Työnsuunnittlijoidn puh työttömyydstä ja ympäristötöistä arvojn hijastajana - tulkitsvaa diskurssianalyysia Ursula Pttrsson Sosiologian pro gradu Jyväskylän yliopisto Yhtiskuntatitidn ja filosofian laitos kvät 2008 TIIVISTELMÄ
Työnsuunnittlijoidn puh työttömyydstä ja ympäristötöistä arvojn hijastajana - tulkitsvaa diskurssianalyysia Sosiologian pro gradu tutkilma Ursula Pttrsson Jyväskylän yliopisto Yhtiskuntatitidn ja filosofian laitos Ohjaaja: Tapio Litmann Kvät 2008 Sivumäärä: 92 sivua + 1 liit Tutkimuksni kohtna ovat Euroopan sosiaalirahaston ohjlmakaudlla 2000-2006 toiminidn ja Kski-Suomn ympäristökskuksn koordinoimin YTYtyöllistämisprojktin työnjohtajin li työnsuunnittlijoidn haastattlut. Tavoittnani on tutkia diskurssianalyysin avulla millaisia mrkityksiä työnsuunnittlijat liittävät puhssaan työttömyytn ja ympäristötöihin, ja mitn h tkvät niitä ymmärrttäviksi tityssä kontkstissa. Tutkimuksssa tarkastllaan yksilötason sijaan haastatltujn puhssa jäsntyviä mrkityskokonaisuuksia ja niidn rakntamaa sosiaalista todllisuutta. Analysoin diskurssianalyysin kinoin työnsuunnittlijoidn puhssa löytyviä diskurssja ja tulkintarprtuaarja ja näidn käyttöä. Tarkastln näitä diskurssja ja rprtuaarja myös arvoja ja asntita hijastavina konstruktioina. Painopist on ainistosta jäsntyvin mrkitysjärjstlmin tutkimisssa, mutta tarkastln myös haastatltujn roolissaan ottamia subjkti-tiloja. Tutkimuksn lähstymistapana ja näkökulmana on sosiaalinn konstruktionismi, jossa kiltä i nähdä vain todllisuudn kuvaajana vaan huomattavasti moniulottismpana järjstlmänä: todllisuudn rakntajana, uusintajana ja mrkityksllistäjänä. Ainistoni koostuu nljän työnsuunnittlijan haastattluista. Ainiston kruumntlmänä käytin tmahaastattlua. Ainisto on tulkinnan ja analyysin avulla jäsnntty kahtn laajmpaan ja näkökulmiltaan ristiriitaisn diskurssiin: ympäristötyödiskurssiin ja kriittisn diskurssiin. Niidn sisältä on vilä rotltu ja jäsnntty rilaisia suppampia tulkintarprtuaarja. Ympäristötyödiskurssiin kuuluvia ovat ralistinn rprtuaari, humanistinn rprtuaari ja yhtisörprtuaari. Kriittisn diskurssiin kuuluvat vastuurprtuaari ja riskirprtuaari. Avainsanat: diskurssianalyysi, sosiaalinn konstruktionismi, tulkintarprtuaari, ympäristötyöt, työttömyys, syrjäytyminn, työllistäminn, arvot
SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 5 1.1 Lähtökohtia 5 1.2 Työttömyys ja ympäristötyöt 7 1.3 Tutkimuksn tarkoitukssta 9 1.4 Lähstymistavasta 10 2. DISKURSSIANALYYSI METODINA JA ANALYYSIN VÄLINEENÄ 12 2.1 Diskurssianalyysista 12 2.2 Moninaist mrkityssystmit 13 2.3 Toimijoidn kiinnittyminn mrkityssystmihin 16 2.4 Sosiaalinn konstruktionismi 17 2.5 Kontkstuaalisuus 19 3. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 21 3.1 Tutkimuskysymykst ja -thtävät 21 3.2 Tapaustutkimukssta 23 4. TAPAUKSENA PUHE YMPÄRISTÖTÖISTÄ 24 4.1 Valtion tukityöt ja EU:n hankkt työllisyydn parannuskinoina 24 4.2 Ympäristötyöt 28 4.3 Ympäristötyöt Kski-Suomssa 29 4.4 Aktivoinnin rooli YTY-töissä 31 4.5 YTY-projktin työnsuunnittlijat 34 4.6 YTY-projktit käytännössä 36
5. AINEISTO JA AINEISTONKERUUMENETELMÄ 40 5.1 Haastatltavat 40 5.2 Tmahaastattlu mntlmänä 41 5.3 Osallistuva havainnointi osana tulkintaa 44 6. ARVOJEN JA TYÖELÄMÄN MUUTOKSET KONTEKSTINA 45 6.1 Yhtiskunta muutoksssa 45 6.2 Arvot ja yhtiskunnan muutos 47 6.3 Työlämän muutokst ja työlämästä syrjäytyminn 50 7. AINEISTON ANALYYSI 53 7.1 Analyysipriaattt 53 7.2 Ympäristötyödiskurssi 55 7.2.1 Ralistinn rprtuaari 57 7.2.2 Humanistinn rprtuaari 63 7.2.3 Yhtisörprtuaari 71 7.3 Kriittinn diskurssi 74 7.3.1 Vastuurprtuaari 75 7.3.2 Riskirprtuaari 80 8. POHDINTAA 83 Lähtt Liit
1. JOHDANTO 1.1 Lähtökohtia Tutkimuksni sai alkusysäyksnsä työsknnllssäni ksän 2007 Kski-Suomn ympäristökskukslla sosiaalistn vaikutustn valuointiprojktissa. Projktin tarkoituksna oli slvittää EU:n osarahoittamin ympäristönhoitoa ja suojlua distävin työllistämisprojktin li YTY-töidn (lyhnn YTY tul trmistä ympäristötyöt) vaikutuksia kskisuomalaistn työttömin ja pitkäaikaistyöttömin lämään Euroopan sosiaalirahaston ohjlmakaudlla 2000-2006. Tutkimuksssa arvioitiin myös YTY-töitä organisoiviin simihiin li työnsuunnittlijoihin kohdistunita sosiaalisia vaikutuksia. Tutkimusainisto koostui skä kyslylomakkilla ttä tmahaastattluidn avulla krätystä informaatiosta. Kyslyissä tidustltiin muun muassa projktin vaikutuksista vastaajin lämäntilantsn, jatkotyöllistymisn ja jatkokoulutuksn. Ksän kulussa aloin pohtimaan, mitä YTY-työllistämistöitä koskva puh krtoo ylipäätään nykyajasta ja yhtiskunnasta jossa lämm. Pohdisklin myös sitä, kuinka ri tavoin ihmist näkvät työttömyytn liittyvät tkijät roolistaan tai asmastaan riippun. Työjakson kulussa kävi ilmi, ttivät työttömyydn syyt ol aina yksislittisiä ja niitä voidaan tsiä skä ihmisstä itsstään (mikrotaso) ttä hänn ulkopuolltaan (makrotaso). Työttömyys voi olla surausta yksilön vapaahtoisista valinnoista tai s voi vaihtohtoissti olla yhtiskunnallisista ja rakntllisista tkijöistä johtuvaa. Ksän aikana hräsi myös kysymys siitä, valitsko ihminn vapaahtoissti työttömyydn jäämällä asumaan kauas ansiotyömahdollisuuksia tarjoavista kasvukskuksista skä mahdollissti myös jättäytymällä koulutusjärjstlmän ulkopuolll? Nämä kysymykst alkoivat kiinnostamaan minua yhä nmmän, jotn joksnkin luonnollinn jatkumo oli valita n pro gradu työni lähtökohdaksi. Lähstyn tutkimusaihttani työnsuunnittlijoidn työttömyys- ja ympäristötyöpuhssa ksplikoituvin mrkitystn kautta. Tarkastln niitä diskurssja ja tulkintarprtuaarja, joita työnsuunnittlijoidn haastattlut nostavat siin työttömyyttä ja ympäristötöitä koskvina mrkityksinä. Yksi tutkimuksn thtävistä on sitn työnsuunnittlijoidn kokman todllisuudn näkyväksi tkminn. Näkökulmani on toimijakskinn: tutkin mitn ja millaisina haastattlmani hnkilöt hahmottavat työrooliinsa ja työllistämisprojktihin liittyvät ratkaisut ja toimintatavat. Tutkimuksssa i kuitnkaan vrtailla ri hnkilöidn näkmyksiä, vaan tarkastllaan millaisia diskurssja ja
