OPPIMISESTA OSAAMISEEN: AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN

SUOMEN YLIOPISTOJEN REHTORIEN NEUVOSTO FINLANDS UNIVERSITETSREKTORERS RÅD OPPIMISESTA OSAAMISEEN: AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMINEN JA TUNNUSTAMINEN Työryhmäraportti Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Maaliskuu 2009

1 SISÄLLYS 1. TYÖRYHMÄN ASETTAMINEN JA TOIMEKSIANTO... 2 2. AIEMMIN HANKITTU OSAAMINEN HAASTAA KORKEAKOULUT... 4 2.1 MUUTOS KOHTI OSAAMISLÄHTÖISTÄ AJATTELUA...4 2.2 TARVE AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN PERIAATTEIDEN SOVELTAMISEEN KASVAA...6 2.3 YLIOPISTOUUDISTUKSEN JA AMMATTIKORKEAKOULULAINSÄÄDÄNNÖN VAIKUTUKSET...7 3. AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNUSTAMISEN VAIKUTUKSET... 9 4. KOULUTUSALAKOHTAISET TARPEET JA HYVÄT KÄYTÄNTEET OSAAMISEN TUNNISTAMISEKSI JA TUNNUSTAMISEKSI... 11 4.1 KAUPPATIETEEN JA LIIKETALOUDEN ALAN TYÖRYHMÄN NÄKEMYS ERITYISESTI TÄLLÄ ALALLA AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMISEEN JA TUNNUSTAMISEEN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ...12 4.2 SOSIAALIALAN TYÖRYHMÄN NÄKEMYS ERITYISESTI TÄLLÄ ALALLA AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMISEEN JA TUNNUSTAMISEEN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ...12 4.3 TERVEYSALAN JA TERVEYSTIETEIDEN TYÖRYHMÄN NÄKEMYKSET ERITYISESTI TÄLLÄ ALALLA AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMISEEN JA TUNNUSTAMISEEN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ...12 4.4 TEKNIIKAN TYÖRYHMÄN NÄKEMYKSET ERITYISESTI TÄLLÄ ALALLA AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMISEEN JA TUNNUSTAMISEEN VAIKUTTAVISTA TEKIJÖISTÄ...13 4.5 YHTEENVETO KOULUTUSALAKOHTAISTEN TYÖRYHMIEN ESITYKSISTÄ...14 5. AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMINEN JA LIIKKUVUUS... 15 5.1 LIIKKUVUUS KORKEAKOULUSEKTORIEN VÄLILLÄ JA SISÄLLÄ...15 5.2. KANSAINVÄLINEN LIIKKUVUUS...17 6. AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMISEN JA TUNNUSTAMISEN ORGANISOINTI KORKEAKOULUISSA... 18 7. TYÖRYHMÄN SUOSITUKSET AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMISEN JA TUNNUSTAMISEN PROSESSEIHIN... 20 7.1 SUOSITUKSET KORKEAKOULUJEN NÄKÖKULMASTA...21 7.2 SUOSITUKSET OPISKELIJOIDEN NÄKÖKULMASTA...25 7.3 SUOSITUKSET AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMISEN JA TUNNUSTAMISEN KEHITTÄMISEN JATKOTOIMENPITEIKSI...26 LIITTEET 1. Koulutusalakohtaiset työryhmät 2. Koulutusalakohtaisten työryhmien esitykset ja suositukset alakohdittain

2 1. Työryhmän asettaminen ja toimeksianto Valtioneuvoston voimassa olevat asetukset yliopistoista ja ammattikorkeakouluista luovat suuntaviivat aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiselle ja tunnustamiselle (AHOT). Asetukset mahdollistavat sen, että tutkintoa suoritettaessa yliopisto ja ammattikorkeakoulu voivat lukea hyväksi muussa kotimaisessa tai ulkomaisessa korkeakoulussa taikka muussa oppilaitoksessa suoritettuja vastaavia opintoja. Tutkintoon kuuluvia opintoja tai harjoittelua voidaan korvata muilla samantasoisilla opinnoilla tai vastaavalla harjoittelulla. Myös muulla tavoin osoitettua osaamista voidaan lukea hyväksi. 1 Käytännössä sekä korkeakoulut että osaamisen tunnistamista ja tunnustamisesta hakeneet ovat törmänneet siihen, että aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyvät prosessit ja päätöksenteko eivät ole aina yhdenmukaisia saman korkeakoulun sisälläkään, asiaan liittyvää käsitteistöä ei tunneta tai eri toimijat tulkitsevat sitä eri tavoin. Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto ja Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry totesivat marraskuussa 2007, että korkeakoulut tarvitsevat aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen yhtenäisiä valtakunnallisia periaatteita. Neuvostot olivat yksimielisiä siitä, että yhtenäiset käytänteet ovat tavoiteltavia, siitäkin huolimatta, että korkeakouluilla on autonomiaansa kuuluva vastuu tutkintojen sisällöistä ja laadusta. Korkeakoulut päättävät myös tutkintoon hyväksyttävästä aiemmin hankitusta osaamisesta sekä tunnistamisessa ja tunnustamisessa noudatettavista menettelyistä. Rehtorineuvostojen peruslähtökohdat aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen valtakunnallisten käytänteiden ja mekanismien luomiseksi olivat: - korkeakoulututkinto ei voi olla näyttötutkinto - korkeakoulututkintoa ei tulisi koota yksittäisistä, hajanaisista moduleista, vaan tutkinnon tulee muodostaa selkeä kokonaisuus - yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen lähtökohdat aiemmin hankitun osaamisen tunnustamiseksi ovat erilaiset, sillä useat yliopistollisista koulutusaloista eivät johda suoraan tietyille ammattialoille kun taas ammattikorkeakoulututkinnot ovat leimallisesti työelämälähtöisiä - korkeakoulujen tulee hyväksyä toistensa tekemät arviot (mm. JOO-opinnot) - aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen mekanismien tulee selkiyttää duaalimallia. Neuvostot asettivat yhteisen työryhmän 31.1.2008. Työryhmän tuli ottaa suosituksia laatiessaan huomioon elinikäisen oppimisen kasvavat tarpeet, ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus, eurooppalainen tutkintojen viitekehys sekä laadunvarmistus. Työryhmän tavoitteena oli valmistella suositukset, jonka jälkeen kukin korkeakoulu ottaa suositukset huomioon ja päättää niiden soveltamisesta omilla koulutusaloillaan autonomiansa puitteissa. Työryhmä jakaantui valmisteluryhmään ja laajempaan yhteistyöryhmään. Valmisteluryhmän puheenjohtajaksi neuvostot nimesivät rehtori Veijo Hintsasen (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto) ja varapuheenjohtajaksi rehtori Tapio Reposen (Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto). Jäseninä toimivat ryhmäesimies Maija Airas Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO:sta, opetusneuvos Carita Blomqvist Opetushallituksesta, suunnittelija Timo Halttunen Turun yliopistosta, opettajakoulutuspäällikkö Harri Keurulainen Jyväskylän ammattikorkeakoulusta, vararehtori Juhani Lehto Tampereen yliopistosta, suunnittelija Seppo Saari, 1 VN asetus ammattikorkeakouluista 352/2003; VN asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004.

