PS5 Persoonallisuus ja mielenterveys

PS5 Persoonallisuus ja mielenterveys 1. Persoonallisuuden määrittely ja tutkiminen 2. Persoonallisuuden selittäminen 3. Mielenterveyshäiriöt ja niiden hoito 1. PERSOONALLISUUDEN MÄÄRITTELY JA TUTKIMINEN 1.1. Mitä persoonallisuus on? (1) P = fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten piirteiden tai kykyjen summa - huomio osatekijöissä, ei kokonaispersoonallisuudessa - tarkastellaan ulkoapäin (perifeerinen) > differentiaalipsykologiaa, selvitetään yksilöiden välisiä eroja (esim. älykkyys) (2) P = on enemmän kuin osiensa summa - keskeistä ihmisen "ydinolemus" - tarkastellaan sisältäpäin (sentraalinen) >> Persoonallisuus on ihmisen psyykkisten toimintojen ainutkertainen kokonaisuus (1+2) Muita käsitteitä: - luonne = yksilön persoonallisuuden ulospäin näkyvät piirteet - temperamentti = yksilön erilaisia toimintoja luonnehtivat piirteet - itsetunto = yksilön tapa arvostaa itseään 1.2. Persoonallisuuden kehittyminen Ts. persoonallisuuteen vaikuttavat tekijät: (1) Perimä (biologiset vanhemmat) - ulkonäkö, sukupuoli, kypsyminen - lahjakkuus - fysiologinen toiminta - sairaudet

(2) Ympäristö (muut ihmiset ym.) - kulttuuri, kasvatus - toisten suhtautuminen minuun - mallit, roolit, virikkeet - samastuminen, palaute - opitut arvot ja asenteet - sairaudet, stressi, alkoholi, lääkkeet (3) Yksilöllisyys (omat kokemukset) - minäkäsitys - itsesäätely, motivaatio, tavoitteet - suuntautuneisuus - omat arvot, asenteet Perimän ja ympäristön vaikutusta tutkittu kaksostutkimuksilla: jopa 50 % määräytyy perimässä Rom Harré: psyyke on kulttuurin tuote Persoonallisuuden muotoutuminen: Ydinminäteoria ja Mahlerin separaatioindividuaatioprosessi (ks. PS2) 1.3. Persoonallisuuden tutkiminen Tavoitteena: (1) yksilöllisten erojen mittaaminen, (2) luotettavan kuvan antaminen yksilön persoonallisuudesta P:n tutkimiseen eivät päde ns. luonnontieteen tutkimuksen vaatimukset (objektiivisuus, yleistettävyys, toistettavuus), sillä ihminen on ainutkertainen, eettinen, oman elämänkerran omaava persoona Idiografinen eli yksilön elämää seuraava tutkimus (kohdejoukko 5-50; sentraalisuus) Nomoteettinen eli yleisiä psyykkisiä lakeja etsivä tutkimus (50-5000; perifeerisyys) Ks. tutkimusotteet ja tiedonkeruumenetelmät PS1 muistiinpanoista Persoonallisuuden tutkimisessa käytetään tiedonkeruumenetelminä mm. itsearviontia, havainnointia ja persoonallisuustestejä PSYKOLOGISET TESTIT: (1) ÄLYKKYYS- JA LAHJAKKUUSTESTIT (ks. älykkyydestä PS4) (2) PERSOONALLISUUSTESTIT 1) Kyselyt ja itsearvioinnit - usein strukturoituja (valmiit vaihtoehdot) - etuja: halpuus, nopeus, suurelle joukolle - haittoja: vastaustyylien vaihtelu, käsitteiden monimerkitsevyys 2) Projektiiviset testit - projisoi tunteita, motiiveja jne. - ärsykemateriaalin monimerkitys - ei oikeita ja vääriä vastauksia - käyttö: koulut, työpaikat, terapia - luotettavuus riippuu testeistä, muista menetelmistä ja testaajasta - itäv. Hermann Rorschach (1884-1922) musteläiskätestit - Murrayn TAT ja CAT -testit (1930-luvulla), kuvakertomustestejä - Rotterin lauseentäydennystestit (1950)