tulkintarprtuaarja työnsuunnittlijoidn puhsta on jäsnnttävissä, ja minkälaisia asntita puhssa ilmn skä työllistttyjä ttä its tukitöitä kohtaan. Katson ttä työnsuunnittlijoidn puh ympäristötöistä on samalla puhtta työttömyydstä ylnsä ja siitä, mitn kskisuomalaisissa kunnissa pyritään hkäismään pitkäaikaistyöttömyyttä ja sn aihuttamia haittavaikutuksia. En nä tutkimusastlmaani problmaattisna vaikka analysoimani ainisto onkin varsinaissti krätty sosiaalistn vaikutustn valuointia vartn: Eskolaa & Suorantaa (1996, 35) mukailln haastattlumatriaali on sisällöllissti rlvantti myös nykyisn tutkimusaihn kannalta, sillä ainisto vastaa myös tässä tutkimuksssa sittämiini kysymyksiin. Tutkimuksni mtodisna lähtökohtana on diskurssianalyysi, joka nostaa puhn tutkimuksn kskiöön. Diskurssianalyysin taustalla on sosiaalisn konstruktionismin ida, jossa kiltä i nähdä vain todllisuudn kuvaajana vaan huomattavasti moniulottismpana järjstlmänä: todllisuudn rakntajana, uusintajana ja mrkityksllistäjänä (Wthrll & Pottr 1988, 168-169; Jokinn & Juhila & Suoninn 2002, 39; Brgr & Luckmann 1995, 77-78). Konstruktionismin kiinnostuksn kohtna ovat nnn kaikka sosiaalist yhtisöt ja niidn vaikutus jäsntn diskurssiin. Oln tämän priaattn mukaissti kiinnostunut tutkimaan kuinka YTY-työmalli on vaikuttanut haastatltujn työnsuunnittlijoidn käsityksiin työttömyydstä. Diskurssin li kilnkäytön nähdään olvan olnnainn osa yhtisöjn toimintaa, sillä s osaltaan rakntaa yhtisöjä ja niill ominaisia tapoja hahmottaa maailmaa. Yhtisöjn jäsnillä on samankaltaist toimintatavat, arvot ja uskomukst, jotka johtavat yhtisiin normihin ja puhtapoihin. Niidn tuntmus on sitn osa yhtisön jäsntn sosiaalista titoisuutta, ja myös dllytys yhtisöön kuulumisll. (Luukka 2000, 151.) Käsittidn valinnalla vaikuttaan siihn, millä tavoin pyritään vaikuttamaan yhtiskunnallisiin onglmiin, koska käsittt pitävät sisällään rilaisia valtarakntita ja idologioita. Diskurssi-käsit sisältää ajatuksn, ttä mrkitykst ivät ol koskaan abstraktja vaan niitä tuottaan rilaisissa sosiaalisissa, historiallisissa ja institutionaalisissa diskurssissa (Willman 2000, 66; Lhtonn 1996, 69-70). Diskurssit tuottavat omia rprsntaatioitaan todllisuudsta ja asttavat rajat sill, mitä niidn sisällä voidaan sanoa simrkiksi työttömyydstä ja työttömistä (Lhtonn 1996, 70).
1.2 Työttömyys ja ympäristötyöt Suoma on 90-luvun alun laman jälkn vaivannut rakntllinn työttömyys, kun muun muassa mtsätollisuudsta ja maataloudsta poistui nopassa tahdissa suuri määrä työpaikkoja. Varsinkin haja-asutusaluilla on paljon raknntyöttömyydn vuoksi pitkäaikaistyöttömiksi päätynitä kski-ikäisiä tai sitä vanhmpia mihiä. Tämä ngatiivinn alullinn khitys näkyy myös Kski-Suomssa. (Uusitalo 1994; Kunz 2001.) Euroopassa 80-luvulla alkanut laaja ja yksilötasolla pitkittyvä työttömyys näyttää khittynn räänlaisksi ngatiivisksi trndiksi ja yhtiskunnallisksi ilmiöksi myös Suomssa. Työttömyytn liittyvin onglmin lisääntyminn liittyy millä viim vuosikymmnllä kottuun lamaan, kansainvälistn talousrakntidn mullistumisn skä työlämässä tapahtuvaan khityksn. Nopan tknologisn muutoksn vuoksi työthtävät vaihtlvat aimpaa vauhdikkaammin, mikä asttaa lukuisia painita työvoiman joustavuudll. (Trvahartiala & Vsalainn & Vuori 1996, 11.) Pitkittyvällä työttömyydllä on tutkimustn mukaan kasautuvia ja haitallisia vaikutuksia työttömin hnkisn ja fyysisn trvytn, prhsuhtisiin ja sosiaalisn lämään. Parhain kino työttömyydstä aihutuvin haitallistn suraustn vähntämisksi on tutkimustn mukaan uudllntyöllistyminn. Työllistymistä voi distää tukmalla työtä tsivän itsluottamusta, vahvistamalla työllistymistä koskvia odotuksia ja parantamalla hänn vastoinkäymistn sitokykyään. (mt, 11-12.) Tähän pyritään myös työllistymisn puittita tukvissa ja vahvistavissa YTY-projktissa, jotka on suunnitltu valtakunnallisksi pitkäaikaistyöttömyyttä hkäisväksi työllistämismalliksi. Pitkäaikaistyöttömäksi määritllään työnhakija, joka on ollut yhtäjaksoissti yli 12 kuukautta ilman ansiotyötä. (ks. www.tilastokskus.fi). Projktin päämääränä on aktivoida osallistujia skä kannustaa hitä hakutumaan oma-aloittissti työlämään jakson jälkn. (ks. Trvahartiala & Vsalainn & Vuori 1996, 40.) Tkmäni valuaation prustlla kskivrto YTY-työntkijä on kski-ikäinn mis, jolla on vähän tai i lainkaan ammattikoulutusta ja joka on ollut usampia vuosia työttömänä. Työttömyys onkin s pääasiallinn tkijä, mikä on limannut voimakkaasti monin projktilaistn lämää viim vuosin aikana. Työmarkkinaura on vaihtunut toistuvais- tai pitkäaikaistyöttömän uraan ja työlämästä syrjäytyminn on ollut vahva tndnssi. Osan mtsä- tai maataloutn liittyvä ammatti on käynyt tarpttomaksi yhtiskunnan raknnmuutoksssa. (Pohjola 1999, 24-25.) Monll YTYläisll työllistämistulla rahoittut työt ovat ollt jo pitkään ainoa kosktus työlämään ja ansiotyöhön. Projktilaistn joukossa on paljon ntisiä mtsurita ja muita mtsätyöntkijöitä skä
raknnusmihiä, joidn työsuhtt ovat määräaikaisia alojn luontn ja kausivaihtlun vuoksi. Halu (uudlln)kouluttautumisn on hidän joukossaan vähäistä, samoin kiinnostus hakutua omahtoissti työvoimakoulutuksn. Mont YTY-työllisttyistä ovat käytännössä jumiutunt tukityökirtsn, jossa tilann on muotoutunut sllaisksi, ttä palkkatyössä ollaan ainoastaan välttämättömimmät ansiosidonnaisn työttömyysturvan nollaavat kuukaudt. Tätä kirrttä i kytä katkaismaan ilman ulkopuolista apua, i ds niissä tapauksissa joissa ihmist aidosti haluaisivat muutosta. Pitkittynyt työttömyys on passivoinut näitä hiljaisn nmmistöön kuuluvia mihiä ja hikntänyt hidän itsluottamustaan. Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin on hikko, samoin luottamus omiin kykyihin luotsata lämäntilanntta parmpaan suuntaan. Työttömyydstä muodostuu hlposti taakka tnkin sn pitkittyssä, jolloin yksilön usko omiin mahdollisuuksiin hikntyy huomattavasti (Pohjola 1999, 33).