3 myöhemmin Hannele Seppälä Korkeakoulujen arviointineuvostosta sekä vararehtori Markku Tarvainen Kemi-Tornion ammattikorkeakoulusta. Yhteistyöryhmän puheenjohtajaksi nimettiin rehtori Matti Pursula (Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto) ja varapuheenjohtajaksi rehtori Veijo Hintsanen (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto). Yhteistyöryhmän jäseniksi nimettiin koulutuspoliittinen asiamies Simo Pöyhönen (AKAVA), koulutuspoliittinen asiantuntija Petri Lempinen (STTK), asiantuntija Tarja Tuominen (Elinkeinoelämän keskusliitto EK), johtaja Olli-Pekka Väänänen (MTK), erityisasiantuntija Airi Jaro, myöhemmin Hannele Louhelainen (OAJ), professori Kaarle Hämeri (Professoriliitto), koulutus- ja työvoimapoliittinen asiantuntija Saana Siekkinen (SAK), koulutuspoliittinen vastaava Mikko Vieltojärvi (SAMOK), asiamies Riku Matilainen (STK), koulutuspoliittinen sihteeri Juhana Harju (SYL) ja koulutusasiamies Veli-Matti Lamppu (Suomen Yrittäjät). Työryhmän sihteereinä toimivat pääsihteeri Timo Luopajärvi Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvostosta ja pääsihteeri Liisa Savunen Suomen yliopistojen rehtorien neuvostosta. Työryhmä määritteli jo alussa tavoitteekseen edetä kolmella tasolla: 1) Korkeakouluille annettavat selkeät suositukset. Tällaisia ovat tunnistamisen ja tunnustamisen mekanismit ja prosessit, joissa ei tule työryhmän käsityksen mukaan olla merkittäviä koulutusalakohtaisia eroja. Suositukset koskevat laajoja, merkittäviä opintokokonaisuuksia tai tutkinnon osia. Yksittäistä kurssia tai opintojakson osasuoritusta koskevan päätöksen voi tehdä vastuullinen opettaja. 2) Korkeakoulukohtaisen tarkastelun edistämiseen liittyvät suositukset. Tällaisia suosituksia ovat koulutusalakohtaiset jatkoselvitykset sekä koulutusohjelmien että tutkintojen tasolla. Näitä ovat myös koulutusalakohtaisten erityispiirteiden huomioon ottaminen tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Myös aiemmin hankitun osaamisen vanhenemisessa, korvaamisen määrässä opintopisteissä sekä työkokemuksen tuottaman osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa voi olla alakohtaisia eroja. 3) Yleiset korkeakoulujen kehittämistä koskevat asiat. Näitä ovat opetussuunnitelmien (OPS) ja henkilökohtaisten opintosuunnitelmien (HOPS) kehittäminen osaamislähtöiseen suuntaan sekä nykyistä kehittyneempien mekanismien luominen kansainvälisiä opintoja suorittaneiden osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Lisäksi tarvitaan koulutuspolkujen selvittämistä korkeakoulusektorien välillä ja saman sektorin sisällä. Työryhmän lähtökohdat osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen toimintatapoihin ja suositusten rakentamiseen olivat: 1) Laaditut suositukset tunnistamisen ja tunnustamisen prosesseista saavat hyväksynnän niin, että kaikki korkeakoulut ottavat menettelyt käyttöön. 2) Tunnistamisen ja tunnustamisen menettelyt yhtenäistyvät korkeakoulujen sisällä ja korkeakoulujen välillä (myös korkeakoulusektorien välillä). 3) Tunnistamisessa ja tunnustamisessa lähtökohta on positiivinen (asiasta hyötyvät sekä opiskelijat että korkeakoulut). 4) Yhteistyö ja avoin keskustelu korkeakoulujen ja koulutusalojen välillä tiivistyy. 5) Korkeakouluissa jo toteutetut hyvät käytännöt saadaan näkyviin ja hyödynnettäviksi kaikille. 6) Kansainvälistyminen ja Bolognan prosessin tavoitteiden toteutuminen vauhdittuvat.

4 7) Koulutuksen laadunvarmistus otetaan huomioon. 8) Järjestelmästä ei rakenneta liian raskasta. 2. Aiemmin hankittu osaaminen haastaa korkeakoulut 2.1 Muutos kohti osaamislähtöistä ajattelua Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen perustuu osaamislähtöiseen ajatteluun. Koulutusajattelu on muuttunut opetuslähtöisestä osaamisen ja oppimistulosten korostamiseen. Ratkaisevaa on osaaminen ja oppimisprosessin tulos, ei se tapa, miten ja missä osaaminen, tiedot ja taidot on hankittu. Oppimista ja osaamista voi syntyä mitä erilaisimmissa tilanteissa sekä muodollisen että arkioppimisen kautta tai työelämässä. Näin ollen yksilöllä on oikeus hakea osaamisensa tunnustamista riippumatta siitä, miten se on hankittu. Osaamisperusteisessa ajattelussa korostuvat joustavat opintopolut, liikkumis-mahdollisuuksien rakentaminen koulutusportaalta ja -tasolta seuraavalle ja sekä umpiperien poistaminen. Kansainväliselle ja kansalliselle koulutuspoliittiselle agendalle AHOT on noussut useasta näkökulmasta. Niitä ovat Bolognan prosessin toimeenpano, elinikäinen oppiminen, liikkuvuuden edistäminen, tutkintojen viitekehysten luominen kansallisella ja eurooppalaisella tasolla sekä korkeakoulutuksen laadunvarmistus. Bolognan prosessin perimmäisenä tavoitteena on synnyttää eurooppalainen korkeakoulutusalue (EHEA) vuoteen 2010 mennessä. Bolognan prosessin keskeisiä tavoitteita on liikkuvuuden lisääminen sekä korkeakouluopintojen aikana että niiden jälkeen. Se puolestaan edellyttää yhteisiä linjauksia tutkintojen ja muiden korkeakouluopintojen tuottamasta osaamisesta. Tarvitaan myös välineitä ja osaamista tunnistaa ja tunnustaa muissa maissa suoritettuja tutkintoja ja hankittua osaamista. Lontoon ministerikokouksessa 2007 opetusministerit sitoutuivat korkeakoulujärjestelmien yhteensopivuuden ja vertailukelpoisuuden lisäämiseen ja samalla niiden monimuotoisuuden kunnioittamiseen. Kommunikean mukaan ministerit totesivat: Kansallisena tavoitteenamme on panna kokonaan täytäntöön hyväksytyt tutkintojen tunnustamisvälineet ja -menettelyt ja suunnitella lisäkannustimia sekä henkilöstön että opiskelijoiden liikkuvuudelle. Korkeakoulututkintojen, opintosuoritusten ja aiempien opintojen oikeudenmukainen tunnustaminen - myös epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustaminen - on olennainen osa eurooppalaista korkeakoulutusaluetta sekä sen sisällä että kansainvälisesti. Ymmärrettävät ja vertailukelpoiset tutkinnot sekä koulutusjärjestelmistä ja tutkintojen viitekehyksistä helposti saatava tieto ovat edellytyksiä kansalaisten liikkuvuudelle sekä eurooppalaisen korkeakoulutusalueen vetovoiman ja kilpailukyvyn säilymiselle jatkossakin. Parhaillaan laaditaan sekä eurooppalaisia että kansallisia tutkintojen viitekehyksiä. Niiden yhtenä tavoitteena on luoda korkeakouluille edellytykset laatia toimiva järjestelmä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi. Suomessa koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2007-2012 mukaan suomalaisen tutkintojärjestelmän toimivuutta ja selkeyttä parannetaan valmistelemalla tutkintojen tuottaman ja muun osaamisen kuvaamiseen perustuva kansallinen viitekehys vuoteen 2010 mennessä. Opetusministeriö asetti elokuussa 2008 työryhmän, jonka tehtävänä on tehdä ehdotus kansallisesta viitekehyksestä, kuvata sen tasot osaamisena sekä kuvata periaatteet, joiden

5 mukaisesti tutkinnot tulisi sijoittaa kansallisen viitekehyksen ja EQF:n (European Quality Framework) 2 viitekehyksen tasoille. Ollakseen opiskelijoiden kannalta toimiva, osaamisen, tutkintojen ja pätevyyksien viitekehyksen tulisi edistää esimerkiksi henkilökohtaisten opintopolkujen rakentamista. Osaamiseen perustuvassa ajattelussa yksilö voi sijoittaa eri tavoin hankitun osaamisensa mielekkäällä tavalla viitekehykseen. Työelämän kannalta puolestaan on oleellista, että uusien työntekijöiden rekrytoinnin yhteydessä voidaan arvioida henkilön osaamista, tietoja ja taitoja. Opetusministeriön työryhmän raportti valmistuu kesällä 2009. Käynnistynyt muutos kohti osaamislähtöisyyttä haastaa korkeakoulut. Yliopistoissa on perinteisesti korostettu muodollista, virallisen koulutuksen kautta hankittua oppimista, jossa suorituksen merkitys korostuu osaamisen edellä. Ammattikorkeakouluissa opiskelu on käytännönläheisempää, jolloin myös työkokemuksella hankittua osaamista on ollut helpompi tunnustaa. Kuitenkin myös ammattikorkeakouluissa on ollut ja on edelleen korkeakoulukohtaisia, korkeakoulujen sisäisiä ja koulutusalakohtaisia eroja siinä, missä määrin ja millä tavoin muualla hankittua osaamista tunnustetaan. Epävirallisen ja arkioppimisen nostaminen aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen rinnalle on haastavaa, sillä korkeakouluilla on ollut niihin aiempia käytänteitä suhteellisen vähän. Kattavia linjauksia muun kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen ei toistaiseksi ole ollut. Rehtorineuvostojen työryhmän lähtökohta osaamisperusteisuuden edistämiseen korkeakouluissa on ollut positiivinen. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista tulisi kehittää vastaamaan sekä kansallisia että kansainvälisiä tarpeita. Osaamislähtöisyyden korostuessa tunnistamisen tulisi koskea oppimista ja osaamista, ei suoritusta. Tämä edellyttää osaamistavoitteiden määrittämistä. Osaamislähtöinen ajattelu on edennyt korkeakouluissa, mutta ei vielä riittävästi. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ei ole uusi asia yliopistoille eikä ammattikorkeakouluille. Yliopistoissa osaamisen tunnistamista ja tunnustamista on toteutettu useimmiten muissa yliopistoissa suoritettujen kurssien tai muuten samanarvoisten kurssien hyväksilukemisena. Tunnustaminen ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole koskenut arkioppimisen, työkokemuksen tai muulla tavoin hankittua ja osoitettua osaamista (poikkeuksena kieliopinnot). Ammattikorkeakouluissa tunnustaminen on koskenut pääosin aiemmin suoritettuihin tutkintoihin (ammattikorkeakouluja edeltäneissä opisto- ja ammatillisen korkea-asteen oppilaitoksissa ja joillakin aloilla toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa) tai pitkään työkokemukseen liittyvää osaamista. Arkipuheessa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen viitataan erilaisilla termeillä. Niitä ovat muun muassa hyväksi lukeminen, korvaaminen, sisällyttäminen sekä tunnistaminen ja tunnustaminen. Nämä ovat toisistaan hieman poikkeavia kategorioita, jotka käytännön keskusteluissa menevät usein sekaisin. Opetusministeriön vuonna 2007 valmistuneessa työryhmäraportissa esitettiin laaja käsiteanalyysi, jota tämä työryhmä työskentelyssään tarkensi seuraavasti. Hyväksilukeminen tarkoittaa opintojen, harjoittelun, työkokemuksen tai osaamisen hyväksymistä osaksi suoritettavaa tutkintoa tai kurssia, pakollisiin tai valinnaisiin opintoihin. 2 Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat 23.4.2008 suosituksen eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä (European Qualifications Framework, EQF) elinikäisen oppimisen edistämiseksi. Suosituksen mukaan jäsenmaiden tulisi kuvailla vuoteen 2010 mennessä vastaavuudet kansallisten tutkintojärjestelmiensä ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen välillä joko viittaamalla kansallisissa tutkintotasoissa selkeällä tavalla EQF viitekehyksen tasoihin tai tarvittaessa kehittämällä kansallisia tutkintojen viitekehyksiä.

