Lähteistä ei lähde varsinaisia purku-uomia, vaan erilaisia kosteita juotteja. Purkautuva vesi suotautuu oletettavasti alapuoliselle suoalueelle. Lähteikköisen alueen pohjoispuolella on voimalinja, jonka aukon reunassa sijaitsee alin havaittu lähdeallas. Lähteiden ympäristö on edustavaa lähdekorpea (LäK) etenkin alueen pienten lähdealtaiden muodostaman lähteikkömosaiikin alueella. Kohteen eteläosaan sijoittuvan suuren lähdealtaan reunamat vaihettuvat melko jyrkästi ei-pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin (MT, KgK).

26 Kohteen luonnontila Lähdealtaat ovat koskemattomia ja vesitaloudeltaan luonnontilaisia. Myös lähdekorpinen alue on hyvin luonnontilaisen kaltaista ja puustoltaan erirakenteista ja sekapuustoista. Kohteen laajempi ympäristö on pääosin talousmetsää, jossa on myös tuoreita metsänhoidon jälkiä. Kohde rajautuu voimalinja-aukkoon, jonka reunassa on alin lähdeallas. Aukko heikentää reunavaikutuksen kautta alueen luonnontilaa, mutta sen vaikutus lähteikköekosysteemiin kokonaisuudessaan on kuitenkin havaintojen mukaan vähäinen. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Paikalla purkautuu veden lämpötilan ja värin perusteella useasta kohdasta pohjavettä. Purkautuva pohjavesi muodostaa alueen vesitalouden perustan. Pohjavesivaikutteiset paikat eroavat selvästi muusta ympäristöstä pohjavesivaikutusta ilmentävien kasvilajien esiintymisen ja edustavien pohjavesikaivutteisten luontotyyppien perusteella. Kohteella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi. IIT_004, Kukkilan lähteikkö Sijainti: Kukkila, Kirviänkankaan itäpuoli. 465534:6736314 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0514254, Kirviänkangas Maastokäynti: 8.6.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Saviojan länsipuolelle muodostunut monipuolinen lähteikkö- ja lehtomosaiikki. Alueella on kaksi lähteikköä (Me-EuLäKö) sekä näiden väliin jäävä lähdelehtokorpikuvio (LäLhK). Eteläisempi lähteikkö (koordinaatit tästä pisteestä) sisältää yhden avolähteen ja sen alapuolelle levittäytyvän laajan, pääosin tihkupintaisen hetteikköosan. Lähteikön vesi valuu pieninä noroina Saviojaan. Mainitusta lähteiköstä joitakin kymmeniä metrejä pohjoiseen on tunnistettavissa lähdelehtokorpikuvio, jonka alueella on havaittavissa tihkupintaisuutta. Kohteen toinen lähteikkö

27 sijaitsee 140 metriä ensimmäiseltä lähteiköltä pohjois-luoteeseen niin ikään myös Saviojan länsipuolella. Tämä lähteikkö käsittää yhden osin sammalpeitteisen avolähteen sekä hetteikköä ja tihkupintaa (Me-EuLäKö, LäK). Pohjavesivaikutteinen alue on laajuudeltaan hieman pienempi ja kasvillisuudeltaan vaatimattomampi kuin eteläisempi lähteikkö, mutta kuitenkin luontotyypit huomioiden edustava. Pohjavesivaikutteisten luontotyyppien välissä Saviojan varressa tavataan erilaisia lehtotyyppejä (OMaT, ORT, HeOT, OFiT, AthOT) ja länsipuolen rinteen suuntaan luontotyyppi vaihettuu tuoreeksi keskiravinteiseksi lehdoksi ja lehtomaiseksi kankaaksi (OMaT, OMT). Saviojan vesi on savisameaa ja lämpötilan perusteella ensisijaisesti pintavettä. Kohteen luonnontila Kohde on hyvin luonnontilaisen kaltainen. Kohteen kaikki lähteet, lähteiköt ja tihkupinnat ovat luonnontilaisia, eikä niissä näy merkkejä ihmisvaikutuksesta. Kohteen puusto on melko erirakenteista ja sekapuustoista ja myös lahopuuta esiintyy jonkin verran. Vanhasta ihmisvaikutuksesta kertovat kuitenkin vanhat kannot ja suuren ylispuiden puuttuminen. Saviojan uoma on tarkastellulla alueella luonnontilainen. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteen lähteiköille purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä ja se muodostaa näiden alueiden vesitalouden perustan. Lähdelehtokorpiselle alueelle ei purkaudu havaittavasti pohjavettä, mutta sen kasvillisuus ja maaston märkyys (tihkupinnat) antavat vahvan viitteen alueen suorasta pohjavesiyhteydestä. Etenkin kohteen eteläisemmän lähteikön ympäristön kasvillisuus on rehevää ja vaateliasta, mutta tästä huolimatta pohjavesivaikutteiset paikat eroavat luonnonilmeeltään muusta ympäristöstä. Esimerkiksi purolitukkaa (Cardamine amara), kevätlinnunsilmää (Chrysosplenium alternifolium) ja suokelttoa (Crepis paludosa) tavataan runsaana vain lähteikön alueella. Pohjoisempi lähteikkö eroaa myös ympäristöstään pohjavesivaikutusta ilmentävien lajien sekä muusta ympäristöstä poikkeavan luontotyypin perusteella. Kohteella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi, jota voi pitää alueellisesti erityisen edustavana.