1.3 Tutkimuksn tarkoitukssta Analysoin YTY-työllistämistöihin ja työttömyytn liittyvää puhtta, jota projktin työnsuunnittlijat käyvät projktin toimintaan liittyvässä khittämistyössä ja päätöksntossa. Nuolijärvn (2002, 18) mukaan killlinn kulttuuri on paitsi rilaistn arvojn, tapojn ja uskomuksin yhdistlmä myös sosiokonomistn suhtidn hijastaja: yksilöt ovat osa laajmpaa järjstlmää, ja muun muassa poliittist ja taloudllist rakntt vaikuttavat ihmistn käyttämään kiln mrkittävästi. Tästä johtun katson, ttä työnsuunnittlijoidn kanssa käydyt kskustlut työttömyydstä ja ympäristötyömallista ovat osittain sidoksissa myös yhtiskuntatasolla käytävään ylisn arvokskustluun. Olttamuksnani on, ttä työhön ja työttömyytn liittyvät arvot näyttäytyvät nimnomaan kilssä ja diskurssissa implisiittisinä, vaikka haastattlmiltani hnkilöill i olisikaan haastattlutilantssa sittty arvoja käsittlviä kysymyksiä. Nuolijärvi (2002, 15) katsoo, ttä yhtisön ja yksilön kannalta on tärkää titää mihin kaikkn kiltä käyttään, mitä killlä thdään ja millä tavoin ihminn voi parmmin analysoida omaa yhtisöään. Erilaistn arvojn ja rakntidn näkyväksi tkminn on räs diskurssin tutkimuksn nsisijaisista thtävistä (ks. mt, 15). Pini ainistoni (haastattlin nljää YTY-projktin työnsuunnittlijaa) on väistämättä rajallinn, mutta n lähtökohtaissti ds olta, ttä ainistoni ja siitä johdtun analyysin pitäisi olla suoraviivaissti ylistttävissä laajmpaan kontkstiin. Tämä on käyttämäni tapaustutkimus-mntlmän yksi rityispiirr, sillä tapauksn kokonaisvaltainn ymmärtäminn on tärkämpää kuin ylistäminn (Saarla- Kinnunn & Eskola 2001, 163). Mäklä (1990, 48) mainits, ttä yksittäistn ihmistn tuottamat tkstit on pyrittävä suhtuttamaan hidän yhtiskunnallisn positioonsa ja rooliinsa. Koska tutkimuksn kohtna olva aih i ollut rityisn arkaluontoinn, oli haastatltavat hlppo saada puhumaan monipuolissti työttömyys-tmoista. H sittivät näkmyksiään nsisijaissti projktin toimihnkilöinä, jotn tkstit on tulkittava tässä nimnomaisssa kontkstissa (ks. mt, 49-50). Mukailn tässä Lhtosn (1996, 70) käsitystä diskurssista tkijöinä, jotka tuottavat kirjoittavall tai puhuvall subjktill asman, josta todllisuutta koskvat käsitykst kootaan. Toisin sanon, n ol niinkään kiinnostunut yksittäistn hnkilöidn käsityksistä, vaan tarkastln tityn pinoiskulttuurin li YTY-työllistämisprojktin toiminnan pohjalta raknnttua kokonaiskuvaa työttömyydstä ja työllistämistöistä. Julkisssa kskustlussa ilmnvät asntt työttömyyttä kohtaan vaikuttavat siihn, millaisksi työtön its hahmottaa roolinsa ja asmansa työttömänä. Näkmykst voivat
olla joko myöntisiä tai kiltisiä riippun siitä, mitkä syyt ja tkijät ovat johtant työttömyytn; onko ihminn työtön omasta halustaan vai olosuhtidn pakottamana. (Luomann 1999, 55-57.) Käsitykst todllisuudsta ottaan hlposti itsstään slvinä ikä niidn tidostta olvan käsittllisiä jäsnnyksiä tai diskurssin tuottamia uskomuksia asioista. Yhtiskunnallisssa kskustlussa työllisyytn ja työttömyytn liittyviä onglmia määritllään simrkiksi sllaisin käsittin kuin työtön, pitkäaikaistyötön ja syrjäytynyt. Käsittt vaikuttavat tilantn määrityksnä ja tulkintana siihn, mitn työllisyysasioita käsitllään ja mitn niitä pyritään hoitamaan ja torjumaan. (Sulkunn 1997, 15.) Sllaisiakin näkmyksiä on sittty, ttä osa työttömyydn aihuttamista onglmista ja yksilöön kohdistuvista painista vähntyäisi tai saattaisi jopa ratkta, jos ansiotyön lisäksi arvostttaisiin nmmän myös ihmislämän vähmmän tuottavia ulottuvuuksia. Ylinn asnnmuutos i välttämättä auta työtöntä taloudllissti, mutta kannustaa ja auttaa jatkamaan tnpäin lämäntillä. (Julkunn 1998; vrt. Bauman 2002, 165.) 1.4 Lähstymistavasta Niin sanotun arkitidon/kokmuksn ja sosiologisn ymmärryksn ro on rflksiivisyydssä. Sosiologinn tutkimus pyrkii paljastamaan ja tuomaan siin itsstäänslvän tidon varaan rakntunn todllisuudn sosiaalisn luontn. Yhtnä tutkimustavoittna on myös tarkastlla todllisuudn olnnaispiirrttä li sn tulkinnanvaraisuutta. (Brgr & Luckmann 1995, 11-12; Sulkunn 1997, 16.) Brgrin ja Luckmannin (1995) mukaan tidonsosiologia i pyri tarkastlmaan ja pohtimaan totuutta, vaan tuomaan rilaisia näkökulmia ihmistn arkipäivää määrittäviin tosiasioihin skä paljastamaan niidn sopimuksnvaraisuudn. Tito ja todllisuus ovat molmmat sidoksissa yhtiskuntaan, joka määrittl mitä kulloinkin pidtään itsstäänslvänä. Erilaist todllisuudt kytkytyvät lähissti rilaisiin yhtiskunnallisiin asmiin ja roolihin. Tidonsosiologinn tutkimus on tärkää siksi, ttä s määrittää samalla yhtiskunnan tilaa ja tilanntta. Konstruktionismia voidaan pitää sosiologian kantana, jonka mukaan todllisuutta koskva tito välittyy ja muotoutuu sosiaalisissa prosssissa (Brgr & Luckmann 1995, 226). Kilnkäytön ja diskurssin tutkimisn ajankohtaistuminn on kytköksissä mnillään olviin kulttuurisiin ja yhtiskunnallisiin muutoksiin. Yhtiskunnassa lisääntynyt
pävarmuus on samalla lisännyt sosiaalistn ilmiöidn tulkinnallisn ymmärtämisn tarvtta. (Willman 2000, 65.) Diskurssianalyysissä kilnkäyttö muokkaa ja rakntaa todllisuutta ja kilnkäyttäjä tk tai tul tuottanksi puhllaan rilaisia asioita. Mrkityssystmit li diskurssit mrkityksllistävät asian titystä näkökulmasta, n ovat puhtapoja joidn avulla sittään jokin aih tai asia sosiaalisssa kanssakäymisssä. Mrkityssystmit ovat moninaisia ja n sijoittuvat valtasuhtisiin toisiinsa nähdn. (ks. Jokinn & Juhila & Suoninn 2002, 66-67; Wthrll & Pottr 1988, 172.) Toist diskurssit muodostuvat voimakkaammiksi kuin toist ja voivat saavuttaa dominoivan li hgmonisn asman. Diskurssin säilyminn dllyttää niidn jonkin tasoista hyväksyntää titoislla tai tidostamattomalla tasolla, jotn vahvojn ja valtasuhtita ylläpitävinkin diskurssin olmassaolo prustuu niidn uusintamisn. Kilnkäyttö on sitn toimintaa jolla on omat surauksnsa konkrttisista vuorovaikutustilantista laajmpiin (idologisiin) surauksiin. (Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 17-24.) Michl Foucault (Alasuutari 1994, 194; ks. Husa 1995) puolstaan tarkoittaa diskurssilla sitä, mitn jokin ilmiö tmatisoi siihn liittyvän tidon toiminnan, pohdinnan ja institutionalisoitunidn käytäntöjn skä mahdollistn kskustlujn kohtksi. Diskurssit voidaan siis ymmärtää yhtiskunnallisiksi käytännöiksi, jotka muokkaavat skä puhujia ttä kuulijoita. Näkmys sosiaalissti rakntunsta todllisuudsta sisältää käsityksn siitä, ttä puhtavat pitävät yllä valtasuhtita (Sulkunn 1997, 15). Tämä näkmys liittyy Foucaultin (Hlèn 2000, 274-278) valta-analytiikkaan, jonka mukaan valtaa ylläpidtään rilaisin määrittlyin. Valta-analytiikka i käsittl vallan olmusta li jokaista mahdollista valtasuhdtta (li valtaa ylnsä), vaan diskursiivisn ja i-diskursiivisn välisiä rityisiä, rajattuja suhtita ja yhtnliittymiä (mt, 275). Yhtiskunnallinn muutos, samoin kuin arvojn muutos, on pohjimmiltaan määrittlykamppailua, jossa ri näkmystn kannattajat kamppailvat tidon määrittäjän ja 'auktorittin' asmasta yhtiskunnassa. Lähstyn ainistoani konstruktionistissta näkökulmasta sn analysointivaihssa. Valitsin tämän näkökulman, koska katson työnsuunnittlijoidn paitsi puhuvan työttömyydstä ja työttömyydn hoidosta, myös tuottavan samanaikaissti todllisuutta jossa h lävät. Hiskalan (2000a, 2000b) mukaan konstruktionismi on yliskäsit joukoll rilaisia ihmistitllisiä lähstymistapoja, joidn mukaan yhtiskunnallinn todllisuus rakntuu ja uusintuu inhimillistn käytäntidn välityksllä syntyvin kulttuuristn konstruktioidn