6 Korvaaminen on hyväksilukemisen muoto, jolla tarkoitetaan opintojen korvaamista muualla suoritetuilla, sisällöltään vastaavilla saman alan opinnoilla. Sisällyttäminen on hyväksilukemisen muoto, jolla tarkoitetaan muualla suoritettujen opintojen liittämistä osaksi tutkintoa (esim. opintokokonaisuudet sivuaineina tai yksittäiset opinnot valinnaisina opintoina). Tunnistamista tulee tarkastella sekä opiskelijan että korkeakoulun näkökulmasta. Opiskelija pyrkii ymmärtämään eri tavoin hankkimaansa osaamista ja jäsentää sitä suhteessa osaamistavoitteisiin niin, että hän pystyy kuvaamaan ja osoittamaan osaamisensa. Korkeakoulu arvioi opiskelijan esittämän, hänen aiemmin hankkimansa osaamisen suhteessa osaamistavoitteisiin. Tunnustaminen tarkoittaa virallisen hyväksynnän antamista opiskelijan aiemmin hankkimalle osaamiselle. 2.2 Tarve aiemmin hankitun osaamisen periaatteiden soveltamiseen kasvaa Suomen korkeakoulujärjestelmä perustuu duaalimalliin, jossa ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkinnoilla on erilaiset profiilit. Ammattikorkeakoulujen alempi tutkinto johtaa työelämään kun taas yliopistoissa työelämään johtava tutkinto on pääsääntöisesti maisteritutkinto. Bolognan prosessin mukaisen tutkintojärjestelmän täydellinen soveltaminen merkitsee aitoa kaksiportaista järjestelmää myös yliopistoihin, jolloin jo alemman korkeakoulututkinnon jälkeen voidaan siirtyä työelämään. Se merkitsee, että yliopistojen maisteriohjelmiin tullee jatkossa aiempaa enemmän paitsi ammattikorkeakoulututkinnon, myös kandidaattitutkinnon suorittaneita, joilla on korkeakoulututkinnon jälkeistä työkokemusta ja myös muulla tavoin hankittua osaamista. Siirtyminen yliopistoista kandidaattitutkinnon suorittamisen ja työelämän kautta ammattikorkeakouluun ja päinvastoin yleistynee nykyisestä. Tutkinto-opiskelijoiden rinnalla elinikäinen oppiminen luo uusia tarpeita aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Lisäksi arkioppiminen osaamisen kehittäjänä ja työelämässä oppiminen ovat tuomassa uusia piirteitä AHOT menettelyihin. Voidaan ennakoida, että väestörakenteen muutokset, työelämän muuttuvat osaamistarpeet ja sitä kautta elinikäisen oppimisen tarpeiden kasvaminen ja täydennyskoulutus tuovat sekä yliopistoihin että ammattikorkeakouluihin yhä enemmän opiskelijoita, joilla on taustallaan sekä muodollisia korkeakouluopintoja että työelämässä ja arkioppimisen kautta hankittua osaamista ja siten tarvetta saada osaamistaan tunnistetuksi ja tunnustetuksi. Tällaisia henkilöitä voivat olla korkeakouluopinnot keskeyttäneet tai korkeakoulututkinnon suorittaneet, jotka tulevat täydentämään osaamistaan tai parantamaan työelämävalmiuksiaan esimerkiksi täydennyskoulutukseen tai avoimen korkeakoulun opintoihin. AHOT -tarpeiden voidaan siis olettaa kasvavan tulevaisuudessa. Lähtökohtaisesti voidaan erottaa useita opiskelijaryhmiä, joiden kohdalla aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmiä tarvitaan. Tällaisia ovat mm. seuraavat: - korkeakoulutukseen tulevat, joilla on ammatillinen tutkinto ja sen lisäksi työkokemusta ja/tai arkioppimisen kautta hankittua osaamista,

7 - korkeakoulutukseen tulevat, joilla ei ole muodollista tutkintoa, mutta joilla on työkokemusta, korkeakouluopintoja avoimessa yliopistossa/ammattikorkeakoulussa ja arkioppimisen kautta hankittua osaamista, - korkeakoulutukseen tulevat, joilla on aiempi korkeakoulututkinto ja tavoitteena on suorittaa uusi, eri koulutusalan vastaavan tasoinen tutkinto tai siirtyä suorittamaan eri alan tai saman alan ylempää tutkintoa (liikkuminen sektorien välillä/sisällä), - korkeakoulututkinnon suorittaneet, jotka tulevat korkeakouluihin täydentämään aiempia opintojaan oman ammatillisen pätevyytensä ja työmarkkinakelpoisuutensa lisäämiseksi - ulkomaiset opiskelijat, joilla on ulkomainen (korkeakoulu)tutkinto ja /tai kursseja, työkokemusta ja arkiosaamista. Lähtökohtaisesti korkeakoulutukseen hyväksyttävä uusi opiskelija voi ottaa vastaan vain yhden yliopistojen tai ammattikorkeakoulujen valtakunnalliseen yhteishakuun kuuluvan korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan samana lukukautena alkavassa koulutuksessa. Uudella opiskelijalla voi kuitenkin olla jo entuudestaan opiskelupaikka joko yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa ja siten myös suoritettuja opintoja. Tilastotietoja kahden tutkinnon suorittamisesta joko peräkkäin tai yhtä aikaa on vain niistä, jotka ovat tutkinnon jo suorittaneet. Sen sijaan valtakunnallista tilastotietoa ei ole siitä, kuinka monella korkeakoulussa opiskelevalla on useamman tutkinnon suoritusoikeus. Tampereen yliopiston vuonna 2007 tekemän selvityksen mukaan huomattavalla osalla yliopistoon hakeneista oli entuudestaan opiskelupaikka. Kotimaisten opiskelijoiden rinnalla korkeakoulujen kansainvälistyminen tuo lisää haasteita aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen. Opetusministeriön korkeakoulujen kansainvälistymisstrategiassa 2009-2015 (OPM 2009) esitetään, että ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää korkeakouluissa nostettaisiin 20 %:iin nykyisestä 15,8 %:sta. AHOT -menettelyt ovat painottuneet tutkinto-opiskelijoihin. Aikuiskoulutuksessa tai täydennyskoulutuksessa ei ole toistaiseksi ollut laajaa tarvetta soveltaa AHOT -mekanismeja. On kuitenkin ennakoitavissa, että tarve ulottaa AHOT -menettelyt koskemaan myös aikuiskoulutusta lisääntyy. Opetusministeriön käynnistämä aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen toimeenpano on tuomassa sekä yliopistoille että ammattikorkeakouluillekin uusia haasteita ja mahdollisuuksia aiemman tutkinnon ja työkokemuksen tunnustamiseen. Ns. Akku - korkeakoulujaosto on esittänyt osaamisen uusina hankkimismuotoina oppisopimustyyppistä täydennyskoulutusta ja erityispätevyyksiä. Jaosto on esittänyt, että osaamisen näyttöjärjestelmä korkeakouluissa perustuu tutkintoon johtavan koulutuksen sisällä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamis- ja tunnustamisprosesseihin ja tutkintokoulutuksen ulkopuolella luodaan erityispätevyyden näyttömahdollisuus. Jaoston esitykset lausuntokierroksella annetuin kommentein tarkennettuina tullevat osin käyttöön lisätalousarvion turvin jo kuluvan vuoden aikana. 2.3 Yliopistouudistuksen ja ammattikorkeakoululainsäädännön vaikutukset Yliopistoja koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen valmistelu käynnistyi 2007. Lakiesitys annetaan eduskunnalle kevätistuntokauden 2009 alussa. Yliopistolakiehdotuksesta annettiin lausunnot lokakuussa 2008. Myös ammattikorkeakouluja koskeva laki 351/2003 on uudistumassa. Sekä uuteen yliopistolakiin että ammattikorkeakoululakiin on näillä tiedoin