- Rozensweigin kuvafrustraatiotestit (1944), sarjakuvien puhekuplat 3) Haastattelu, havainnointi ja eläytyminen (3) MUITA PSYKOLOGISIA TESTEJÄ psykomotoriset testit sosiaalisia taitoja mittaavat testit neuropsykologiset testit 2. PERSOONALLISUUDEN SELITTÄMINEN 2.1. Typologiat ja piirreteoriat Hippokrateen temperamentit (400 e.kr.): 1) sangviininen: ulospäinsuuntautunut, iloinen, huoleton, herkkä, tunteikas 2) koleerinen: ulospäinsuuntautunut, kiihkeä, levoton, toimiva, aggressiivinen 3) melankolinen: sisäänpäinkääntynyt, tunteikas, perfektionisti 4) flegmaattinen: sisäänpäinkääntynyt, huolellinen, mietteliäs, vakaa Kretschmerin typologia (1921): 1) leptosomit: laihat, älyköt, viileät 2) pyknikot: pyylevät, tunneherkät, sos. 3) atleetit: välimuoto edellisistä Sheldonin ruumiinrakennetypologia (1954): 1) endomorfi: pyöreä 2) mesomorfi: lihaksikas 3) ektomorfi: siro, aivot hyvin kehittyneet C. G. Jungin (1930) typologia: 1) ekstrovertti: ulospäinsuuntautunut 2) introvertti: sisäänpäinkääntynyt Raymond B. Cattellin (s. 1905) 16PF-testi: - jako ydinpiirteisiin (esiin faktorianalyysissä) ja pintapiirteisiin (iloisuus, mietteliäisyys jne. < havainnoitavissa) - PF = Personality Factor, joita 16 (mm. älykkyys, tunteellisuus) Hans Eysenckin peruspiirteet: 1) neuroottisuus (epävakaa tunne-elämä, masentunut ja syyllisyydentuntoinen), 2) ekstroversio (ulospäinsuuntautunut, seurallinen vs. introversio eli sisäänpäinkääntynyt) ja 3) psykoottisuus (minäkeskeinen, impulsiivinen ja aggressiivinen). Paul Costa ja Robert McCrae: "viisi suurta" (Big Five), jotka hahmoteltu nykytutkimuksen valossa eri kansallisuuksista. Piirteet ovat jatkumoja, joissa ääripäitä (esim. sulkeutunut - erittäin sosiaalinen) 1) Ekstroversio (ulospäinsuuntautuneisuus) 2) Neuroottisuus (tunne-elämän tasapainoisuus) 3) Miellyttävyys (toisiin suhtautuminen) 4) Vastuuntuntoisuus (järjestelmällisyys ja päämääräsuuntautuneisuus) 5) Avoimuus kokemuksille (suhtautuminen uusiin asioihin) 2.2. Sosiokognitiivinen persoonallisuusteoria Suuntauksen taustaa:

- syntynyt behaviorismin pohjalta (Watson, Skinner, Pavlov, Bandura) - persoonallisuus on opittua käyttäytymistä - B.F. Skinnerin (1904-1990) välineellinen ehdollistuminen (huom: juuret eläinkokeissa) - käyttäytyminen perustuu vahvistamiseen (palkinto, rangaistus) - ihmisen toimintaa ohjaa tilanne, eivät sisäiset motiivit - ihminen opetettavissa pois vääristä ajattelu- ja toimintamalleista Kehittäjä: Albert Bandura (1925-) - lähtökohtana mallioppiminen: opitaan havainnoimalla ja jäljittelemällä - persoonallisuuden häiriöt syntyvät virheellisen oppimisen kautta: huonot mallit - korostaa kognitiivisten prosessien osuutta oppimisessa ja oppijan omien odotusten vaikutusta oppimiseen Minäpystyvyys (self-efficacy) tarkoittaa ihmisen uskoa omiin kykyihinsä ja vaikuttaa siten kaikkeen oppimiseen. Minäpystyvyyteen vaikuttaa omat aiemmat suoriutumiset tehtävistä ja haasteista, toisten ihmisten vakuuttelut ja tuki omasta pystyvyydestä, toisten ihmisten mallit selviytyä ja mm. omien tunnereaktioiden kognitiivinen tulkinta. Attribuutiot ovat ihmisen selityksiä elämäänsä liittyville tapahtumille, onnistumisille jne. - optimistinen