Suomalainen työelämä Euroopan parhaaksi Katsaus tuottavuuden ja työelämän laadun kehittymiseen Suomessa Tuottavuuden pyöreä pöytä Sihteeristön katsaus 26.3.2012
Tuottavuuden pyöreän pöydän sihteeristö Tuottavuuden pyöreän pöydän sihteeristö: Ulla Aitta, työelämän tutkija, Akava, ulla.aitta@akava.fi Juha Antila, kehittämispäällikkö, SAK, juha.antila@sak.fi Erkki Auvinen, työympäristöasiantuntija, STTK, erkki.auvinen@sttk.fi Niilo Hakonen, asiantuntija, EK, niilo.hakonen@ek.fi Päivi Lanttola, neuvotteleva virkamies, VTML, paivi.lanttola@vm.fi Oili Marttila, neuvottelupäällikkö, KiT, oili.marttila@evl.fi Terttu Pakarinen, kehittämispäällikkö, terttu.pakarinen@kuntatyonantajat.fi www.tuottavuustyo.fi/tietoa/tuottavuuden_pyorea_poyta
3 Lukijalle Työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti syksyllä 2011 työelämän kehittämisstrategian valmistelun tavoitteenaan parantaa työllisyysastetta, työelämän laatua, työhyvinvointia ja työelämän tuottavuutta. Strategian tavoite asetettiin korkealle. Tavoitteena on kehittää suomalaisesta työelämästä Euroopan paras vuoteen 2020 mennessä. Työelämän kehittämisstrategian toteuttamiseksi yksityisen ja julkisen sektorin työpaikoilla on tarkoitus käynnistää hallitusohjelman mukaisesti laaja kansallinen yhteistyöhanke. Tekes käynnistää osana yhteistyöhanketta erillisen työorganisaatioiden kehittämisohjelman. Työmarkkinakeskusjärjestöjen Tuottavuuden pyöreä pöytä on osallistunut aktiivisesti työelämän kehittämisstrategian valmisteluun. Tuottavuuden pyöreä pöytä esitti lisäksi uutta työelämän tutkimusta, jossa tarkastellaan työpaikan oloja ja tilannetta sekä työnantajan että henkilöstön näkökulmasta. Tekes käynnisti vuoden 2012 alkupuolella Meadow -nimellä tunnetun eurooppalaisen tutkimushankkeen, joka mahdollistaa eri maiden työelämän vertailun. Tutkimuksen avulla voidaan seurata myös työelämän kehittämisstrategian toteutumista. Työelämän laatua ja tuottavuutta tulee kehittää samanaikaisesti. Vaikuttavimmin näitä voidaan kehittää yhteistoiminnallisesti toimialojen ja työpaikkojen omilla toimenpiteillä ja kehittämishankkeilla. Tuottavuuden pyöreä pöytä haluaa nostaa esille tuottavuuden ja työelämän laadun merkityksen yritysten kilpailukyvylle, julkisten palvelujen vaikuttavuudelle ja kestävälle rahoitukselle vuosittaisissa seminaareissa ja sihteeristönsä valmistelemissa katsausraporteissa. Vuonna 2007 katsaus käsitteli tuottavuuden ja työelämän laadun kehittymistä Suomessa. Vuonna 2008 painopiste oli työpaikkojen turbulenssissa, niiden syntymisessä ja häviämisessä. Vuonna 2009 pyrittiin taantuman pyörteistä työn imuun. Vuonna 2010 tarkasteltiin taantuman vaikutuksia työpaikoilla ja etsittiin onnistumisen eväitä tuleville vuosille. Vuonna 2011 katse kohdistui toimialojen ja työpaikkojen omiin toimenpiteisiin. Tässä vuoden 2012 katsauksessa tarkastellaan suomalaisen työelämän ja tuottavuuden tilaa eurooppalaisessa vertailussa sekä kuvataan esimerkkejä menestyvistä työpaikoista. Tuottavuuden pyöreä pöytä
4 Sisällys Lukijalle... 3 1. Työelämän tila ja muutossuunnat...5 1.1 Suomen talous ja tuottavuus vuonna 2011... 5 1.2 Suomalaisen työelämän laatu vuonna 2011... 8 2. Miten työelämää pitää kehittää työpaikoilla?...21 2.1 Lähtökohdaksi kunkin työpaikan tilanne... 21 2.2 Kunniamaininnat vuonna 2012... 21 2.3 Menestystarinoita... 25 3. Tuottavuustoimijat kehittämisen tukena...27 3.1 TPP Tuottavuuden pyöreä pöytä... 27 3.2 Työsuojelurahasto... 28 3.3 Työturvallisuuskeskus TTK... 28 3.4 Tekes Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus... 28 3.5 Työterveyslaitos... 29 Painopaikka: Kirjapaino Uusimaa Oy, 2012