8 tulossa muutoksia, jotka vaikuttavat myös aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen prosessitasolla. Yliopistolaki Hallituksen esityksessä yliopistolaiksi voimassa olevan yliopistoasetuksen opintosuoritusten arviointia koskeva säännös siirrettäisiin yksilön oikeuksia koskevana säännöksenä lain tasolle. Lakiin myös lisättäisiin muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemista koskevan päätöksen oikaisumenettely. Lakiesityksen (HE 2009/7) 41 3 momentissa säädettäisiin opintosuoritusten arviointiin ja opintojen hyväksilukemiseen liittyvästä menettelystä: Opiskelija saa tutkintoa suorittaessaan yliopiston päätöksen mukaan lukea hyväkseen kotimaisessa taikka muussa oppilaitoksessa suorittamiaan opintoja sekä korvata tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla opinnoilla. Opiskelija saa yliopiston päätöksen mukaan lukea hyväkseen sekä korvata tutkintoon kuuluvia opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella. Lakiesityksen (HE 2009/7) 79 4 momentissa säädettäisiin hyväksilukemiseen liittyvästä oikaisumenettelystä: Muun kuin 3 momentissa tarkoitetun opintosuorituksen arvosteluun tai muualla suoritettujen opintojen tai muulla tavoin osoitetun osaamisen hyväksilukemiseen tyytymätön opiskelija voi pyytää siihen suullisesti tai kirjallisesti oikaisua, arvostelusta sen suorittaneelta opettajalta ja opintojen hyväksilukemisesta siitä päätöksen tehneeltä. [...] Hyväksilukemista koskeva oikaisupyyntö on tehtävä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Tässä momentissa tarkoitetun oikaisupyynnön johdosta tehtyyn päätökseen tyytymätön voi hakea oikaisua tutkintolautakunnalta tai muulta siihen tehtävään määrätyltä toimielimeltä 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Lakiesityksen (HE 2009/7) 81 2 momentissa säädettäisiin hyväksilukemista koskevaan oikaisumenettelyssä tehtyyn päätökseen liittyvästä valituskiellosta: Päätökseen, johon saa 79 :n mukaan hakea oikaisua, ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikaisumenettelyssä annettuun päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeudelta. Opintosuoritusten arvostelua ja hyväksilukemista koskevaan oikaisumenettelyssä tehtyyn päätökseen ei kuitenkaan saa hakea muutosta valittamalla. Ammattikorkeakoululaki Voimassa olevan ammattikorkeakoululain 27 :ään lisättäisiin säädös opintosuoritusten arvioinnin oikaisemisesta. Pykälän otsikkoa on ehdotettu muutettavaksi vastaamaan paremmin säännöksen sisältöä. Lisäksi 2 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi siten, että oikaisumenettelysäännös kattaisi sekä muualla suoritettujen opintojen että muulla tavoin osoitetun osaamisen hyväksilukemista koskevan päätöksen. Ammattikorkeakoululakiehdotus 27 2 momentti, opintosuoritusten arviointi ja oikaisumenettely: Opintosuorituksensa arviointiin tai muualla suoritettujen opintojen tai muulla tavoin osoitetun osaamisen hyväksilukemiseen tyytymätön opiskelija voi pyytää siihen suullisesti tai kirjallisesti oikaisua arvioinnin suorittaneelta tai hyväksilukemisesta päätöksen tehneeltä opettajalta. Oikaisupyyntö on tehtävä 14 päivän kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin opiskelijalla on ollut tilaisuus saada arvioinnin tulokset sekä arviointiperusteiden soveltaminen omalta kohdaltaan tietoonsa.

9 3. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen vaikutukset Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmiä on kansallisesti uudistettu ja kehitetty jo pitkään. Opetusministeriön työryhmämuistio Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen julkistettiin tammikuussa 2007 (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4). Muistiossa selvitettiin korkeakoulujen käytäntöjä aiemmin suoritettujen opintojen ja aikaisemmin hankitun osaamisen hyväksi lukemisesta ja esitettiin korkeakouluille suosituksia yhteisiksi valtakunnallisiksi periaatteiksi. Opetusministeriön näkökulmasta AHOT -periaatteiden kehittäminen liittyy koulutuksen tehokkuuteen, läpäisyyn ja koulutustarjonnan ja resurssien tarkoituksenmukaiseen kohdentamiseen sekä liikkuvuuden helpottamiseen koulutuksen ja työelämän välillä. Ministeriö on linjannut, että kaikilla koulutussektoreilla asetetaan tavoitteeksi koulutusaikojen lyhentäminen edelleen. Opetusministeriö ja korkeakoulut valmistelevat yhteistyössä alakohtaiset suositukset aiemmin opitun tunnustamiselle. Opetusministeriön työryhmän jälkeen useissa yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on käynnistetty selvityksiä ja projekteja käytänteiden luomiseksi. Niitä ovat mm. Kuopion yliopiston oppimiskeskuksen W5W2-hanke. Hankkeen osana selvitettiin Kuopion yliopiston aiemmin hankitun osaamisen käytäntöjä. Tulokset on esitetty raportissa Jäntti, J. (2008) Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytännöt Kuopion yliopistossa. Kuopion yliopiston julkaisusarja F. Yliopistotiedot 43. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen hallinnoima AHOT koulutushanke 2007-2009, jonka tavoitteena on edistää aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista yliopistoissa. Hankkeen järjestämään opintoasiainhallinnon, opetuksen ja ohjauksen toimijoille suunnattuun täydennyskolutukseen on osallistunut edustajia kaikista suomalaista yliopistoista. Keskeinen osa hanketta on ollut tiedottaminen, jota varten on rakennettu valtakunnallinen internet -portaali (www.ahot.utu.fi) ja tiedotuslehti (AHOT-Sanomat/RPL-Newsletter) Hankkeessa on tehty myös vertailukehittämistä kansainvälisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Haaga-Helia ammattikorkeakoulun koordinoima viiden ammattikorkeakoulun yhteisprojekti (Tunne-hanke) on tuottanut erikoistumisopintoja, joiden tavoitteena on antaa valmiuksia ja edistää AHOT -järjestelmän suunnittelua ja toteutusta ammattikorkeakoulussa. Hankkeeseen on liittynyt korkeakoulu- ja koulutusalakohtaisia koulutus- ja konsultointitehtäviä ammattikorkeakouluissa. Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun ESR-rahoitteinen Taituri-hanke (2004-2006) ja opetusministeriön rahoittama AAKE-hanke (2005-2007). Kumpikin hanke päättyi valtakunnalliseen seminaariin ja kummastakin tuotettiin julkaisut. Kolmas julkaisu (Taidatko tunnistamisen) ilmestyi syksyllä 2008. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen käytäntöjä on kehitetty myös kahdessa Leonardohankkeessa; Koulutuskeskus Salpauksen koordinoima hanke TES (2006-2008) ja ammatillisen opettajakorkeakoulun hanke TimaBALT (2007-2009). Vuonna 2007 opettajakorkeakoulu käynnisti erikoistumisopinnot aiheesta Osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen ammattikorkeakouluympäristössä. AHOT menettelyjen toimivuudella voidaan saavuttaa paljon. Korkeakoulu voi säästää resursseja päällekkäisyyksien vähenemisen ansiosta. AHOT -menettelyt voivat vaikuttaa myös opintojen läpäisyyn ja opinto-aikoihin. Hyvät ja selkeät tunnistamiskäytänteet edesauttavat