tulkitsee menestymisensä omaksi saavutuksekseen ja epäonnistumisensa johtuvan itsensä ulkopuolisista tekijöistä - pessimistinen selittää onnistumisensa johtuvan hyvästä onnesta, tehtävän helppoudesta tms. kun taas epäonnistuminen on aina omaa syytä - onnistumiseen ja epäonnistumiseen liittyvät myös sisäiset tekijät (itseen liittyvät) ja ulkoiset tekijät (ympäristö, toiset ihmiset, häiriötekijät ym.) Sosiokognitiivinen teoria on nykyisin tärkeimpiä teorioita, joka ottaa huomioon niin ympäristötekijät, tunne- ja motivaatiotekijät kuin ihmisen kognitiivisenkin (tulkinnallisen) puolen persoonallisuuteen vaikuttavina tekijöinä 2.3. Humanistisen psykologian persoonallisuusteoria Taustaa: - syntyi 1960-luvulla kritiikkinä psykoanalyyttiselle ja behavioristiselle suuntaukselle - edustajia: Abraham Maslow, Carl Rogers, Viktor Frankl - tutkii subjektiivista kokemusta (elämys) - arvostaa yksilöllisyyttä, luovuutta ja itsensä toteuttamista - korostaa yksilön mahdollisuutta vaikuttaa itse elämäänsä ja valintoihinsa Carl Rogersin (1902-1987) asiakaskeskeisyys - ihmisen olemuksen ytimenä minuus (self) > jokainen on yksilö ja näkee maailman omalla tavallaan - ihanneminä = käsitykset siitä, millaiseksi haluaisi tulla - itsensä toteuttamisen motiivi ihmisen liikkeelle panevana voimana - tuetaan potilaan minäkäsitystä ehdottomasti arvostaen tämän yksilöllisyyttä Viktor Frankl (1905-1997) logoterapia - keskeistä elämän tarkoituksen löytäminen (elämäntehtävä, rakkaus jne.) Humanistista katsomustapaa lähellä: Positiivisuuden korostaminen > pyrkimys löytää elämässä positiivisia, elämää kantavia, onnellisia asioita - Onnellisuus on ihmisen mielessä (korvien välissä) > positiivinen asenne maailmaan on

opittavissa 2.4. Kognitiivinen persoonallisuusteoria Lähtökohtia: - George Kellyn (1905-1967) konstruktioiden eli henkilökohtaisten rakennelmien teoria: ihminen rakentaa aktiivisesti teoriaa maailmasta - Albert Ellisin 1960-luvulla kehittämä psykoterapiamalli, jossa pyrittiin löytämään ihmisen pinttyneet, negatiiviset väärät tulkinnat ja korvaamaan ne uusilla hyvinvointia tukevilla ajatuksilla - ihminen säätelee aktiivisesti omaa toimintaansa - aktiivinen tiedonkäsittely ja vuorovaikutus ympäristöön > minäkuva, maailmankuva Ihminen pyrkii pitämään yllä myönteistä minä-käsitettä ja tilanteiden hallinnan tunnetta Psyykkiset häiriöt johtuvat maailmankuvan (uskomusten) ja minäkäsitysten vääristymistä 2.5. Psykodynaaminen persoonallisuusteoria (psykoanalyysi, syvyyspsykologia) (1) Freudin klassinen psykoanalyysi Lähtökohtia: - itäv. Sigmund Freud (1856-1939) - käyttäytymistä ohjaavat monet tiedostamattomat psyykkiset ns. dynaamiset voimat - perusvietit: 1) libido eli elämän vietti (psyykkinen energia), 2) thanatos eli kuoleman vietti Freudin keskeiset löydöt: - tiedostamattomien motiivien vaikutus - varhaislapsuuden vaikutus Freudin keskeiset menetelmät: - hypnoosi (josta myöhemmin luopui) - vapaa assosiaatio (potilas kertoo vapaasti mieleensä tulevista asioista > lopulta päästään merkittäviin asioihin) - tunteensiirto eli transferenssi (potilas heijastaa terapeuttiin tunteitaan esim. vanhempiaan