MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUSLAITOS Tiedote N:o 10 1980 VILJAVUUSTUTKIMUKSEN TULKINNAN JA NOUSEVIEN FOSFORI- JA KALIUMMÄÄRIEN KOKEIDEN TULOSTEN VERTAILU Jouko Sippola
Maatalouden tutkimuskeskus MAANTUTKIMUSLAITOS - PL 18, 01301 Vantaa 30 Tiedote N:o 10 1980 VILJAVUUSTUTKIMUKSEN TULKINNAN '-JA NOUSEVIEN FOSFORI- JA KALIIMMÄKRIEN KOKEIDEN TULOSTEN VERTAILU Jouko Sippola,TIIVISTELMÄ Tiedotteessa vertaillaan Paikalliskoetoimiston nousevien fosfori- ja kaliumlannoituskokeiden tuloksia viljavuustutkimuksen tuloksiin ja niiden tulkintaan. Fosforilannoituskokeissa maan fosforiluku selvitti 5-24 % saaduista sadonlisäyksistä. Kaliumluku puolestaan selvitti 17-37 % kaliumilla saaduista sadonlisäyksistä. Fosforiluvun selvitysaste parani kun koeainestoa ryhmiteltiin luokkiin ph:n perusteella. Kokeiden keskiarvotuloksen mukaan fosforilla ei saatu sadonlisää koekentillä, jotka kuuluivat viljavuusluokkaan "hyvä" tai sitä parempaan, paitsi karkeilla kivennäismailla, joilla sadonlisää ei enää saatu viljavuusluokassa "tyydyttävä". Kaliumin satoa lisäävä vaikutus päättyi keskimäärätuloksen mukaan viljavuusluokassa "tyydyttävä". Tarkasteltaessa eri viljavuusluokissa saatuja sadonlisäyksiä yksityiskohtaisemmin todettiin, että viljavuusluokitusta tulisi tarkistaa fosforilukujen kyseessä ollen karkeilla kivennäismailla ja savilla. Kaliumluokituksen vähäinen tarkistus näyttäisi olevan tarpeen kaikissa maalajiryhmissä. Tarkasteltaessa koeaineiston perusteella laskettuja lannoitussuosituksia todettiin, että 1970-luvulla tapahtunut lannoitteiden hintojen satotuotteiden hintoja nopeampi nousu on pienentänyt taloudellisesti edullisimpia lannoitemääriä. Kaikkia laskettuja suosituksia ei kuitenkaan voida soveltaa nykyiseen käytäntöön, sillä kokeissa lannoitteet levitettiin haj alleen ja mullattiin, missä käyttötavassa lannoitteiden teho ei ole yhtä hyvä kuin nykyään yleisessä kylvölannoituksessa.
2. JOHDANTO Maanäytteistä tehdyn ns viljavuusanalyysin tulos ei suoraan anna tietoa parhaaseen mahdolliseen kasvuun tarvittavista lannoitemääristä vaan se ilmoittaa käytettyyn uuttonesteeseen liukenevien ravinteiden määrän. Saadun analyysituloksen merkityksen tulkitsemiseksi tarvitaan lannoituskokeita, joilla saadaan tietoa ravinteiden vaikutuksesta viljavuudeltaan erilaisilla mailla. Koska maat poikkeavat toisistaan myös muilta kasvuun vaikuttavilta ominaisuuksiltaan kuten maalaj iltaan, happamuudeltaan sekä muiltakin olosuhteiltaan niin edellyttää eri kentiltä saatu samakin viljavuusluku erilaista tulkintaa. Siksi luotettavien lannoitussuositusten laatimiseksi tarvitaan suuri määrä eri olosuhteissa suoritettuja kenttäkokeita. Taloudellisilla tekijöillä on vaikutuksensa kunkin tilanteen mukaiseen taloudellisesti edullisempaan lannoitusmäärään ja ne tulee ottaa huomioon lannoitussuunnitelmia tehtäessä. Lannoitteiden hintojen kohotessa satotuotteiden hintoja nopeammin taloudellisesti edullisin lannoitemäärä pienenee ja päinvastoin. On edullisempaa lannoittaa runsaammin niitä kasveja, joista saatavien tuotteiden hinta on muita korkeampi silloin, kun lannoituksen satoa lisäävä vaikutus on