kautta. Sitn tkstin ja puhn kautta raknntaan todllisuutta joko tidostan tai tidostamatta. 2. DISKURSSIANALYYSI METODINA JA ANALYYSIN VÄLINEENÄ 2.1 Diskurssianalyysista Diskurssi-trmi on präisin ranskan kiln sanasta discours, joka mrkits puhtta, juttlua, sitlmää tai jaarittlua. Discours on puolstaan johdttu latinan sanasta discursus (ympäriinsä juoksminn), mikä tk diskurssista kahtalaisn trmin. Toisaalta sillä tarkoittaan mrkityksiä tuottavaa vuorovaikutusprosssia, toisaalta tämän prosssin lopputulosta. Kiln liittyvin rajattomin mrkitysmahdollisuuksin valintaa vakiinnuttaa ja säätl tityssä paikassa tittynä aikana vallitsva sosiaalistn suhtidn vrkosto, joka itsssään rprsntoituu diskurssin välityksllä. Ihmist kiltä käyttässään mrkityksllistävät li konstruoivat kohtt, joista h puhuvat tai kirjoittavat. (Willman 2000, 66; Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 17-18.) Diskurssianalyysi i ol sinänsä slkärajainn tutkimusmntlmä, vaan pikmminkin väljä torttinn viitkhys, joka prustuu ajatuksll kilstä organisoitunna diskurssiksi tai tulkinnallisiksi rprtuaariksi. Kili sisältää pruskatgoriat, joita ihmist käyttävät ymmärtääksn itsnsä joksikin ja myös luodaksn kulttuurin ja idntittin. Diskurssilla ymmärrtään tkstin ja puhn kaikkia muotoja, ja diskurssianalyysi on lähstymistapa jonka välityksllä tutkitaan kiln käyttöä sn kaikssa moninaisuudssaan. (Willman 2000, 66.) Diskurssianalyysissa i olla kiinnostunita mistä tahansa mrkityksistä, vaan nimnomaissti kulttuurisista mrkityksistä li sosiaalisn todllisuudn rakntumissta. Tarkastlun kohtna olvat mrkitykst rakntuvat, muuntuvat ja pysyvät yllä vain ihmistn kskinäisssä vuorovaikutuksssa: puhssa, kskustluissa, kirjoituksissa ja vastaavissa symbolisissa toiminnoissa. (Jokinn & Juhila & Suoninn 2002, 54.) Diskurssianalyyttisssa tutkimuksssa tarkastlun fokuksssa ovat sllaisnaan n tavat, joilla toimijat kuvaavat rilaisia ilmiöitä ja nimävät niill syitä. (mt, 18). Tämä mrkits sitä, ttä diskurssianalyysissa i kiinnostuksn kohtna ol kiln käyttäjä, vaan kili itsssään. Ihminn tulkits toimintaansa ja antaa sill rilaisia mrkityksiä kiln avulla. Ilman kiln käyttöä inhimillinn ymmärrys skä vuorovaikutus linvät mahdottomia, sillä inhimillinn lämä on suurlta osin kiln välityksllä tapahtuvaa
kommunikaatiota; kirjoitttua ja puhuttua kiltä ri muodoissaan. (Eskola & Suoranta 1996, 108-109.) Myös Brgr & Luckmann (1995, 47-48) pitävät kiltä ihmisyhtisöjn tärkimpänä mrkkijärjstlmänä, jotn sn ymmärtäminn on välttämätöntä arkilämän todllisuudn ymmärtämisksi. Diskurssianalyysia kohtaan on myös sittty kritiikkiä. S on nsinnäkin nähty rlativistisna kiliplinä, joka voi johtaa umpikujaan, jossa kaikki ttissti onglmallistkin tulkinnat ovat vain tulkintoja. Kritiikkiin on vastattu rottamalla niin kutsuttu hdlmätön rlativismi ja rakntava rlativismi toisistaan (ks. Suoranta 1996). Ensin mainitulla viitataan tapaan, joka i mahdollista sosiaalistn muutostn mahdollisuutta tai minkäänlaistn arvoastlmin tkmistä. Jälkimmäinn viittaa näkmyksn, joka korostaa totuuksin ja sosiaalisn todllisuudn nuvottlunvaraisuutta, ja joka painottaa kriittisyydn, toisin ajattlmisn tai toimimisn mahdollisuutta. Tämän näkökulman mukaan diskurssianalyysi on parhaimmillaan ksplikoidssaan käsityksiämm muovaavia arkisia tkoja ja ilmiöitä. (Willman 2000, 76.) Toinn kriittinn näkökulma liittyy diskurssianalyysin mntlmällisn hajanaisuutn. Moninaisuudsta suraa lukmattomia rilaisia tulkinnanmahdollisuuksia, joidn mtodologista mrkitystä ja hyötyä on vaikaa arvioida. Vaikka rilaist DA:n variaatiot pitävät kiln käytön tutkimuksn voimissaan, ri variaatioidn käyttö samalla hankaloittaa tradition yhtnäistä hahmottamista. (mt, 76.) 2.2 Moninaist mrkityssystmit Diskurssianalyysill on ominaista ulkoista maailmaa luovin konstruktioidn ja niidn vaihtluidn ja vakiintumisn näkyväksi tkminn. Mrkitystn ajatllaan muodostuvan skä suhtssa ttä rotuksna toisiinsa. (Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 19.) Erilaist mrkityssystmit ivät synny sattumanvaraissti yksittäistn ihmistn pään sisältä, vaan n rakntuvat osana rilaisia sosiaalisia käytäntöjä. Esimrkiksi omaan tutkimuksni liittyvin työnsuunnittlijoidn ja YTY-projktihin työllistttyjn välistn suhtidn mrkityksllistämisn tavat rakntuvat osana käytäntöjä, joissa suunnittlijat ja työllisttyt toimivat: ympäristötyöprojktissa, työkohtissa, khityskskustluissa, työpäivään sisältyvillä tauoilla, työntkijöidn koulutuspäivillä ja niin dspäin. Sosiaalista todllisuutta siis jäsnntään jatkuvasti rakntuvana prosssina. (mt, 21-22.)
DA:ssa puhutaan usin mrkityssystmin kirjosta. Tämän idan mukaissti sosiaalinn todllisuus hahmottaan diskurssianalyyttissti suuntautunidn tutkijoidn joukossa hyvin moninaisna kokonaisuutna. S on usidn rinnakkaistn tai ksknään kilpailvin systmin knttä, jossa ri systmit mrkityksllistävät maailmaa, sn prosssja ja suhtita ri tavoin. (Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 24.) Samoin yksittäinn ihminn on mahdollista mrkityksllistää naisksi, mihksi, lapsksi, aikuisksi, kaupunkilaisksi, ahkraksi, työttömäksi jn. ja lisäksi yksi ja sama kiln käyttäjä voi liikkua usalla ri mrkitysalulla samanaikaissti (mt, 24-25). Esimrkiksi tämän tutkimuksn haastatllut on mahdollista mrkityksllistää mihiksi, aikuisiksi, työssäkäyviksi, kskisuomalaisiksi tai suomalaisiksi. Eskola & Suoranta (1996, 49) puhuvat mrkityssystmjä käsitllssään rityisstä 'smioottissta vaipasta', jossa sosiaalinn todllisuus tapahtuu ja todntuu. Diskurssianalyysia on mlkin mahdotonta pusrtaa mihinkään tarkkarajaisn muottiin, minkä vuoksi diskurssin tutkiminn voi olla haastava thtävä tutkijall. Monin mahdollisuuksin kntästä on löydttävä n kinot, jotka näyttäisivät sopivan parhaitn tutkimuksn kohtna olvan ilmiön tarpisiin. (Willman 2000, 68.) Oman tutkimuksni diskurssianalyyttinn viitkhys noudattl suraavia kskisiä käsittitä: 1. oltus kilstä mrkitystn rakntajana 2. oltus usidn rinnakkaistn mrkityssystmin li tulkintarprtuaarin olmassaolosta 3. oltus toiminnan ja diskurssin kontkstisidonnaisuudsta 4. oltukst kiln käytön toisaalta sosiaalista todllisuutta rakntavasta ttä toisaalta kiln käytön surauksia tuottavasta luontsta Kilnkäytön moninaisuudn painottaminn i kuitnkaan tarkoita ttikö siinä olisi tittyjä lainalaisuuksia. Tästä on simrkkinä kiltä käytttässä muodostuvat mrkityssystmit, joita on kutsuttu skä diskurssiksi ttä tulkintarprtuaariksi. Jokinn & Juhila & Suoninn (1993, 26-29) määrittlvät n molmmat hiksi säännönmukaistn mrkityssuhtidn systmiksi, jotka rakntavat sosiaalista todllisuutta ja samanaikaissti rakntuvat sosiaalisissa käytännöissä. Diskurssit ja rprtuaarit voivat olla skä rinnakkaisia ttä ksknään kilpailvia mrkityssystmjä. (Wthrll & Pottr
1988, 169-172.) Koska n ovat käsittinä hyvin lähkkäisiä, on olnnaista mitn n kussakin tutkimuksssa määritllään. Willman (2000, 69) mukail Wthrllin & Pottrin (1992) näkmystä diskurssista institutionaalissti paikannttavina kilnkäytön tapoina, kun taas tulkintarprtuaarit ovat sosiaalisissa käytännöissä tapahtuvaa kulttuurista tulkintaa. Rprtuaarit muodostavat omia mrkityssystmjään ja samansukuistn kilikuvin tai puhtapojn käyttö on mrkki rprtuaarin läsnäolosta tkstissä tai puhssa. (Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 111-112). Rprtuaarit ovat ksknään vaihtohtoisia ja ristiriitaisia mutta sisäissti varsin johdonmukaisia, ja niitä käyttään tityn tyylin tai kiliopin mukaissti. Toriassa rprtuaarja voi olla rajaton määrä, mutta käytännössä n ovat sidoksissa siihn kulttuurisn ja sosiaalisn kontkstiin, jossa niitä tuottaan. (Willman 2000, 70.) Jokinn & Juhila & Suoninn (1993, 27-28) sittävät, ttä tulkintarprtuaarin käsit sovltuu luontvimmin tutkimusthtäviin, joissa tarkastllaan ja ritllään arkisn kilnkäytön vaihtlvuutta. Tämä priaat sopii hyvin omaan tutkimusaihsni, ja sn prustlla kutsun haastattluainistostani siinnousvia mrkityssystmjä tulkintarprtuaariksi. Nimitän vastaavasti diskurssiksi kahta laajmpaa ja näkökulmiltaan rilaista mrkityssystmiä, joihin ainistoni on jattavissa. Tämä korostaa näidn systmin laajuutta, kulttuurista vahvuutta skä niidn liittymistä valtasuhtisiin: diskurssit ovat kulttuurissti varsin vakiintunita kokonaisuuksia. (ks. mt, 96-97.) Kiln välityksllä luodaan rilaisia käsityksiä työttömyydstä ja sn hoitomntlmistä, ja myös työttömin oma kokmus itsstään ja asmastaan syntyy paljolti siinä kuinka histä puhutaan. Työtön voi simrkiksi omaksua syrjäytynn asman, jos hänstä jatkuvasti puhutaan sllaisna. Ihmist nimittäin pyrkivät soputumaan huonoihinkin olosuhtisiin ja lgitimoimaan n. Eräs oman tilansa lgitimoinnin tapa voi Allardtia (1998, 49) mukailln olla äärimmillään jopa ryhtyminn alkoholistiksi. Silloin työttömyytn johtant syyt voi ulkoistaa pois itsstä ja pitää hallitsmatonta päihtidn käyttöä syypäänä omaan alnnustilaan. Luomasn (1999, 133) mukaan työttömäksi jäämisn kokmus on ansiotyötä arvostavassa kulttuurissamm usin sllainn, ttä syytä hataan hlposti muualta kuin itsstä. Huono-osaisuutta kokvat lgitimoivat näin oman tilansa ja hlpottavat oloaan syyttämällä muita vaikasta tilantstaan. Kun taas mn parmmin, kotaan s omaksi ansioksi.