10 opiskelijoiden liikkuvuutta Suomeen ja Suomesta maailmalle. AHOT -menettelyillä on myös merkitystä opiskelijan opiskelumotivaation kannalta. Osaamislähtöisessä opiskelussa opiskelijaa ei ole syytä vaatia suorittamaan uudelleen sellaisia opintoja, joiden osaamistavoitteet hän voi osoittaa hallitsevansa korkeakoulun määrittelemällä tavalla. Parhaimmillaan tunnistaminen ja tunnustaminen tuovat etua sekä opiskelijalle, korkeakoululle että työelämälle. AHOT menettelyjen hyödyt opiskelijalle: 1. Yksilöllinen opiskeluprosessi 2. Motivaation kasvu päällekkäisen työn välttämisen myötä 3. Opiskeluajan lyheneminen 4. Oman osaamisen tiedostamisen vahvistuminen 5. Päällekkäisen opiskelun poistuminen. Hyödyt korkeakoululle: 1. Resurssien säästyminen päällekkäisten opintojen vähenemisen myötä 2. Yhteistyön lisääntyminen korkeakoulun sisällä sekä ulkopuolelle 3. Kansainvälisten valmiuksien paraneminen 4. Kilpailukyvyn paraneminen 5. Laatutietoisuuden lisääntyminen 6. Opiskelijapotentiaalin laajeneminen 7. Työelämäyhteistyön ja työelämän tarpeisiin vastaamisen vahvistuminen. Hyödyt työelämälle: 1. Yhteistyö korkeakoulujen kanssa vahvistuu 2. Työn ja opiskelun vuorottelu työssä tarvittavan osaamisen varmistamiseksi lisääntyy 3. Työssä hankittu osaaminen virallistuu (tunnustetaan osaksi opiskelua) 4. Tietoisuus korkeakouluopiskelun tuottamasta osaamisesta lisääntyy 5. Yhtenäiset menettelyt varmistavat, että työelämä voi luottaa korkeakoulujen antamien tutkintojen ja osaamisen yhtenäiseen laatutasoon AHOT menettelyjen yleistyessäkin Merkittävin AHOT -periaatteiden rakentamista hidastava tekijä korkeakouluissa on käytettävissä olevien voimavarojen rajallisuus. Kasvavat tunnistamisen tarpeet tuottavat sekä opetushenkilöstölle että opintohallinnolle lisää työtä. Huonoimmillaan AHOT menettelyt työllistävät ja kuormittavat korkeakoulun eri osapuolia ja niitä tehdään pakotettuina. AHOTperiaatteiden soveltamisen voidaan kokea johtavan opintosuoritusten alennusmyyntiin ja siten tutkintojen laadun heikkenemiseen. Korkeakouluille on haaste toteuttaa laadukkaita AHOT menettelyjä lisäämättä työmäärää kohtuuttomasti. Opintohallinnon näkökulmasta suurin haaste on opiskelijoiden yhdenmukaisen kohtelun ja oikeusturvan varmistaminen. Opetushenkilöstölle AHOT menettelyt tuovat pedagogisia haasteita. Erityisesti työelämän ja arkioppimisen tuottaman osaamisen tunnistaminen ja arviointi suhteessa opintokokonaisuuden tai tutkinnon tavoitteisin on selkeästi hankalampaa kuin muodollisen koulutuksen hyväksilukeminen. Tutkinnon laadun varmistamiseksi aiemmin hankittu osaaminen tulisi nivoa osaksi tutkintoa siten, että tutkinnon tavoitteiden mukainen kokonaisvaltainen oppiminen toteutuu. Esimerkiksi yliopistoissa eri tavoin hankittu osaaminen tulisi kytkeä tutkimustietoon ja kriittisen ajattelutavan oppimiseen ja siten varmistaa yliopistoopinnoille asetetut tavoitteet. Käytännön tasolla tarvitaan menetelmiä ja työkaluja, joilla

11 opiskelijan henkilökohtainen osaaminen voidaan sovittaa yhteen tutkintotavoitteiden kanssa. Mitä enemmän tavoitellaan opiskelijakohtaista räätälöintiä, sitä enemmän tarvitaan resursseja. Jotta AHOT -menettelyistä saataisiin toivottuja hyötyjä, tunnistaminen ja tunnustaminen tulee ottaa huomioon jo koulutusohjelmien osaamistavoitteita suunniteltaessa. Jälkikäteen on hankalaa sisällyttää AHOT menettelyjä sellaisiin opetussuunnitelmiin, joita ei ole rakennettu osaamistavoitteisesti. Osaamisen näytöt liittyvät keskeisesti AHOT menettelyihin. Näyttötavat ja niiden laajentaminen herättävät korkeakouluissa huolta, sillä näyttö käsite yhdistyy pikemminkin toisen asteen ammatilliseen koulutukseen. Korkeakouluissa on kuitenkin aina ollut näyttöjä, mutta ne ovat olleet erilaisia kuin esimerkiksi kädentaitojen todentamisessa tarvittavat. Korkeakoulujen tavallisia näyttömenettelyjä ovat esimerkiksi tentti, opetusnäyte, kypsyyskoe ja väitöstilaisuus. AHOT menettelyihin liittyvien osaamisen näyttöjen suunnittelu ja toteuttaminen edellyttävät näyttö -käsitteen laajentamista ja korkeakoulujen perinteisten näyttötapojen soveltuvuuden arviointia AHOT menettelyjen näkökulmasta. Näyttötapojen laajentamista suunniteltaessa tulee ottaa huomioon, että laajentaminen saattaa kuormittaa korkeakoulujen henkilöstö- ja muita resursseja kohtuuttomasti, jolloin saatavat hyödyt eivät ole enää perusteltuja suhteessa järjestelmän raskauteen ja byrokraattisuuteen. Korkeakouluihin ei tule rakentaa toisen asteen ammatillisen koulutuksen tyyppistä raskasta ja runsaasti resursseja vaativaa näyttöjärjestelmää. 4. Koulutusalakohtaiset tarpeet ja hyvät käytänteet osaamisen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi Eri koulutusaloilla on erilaisia tarpeita ja niistä nousevia käytänteitä ja mekanismeja aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi. Valtakunnallisten kaikkia korkeakouluja koskevien suositusten antamisen katsottiin edellyttävän eräiden koulutusalojen yksityiskohtaisempaa tarkastelua. Sen vuoksi valmisteluryhmä asetti kokouksessaan 22.4.2008 neljä koulutusalakohtaista työryhmää. Koulutusaloiksi valikoituivat kauppatieteet ja liiketalous, sosiaaliala, terveysala sekä tekniikan ala, koska ne ovat suurimmat alat ammattikorkeakouluissa ja vahvasti edustettuina myös yliopistoissa. Valikoitujen neljän koulutusalan ohella AHOT koskettaa kaikkia muitakin koulutusaloja. Koulutusalakohtaisten työryhmien tehtäviksi määritettiin: selvittää suosituksiin liittyvät koulutusalakohtaiset erityispiirteet selvittää oman koulutusalansa osalta ne erityisesti huomioon otettavat seikat, jotka valmisteluryhmän tulee ottaa huomioon yleisiä suosituksia laatiessaan tehdä valmisteluryhmälle esitys, kuinka suuri osa tutkinnosta tulee olla samassa korkeakoulussa suoritettua laatia valmisteluryhmälle suosituksia aiemmin hankitus osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmiksi muodollisessa koulutuksessa ja ei-muodollisessa koulutuksessa/työelämässä hankitun osaamisen osalta tehdä valmisteluryhmälle esityksiä korkeakouluissa alalta toiselle siirtyvien hyväksilukemisista tehdä valmisteluryhmälle esityksiä muista huomioon otettavista asioista yleisiä suosituksia laadittaessa.

12 Koulutusalakohtaisten työryhmien kokoonpanot on esitetty liitteessä 1. Koulutusalakohtaiset ryhmät kokoontuivat 4-5 kertaa. Ryhmät pyrkivät tunnistamaan AHOTnäkökulmasta sellaisia erityispiirteitä, jotka tulisi ottaa huomioon laadittaessa yleisiä suosituksia korkeakouluille. Koulutusalakohtaisten työryhmien työn jäsentämiseksi tarkasteltiin kahtatoista (12) tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyvää tekijää, jotka olivat: 1) Aiemmin hankitun osaamisen vanheneminen 2) Mekanismit työkokemuksen ottamiseksi osaksi tutkintoa 3) Korvaamisen määrä opintopisteissä 4) Missä vaiheessa tunnistaminen suoritetaan 5) Millaisia arviointimekanismeja tarvitaan 6) Rekisteröinnin kehittäminen 7) Vastuukysymykset 8) Mikä taho päättää tunnistamisesta 9) Valitusmekanismi 10) Todistusten puuttuminen 11) Kansainvälinen ulottuvuus 12) Väylät ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä ja sisällä. 4.1 Kauppatieteen ja liiketalouden alan työryhmän näkemys erityisesti tällä alalla aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen vaikuttavista tekijöistä Kauppatieteiden ja liiketalouden alalla erityisesti huomioon otettavia tekijöitä ovat: Liiketoimintaosaaminen sekä opiskeltavan aineksen monimuotoisuus ja geneeristen taitojen korostuminen Yrittäjyyden korostuminen; kokemus yrittäjänä on eräs tunnistamisen ja tunnustamisen perusta Kansainvälisyyden korostuminen; kansainvälinen osaaminen voi toimia tunnistamisen ja tunnustamisen perusteena Kieli- ja viestintäosaaminen. 4.2 Sosiaalialan työryhmän näkemys erityisesti tällä alalla aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen vaikuttavista tekijöistä Sosiaalialalla erityisesti huomioon otettavia tekijöitä ovat: Sosiaalialan ammateille on tyypillistä vahva yhteiskuntasidonnaisuus: hallinnon rakenteet ja niissä tapahtuvat uudistukset vaikuttavat taustalla (mm. kuntarakenne) Lainsäädännöstä nousevat reunaehdot ja kelpoisuusehdot sosiaalialan tehtäviin Alan laajuus kuntoutuksesta yhteiskuntapolitiikkaan: ala ei ole koulutuksellisesti yhtenäinen Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen perusorientaatioiden erilaisuus korostuu sosiaalialalla. 4.3 Terveysalan ja terveystieteiden työryhmän näkemykset erityisesti tällä alalla aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen vaikuttavista tekijöistä Terveysalalla ja terveystieteissä erityisesti huomioon otettavia tekijöitä ovat:

13 Alan kirjo on laaja: terveystieteiden yliopistotutkintoja voi suorittaa yliopistoissa 13 pääaineessa ja terveysalan tutkinnon ammattikorkeakouluissa kaikkiaan 18 koulutusohjelmassa Terveysalalla on akateemisen intressin ohella voimakas yhteiskunnallinen intressi: työvoimapula (mm. hoitajapula, lääkäripula, hammaslääkäripula). AHOT-menettelyjen avulla luodaan mahdollisuuksia koulutusaikojen lyhentämiseen ja nopeampaan työelämään siirtymiseen. Laatu ja osaaminen erityisasemassa (eettisyys, hoidon laatu ja näyttöön perustuva toiminta) Osaamislähtöisyyden rakentaminen alkaa jo toisen asteen koulutuksesta: tarve katsoa eri koulutusasteiden tuottamaa osaamista kokonaisuutena Työkokemuksen tuoma osaaminen on ammattisidonnaista ja sitä voidaan tunnistaa ja tunnustaa yksilökohtaisesti silloin kun tutkinnon osaamistavoitteet on määritetty Ammattikorkeakouluissa alalle on linjattu valtakunnalliset soveltuvuustestit Yliopistokoulutukseen edellytetään pääsääntöisesti ammattikorkeakoulututkintoa mm. hoitotieteessä, terveydenhuollon hallinnossa, kliinisessä laboratoriotieteessä ja radiografiassa, poikkeuksena on mm. Åbo Akademin koulutus. Sen sijaan ammattikorkeakouluopintoihin tullaan ylioppilaspohjalta tai ammatillisen toisen asteen koulutuksesta. HOPSien käyttö on edennyt pitkälle sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa Ala on erittäin hyvin verkottunut esim. yliopistojen terveystieteiden koulutuksessa TerveysNet:n (6 yliopiston verkosto) kautta suoritetut opinnot hyväksytään suoraan osaksi tutkintoa, ammattikorkeakouluissa terveysalan verkko tekee tiivistä yhteistyötä koulutusohjelmien ja niiden tavoitekuvausten kehittämiseksi Terveydenhuollon oikeusturvakeskus myöntää terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammatinharjoittamisoikeudet, hyväksyy koulutuksia, rekisteröi terveydenhuollon ammattihenkilöt ja ylläpitää terveydenhuollon ammattihenkilörekisteriä. 4.4 Tekniikan työryhmän näkemykset erityisesti tällä alalla aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen vaikuttavista tekijöistä Tekniikassa erityisesti huomioon otettavia tekijöitä ovat: Tekniikassa on useita eri aloja, joilla on erilaiset osaamisprofiilit Rinnakkaisten tutkintojen suorittaminen tekniikassa on tavallista. Kuinka paljon saman tason opintoja voidaan lukea hyväksi? (esim. tietotekniikan insinööri rakennusinsinööri/sähköinsinööri; diplomi-insinööri rakennusinsinööri, kauppatieteiden maisteri tuotantotalouden diplomi-insinööri) Tutkintojen tuottamassa osaamisessa korostuvat spesifit ammatilliset taidot, geneeristen taitojen ohella Sektorien sisällä tarvitaan yhtenäisempiä käytänteitä mm. ammattikorkeakoulussa tutkinnosta toiseen siirtymiseen (esim. insinöörin on vaikea saada hakukelpoisuus kauppatieteen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon) => tarvitaan avoimia väyliä Hyviä käytäntöjä AHOT -menettelyihin on jo olemassa Akateemiset intressit AHOTiin: vankka matemaattis-luonnontieteellinen perusta (aiheuttaa myös osaamiseen erityispiirteitä) teknillisen koulutuksen kansallisen strategian laatimisen sekä ammattikorkeakoulujen INSSI-hankkeen tuomat haasteet (vetovoima, rakenteelliset ratkaisut, pedagogiset ratkaisut, lahjakkuuksien tunnistaminen)

14 Työelämäyhteyksien merkitys keskeinen (lähinnä ero yliopistojen edustamien alojen välillä, ammattikorkeakoulussa merkitys on keskeinen kaikilla aloilla). 4.5 Yhteenveto koulutusalakohtaisten työryhmien esityksistä Koulutusalakohtaisten työryhmien esitykset luvun 4 alussa mainittuun kahteentoista (12) aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista koskevaan tekijään on esitetty koottuna liitteessä 2. Yhteenvetona koulutusalakohtaisten työryhmien työskentelystä voidaan todeta, että itse tunnistamisen ja tunnustamisen mekanismeista ja toteutusprosessista korkeakouluissa vallitsi melko vahva yksimielisyys kaikkien koulutusalakohtaisten työryhmien välillä. Määriteltäviksi voi tulla ennen kaikkea käytännön prosesseja, päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja opiskelijoiden oikeusturvaa koskevat asiat. Prosessitason menettelyissä voi olla tarvetta koulutusalakohtaiseen hienosäätöön, mutta vähemmän kuin ryhmissä alun perin oletettiin. Siten hyvin samantyyppinen järjestelmä sopii eri koulutusaloille. Eri koulutusaloilla on kuitenkin tarvetta alan sisäisten arviointimenetelmien monipuolistamiseen ja erityyppisten arviointimenetelmien hyödyntämiseen. Työryhmien keskustelujen perusteella voidaan todeta, että yksittäisen koulutusalan AHOT menettelyissä on suuri merkitys sillä, korostuvatko ammattiosaamisessa professionaaliset taidot vai geneeriset taidot. Se ei välttämättä aiheuta tarvetta erilaistuneisiin käytänteisiin, mutta se on hyvä muistaa taustatekijänä, joka vaikuttaa AHOT menettelyjen toimivuuteen. Esimerkiksi työkokemuksen tuottamaa osaamista on helppo tunnistaa osaksi tutkintoa sellaisessa koulutuksessa, joka on vahvasti työelämäsuuntautunutta. Osaamisen näytöt toimivat puolestaan parhaiten professionaalisia taitoja korostavilla aloilla. Korkeakoulusektorilta toiselle siirtymisessä ja toisen korkeakoulusektorin samantasoisen toisen tutkinnon tai jatkotutkinnon suorittamisessa on selkeitä koulutusalakohtaisia eroja. Järjestelmällisiä henkilökohtaisia opintopolkuja ammattikorkeakoulusta yliopistoon tai päinvastoin ei vielä ole. Sen sijaan yksittäisten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä on keskinäisiä sopimuksia, joilla on määritelty tutkinnosta toiseen siirtymisen ehtoja. Myös työelämän kelpoisuusvaatimukset aiheuttavat eroja koulutusalojen välillä. Koulutusaloilla, joiden työpaikat ovat ensisijaisesti julkisella sektorilla (mm. sosiaali- (sosiaalityö) ja terveysala) on työelämään siirtymistä rajoittavia säädöksiä ja laillistamismenettelyjä, joita ei yksityisen sektorin tehtäviin tähtäävillä aloilla (kauppatieteet ja liiketalous, tekniikka) ole. Kaikkien koulutusalakohtaisten työryhmien hyväksymä keskeinen periaate oli, että yksittäisillä koulutusaloilla aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen tulee tehdä suhteessa tutkinnolle asetettuihin osaamistavoitteisiin. Se edellyttää tutkintojen osaamistavoiteja opetussuunnitelmakohtaista tarkastelua. Toinen keskeinen yhteinen johtopäätös sekä korkeakoulujen että opiskelijoiden kannalta on se, että opiskelijoita ohjataan tekemään tutkintonsa valmiiksi valitsemallaan korkeakoulusektorilla ennen siirtymistä toisen tutkinnon suorittamiseen joko samalle tai toiselle korkeakoulusektorille. Seuraavassa on koottuna tekijöitä, joista alakohtaisten työryhmien näkemykset olivat samansuuntaisia (vrt. liite 2):