samansuuruinen. Paikalliskoetoimiston järjestämien nousevien fosfori- ja kaliummäärien kokeiden tulokset (SIPPOLA ja MARJANEN 1978) tarjoaa ainestoa viljavuustutkimuksen perusteiden tarkistamiseksi sekä lannoitussuositusten laatimiseksi. Tässä työssä tarkastellaan edellä mainituissa kokeissa saatuja tuloksia viljavuustutkimuksessa käytettyjen luokitusten puitteissa sekä vertaillaan viljavuustutkimuksen nykyisiä lannoitussuosituksia tarkasteltavina olevien kokeiden perusteella laskettuihin lannoitussuosituksiin. AINEISTO JA MENETELMÄT Käsitelty aineisto on sama kuin Maantutkimuslaitoksen tiedotteessa N:o 3 on esitetty. Nousevien fosforimäärien kokeita oli käsittelyssä mukana 436 ja nousevien kaliummäärien kokeita 255. Aineisto ryhmiteltiin eloperäisiin maihin, karkeisiin kivennäismaihin ja saviin viljavuustutkimuksessa käytetyn luokituksen mukaisesti. Kasviryhminä oli nurmet ja viljat. Jälkimmäiseen ryhmään sisällytettiin kokeet, joissa kasvina oli kaura, ohra tai vehnä. Kokeita perustettaessa otetut maanäytteet on analysoitu viljavuusanalyysimenetelmän mukaan (VUORINEN ja MÄKITIE 1955). Kokeet ajoittuvat vuo-
3. sille 19-1976. Lannoituskäsittelyt on esitetty yksityiskohtaisesti mm. Maantutkimuslaitoksen tiedotteessa N:o 3 (SIPPOLA ja MARJANEN 1978). TULOKSET JA TARKASTELU LannoitUksella Saatujen sadonlisäysten riippuvuus maan viljavuusluvusta. Kuvassa 1 on esitetty maan fosforiluvun funktiona kaksi esimerkkiä yksittäisissä fosforilannoituskokeissa saaduista sadonlisäyksistä. Sadonlisäyk- 40 Nurmet Karkeat kivenn. maat y=20,4-1,33x r2=0,12 y=24,8-17,7 logx r 2 =0,14 Viljat 'Eloperäiset maat y=27,0-1,64x r2=0,24 y=29,5-19,0 logx 40 2 r =0,25 30 loe 20 10 20 P mg/1 maata P mg/1 maata Kuva 1. Fosforilannoituksella saadun sadonlisäyksen riippuvuus maan fosforiluvusta kahdessa esimerkkitapauksessa.
set on laskettu prosentteina NK-lannoituksen saaneiden koejäsenien sadoista. Kuvassa 2 on vastaavasti esimerkki kaliumlannoituskokeiden tuloksista. Kuviin on otettu kunkin kentän eri lannoitemäärillä saaduista sadonlisäyksistä suurin, sillä on ilmeistä, että vain yhdellä lannoitemäärällä ei voida hyvin erilaisten kenttien sadontuotantokykyä osoittaa parhaalla mahdollisella tavalla. Yksittäisissä kokeissa vaihtelivat saadut sadonlisäykset hyvin paljon. Esimerkiksi karkeitten kivennäismaitten ryhmässä fosforiluvun ollessa 1,5 heinäsadon lisäys oli eräällä kentällä 14 % (Kuva 1). Eräällä toisella kentällä, jonka fosforiluku oli 1,8 sadonlisäys oli 45 %. Viljakokeissa vaihtelu oli tätäkin suurempi. Sadonalennuksiakin esiintyi jo verraten alhaisilla maan fosforitasoilla. Maan fosforiluku selvitti maalajiryhmistä riippuen logaritmisen mallin mukaan 8-14 % ja viljoilla 11-25 % (Kuva 3). Sadonlisäyksen riippuvuus maan fosforiluvusta oli varma kaikissa maalajiryhmissä. 60 NUrmet - Savet 60.Viljat Karkeat kivenn.maat y=26,2-0,097x 2 r =0,21 y=2,3-0,114x r 2 =0,37 40 y=85,8-34,8 logx r 2 =0,32 40 4 Y=78-33,8 logx r 2 =0,52 0 30 m 20 30 20 10 10 e 200 300 K mg/1 maata 100 200 300. K mg/l.maata Kuva 2. Kaliumlannoituksella saadun sadonlisäyksen riipvuus maan, --kaliumluvusta kahdessa esimerkkitapauksessa.