2.3 Toimijoidn kiinnittyminn mrkityssystmihin Edllä mainitun mukaissti sosiaalinn todllisuus siis rakntuu ksknään ristiriitaisista osista li tulkintarprtuaarista. Its toimija li rprtuaarin käyttäjä i ol DA:ssa yhtnäinn ja ristiriidaton kokonaisuus. Toimijan päyhtnäisyyttä kuvataan rilaistn subjktipositioidn vaihtluna, idntitttin moninaisuutna tai diskurssin käyttäjä käsittllä. Toimijan omaksumat rilaist minät voidaan sitn nähdä kiintidn roolin sijasta joustavina ja vaihtlvina roolipositioina. (Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 38.) Mainitut idntittin, subjktiposition ja diskurssin käyttäjän käsittt kuvaavat rilaisia toimintaulottuvuuksia. Idntittillä tarkoittaan diskurssianalyysissa väljää yläkäsitttä, joka voidaan määritllä tarkoittamaan ominaisuuksia, oikuksia ja vlvollisuuksia, joita toimija olttaa itslln, toisill tai joita muut olttavat hänll. Ihmisill rakntuu tittyjä idntitttjä titynlaisissa sosiaalisissa systmissä. (mt, 38-39.) Subjktiposition käsit sopii tilantisiin, joissa analysoidaan toiminnan rajoituksia. Tarkastllaan millä tavoin ihmisill mahdollist ri positiot voivat lukkiutua arkipäivän tilantissa. Esimrkiksi työnsuunnittlija ottaa YTY-projktin puittissa johtajan ja töitä koskvan asiantuntijan position, siinä missä työntkijä ottaa alaisn asman. Astlma voi vaihtua ja lää rilaistn tilantidn ja kontkstin mukaan. Positiot ivät ol nnakkoon olmassa olvia ja valmiita paikkoja joihin yksilöt kuin itsstään asttuvat, vaan n tuottaan aina sosiaalisissa käytännöissä. (Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 39-40.) Kolmas käsit li diskurssin käyttäjä on varsin idnttinn subjktiposition kanssa, mutta s tuo priaattssa siin himan toisnlaisn, toiminnallisn puoln. Toisin sanon, mitn ihminn määrittää its itsään ja puhuu kokmuksistaan ksknään kntis ristiriitaisillakin tavoilla. Diskurssin käyttäjä hyödyntää pragmaattissti rilaisia diskurssja ilman, ttä hän olisi yhdn ainoan position vankina. Erilaist idntittit nähdään käyttäjänsä rsurssina, joita hän voi muunnlla tarpn mukaan. Ensisijaissti kiln käytön moninaisuutn kskittyvä tutkimus hyötyy diskurssin käyttäjä käsittstä, kun taas kskinäisiä (valta)suhtita painottava subjktipositio on hdlmällismpi käsit omaa tutkimusaihttani silmälläpitän. (Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 39-40.)
2.4 Sosiaalinn konstruktionismi DA:n torttinn koti on vahvasti kytköksissä sosiaalisn konstruktionismin traditioon. Konstruktionismi on torttis-mtodologinn viitkhys ikä niinkään mtodinn lähstymistapa kutn simrkiksi diskurssianalyysi. (Jokinn & Juhila & Suoninn 2002, 38-39.) Suunta nojautuu pitkälti Ptr L. Brgrin ja Thomas Luckmannin vuonna 1966 julkaistuun alkupräistoksn Th Social Construction of Rality. A Tratis in th Sociology of Knowldg. Tos suraa fnomnologisn sosiologian wbriläistä linjaa ja pyrkii rakntamaan makrotasoista yhtiskuntatorttista käsittistöä mikrotilantidn mpiirisn tutkimuksn sijaan. (Hiskala 2000, 97.) Sn suomksi käänntty vrsio tunntaan nimllä Todllisuudn sosiaalinn rakntuminn ja s on myös oman tutkimuksni torttinn prustos. Sosiaalinn konstruktionismi tutkii sitä sosiaalissti konstruoitua todllisuutta jota luodaan, tuottaan ja ylläpidtään rilaistn sosiaalistn prosssin kautta. Nämä prosssit voivat olla simrkiksi rilaisia vakiintunita rituaalja (sim. avioliittoon vihkimissrmoniat) mutta myös diskurssja, jotka ovat tutkimuksni kskiössä. Tutkimuksni kohtna olvissa kskustluissa konstruoidaan rilaisia diskurssja ja rprtuaarja käyttämällä sllaisia sosiaalisn todllisuudn osia kuin työllisyys, työttömyys, ympäristötyöt, työllistämisprojktit jn. (Tolvann 2007, 15; ks. Brgr & Luckmann 1995, 13.) En tarkastl gradussani niin sanottua mistä riippumatonta ulkoista todllisuutta nkä myöskään sn suhdtta sosiaalisn todllisuutn. Nojaan työssäni pistmisn konstruktionismiin, jossa tarkastllaan mitn puht ja tkstit itsssään rakntavat maailmaa. Tämä on pistmisn suuntauksn mukaissti kiinnostavaa ikä s, onko kiln ulkopuollla olmassa todllisuutta vai i. Tähän kysymyksn pistminn konstruktionismi i ota kantaa. (Tolvann 2007, 15-16; Jokinn & Juhila & Suoninn 1993.) Brgr ja Luckmann (1995, 29-33) sittävät, ttä yhtiskunnan prustana on ihmistn jokapäiväinn toiminta: tätä inhimillisn ajattlun suhdtta yhtiskunnallisn taustaan tarkastllaan tidonsosiologiassa. Tavoittna on ymmärtää mpiirisn sosiologian tutkimuskohtna olvaa todllisuutta li jokapäiväistä lämismaailmaa. Toiminta luo räänlaisn päällysrakntn li maailman, jonka ihmist näkvät ja käsittävät todllisuutna. Tidonsosiologian mukaan i ol olmassa absoluuttista totuutta, vaan tito on tityn tajunnan tityssä ajassa ja paikassa tuottamaa titoa. Brgr ja Luckmann katsovat, ttä todllisuus rakntuu itsstäänslvänä ja arkipäiväisnä pidtyn tidon varaan,
joka opitaan ja omaksutaan sosiaalisssa kanssakäymisssä. Hidän mukaansa tutkijan on tutkittava kaikka mikä käy tidosta, toisin sanon kaikka mitä on ja ilmn yhtiskunnassa riippumatta siitä, pidtäänkö asiaa totna vai i. (mt, 25, 34.) Sosiaalissti konstruoidussa maailmassa i ol olmassa mitään nnn kuin s on konstruoitu li vähintään kaksi ihmistä on todnnut ilmiön tai asian todllisksi. N pysyvät totna niin kauan kun niitä konstruoidaan yhä uudlln. Vuorovaikutus on kaksisuuntaista li samalla kun kuvaamm yhtiskuntaa myös tuotamm sitä, ja toisaalta yhtiskunta samalla tuottaa ihmistä sosiaalisn kanssakäymisn välityksllä. (ks. mt, 39-44.) Brgrin ja Luckmannin (1995) mukaan ihmistn toimintaa määrittävät milkkyyspriaattt. Erilaist slitykst ja niihin liittyt mrkitykst säilyvät niin kauan kun yhtisön nmmistö valits n klvollisiksi slittäjiksi. Todllisuudn muutokst tapahtuvat arkitodllisuudn synnyttämin onglmin kautta ja välityksllä. Mitä lähmmin ihmist ovat toistnsa kanssa tkmisissä, sitä nmmän h vaikuttavat väistämättä toistnsä käsityksiin ja milipitisiin. Voin tutkimuksssani tyypitllä työnsuunnittlijat sn mukaan kuinka lähisissä tkmisissä h ovat työllistttyjn kanssa, ja kuinka kiinnostunita ja auttamishaluisia h ovat näidn siintuomin onglmin suhtn. Haastatltavat näkvät työttömyydn siitä roolin ja instituution tuottamasta näkökulmasta, joka on mrkityksllisin hidän työnsä ja ammattiasmansa kannalta katsottuna. (Brgr & Luckmann 1995, 87-88). Työhön liittyvä tito on puolstaan suurimmaksi osaksi valmiina annttua thtävään valmistanssa ja prhdyttänssä koulutuksssa. Ihmist pyrkivät ylnsä toimimaan niin tti hidän tarvitsisi kysnalaistaa liikaa arkitodllisuuttaan, jotn työnsuunnittlijat pyrkivät näkmään asiat suhtssa omaan työrooliinsa. Tämä ratkaisu on hidän kannaltaan optimaalisin, sillä s minimoi mahdollist ristiriitatilantt työ- ja yksityisminän välillä.