15 1. Suoritetut tutkinnot eivät vanhene. Tutkinnon tuottamaa osaamista on kuitenkin arvioitava suhteessa tutkinnon suorittamisaikaan ja henkilön alalla sen jälkeen hankkimaan osaamiseen. 2. Työkokemuksen tuottamaa osaamista arvioidaan suhteessa opetussuunnitelman edellyttämään osaamiseen. Työkokemuksen arviointi edellyttää monipuolisten arviointimenetelmien käyttöä ja kehittämistä. 3. Korkeakoulutuksessa ei ole resursseja eikä tarvetta laaja-alaisen toisen asteen ammatillisen koulutuksen tyyppisen näyttötutkintojärjestelmän rakentamiseen. 4. Tunnistamisen ja tunnustamisen mekanismeista, prosesseista sekä opiskelijan ja korkeakoulun vastuusta AHOT -menettelyssä työryhmät olivat yksimielisiä. 5. Päätökset tehdään mahdollisimman lähellä opiskelijaa. 6. Valituksissa lähtökohtana voidaan käyttää samaa menettelyä kuin arvioinnista valitettaessa. 7. Todistusten puuttuessa opiskelijalla on vastuu osoittaa riittävä näyttö osaamisestaan. 8. Siirtyminen korkeakoulujen sisällä ja välillä edellyttää alakohtaista jatkoselvittelyä. 5. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja liikkuvuus 5.1 Liikkuvuus korkeakoulusektorien välillä ja sisällä Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen kuuluu olennaisesti liikkuvuus sekä saman koulutusalan sisällä tasolta toiselle että eri koulutusalojen välillä. Osaamisen tunnistaminen ei koske ainoastaan tietyn alan sisällä hankittua osaamista vaan tunnistamisen ja tunnustamisen menetelmien kehittämisessä on otettava huomioon eri koulutusaloilla hankittu koulutus. Liikkuvuudessa tulee käsiteltäväksi ainakin seuraavia tapauksia: A. Samantasoisen eri alan tutkinnon suorittaminen oman korkeakoulusektorin sisällä. B. Samantasoisen saman alan tutkinnon suorittaminen toisessa korkeakoulusektorissa. C. Ylemmän eri alan tutkinnon suorittaminen oman korkeakoulusektorin sisällä. D. Ylemmän saman alan tutkinnon suorittaminen toisessa korkeakoulusektorissa. E. Erityispätevyydet tutkinnon jälkeisen osaamisen näyttönä. Lähtökohtana on, että liikkuvuutta voidaan toteuttaa korkeakouluissa molempiin suuntiin, ammattikorkeakouluista yliopistoihin ja yliopistoista ammattikorkeakouluihin. Keskeinen lähtökohta edelleenkin on, ettei sellaista, jonka jo osaa, tarvitse opiskella uudelleen. Tarvittaessa osaaminen osoitetaan näytöllä. Bolognan prosessin mukainen joustavan liikkuvuuden periaate on lähtökohtana sekä korkeakoulusektorien sisällä että välillä tunnustamista tehtäessä. Seuraavassa tarkastellaan esitettyjä tapauksia erikseen: A. Samantasoisen tutkinnon suorittamisessa oman korkeakoulusektorin sisällä tunnustamisen lähtökohtia ovat: 1) Toisessa saman alan korkeakoulussa suoritetut opinnot tunnustetaan samassa laajuudessa kuin omassakin korkeakoulussa suoritetut opinnot.

16 2) Tutkinnossa suoritetut yleisopinnot tunnustetaan koko laajuudessaan. 3) Muu tunnustamisen laajuus riippuu alojen keskinäisestä läheisyydestä. Tältä osin päädytään yksilökohtaiseen tarkasteluun HOPS:in laadinnan yhteydessä. B. Samantasoisen saman alan tutkinnon suorittamisessa toisessa korkeakoulusektorissa tunnustamisen lähtökohtia ovat: 1) Tutkintojen opetussuunnitelmien osaamistavoitteiden vertailu tulee tehdä alakohtaisesti, jotta eri alojen ominaispiirteet tulevat riittävästi huomioiduksi. Tähän työhön tarvitaan valtakunnallisia koulutusalakohtaisia työryhmiä jatkamaan jo nyt tehtyä työtä. 2) Tutkinnon yleisopintojen lisäksi saman alan perusopinnot tulee pääsääntöisesti tunnustaa sellaisenaan. 3) Ammattikorkeakoulusta yliopistoon siirryttäessä tulee varmistaa tutkinnon suorittaneen yleisvalmiudet akateemiseen opiskeluun ja niiden täydentäminen (itsenäinen opiskelu, opinnäytetyö). 4) Yliopistosta ammattikorkeakouluun siirryttäessä tulee varmistaa tutkinnon edellyttämä käytännöllinen osaaminen ja sen täydentäminen (käytännön harjoittelu, työelämäkokemus). 5) Muu tunnustamisen laajuus edellyttää yksilö- ja tutkintokohtaista tarkastelua. C. Ylemmän eri alan korkeakoulututkinnon suorittamisessa oman korkeakoulusektorin sisällä tunnustamisen lähtökohtia ovat: 1) Suoritetun tutkinnon ja tavoiteltavan ylemmän tutkinnon osaamistavoitteita tulee vertailla niin, että voidaan arvioida millaisia täydentäviä opintoja tulee suorittaa, jotta edellytykset ylemmän tutkinnon suorittamiseen täyttyvät 2) Yliopisto-opinnoissa suoritettavan alan tieteen perusteiden ja tutkimusmetodologian osaaminen on osoitettava ennen varsinaisten ylemmän tutkinnon opintojen aloittamista. 3) Ylempien ammattikorkeakoulututkintojen vaatimus alan kolmen vuoden työkokemuksesta asettaa omat haasteensa eri alalta siirryttäessä. 4) Osalla koulutusaloista edellytetään niin laajoja alan perusopintoja (mm. sosiaali- ja terveysala sekä tekniikka), että siirtyminen täysin erilaiselta alalta on vaikeaa. 5) Aiemmin opitun tunnustaminen edellyttää tapauskohtaista tarkastelua. D. Ylemmän saman alan korkeakoulututkinnon suorittaminen toisessa korkeakoulusektorissa: 1) Yliopisto-opintoihin siirryttäessä ammattikorkeakoulututkinnon käytännöllispainotteisuus voi edellyttää alasta riippuen eri laajuista osaamisen täydentämistä. Täydentävien opintojen sisällön ja laajuuden määrittäminen edellyttää koulutusalakohtaista jatkotarkastelua. 2) Yliopistojen tutkijakoulutukseen siirryttäessä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon pohjalta edellytetään täydentäviä opintoja ainakin tieteenfilosofisten ja metodologisten valmiuksien osalta. Uudessa korkeakoululainsäädännössä on tulossa esitys tämän jatkomahdollisuuden avaamiseksi. Täydentävien opintojen sisältöjen ja laajuuden määrittäminen edellyttää koulutusala- ja tutkintokohtaista jatkotarkastelua. 3) Siirryttäessä suorittamaan yliopiston kandidaattitutkinnolla saman alan ylempää ammattikorkeakoulututkintoa tulee arvioida koulutusaloittain käytännöllisen osaamisen edellyttämä opintojen täydentäminen sekä kolmen vuoden työkokemusvaateen täyttyminen. Täydentävien opintojen sisältöjen ja laajuuden määrittäminen edellyttää koulutusala- ja tutkintokohtaista jatkotarkastelua.