Viljat Nurmet 4 40 Eloperäiset maat 2 y=29,5-19,0 logx r =0,25 //Karkeat kivenn.maat /y=28,3-16,8 logx r 2 =0,11 /Savet i y=18,2-10,1 logx r 2 =0,16. 30 20 /Eloperäiset maat /y=28,2-13,5 logx r =0,08 //Karkeat kivenn.maa -/ logx r=0,14,savet f y=16,1-7,6 logx, r 2 =0,08 10 10 10 20 10 20 P mg/1 maata P mg/1 maata Kuva 3.,Fosforilannoituksella saadun,sadonlisäyksen logaritminen riippuvuus, maan fosforiluvusta. Viljat //Eloperäiset maat y=78-33,5 logx r 2 = 0,19 40 // Karkeat kivenn.maat /y=78-33,8logx r2= 0,52 30 /,Savet / /y=-21,6logx r 2 = 0,23. Nurmet loperäiset maat y=115-47,2logx t2= 0,25 -Karkeat kivenn.maat y=64,4-25,4logx T.2= 0,31,Savet y=85,8-34,8logx r2= 0,32 Sadon l isäys 20 10 100 200 Kmgil 100 200 K mg/1 Kuva 4. Kaliumlannoituksella saadun sadonlisäyksen logaritmineh riippuvuus maan kaliumluvusta.
6. Kaliumlannoituksen vaikutuksen riippuvuus maan kaliumluvusta oli kiinteämpi kuin fosforilannoituksen vastaava riippuvuus (Kuva 4). Logaritmisen mallin mukaiset selvityasteet vaihtelivat nurmilla 25-32 % ja viljoilla 19-52 %. Syynä siihen, että maan viljavuusluku selittää vain osan lannoitteilla saatujen sadonlisäysten vaihtelusta on se, että maan muutkin kemialliset ominaisuudet sekä fysikaaliset että biologiset tekijät vaikuttavat lannoitteen tehoon. Samallakin kasvupaikalla eri vuosina saatava tulos saattaa olla erilainen johtuen säätekijöiden vaihtelusta. Maaperätekijöistä happamuuden tiedetään vaikuttavan fosforin käyttökelpoisuuteen. Happamuuden merkitystä pyrittiin selvittämään tarkasteltavissa olevissa kokeissa laskemalla sadonlisäysten riippuvuus fosforipitoisuudesta muutamassa ph-luokassa. Savimaitten seitsemässä viljakokeessa, joiden ph oli 6,0-6,5 selvitysaste kohosi 58 %:iin.selvitysasteen ollessa vain 10 % silloin kun kaikki savimaitten kokeet olivat mukana. Turvemailla maan fosforipitoisuus selvitti sadonlisäyksistä 24 % kaikkien kokeiden ollessa kyseessä. Seitsemän ph-alueella 5,4- - 5,6 olevaa turvanaan koetta käsittävässä osaaineistossa selvitysaste oli 42 %. Nykyisin viljavuustutkimuksessa otetaan huomioon maalaji. Näyttää siltä, että luokitusta olisi tehtävä muidenkin ominaisuuksien mukaan, jotta lannoitussuositukset voitaisiin maa-analyysiin nojautuen laatia entistä luotettavimmiksi. VillaVuustutkimuksen luokituksen tarkastelu Kuvissa 1 ja 2 esitettyjen regressiosuorien ja x-akselin leikkauskohta osoittaa.viljavuusluvun,:jolla sadonlisää ei lannoitetta käytettäessä enää saada. Taulukossa 1.on kyseessä.olevat raja-arvot esitetty kaikille maalajiryhmille. Eloperäisten,,maiden ja