kohtaan) - unien tulkinta (ks. PS3) Psykoanalyysin keskeinen sisältö: - hysterian käsite ja sen tutkiminen (Anna O) - uniteoria ja piilotajunta (teos: Unien tulkinta, 1900) - psykoseksuaalisen kehityksen vaiheet (ks. LISÄYS PS2) - narsismin käsite - viettiteoria - tietoisuuden tasot - sielunelämän rakenteet - defenssimekanismit (ks. myöhemmin, sekä PS1 ja PS4) PSYYKEN PERUSRAKENTEET - TIETOISUUDEN TASOT: 1) Tietoisuus - kullakin hetkellä mielessä olevat ajatukset, muistot

- yhteys ulkoisiin ärsykkeisiin 2) Esitietoisuus - helposti palautettavat muistot ja tiedot - ympäristö laukaisee assosiaation kautta tietoisuuteen 3) Tiedostamaton - a) dynaaminen tiedostamaton, jossa torjutut halut ja tunteet (seksuaalisia) - vaikuttavat pakonomaisina haluina, paineina ja vaatimuksina - b) säilömuistin muut sisällöt, joista osa palautettavissa tietoisuuteen - SIELUNELÄMÄN RAKENTEET: 1) ID = SE, tiedostamaton viettipohja - synnynnäinen mielihyväperiaatteen mukaan toimiva - torjutut toiveet ja vietit 2) EGO = MINÄ, toiminnan ohjaaja - tahdonalaiset havainto-, muisti-, ajattelu- ja liiketoiminnot - defenssit - tekee ratkaisut idin ja superegon välillä 3) SUPEREGO = YLIMINÄ, "omatunto" - normit ja moraalistandardit - minäihanne Psykoanalyysin ongelmia: - teorioiden perustana psyykkisesti häiriytyneet naiset (hysteria) - seksuaalisuuden korostaminen - muinaisten mytologioiden symboliikka (2) Uuspsykoanalyyttisiä näkemyksiä Sigmund Freudin "perintö" jakautui myöhemmin erilaisiin suuntauksiin, joita yhteisnimikkeellä kutsutaan uuspsykoanalyyttisiksi suuntauksiksi. Egopsykologian edustaja oli mm. PS2:sta tuttu psykososiaalisen kehityksen kriisit kehitellyt Erik H. Erikson sekä Freudin tytär Anna Freud. He näkivät egon itsenäisempänä kuin Freud. Myös alemmuuskompleksi-termistään tunnettu individuaalipsykologi Alfred Adler luetaan usein tähän leiriin kuuluvaksi. Objektisuhteiden psykologian tunnetuin edustaja on ollut kehityspsykologi Margaret Mahler, joka on kuuluisa vauvan minän kehityksestä ns. separaatio-individuaatio -prosessissa (ks. PS2) Analyyttinen psykologia nousi näistä kaikista kuuluisimmaksi, sillä sen perustaja oli Freudin manttelinperijäksi haaveiltu Carl Gustaf Jung (1875-1961). Jung ja Freud kuitenkin riitautuivat keskenään Freudin liiallisesta seksuaalisuuden korostuksesta kuin myös ateismista (Jungille uskonto oli merkittävä osa ihmisen psyykkistä elämää ja alitajuntaa). Jung jakoi ihmisen alitajunnan kahteen osaan: 1) kollektiivinen alitajunta, johon kuuluvat esi-isiltämme perityt muistot, tarinat, kertomukset ja ne ovat kaikille yhteisiä, universaaleja. Tähän liittyivät Jungin arkkityypit, kuten vanhat ovat aina viisaita, äidit ovat aina helliä jne. 2) yksilöllinen alitajunta on kullakin oma ja erilainen ja syntyy omien kokemusten kautta