5 1 Työelämän tila ja muutossuunnat 1.1 Suomen talous ja tuottavuus vuonna 2011 Läntisten maiden velkakriisi koetteli valtioita ja euroaluetta. Suomessa tuotanto kasvoi vuonna 2011, mutta on edelleen alle talouskriisiä edeltävän tason. Suuret ikäluokat ovat siirtymässä eläkkeelle. Vuotta 2011 leimasivat talouden epävarmuus ja uutiset länsimaiden ja euroalueen velkakriisistä. Niistä huolimatta Suomen talous kasvoi. Bruttokansantuote nousi erityisesti kotitalouksien kulutuksen siivittämänä 2,9 % edellisvuodesta 1 yhteensä 192 miljardiin euroon. Kokonaistuotanto jäi kuitenkin edelleen alle talouskriisiä edeltävän tason. Kuva 1: 135 130 125 Talouskriisin vaikutukset tuotantoon Talouskriisin vaikutukset tuotantoon Teollisuus Palvelut Bruttokansantuote 120 115 110 105 100 95 90 85 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Lähde: Tilastokeskus 2.3.2011, kausitasoitettu volyymi-indeksi 2005 = 100. Euroopassa vuonna 2008 alkaneesta finanssikriisistä on siirrytty kysyntäpulan ja velkaelvytyksen kautta uuteen kriisiin, jossa sijoittajat empivät rahan lainaamista raskaasti velkaantuneille valtioille. Velkaantumisen taittamiseksi ja sijoittajien rauhoittamiseksi monien maiden hallitukset leikkasivat menojaan ja tekivät kipeitäkin talousuudistuksia vuonna 2011. 1 Lähteenä käytetty Tilastokeskuksen ennakkotietoja 2.3.2012.
6 Haasteena talouden kestävyys Suomen haasteena on talouden kestävyys. Vaatimaton kasvu ei ole riittänyt paikkaamaan kustannusten nousun ja talouskriisin jättämää aukkoa taloudessa. Vuoden 2011 aikana Suomen kauppataseeseen kertyi ennätyksellisen suuri alijäämä, kun vienti jäi miltei 3,6 miljardia euroa tuontia pienemmäksi. Perussyy on teknologiateollisuuden viennin voimakas lasku sekä metsäteollisuuden hiipuminen viime vuosikymmenen aikana. Lisäksi vaikutusta on voimistanut raaka-aineiden hintojen nopeampi nousu verrattuna vientihintoihin. Vastaavansuuruista kauppataseen alijäämää ei ole koettu sitten 1970-luvun puolivälin öljykriisin. Edellisen kerran kauppatase jäi nollan alapuolelle lamavuonna 1990. Suomen julkisen talouden kestävyys kärsii kustannusten noususta ja talouden vaikeuksista. Vuonna 2011 julkisyhteisöjen velka kasvoi noin 6 miljardilla yhteensä 93 miljardiin euroon. Tilannetta pahentaa sotien jälkeisten suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle, minkä vuoksi entistä suurempi osa suomalaisista jää työvoiman ulkopuolelle. Vuonna 2011 työeläkkeelle jäi ennätykselliset 72 000 suomalaista, mikä on yli 10 000 enemmän kuin nykyinen syntyneiden määrä vuodessa. Suomessa on vielä suhteellisen edullinen vanhushuoltosuhde 2, mutta se muuttuu lähivuosina nopeasti EU-maiden epäedullisimmaksi. Tässä tilanteessa tarvitaan viisaita päätöksiä ja talouden kestävyyttä vahvistavia toimenpiteitä talouden päättäjiltä. Elintaso = työn tuottavuus kertaa työn määrä Kansakunnan elintasoa ja taloudellista hyvinvointia mitataan tavallisesti bruttokansantuotteella asukasta kohden. Bruttokansantuote tarkoittaa tuotettujen tavaroiden ja palvelujen yhteenlaskettua arvonlisäystä. Siihen vaikuttavat: työn tuottavuus (bruttokansantuote/työtunnit) keskimääräinen työaika (työtunnit/työlliset) työhön osallistuminen (työlliset/väestö) Vuonna 2011 työn tuottavuus kasvoi Suomessa 1,3 %, mutta se jäi silti vielä yli prosenttiyksikön alhaisemmaksi kuin ennätysvuonna 2007. Työllisten ja työtuntien määrä kasvoivat molemmat saman verran (1,2 %) vuonna 2011, minkä vuoksi keskimääräisessä työajassa ei tapahtunut muutoksia. Ylipäänsä mahdollisuudet vahvistaa talouskasvua pidentämällä keskimääräisiä työaikoja ovat melko vähäiset Suomessa. Merkittävä osa (noin 40 %) suomalaisista olisi pikemminkin valmiita lyhentämään työaikojaan, vaikka se samalla johtaisi ansioiden laskuun (Haavisto 2010). Työhön osallistumisasteen lisääminen parantaa talouskasvua ja talouden kestävyyttä. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan työllisiä oli vuoden 2012 tammikuussa 43 000 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työhön osallistumisasteen parantaminen vaatii yhtäältä, että yritysten toimintaedellytyksistä huolehditaan, jotta työtä on tarjolla. Toisaalta tulee lisätä työvoiman tarjontaa, jotta työlle löytyy osaavia tekijöitä. Työvoiman tarjontaa voidaan lisätä, jos potentiaaliset työntekijäryhmät työllistyvät mahdollisimman laajasti. Suomen työttömyysaste vuonna 2011 oli 7,8 prosenttia, jonkin verran pienempi kuin edellisenä vuonna. Yritysten toimintaedellytyksiin vaikuttamiseksi on monia keinoja, esimerkiksi verotukseen ja työmarkkinaratkaisuihin liittyviä keinoja. Tässä katsauksessa keskitytään työelämän kehittämisen, 2 vähintään 65-vuotiaiden määrä suhteessa 15 64-vuotiaisiin
tuottavuuden ja työelämän laadun parantamiseen. Niiden merkitys organisaatioiden menestykselle on kasvanut entisestään. 7 Mikä parantaa työn tuottavuutta? Työn tuottavuutta ja tuottavuutta yleensä kasvattavat tuottavuuden parantaminen olemassa olevilla työpaikoilla eli tuottavuustyö sekä luova tuho. Tuottavuustyö tarkoittaa tuotteiden, palvelujen ja toimintatapojen kehittämistä sekä toiminnan tehostamista. Julkisissa palveluissa tuottavuustyö on myös toiminnan tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden parantamista. Luova tuho puolestaan tarkoittaa kehitystä, jossa uudet tuottavammat työpaikat korvaavat entisiä, vähemmän tuottavia. Esimerkiksi Suomen teollisuuden tuottavuuskasvusta on Antti Kauhasen ja Mika Malirannan mukaan (2011) viime vuosina runsas kaksi kolmasosaa tullut olemassa olevien työpaikkojen tuottavuuden paranemisen myötä ja vajaa kolmannes luovan tuhon kautta. Dynaamiset työmarkkinat, jossa ihmiset vaihtavat työpaikkaa, uusia työpaikkoja syntyy ja vanhoja, kannattamattomia tuhoutuu, mahdollistavat luovan tuhon. Esimerkiksi vuosina 1995 2008 yksityisellä sektorilla keskimäärin joka kymmenes työpaikka tuhoutui vuosittain ja saman verran syntyi uusia. Työntekijöiden liikkuvuus on ollut vielä suurempaa, peräti neljännes työntekijöistä vaihtoi vuosittain päätyöpaikkaansa 3. Kuva 2: Toimialan tuottavuuden kasvu voi luovan tuhon vuoksi olla nopeampaa kuin tuottavuuden keskimääräinen kasvu alan yrityksissä. Työn siirtyminen matalan tuottavuuden yrityksistä korkean tuottavuuden yrityksiin on kuitenkin hidastunut 1990-luvulta. Sen rinnalle tuottavuuskasvun lähteeksi ja ohikin on noussut tehtävärakenteiden muutos (Pajarinen-Rouvinen-Ylä-Anttila 2010), kun muun muassa organisaatioiden sisälle on syntynyt uusia korkeamman osaamis- ja vaatimustason suunnittelu- ja asiantuntijatehtäviä. Tehtävärakenteiden muutosta edistää se, että ihmiset siirtyvät joustavasti ammattitaitoaan paremmin vastaaviin tehtäviin ja tehtävien sisältö uudistuu. Organisaatioiden osaamisen merkitystä korostaa se, että moni yritys rakentaa toimintansa yhä enemmän poimimalla parhaat palat maailmalta sieltä, mistä ne osaavimmin ja kilpailukykyisimmin saavat. Tässä kilpailussa Suomen pitää pärjätä. 3 Lisää aiheesta muun muassa sihteeristön katsaus vuodelta 2008: Työpaikat turbulenssissa, tuottavuutta vahvistava rakennemuutos Suomessa.