savien ko losforiluvut sijoittuvat viljavuustutki,,_ muksessa käytetyn luokituksen mukaan luokkaan "hyvä", jonka pitoisuusalue on 15-40 mg/1 maata. Karkeitten kivennäismaiden luvut sekä nurmilla että viljoilla jäävät luokkaan "tyydyttävä":(pitoisuusalue 10-25 mg/l). Viljavuusluokka "hyvän" rajan alentaminen myös karkeitten kivennäismaitten kohdalla 15 mg:aan/1 maata sijoittaisirko. raja-arvon luokkaan "hyvä"..kaliumiuku, jolla sadonlisäystä ei enää saada, ;sijoittui kaikilla maalaji-. ryhmilliviljavuusluokkaan "tyydyttävä". Siten myös kaliumluokitus näyttää käsiteltyjen kokeiden perusteella,kaipaavan tarkistusta.
7. Taulukko 1, Viljavuusluvut (mg/1 joilla. suoraviivaisen regressioyhtälön mukaan sadonlisää ei enää saada. Eloperäiset maat Karkeat kivennäisnaat Savet Fosfori nurmet 31 15 15 viljat 16 22 31 Kalium nurmet 187 242 270 viljat 178 213 212. Koska logaritmisen mallin selvitysaste oli suurempi kuin lineaarisen mallin, niin käytettiin ensinmainittua vertailtaessa eri maalajeille käytettyjen viljavuusluokitusten keskinäistä yhteensopivuutta (Taulukko 2). Viljavuusluokkien sadonlisäysprosentit on saatu laskemalla sadonlisäysyhtälön (Kuvat 3 ja 4) arvo kunkin viljavuusluokan keskiarvon kohdalla. Fosforilannoituksella saatiin viljavuusluokassa "hyvä" sekä nurmilla että viljoilla sadonlisäystä muulloin paitsi karkeilla kivennäismailla. Eloperäisillä mailla olivat fosforilannoituksella saadut sadonlisäykset suurimmat. Karkeitten kivennäismaitten sadonlisäykset olivat lähes eloperäisten maitten tasoa alimmissa viljavuusluokissa. Savimailla sadonlisäykset olivat alimmissa viljavuusluokissa muita maalajiryhmiä pienemmät, mutta paremmissa viljavuusluokissa karkeitten kivennäismaitten sadonlisäyksiä suurempia. Jotta eri maalajiryhmien saman viljavuusluokan sadonlisäykset olisivat samaa tasoa tulisi luokitusta jossain määrin muuttaa. Eniten korjaustarvetta on savilla, joilla luokituksen tulisi alkaa pienemmistä pitoisuuksista kuin nykyinen 1,5 mg/1 maata. Myös kaliumin logaritnisen mallin mukaan viljavuusluqkittain lasketut sadonlisäykset poikkesivat toisistaan verraten paljon. Kalium vaikutti parhaiten eloperäisillä mailla ja savilla heikoimmin. Viljoilla saatiin viljavuusluokassa "hyvä" sadonalennusta kaikilla maalajeilla. Maalajiryhmien välisten sadonlisäyserojen ja viljavuusluokassa "hyvä" ilmenevien sadonalennusten poistamiseksi luokitusta tulisi muuttaa myös kaliumin kohdalla. Luokan "hyvä" alarajaa näyttää tarpeelliselta laskea kaikissa maalajiryhmissä. Savilla tulisi kaikkien luokkien alarajoja laskea.