2.5 Kontkstuaalisuus Tulkitsn haastattlmini hnkilöidn puhtta hidän roolinsa luoman kontkstin kautta, sillä yksilön asmalla ja työnkuvalla on väistämättä vaikutus tämän milipitisiin. Kuvaan analyysivaihssa haastatltujn työtä ja työnkuvaa skä hidän suhdttaan työttömiin. Myös haastattlutilann itsssään luo väistämättä runahtoja tulkinnall, jotn haastattluja analysoitassa on huomioitava myös haastattlijan osuus; millaisia kysymyksiä on thty ja mitn haastatltavat ovat niihin ragoint. Tutkimusmtodisna valintana tmahaastattlulla pyritään pääsmään lähmmäs tutkittavaa ilmiötä, tutkimuksn kohtna olvia hnkilöitä ja hidän maailmaansa. Ollaan kiinnostunita juuri näidn ihmistn puhsta, koska sn katsotaan olvan mrkityksllistä tutkittavan asian kannalta. (Eskola & Suoranta 1996, 15-16; Hirsjärvi & Hurm 2001, 16, 19; Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 29, 35.) Konstruktionistisssa tulkintaprosssissa on olnnaista huomioida tutkimuskohtn yksilön ja yhtiskunnan välinn vuorovaikutus, koska s auttaa ymmärtämään ihmisn asioill antamia mrkityksiä (vrt. Dnzin 1989). En ota tutkimuksssani huomioon haastatltavin työnsuunnittlijoidn hnkilöhistoriaa, vaan huomioin ainoastaan hidän työhistoriansa YTY-projktissa. Haastatltavin hnkilökohtainn prsoona jää myöskin (pakosti) vähäisll huomioll, koska nnalta sovittu haastattlu oli ainoa kontaktini lähs kaikkiin työnsuunnittlijoihin. Havaintoni ja titoni histä liittyvät siksi yksinomaan haastattlutilantsn. En tuntnut työvoimapolitiikkaa tai ympäristötöitä kovinkaan hyvin nnn tätä tutkimusta (ja aimmin tkmääni sosiaalistn vaikutustn valuointia), jotn s varmastikin vaikuttaa analyysiini. Analyysi olisi todnnäköissti rilainn jos sn tkijänä olisi monta vuotta työttömyysasioidn parissa työsknnllyt hnkilö. Tutkin aihttani sillä näkmyksllä, mitä minulla on tällä htkllä työvoimapolitiikasta, työttömyydstä ja ympäristötöistä. Hyödynnän myös sitä käytännön kokmusta, minkä sain kolmn kuukaudn työjaksolla ympäristökskuksssa. Tulkitsvassa kvalitatiivisssa analyysissa on olllista ottaa huomioon kontksti li tilann, jossa ainisto on syntynyt, ja millaist asiat vaikuttavat skä ainistoon ttä analyysiin. Toillamm ja puhillamm on tidostamattomia mrkityksiä, joita ymmärtävä ja tulkitsva sosiologia pyrkii tuomaan siin. Olnnainn kontkstiin liittyvä piirr on ymmärrttävyys, sillä kontksti on tila jossa aktualisoituvat tulkintaa säätlvät luovat
toimintatapahtumat. Kontkstin huomioiminn skä rikastuttaa analyysia ttä antaa sill tarvittavat raamit. (vrt. Sulkunn 1997, 29-30.) Tutkimusainistoni kontkstina on its YTY-projktin lisäksi nljä töidn asiantuntijaa li työnsuunnittlijaa nljältä ri Kski-Suomn kunta-alulta: Kyyjärvi-Kivijärvi ja Karstula-Kannonkoski pohjoisssa, Jämsä-Kuhmoinn-Korpilahti ja Laukaa-Livstuor- Hankasalmi tlässä. Työnsuunnittlijoidn työttömiin ja työttömyytn kohdistamat arviot ivät krro vain puhujan omista milipitistä, vaan niidn voi myös nähdä uusintavan tittyjä sosiaalisia ja kulttuurisia rakntita. YTY-projktin toimintasuunnitlmassa jota myös työnsuunnittlijat ovat sitoutunt noudattamaan, on kirjattuna hankkn omat näkmykst työttömyydstä ja sn hoitopriaattista. Työnsuunnittlijoidn puh on sitn osaltaan sidottu näihin normihin, vaikka h voivat myös puhua niitä vastaan tai kritisoida niitä näkmällä asiat toisin. Kiln ja puhn välityksllä vidään asioita tnpäin ja n saavat ajan kulussa uusia mrkityksiä, kun ihmist vaikuttavat toistnsa tapaan ajatlla rilaisissa vuorovaikutustilantissa. Asiat institutionalisoituvat ajan kulussa, kun mont ihmist toimivat samalla tavoin ikä asioita nää tarvits määrittää aina uudlln. Tätä institutionalisoitumista tapahtuu jatkuvasti, mutta puhtaimmillaan s näkyy sukupolvin vaihtussa. (Brgr & Luckmann 1995.) Nykyisn sukupolvn ihmist varmasti ajattlvat työttömyydstä ri tavalla kuin aikaismpi, joll ansiotyön tkminn oli itsstäänslvyys. Nykyään lämm maailmassa jossa työttömyys on kasvanut ja ylistynyt huomattavasti vanhoihin hyviin aikoihin vrrattuna. Tarkastln tutkimuksssani työnsuunnittlijoidn puhtta työttömyydstä myös todllisuutta tuottavana puhna, sillä haastattlmani hnkilöt dustavat niitä yhtiskunnan instituutioita, jotka määrittävät toimillaan työttömin ihmistn lämää. Sitn tavalla, jolla h puhuvat asioista on väliä. Kun tutkimuksn kohtna on ihmistn toiminta, on tutkijan oltava varovainn tti hän korvaa toimijan näkmyksiä omillaan. Tulkitsvassa tutkimusottssa tutkijan on pystyttävä ottamaan rilaisia roolja, jotta hän kykn läytymään tutkittavan asmaan. (Blumr 1986.) Tutkijan on syytä hyväksyä todllisuudn olmuksn kuuluva tulkinnanvaraisuus, sillä tkstistä voidaan tuottaa käytännössä lukmaton määrä yhtä tosia tulkintoja. Omaan tutkimusaihsni läytyminn liittyy hyvin olnnaissti ksällä tkmääni valuaatiotutkimuksn, jota vartn tämän pro gradu työn haastattlutkin on thty alun prin. En silti nä onglmana sitä, ttn vilä ainiston kräysvaihssa tinnyt