17 E. Erityispätevyydet korkeakoulututkinnon jälkeisen osaamisen näyttönä Ammatillisen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta valmistelevan AKKU-hankkeen korkeakoulutyöryhmä esittää muistiossaan (OPM 18.12.2008), että korkeakouluihin luotaisiin korkeakoulututkintojen suorittamisen jälkeen hankittavia laajoja osaamiskokonaisuuksia, jotka voidaan osoittaa näytöillä. Näitä kokonaisuuksia kutsutaan erityispätevyyksiksi. Korkeakoulut vastaavat erityispätevyyksien kuvaamisesta, vastaanottavat näytöt ja myöntävät todistukset. Korkeakoulut voivat vastaanottaa erityispätevyyksien näyttöjä riippumatta siitä, miten niiden edellyttämä osaaminen on hankittu. Erityispätevyyksien suorittamiseksi koulutusta voidaan jaoksen esityksen mukaan hankkia eri tavoin: - maksullinen täydennyskoulutus - oppisopimustyyppinen täydennyskoulutus - ammattikorkeakoulujen erikoistumisopinnot - työnantajan järjestämä henkilöstökoulutus - työvoimapoliittinen koulutus - omaehtoisesti opiskellen tai muilla tavoin. Esityksen mukaan erityispätevyydet liittyvät tehtävänkuviin, joiden vaatimaa osaamista ja arviointia kehitetään korkeakouluissa ja joissa on yhteys tutkimukseen. Erityispätevyyksiä voidaan luoda työelämän ja tutkimuksen muutoksen myötä syntyneisiin uusiin tehtävänkuviin. Niiden laajuudet olisivat pääsääntöisesti 30 60 op. Työelämässä on tehtäviä, jotka vaativat työelämässä hankittua työkokemusta ja joita ei voi hoitaa korkeakoulujen perustutkinnon tuottaman osaamisen pohjalta, mutta eivät toisaalta vaadi jatkotutkintoa. Korkeakoulutyöryhmä mainitsee esimerkkeinä tällaisista tieteelliseen tutkimukseen perustuvan itsenäisen terapiatyön, leikkaussalisairaanhoitajan ja julkisyhteisöjen johtamisen. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen näkökulmasta arvioituna erityispätevyyksien toteuttaminen vaatii edelleen jatkovalmistelua, eikä AHOT -työryhmä katsonut mahdolliseksi antaa tästä koulutusmuodosta yksityiskohtaisia suosituksia. On todennäköistä, että erityispätevyyksiä suorittamaan tulevilla tulee olemaan osaamista, joka toivotaan tunnustettavan osaksi erityispätevyyttä. Tämän vuoksi työryhmä esittää, että alakohtaisia erityispätevyyskoulutuksia suunniteltaessa mietitään räätälöidysti jokaisen koulutuksen kohdalla jo suunnitteluvaiheessa, miten aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen ja näytöt on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa. 5.2. Kansainvälinen liikkuvuus AHOT menettelyt ovat osa kansainvälistyvää korkeakoulutusta. Yksi aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen tavoitteita on Bolognan prosessin toimeenpano ja sitä kautta eurooppalaisen korkeakoulutusalueen rakentaminen. Kansainvälistyminen on tärkeä osa korkeakoulutuksen laatua ja kilpailukykyä. Opiskelijoiden liikkuvuus Suomesta ja Suomeen on keskeinen elementti korkeakoulujen kansainvälistymisessä. Opetusministeriön kansainvälistymisstrategiassa 2009-2015 ulkomaisten opiskelijoiden määrän nostaminen on yksi keskeinen tavoite.

18 Työryhmä yhtyy opetusministeriön työryhmämuistiossa Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4) esitettyyn kantaan, jonka mukaan ulkomailla hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen pätevät samat prosessit ja perusteet kuin kotimaassa hankittuun. Ulkomailta tulevalla opiskelijalla on oikeus tulla käsitellyksi saman prosessin mukaan kuin kotimaisellakin opiskelijalla. Vastaavasti hänellä on velvollisuus hakea aiemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista ja tarvittaessa osoittaa osaamisensa riittävin näytöin (todistukset, tentit, portfoliot, näytöt). Korkeakoulut vastaavat liikkuvuuden laadusta ja muualla hankitun osaamisen tunnustamisesta. Korkeakoulujen näkökulmasta on tärkeää varmistaa, että kansainvälinen vaihto on laadukasta. Sen tulee olla myös opiskelijoille ennakoitavissa. Korkeakoulujen välisten opiskelijavaihtojen opinnot suunnitellaan ulkomaisten yhteistyökorkeakoulujen kanssa niin hyvin, että vaihtojen aikana suoritetut opinnot ja hankittu osaaminen voidaan tunnustaa täysimääräisesti Suomessa suoritettavaan tutkintoon. Joskus tapahtuu niin, että vaihdon ajaksi suunnitellut kurssit eivät toteudukaan ja opiskelija joutuu ottamaan kursseja, joiden liittäminen kotimaassa suoritettavaan tutkintoon voi osoittautua hankalaksi. Tällöin ratkaisuksi voivat osoittautua ns. vapaavalintaiset opinnot. Lähtökohtana kuitenkin on, että vaihdossa suoritetut opinnot tunnustetaan täysimääräisesti. Ulkomailla suoritetun tutkinnon tunnustaminen tulee korkeakouluille vastaan ulkomaisen tutkinnon suorittaneen hakiessa esimerkiksi jatko-opiskelukelpoisuutta. Korkeakoulut vastaavat kelpoisuuden toteamisesta ja opiskelijavalinnasta myös tässä tilanteessa. Sekä ammattikorkeakoulut että yliopistot tekevät yhteistyötä keskenään ja sidosryhmiensä kanssa ulkomaisten todistusten tuottaman kelpoisuuden määrittelyssä. Opetushallitus antaa tarvittaessa asiantuntija-apua erityisesti silloin, kun arvioidaan ulkomailla suoritetun korkeakoulututkinnon antamaa kelpoisuutta jatko-opintoihin Suomessa. 6. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen organisointi korkeakouluissa Yksittäisen korkeakoulun näkökulmasta aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on prosessi, jossa eri tahot ja tasot kohtaavat. Korkeakoulun kannalta kyse on koulutuspoliittisiin linjauksiin vastaamisesta, koulutuksen läpäisystä, työelämärelevanssista ja viime kädessä koulutuksen korkean laadun varmistamisesta. Työelämän kannalta kyse on osaavan työvoiman saatavuudesta, osaamistarpeiden päivittämisestä ja täydentämisestä. Korkeakoulussa on useita prosesseja, joihin AHOT menettelyt liittyvät. Näitä ovat opetussuunnitelmat, henkilökohtaiset opintosuunnitelmat, opiskelijoiden ohjaus sekä opiskelijahallinnon menettelyt kuten opintojen hyväksyminen ja rekisteröinti. Nämä prosessit ovat itsenäisiä, mutta eivät irrallisia vaan riippuvuussuhteessa toisiinsa. Hallinnollisten menettelyjen taustalla ovat lait, asetukset, tutkintosäännöt, erilaiset ohjeet ja pyrkimys opiskelijoiden tasa-arvoiseen kohteluun. Opetussuunnitelman tasolla kyse on tutkinnon tai opintokokonaisuuden rakenteesta, osaamisen arvioinnista ja arviointimenetelmistä. Opiskelijan näkökulmasta AHOT-menettelyihin liittyvät ohjauksen menetelmät ja henkilökohtaiset opintosuunnitelmat.

19 Henkilötasolla AHOT -kokonaisuuden toteuttamisessa kohtaavat opiskelijat, opettajat, opintojen ohjaajat ja opintohallinnon henkilöstö. Sekä korkeakoulun että opiskelijan näkökulmasta tasavertainen kohtelu ja opiskelijan oikeusturva edellyttävät, että aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisessa ja tunnustamisessa opiskelijoita kohdellaan samojen periaatteiden mukaisesti. Hallittu AHOT -prosessi edellyttää eri toimijoiden yhteistyötä ja monentyyppistä ammattitaitoa. Se ei ole vain opintohallinnon tai yksittäisen opettajan asia vaan edellyttää myös strategista suunnittelua ja sitoutumista korkeakoulun johdossa. Kun AHOT -prosessi koskee korkeakouluissa useita eri toimijoita, on mahdollista, että kaikki eivät hallitse prosessia kokonaisuutena. Opetuksen sisällöistä vastaava opetushenkilöstö saattaa nähdä, että AHOT on opintohallinnon asia ja hallinnollinen päätös, kun taas opintohallinnon asiantuntijat voivat kokea osaamisen riittämättömyyttä substanssikysymyksissä, joihin he tarvitsevat opetushenkilöstön apua. AHOT menettelyjen aktiivinen kehittämistyö ja menettelyjen soveltaminen vaatii sekä taloudellisia panostuksia että henkilöresursseja. Hyviä AHOT mekanismeja ei synny kuitenkaan vain resursoinnin kautta vaan hyvien käytäntöjen löytäminen edellyttää sekä opintohallinnon että opetushenkilöstön toimivaa yhteistyötä. Korkeakoulujen henkilöstö tarvitsee AHOT -menettelyihin myös koulutusta. Kuvio 1. AHOT menettelyihin osallistuvat. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen limittyy korkeakoulun strategioihin. Se voi olla osa korkeakoulun pedagogista strategiaa (opetussuunnitelmat, opiskeluun osallistumisen laajentaminen, opinto-ohjaus, elinikäinen oppiminen, opiskeluprosessit, läpäisy), laatustrategiaa (tutkintojen laadun varmistaminen) ja yhteiskunnallista vuorovaikutusta (työelämärelevanssi, yhteiskunnan tarpeisiin vastaaminen). Operationaalisella tasolla korkeakoulu voi soveltaa joko hajautettua tai keskitettyä mallia. Hajautetussa mallissa ei ole korkeakoulutasoista koordinaatiota, vaan prosessit ja menettelyt ovat koulutusohjelma- tai tiedekuntakohtaisia. Keskitetyssä mallissa koulutusohjelman, tiedekunnan ja korkeakoulun sisällä on määritetty selkeät menettelytavat ja vastuutahot. Korkeakoulun henkilöstöä ja opiskelijoita tuetaan prosessin soveltamisessa, prosessia ja tuloksia arvioidaan ja tarvittaessa muutetaan. Olennaista on, että koulutusohjelma, tiedekunta ja korkeakoulu ottavat tunnustamisen käytänteet osaksi normaalia toimintaansa.