8 Työn tuottavuuden kasvu Suomessa Työn tuottavuuden kasvusta on tullut yhä tärkeämpi taloudellisen hyvinvoinnin lähde Suomelle. Työn tuottavuus voi tietovaltaisessa taloudessa kasvaa ainakin periaatteessa lähes rajatta (Alasoini 2012). Työn tuottavuuskasvuun vaikuttaa jatkossa entistä enemmän niin sanottu teknologinen kehitys, jolla tarkoitetaan sitä, että kehitetään uusia tuotteita ja palveluja sekä tapoja tuottaa niitä. Siihen kuuluvat muun muassa tietotekniikan hyödyntäminen, uudenlaiset työn organisointitavat ja johtamismenetelmät. Erityisesti työn organisatorisilla ja sosiaalisilla innovaatioilla on ollut viime vuosina tärkeä merkitys työn tuottavuuden kasvulle. Ne ovat vaikuttaneet työn tuottavuuteen joko sellaisenaan tai yhdessä tuote- ja tuotantoteknologisten innovaatioiden kanssa. Työn tuottavuuden kasvu on ollut Suomen teollisuudessa nopeaa viime vuosikymmeninä kansainvälisesti verraten. Tuottavuuskasvun veturina on Suomessa toiminut ICT-sektori, johon kuuluvat sähkö- ja elektroniikkateollisuus, teleliikenne ja tietojenkäsittelypalvelut. Teollisuuden suotuisasta kehityksestä huolimatta työn tuottavuuden kasvuvauhti on hidastunut koko kansantalouden tasolla erityisesti 1990-luvun alkuvuosien jälkeen. Syynä tähän on ollut muun muassa talouden palveluvaltaistuminen ja hidas tuottavuuskasvu monilla palveluvaltaisilla aloilla. Koulutustason nousulla ei myöskään enää voida vaikuttaa tuottavuuden kasvuun samassa määrin kuin aiemmin. Haasteena kestävä talouskasvu Yksilöiden tyytyväisyydellä elämäänsä on selvä yhteys kansakunnan elintasoon ja taloudelliseen hyvinvointiin. Ongelmana on, että talouskasvu, joka perustuu väestönkasvuun ja luonnonvarojen laajenevaan käyttöön, ei ole kestävää rajallisella maapallolla. Tarvitaan kestävämpiä ratkaisuja. Vastuullinen yritystoiminta on taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää. Kestävyyteen tulee pyrkiä eri tasoilla, niin isoissa yhteiskunnallisissa ratkaisuissa kuin työpaikoilla tapahtuvassa kehittämisessä. 1.2 Suomalaisen työelämän laatu vuonna 2011 Miksi työelämän laatu on erityisen tärkeä Suomelle? Mitä merkitsisi suomalaisille työntekijöille, yrityksille, julkisille organisaatioille ja koko kansakunnalle, jos työn tuottavuutta ja työelämän laatua pystyttäisiin selvästi nostamaan nykyiseltä tasolta? Tällöin suomalainen työelämä nousisi Euroopan parhaaksi. Sitä tavoittelee Tuottavuuden pyöreä pöytä. Siihen pyritään myös parhaillaan valmisteltavassa kansallisessa työelämän kehittämisstrategiassa. Työelämän laadulla on keskeinen merkitys koko kansantaloudelle muun muassa sen vuoksi, että Suomen talous nojaa yhä enemmän inhimilliseen ja sosiaaliseen pääomaan ja niiden kehittämiseen. Yhä suurempi osa työvoimasta työskentelee sellaisissa tehtävissä, joissa yritysten ja organisaatioiden verkostoituminen sekä työntekijöiden osaaminen, sen hyödyntäminen, yhteistyötaidot ja innostus ratkaisevat työn tuloksen. Työelämän laatu ja tuottavuus ovat voimakkaasti yhteydessä siihen, miten Suomessa pystytään säilyttämään ja luomaan uusia työpaikkoja. Työllä ja työelämän laadulla on iso merkitys yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnille ja toimeentulolle.
Suomen väestörakenteen muutos asettaa lisähaasteen työelämän kehittämiselle. On löydettävä keinoja, joilla työuria voidaan pidentää kaikissa sen vaiheissa. Toivottu lopputulos voidaan saavuttaa vain, mikäli tarjolla on työtä ja sille tekijöitä. Työelämän laatua ja tuottavuutta on kehitettävä samanaikaisesti. 9 Suomalaisen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa Jyväskylän yliopistossa on vertailtu Euroopan työ- ja elinolojen kehittämissäätiön työolotutkimusten tuloksia Euroopan eri maissa vuosina 1995 2010 (Mustosmäki- Oinas-Anttila-Nätti 2011). Suomalaisten palkansaajien kokemukset omista työoloistaan sijoittuvat monilla indikaattoreilla muiden pohjoismaalaisten palkansaajien tapaan eurooppalaiseen kärkeen. Suomen sijoitukset ovat myös tarkasteltavan 15 vuoden ajanjaksolla monelta osin kohentuneet. Suomi sijoittuu Euroopan maiden kärkijoukkoon muun muassa mitattaessa työn vaatimia uusien asioiden oppimistarpeita ja mahdollisuuksia kehittää tähän tarvittavaa osaamista. Kuva 3: Kuuluuko työhönne uusien asioiden oppimista? 100% 90% 80% 70% Suomi Ruotsi Tanska Norja UK+Irlanti Etelä-EU Itäinen EU 60% 1995 2000 2005 2010 Lähde: Armi Mustosmäki, Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti: Suomalainen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa. JYY 2011. Suomalaisten kuten muidenkin pohjoismaalaisten työntekijöiden vastauksia uusien asioiden oppimistarpeista tai -mahdollisuuksista selittänee se, että nimenomaan Pohjoismaissa on työorganisaatioissa otettu käyttöön uutta teknologiaa tai prosesseja ja toteutettu erilaisia töiden ja työorganisaation uudelleen järjestelyjä enemmän kuin muualla Euroopassa.