sataprosnttisn tarkasti tulvani tkmään tämän kaltaista tutkimusta kuin nyt. Tkstin tulkinta- ja analysointivaihssa tutkijalla on kuitnkin titty ttinn vastuu, ttivät tutkittavat tuntisi ikään kuin tullnsa huijatuksi (vrt. Ruusuvuori & Tiittula 2005, 70). Tämän vuoksi on tuotava ilmi s nimnomainn kontksti, jonka puittissa haastattluun liittyvät asiat on sanottu. 3. TUTKIMUKSEN LÄHTÖKOHDAT 3.1 Tutkimuskysymykst ja thtävät Päädyin totuttamaan työn tulkitsvan tutkimusottn muodossa, sillä halusin tarkastlla haastattlmini hnkilöidn tuottaman puhn sisältöä. Pyrin tarkastlmaan mahdollisimman monipuolissti ympäristötyö- ja työttömyyskskustlua tityltä ihmisryhmältä kräämäni haastattlumatriaalin avulla. Katson ttä tulkinnallinn ja ymmärtävä tutkimusot mahdollistaa normatiivissta asntsta roon pääsmisn. Ei hkä täydllissti, sillä ktkään mistä (ds tutkijat) ivät lä arvotyhjiössä, vaan noudattavat kaikssa toiminnassaan tittyjä priaattita. (ks. Brgr & Luckmann 1995.) Tutkimuksni on siis tulkitsvaa sosiologiaa, jonka nsisijaisna tarkoituksna i ol tuoda siin tilastollissti ylistttäviä totuuksia, vaan thdä asioita ymmärrttäväksi paikallislla tasolla. Tämä priaat sopii työn tapaustutkimus-luontsn. Tulkinnallisssa tutkimuksssa hyväksytään ajatus siitä, ttä tutkimuksn tapa käsittää todllisuus on vain yksi tapa hahmottaa sitä ikä s suinkaan ol ainoa todllisuudn titämisn tapa. Kun puhumm todllisuudsta, tarkoitamm Brgrin ja Luckmannin (1995, 11) todllisuudn sosiaalisn rakntumisn torian mukaissti tahdostamm riippumatonta ilmiöidn maailmaa, jonka olmusta toivmm ivät kykn muuttamaan. Tutkimusonglmani on vaikuttanut siihn miksi valitsin juuri tämän torian li sosiaalisn konstruktionismin. Toisaalta myös mtodin li diskurssianalyysin valinta tarknsi osaltaan tutkimusonglmaa. Aluksi ryhdyin mittimään sitä, mitn ihmist puhuvat asioista ja millaisia mrkityksiä h luovat puhnsa välityksllä. Tämän jälkn aloin pohtimaan mitkä mntlmät olisivat kaikkin hdlmällisimmät näidn mrkitystn tutkimisksi. Tutkimuksssa i vrtailla ri hnkilöidn näkmyksiä vaan tarkoituksna on tarkastlla sitä, millaisia diskurssja skä rprtuaarja työnsuunnittlijoidn puh sisältää, ja minkälaisia asntita puhssa ilmn skä tukityöllistttyjä ttä its tukitöitä kohtaan. Käyttyt puhtavat kätkvät ikään kuin huomaamatta sisäänsä rilaistn rprtuaarin
kirjon. N saavat puhn vaikuttamaan osin päjohdonmukaislta ja ristiriitaislta, koska asioita voi samanaikaissti jäsntää ja prustlla monin ri tavoin. (Jokinn & Juhila & Suoninn 1993, 24-25.) Tutkimuskysymyksni ovat tiivistttävissä suraavanlaisiksi: millaisia mrkityssystmjä li diskurssja ja tulkintarprtuaarja on löydttävissä työnsuunnittlijoidn YTY-töitä ja työttömyyttä koskvasta puhsta? Millaisia arvoja nämä diskurssit ja rprtuaarit hijastavat? mitn haastatllut käyttävät näitä diskurssja skä rprtuaarja puhussaan YTY-töistä ja työttömyydstä? millaisia subjkti-tiloja työnsuunnittlijat ottavat haltuun puhssa? Tutkimuksni fokus on mrkityssystmin havaitsmisssa skä ainistosta siin nousvin ja jäsntyvin rprtuaarin muodostamisssa. Subjktiudn tarkastlu ja rprtuaarin käyttäminn jää vähmmäll huomioll.
3.2 Tapaustutkimukssta Työni on tapaustutkimus, joka i ol mntlmä sinänsä vaan lähstymistapa ja näkökulma, jolla tavoitllaan kokonaiskuvaa tutkimuksn kohtna olvasta asiasta tai ilmiöstä. Tapaustutkimuksssa tapauksn kokonaisvaltainn ymmärtäminn on tärkämpää kuin ylistäminn. S on todllisuudn tutkimusta, jossa voidaan käyttää rilaisia ainistonkruun mntlmiä ja pyrkiä rakntamaan krätystä ainistosta ylissti kiinnostavampaa titoa (simrkiksi kuinka arkipäivän tason puh työttömyydstä ja työttömyydn hoidosta krtoo arvoista). Tapaustutkimuksn tarkoituksna on ymmärtää yhtisöjn toimintaa ja inhimillistä toimintaa ylisstikin. Sill ominaisia piirtitä ovat torian vahva osuus, osallistuva tutkija ulkopuolisuudn sijaan skä monimtodisuus. Vaikka tavoittna olisikin vain yhdn rityisn ilmiön tai asian kuvaaminn, taustalla on silti toiv ymmärtää inhimillistä tai ihmisyhtisöihin liittyvää toimintaa ylismmälläkin tasolla. (Saarla-Kinnunn & Eskola 2001, 159-163.) Tapauksn määrittäminn i aina ol yksislittistä: tapaus voi olla yksilö, yhtisö, organisaatio, prosssi, tapahtuma tai jopa yksittäinn käsit. Tapaukslla voidaan myös tarkoittaa ylissti tutkimuksn kohdtta. Olipa tutkimuksn tapaus mikä tahansa, s on rajattava hyvin ja tutkijan on myös ksplikoitava käyttyt tapauksn valintakritrit. Tarkka määrittly on olnnaista raportoinnin, sovllttavuudn ja tulostn ylistttävyydn vuoksi. (Saarla-Kinnunn & Eskola 2001, 162.) Tapaustutkimuksll on ominaista, ttä yksittäisstä tapaukssta (tai pinstä joukosta toisiinsa suhtssa olvia tapauksia) pyritään tuottamaan intnsiivistä ja yksityiskohtaista titoa. Tapaustutkimus voi olla yhtä lailla kvantitatiivista kuin kvalitatiivista, ja sitä sovlltaan monikäyttöisyytnsä vuoksi usalla ri titnalalla oikustitistä psykologiaan ja sosiologiaan. (mt., 159.) Oman tutkimuksni tapauksna on aimmin mainitun mukaissti nljän YTY-projktin työnsuunnittlijan puh ympäristötöistä ja työttömyydstä. Toisaalta tapauksn sisältyvät olnnaissti myös konkrttist työllistämismntlmät li YTY-työllistämismalli, josta haastattlmani hnkilöt puhuvat. Katson ttä työnsuunnittlijoidn puh ympäristötöistä on samalla puhtta työttömyydstä ylnsä skä siitä, mitn kskisuomalaisissa kunnissa pyritään ratkaismaan työttömyysonglmaa. Vaikka ainistoni onkin varsinaissti krätty sosiaalistn vaikutustn arviointia vartn niin pidä sitä onglmana, sillä Eskolaa & Suorantaa (1996, 35) mukailln vastaustn sisältö ja informaatioarvo on rlvanttia nykyisn tutkimusaihnkin kannalta.