28 IIT_005, Saviojan lähteikkö Sijainti: Kukkila, Kirviänkankaan koillispuoli. 465263:6736859 (ETRS-TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0514254, Kirviänkangas Maastokäynti: 8.6.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Kohteella on kaksi lähteikköä (Me-EuLäKö), joista etelänpuoleinen (koordinaatit tästä pisteestä) käsittää kolme avolähdettä ja niiden väliin jäävän hetteikköosan. Lähteiden ympäristö on laajemmin lähdekorpea (LäK). Eteläisemmältä lähteiköltä noin 30 metriä luoteeseen on toinen lähteikkö-lähdekorpi -mosaiikki, jonka alueella on myös yksi avolähde. Lähteiden vesi valuu pieninä noroina Saviojaan. Lähteikköjen ympäristö laajemmin on pääasiassa tuoretta lehtoa tai lehtomaista kangasta (OMaT, OMT). Savioja meanderoi voimakkaasti ja maastoon on muodostunut useita juoluoita, joita ei tule sekoittaa avolähteisiin. Kohteen luonnontila Lähteet ja lähteiköt ovat luonnontilaisia, eikä niissä näy merkkejä ihmisvaikutuksesta. Kohteen puusto on melko erirakenteista ja sekapuustoista, mutta lahopuuta on niukasti. Myös vanhat ylispuut puuttuvat. Kokonaisuutena pohjavesivaikutteiset alueet ovat kuitenkin hyvin luonnontilaisen kaltaisia. Savioja on tarkastellulla alueella luonnonuomainen. Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Lähteisiin purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä. Pohjaveden kastelemien alueiden kasvillisuus ja luontotyyppi ilmentävät pohjavesivaikutusta ja eroavat selvästi muusta ympäristöstä. Alueen luontotyyppejä voi myös pitää edustavina ja näin ollen kohteella on merkittävä ja edustava suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi.

29 IIT_006, Miehonkankaan lähteikkö Sijainti: Miehonkangas, Kattilasuon länsiosa. 473679:6749059 (ETRS- TM35FIN) Ekosysteemiin vaikuttava pohjavesialue: 0514253, Miehonkangas Maastokäynti: 23.5.2017 ja 27.6.2017 Suojeluperuste: Metsälaki (1093/1996) 10, Vesilaki (587/2011) 2:11 Ekosysteemin kuvaus: Kohteen yleispiirteet Lähteikkökompleksi (MeLäKö), jossa on kaksi avolähdettä ja niiden väliin jäävä hetteikköinen ja tihkupintainen alue. Ylemmästä avolähteestä purkautuva pohjavesi valuu pintavaluntana hetteikköalueen läpi, jossa on myös selvästi havaittavia suoria pohjaveden purkautumispaikkoja. Noin 20 metrin jälkeen vesi valuu kohteen toiseen avolähteeseen, johon purkautuu myös suoraan pohjavettä. Alapuolisesta avolähteestä vesi virtaa koilliseen suuntautuvan luonnontilaisen noron kautta lähteiden pohjoispuolella olevaan ojaan. Lähteikköisen alueen kasvillisuus on vaateliasta ja rehevää ja siinä on pienialaisesti myös lähdekorven (LäK) piirteitä. Pohjavesivaikutus rajautuu kuitenkin mekko jyrkästi muuhun ympäristöön, joka on pääosin kangaskorpea (RhKgK, MKgK). Kohteen luonnontila Kohteen avolähteet sekä niiden väliin jäävä pintavalunta- ja lähteikköalue ovat altailtaan ja vesitaloudeltaan luonnontilaisia. Kohteen ympäristö on ojitettu ja lähin oja lähteikön pohjoispuolella on reilun kymmenen metrin etäisyydellä. Lähteikkö ei kuitenkaan näytä kärsineen ojituksesta millään tavoin, mikä on jopa hieman yllättävää. Esimerkiksi lähteiden vedenpintojen voi olettaa olleen sammalla, luonnontilaisella tasolla hyvin pitkään. Ratkaiseva tekijä vesitalouden luonnontilaisena säilymisessä lienee ollut alapuolisen purkunoron jättäminen ojituksen yhteydessä luonnontilaiseksi. Kohteen ympäristö on talousmetsää ja lähteikön lähettyvillä, sen eteläpuolella kulkee metsittyvä, mutta edelleen tunnistettava vanha metsäkoneura. Lähteikön reunoilla puusto on kuitenkin hieman erirakenteista ja sekapuustoista, ja myös joitakin maapuita esiintyy.