10 Kuva 4: Niiden työntekijöiden osuus, joiden työpaikoilla otettu käyttöön uusia prosesseja tai teknologiaa viimeisten kolmen vuoden aikana Ruotsi Suomi 56 57 Tanska 53 Iso-Britannia Norja 48 49 Alankomaat 46 Espanja 38 Ranska Unkari 35 36 Italia 33 Puola 29 Romania 27 Bulgaria 21 0 10 20 30 40 50 60 Kuva 5: Lähde: www.eurofound.europa.eu/surveys/ewcs/results.htm Niiden työntekijöiden osuus, joiden työpaikoilla tehty mittavia organisaatiouudistuksia viimeisten kolmen vuoden aikana Suomi 52 Ruotsi 50 Tanska 48 Norja Iso-Britannia 40 41 Alankomaat 37 Ranska 35 Romania Unkari 28 29 Espanja Italia 24 25 Bulgaria 22 Puola 18 0 10 20 30 40 50 60 Lähde: www.eurofound.europa.eu/surveys/ewcs/results.htm
Suomalaiset, kuten muutkin pohjoismaalaiset kokevat vaikutusmahdollisuutensa omien työtehtävien suorittamisjärjestykseen ja työmenetelmiin keskimäärin paremmiksi kuin muissa Euroopan maissa työskentelevät. 11 Kuva 6: Osallistutko työn organisoinnin tai työprosessien parantamiseen osastollasi tai työorganisaatiossa (aina tai lähes aina) Alankomaat 65 Tanska 62 Norja 59 Suomi Ruotsi Iso-Britannia Ranska Romania Espanja Italia 53 53 52 51 50 48 47 Unkari 43 Puola Bulgaria 40 39 0 10 20 30 40 50 60 70 Lähde: www.eurofound.europa.eu/surveys/ewcs/results.htm Kuva 7: 100% Mahdollista valita tai vaihdella tehtävien suorittamisjärjestystä? 90% 80% 70% 60% Suomi Ruotsi Tanska Norja UK+Irlanti Etelä-EU Itäinen EU 50% 1995 2000 2005 2010 Lähde: Armi Mustosmäki, Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti: Suomalainen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa. JYY 2011.
12 Suomi sijoittuu muiden Pohjoismaiden ohella eurooppalaiseen kärkijoukkoon tarkasteltaessa sitä, miten työntekijät voivat vaikuttaa omiin työaikajärjestelyihinsä, kuten päivittäisen tai viikoittaisen työaikansa sijoitteluun tai työvuorojensa valintaan. Kuva 8: Niiden työntekijöiden osuus, joilla mahdollisuus joustaviin työaikajärjestelyihin 1) Ruotsi Tanska Suomi Norja Saksa Iso-Britannia Kreikka Italia Puola Ranska Viro Latvia Espanja Portugali 27 27 26 45 42 41 41 39 39 37 54 53 59 62 0 20 40 60 80 100 1 Työntekijöiden osuudessa mukana ne vastaajat, jotka 1)voivat itse valita annettujen työvuorojen väliltä (Suomi: 8 %) 2)voivat sovittaa omia työaikojaan ennalta asetettujen rajojen puitteissa (Suomi: 34 %) 3)voivat valita työaikansa vapaasti (Suomi: 12 %) Lähde: www.eurofound.europa.eu/surveys/ewcs/results.htm Niiden suomalaisten työntekijöiden osuus, jotka katsovat voivansa yhdistää perheen tai muun oman elämänsä työaikoihinsa erittäin hyvin, on kuitenkin laskenut 2000-luvun loppupuolella. Muut Pohjoismaat yltävät tässä meitä parempiin tuloksiin. Tätä selittänee muun muassa se, että Suomessa naiset tekevät kokoaikatyötä useammin kuin muissa Pohjoismaissa.
Kuva 9: Kuinka hyvin työaikanne sopivat yhteen perhesitoumusten tai työn ulkopuolisen yksityiselämän hoitamisen kanssa? 13 70% 60% Erittäin hyvin 50% 40% 30% 20% Suomi Ruotsi Tanska Norja UK+Irlanti Etelä-EU Itäinen EU 10% 0% 2000 2005 2010 Lähde: Armi Mustosmäki, Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti: Suomalainen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa. JYY 2011. Suomalaisen työelämän muutosvauhti ja tehokkuusvaatimukset ovat ilmeisesti vaatineet veronsa. Suomalaiset palkansaajat kokevat työhönsä kuuluvan kiirettä ja työskentelyä hyvin nopeassa tahdissa ruotsalaisten ja norjalaisten sekä brittien tavoin useammin kuin muut eurooppalaiset. Tanska poikkeaa muista Pohjoismaista, sillä tanskalaiset palkansaajat kokevat työnsä kiireen ja tiukkojen määräaikojen puristusta harvemmin kuin norjalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset. Kuva 10: Kuuluuko työhönne työskentelyä hyvin nopeassa tahdissa? 90% 80% Vähintänn neljäsosa työajasta 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% Suomi Ruotsi Tanska Norja UK+Irlanti Etelä-EU Itäinen EU 0% 1995 2000 2005 2010 Lähde: Armi Mustosmäki, Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti: Suomalainen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa. JYY 2011.