Tarkastln suraavaksi tutkimuksn aihna olvaa työllisyyspolitiikkaa, tukitöitä skä Euroopan Unionin hallinnoiman Euroopan sosiaalirahaston rahoittamia työllisyydn parantamisn tähtääviä hankkita. Slvitän millä tavoin n liittyvät nykyisn suomalaisn työvoimapolitiikkaan, ja tn slkoa myös siitä millaisia tukitöitä ympäristötyöt ovat. Näidn taustatitojn ksplikoiminn on tutkimuksn kannalta rittäin olllista, koska YTY-projktit ovat olnnainn osa tutkimuksn tapausta. Tämä taustatito auttaa lisäksi hahmottamaan sn, kuinka its työvoimaviranomaist ja muut työttömyydn kanssa tkmisissä olvat näkvät työttömyysonglman hoitamisn, ja onko s hidän milstään tarpksi tuloksllista. 4. TAPAUKSENA PUHE YMPÄRISTÖTÖISTÄ 4.1 Valtion tukityöt ja EU:n hankkt työllisyydn parannuskinoina Suomalaisssa työvoimapolitiikassa käyttään skä aktiivisia ttä passiivisia toimnpititä. OECD:n trminologian mukaissti passiivist toimnpitt ovat työttömin toimntulon turvaamisksi tähtääviä toimia. Aktiivisilla toimnpitillä pyritään parantamaan työttömin työllistymisdllytyksiä ja niidn tavoittna on kannustaa työttömät omahtoisn työnhakuun ja intgroida hidät sitä kautta takaisin yhtiskuntaan ja ansiotyöhön. (Ilmakunnas & Romppann & Tuomala 2001, 3.) Aktiivitoimnpitt sisältävät tukityöllistämisn, työvoimapoliittisn aikuiskoulutuksn skä työvoimapalvlut li työnvälityksn, nuvonnan ja ammatinvalinnanohjauksn. Passiivist toimnpitt koostuvat työttömyysturvasta ja työttömyysläkkstä ja niidn katsotaan osaltaan dsauttavan työttömin passivoitumista ja pysymistä työttöminä. Käsittt li aktiivinn ja passiivinn toimnpid indikoivat sitä, millä tavoin n vaikuttavat kohtna olvaan ulkopuollta tulvaa aktivointia tarvitsvaan työttömään, ja mitn tämän olttaan ragoivan niihin. (Ilmakunnas & Romppann & Tuomala 2001, 3; Pttrsson ym. 2007, 17; ks. www.mol.fi.) Aktiivitoimnpitisiin lukutuva tukityöllistäminn on monssa tapauksssa jäänyt plkäksi työttömyysturvan takaajaksi. Sn alkupräinn tarkoitus li työttömin kannustaminn takaisin avoimill työmarkkinoill i ol totutunut työvoimaviranomaistn haluamalla tavalla. Tukitöillä saadaan katkaistua työttömyysaika, jolloin työttömällä on jälln krran mahdollisuus päästä ansiosidonnaisll päivärahall. Tukityöllistämisllä voi olla myös ngatiivisia vaikutuksia, sillä jos ihmistn
työllistyminn tapahtuisi ilman tukirahoitusta, niin tämä olisi säästöä valtioll. Lisäksi h voivat syrjäyttää hakuprosssissa muita hakijoita, joilla i ol tukirahoitusta työnhaussa. Nämä ilmiöt voivat osaltaan vääristää työmarkkinoita ja kilpailua. (Hakuli, Katajamäki & Vartiainn 1995; ks. www.tilastokskus.fi.) Viim vuosituhannn lopulla usat EU:n jäsnmaat joutuivat kokmaan vakavia työmarkkinakriisjä. Kasvava maailmanlaajuinn kilpailu, rakntllist onglmat, ylinn lama skä taloudllist, sosiaalist ja poliittist uudistukst johtivat laajamittaisn joukko- ja pitkäaikaistyöttömyytn. Tämän khityksn väistämättömänä surauksna syntyi kasvavia sosiaalisia ja taloudllisia onglmia: kuntin vrovarat vähnivät samalla kun sosiaaliavustuksiin suunnatut mnot kasvoivat voimakkaasti. Asialla oli muitakin ngatiivisia vaikutuksia, kutn simrkiksi työttömyydn kskittyminn tityill aluill ja sosiaalistn kriisialuidn muodostuminn. Mont alut, Kski-Suomi mukaan luttuna, khittivätkin omat työllisyyspolitiikkansa hkäistäksn ja parantaaksn sosiaalisia onglmia. Ylisnä motiivina oli poliittinn, moraalinn ja/tai idologinn vlvoit tarjota apua sitä tarvitsvill. Aktiivinn työllisyyspolitiikka tarjosi myös mahdollisuuksia slvitä vajista skä paikallislla ympäristösktorilla ttä sosiaalitoimssa, ja distää tällä tavoin työttömin asiaa. Tätä politiikkaa on noudatttu myös Kski-Suomssa, mikä näkyy simrkiksi ympäristötyö-työllistämisprojktin totuttamisna. (Kunz 2001; Vähätalo 2001, 74.) Valtion rahoittama tukityöllistäminn on räs toimnpitistä, joilla pyritään luomaan uusia työpaikkoja ja parantamaan hikosti työllistyvin asmaa. Viimistä noin kymmntä vuotta on limannut aktivointia korostava työvoimapolitiikka, jossa painottaan työnhakijoidn omaa aktiivisuutta ja ohjautuvuutta avoimill työmarkkinoill. Tukityöllistämistä on samalla kohdnnttu vaikasti työllistyviin rilaistn ESRhankkidn avulla. (Ilmakunnas & Romppann & Tuomala 2001, 11.) Ansiosidonnaisn tai pruspäivärahan saannin dllytyksnä olvaa työssäkäyntihtoa on myös tiuknnttu li sitä on vaikampi uusia tukityön avulla. Aktiivisn ja passiivisn työvoimapolitiikan yhtnkitoutuminn oli räs taustatkijöistä, kun Suomssa uudistttiin 90-luvulla työttömyysturvaa ja määritltiin työvoimapolitiikan suuntaviivat uudlln. (mt, 11.) Jos työtön työnhakija i omin avuin pysty työllistymään tai sijoittumaan koulutuksn, pyritään hänll järjstämään työmahdollisuus työllisyysmäärärahojn turvin. Niillä tutaan rityissti nuortn, pitkäaikaistyöttömin ja vajaakuntoistn työllistymistä skä pyritään hkäismään työttömyysajan pitkittymistä. Määrärahoilla tasoittaan myös työttömyydn alullisia roja. Työvoimapolitiikan osalta on pitkälti luovuttu 80-luvun
työllisyyslaista, joka takasi käytännössä kuudn kuukaudn työllistymisn lähinnä kuntin toimnpanmissa tukitöissä. Tukityöllistämisn oikuttut työttömät on sijoitttu kuntin ja työvoimaviranomaistn koordinoimiin työpaikkoihin, työjakson pituudn ollssa vaihtlvasti yhdstä kuukaudsta noin puoln vuotn. Kuutta kuukautta lyhymmät työllistämisjaksot ovat ylistynt 90-luvun lopulta lähtin. (Valtion talousarviositys 2006; Vähätalo 2001, 68.) Tavoittna on aluidn kansallisn ja kansainvälisn kilpailukyvyn skä taloudllisn kasvun vahvistaminn korkan työllisyysastn kautta. Tämä turvaa aluidn mnstymisja khittämismahdollisuudt avoimssa taloudssa. Tavoittna on tasapainoisn alurakntn khittäminn, jota tutaan rityisillä kansallisilla skä Euroopan Unionin osarahoittamilla hankkilla ja ohjlmilla. (Talousarviosityksn alupoliittist vaikutukst 2007, 3-4.) Ylistä työllistämistuka myönntään valtion laitoksill ja virastoill skä kunnill ja yksityisn sktorin työnantajill. Valtion tukityöllistäminn on kalliimpaa kuin vastaava kunnallinn tai yksityissktorill sijoittuva työllistämistoiminta, jotn pitkäaikaistyöttömiä sijoittaan myös kolmannll sktorill yhdisttyllä työllistämis- ja työmarkkinatulla. Valtion tukimnot ovat noin kolminkrtaissti pinmmät työtöntä kohti yksityisllä puollla vrrattuna valtion työllistämisn. Tutkimustulokst osoittavat myös, ttä tukityöjakson jälkinn työllistymisast on korkampi yksityissktorilla kuin valtiolla. TEkskuksn työvoimaosasto myöntää työvoimatoimistoill vuosittaisn määrärahakhyksn, joka kosk palkkaprustisia valtion työllistämistöitä. Työvoimatoimistot voivat sitn anntun khyksn rajaamissa puittissa sijoittaa työntkijöitä rilaisiin valtion laitoksiin ja virastoihin. (Ilmakunnas, Romppann & Tuomala 2001; ks. www.mol.fi.) Printistn työllistämistöidn rinnall on tullut 90-luvulta alkan Euroopan sosiaalirahaston (ESR) osarahoittamat hankkt. ESR:n työllistämishankkidn välityksllä pyritään vähntämään aluidn välisiä khitysroja työllisyydssä, hkäismään sosiaalista syrjäytymistä ja distämään tasa-arvoisia mahdollisuuksia työlämässä. (ks. www.mol.fi/sr.) Erityissti syrjäytymisvaarassa olvill ikääntyvill mihill on saatu luotua hidän tarpitaan vastaavia työllistämishankkita, joilla on luotu sitoutunutta osallisuutta, joustavuutta yhtiskunnan rakntidn välill ja hkäistyä ylipäätään mistn välistä riarvoisuudn kasvua. Projktilaisill on työn tkmisn kautta khittynyt slkä päivärytmi ja sitä kautta h ovat saant tilaisuudn totutlla kokonaisvaltaissti moniin työlämän vaatimuksiin, usin pitkän tauon jälkn. (Hinonn 2006, 66-67.)