8. Taulukko 2. Sadonlisäykset (%) viljavuusluokkien keskikohdalla logaritmisen mallin mukaan. Sadonlisäys% Eloperäiset Karkeat kiven- Savet maat näismaat Fosfori, nurmet Vilj. luokka: Hyvä 9-5 5 Tyydyttävä 14 3 8 Välttävä 19 10 11 Huononlainen 23 16 13 Huono 30 25 17 Fosfori, viljat Vilj. luokka: Hyvä 2 0 4 Tyydyttävä 10 7 8 Välttävä 17 14 12 Huononlainen 23 20 15 Huono 32 28 19 Kalium, nurmet Vilj. luokka: Hyvä 0 1-5 Tyydyttävä 12 6 2 Välttävä 25 11 8 Huononlainen 37 22 13 Huono 59 29 27 Kalium, viljat Vilj. luokka: Hyvä -4-3 -6 Tyydyttävä 5 2-2 Välttävä 14 7 2 Huononlainen 23 15 5 Huono. 39 31 13 Koeaineiston mukaiset optimilannoitemäärät. Taloudellisesti edullisimpien lannoitemäärien laskemisessa käytettiin hyväksi Maantutkimuslaitoksen tiedotteessa N:o 3 (SIPPOLA ja MARJANEN 1978) esitettyjen sadonlisäyskäyrien yhtälöitä. Optimikohdan määräävänä tekijänä
on lannoitteiden ja satotuotteiden hintasuhde (IHAMUOTILA 1970, COLLWELL 1974). Kunkin viljavuusluokan optimi saatiin yhtälöstä: Px Y_ py missä y" = sadonlisäysyhtälön y=a+b 1 x+b2 x 2 derivaatta Px = lannoitteen sisältämän kasvinravinteen hinta Py = satotuotteen hinta Lannoitteiden ja satotuotteiden hintojen muutoksen vaikutusta taloudelliseen optimiin selvitettiin laskemalla lannoituksen optimi kahden eri hintasuhteen vallitessa. Lopuksi laskettiin optimilannoitemäärän ja maan viljavuusluvun välinen riippuvuus. Tulokset on esitetty kuvissa 5 ja 6, joihin on lisäksi piirretty portaina viljavuustutkimuksen tulkinnan mukaiset ravinnemäärät. Lisäksi on kuvissa esitetty 3.000 kg/ha jyvä- ja 3 000 kg/ha olkisadon sisältämä fosfori- ja kaliummäärä katkoviivana. Nurmien sadon sisältämät fosfori- ja kaliummäärät on laskettu 5 000 kg/ha kuiva-ainesadon mukaan. Vuonna 1970 lannoitefosforin ja vehnän hintasuhde oli 3,3 ohran ja kauran vastaava suhde oli 4,7 ja 5,3 (Taulukko 3). Tänä ajankohtana olivat viljavuustutkimuksen mukaiset lannoitesuositukset eloperäisillä mailla ja savilla Taulukko 3. Fosforin ja kaliumin sekä eräiden satotuotteiden hinnat vuosina 1970 ja 1977 sekä näiden suhteita (Pellervo-Seura ja Maatalouskeskusten liitto 1980). 1970 1977 suhde v.1977 v.1970 Sosfori'(P) mk/kg 2,02 6,46 3,2 Kalium (K) mk/kg 0,56,1,44 2,6 Vehnä mk/kg 0,61 0,87 1,4 Ohra- ". 0,43 0,74. 1,7 Kaura " 0,38 0,64 1,7 Heinä '" 0,27..0,51 1,9 'Posforin hinnan suhde, vehnän hintaan 3,3 7,4 2,2 ohran " 4,7 8,7 1,9 kauran 5,3-9,4 1,8 heinän 7,5 13,0 1,7 Kaliumin hinnan suhde vehnän hintaan, 0,9 1,7 1,9 ohran 1,4 1,9.1,4 kauran. te 1,5 2,3 1,5 heinän 2,1. 2,8 1,3
VILJAT Eloperäiset maat NURMET Eloperäiset maat 10- Karkeat kivennäismaat Karkeat kivennäismaat 30 40 30 7,5..- 20. 10 20 10 20 <1.11,11191.00,19.«... Savet 40 304 30-7 5 20 104. A 10 10 20 VI LJAVUUSLUKU, MG/L. MAATA 10 20 Kuva 5. Fosforilannoituksen taloudelliset optimit lannoitefosforin ja viljan hintasuhteen ollessa 4 ja 8, lannoitefosforin ja heinän hintasuhteen ollessa 7,5 ja 12,5, viljavuustutkimuksen mukaiset lannoitussuositukset portaina sekä 3000 kg:n jyväsadon sisältämä fosfori (A), 3000 kg:n olkisadon sisältämä fosfori (B) ja 00 kg:n heinäsadon sisältämä fosfori (C).