14 Kuva 11: Kuuluuko työhönne työskentelyä tiukkojen määräaikojen puitteissa? 80% Vähintään neljäsosa työajasta 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% Suomi Ruotsi Tanska Norja UK+Irlanti Etelä-EU Itäinen EU 0% 1995 2000 2005 2010 Lähde: Armi Mustosmäki, Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti: Suomalainen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa. JYY 2011. Työoloihinsa erittäin tyytyväisten osuus oli Tanskassa ja Norjassa selvästi korkeampi kuin Ruotsissa ja Suomessa. Vuonna 2010 erittäin tyytyväisten osuus oli Suomessa vain 20 %, kun se Tanskassa oli peräti puolet vastaajista. Suomalaisista 89 % oli kuitenkin melko tai erittäin tyytyväisiä työoloihinsa vuonna 2010. Tulos herättää kiinnostavan kysymyksen, onko suomalaisen ja ruotsalaisen työelämän laatu tai sen kehittäminen poikennut joiltakin osin muista Pohjoismaista. Mitä tanskalaiset tekevät tässä asiassa paremmin? Kuva 12: Miten tyytyväinen olette työoloihinne kokonaisuudessaan 60% 50% Erittäin tyytyväinen 40% 30% 20% 10% Suomi Ruotsi Tanska Norja UK+Irlanti Etelä-EU Itäinen EU 0% 1995 2000 2005 2010 Lähde: Armi Mustosmäki, Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti: Suomalainen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa. JYY 2011.
Työelämän laatu suomalaisissa tutkimuksissa Työolobarometri 2011 15 Työolobarometrin vuoden 2011 ennakkotulosten mukaan palkansaajien yleisarviointi työelämän laadusta on keskimäärin melko hyvää tasoa. Syksyllä 2011 kouluarvosanoilla mitattu yleiskeskiarvo oli 7,96. Syksyllä 2010 se oli 7,99 eli kokonaiskeskiarvo on käytännössä sama kuin vuotta aiemmin. Laadun keskiarvoa mitattiin neljällä ulottuvuudella: 1. työpaikan varmuus (keskiarvo, ka 8,5) 2. kannustavuutta, innovatiivisuutta ja luottamusta mittaava indikaattori (ka 7,9) 3. koettujen voimavarojen indikaattori (ka 7,8) 4. kohtelun tasapuolisuuden indikaattori (ka 7,7). Kaikista neljästä indikaattorista vain työpaikan varmuus on tarkastelujaksolla 2007 2011 laskenut. Vuonna 2007 työpaikan varmuudelle annettu keskiarvo oli 8,9, muiden kolmen taso säilyi melko tasaisena. Myöskään työnantajasektoreittain ei ole havaittavissa mitään merkittäviä tasoeroja. Kuva 13: Työelämän laatu kouluarvosanoilla mitaten vuosina 2006 2011 Lähde: Työolobarometrien tuloksia 2006 2011. Työolobarometrin 2011 tulokset kertovat, että suomalainen työntekijä kokee työnsä mielekkyyden useammin heikentyneen kuin vahvistuneen. Tämä koskee kaikkia työnantajasektoreita. Työn mielekkyyden kokemisen suunta on ollut negatiivinen jo viimeiset kymmenen vuotta. Ristiriitaisia tuloksia voi osittain selittää se, että osa työntekijöistä kokee työelämänsä laadun parantuneen, osalla taas suunta on päinvastainen. Suurin joukko työolobarometrin vastaajista ei ole kokenut muutosta kumpaankaan suuntaan, vaan tilanne on pysynyt samana. Työolobarometrin balanssimittarilla mitattuna parempaan suuntaan ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kehittyneet sukupuolten välinen tasa-arvo, mahdollisuus vaikuttaa omiin työtehtäviin, esimiesten johtamistapa, mahdollisuus itsensä kehittämiseen työssä, tietojen saanti työpaikan tavoitteista ja erityisesti ympäristökysymysten huomioiminen.