3. MIELENTERVEYSHÄIRIÖT JA NIIDEN HOITO 3.1. Psyykkinen itsesäätely Ihmisen pyrkimyksenä: - pitää yllä mielihyvänsävyinen kokemus itsestä (minäkokemus, minuus) - kokea olevansa oman toimintansa ohjaaja (subjektikokemus) Psyykkinen itsesäätely = kaikki toiminnot, joilla yksilö ohjaa ulkoista toimintaansa ja muokkaa sisäisiä elämyksiään säilyttääkseen psyykkisen tasapainon Tavoitteena siis eheä minäkokemus Psyykkisen itsesäätelyn keinot: 1) psyykkinen työ - mielikuvat, ajattelu, fantasiat - puolustusmekanismit - unityö - surutyö - psykoterapiassa asioiden käsittely 2) sosiaalinen toiminta - ympäristöön vaikuttaminen - coping eli tilanteen hallintakeinot - ajattelu- ja toimintastrategiat 3) elimistön prosessit - oman kehon avulla vaikutetaan psyykkiseen tasapainoon - seksuaalisuus, kehominä - fyysinen hyvinvointi - psyykkinen hyvinvointi 3.2. Normaalius ja poikkeavuus Normatiivinen normaalius: normaalia on yleisesti hyväksytty käyttäytyminen ts. ei häiritse muita ihmisiä Tilastollinen normaalius: enemmistön käytöksen mukainen "keskivertonormaalius" Subjektiivinen kärsimys: normaalius ja mielenterveys riippuvat erityisesti subjektiivisesta kokemuksesta Kuka on psyykkisesti sairas? - luokittelu riippuu kulttuurista - vaikeudet ja häiriöt eivät ratkaise, vaan niiden käsittely - raja poikkeavan ja normaalin välillä näkyy toiminta-, itsesäätely- ja asioidenkäsittelymalleissa 3.3. Psyykkisten häiriöiden pääluokat 1) PSYKOOSIT ELI MIELISAIRAUDET a) skitsofrenia eli jakomielitauti - noin 1 prosentilla, kaikissa kulttuureissa ja sosiaaliluokissa - vaikea-asteinen, sairastuminen 15-45 v, jää helposti krooniseksi, nykyennusteen mukaan yli kolmannes paranee ja useimmat oppivat elämään taudin kanssa tuen ja lääkityksen avulla - etiologia: syntyyn vaikuttaa monet tekijät, kuten perinnöllisyys, aivojen rakenteelliset

tai aineenvaihduntatekijät, raskauteen ja syntymään liittyvät kehityshäiriöt ja vammat tai jopa varhaislapsuuden ihmissuhdehäiriöt - persoonallisuus häiriintyy, todellisuudentaju hämärtyy - ajattelu pirstoutunutta, epäloogista - aistiharhoja (erityisesti kuuloharhat), vainoharhaisuus ja merkityselämykset - PARANOIDINEN SKITSOFRENIA on yleisin, keskeistä vainoharhaisuus, puhkeaa myöhemmin, aggressiivisuus, vaihteleva - HEBEFREENINEN SKITSOFRENIA on vaikein, nuorena alkava, aistiharhat voimakkaita, ennuste huonoin - KATATONINEN SKITSOFRENIA on harvinainen, äkillinen, potilas ajautuu nopeasti heikkoon kuntoon - SKITSOFRENIA SIMPLEX on vaikeasti diagnosoitava, sillä harhat ym. saattavat puuttua, toimintakyky heikko, vetäytyminen, alkoholi ym. - tärkeänä hoidossa lääkehoito sekä tukea-antava yksilöterapia, vakavissa tapauksissa laitoshoito b) bipolaarinen mielialahäiriö eli maanis-depressiivisyys (kiihko-masennusmielisairaus) - kiihtymystila ja masennus vaihtelevat, toimintakyky selkeästi alentunut - mania: itsetunto koholla, touhukkuus, ostovimma, jatkuvasti liikkeellä - depressio: masennus, alakuloisuus, tarmottomuus, keskittymisvaikeudet, unettomuus, ruokahaluttomuus - ei harhoja eikä vainoharhaisuutta - itsemurha-alttius - sairauden taustalla: biokemialliset (perimän osuus) ja psykososiaaliset syyt sekä elimelliset sairaudet/vammat - sairastuminen 20-50 v. - hoitona lääkehoito (esim. mielialaan ja masennukseen sekä unettomuuteen) ja terapia (yksilö- ja perheterapia) 2) PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT normaalia heikompi kyky itsensä ja sisäisten impulssien hallintaan raja normaaliin liukuva, mutta