VILJAT NURMET 1 Eloperäiset maat 1 loperäiset maat 2 100 100. 100 200 100 200 1 Karkeat kivennäismaat 1 kivennäismaat <Z 100 100 2 100 200 100 200 Savet Savet 100 100 200 VILJAVUUSLUKU, MG /.L MAATA 100 200 Kuva 6. Kaliumlannoituksen taloudelliset optimit lannoitekaliumin ja viljan hintasuhteen ollessa 1 ja 1,5, lannoitekaliumin ja heinän hintasuhteen ollessa 2 ja 3, viljavuustutkimuksen mukaiset kaliumlannoitussuositukset portaina sekä 3000 kg:n jyväsadon sisältämä kalium (A), 3000 kg:n olkisadon sisältämä kalium (B) ja 00 kg:n heinäsadon sisältämä kalium (C).
12. samaa tasoa kuin kauran ja ohran optimilannoitemäärät. Vehnää kannatti lannoittaa suuremmillakin fosforimäärillä. Karkeitten kivennäismaitten suositus on sopiva vehnän lannoitukseen ko. ajankohtana. Lannoitteiden hintojen kohottua 1970-luvulla satotuotteiden hintoja nopeammin on v. 1977 fosforin hinnan suhde vehnän hintaan ollut 7,4, ohran hintaan 8,7 ja kauran hintaan 9,4. Taloudellisesti edullisimmat lannoitemäärät näillä hintasuhteilla ovat kaikilla maalajeilla selvästi alempia kuin portaina kuvatut suositukset. Lannoitefosforin ja heinän hintasuhde oli v. 1970 n. 7. Tulosten mukaan kaikilla maalajeilla taloudellisesti edullisin fosforimäärä oli suositeltua suurempi. Vuonna 1977 lannoitefosforin ja heinän hintasuhde oli 13. Tällöin taloudellisesti edullisimmat fosforimäärät olivat suositeltuja määriä alempia kaikilla maalajeilla. Lannoitekaliumin hinnan suhde vehnän hintaan oli vuonna 1970 0,9. Ohran ja kauran vastaava suhde oli 1,4 ja 1,5. Viljavuustutkimuksen tulkinnan mukaiset lannoitemäärät vastaavat vehnänviljelyssä likimain taloudellisesti edullisimpia määriä edellä mainittuna ajankohtana. Rehuviljan viljelyssä taloudellisesti edullisimmat kaliummäärät olivat suosituksia alemmat kaikilla maalajeilla. Vuonna 1977 hintasuhteet olivat muuttuneet pienentäen taloudellisesti edullisimpia lannoitemääriä huomattavasti. Vuonna 1970 kaliumin ja heinän hintasuhde oli 2,1. Tällöin eloperäisillä mailla olisi nurmia kannattanut lanno-ittaa paljon suositeltua suuremmillakin kaliummäärillä. Karkeitten kivennäismaitten suositus on v. 1970 hintasuhteiden vallitessa hyvin paikallaan. Savimailla vain alimmassa kaliumluokassa kaliumlannoituksella oli hyvä vaikutus rja siksi taloudellista optimia kuvaavat käyrät on lähes pystysuoria. Heinän ja lannoitekaliumin hintasuhteen muutos on viime vuosina ollut verraten pieni eikä siksi muutos kaliumlannoituksen taloudellisessa optimissa ole kovin suuri v. 1970 ja 1977 välillä. Kuvissa esitetyt taloudellisesti edullisimmat