16 Strateginen työhyvinvointi 2011 Strategisen työhyvinvoinnin tilaa on tutkinut Excenta Oy (2011) yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa vuosittain. Tutkimuksessa oli mukana 368 työorganisaatiota, jotka edustivat teollisuutta, rakentamista, kauppaa, kuljetusta, liike-elämän palveluita sekä julkishallinnosta valtiota ja kuntia. Tulosten mukaan strateginen hyvinvointi on selkeästi johdettu noin yhdessä kolmasosassa suomalaisia työorganisaatioita. Arvioinnissa johtamisen kriteeriksi nostettiin toiminnan sisällön määrittäminen, tavoitteet, suunnitelmat, resurssit ja seuranta. Näissä on tutkimuksen mukaan tapahtunut myönteistä kehitystä verrattuna vuoteen 2010. Erityisesti sisällön määrittely ja tavoitteiden selkeys oli kehittynyt. Parantunut oli myös esimiesten rooli koskien johdettaviensa hyvinvoinnin edistämistä. Vuonna 2011 työorganisaatioista 43 % oli määrittänyt esimiehille roolin työhyvinvoinnin edistämiseksi. Vastaava osuus vuonna 2010 oli 37 %. Tutkimuksen mukaan strategisen hyvinvoinnin perinteiset asiantuntijatoiminnot ovat Suomessa suhteellisen hyvässä kunnossa. Näihin toimintoihin kuuluvat työterveyshuolto, työsuojelu, työpaikkaliikunta ja henkilöstöruokailun järjestelyt. Strategisen hyvinvoinnin investointien laskennalliseksi kokonaissummaksi saatiin noin 2,1 miljardia euroa vuodessa, joka merkitsee noin 861 euroa työntekijää kohden. Vuonna 2009 vastaava summa oli keskimäärin 789 euroa työntekijää kohden. Mihin suuntaan suomalaista työelämää tulee kehittää Suomi sijoittuu korkealle autonomiaa ja osaamista mittaavilla akseleilla nelikenttävertailussa, jossa Euroopan maat sijoitetaan kahden ulottuvuuden eli työn koetun autonomian ja ammattitaidon sekä koetun tyytyväisyyden ja terveyden mukaan. Vastaavaan tasoon eurooppalaisista maista yltää vain Malta ja Tanska. Tanska eroaa Suomesta ja Maltasta kuitenkin hyvin selkeästi siinä, että siellä työntekijät kokevat olevansa muita eurooppalaisia työntekijöitä terveempiä ja tyytyväisempiä työssään. Työntekijöiden kokema itsemääräämisoikeus ei siis syystä tai toisesta johda Suomessa eikä myöskään Ruotsissa yhtä suureen työtyytyväisyyteen kuin Tanskassa.
Kuva 14: Työntekijöiden työn autonomia ja ammattitaito sekä terveys ja työtyytyväisyys EU27-maissa 17 2.5 2.0 1.5 Ireland UK Netherlands Denmark 1.0 Austria Germany Belgium Satisfaction & health 0.5 0.0-0.5-1.0 Cyprus Bulgaria Romania Slovakia Czech Republic Italy Spain Poland France Portugal Lithuania Luxembourg Latvia Sweden Finland Estonia Malta -1.5 Greece Hungary Slovenia -2.0-2.0-1.5-1.0-0.5 0.0 0.5 1.0 1.5 2.0 2.5 Autonomy & skills Lähde: Armi Mustosmäki, Tomi Oinas, Timo Anttila ja Jouko Nätti: Suomalainen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa. JYY 2011. Työelämän muodollisia rakenteita, kuten johtamis- ja palkitsemisjärjestelmiä, lainsäädäntöä, työja virkaehtosopimuksia, on Suomessa vuosikymmenten aikana kehitetty monilla aloilla tehokkaasti ja johdonmukaisesti. Muodolliset järjestelmät kuten työlainsäädäntö ja työ- ja virkaehtosopimukset ovat välttämättömiä, mutta ne eivät kuitenkaan yksinään riitä. Siksi tarvitaan työpaikoilla tapahtuvaa kehittämistä. Taulukossa 1 on Euroopan maat luokiteltu kahdella ulottuvuudella sen mukaan, miten aktiivista työorganisaatioiden uudistaminen on ollut ja miten tyytyväisiä kunkin maan työntekijät ovat työoloihinsa (Alasoini 2012). Eurooppalaiseen Työolotutkimukseen perustuvan luokittelun tulos vahvistaa sitä johtopäätöstä, että Ruotsissa ja Suomessa työntekijöiden tyytyväisyys omiin työoloihinsa ei ole yltänyt Tanskan tasolle. Huolimatta työorganisaatioiden aktiivisesta uudistamisesta Suomi ja Ruotsi sijoittuvat tyytyväisyysmittarilla eurooppalaiselle keskitasolle. Samaa keskitasoa edustavat myös Espanja ja Puola, joissa työorganisaatioiden uudistaminen on ollut vähäistä.