30 Kohteen pohjavesivaikutus ja merkittävyys Kohteella purkautuu veden värin ja lämpötilan perusteella pohjavettä molempiin avolähteisiin, sekä pistemäisesti niiden välissä olevaan lähteikköön. Alueella ei ole nähtävää pintavesivaikutusta, joten pohjaveden voi katsoa olevan alueen vesitalouden perusta. Pohjavesivaikutteinen alue erottuu hyvin muusta ympäristöstä ja sen edustava kasvillisuus ja luontotyyppi ilmentävät pohjavesivaikutusta. Alueella on merkittävä suoraan pohjavedestä riippuvainen ekosysteemi.

31 LIITE 3. VALOKUVIA E-LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVILTA EKOSYSTEEMEILTÄ IITISSÄ Kuva 1. Meso-eutrofinen lähteikkö, joka muodostuu avolähteistä, sekä niiden ympärille levittäytyvästä hetteikkölähteestä. Valkoisena kukkiva purolitukka (Cardamine amara) on tyypillinen pohjavesivaikutuksesta kertova putkilokasvi. Kuva Saviojan lähteiköltä (IIT_005). Kuva 2. Lämpökamerakuva, joka paljastaa pohjaveden purkautumispaikan avolähteessä. Kuva otettu Kunnaslammen lähteiköltä (IIT_002).

32 Kuva 3. Avolähde, josta alkaa luonnontilainen noro. Lähteen yläpuoli (kuvan etureuna) ei näyttäydy erityisen pohjavesivaikutteisena, mutta lähteen alapuolelle levittäytyy pohjavesivaikutusta ilmentävä kostea lehto. Kuva otettu Vuolenkosken Salpausselän avolähteeltä (IIT_ 001). Kuva 4. Mesotrofinen avolähde, jota peittää monimuotoinen sammalkasvusto. Lähteestä ei lähde varsinaista purku-uomaa, vaan vesi suotautuu alapuoliseen maastoon pintavaluntana. Kuva otettu Mankalan lähteiköltä (IIT_003). Kuva 5. Luonnontilainen mesotrofinen lähteikkö. Kuvan etureunassa on tihkupintaa, joka vaihettuu vetiseksi ja hyllyväksi hetteikkölähteeksi, jonka alueella on myös pieniä avovesialueita. Kuva otettu Mankalan lähteiköltä (IIT_003).

33 Kuva 6. Avolähteestä purkautuva vesi valuu pintavaluntana lähteikön poikki toiseen avolähteeseen Miehonkankaan lähteiköllä (IIT_006). Kuva 7. Luonnontilainen mesoeutrofinen avolähde, joka vaihettuu hetteikkölähteeksi ja edelleen lähdekorveksi. Kuva otettu Kunnaslammen lähteiköltä (IIT_002). Kuva 8. Tihkupinnat ja hetteiköt muodostuvat yleensä maaston painanteisiin. Kuva Kukkilan lähteiköltä (IIT_004).

34 LIITE 4. VALOKUVIA KOHTEILTA, JOTKA EIVÄT TÄYTTÄNEET E- LUOKAN POHJAVESIALUEEN PERUSTEEKSI SOPIVAN EKOSYSTEEMIN KRITEEREJÄ IITISSÄ Kuva 1. Maastotietokantaan merkitty lähde pellolla. Lähde on padottu ja siihen purkautuva pohjavesi ohjataan viemäriputkella läheiseen pelto-ojaan. Kuva 2. Maastotietokantaan merkityn lähteen paikka on ojitettu ja vasta harvennettu. Paikalla purkautuu pohjavettä suoraan ojaan, jossa kasvaa joitakin yleisiä pohjavedestä hyötyviä sammalia, mutta kohdetta ei voi pitää luonnontilaisena tai merkittävänä, eikä sillä ole suojeluperustetta.

Kuva 3. Lähde, johon on kaivettu kaivo. Ylivuotovesi ohjataan kaivosta salaojaputkella läheiseen noroon. Alkuperäisestä lähteikköekosysteemi on tuhoutunut. Kohteen lähdekaivon alapuolella on edustava runsasravinteinen lehto, joka ei kuitenkaan näyttäydy suoraan pohjavesivaikutteisina. 35