lannoitemäärät laskevat useimmissa tapauksissa hyvin nopeasti maan ravinnetason parantuessa jopa alle sadossa poistuvien määrien. Tässä tilanteessa on kuitenkin lannoitettava sellaisilla määrillä, jotka korvaavat häviöt. Riippuen siitä korjataanko myös olkisato vai pelkästään jyvät päädytään erilaisiin,lannoitemääriin. Olkien vaikutus varsinkin kaliumin poistumaan on hyvin merkittävä. Edellä esitetystä ilmenee, että lannoitteiden ja satotuotteiden hintasuhteella on suuri vaikutus taloudellisesti edullisimpiin lannoitemääriin. Käsiteltyjen kokeiden tuloksia ei tosin voida suoraan soveltaa nykyään yleiseen
13.. kylvölannoitukseen, missä ravinteiden teho on parempi ja taloudellisesti edullisimmat lannoitemäärät siten suurempia. Tämän vuoksi varmenpien lannoitussuosituksien laatimiseksi tulisi kerätä entistä enemmän tulosaineistoa eri olosuhteisiin perustetuista lannoituskokeista, jossa on useita koekasveja. Kirjallisuutta COLWELL, J. D. 1974. The computation of optimal rates of application of fertilizers fran quadratic response functions. Commonw. Scient. and Industr. Res. Org. Div. Soils Techn. Paper N:o 21 IHAMUOTILA, R. 1970. The effect of increasing nitrogen fertilization on the econamic result in corn production. Selostus: lisääntyvän typpilannoituksen vaikutuksesta maissintuotannon taloudelliseen tulokseen New Yorkin valtiossa. Maatal. Taloud. Tutkimusl. Julk. N:o 21 PELLERVO-SEURA & MAATALOUSKESKUSTEN LIITTO 1980. Maatalouskalenteri 1980. 288 p. SIPPOLA, J. & MARJANEN, H. 1978. Viljavuusluokittaiset sadonlisäykset paikallisissa nousevien fosfori- ja kaliummäärien kokeissa. Maantutkimuslaitoksen tiedote N:o 3. 16 p. VUORINEN, J. & MÄKITIE, 0. 1955. The method of soil testing in use in Finland. Selostus: Viljavuustutkimuksen analyysimenetelmästä. Agrogeol. Julk. 63: 1-44.
s k ritr r. -.;t7 '"-"."'. 7- T-:7 >4.7-4- - '4,'",.,,, "(14'f':_;'-'' ", 5-0' S,::.'"'":... ':;"'''.4-7. :-. 4=--"-'0.-' '%"."44,-.9'.::;:-'''.----.,.i.-' 4-1 t;74` 107,") 4.N,4,4'tr',?5k -.00 - ':4:( ''.. ''''''... :Pf '''''''''..."'":.e0 -?"'"' ''''.7..7"..;"" 1.42..4.3.:1- :".:1;;...4:7:0-4:.",.>"%')..ì".' '. '''..'44.'31;:;.05'..""rt5 : :.0"C...", ik.., Fi s...,,'9",,,,,. kt...,,,, t''',.. -s " -..,...,,r, F";-", ',". ->"'4.:1-, 34-i.' "4 t44 5t 't':.:4. i,,, s.j.,3loy-'5,fsi-;-'.t......- -t. ;..«...rf C.4.,t4? 4-00 * 1400.: 1;41;;t, ro.. g.4404.4. 4 44. 4s, i-0-, 4.4. g,,,0410 if. r..g...7; 5,.5.'t 1 '3 '- 444.:.3' 410 ; 4 "T.,r 1. -rs». 1 :. "... 04;,73 : 4. 1-4.44 40.-"(.;.4.,:7..,...,,. 04 l' 7404 0.4"4" ' 4.- :44:0-0,4-:0' -.$.4-,..._