18 Taulukko 1: Työorganisaatioiden uudistamisen aktiivisuus ja tyytyväisyys työoloihin Euroopan maissa Työorganisaatioiden uudistamisen aktiivisuus Vähäistä Melko vähäistä Keskitasoa Melko suurta Suurta Vähäistä Kreikka Romania Slovenia Unkari Liettua Latvia Melko vähäistä Bulgaria Italia Ranska Slovakia Tsekki Viro Tyytyväisyys työoloihin Keskitasoa Espanja Puola Luxemburg Portugali Ruotsi Suomi Melko suurta Belgia Itävalta Saksa Alankomaat Kypros Malta Suurta Irlanti Iso- Britannia Norja Tanska Lähteet: www.eurofound.europa.eu/surveys/smt/ewcs/results.htm; Alasoini 2012 Tulokset viittaavat Alasoinin (2012) mukaan mahdollisesti siihen, että itse työelämä ei ole Suomessa eikä Ruotsissa muuttunut riittävästi ihmisten toiveiden, odotusten ja tarpeiden suuntaisesti huolimatta työorganisaatioiden aktiivisesta uudistamisesta. Suomi sijoittuu sekä edellä esitetyn eurooppalaisen työolotutkimuksen että pohjoismaisen innovaatiomonitorin vertailuissa kehittyneiden teollisuusmaiden kärkeen työvoiman osaamisen edistämisessä. Tätä tukee kehittynyt koulutusjärjestelmämme. Sen sijaan työn organisointia, työorganisaatioiden johtamista ja organisaatioiden muutoskykyä koskevissa vertailuissa Suomella ei näytä olevan erityistä kilpailuetua muihin Pohjoismaihin nähden. (taulukot 2a ja 2b). Taulukko 2a: Inhimilliset resurssit innovaatiotoiminnassa: Pohjoismaiden suorituskyky 25 OECD-maan vertailussa Suorituskyky Suomi Ruotsi Norja Tanska Tietotyöntekijöiden osuus ++ ++ 0 + Työn organisointi ja johtaminen 0 + + ++ Strateginen johtaminen 0 ++ 0 +
Taulukko 2b: Inhimilliset resurssit innovaatiotoiminnassa: Pohjoismaiden olosuhdetekijät 25 OECD-maan vertailussa 19 Olosuhdetekijät Suomi Ruotsi Norja Tanska Koulutusmenot 0 + - ++ Koulutuksen kannustavuus + + ++ + Perusasteen koulutus ++ 0 - + Korkean asteen koulutus ++ + 0 + Elinikäinen oppiminen + + 0 ++ Organisatorinen muutoskyky - 0 - ++ Johtamisosaaminen 0 + - + ++ maa on kolmen parhaan joukossa + maa on keskitason yläpuolella 0 maa on keskitasoa - maa on keskitason alapuolella Lähteet: FORA 2009; Alasoini 2012. Kiinnostavan vertailukohteen Suomelle muodostaa erityisesti Tanska, joka on työelämän laadun tämänhetkinen ykkösmaa Euroopassa. Tanska on Suomea jäljessä sekä tietotyöntekijöiden osuudessa että perus- ja korkean asteen koulutuksen kehittyneisyydessä. Tästä huolimatta Tanskalla on parempi kyky saada ihmisiä ja työorganisaatioita uudistumaan ja vastaamaan organisaatioiden toimintaympäristön muutoksiin. Suomalaisessa työelämässä on viimeisen vuosikymmenen aikana toteutettu monia uudistuksia ja muutoksia. Koulutus- ja osaamistaso on Suomessa hyvin korkea ja työntekijöillä on vaikutusmahdollisuuksia mutta ehkä enemmän kuitenkin vain omaan työhön liittyviin asioihin. Toimintaympäristössä ja työpaikoilla tapahtuneet nopeat muutokset ovat kasvattaneet töiden vaatimuksia, mutta työolosuhteet, työehdot ja esimiestyö eivät ehkä olekaan pysyneet riittävästi kehityksessä mukana. Valtaosa tämän päivän suomalaisesta työelämän tutkimuksesta mittaa lähinnä yksilön kokemuksia työstään ja työpaikastaan. Jos työelämän indikaattoreita tarkastellaan siitä näkökulmasta, miten työelämän laatu voisi tuottaa parasta mahdollista työpaikkojen menestystä, tulisi tulevassa työelämän tutkimuksessa keskittyä entistä enemmän koko työyhteisön toimivuudesta kertoviin asioihin ja olosuhteisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi työyhteisön jäsenten osallisuus, yhteistyö, omaa työtä laajemmat vaikutusmahdollisuudet sekä johto- ja esimiestyö. Nämä ovat nimenomaan niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat työntekijöiden motivaatioon ja sitoutumiseen ja tätä kautta työpaikan tuottavuuteen ja menestykseen.
20 Lähteet Alasoini, T. (2012) Osallistava innovaatiotoiminta - Uusi näkökulma johtamiseen ja työelämän kehittämiseen. Tekes. Aura, O. & Ahonen, G. & Ilmarinen, J. (2011) Strategisen hyvinvoinnin tila Suomessa 2011. Excenta Oy. Haavisto, I. (2010) Työelämän kulttuurivallankumous: EVAn arvo- ja asennetutkimus 2010. EVA. Kauhanen, A. & Maliranta, M. (2011) EVA analyysi: Terve tuho tietä tuottaville työpaikoille ja kasvulle. EVA. Mustosmäki, A. & Oinas, T. & Anttila, T. & Nätti, J. (2011) Suomalainen työelämän laatu eurooppalaisessa vertailussa. JYY. Pajarinen, M. & Rouvinen, P. & Ylä-Anttila, P. (2010) Missä arvo syntyy? Suomi globaalissa kilpailussa. Taloustieto (ETLA B 247). Työolobarometri, ennakkotiedot. TEM-raportteja 4/2012. http://www.eurofound.europa.eu