henkilön elämänhallinta ja toimintakyky heikentynyt syynä: minän kestokyvyn ylittävät vaikeat kokemukset, varhaiskehityksen ympäristötekijät (erityisesti lapsuuden seksuaalinen hyväksikäyttö, pahoinpitely tai heitteillejättö), synnynnäiset tekijät ja aivovauriot esim. passiivinen, riippuvainen, narsistinen tai asosiaalinen persoonallisuus 3) NEUROOSIT/AHDISTUNEISUUSHÄIRIÖT lieviä, rajattuja psyykkisiä häiriöitä subjektiivinen kärsimys: oma toiminta ärsyttää raja normaaliin liukuva piirteitä: ahdistuneisuus, estoisuus, syyllisyydentunto etiologia epäselvä, useita mahdollisia syitä esim. ahdistusneuroosit, paniikkihäiriö, fobiat (pelkoneuroosit), pakkoneuroosit, hysteria 3.4. Psyykkisten häiriöiden hoito Psykoterapia = psyykkisten häiriöiden hoitoa psykologisin keinoin

Psykoterapeuttina saa Suomessa toimia vain Terveydenhuollon Oikeusturvakeskuksen oikeuttama psykologi, psykiatri, erityissairaanhoitaja, teologi tms. Keskeistä potilaan ja terapeutin vuorovaikutus Terapiaan hakeutumisen syitä ovat useimmiten ahdistus,masennus, pelot, ihmissuhdeongelmat (kotona, työssä) jne. Terapian onnistumisessa asiakkaan asenne tärkeä Terapian tukena masennuksen ja ahdistuksen hoidossa käytetään usein myös lääkehoitoa (jolloin terapeutti toimii yhteistyössä lääkärin kanssa) Yksilö-, ryhmä-, perheterapia ja kriisi-, pitkäkestoinen terapia Tavoitteita: - sisäinen eheytyminen, minän lujittuminen - oireiden lieventyminen/vapautuminen - sosiaalisen vuorovaikutuksen edistäminen - ajatusten/tunteiden hallinta Terapiasuuntauksia: 1) Psykodynaamiset psykoterapiat - psykoanalyysissä pyritään tuomaan potilaan tiedostomattomat pyrkimykset tietoisiksi lisäten potilaan itseymmärrystä - psykoanalyysi on pitkäkestoista, usein jopa 4-7 vuotta kestävää ja pari kolme kertaa viikossa toistuvaa - dynaaminen lyhytpsykoterapia on keskimäärin 20 käyntiä vaativa vikottainen tapaaminen, jossa keskitytään tiettyyn valittuun ongelmaan (masennukseen, paniikkihäiriöön, syömishäiriöön tms) 2) Kognitiivinen psykoterapia - terapiassa selkiytetään potilaan ajatuksia ja toimintatapoja (henkilö esim. saattaa pyrkiä miellyttämään toisia ihmisiä, tai hänen näkemyksensä ovat jyrkkiä ja mustavalkoisia) - pyrkimyksenä on esim. ahdistuksen tai masennuksen voittaminen, löytämällä itsetuntoa kohottavia uusia ajatusmalleja 3) Asiakaskeskeinen terapia (Rogers) ja logoterapia (Frankl) - ohjaavat ihmistä elämän tarkoituksen ja mielekkyyden löytämiseen - pyrkimyksen luovuuden löytäminen ja henkinen kasvu - negatiivinen ja vääristynyt minäkäsitys pyritään muuttamaan positiiviseksi mm. terapeutin asiakkaaseen suuntautuvan positiivisen ja arvostavan toiminnan kautta 4) Hahmo- eli Gestaltterapia (F.Perls) - ihminen ei ole saavuttanut kokonaista hahmoa > dialogi itsensä kanssa; "hot seat" - ihminen elää tulevaisuudessa, usein peläten sitä, nyt häntä autetaan elämään nykyhetkessä - potilas kasvaa ottamaan vastuuta omasta elämästään - käytetään mm. ihmissuhdeongelmien ja neuroottisten toimintatapojen käsittelyssä 5) Luovia ilmaisuja ja toimintoja käyttävät terapiat - draama-, musiikki-, taide-, kirjoitus-, askartelu-, toiminta-, leikki- ym. terapiat